sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Pieni elämä

Tänä aamuna luin viimeisen rivin kirjasta Pieni elämä. En osannut yhtään aavistaa millaisia tunteita kirjan tarina minussa herätti. Alkusivuilla luulin, että tarina on neljän New Yorkissa asuvan nuoren miehen huumesekoiluja ja opiskelijaelämää.  Tuskailin, että miten jaksan tämän kesäksi annetun lukupiirikirjan lukea, kun on tällainen tiiliskiviromaani – yli 900 sivua! Aloitin sitkeästi, noin 50 sivua päivässä. Mietin myös, että miten jaksan näiden nuorten miesten elämästä lukea, kun jotenkin en ole tähän mennessä päässyt miesten/poikien näkökulmasta kirjoitettuihin tarinoihin sisälle. Kolmas asia, jossa häpeäksi huomasin olevani pikkusieluinen – miten jaksan lukea miesten välisestä rakkaudesta….

En muista millä sivulla se tunne ensimmäisenä iski sydämeeni, mutta yksi sana riittää kuvamaan: JUDE
Hänen elämänsä Willemin, Malcolmin ja JB:n kanssa ripauksilla menneisyyden haamuja…. Voi Luoja, miten sydämeeni otti lukea Juden kamppailua elämästään. Sivu sivulta pelkäsin, mitä vielä tulee vastaan ja mitä hän tekee itselleen – ehtiikö apu ajoissa…

Willem ja Jude – kauniin raastava ystävyystarina muuttuu raastavan kauniiksi rakkaustarinaksi. Sydän pakahtuen luen kirjaa eteenpäin, enkä voi mitenkään aavistaa surullisia tapahtumia…

Pieni elämä-romaanin moniulotteisuus monen kertojan silmin oli välillä haastavaa ja sai olla tarkkana, että pysyi selvillä, kuka kertoo kenestäkin vai puhuuko hän itsestään.

Jude oli mielestäni kuitenkin kirjan päähenkilö, vaikka välillä kerrottiin Malcolmin, Willemin ja JB: nkin elämästä. Silti Jude oli siellä jossain taustalla aina.

Andy ja Jude – ristiriitaisin tuntein luin Andyn suhtautumisesta Juden sairauteen. Olisiko hänen lääkärin etiikkansa vaatinut toisenlaista jämäkkyyttä – pakkohoitoa? Oliko hän enemmän ystävä Judelle kuin lääkäri? Olisiko sekään muuttanut Juden elämää, jos Andy olisi toiminut toisin? Ehkä Jude ei olisi senkään vertaan käynyt Andyn vastaanotolla tai ottanut yhteyttä äärimmäisessä tapauksessa.

Harold ja Jude – isä joka menetti biologisen pienen poikansa ja poika, joka ei ollut koskaan saanut olla isän rakastama lapsi.  Miten paljon ymmärrystä ja rakkautta Harold ja Julia antoivat Judelle – surullista, että Jude tunsi siitäkin huolimatta olevansa likainen ja ei-toivottu….  Miten syvät haavat häneen oltiin psyykkisesti ja fyysisesti kaivettu. Yksi koskettavimmista kirjan kohdista on Juden kiukuttelut Haroldille ja Julialle – joita hän ei saanut kokea lapsena, ilman ettei joku käyttänyt häntä hyväksi….  Monen vuoden jälkeen Juden hetkisen tuntee, että Harold ei häneltä halua mitään sellaista… hän voi itkeä kaiken pahuuden ja saastan tässä hetkessä elämästään edes hetkiseksi.

Juden ura opiskelijasta lakitoimiston juristiksi hämmästyttää, miten hän pystyi pysymään henkisesti kasassa noin vaativassa opiskelussa ja työssä. Opiskelun ja työn myötä hän pystyi jollakin tavoin ehkä unohtamaan mikä hän oli ollut. Mutta ei täysin – pahan olon lievittämiseen tai sen tuskan ylittämiseen oli vain yksi keino…

Se miten Jude oli oppinut tekemään ruokaa ja siivoamaan ei saanut häntä inhoamaan näitä tehtäviä vaan päinvastoin. Siivoaminen ja siisteys kodissa oli hänelle lähes pakkomielle, vaikka hän tunsi itsensä sisäisesti niin likaiseksi. Silti hän niin monesti luotti uusiin miehiin, kunnes tajusi olevansa samassa tilanteessa kuin aikaisemminkin. Vain Willem oli erilainen, mutta heidänkin suhteessa oli kipeä piste, jonka myöntäminen Judelle oli vaikeata. Hän oli oppinut rakkaudesta niin vääränlaisen tavan… ei sitä voi edes rakkaudeksi sanoa… miten sellaisesta voi selvitä elossa…

Vaikka Pieni elämä onkin hyvin rankkoja aiheita ja tapahtumia täynnä, ei niillä kirjailija Hanya Yanagihara kuitenkaan mässäile. Näiden raakuuksien ja epätoivon hetkien lomassa on miesten välistä huumoria, joka saa minutkin hyvälle tuulelle.  Ja rakkautta, niin kaunista miesten välistä rakkautta kaikesta huolimatta vaikeuksien kautta.  Rakkautta adoptioisän ja adoptiopojan välillä monen vaiheen kautta, monen vuoden luottamuksen etsintää,

Vuodet kuluvat kirjan mukana huimaa vauhtia – opiskelijapojat ovat kirjan loppuvaiheessa keski-ikäisiä miehiä.  Tämä elämänkaari tekee kirjasta koskettavan.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä, Tammi, 2017
suomentanut Arto Schroerus
(engl. alkuteos A Little Life, 2015)
Mistä hankittu: kesän lukupiirikirja Ilmajoen kunnankirjasto

Pienen elämän ovat lukeneet myös:

Kartanon kruunaamaton lukija
Kirjaluotsi
Kirja vieköön!
Kirjakirppu
Kirjasähkökäyrä
Kirsin Kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa
Kymmenen puikkoa langalla
Lady Dandy
Luetut, lukemattomat
Lukuisa
Lumiomena
Mitä luimme kerran
Piippuhyllyllä
Sivutiellä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Täysien sivujen nautinto
Yökyöpeli hapankorppu lukee








1 kommentti:

  1. Tämä kirja ei unohdu. Kirjan jättämä suru painaa vieläkin mieltä.

    VastaaPoista