lauantai 4. helmikuuta 2017

Lasilinna

Kauhavan kirjaston tammikuun lukupiirikirjana oli Jeannette Wallsin elämäkerta Lasilinna. Ihan en taaskaan ehtinyt lukemaan kirjaa loppuun ajoissa.  Nyt olen tämänkin kirjan saanut päätökseen.  Ensivaikutelmani kirjasta oli, että en jaksa tällaista liian raakaa amerikkalaista realistista elämänkuvausta.  En tiedä miksi, muiden maiden kurjat olot tuntuvat vaikeammilta lukea – ehkä se samaistumisen tunne ei tule vastaan millään tavoin, niin kuin suomalaisissa vanhoissakin romaaneissa, joita olen tässä viime aikoina lukenut. Mutta lukupiirikeskustelujemme jälkeen osasin katsoa tätä Jeannetten tarinaa hiukan toisin silmin. Hänen boheemivanhempansa halusivat elää ilman yhteiskunnan rajoitteita, vielä senkin jälkeen, kun lapsilla olisi ollut mahdollisuus kustantaa heille kunnon koti.

Lukupiirissä heräsi keskustelu, että olivatko jotkin muistot hiukan väritettyjä, ehkä hiukan epäuskottaviakin. Itselleni tuli välillä tosi kurja olo lukiessani miten lapsilla ei ollut ruokaa eikä kunnon paikka missä asua. Ja miten Jeannettekin uskoi isäänsä, vaikka hän pettikin lupauksensa monesti ja vei rahat. Jotain pientä hyvää kuitenkin näissä vanhemmissakin oli – he opettivat jollakin kummalla tavalla lapsia selviytymään ja sivistivät heitä – olivathan vanhemmat tietyllä tapaa luovia ja älykkäitä. Perustarpeisiin tämä luovuus ja älykkyys ei valitettavasti riittänyt.
Mietin, miten painava salaisuus on Jeannettella ollut vuosikausia, kun on salannut menneisyytensä. Hänen ei ole kuitenkaan tarvinnut sitä salata mieheltään.

Jeannette Walls: Lasilinna, Bazar, 2014
Kansi: Satu Kontinen
suomentanut: Raija Rintamäki
(engl, alkteos: The Glass Castle, 2005)
Mistä hankittu: lainattu Isonkyrön kunnankirjasto

Lasilinnan ovat lukeneet myös:






2 kommenttia:

  1. Kamala lapsuus, ihan järkyttävä. Ja yksi lapsistahan ei selvinnyt siitä. Kasvatusalalla näen paljon lapsia, jotka jäävät normaalielämän ulkopuolelle ilman turvaa ja puuttumista. Kirjan vanhemmat karkasivat aina, kun maa alkoi polttaa jalkojen alla. Sekin oli kamala kokemus, kun isä aikoi myydä lastaan, jotta saisi rahaa. Minusta tuntuu, että kirjassa kerrottiin asiat kauniimmin kuin ne todellisuudessa olivat. Jompkumpi vanhemmista, luultavasti isä, pakeni varmaan jotain pahaa tekoaan poliiseilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi yhdestä kohdasta sellainen mielikuva, kun asuivat isän kotona ja tämän äiti kävi kopeloimaan Brian-poikaa, että oliko tätä isää hyväksikäytetty... mikä sitten oli loppujen lopuksi ajanut nämä vanhemmat tuollaiseen elämäntapaan, niin sitä syytä ei suoraan kerrottu. Velkoja ja maksuja ainakin pakenivat. Nuorin lapsistahan puukotti äitiänsä kun ei enää jaksanut...

      Poista