sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Lähellä hiljaisuutta

Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemien teosten lukeminen etenee pienin askelin eteenpäin. Terttu Takalan runoteos Lähellä hiljaisuutta on ilmeisesti nuoren sairaan naisen kipuilevaa runoutta. Viimeisen runon jälkeen jään miettimään selvisikö hän sairaudesta....

Herättäjä-Yhdistyksen Herätttäjäjuhlien Juhlaoppaassa 1986 oli tämä kirjan esittely, jossa sanottiin "nuoren syöpään sairastuneen naisen runoutta..."

Näiden runojen äärellä pysähdyn elämän kipupisteiden lähelle, elämän äärelle sairaudesta huolimatta. Kirjan takakansitekstissä sanotaankin: "Nämä ovat runoja, eivät sairaudesta vaan elämästä sairaana, elämästä."

Runoystävän sielua sykähdyttää runo:

Miten lyhyt on elämä,
pitkät muistojen nauhat.

Suljen silmät
ja olen jossain....

kauan sitten
talvi-iltana kirjastossa
ystävän kanssa,
             keltaisten valojen alla,
             ulkona musta maailma.
Kädessä kirjallinen runoja
kuuntelemme Tšaikovskia.


****

Olen hiljaa ja sanaton näiden runojen äärellä:

Aina elämästä löytyy
         iloisia asioita
kun on tulevaisuus.

Mutta etsipä niitä silloin,
kun sitä ei ole.
Kun aika alkaa olla lopussa,
kun siipesi katkenneet


         iloitse ja naura.


Mistä imet silloin
voiman elämään?


Terttu Takala: Lähellä hiljaisuutta, Herättäjä-Yhdistys, 1985
Kansi: Alina Cieśla
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Liian ihmeellinen maailma: Asperger-ihmiset kertovat

Instagramissa näin kuvan tästä Heli Rintalan kirjasta Liian ihmeellinen maailma: Asperger-ihmiset kertovat.  Omaa poikaani (16v.) tutkitaan nepsyllä (neuropsykiatrian poliklinikka) mahdollisesta Aspergeristä.  Tietoa ja tavallaan vertaistukeakin hain tästä kirjasta, vaikka diagnoosi oman pojan kohdalla ei ole vielä selvä.

Kirjassa kertovat eri-ikäiset Asperger-ihmiset omasta elämästään ja siitä millaista on elää ns. neuronormaaleiden maailmassa. Myös Asperger-lasten vanhemmat kertovat millaista on kasvattaa erityislaatuista lasta ja tukea aikuista lastaan.

Asperger-kertomusten ohella Heli Rintala on kirjoittanut fakta-tietoja Aspergeristä.  Asperger oireyhtymä on jäämässä pois diagnoosina ensi vuonna ja sen sijaan puhutaan autisminkirjon häiriön eri tasoista (lähde: Autismikirjon diagnosointi muuttuu).

Löydän näiden kertomusten henkilöiden kuvauksista moniakin piirteitä, joita omassa pojassanikin on. Näiden kertomusten myötä, yritän ymmärtää paremmin hänen erityisiä tapojaan ja ajattelua. Lohduttavaa on tuntea ikäviäkin tunteita oman lapsen erityispiirteistä, virheistäni voi oppia vahvemmaksi äidiksi – poikani tueksi kohti aikuisuutta.

Kirjan lopussa on yhdistysten ja järjestöjen nettisivutiedot, lähdekirjallisuusluettelo ja vielä erikseen kaunokirjallisuuden ja elämäkertojen kirjallisuuslista Aspergeristä.  Yhden listan kirjoista (Kyllikki Kerola: Lauri, poikani Lauri, Kirjapaja, 1987) olenkin lukenut parikymppisenä, kun kiinnostuin erityislasten elämästä kertovista kirjoista (silloin en ollut vielä itse äitikään) Laitan tähän lähinnä itselleni muistiin nuo kirjat:
Autio, Maria: Varjopuutarha, Karisto, 2014
Barnett, Kristine: Ihmeellinen mieli. Poikani tarina, Otava, 2013
Grandin, Temple: Minun tarinani. Ulos autismista, Jyväskylän yliopisto, 1992
Haddon, Mark: Yöllisen koiran merkillinen tapaus, Otava, 2003
Isaacson, Rupert: Hevospoika. Isän ja pojan yhteinen matka, Tammi, 2011
Iversen, Portia: Outo poika, WSOY, 2008
Johansson, Iiris: Toinen maailma, jonka tunnen, Otava, 2008
Jägerfeld, Jenny: Oli kerran äiti, joka katosi, Karisto, 2010
Kajaste, Marleena: Revitty elämä. Erityislapsen matka aikuisuuteen, Muruja-kustannus, 2012
Kerola, Kyllikki: Jukka ja Lauri. Suljetun maailman pojat, PS-kustannus, 2010
Lampela, Anja: Lankarullatyttö. Autistilapsen tarina, Myllylahti, 2014
Laukkarinen, Liisa & Rüfenacht, Marius: Yhden asian mies. Asperger-lapsen kasvu aikuiseksi, Tammi, 1998
Lexhed, Jenny: Kun rakkaus ei riitä. Äidin kamppailu lapsensa puolesta, Tammi, 2009
Miller, Jean Kearns – Räsänen, Idastiina – Pukki, Heta – Andrews, David: Naisia joltain muulta planeetalta. Kertomuksia elämästämme autismin universumissa. Antologia, 2012
Pihlajamäki, Tiina: Rant.ta.li, Atena, 2006
Poranen, Eeva: Miro ja Meri, Eeva Poranen, 2007
Prince-Hughes, Dawn: Gorillan kosketus. Matkani läpi autismin, Basam Books, 2006
Seppo, Saila: Elämää Asperger-lapsen kanssa, Greenbutton, 2014
Tilli, Paula: Toisin. Minun Asperger-elämäni, Finn Lectura, 2013

