maanantai 22. toukokuuta 2017

Hajaannus

Markku Rönkön Hajaannus on toinen romaani, jonka lainasin Kirjaklubin vetäjämme suosituksista alkukeväällä.  Oli toisaalta mielenkiintoista lukea Janne Oran Kadotetun lumoa samaan aikaan – molemmat romaanit sai myös luettua loppuun viime viikolla, kun aloitin neljän viikon kesälomani.

En ole kovin hyvä innostumaan mieskirjailijoiden kirjoittamista kirjoista, joissa yhtenä teemana on parisuhde. Monesti ne tuntuvat keski-ikäisten miesten valituksilta - naisten parisuhdevalituksiin on helpompi samaistua :) Silti lainaan välillä tällaisia romaaneja, toivoen löytäväni välillä sellaisia tarinoita, joita jollakin tavalla jaksan ymmärtää. Markku Rönkön Hajaannus on nyt sellainen romaani – no, tässä tarinassa kulkee naisen tarina limittäin, joten ehkä sillä on iso merkitys.  Ja jos olen rehellinen, Kirren tarinahan tässä jää päällimmäisen mieleen –  hän onkin enemmän pääosassa.

Romaanin maailma kuvaa sellaista elämää, johon minulla ei ole henkilökohtaisesti kosketusta, mutta olen joskus miettinyt, tutkijan työtä, yliopisto-opiskeluja.  Jokin siinä maailmassa kiehtoo, vaikka useat kuvaukset tästä maailmasta ovat sisältäneet ihmissuhdesotkuja, vallanhimoa, hyväksikäyttöä ja murhia. En ole siis saanut mitään romanttista kuvausta tästä maailmasta romaanien kautta.
Mutta se mikä tässä tarinassa vei mukanaan, oli Kirren tarina. Ensin olin hyvin ymmärtäväinen Kirren miestä kohtaan, sitten aloin ymmärtää yhä enemmän Kirreä, mitä enemmän hänen menneisyydestään selvisi.

Kirjan loppu oli yllättävä ja viimeiselle riville saakka – olin mykistynyt, enkä voinut heti laskea kirjaa käsistäni.  Tämän kirjan tarina jäi mieleen pyörimään kaikkine ahdistavine ja järkyttävine tapahtumineen. Jäin miettimään, miten selvisivät kirjan henkilöt tästä eteenpäin….

Hajaannuksen ovat myös lukeneet:

Anun ihmeelliset matkat
Kirja vieköön!
Kirjahavahduksia
Kulttuuri kukoistaa
Savannilla

Markku Rönkkö: Hajaannus, Like, 2016
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti