tiistai 17. lokakuuta 2017

Säteen aavistus

Jaana Honkasen Säteen aavistus -runoteos löytyi kirjaston runohyllystä sattumalta. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt Kuiskiva puu -runoteos (omakustannus, 2008). Saatanpa tuonkin runokirjan kaukolainata myöhemmin.  Omakustanne on myös Säteen aavistus -teoskin, jossa on tanka- ja haikurunoja.

Jaana Honkanen kirjoittaa:

"Runoissani pilkahtaa valo, sillä tarvitsemme sitä elämäämme. Emme jaksa vaeltaa hämärässä tai pimeydessä. Valo on elämää. Joskus elämä pisaroi valonsäteinä ja joskus se viipyy puun oksalla aavistuksena..... Elämämme vaikeudet eivät jätä meitä pimeyteen, vaan silloinkin voimme nähdä valon, aluksi vain aavistaen sen."

Honkasen tanka- ja haikurunot luovat mielenrauhaa luonnon äärellä. Jokaisen runon kohdalla haluan pysähtyä, maistella sanoja ja niiden merkitystä rivien välissä.

Erityisesti tänään minua koskettavat nämä runot:

Ilta pimenee
Taivaan tähdet syttyvät
Avautuu portti
Kynttilälyhdyn kajo
valaisee askeleita



*****


Heittäydyn virtaan
elämää pulppuavaan
Sen pyörteet vievät
Kuohuvan kosken jälkeen
tyyntynyt tumma vesi


*****


Tahdon seisoa 
vakaana ja vahvana
peruskalliolla
Sydämeni särkyneet
palaset upottavat


****

Sade rummuttaa
salaisuutensa julki
kun katson lasin
lävitse pisaroiden
vanaa niin kuin rukousta


Jaana Honkanen: Säteen aavistus, Jaana Honkanen, 2014
Kansi: Kristjan Gabral
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


1 kommentti: