maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mekko meni taululle

Aila Meriluoto on kirjoittanut neljä kirjaa elämästään (poislukien Lauri Viidasta kertovan).  Mekko meni taululle kertoo hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan vuosina 1924-1944. Sitä ei kuitenkaan julkaistu ensimmäisenä vaan Lasimaalauksen läpi: Lasimaalaus ja päiväkirja vuosilta 1944-47 julkaistiin ensin WSOY:n kustantamana.  Mekko meni taululle julkaistiin vasta kolmantena elämäkertateoksena. Aina ei voi ja tarvitse kirjoittaa elämästään aikajärjestyksessä.  Olen lukenut kaikki Ailan runoteokset ja romaanit. Innostukseni Meriluodon teoksiin lähti Panu Rajalan teoksesta Lasinkirkas, hullunrohkea: Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta.  Luimme sen kirjaston lukupiirissä.

Mekko meni taululle sisältää luonnollisesti tuttuja asioita, mistä Rajalakin kirjoitti Ailaa haastatellessaan (ja varmasti on lukenutkin Ailan elämäkerrat). Ailan itse kirjoittamassa elämäkerrassa kuitenkin näkyy ihastuttava, hersyvä kirjoitustyyli, johon ihastuin hänen romaaneissaankin.

Jotakin samanlaista on Tove Janssonin ja Aila Meriluodon lapsuuden ja nuoruuden kuvauksissa - siinä mielikuvitusmaailmassa millä tavoin he sitä kuvaavat.

Olen lukenut tämän kirjan jo alkutalvesta, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjotettua mitään blogiin. Olen vain uudelleen lainannut kirjaa kirjastosta ja siirtänyt kirjaa blogattavien pinossa. Nytkään en saa mitään aikaiseksi, vaikka kuinka kirjaa selailen uudelleen.

Tykkäsin tästä kirjasta yhtä lailla kuin Meriluodon runoista ja romaaneista. Muut kirjat ovat kuitenkin menneet ohitse ja vasta nyt viimeisellä kesälomaviikolla aion aloittaa seuraavan osan, Lasimaalauksen läpi: Lasimaalaus ja päiväkirja vuosilta 1944-47.

Joten annan muiden bloggareiden puhua puolestani - osa heistä on tämän teoksen kuunnellut äänikirjana, jossa lukijana on ihastuttava Seela Sella.

Ja kaikkea muuta
Luotaajat
Nannan kirjakimara

Aila Meriluoto: Mekko meni taululle; WSOY, 2001
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti