tiistai 18. huhtikuuta 2017

Jumalan varpaanjäljet

Juhani Heinolaan olen saanut tutustua Kyösti Wilkuna -seuran kirjallisuuspiirissä täällä Lapualla. Vasta nyt lainasin yhden hänen runoteoksistaan, jonka on julkaisut Herättäjä-Yhdistys. Jumalan varpaanjäljet on hänen ensimmäinen julkaistu runoteoksensa.

Runoteos on jaettu kolmeen osaan: Jumalan varpaanjäljet, Via dolorosa ja Ystäville tässä elämässä.

Jumalan varpaanjäljet
Ensimmäinen runo Matkalla kauas ja lähelle vie runon tunnelman jollakin tavoin epäilevään ja kapinoivaan uskoon – ei halua olla vain uskonnon rutiinien vallassa, vaan haluaa löytää todellisen uskon Jumalaan. Tämä runo koskettaa ensi riveillään: ”Herra minun Jumalani / näkymättömien kasvojesi edessä / kipuaa katseeni pilvien taakse / etsin sinua auringon valosta / ja ukkosen jylinästä….”

Harha väistyy -runossa kuvataan Samosta, Kreikan saaristossa. Kenties Heinola on kirjoittanut tämän runon siellä. Tässäkin runossa on sävynä uskon rituaalit – ortodoksisuus ja luterilaisuus, molempien omanlainen hartaus ja ulkokultaisuuskin. Silti runoissa on jotakin hiljaisuuden ja rauhallisuuden kuvausta – mistä sen sitten kukin löytäneekään.

Viesti kaukaa kuvaa lapsuuden uskoa ja rukouksen mantraa -  siihen itsekin toisinaan syyllistyy, lukemaan ulkoa opittua sen kummemmin ajattelematta, hiljentymättä rukouksen myötä. Toisinaan ei vain jaksa ja toisinaan on ajatukset muualla.  Tässä runossa kuvataan myös kauniisti, miten rukouksen sanat voivat olla jotain uutta ja armollista, joka syntyy luonnon keskellä.

Jumalan varpaanjäljet näkyvät kirkon rappusissa korkealta kirkon tornista – millaistahan olisi katsoa sieltä maailmaa… ihmiset sulkeutuvat omiin torneihinsa kipujensa kanssa, pienin askelin uskaltavat lähteä tornista ulos.

Salaisuus kuvaa Lapuan tuomiokirkkoa ja hämmästyn miten nuo samat katossa olevat julmatkin ratsujen kuvat teksteineen ovat Heinolaa kavahduttaneet kuten minuakin – ja minäkin kirjoitin niistä tunteista runon… Tänään ne eivät minuakaan pelota, olen saanut rauhan sydämeeni.
Valmistautuminen ja Isän enkeli -runot enkelin läsnäoloa, ensimmäinen tuo mieleen ihmisten eriarvoisuuden ja vastakkainasettelun, toinen runo on kaunis kuvaus isän virrenveisuusta.

Hylätty jättiläinen kuvaa kirkon ja seurakunnan yhteisöllisyyttä ja päätöksentekoa raadollisesti. Jumala on ympyrä onkin hiukan vaikeaselkoinen runo, jonka sanoma ei minulle tällä kertaa avaudu.

Taivas on toive kuvaa jollakin tavoin sitä taivaskaipuuta, jota välillä itsekin tuntee, vaikka kaikki on hyvin täällä maanpäällä omassa kodissa.

Unen kultasiipi -runo on myös hiukan utopistinen runo ymmärtää ja se jää nyt minulle avoimeksi. Merkkivalo on voimaruno, kun omat voimat eivät riitä ja tuntuu ettei pääse irti omasta ahdingostaan.

Häpeän eilistä
suuri Jumala
taistelin kanssasi tähän päivään

nyt huudan muiden mukana
pelasta tästä tyhjästä tilasta

putoan tuntemattomaan
vailla lapsena opittua rukousta

piiloudun selkäsi taakse
ja häpeän eilistä untani

Paavalin jäljillä kuvaa Patmoksen rinteillä kulkemista – näihin runoihin ei ehkä pääse sisälle kuin vasta sitten kun olet itsekin käynyt jossain autenttisella paikalla.

Via dolorosa
Nämä runot sopivat juuri tähän pääsiäiseeni, kun en jaksa lähteä kirkkoon hiljentymään.

Päästö

pääsiäisenä on hyvä olla

sama risti ja taakka joka eilenkin
joskus se on kevyt kantaa

Ystäville tässä elämässä
Viimeiset runot kuvaavat ihmiselon monenlaisia kohtaloita ja hetken kohtaamisia – hiljaisuutta, avuttomuutta, ikävää, rakkautta.


Juhani Heinola: Jumalan varpaanjäljet, Herättäjä-Yhdistys, 1986
Kansi: Seppo Välimäki
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen runokirja tämäkin. Hyviä nuo runot, joita lainasit :)

    VastaaPoista