tiistai 24. tammikuuta 2017

Vihreä tukka

Vihreä tukka on viimeinen romaani Aila Meriluodolta, jonka olen lukenut. Kaikki hänen runoteoksena ja romaaninsa on nyt kertaalleen luettu - tunnelma on hiukan haikea, olenhan viettänyt Ailan fiktiivisten tarinoiden ja runojen matkassa seitsemän kuukautta. Vielä ei tarvitse kokonaan heittää hyvästejä Ailalle. Muutama päivä sitten aloitin hänen kirjoittamansa ensimmäisen elämäkerran Mekko meni taululle.  Luulenpa että kevät ja kesäkin menevät vielä Ailan elämäntarinoiden parissa.

Ehkä vielä ihastelen Ailan tekstiä lukemalla hänen suomeksi kääntämiä teoksiaan, kuten
Kasper, Jesper ja Joonatan : kolme iloista rosvoa/Thorbjørn, Egner
Poika etsii kotia/Ott, Estrid
Poika uudella tiellä/Ott, Estrid
Aniara: katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa/Martinson, Harry
Vaahteramäen Eemeli/Lindgren, Astrid
Duinon elegiat/Rilke, Maria Rainer
Hiiren jouluaatto/Pröysen, Alf
Hokkuspokkusperhe/Fleischman, Sid
Inkiväärikoira/Estes, Eleanor
Israelin kärsimys/Sachs, Nelly
Joulupukin matka/Darázs, Borsi J.
Kotini on Manhattan/Neville, Emily
Marian pieni aasi/Sehlin, Gunhild
Musta veli/Brodtkorb, Reidar
Pro Patria/Stone, Steve
Pääskytyttö/Rodrian, Fred
Taikaliitu/Hopp, Zinken
Talo rannikolla/Streatfeild, Noel
Taru käärmeestä ja liljasta/Goethe, J.W. von
Tyttö vailla nimeä/Beckman, Gunnel
Viikonpäivät hippasilla/Steiniger, Kurt

Lukemani viimeinen Aila Meriluodon romaani Vihreä tukka on luokiteltu nuorten romaaniksi.  Kirjan takakannessa sen sanotaan olevan saturomaani, joten voisi se olla myös lastenromaanikin tai fantasiaromaani.
Eintel – puoliksi ihminen, puoliksi keijukainen haluaa, että ihmiset, maahiset, keijukaiset voivat elää sulassa sovussa.  Eintelin matka Koonan luo kuvataan fantasiamaailman kuvailuin.  Ennen matkaa Eintel on joutunut piilottelemaan vihreää tukkaansa, sillä ihmiset eivät pidä keijukaisista eivätkä maahisista.  Eintel saa tietää äidistään ja isästään Papaltaan vaikka Mummuli yrittää estää.
Kaunis, jännittävä tarina rakkaudesta, ystävyydestä ja toisista maailmoista. Hiukan ihmisten käyttämä slangi hymyilytti, mutta siihen olen jo niin tottunut Ailan muissa romaaneissa.

Aila Meriluoto: Vihreä tukka, WSOY, 1982
Mistä hankittu: lainattu Alahärmän kirjasto

Vihreä tukkaisesta Eintelistä blogissaan ovat kirjoittaneet:

Kirjamielellä
Luetut, lukemattomat
Valopolku

34 kommenttia:

  1. En tiennytkään, että Aila Meriluodon tuotantoon kuuluu tällainen teos. Paljon peukkuja Meriluoto-projektillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulevi, ilman kirjaston lukupiirin kirjaa Panu Rajala: Aila Meriluoto: Lasinkirkas, hullunrohkea: Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta, en olisi lähtenyt lukemaan ensin Ailan runoteoksia ja siitä innoistuin lukemaan myös romaanitkin.

      Poista
  2. Onko nämä lasten- ja nuortenkirjoja kaikki? Satuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ailan romaanit ovat lastenkirjoja, nuortenkirjoja mutta myös aikuisten romaaneja hän kirjoittanut. Nuo hänen kääntämänsä teokset ovat lastenkirjoja ja aikuisten romaaneja.

      Poista
  3. Ajattelin jo ensin kommentoida, etten ole lukenut Meriluodolta koskaan mitään, kunnes kuvauksesi tästä kirjasta alkoi tuntua epäilyttävän tutulta. Ja sitten kun kuvaa tarkemmin tutkin, kansikin herätti hämäriä muistoja lapsuudesta! Sitä en yhtään muista, olenko lukenut tämä itse vai onko sitä minulle luettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin näitä lasten- ja nuortenkirjoja lukiessa, että miksenköhän ole näitä Ailan kirjoittamia kirjoja lapsuudessa tai nuoruudessani lukenut vaikka menin lähes kirja kirjalta etsien lukemista kotipaikkakunnan pääkirjaston lasten- ja nuortenromaanihyllyillä :)

      Poista
  4. En ole lukenut Meriluodon teoksia, mutta olen lukenut Kolme iloista rosvoa-kirjan joskus lapsena. En ole enää nykyään lukenut erityisen paljon lasten tai nuorten kirjallisuutta, joten en ole varma, olisiko tämä kirja minun juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme iloista rosvoa on mulla kirjana lukematta, mutta mulla jotenkin sellainen mielikuva, että sitä olisi esitetty/luettu joskus 70-80-luvulla Pikku Kakkosessa :) Ja tietysti on tullut laulettua Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä... :D

