maanantai 1. toukokuuta 2017

Minulla on elämä suojeltavana

Minulla on elämä suojeltavana -runokirjan liepeessä kerrotaan Irja Haapiaisesta (s. 1932):
”…. on 18-vuotiaasta asti elänyt polioinvalidina. Hänen runojaan on aikaisemmin julkaistu kahdessa Helsingin suomenkielisen työväenopiston antologiassa. Irja Haapiaista ja hänen lyriikkaansa on myös esitetty televisiossa.”
Runot on jaettu viiteen ryhmään. Nämä runot on julkaistu vuonna 1986, jolloin Irja Haapiainen on ollut viisikymppinen. Runojen teema kulkee vammaisuuden ja uskonnollisuuden kipupisteissä – onko vieläkin jossain seurakunnassa näin, että et ole hyväksytty sellaisena kuin olet… tai ylipäätänsä yhteiskunnassa.

Ajatuksiani runojen äärellä sekä minua koskettavia runovalintoja:

I
Riipaisevia runoja ihmisarvosta, kuolemasta ja tälläkin hetkellä ajankohtaisesta asiasta: eutanasiasta.

II
Halusin vain tulitikkulaatikon
pannakseni tikkua ristiin ja
Sytytelläkseni elämänliekkiä.

Ne koettivat saada minut ottamaan
Jalallista topattua laatikkoa,
miehenmittaista.

Pysäyttäviä runoja vammaisuudesta, heidän tarpeiden huomioonottamisesta tai huomiotta jättämisestä.

III
Me vammaiset olimme kirkossa,
ja pappi siunasi meitä.
Kädet koholla, tosissaan
siellä pappi siunasi meitä.

Kirkon edessä ulkona
oli kansa siunaillut meitä. 

Näiden runojen äärellä tunnen pistoksen omassakin sydämessäni… huomaanko, jaksanko aina kohdata jokaisen läheisen, jokaisen omana itsenään vai olenko minä tunnevammainen omien kipujeni keskellä?

IV
Pukeudun, lähden
ihmisten joukkoon:
    rannetuki
    lannetuki,
    jalkoihin tukisidokset.

Sieluani en sitonut.
iltasella itkin. 

Runoja lukiessa tulee välillä paha mieli ja surullinenkin – ja väkisinkin runoista huokuu katkeruuskin. Epätoivon huuto, joka ei saa vastakaikua – tämä tunne toisaalta tekee runojen lukemisesta voimakkaan kokemuksen, joka jää mieleni sopukoihin.

V
Viimeisissä runoissa on pilkahdus toivoa – onko se toivoa tässä elämässä vai sitten kun saa kohdata Jumalan ja Jeesuksen taivaassa ilman kipuja ja hylkäämistä.


Irja Haapiainen: Minulla on elämä suojeltavana, Kirjaneliö, 1986
Päällys: Terttu Hauhia
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Runoteoksesta on kirjoitettu Blogitaivaassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti