tiistai 18. huhtikuuta 2017

Jumalan varpaanjäljet

Juhani Heinolaan olen saanut tutustua Kyösti Wilkuna -seuran kirjallisuuspiirissä täällä Lapualla. Vasta nyt lainasin yhden hänen runoteoksistaan, jonka on julkaisut Herättäjä-Yhdistys. Jumalan varpaanjäljet on hänen ensimmäinen julkaistu runoteoksensa.

Runoteos on jaettu kolmeen osaan: Jumalan varpaanjäljet, Via dolorosa ja Ystäville tässä elämässä.

Jumalan varpaanjäljet
Ensimmäinen runo Matkalla kauas ja lähelle vie runon tunnelman jollakin tavoin epäilevään ja kapinoivaan uskoon – ei halua olla vain uskonnon rutiinien vallassa, vaan haluaa löytää todellisen uskon Jumalaan. Tämä runo koskettaa ensi riveillään: ”Herra minun Jumalani / näkymättömien kasvojesi edessä / kipuaa katseeni pilvien taakse / etsin sinua auringon valosta / ja ukkosen jylinästä….”

Harha väistyy -runossa kuvataan Samosta, Kreikan saaristossa. Kenties Heinola on kirjoittanut tämän runon siellä. Tässäkin runossa on sävynä uskon rituaalit – ortodoksisuus ja luterilaisuus, molempien omanlainen hartaus ja ulkokultaisuuskin. Silti runoissa on jotakin hiljaisuuden ja rauhallisuuden kuvausta – mistä sen sitten kukin löytäneekään.

Viesti kaukaa kuvaa lapsuuden uskoa ja rukouksen mantraa -  siihen itsekin toisinaan syyllistyy, lukemaan ulkoa opittua sen kummemmin ajattelematta, hiljentymättä rukouksen myötä. Toisinaan ei vain jaksa ja toisinaan on ajatukset muualla.  Tässä runossa kuvataan myös kauniisti, miten rukouksen sanat voivat olla jotain uutta ja armollista, joka syntyy luonnon keskellä.

Jumalan varpaanjäljet näkyvät kirkon rappusissa korkealta kirkon tornista – millaistahan olisi katsoa sieltä maailmaa… ihmiset sulkeutuvat omiin torneihinsa kipujensa kanssa, pienin askelin uskaltavat lähteä tornista ulos.

Salaisuus kuvaa Lapuan tuomiokirkkoa ja hämmästyn miten nuo samat katossa olevat julmatkin ratsujen kuvat teksteineen ovat Heinolaa kavahduttaneet kuten minuakin – ja minäkin kirjoitin niistä tunteista runon… Tänään ne eivät minuakaan pelota, olen saanut rauhan sydämeeni.
Valmistautuminen ja Isän enkeli -runot enkelin läsnäoloa, ensimmäinen tuo mieleen ihmisten eriarvoisuuden ja vastakkainasettelun, toinen runo on kaunis kuvaus isän virrenveisuusta.

Hylätty jättiläinen kuvaa kirkon ja seurakunnan yhteisöllisyyttä ja päätöksentekoa raadollisesti. Jumala on ympyrä onkin hiukan vaikeaselkoinen runo, jonka sanoma ei minulle tällä kertaa avaudu.

Taivas on toive kuvaa jollakin tavoin sitä taivaskaipuuta, jota välillä itsekin tuntee, vaikka kaikki on hyvin täällä maanpäällä omassa kodissa.

Unen kultasiipi -runo on myös hiukan utopistinen runo ymmärtää ja se jää nyt minulle avoimeksi. Merkkivalo on voimaruno, kun omat voimat eivät riitä ja tuntuu ettei pääse irti omasta ahdingostaan.

Häpeän eilistä
suuri Jumala
taistelin kanssasi tähän päivään

nyt huudan muiden mukana
pelasta tästä tyhjästä tilasta

putoan tuntemattomaan
vailla lapsena opittua rukousta

piiloudun selkäsi taakse
ja häpeän eilistä untani

Paavalin jäljillä kuvaa Patmoksen rinteillä kulkemista – näihin runoihin ei ehkä pääse sisälle kuin vasta sitten kun olet itsekin käynyt jossain autenttisella paikalla.

Via dolorosa
Nämä runot sopivat juuri tähän pääsiäiseeni, kun en jaksa lähteä kirkkoon hiljentymään.

Päästö

pääsiäisenä on hyvä olla

sama risti ja taakka joka eilenkin
joskus se on kevyt kantaa

Ystäville tässä elämässä
Viimeiset runot kuvaavat ihmiselon monenlaisia kohtaloita ja hetken kohtaamisia – hiljaisuutta, avuttomuutta, ikävää, rakkautta.


Juhani Heinola: Jumalan varpaanjäljet, Herättäjä-Yhdistys, 1986
Kansi: Seppo Välimäki
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Hyvää huomenta, armo

Erzsébet Túrmezei ei ensin sanonut minulle mitään, mutta sitten muistin lukeneeni Tutustumme Siionin virsiin -teoksesta hänen virsistä, joita suomennettiin vuoden 1972 uudistettuun Siionin virsiin. Ja tuohon blogitekstiin olinkin laittanut muistiin juuri tämän runoteoksen Hyvää huomenta, armo. Túrmezein runot on suomentanut Anna-Maija Raittila.

Runoteoksen alkusanoissa sanotaan:
Unkarin luterilaisen kirkon virsikirjasta suomennettiin kaksi virttä äsken uudistettuihin (1972) Siionin virsiin. Niiden kirjoittaja, Erzsébet Túrmezei, on puolestaan vuosikymmenien ajan ”istuttanut” – niin kuin unkarin kielessä sanotaan – suomalaisia virsiä, hengellisiä lauluja ja runoja kotimaansa kristittyjen käyttöön. Tämä veljeskirkkomme tunnetuimpiin kuuluva runoilija syntyi 1912, suoritti 1930-luvulla Budapestin yliopistossa unkarin- ja sakasankielten diplomit ja valmistui sen jälkeen diakonissaksi työskennellen 1950-luvun alkuun asti Budapestin evankelisessa diakonissakodissa, mm. siihen kuuluneen tyttöjen kansanopiston johtajattarena” (s. 7)
Hänestä on melko vähän tietoa netissä muuta kuin unkarin kielellä. Ehkä vanhemmista Hengellisistä Kuukauslehdistä löytäisin hänestä jotain. Sain kuitenkin selville, että Erzsébet Túrmezei kuoli 22. toukokuuta 2000 88-vuotiaana.

Runoteos on jaettu neljään osaan: Salattu ruumis; Katso, Herran palvelijatar; Näinkö yksinkertaista; Hyvää huomenta, armo

Salattu ruumis
Osa runoista on tehty Túrmezein Suomen matkalla, suomalaisista ystävistä, osa runoista kuvaa hänen työtään ja osa on puhdasta runoutta Jumalasta ja Jeesuksesta. Nämä runot ovat kauniin koskettavia ja ne antavat joka lukukerralla yhä enemmän – parhaiten lausumalla ääneen.

Katso, Herran palvelijatar
Näihin runoihin liittyy Raamatun jakeita, joiden lukeminen avaa enemmän runon sanomaa.

Näinkö yksinkertaista
Ihmisten kohtaamisia, Jumalan suojelusta ja armoa sisältäviä runoja.

Persoonattomia verbejä

Joskus on odotettava kauan
ja sitten tulee ihme.
Paljon kimaltavia pisaroita putoaa maahan.
Sataa.
Pilvet turpoavat, kohisevat,
vuoret pauhaavat vastausta.
Jyrisee.
Ja sateen takana, sytyttävän salaman takana
toimii hän, joka elämällä elää:
Iankaikkinen.

Sataa, salamoi, sataa lunta, jyrisee.
Persoonattomia verbejä.
Vaatimaton parvi verbien joukossa.
Jospa osaisin paljon sellaisia.

Hyvää huomenta, armo
Pidän erityisesti tästä runoteoksen nimikkorunosta

Hyvää huomenta, armo

Eilinen taakka oli eilinen.
Huomisen varjo vasta huomisen.
Ja joka aamu uudestaan
Ikuista matkakumppania tervehtiä saan:
     Hyvää huomenta, Herrani Jeesus!
     Hyvää huomenta, Ilo!
     Hyvää huomenta, Rauha!
     Hyvää huomenta, Armo!


Erzsébet Túrmezei: Hyvää huomenta, armo, Herättäjä-Yhdistys, 1973
suomentanut Anna-Maija Raittila
piirrokset: András Farkas
(unkaril. alkuteokset: Őszből tavaszba, 1938; Ének földrengéskor, 1941; Így leszel áldás,1968)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Rakkauden apostoli: Marian sanoja rakkaudesta

Päivi Huuhtanen-Somero on tällä hetkellä yksi Kotimaa24 -blogisteista. Herättäjä-Yhdistys on julkaissut vuonna 1987 hänen runoteoksensa Rakkauden apostoli: Marian sanoja rakkaudesta.

Päivi Huuhtanen kirjoittaa teoksen esipuheessa:
”Omistan kirjan sinulle, joka olet vastaantulija elämässäni. Kun kulkee rukouksen tietä, vastaan tulee yksi Jumala, vaikka monta ihmistä. Rukoilija elää yhteydessä jumalalliseen todellisuuteen, joka on rakkaus. Sen kipinästä koko inhimillinenkin todellisuus leimahtaa liekkiin. Yhteisissä kohtaamisissa jokainen ihminen saattaa syttyä Jumalan tulesta valoon ja lämpöön, mutta liekki voidaan myös tukahduttaa tai kuljetaan kylmästi sen ohi.” (s. 5)

Ensimmäisissä runoissa on Raamatun viittaukset, runot avautuvat luonnollisesti helpommin, kun lukee ensin Raamatun jakeet – pysähdy ja hiljenny Sanan äärelle ja annan runon tekstin puhutella.
Toisessa osiossa on numeroituja aforismeja kuin Raamatun jakeita. Poimin tähän pari minua juuri nyt koskettavaa aforismina

19.
Linnunradat, joilta ei putoa
- lakkaamattomat rukoukset.

136.
Sanomaton rauha, sanaton hiljaisuus,
Sanoin kuvaamaton elämä.
- Rukous.

Viimeisessä osiossa on kolme runokokoelmaa: Yö, Suru ja Erämaan puutarhuri.  Näissä runoissa minulle kuvastuu vahva kaipuu ja kipujen kanssa kamppailu – huutoja pimeyteen, epätoivoa ja kaiken kantavaa armoa.

Päivi Huuhtanen: Rakkauden apostoli: Marian sanoja rakkaudesta, Herättäjä-Yhdistys, 1987
Kansi: Minna Saarelma
Mistä hankittu:  lainattu Lapuan kaupunginkirjasto