Heli Rintala: Liian ihmeellinen maailma: Asperger-ihmiset kertovat, Myllylahti, 2016
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

tiistai 17. lokakuuta 2017

Elämän värit: runoja elämästä

Tämänkin runoteoksen poimin sattumalta kirjaston runohyllystä. Erja Paanasen Elämän värit on omakustanne Books on Domain -painatuksena. Avoimin mielin lueskelen näitä omakustanteita, joista toisinaan tulee vastaa runohelmiä.

Runokirjassa on kauniita kuvia, mutta runojen fontti on minun lukuelämykselle liian koukeroista. Pidän enemmän selkeistä fonteista, jotka eivät vie huomiota runon sanomalta.

Paajasen luontorunot ovat herkkiä ja lempeitä.  Kävelyretket luonnossa koiran kanssa saavat minut ikävöimään edesmenneitä koiriamme.... niitä syksyisiä metsäretkiä...

Satumetsän runoutta löytyy Metsän peikko -runosta.

Luontorunojen jälkeen Paajanen runoilee ihmisyydestä, rakkaudesta, surusta ja ikävästä. Osassa runoissa on lempeää haikeutta, mutta kaikenkaikkiiaan Paajasen runot ovat hyvin elämänmyönteisiä - näitäkin lempeitä runoja tarvitsen elämääni, kun on seesteinen ja rauhallinen hetki.

Hän julkaissut myös toisen runoteoksen Elonhelmiä (BoD, 2015). Saatanpa tämänkin jossain vaiheessa kaukolainata omaan kirjastoon.

Erja Paajanen: Elämän värit: runoja elämästä, BoD, 2013
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Hengellisiä runoja

Kauhavan kirjastosta lainasin jokin aika sitten läjän hengellisiä runokirjoja. Nämä Urpo Hyrskyn Hengellisiä runoja -vihkoset ovat jo jonkin aikaa olleet odottamassa runolukuhetkeä. Tänään, lokakuisena sunnuntaina on aika syventyä näihin raamatullisiin melko pitkiinkiin runoihin.

Hengellisiä runoja ja Hengellisiä runoja: valoa arkeen -runovihkoset ovat Raamatun kertomuksiin pohjautuvia runoja kuten Opetuslapset myrskyssä, Laupias samarialainen, Tuhlaajapoika, Daavid ja Goljat - tuttuja Raamatun kohtia..

Hengellisiä runoja -vihkosessa on enemmän uskovaisen henkilön pohdintaa kun taas Hengellisiä runoja: valoa arkeen sisältää Raamatun kertomuksia. Kummassakin runoteoksessa on aika vanhahtava runotyyli, mutta se sopii näihin runoihin ja tekevät niistä "Sanan läheiset".  Toki näissä runoissa kuvastuu se paatoksellisuus myöskin, mitä välillä kavahdan.

Runot ovat niin pitkiä, mutta poimin yhden säkeen minua koskettavista runoista:

"Hän puhuu, minä kuuntelen vaieten.
Ovat sanasi totta, vastaan vavahtaen.
Herra purkaa elämäni filminauhaa.
Se on kuin meri aaltoineeen allani pauhaa."

Ote runosta: Vieras sydämen ovella



Urpo Hyrsky: Hengellisiä runoja, omakustanne, 1978
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Urpo Hyrsky: Hengellisiä runoja: valoa arkeen, omakustanne, 1980
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto




Säteen aavistus

Jaana Honkasen Säteen aavistus -runoteos löytyi kirjaston runohyllystä sattumalta. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt Kuiskiva puu -runoteos (omakustannus, 2008). Saatanpa tuonkin runokirjan kaukolainata myöhemmin.  Omakustanne on myös Säteen aavistus -teoskin, jossa on tanka- ja haikurunoja.

Jaana Honkanen kirjoittaa:

"Runoissani pilkahtaa valo, sillä tarvitsemme sitä elämäämme. Emme jaksa vaeltaa hämärässä tai pimeydessä. Valo on elämää. Joskus elämä pisaroi valonsäteinä ja joskus se viipyy puun oksalla aavistuksena..... Elämämme vaikeudet eivät jätä meitä pimeyteen, vaan silloinkin voimme nähdä valon, aluksi vain aavistaen sen."

Honkasen tanka- ja haikurunot luovat mielenrauhaa luonnon äärellä. Jokaisen runon kohdalla haluan pysähtyä, maistella sanoja ja niiden merkitystä rivien välissä.

Erityisesti tänään minua koskettavat nämä runot:

Ilta pimenee
Taivaan tähdet syttyvät
Avautuu portti
Kynttilälyhdyn kajo
valaisee askeleita



*****


Heittäydyn virtaan
elämää pulppuavaan
Sen pyörteet vievät
Kuohuvan kosken jälkeen
tyyntynyt tumma vesi


*****


Tahdon seisoa 
vakaana ja vahvana
peruskalliolla
Sydämeni särkyneet
palaset upottavat


****

Sade rummuttaa
salaisuutensa julki
kun katson lasin
lävitse pisaroiden
vanaa niin kuin rukousta


Jaana Honkanen: Säteen aavistus, Jaana Honkanen, 2014
Kansi: Kristjan Gabral
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Franciscus - uuden ajan paavi

Kristina Kappelinin kirja paavi Franciscuksesta on eräänlainen elämäkerrallinen matkakertomus argentiinalaisen Jorge Bergoglion kasvuvuosista arkkipiispaksi Argentiinassa ja sieltä kohti paaviutta.  Mielenkiintoisen sävyn  kirjaan antaa se, miten toimittaja Kappelin kohtaa paavin ruotsinargentiinalaisen Carlosin kautta.

Kristina Kappelin on ruotsalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on erikoistunut Vatikaaniin ja katoliseen kirkkoon, mutta seuraa laajasti myös italialaista yhteiskuntaa ja elämää. Kappelin asuu Roomassa.

En ole aikaisemmin lukenut paaveista kirjoja, enkä oikeastaan katolisuudestakaan, vaikka sekin uskontona kiinnostaa.  Tämän kirjan valitsin, kun se oli yksi Kirjapajan Herättäjuhlatarjouskirjoista.
Kirja oli mukava lukea - joskus elämäkerrat ovat melko uuvuttavaa luettavaa.  Liian paljon pikkutietoja. Tämä ei ollut sellainen kirja.

Argentiina on minulle melko vieras maa, vaikka minulla on ollut kirjekaveri sieltäkin maasta ja olemme vieläkin Facebook-kavereita.  Kirja kuvaa argentiinalaista uskon elämää, joka on hyvin erilaista mihin pohjoismaalaisena luterilaisena on tottunut. 

En myöskään tiennyt (tai ollut pannut merkille), että Jorge Mario Bergoglio on ensimmäinen Latinalaisen Amerikan paavi ja toisekseen, että hän on myös jesuiitta.  Jesuiitoista olen vain lukenut romaaneissa, joissa ne on usein kuvattu ilkeämielisiksi. 

Franciscuksen tarinan ohessa kerrotaan myös Carlos Lunan tarina ja se miten hän ja Jorge Bergoglio kohtasivat nuoruudessa ja nyt myöhemmin Roomassa.

Paavin monimutkainen (poliittinen) valinta hämmästyttää ja kiitos monien elokuvien, on käsitykseni siitä hyvin mystinen - kieroilua, keinottelua, taktikointia. 

Paavi Franciscuksen kanta pedofiliaan, ympäristökysymyksiin, erilaisiin konflikteihin tulevat esille, mutta ei yksi paavi voi (halua) kaikkea muuttaa....  aika näyttää mihin katolinen kirkko menee Paavi Franciscuksen ajan jälkeen. 

Kirja saa ajattelemaan maailman vaikeita asioita - ja tuntemaan itsensä niin pieneksi... ja onneksi saan olla  tavallinen hapuileva uskovainen, jonka ei tarvitse antaa virallisia lausuntoja.... 

