lauantai 7. tammikuuta 2017

Maria Jaatisen runoteokset

Reader, why did I marry him? -kirjablogissa on runohaaste  ajalle 6.1-30.6.2017. Runohaasteessa on tarkoitus lukea Suomi 100 -vuoden kunniaksi itsenäisyytemme aikana julkaistuja suomalaisten runoilijoiden runoja.
Tätä runohaastetta en voinut, enkä halunnt ohittaa. Runojen lukeminen, kirjoittaminen ja lausuminen on yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista elämäni voimavaroista. Ennen joulua lainasin muutaman runoteoksen kirjastosta, kun tarvitsisin vielä yhden runon itselleni meidän runokoosteeseemme, jonka esitämme kevään aikana. Reilu viikon päästä alkavatkin runonlausuntaharjoitukset kansalaisopiston runopiirissämme. 

Eilen illalla ja tänä aamuna olen lukenut Maria Jaatisen runoja.  Maria Jaatinen oli mielisairaanhoitaja ja runoilija, Hän oli syntynyt 17.1.1907. Hänen syntymästään tulee siis pian 110 vuotta.  Hän on julkaissut 8 runoteosta ja yhden Valittuja runoja -teoksen.  


Maria Jaatinen: Sinistä vihreää, Karisto, 1976
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Maria Jaatisen runot ovat osittain kalevalamittaista luonnonläheistä runoutta entisaikain elämästä. Lyhyet runot viehättävät sanomallaan ja tempollaan.  Runot on kirjoitettu ilman isoja alkukirjaimia, ilman pisteitä - jokainen sana tuo runon tunnelman esiin omalla painollaan. Tässä pari lempirunoa ajatuksineni:

päivät
hetket
kuljettavat
vievät vievät
eteenpäin

askel
madon lailla mataa
silmä löytää
kaikkialta
harmaata
ja ruskeaa

sisälläni
sielun peilit
aikain alta
välkyttää
sinistä 
ja vihreää

Elämän harmaiden ja ruskeiden sävyjen seasta löydän aina välkehtivät sinisen ja vihreän sävyt, elämän veden ja vehreyden ilon ja voiman. 


onko niin
että on kuljettava
surujen ja vaikeuksien tie
että osaisimme
iloita

Miten helposti vaipuu surujen laaksoon ja vaikeuksien taakan alle, kunnes osaa jälleen iloita pienistäkin ilon pisaroista. 

Maria Jaatinen: Valittuja runoja, Karisto, 1982
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Valittuja runoja -kokoelma sisältää runoja Jaatisen kuudesta ensimmäisestä runoteoksesta sekä muutaman runon, joita ei ollut aikaisemmin julkaistu.  

onnellinen 
kun sain lapsena
aurinkoisilla ahoilla
nyppiä päivänkakkaran kukkaa
kuunnella
kun hiljainen tuulen henki
soitteli kissankelloja
ja mehiläiset 
surrasivat

Tunnen maaseudun lapsuuden kesien tunnelmat 1970-luvulla tämän runon kautta, vaikka runoilijan lapsuus onkin ollut ihan eri vuosikymmenellä 1910-luvulla.  Samat päivänkakkaroiden terälehdet, kissankellot ja mehiläiset ovat minunkin lapsuuden rakkaita muistoja. 

valita  tuuli
itkekää pilvet
maailma itkee

aurinko
hellästi katso
toivoa anna

että ei maan päällä kulkijat
nääntyisi
hukkuisi

että ihmiset
kansat ja maat
toisemme löytäisimme


Maailman suruihin ja järkyttävien tapahtumien keskelleä toivoa.....






1 kommentti:

  1. Sinä oletkin täällä jo hyvässä vauhdissa. :D Ilahduttavaa. Aloitin itse Uuno Kailaasta ja kohtapuoliin on hänen usemmasta kokoelmasta kerätty yhteisnide luettu. Sen jälkeen siitä pitäisi sanoa jotain. Kerään rohkeutta :D

    VastaaPoista