      Poista
  5. Kansi näyttää etäisesti tutulta, mutta en muista että olisin tätä lukenut... Lapsuudessa kyllä luin kovasti, joten voi olla mahdollista että silloin olen Meriluotoakin lukenut. Näin vanhempana en ainakaan...
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee toisinaan mieleen joku lapsuuden/nuoruuden kirja, jota olisi kiva lukea uudestaan, mutta ei vaan saa kirjan nimeä saati kirjoittajaa mieleen. Joskus Kirjasammon kansikuva haulla pääsee kiinni, mutta moni jää muistini syövereihin. Toisaalta, niiden lukeminen yli nelikymppisenä saattaisi viedä niiltä tietynlaisen hohdon. No, Tiina-kirja on luettava tuohon Suomi 100-vuotta 101-kirjaprojektiin :)

      Poista
  6. Kuulostaa ihanalta! Olen tällä hetkellä aivan satujen ja tarinoiden lumoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä lukemisen arvoinen - satutarinoita täytyisi yrittää ujuttaa lukupinoni välipaloiksi kaiken realismin keskelle :)

      Poista
  7. Mä tiesin kyllä Meriluodon kirjoittaneen myös lastenkirjoja, mutta olin ihan varma, etten ole niitä lukenut. Tämä kuitenkin vaikuttaa epämääräisesti tutulta, että olen sittenkin saattanut lukea lapsena....

    -Veera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että tämä onkin tutuin Aila Meriluodon lasten- ja nuortenkirjoista

      Poista
  8. Onnittelut kirjailijan koko tuotannon läpikäymisestä!
    Minä olen lukenut Meriluodolta yhden aikuistenromaanin ja noista käännöksistä Kasper, Jesper ja Joonatanin, Vaahteramäen Eemelin, Poika etsii kotia ja Poika uudella tiellä. Nuo kaksi viimeksi mainittua olen lukenut ehkä kolmesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole aikaisemmin kiinnittänyt sillä tavalla huomiota kääntäjän tekstiin, mutta nyt yritän seurata löytyykö noista käännösteoksista jotakin ailamaista :)

      Poista
  9. Esiteinit poikani voisivat tähän tykäistyä :)

    VastaaPoista
  10. Ohoh, jopas oletkin hurja Aila Meriluoto -fani. Varmasti mahtava retki ollut tutustua kirjailijan koko tuotantoon, joka Meriluodon kohdalla lisäksi on melkoisen mittava. Itse olen muistaakseni lukenut häneltä vaan runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toisinaan joku kirjailija vie mukanaan, kuten Märta Tikkanen yhtenä kesänä (ihan kaikkea hänen teoksiaan en ehtinyt lukemaan, mutta melkein :). Olenkin tuuminut, että käyn läpi blogiani kirjailijoittain, että mitkäs niistä olivatkaan sellaisia, joista kovasti tykkäsin ja otan yhden kirjailijan kerrallaan tavoitteena lukea ko. kirjailijan koko tuotanto - saa nähdä montako vuotta kuluu sitten vaikka Antti Tuurin parissa, kun luen kuitenkin muutakin samaan aikaan :)

      Poista
  11. Ihana projekti! Kirjan kansi näyttää niin nostalgiselta, että varmasti olen näitä lapsena lukenut tai minulle on luettu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kansi on omalla tavallaan kaunis ja jotenkin tunnistettavissa olevan taiteilijan, mutta en uskalla lähteä arvailemaan. Harmi, kun kannen tekijän tieto on useinmiten takakannessa ja sen sitten luonnollisesti peittää kirjaston tarra.

      Poista
  12. Minä en ole tainnut lukea mitään Meriluodolta. Tämä kyllä vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että täytyy laittaa lukulistalle :) Kiitos vinkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja ota ihmeessä lukulistallesi :)

      Poista
  13. En ole lukenut yhtään romaania Aila Meriluodolta, on muutenkin melko tuntematon kirjailija eli hänen teoksensa eivät ole minulle tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on minullekin vielä vain nimeltä kuultuja suomalaisia kirjailijoita, ei taida ihmiselämä riittää jokaisen kirjailijan edes yhdenkään kirjan lukemiseen, mutta onneksi on vapaus valita mitä lukea :)

      Poista
  14. Voi että onkin jostain ihan hurjan tuttu tuo kirjan kansi, omasta lapsuudesta ehkä? En olekaan koskaan rekisteröinyt Meriluodon kirjoittaneen myös lastenkirjoja, täytyykin tutustua tarkemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllättyy miten monenlaisia kirjoja useat kirjailijat kirjoittavat, kun ottaa tälläisiä koko tuotanto-lukuprojekteja :)

      Poista
  15. Tämä jäi mieleeni erilaisuudellaan houkuttelevana, kun kuuntelin Panu Rajalan kirjoittaman Meriluodon elämäkerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on erilainen, kun muut Ailan lasten- ja nuortenkirjat ovat realistisempia vaikka Pommorommossa onkin satutarinaa.

      Poista
  16. Jotenkin mielessäni on vain Aila Meriluoto -keskustelu kirjamessuilla, kun hän saapui kuuntelemaan Panu Rajalan hänestä kirjoittaman kirjan esittelyä. Suhtaudun heti varauksella, kun hänellä on ollut Panu Rajalan kanssa suhde. Muutoin kaikki häneen liittyvä on kiinnostavaa, varmaan tämänkin kirja.
    (Tämä on Kirsin Book Clubin kommentti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tää "Panu Rajala-efekti" tuli meillä lukupiirissäkin vastaan. Mä en ole lukenut muita Rajalan kirjoja kuin tämän Aila-kirjan. Toki olen noita julkisuuskeskusteluja hänestä lueskellut :)

      Poista
  17. Hatunnosto, olen haaveillut että voi kumpa saisi luettua edes yhdeltä omista lempparikirjailijoista koko tuotannon! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei onnistuisi tämä, ellen olisi nyt oppinut lukemaan useampaa kirjaa yhtäaikaa :) Jäisi muuten liian moni kirja vuodessa lukematta :)

      Poista