Kristina Kappelin: Franciscus - uuden ajan paavi, Kirjapaja, 2017
Kansi: Marjaana Virta
Suomennos: Mirja Hovila
(ruots. alkuteos Påven som kom ner på jorden, 2016)
Mistä hankittu: lainattu Kuortaneen kunnankirjasto











Elä ihmeessä! Kirja naiselle

Hilkka Olkinuoran kirja Elä ihmeessä! Kirja naiselle on tehty hauskasti viikkomuotoon - maanantaista sunnuntaihin.  Eletetään elämää päivä kerrallaan. 

Maanantaina saa aloittaa omasta minästä - itsetunnosta, elämän tunteista.

Tiistaina mennään ajan myötä ruumiin ja sielun iloon - rakkauteen, onneen ja mielihyvään.

Keskiviikkona ollaan saatavilla, käydään erilaisia tunteita läpi, vaikeitakin.

Torstaina mietitään työtä ja jaksamista.

Perjantaina pysähdytään elämän äärelle.

Lauantaina ollaan muutosten matkalla kohti päämääriä.

Sunnuntaina on aikaa ystävyydelle ja armolle.


Hilkka Olkinuora: Elä ihmeessä! Kirja naiselle!, Helmi Kustannus, 2008
Kuvitus ja kansikuva: Ulrika Ylioja
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupungikirjasto

Elä ihmeessä! -kirjasta on blogissaan:

INAhdus

Levollisuuden kirja

Carita ja Tommy Hellstenin Levollisuuden kirja on vuoropuhelua hiljaisuudesta, kuuntelemisesta ja luottamuksesta.  Kirjan esipuheessa he kertovat:
"Olemme kirjoittaneet tekstit kumpikin itsenäisesti, yrittämättä millään tavoin kontrolloida toisen kirjoittamaa. ... Kummankin persoona ja näkökulma ilmiöihin on niin omanlaisensa, että syntyy erilaisia tekstejä, jotka täydentävät toisiaan."

Tämä on toinen kirja minkä luen Caritan kirjoittamana - muutaman Tommyn kirjan olen lukenut myös, joista kirjoittelen myöhemmin.

Tämäkin kirja tuntui ensimmäisellä lukukerralla tulevan liian lähelle. En halua käsitellä näitä kirjassa käytäviä asioita - ne tekevät liian kipeää. Kirja onkin lojunut blogipostattavien pinossa jo tovin.  Tänään kun kirjaa selailen , jokainen teksti tuntuukin lohduttavalta.  Vasta nyt tunnen kirjan myötä levollisuuden juuri tässä hetkessä.

Ensimmäisessä tekstissä puhutaan egosta, jollaista en tiennyt omaavani. Seuraavassa tekstissä kerrotaan kuopasta, johon voi pudota yhä uudestaan ja uudestaan. Sieltä omasta kuopastani minäkin olen jälleen nousemassa ylöspäin kohti armollista Jumalaa.  Sama teema jatkuu seuraavissa teksteissä - kärsimyksestä, sen hyväksymisestä ja mahdollisuudesta jonain päivänä voin kiertää sen syvän kuopan.

Miten lähelle kipujani mennään mitättömyyden ja avuttomuuden äärellä. Olen lähellä murskautumista.  Minä en voi täysin valita mitä minulle tänään tapahtuu, mutta saan valita miten siihen suhtaudun ja kenellä avulla tästä selviän.

Alan jälleen löytää ne onnenmuruset tästä hetkestä, tästä elämästä.

Carita kirjoittaa:
"Syntymisellämme tähän maailmaan on tarkoitus, tietty tehtävä ja merkitys. Koko elämän ajan muovaudumme ja muokkaudumme tarkoituksemme mukaiseksi persoonallisuudeksi." (s. 56)

"Kun tulemme tietoiseksi tästä uudesta elämän ulottovuudesta, tulemme tietoiseksi myös omasta identiteetistämme. Ne ovat kotoisin samalta seudulta. Tämä tietoiseksi tuleminen synnyttää pyhän huolettomuuden. Se puolestaan synnyttää uuden, yllättävän ja pyhän ilon - elämänilon. Multaan vaipuinen ei ollutkaan hautaus, vaan istutus."  (s. 85)

Carita ja Tommy Hellsten: Levollisuuden kirja, Kirjapaja, 2013
Carita Hellstenin teksti suomentanut Sirpa Hietanen
Ulkoasu: Petri Kovács
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Levollisuuden kirjasta on kirjoittanut myös blogissaan:

Kirjojen keskellä


Kasvokkain

Maija Nyman kirjoittaa Kasvoikkain -teoksen esipuheessa:

"Tämä kirja on syntynyt todellisten arkikohtaamisten pohjalta. Mielikuvat, tunnelmat ja kokemukset, joita nuo kohtaamiset herättivät, muotoituivat ensin kolumneiksi Askel-lehteen ja ilmestyvät nyt kirjana."

