lauantai 11. helmikuuta 2017

Todistaja

Linnea Alhon esikoisromaanissa kulkee rinnakkain hänen isoisänsä Keijo Alhon tekemä henkirikos, henkirikoksessa kuolleen Frans Helmer Valmusen tarina sekä Linnean oma alter ego, Anne Alho.
Romaanissa vuorotellaan Keijon, Helmerin ja Annan sanoin eri vuosikymmenillä.  Keijo-tarina on mielenkiintoisin, Helmerin tarina jää hiukan ohueksi, johtuen varmaankin siitä, että hän katselee itseään ja tapahtumiaan jo ruumiistaan irtaantuneena.  Annan elämän kipuilut ja sukutragedian selvitykset ovat realismia 1980-luvulta 2000-luvulle.

Romaanista tekee tositarinaan, kirjailijan oman suvun tarinaan liittyvä fiktiivisyys kiehtovan, vaikka en niin kovin innostukaan Annan oman elämän kuvailusta.  Minulle Keijo Alho oli tätä kirjaa aikaisemmin tuntematon henkilö.  Jälleen on yksi historiallinen tapahtuma tullut eläväksi romaanin avulla.

Oman suvun tragediasta kirjoittaminen on rohkea teko - ehkä minäkin jonain päivänä saan aikaiseksi tarinan itselleni (ja suvulle) isoisäni isästä, joka lähti lopullisesti Kanadaan 1920-luvun lopulla jättäen perheensä tänne. Myös kuvailu kuolleen poliisi ajatuksista tekee kuitenkin romaanista moniulotteisen. 

Jään miettimään, miten sukutarinat peilaantuvat omaan elämään.... mistä kumpuaa oma herkkyyteni, taiteellisuuden kaipuu....

Linnea Alho: Todistaja, WSOY, 2016
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle


Todistajasta ovat blogeissaan kirjoittaneet:




2 kommenttia:

  1. Tämä herätti minussakin paljon ajatuksia, ennen kaikkea siitä rohkeudesta millä kirjailija on kirjan kirjoittanut. Vaikuttava esikoisromaani! <3

    VastaaPoista
  2. Tämä kuulostaa kiinnostavalta, varsinkin, kun se perustuu kirjailijan oman suvun tarinaan.

    VastaaPoista