tiistai 16. toukokuuta 2017

Missä sielu lepää

Oikeastaan aloitin pääsiäislukemisen tästä (Instagram-kuvani on hyvä muistuttaja :) ) Pauliina Kainulaisen kirjasta Missä sielu lepää, enkä Anna Kontulan Mistä ei voi puhua: kirja uskosta ja uskonnosta, mutta enpä minä muutenkaan lukemiseni aikajärjestyksessä tänne blogiini kirjoista kirjoittele.
Pauliina Kainulaisen kirja Missä sielu lepää oli ihana kirjastolöytö! Löysin Pauliinan nettisivuilta paljon mielenkiintoista luettavaa ja seuraavaksi lainaan Metsän teologia (Kirjapaja, 2013) sekä Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan (Kirjapaja, 2007), jonka Pauliina Kainulainen on toimittanut.

Kirjan alussa Kainulainen kysyy Miten sielusi voi? Olen kasvanut ympäristössä ja koulumaailmassa, jossa on puhuttu sielusta. Onko sielu uskonnollinen omatunto? Kun kipuilen epätoivon ja epäuskoni kanssa sieluuni sattuu. Sielunhoitoa tarvitsen minäkin – kahden ihmisen välistä kohtaamista armollisuuden äärellä.

Ensimmäinen kappale on nimeltään Pyhän kohtaamisen paikat.

Mikä on pyhää luonnossa tai omassa lähielinympäristössä? Katson olohuoneen ikkunasta ja näen alkukeväisen, vaalearuskeasävyisen puutarhan. Aurinko paistaa, mutta tuulinen sää saa minut istumaan sisällä. Asumme melko rauhallisella asuntoalueella. Millainen on tämä lähiympäristöni pyhyys – onko se roskista vapaa, liikenteen äänistä vapaa? Minun ei tarvitse kävellä kuin kilometrin verran päästäkseni yhteen luonnon pyhimmistä paikoista, lähimetsään. Syksyn jälkeen en ole siellä jaksanut kovin montaa kertaa käydä – talvi ja kevät ovat olleet sielulleni raskasta aikaa, olen niin väsynyt kaikkeen materiaan ja suorittamiseen. Olen nyt kesälomalla, niin toivottavasti saan sielulleni voimaa lähimetsästä neljän viikon lomallani. Ensi syksyni aikataulutan huomattavasti väljemmin – on tärkeätä jaksaa kirjakauppatöissä, elämän leivän äärellä.  Sieluni tarvitsee luonnonläheisyyttä ympäri vuoden – rukoilen Jumalalta voimaa tulevien väsymyksien kohtaamisiin.
Pauliina Kainulainen päättää tämän kappaleen tekstit juuri sellaisen maiseman kuvaukseen, jonka minäkin näen, kun kävelen Simpsiön metsissä Rytilammen äärelle.  Talletan puhelimeeni lopussa olevan rukouksen, johon voin yhtyä, kun seuraavan kerran istun Rytilammen äärellä.

Luonto on pyhä
Pyhiinvaellusreitit ja retriitit ovat sellaisia kokemuksia, jotka ovat tällä hetkellä TOP 5 unelmissani. Rohkeutta lähteä yksin tuntemattomien matkaan ei ole vielä ollut, toisaalta ei ole ollut aikaa, rahaa, saati tarvittavaa peruskuntoakaan.
Luonnon pyhyyttä on minulle myös haltijat, keijukaiset, metsän jumalat sekä pyhät paikat luonnossa.

Eläinten lohduttava läsnäolo on tullut jälleen osaksi elämääni, kun tyttären Iris-kissa oli meillä hoidossa kolmisen viikkoa. Vaikka kissa on ollut välillä varsin riiviömäinen ja olen uhannut tehdä kinnasvärkit, on Iriksen makoilu vatsani päällä kehräten ja nukkuen ollut lohdullista.  Iriksen kotiinlhdön jälkeen kotimme tuntui hetken tyhjältä. Olen kuitenkin koiraihminen enemmän kuin kissaihminen. Kolmisen vuotta olemme olleet ilman koiraa, eikä juuri tähän elämäntilanteeseen ole mahdollista ottaa vastuuta ja huolenpitoa uudesta koirasta. En ole ihan varma haluanko enää sitoa itseäni mihinkään eläimeen pysyvästi….

Saunan pyhyys ja hitauden arvo
Minulle sauna on hiljaisuuden paikka, vaikka toisinaan mieheni kanssa siellä erinäisistä asioista keskustelemmekin. Niinä kertoina, kun jään yksin saunaan, laitan silmäni kiinni ja tunnen saunan lämmön ja hiljaisen rentoutumisen. Kaipaan kesämökin puusaunan tunnetta – sitä ei voi kodin sähkökiuassauna korvata. Voinko kohdata Jumalan alastomana, haavoitettuna tässä paikassa, tässä tilanteessa? Mieleeni tulee Sanan ja rukouksen ilta Nurmon kirkossa.  Kirkon alttaritaulu Jeesuksesta ja naisesta kaivolla pysähdytti. En ole käynyt Nurmon kirkossa kuin kerran, jolloin jonku äitini puolen sukulaisen hautajaisissa lapsena. En muista mitään kirkosta, vain haudalle kulkemisen.

Eroottisuus pyhän kohtaamisen paikkana
Tästä tekstistä kirjoittaminen on vaikeata. Tulee mieleen toisen ihmisen seksuaalisuuden kunnioittaminen, hyväksyminen – ei hyväksikäyttöä, ei toisen tunteiden polkemista. Eroottisuus on muutakin kuin kahden ihmisen välinen yhteys.
Kainulainen kirjoittaa:
Seksuaalisuus ja hengellisyys? Moni nykyihminen ei kykene liittämään näitä kahta sanaa yhteen. Mutta edellä esitetyn valokeilassa nämä kaksi ilmiötä ovat toisilleen läheisiä. Yksi hehkeä perustelu tälle väitteelle on Laulujen laulun olemassaolo Vanhan testamentin kirjakokoelmassa. Laulujen laulun eroottiset runot ilmentävät luonnollista, tasaveroista, nautinnollista seksuaalisuutta” (s. 67).
Ehkä luen jossain vaiheessa kirjan Taivaallista seksiä: kristinusko ja seksuaalisuus (Tammi, 2006)

Jeesuksen vapautusliike
Toisille Jeesus on suuri viisauden opettaja, toisille poliittinen vallankumouksellinen. Joku ymmärtää Jeesuksen ikiaikaisena Jumalana, joka oli läsnä jo luomisessa.” (s. 86-87)

Magdalan Marian aistillinen viisaus
Kuka ja millainen oli Magdalan Maria – mikä hänestä kirjoitettu on totta ja mikä tarua? Minulle hän on yksi tärkeimmistä Raamatun henkilöistä.
Kristillisen mystiikan arvokkaisiin piirteisiin on aina kuulunut pyrkimys yksikertaiseen elämään, askeesiin. Askeesin voi ymmärtää myös väärin, ruumiin- ja maailmankielteisesti” (s. 107)

Raikasta tunturipuron vettä
Jeesuksen elämä kokonaisuudessaan on se perustarina, joka puhuttelee ihmissielun syvyyksiä. Jeesuksen meille seuraajilleen lahjoittamat sakramentit ovat myytin ja riitin kieltä, jolle koko identiteettimme rakentuu. Vesi on elämälle välttämätöntä, ruokapöytä on kohtaamisen pyhä paikka.” (s. 119)

Pauliina Kainulainen: Missä sielu lepää, Kirjapaja, 2010
Kansi: Maria Appelberg
Mistä hankittu lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

2 kommenttia:

  1. Tässä oli monia hyviä ajatuksia. Itselle jäi mieleen, että osaisipa elää yksinkertaisesti, mutta ei kuitenkaan ruumiin- ja maailmankielteisesti.

    Lepoa tarvitaan. Toivottavasti saat viettää oikein levollisen, rentouttavan ja hoitavan kesäloman! Minä taas olen ollut nyt työttömänä ja on ollut liikaakin aikaa. Kun muut käyvät kesälomille, minulla alkaa ehkä uusi työ lähiaikoina. Kirjakaupassa sekin :) Ei kuitenkaan täällä Alajärvellä, vaan kauempana. Mutta vielä pitää odottaa, että jotkut asiat varmistuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen ajatellut itsekin. Konmaritusta tein vaatteiden kohdalla, mutta muita tavaroita en ole jaksanut käydä läpi - yritän nyt siivoilla yhtä huonetta/komeroa/kaappia kerralla puutarhahommien lisäksi :) Voi onpa mukava kuulla, että sinulla saattaa olla kirjakauppatyötä tiedossa - odotan mielenkiinnolla missäpäin alat työskennellä :)

      Poista