"Haluan haastaa sinua havainnoimaan enemmän kuin mitä yhdellä silmäyksellä voi tavoittaa."

"Vuosien kuluessa voin nähdä Luojanikin uudessa valossa. Joskus näkymä sokaisee kirkkaudellaan, toisinaan kohtaan hänet lempeässä hämärässä. Pimeydessäkin hän on."

Kirjan lyhyet kertomukset erilaisten naisten kohtaamisista antavat minulle sitä henkistä voimavaraa ja ajattelemisen aihetta naisena olemisesta.  Ehkä minäkin jälleen luotan itseeni, uskon tähän mitä teen ja mitä osaan, mutta osaan olla myös itselleni armollinen. Hyväksyn joidenkin taitojen vajavaisuuden ja käytän näitä lahjoja sen mukaan kuin parhaiten osaan - hiukan pilke silmäkulmassakin, ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa.

Luulenpa että, hyvin moni meistä tunnistaa Arjen menoa ja pyhyyden läsnäoloa kertomuksen runoilija-Anna-Marin. Hän on yksi minun hengellisen runouden suosikkirunoilijoista.

Hymyn huulille saa Maija Nymanin oma kertomus poikansa hiustenvärjäyksestä - minullakin on tällä hetkellä punertavan väriseksi hiuksen värjännyt 17 vuottaan lähestyvä poika.

Näiden kertomusten myötä toivottavasti ymmärrän paremmin myös toisia ihmisiä, heidän valintojaan. 

Löydän tälläisia naisia lähipiiristäni iloineen ja suruineen. Olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta omalla elämänpolullani.

Maija Nyman: Kasvokkain, Kirjapaja, 2001
Kansi: Anne-Mari Paakkari
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Nainen nelissä-viisissäkymmenissä

Pirkko Lahti, Sirpa Lehmuskoski ja Tuula Salmi ovat kirjoittaneet kirjan neli-viiskymppisten naisten elämäntaidosta, gynekologiasta sekä seksuaalisuudesta.

Nainen nelissä-viisissäkymmenissä -teoksessa Pirkko Lahti pohtii mitä muutoksia tämä ikä tuo naisen elämään.
"Keski-iässä ihminen useinkin tuntee itsensä niin hyvin, että uskaltaa sanoa ei, olla eri mieltä ja muodostaa oman mielipiteensä. Onneksi. Hän on oppinut itsetuntemusta eikä koe menettävänsä enää niin paljon ollessaan oma itsensä." (s. 20)

Kirjassa puhutaan luonnollisesti vaihdevuosista, joiden kohderyhmä en ihan vielä ole. Ehkä muutaman vuoden päästä palaan tämän kirjan äärelle uudestaan.

"Keski-ikä on luovaa kautta. Monia asioita rohkenee yrittää, kun ei ehkä enää tarvitse olla niin hyvä. Voi "tehdä itselleen", nauttia osaamisestaan. Uusien alueiden valloittaminen on palkitsevaa, jos ei heti niin taidon lisäännyttyä. Kyky oivaltaa, että osaa, on parhaimpia palautteita ihmiselle itselleen." (s. 56)

Tuula Salmi käsittelee naisen hormonaalisia muutoksia 40-50 vuoden iässä.  Hän käy läpi myös gynekologisia sairauksia, jotka ovat yleisempiä yli nelikymppisillä.  Osa asioista tuntuu vielä sellaisilta mitkä ovat edessä - toivottavasti saisin elää mahdollisimman terveellistä elämää...

Sirpa Lehmuskoski kirjoittaa seksuaalisuudesta. Millaisia seksuaalisia muutoksia neli-viiskymppinen nainen kokee ja miten ne näkyvät esimerkiksi parisuhteessa.

Tämä kirja ei aivan ollut sellaista mitä juuri tällä hetkellä haen - henkistä voimavaraa.  Kirjassa oli enemmänkin fysiologisia asioita. Tulikin moni kappale vain selattua ja harpattua yli - ei koske nyt minua.  Ja ehkä tämä on hiukan "vanhanaikaisesti" kirjoittetu ysäkirja näin 2010-luvulla luettuna.

Pirkko Lahti - Sirpa Lehmusoksa - Tuula Salmi: Nainen nelissä-viisissäkymmenissä, WSOY, 1990
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Tasapainossa: Usko ja elämä

Kesän aikana luin Eero Junkkaalan kirjan Tasapainossa: usko ja elämä. Eero Junkkaala on teologian tohtori. Hän toimii raamattukouluttajana ja on laajasti tunnettu vaikuttaja kirkollisella kentällä.

Tasapainossa: usko ja elämä -teoksessa pohditaan uskoa ja elämää eri näkökulmista. Kirjan pyrkimyksenä on hahmottaa tietä terveeseen uskoon ja auttaa kristittyä karttamaan joitain turhia harha-askeleita. Kirjassa käsitellään myös Jumalan olemassaoloa ja sitä, miksi juuri kristinusko on oikea uskonto.

Kirja on jaettu viiteen osaan: Jumalan olemassaolo, Kristinusko ja muut uskonnot, Uskomme perustuksia, Kristittynä arjessa ja Hengellinen kasvu.   Kolme ensimmäistä kappaletta perustelevat miksi uskoa Jumalaan, Jeesuksen ja Pyhään Henkeen. Miten kristinusko eroaa muista uskonnoista ja miksi Raamattu on kristinuskon perusta.

Kaksi viimeistä kappaletta: Kristittynä arjessa ja Hengellinen kasvu ovat minulle tärkeimmät osiot. Ne antavat omaan uskonelämääni pohdittavaa.
Pitäisikö kaikkia rakastaa?  Voinko kristittynä rakastaa jokaista ihmistä? Mitä se rakkaus oikein on? Rakastavaisten rakkautta? Lähimmäisenrakkautta? Ymmärtäväistä rakkautta? Anteeksiannon rakkautta? Kenelle minä pystyn tai haluan sanoa: Minä rakastan sinua.

Kristillinen rakkaus ja läsnäolo ovat jo todistusta, mutta tarvitaan myös rohkeutta kutsua ihmisiä kirkkoon ja antaa heille Jumalan sanaa heidän omalla kielellään” (s. 77)

Kristinuskon kenttä on erilaisine suuntauksineen melkoinen sekahedelmäsoppa. Minut on kastettu evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Jossain vaiheessa mietin ortodoksista kirkkoa, mutta en sitten kuitenkaan ole virallisesti vaihtanut kirkkoa.  Katolisuuskin on jonkin verran kiinnostanut, mutta en ole koskaan harkinnut, että haluaisinko katolilaiseksi. Olen hiukan varuillani kristillisissä yhteisöissä ja herätysliikkeissä – ehkä vielä etsin omaa paikkaani tai se on monessa paikassa…

”Kristitty kohtaa myös asioita, joita toiset uskovat pitävät syntinä ja toiset eivät pidä. Ne voivat vaihdella eri aikakausina ja ne ovat erilaisia eri kulttuureissa. Niitä on tapana kutsua ns. ehdonvallan asioiksi tai adiaforakysymyksiksi. ” (s. 87) Mitä tarkoittaa ehdonvallan asiat eli adiafora ei kyllä kirkon sivun tekstistä selventynyt – liian monimutkaisesti kirjoitettu tällaiselle alkutaipaleen uskovalle.
Jumala on antanut ihmiselle järjen, ja siksi sitä saa käyttää…. Kristitty haluaa kulkea Jumalan tahdon tietä ja rukoilee johdatusta ratkaisuihin.  Jokaisessa elämänsä käänteessä hän ei toimi Jumalan tahtomalla tavalla. Hän tekee syntiä ja huonoja ratkaisuja. Raamatussa on kuitenkin lupauksia siitä, että Jumala johdattaa rukoillen kulkevaa” (s. 89)

Aina ei tietenkään ole helppo tietää, mikä vaihtoehto on paras. Silloin voi kokeilla toista neuvoa: kuuntele tunteitasi. On sanottu, että oikealla tiellä sisäinen rauha lisääntyy.” (s. 89)

Keskustele hyvien ystävien kanssa eri vaihtoehdoista…. Niistä voi olla jotain hyötyä, mutta lopulliseen ratkaisuun on kuitenkin kuunneltava oman sydämensä ääntä.” (s. 89)

…Jumalan sana voi vahvistaa ja tukea johdatusta ja olla joskus piste iin päälle varmistamassa oikeaksi ajateltua tietä.” (s.  92)

…Jeesus on minun Vapahtajani, joka antaa minun syntini anteeksi, se edellyttää henkilökohtaista suhdetta häneen.”  (s. 100)

Raamatusta tulee kirja, josta ammentaa hengellistä ravintoa.

Havahdun huomaamaan, että parhaatkin pyrkimykseni ja motiivini ovat synnin tahraamia. En löydä sydämestäni sellaista uskoa, jonka toivoisin siellä olevan. Näistä syistä tarvitsen alati Jeesusta syntieni anteeksiantajaksi.” (s. 101)

Me emme tee hyviä tekoja, jotta pelastuisimme, vaan koska olemme pelastetut. Niillä ei ansaita mitään, mutta ne ovat kiitosta siitä, mitä meidän puolestamme on tehty. ” (s. 102)

Jumala on varustanut jokaisen kristityn kullekin sopivalla määrällä armolahjoja. Armolahjatonta kristittyä ei ole. Eri asia on, että läheskään jokainen ei ole tietoinen lahjoistaan, eivätkä kaikki ole laittaneet niitä käyttöön.” (s. 106)

Suostuminen syntiseksi ja keskeneräiseksi avaa tien armon ymmärtämiseen. Oman sisäisen mahdottomuutensa oivaltaminen synnyttää kristityssä epätoivoa, mutta juuri siitä avautuvat uudet mahdollisuudet” (s. 110)

Epäilysten pimeä yö on monille Jumalan ihmisille tuttu. Se on eri asia kuin epäusko. Epäuskolla tarkoitamme uskon kieltämistä tai siitä luopumista. Epäilykset sen sijaan voivat olla joko älyllisiä pohdintoja tai sisäistä epävarmuutta itsestä tai Jumalan mahdollisuuksista, jopa Jumalan olemassaolosta.” (s. 114)

Jonkun tasapaino voi olla toisen epätasapaino. Joku saa rohkaisua kehotuksesta rukoilla ja tutkia Raamattua enemmän, toinen kokee sen ahdistavan vaatimuksena ja lisätaakkana. Joku haluaisin paljon tarkemmin määriteltyjä opillisia rajoja, toiselle tiukka dogmatiikka on kiristävä panta pään ympärillä. Meitä kuljetetaan erilaisia teitä.” (s. 120)

Eero Junkkaala: Tasapainossa: usko ja elämä, Perussanoma, 2016
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Kirjasta on hyvä arvostelu sivulla Kaija ja Reijo Telarannan kotisivut


perjantai 6. lokakuuta 2017

Nyt aamu tulee useammin


Eva Kleman on Pelastusarmeijan upseeri. Hän johti miehensä kanssa Pelastusarmeijan työtä Suomessa ja Virossa 2013-2016. Heinäkuussa 2016 he muuttivat Ruotsiin ja johtavat tällä hetkellä Pelastusarmeijan työtä Ruotsissa ja Latviassa.

Nyt aamu tulee useammin on hänen toinen suomeksi käännetty hartauskirjansa.  Omin silmin on julkaistu 2014 Päivän kustantamana.   Näyttäisi siltä että kolmaskin kirja olisti tulossa...

Christina Kjellgrenin  herkät akvarellit kaunistavat kirjan sivuilla lukuhetkiä.

Eva Klemanin  sivunmittaiset tekstit ovat lohduttavia. Hän kertoo elämästään ja Pelastusarmeijatyöstä - Jumalan Sanasta.

Eva Kleman: Nyt aamu tulee useammin, Päivä, 2015
Kansi: Marko Soini
Kannen kuva: Christina Kjellgren
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Sadetta ja siunauksia: pyhiinvaellus Walesissa


Liisa Seppänen on mikkeliläinen teologi ja tietokirjailija. Hän on perehtynyt kelttiläiseen kristillisyyteen  ja järjestänyt pyhiinvaellusmatkoja Britanniaan.  Hän on kirjoittanut myös kirjan Kelttiläisillä poluilla: kohtaamisia pyhimysten kanssa (Kirjapaja, 2008). Tämä kirja täytynee lainata kirjastosta myöhemmin.

Pyhiinvaellus on yksi haaveistani - Santiago de Compostela on luonnollisesti se minne joskus haluaisin päästä vaeltamaan.  Pyhiinvaellusretki Suomessa olisi tällä hetkellä realistisempi ja ehkä hyvä olisi aloitella tälläistä vaeltamista ensin kotimaassa.

Sadetta ja siunauksia on mielenkiintoinen nojatuolimatka Walesin maisemiin ja sen alueen pyhiin legendoihin. Kirjassa kuvataan realistisesti millaista on tehdä pyhiinvaellusta - kulkeminen paikasta toiseen ei ole mitään sunnuntaikävelyä.

Walesin historia ja pyhimykset ovat vieraampia minulle kuin Englannin ja Skotlannin. Skotlannista olen aina ollut kiinnostunut, mutta tämän kirjan myötä  haluan tietää Walesista enemmänkin.
Suomenkielistä tietokirjallisuutta pelkästään Walesista ei taida olla....

Liisa Seppänen: Sadetta ja siunauksia: pyhiinvaellus Walesissa, Kirjapaja, 2017
Kansi: Marjaana Virta
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Hengen soturi: sielun muotokuvia II


Hengen soturi: sielun muotokuvia II on samankaltainen teos kuin Sielun muotokuvia. Kauniit, koskettavat ja jopa hätkähdyttävät sielun muotokuvat ovat sellaista henkisyyttä, missä ei ole pahuutta. Sielun kuvien tulkinnat, tarinat ihmisestä/ihmisistä kertovat heidän elämäntarinaansa - elettyjäkin elämiä, vanhojen sielujen perintöä.  Kuten aikaisemmassa blogipostauksessani olen sanonut, että en varsinaisesti usko jälleensyntymiseen, mutta jollakin tavoin nämä tarinat kiehtovat. Ne antavat jonkilaista sielun taide-elämystä ja positiivista voimaa ja lohdutusta.

