tiistai 31. tammikuuta 2017

Köyhää väkeä

Neljättä klassikkohaastetta emännöi Yöpöydän kirjat-kirjablogi. Tähän klassikkohaasteeseen valitsin ulkomaisen mieskirjailijan, jolta en ollut aikaisemmin lukenut yhtään teosta. F.M. Dostojevskin Köyhää väkeä on hänen esikoisteoksensa.

Köyhää väkeä on kirjeromaani, jossa vaatimaton virkamies Makar Devuškin ja nuori kaunis neito Varvara Dobroselova ystävystyvät ja aloittavat kirjeenvaihdon.

Heidän elämäänsä ja tunteitansa kuvataan siten kirjeiden kautta. Kirjeet ovat yleensä muutaman sivun pituisia.  Makar ja Varvara aloittavat jokaisen kirjeensä hyvin kuvailevin sanoin:
"Verraton,oma rakas Varvara Aleksejevna!"
"Arvoisa Makar Aleksejevitš!"
"Varinka, kyyhkykulta, oma pikkarainen!"
"Kyyhkykulta, kullannuppuseni!"
"Kallis ystävä Makar Aleksejevitš!"
"Kalleimpani, Varvara Aleksejevna!"
"Pikku enkelini, oma rakkaani, Varvara Aleksejevna!"
"Kaikkein kunnioittettavin Makar Aleksejevitš!"
"Oma ainokainen, Varvara Aleksejevna!"

Myös allekirjoitukset ovat yhtä kuvailevia:

nöyrimmäksi palvelijaksenne ja uskollimaksi ystäväksenne.  Makar Devuškin
Teidän vilpitön ystävänne.  Makar Devuškin

Näine toivotuksineni minulla on kunnia jäädä kaikkein uskollisimmaksi ja nöyrimmäksi palvelijaksenne.  Varvara Dobroselova

Jokaista teidän pikku sormeane erikseen suudellen jään kaikkein uskollisimmaksi, ikuisesti muuttumattomaksi ystäväksenne. Makar Devuškin

Teitä sydämestään rakastava. Varvara Dobroselova

Makarin ja Varvaran rakkaustarinalla ei ole onnellista loppua - nuori neiti joutuu olosuhteitten pakosta valitsemaan elämänsä toisin...

Kumpikin kirjeenkirjoittajista kertoo koskettavia tapahtumia naapureistaan ja erityisesti Makar Devuškin kertoo myös työyhteisöstään.   Varvara-neiti uskoutuu Makar-herralle häntä kohdanneesta ikävästä välikohtauksesta, joka on koitunut hänen maineensa menetykseksi.

Köyhyys ja pula tulevat esiin kirjeissä, mutta silti he pääsevät joskus nauttimaan kulttuurisista elämyksistä. He jopa lainaavat toisilleen kirjojakin, joista keskustelevat hyvinkin tunteikkaasti.

Köyhää väkeä ei lukuelämyksenä tuonut minulle suurempia kohokohtia, mutta ehkäpä jonain päivänä luen Martti Anhavan uudemmankin käännöksen.  Dostojevskia kuitenkin jossain vaiheessa luen lisääkin.

Venäläinen kirjallisuus muutenkin on minulle vielä tuntematonta.  Köyhää väkeä teosta ennen olen lukenut vain yhden venäläiskirjalijan kirjan, Ljudmila Ulitskajan  Iloiset hautajaiset

F.M. Dostojevski: Köyhää väkeä,  (Salamanteri-sarja) Otava, 1981
(alkuteos venäl. Bednyje ljudi, 1846)
suom. Ida Pekari
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto



5 kommenttia:

  1. Tommi lukee parhaillaan Dostojevskin Idioottia, joka on oikein järkälemäinen kirja melkein tuhansine sivuineen. Itse ehkä aloitan jostain tällaisesta lyhyemmästä. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus voi kyllä lyhyempi kirja olla vaikeampikin luettava, mutta tämä kirjeromaani ei onneksi ollut.

      Poista
  2. Venäläisen kirjallisuuden tuntemus on minulla todella huonoa, pitäisikin lukea muutama klassikko jossain vaiheessa, kuten Anna Karenina, Sota ja rauha sekä Rikos ja rangaistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ja mulla aika monen muunkin maan kirjallisuus - klassikkoja tulee ainakin tämän haasteen myötä luettua :) Seuraavaksi otankin suomalaisen mieskirjalijan luettavaksi, Topeliuksen Välskärin kertomuksia oli mun eka klassikkohaaste. Tuon järkäleen jälkeen olen tietoisesti valinnut lyhyempiä. :)

      Poista
  3. Köyhää väkeä on vaatimattomampi kuin Dostojevskin myöhemmät suurteokset. Pidin kyllä siitäkin.

    VastaaPoista