sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kirja-Matin matkassa

Kirja-Matti, Matti Pohto on varmasti kirjastoalan ihmisille tuttu kirjastohistorian opinnoista. Meille eteläpohjalaisille nimi on tuttu Ylistaron alakoulusta, Kirja-Matin koulusta.  Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 200 vuotta Matti Pohdon syntymästä (s. 7.3.1817 Isokyrö) ja 160 vuotta hänen kuolemasta (30.7.1857 Viipuri).

Lainasin kirjastoista kolme Matti Pohdosta kertovaa kirjaa: A.H. Virkkunen: Matti Pohto – vanhojen suomalaisten kirjain pelastaja (1924), Walter Appelqvist: Matti Pohto ”Vanhaan kirjaan kokoaja” – elämäkerta ja satavuotismuisto (1967) ja Sisko Thors: Kirja-Matin matkassa (1997).

Virkkusen ja Appelqvistin teokset ovat kokonaan löydettyihin faktoihin perustuvaa elämäkertatietoa sekä sen ajan historiatietoa suomenkielisestä kirjallisuudesta – Turun palon tuhoista, vanhojen kirjojen keräämisestä. Molemmissa kirjoissa on myös mielenkiintoisia valokuvia Matti Pohdon syntymäkodista, kirjaluetteloista, kirjasitomisvälineistä  ja muistomerkeistä.

Molemmissa kirjoissa kerrotaan Matin elämän alkuvaiheista lapsuudesta ja nuoruudesta, sen vähäinen tieto mitä on ollut saatavilla.  Matti oppi lukemaan Aapis-kirjan kannesta kanteen äitinsä ja sisariensa avustuksella.  Hän tykästyi lukemiseen niin paljon, että kävi mielellänsä lukukinkereillä taitoansa näyttämänsä, toisin kuin lapset tai aikuiset, joille lukeminen oli vaikeata. Tuohon aikaan ei kannustettu lukemisvaikeuksissa, pikimmiten se oli häpeä ja vain taitavat lukijat saivat kiitosta.

Matin verissä oli kulkijapojan kaipuuta.  Jo nuorena hän käveli kotoansa Vaasaan, josta hänet palautettiin kotiin. Aikuisenakin Matti ei aluksi piitannut kulkuluvista ja niinpä hän joutui Turun vankilaan.  Äitinsä kehotuksesta Matti kävi papinkirjoilla ja sai virallisen kulkuluvan liikkua. Näillä matkoilla hän osteli vanhoja kirjoja tai vaihtoi muulla tavaralla. Kirjansitomista Matti myös opetteli, kun huomasi, että monet kirjat olivat huonokuntoisia ja sivuja oli irrallaan.  Pitkät on olleet kävelymatkat Matilla – kesällä reppuselässä ja talvella kirjarekeä vetäen.  Turun palon myötä Matin kirjojen kerääminen tuli vielä tärkeämmäksi – ilman hänen uurasta toimintaa, ei olisi kaikkia niitä vanhoja kirjoja Kansalliskirjastossa.

Mitä olisikaan Matti Pohto vielä ehtinyt elämänsä aikana tehdä, ellei olisi kohdannut traagista kuolemaansa….

Sisko Thorsin Kirja-Matin matkassa sisältää faktaa ja fiktiota. Faktat ovat melko suoria lainauksia Virkkusen ja Appelqvistin teoksista. Olisin kaivannut vielä enemmän fiktiivistä kerrontaa Matista tähän kirjaseen.  Sisko Thors on myös käsikirjoittajana tänä kesänä Jyrkän kesäteatterissa Ylistarossa esitetyssä näytelmässä Ylistaron poika Kirja-Matti.  Kävin tämän näytelmän katsomassa juuri Matti Pohdon 160-vuotismuistopäivänä. 


Ennen näytelmää vietin Ylistaro-päivän ensin Ylistaron kirkossa Virsimessussa. Osallistuin ensimmäistä kertaa Virsimessuun ja ensimmäinen oli vierailuni komialla kirkollakin.  Kaunis on ylistarolaasten kirkko – alttaritaulukin oli juuri Kirkastussunnuntaihin sopiva.  Rakastan virrenveisuuta – oli koskettavaa laulaa synnintunnustuslaulu, samoin vuoroveisuu miesten ja naisten välillä oli yhteisöllistä.  Herkälle mielelle tuli miesten virrenlaulua kuunnellessa.


Käväisin pikaisesti hautausmaallakin, kun kuvailin kirkkoa ulkoa ja löysin sattumalta körttijohtaja Juho Malkamäenkin haudan.  Vuosi sitten luin Aukusti Oravalan kirjoittaman elämäkerran Juho Malkamäki: heränneen kansan isä.

Kirkolta lähdin Ylistaron kirjastoon ja oli tarkoitus käydä katsomassa siellä Matti Pohdosta tehty näyttely, mutta ilmeisesti jokaiseen Eepos-kirjastojen omatoimikirjastoon tarvitsee oman koodin tai sama koodi pitää jotenkin aktivoida jokaisessa pisteessä, kun en päässyt samalla koodilla, millä pääsen Ylihärmän ja Alahärmän omatoimikirjastoihin.  Niinpä näyttely jäi harmillisesti näkemättä, sillä näyttely oli jo toiseksi viimeistä päivää esillä.

Seuraava kohde oli luonnollisesti Kirja-Matin koulu, jonka pihassa sijaitsee Kirja-Matin muistomerkki. Hiljainen hetki muistomerkin äärellä -  160 vuotta sitten Matti kohtasi traagisen loppunsa…

Vielä oli aikaa ennen näytelmää, joten pysähdyin idyllisessä Kriikun Myllykahvilassa teetauolla kera pienen suolapalan.


Jyrkän kesäteatterissa oli ensimmäistä kertaa ja hyvin sinne osasin ja pääsin hyvin opastettuna kunnolla parkkiin autolla. Oli kyllä sen verran ajoissa, ettei parkkialueella ollut vielä kovin montaa autoa.


Hienon katoksen alla saimme nauttia Ylistaron poika Kirja-Matti -näytelmästä.  Näytelmän oli ohjannut Jaana Jokinen ja musiikin Jussi Asu.  Aivan upeasti oli ujutettu faktan mukaan fiktiivistä kerrontaa. Monia tunteita sai käydä Kirja-Matin tarinan äärellä – voi kunpa ei olisikaan sattunut mitään ikävää, niin kuin yksi emäntä koko ajan siunaali, jotta voi yhyren tähären, jos toisenkin.  Ehdottomasti hauskinta oli Emilia- tyttösen (jos nimen muistan oikein) hauskat kertomiset muille kylän lapsille, mitä oli kuullut aikuisten akkojen juoruavan – ihana likka tähän rooliin!  Muutenkin jokainen näyttelijä oli niin sisällä roolihahmossaan olemuksineen ja kielityyleineen – Pipping, Durchman.  Hieno lisä oli nuoren naisen Matti Pohto -laulut (nimi meni jo unohduksiin…) välispiikkeinä.  Matti Pohtoa näyttelevä Vesa-Matti Tulisalo sopi rooliin erinomaisesti.  Matin traaginen kuolema kuvattiin vaikuttavasti – eläydyin tähänkin kohtaukseen täydellisesti.

Ihanan tunteikas Ylistaro -päivä tuli naapuripitäjän akkana vietettyä – käyn toistekki komialla kirkolla, Jyrkän kesäteatterissa ja Kriikun Myllykaffilassa!  Kirjakaupassa ja kirjastossa täytynee vierailla joku arkipäivä – se onkin sitten uuden blogikirjoituksen juttu.

A.H. Virkkunen: Matti Pohto: vanhojen suomalaisten kirjain pelastaja, Otava, 1924
Mistä hankittu: seutulaina Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

Walter Appelqvist: Matti Pohto  "Vanhan kirjaan kokoaja" - elämäkerta ja satavuotismuisto, Otava, 1967
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Sisko Thors: Kirja-Matin matkassa, Sisko Thors, 1997
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

3 kommenttia:

  1. Terveisiä naapuriin, kylläpä meillä onkin täälä kaikkia komiaa! ;) Kesäteatterissa on tullu käytyä tosi vähän mutta nyt kyllä aihe kiinnosti niin paljon että kävin näytelmän katsomassa, ja kyllähän se kannatti!

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus. Kirja-Matti on mielenkiintoinen persoona. Miten hän sitten kuoli, kun viittasit hänen traagiseen kuolemaansa? En ole siitä kuullut. Ylistaron kirkko näyttää tosiaan komialta, en ole siellä käynyt. Virrenveisuusta minäkin tykkään ja miesten veisuu olisikin komiaa kuultavaa! Ihana myös tuo Myllykahvila :) Kyllä täällä lähelläkin olisi paljon kohteita, joissa pitäisi joskus käydä.

    VastaaPoista
  3. Hei, osuipa tämä blogi silmiini☺️kiitos että vierailit Jyrkällä Kirja-Matin matkassa☺️
    Tervetuloa ensikesänä uudelleen!!
    T:Jaana Jokinen ohjaaja

    VastaaPoista