Kaija Juurikkala: Hengen soturi: sielun muotokuvia II, MyFilm, 2012
Maalaukset: Kaija Juurikkala
Mistä hankittu: lainattu Kuortaneen kunnankirjasto

Kuka olen

Keväällä olen tästä kirjasta kirjoittanut lyhyen muistiinpanon ja muistin sen vasta nyt, kun aloitin kirjoittamaan blogiin Kaija Juurikkalan toisesta lukemastani kirjasta.  Tässä siis loppukevään ajatuksiani:

Toukokuun lopussa löysin kirjastosta sattumalta Kaija Juurikkalan Sielun muotokuvia -teoksen. Tuon kirjan myötä heräsi kiinnostus Juurikkalan muihinkin teoksiin. Lainasin Sielun muotokuvia II :Hengen soturi ja Kuka olen.

Kuka olen -teos kuvaa päiväkirjamaisesti Kaija Juurikkalan elämää hiukan ennen hänen äitinsä kuolemaa ja siitä noin vuoden eteenpäin.

Kirjassa ei ole perinteisiä päiväkirjamerkintöjä, vaan enemmänkin tajunnanvirtamaista elämänkuvaa – nykyisyyttä ja menneisyyttä.

Kaija Juurikkala kuvaa lyhyissä teksteissään omaan arkeaan perheensä parissa, taiteilijan elämäänsä ja erityisesti suhdettansa äitiinsä ja sen kautta myös isäänsä.
Hän käy läpi tuntemuksiaan fyysisestikin sydämensä kautta, peläten sairastuvansa.  Tuskaillen ottaako yhteyttä lääkäriin.


Kaija Juurikkala: Kuka olen, MyFilm, 2017
Kannen maalaus: Kaija Juurikkala
Mistä hankittu: lainattu Töysän kirjasto

Tuon taivaallista: tarinoita elävästä elämästä

Riittta Lemmetyiseltä olen lukenut parisen vuotta sitten joulun aikaan pari hartauskirjaa: Anna sydän avara: toivon ja rohkaisun sanoja ja Pieniä ihmeitä

Tuon taivaallista - hartauskirjassa kuljetaan erilaisten elämäntarinoiden myötä Jumalan sanan äärelle. Kirjan valokuvatkin kuvaavat elämää täällä maan päällä luonto- ja eläinkuvin, mutta kuvissa on myös ihmisiä, yksityiskohtia kirkoista.

Aiheet ovat toki hartauskirjoille tyypillisiäkin: kiitollisuus, lähimmäisen rakkaus, mutta myös historiallisten tapahtumien, satutarinoiden ja Lemmetyisen omien kokemuksien kautta hän kirjoittaa tekstinsä Jumalan Sanan äärelle.

Näiden sivun pituisten tekstien kautta voisi keskustella jossakin pienessä ryhmässä uskon asioista - mitä juuri tuo teksti tuo mieleen.  Samalla voisi pohtia tekstin lopussa olevaa Raamatun jaetta/jakeita. Tälläistä hengellistä keskusteluryhmää minä kaipaisin elämääni.  Tai se voisi olla hengellisten kirjojen lukupiirikin.

Riitta Lemmetyinen: Tuon taivaallista: tarinoita elävästä elämästä, Perussanoma, 2016
Päällys ja taitto: Taneli Törölä
Valokuvat: Erkki Jokinen, Aarne ja Taneli Laasonen, maalaus Alfred Soord
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Onnea ja siunausta päivääsi


Anna-Maija Raittilan Onnea ja siunausta päivääsi kirjassa on hänen tekstittämiä virsiä sekä rukouksia ja runoja. Kauniit luontokuvat kuvaavat Luojan luovuutta.

Vain sen pohjattoman syvän
luottamussuhteen varassa,
jonka Isä on rakkaudellaan luonut
itsensä ja minun välille,
voin myös minä häilyvä heikko ihminen
sanoa hänelle kyllä.
          Iankaikkisella rakkaudella
          minä olen rakastanut sinua.
Vain tämä varassa rohkenen sitoutua.
Antautua edelleen kulkemaan,
       ja kuljetettavaksi.

-Anna-Maija Raittila-


Anna-Maija Raittila: Onnea ja siunausta päivääsi, Minerva, 2008
Ulkoasu: Kalevi Nurmela
Valokuvat: Aarne ja Taneli Laasonen, Seppo Paldanius
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto