lauantai 10. kesäkuuta 2017

Nelikymppinen- elämän huipulla

Kristiina Harjun Nelikymppinen – elämän huipulla on tutkimus nelikymppisistä 2000 -luvun alussa. Tähän tutkimuksen kategoriaan on laskettu 38-50-vuotiaat – kuulun siis nyt 46 -vuotiaana kohderyhmään. Kirjan tutkimuksen aikana olen ollut nuorempi, sillä tutkimuksen osallistuneet nelikymppiset ovat syntyneet 1955-1967 (minä olen syntynyt 1971).

Kirjassa kerrottiin aika paljon ajasta ennen nelikymppisyyttä – ehkä liikaakin, kaipasin enemmän juuri sitä nelikymppisen elämänvaiheen kuvausta.  Kristiina Harju toki kirjoittaa kirjan ensimmäisessä kappaleessa: ”Nelikymppinen on luonnon mielenkiintoinen aikaansaannos. Jotta voimme paremmin ymmärtää, miksi ihminen parhaassa aikuisuudessaan on sellainen kuin on, luomme ensimmäiseksi silmäyksen elämän alkuun: hetkeen, jolloin nelikymppisen isästä ja äidistä alkoi tulla hänen vanhempiaan” (s. 15)

Tässä kirjassa mainitaan Erik H. Erikson (Nuori Luther -tutkimuksen kirjan kirjoittaja, jonka sain luettua alkuvuodesta). ”Elämänkaaren suuria tutkijanimiä on Erik H.  Erikson. Hänen lähestymistapaansa leimaa tiettyjen inhimillisten ominaisuuksien, mielentilojen, keskinäinen kilvoittelu ihmisen eri ikävaiheissa. Eriksonin mukaan elämä asettaa ihmisen koko ajan tekemään valintoja. Valitsi ihminen niin tai näin, se muovaa hänen kehitystään. Kaikki elämän suuret kysymykset eivät herää yhdellä kertaa vaan pitkin matkaa – sen mukaan, miten ihminen on kypsä käsittelemään niitä” (s. 28)

Elämän kulkua tässä kirjassa kuvataan kiinalaisen ajattelumallin mukaan, joka kiinalaisesta lääketieteestä: vesi, puu, tuli, maa, metalli – olen siis toisen kierroksen vesi-elementissä.

Hän (nelikymppinen) siirtyy elämänkehällä, seuraavalle kierrokselle jälleen vesi-vaiheeseen. Vesi-vaihe on tälläkin kertaa uudenlaisen elämänmallin, uuden ihmisyyden, hakemista ja hahmottamista, mutta nyt sitä eletään keski-ikäistyvän aikuisen näkökulmasta.” (s. 35)

…kiinalaisessa ajattelussa naisen ja miehen elämänjaksojen pituus poikkeaa toisistaan, keski-ikäinen nainen ja mies ovat eri kehitysvaiheessa, eli samoissa ikälukemissa heillä on erilaiset kasvun velvoitteet ja mahdollisuudet.” (s. 35)

Kirjassa mainitaan myös Daniel J. Levinsonin elämänkulun vaiheet -ajattelumalli. Sen mukaan minä elän Keskimmäisen aikuisuuden käynnistymisvaihetta (45-50 -vuotiaat).

Tutkimusten mukaan nelikymppisyys siis ON itsenäinen ikäkausi. Tervetuloa uusi elämä! Keskimmäisen aikuisuuden kehitystehtävänä on luoda näkyväksi se, mikä siihen siirryttäessä alkoi kirkastua: millainen minä olen ja millaista minusta on hyvä elämä. Ihmisestä vahvistuu halu tavoittaa ajatus, idea minuudesta, toiminnaksi, elämänfilosofiaksi. Itävaltalainen psykiatri Viktor Frankl esittää asian näin: ”Meidän tehtävämme on muuttaa totuus itsestämme todellisuudeksi” (s. 93)

Joistakin tutkimukseen osallistuneiden nelikymppisesti kommenteista tunnistin itseäni, joissakin asioissa tunnen olevan toisinajattelija – lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä ennen kuin täytän viisikymmentä, lapsenlapsia tulee, jos on tullakseen, työ on aina ollut minulle motivaatio; ei palkka.

Kristiina Harju: Nelikymppinen - elämä huipulla, WSOY, 2005
Graafinen suunnittelu: Marke Hankama
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti