lauantai 10. kesäkuuta 2017

Paavo Ruotsalainen ja hänen uskonelämänsä

Herättäjäjuhlat lähestyvät ja mun kesäloma on lopuillaan. Lukuhaaste Paavo Ruotsalaisesta on edennyt melko hitaasti. Vasta kaksi elämäkertaa ja kaksi romaani luettuna.  Ruotsalainen pappi ja piispa Bengt Jonzon (1888-1967) on kirjoittanut teoksen Paavo Ruotsalainen ja hänen uskonelämänsä.

Jonzon kirjoittaa kirjan alkulauseessa vuonna 1935:
Lähinnä arkkipiispa Nathan Söderblomin vaikutuksesta tulin käyneeksi kesinä 1926 ja 1927 Suomessa tutustuakseni tämän maan uskonnollisiin oloihin ja erikoisesti suomalaiseen herännäisyyteen.”
Tästä alkoi Bengt Jonzonin tutkimusmatkat Suomeen ja erityisesti Jonzon tutki Paavo Ruotsalaista ja hänen uskonnollisuuttaan. Hän esitti kirjoitelmansa elokuussa 1934 Uppsalassa pappeinkokoukselle.
Jonzonin kirjoittama teos on siis enemmänkin tutkimus kuin perinteinen elämäkerta.

Teoksen on suomentanut Sigfrid Stenius vuonna 1936. Hänen kirjoittaa suomentajan alkusanoissa:
Kun tämä kirjan suomenkielisessä asussaan toivottavasti saa runsaan levikin laajoissa kristillisyyden kansalaispiireissä, on kirjan sujuvaa lukemista vaikeuttavat lähdeviittaukset ja yleensä muut alahuomautukset jätetty pois.”

Johdanto teksti alkaa: ”Jyväskylän nykyisen hautausmaan alueella on muistokivi, jossa on seuraavat sanat: ”Tällä paikalla sijainneessa pajassa Paavo Ruotsalainen v. 1799 ensikerran tapasi Jaakko Högmannin, jyväskyläläisen sepän, jonka sanat: ’yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto’, tekivät hänestä kansamme herättäjän.” (s. 9)
Tottahan minun täytyi tarkistaa, että onko tällainen muistomerkki vielä olemassa ja kyllä se löytyy Jyväskylän vanhalta hautausmaalta. Toki nykyään tiedetään, että tällä paikalla ollut paja, ei ollut seppä Högmannin paja, vaan se on sijainnut Väinölässä, Äijälänjoen varrella – liekö jäänyt joen alle sen muuttuessa Äijälänsalmeksi 1800-luvulla.

Johdantokappaleessa Bengt Jonzon käsittelee suomalaisia kirjailijoita ja tutkijoita, jotka ovat kirjoittaneet Paavo Ruotsalaisesta.
Teos on jaettu neljään osaan: Pelastuksentie, Pelastusvarmuus, Paavo Ruotsalaisen herännäisyys hänen hartauskirjallisuutensa valaisemana sekä Johtopäätöksiä ja näkökohtia.

Jonzonin kirjoittamassa kirjassa on minullekin tuttuja kertomuksia ja Ukko-Paavon ajatuksia, joita olen lukenut mm. Aukusti Oravalan kirjoittamista kirjoista. Niin hyvin en vieläkään herännäisyyden historiaa muista, etteikö muut henkilöt mene vielä miettimiseksi, että kukas se Renqvist olikaan ja kuka oli Hedberg….

Kolmannessa kappaleessa oli mielenkiintoista lukea millaista hartauskirjallisuutta Paavo Ruotsalainen luki. Thomas Wilcocksin Kallis hunajanpisara (Kallihit Hunajan-Pisarat Kalliosta Christuksesta) ja Bunyanin Kristityn vaellus (Yhden Kristityn Vaellus) ovat nykyäänkin suosittuja teoksia hengellisessä kirjallisuudessa.
”… Paavo Ruotsalaisen hartauskirjallisuuden luettelosta selviää, niin kuin seuraavassa lähemmin tullaan osoittamaan, herännäisyydelle luonteenomainen erilaisten tunnustuksellisten vaikutusten ”yhteissoitto”. Päävirtaus on luterilainen.” (s. 147)

Tämä kirja oli ehkä minulle liian ”tutkimuksellinen”, mutta tulipahan tämäkin luettua loppuun.  Seuraavaksi luen Paavo Ruotsalainen 1777-1852 : juhlakirja, toim. Olavi Tarvainen (Lapua, 1977) elämäkerroista ja romaaneista Eino Kinnusen Elämän avaimet (Kirjayhtymä, 1963).

Bengt Jonzon: Paavo Ruotsalainen ja hänen uskonelämänsä , WSOY,1937
suomentanut Sigfrid Sirenius, jumaluusopin tohtori
(ruotsl. alkuteos: Studier i Paavo Ruotsalainens fromhet, med särskild hänsyn till Frälsningsvissheten, 1935)
Mistä hankittu: lainattu Alahärmän kirjasto

1 kommentti:

  1. Lauri Kokkosen Viimeisissä kiusauksissa on käsitelty taiteen keinoin Paavo Ruotsalaisen valintoja, Hunajan pisara -kirja tulee siinäkin ilmi.

    (Huonohko bloggaus näytelmästä: http://jokkenrunot.blogspot.fi/2017/04/lauri-kokkonen-viimeiset-kiusaukset.html )

    VastaaPoista