maanantai 13. marraskuuta 2017

Hiljainen tieto


Luin kesällä Hannele Koivusen teoksen Madonna ja huora.  Yhdestä kiinnostavasta teoksesta usein herää kiinnostus lukea kirjailijan toisiakin teoksia.  Kesällä lainasin kirjastosta myös toisen Koivusen teoksen: Hiljainen tieto.  Hiljakseen olen kesällä luetuista kirjoista blogiin kirjoitellut –  johonkin se vapaa-aika on mennyt menojaan…

Kirjan takakannessa sanotaan:
Millainen on hiljaisuuden olemus?  Miten eri kulttuurit suhtautuvat hiljaisuuteen? 
Filosofian tohtori Hannele Koivunen valottaa hiljaisen tiedon merkitystä niin tieteen tutkimustulosten, taiteen kuin runoudenkin kautta. Näkökulmien rikkaus johdattaa lukijan tutkimaan oman sisäisen hiljaisuutensa maailmaa ja löytämään siinä piilevät alitajuiset, käyttämättömät voimavaransa.

Minua kiehtoo erityisesti hiljaisen tiedon merkitys runouden kautta.  Miten Hannele Koivunen tällaista runouden hiljaista tietoa teoksessaan käsittelee.

Alkutekstissä Koivunen kirjoittaa:
Hälyn keskellä elävät ihmiset haluavat kuulla puhetta hiljaisuudesta ja jakaa toistensa hiljaisuuden kokemuksia” (s. 10)

Minulle hiljaisuus on yksinäiset hetket kotona, kävelyt lähimetsässä, hiljentyminen kirkossa tai kävely joenrantaa pitkin.

HILJAISUUDEN SEMIOTIIKKAA
Hän {Kai Nieminen} toteaa, että näiden sanojen {hiljaisuus, äänettömyys, tyyneys, rauhallisuus, liikkumattomuus] sisällöt ovat melko läheisiä mutta että japanin sana shizukasa kuvaa kuitenkin enemmän sisäistä kokemusta kuin ulkomaailmaa” (s. 11)

Millaista onkaan sisäinen hiljaisuus? Miten saan sisäisen mieleni hiljentymään? Olisiko hiljainen rukous avain siihen, että minun mieleni rauhoittuisi?  Vai olisiko se runon lukeminen hiljaa mielessä, pysähtyen sen sanojen äärelle?

HILJAISUUDEN TUTKIMUKSEN PERINNE
 Tässä teoksessa kuvataan, miten hiljaisuutta on tutkittu uskonnon ja filosofian alueella, erityisesti idän uskonnoissa ja filosofiassa.
Myös kielentutkijat ovat tutkineet hiljaisuutta pitkien ja lyhyiden taukojen tutkimuksen kautta.  Runonlausunnassa tauottaminen on hyvin tärkeätä – runon ymmärtäminen, hiljainen hetki tuo runon sanoman mieliimme.

Psykolingvistisessä tutkimuksessa on voitu havaita, että kertojat painottavat tarinansa fokusta pidempien taukojen avulla. Tällöin tauko saa kuulijat odottamaan intensiivisesti, mitä seuraa.” (s. 23)

HILJAISUUDEN TASOT
Amerikkalainen filosofi Charles Sanders Peirce on jakanut hiljaisuuden ilmiöt seuraavasti:

Ensimmäinen taso firstness – aistiemme meille välittämä välitön havainto, todellisuuden pinta sellaisena kuin se meille näyttäytyy.
- Realiteettien, aistihavaintojen ja välittömien tunteiden kokonaisuus, jonka vastaanottamiseen ei liity pohdintaa, miettimistä tai teoreettista analysointia. Se on tässä ja nyt, ajaton nykyhetki.

Toinen taso secondness – välittömästä pintakokemuksesta tälle alueelle, jossa aistien kautta saadut havainnot liitetään mielen muistivarastoihin ja sitä kautta opittuihin malleihin ja kulttuuriseen perintöömme.
- Aistimerkitykset yhdistyvät vanhoihin merkityksiin. Menneisyyden kokemukset luovat laajemman tulkinnan.

Kolmas taso thirdness -  ajaton ja yleinen.
- Eri kulttuurien merkityksiä ja niiden vertailua. Henkisen toiminnan taso ja teoreettinen ja metafyysinen ulottuvuus

(s. 28-29)

Hannele Koivunen määrittelee nämä hiljaisuuden tasot seuraavasti: tyhjyys, hiljaisuus kielenä ja kaikkeus.

TYHJYYS

Hiljaisuus merkitsee ei-mitään, olematonta, merkkien ja merkitysten täydellistä puuttumista.
…. Kaiken loppua, minuuden raukeamista tyhjiin.

Tyhjyyden pelko – horror vacui: ihmisen toiminta ja tarve täyttää tyhjä tila merkeillä: teksteillä, kuvilla tai äänellä.

Hannele Koivunen käsittelee tyhjyyttä Kai Niemisen ja Bo Carpelanin runoissa sekä Graham Greenen Inhimillinen tekijä-romaanissa ja Amélie Nothombin Vaitelias naapuri-romaanissa.  En ole lukenut Kai Niemisen runoteoksia enkä Bo Carpelanilta kuin yhden romaanin. Graham Greene on myös lukemattomien kirjailijoiden listallani.

Mikä ero on sitten pyhiinvaeltajalla ja nomadilla?

Pyhiinvaeltajan liikkeelle paneva voima on jokin suuri kertomus, joka muodostaa hänen päämääränsä ja jonka varassa hän vaeltaa. Pyhiinvaeltajan mielessä on paikka, jonka hän haluaa merkitä itselleen.” (s. 42)

Nomadismi merkitsee vaeltelua ja asioiden virtaamista ilman kiinnittymistä asioiden tai paikkojen hallintaan. 
… nomadille kaikki on läsnäolevaa siinä määrin kuin läsnäolon yleensä on mahdollista.” (s. 42)

HILJAISUUS KIELENÄ

Ääniä ei ole olemassa ilman hiljaisuutta, vaan ne ovat olemassa ainoastaan hiljaisuuden taustaa vasten. Hiljaisuudesta muodostuvalle musiikille välttämättömät tauot ja rytmit.” (s. 46)

…ihmisten välisestä kommunikaatiosta vain kymmenisen prosenttia tiedosta välittyy sanojen avulla. Ilmaisutavan ja äänensävyn avulla välittyy noin kaksikymmentä prosenttia. Loput ihmisten välisestä viesteistä eli noin seitsemänkymmentä prosenttia perustuu sanattomaan ruumiin kieleen.” (s. 47)

Lassi Nummen runoteoksessa Portaikko pilvessä on kaunista hiljaisuutta kuvaava runo, jonka Hannele Koivunen mainitsee hiljaisuuden kielen esimerkkinä.  Myös Paavo Haavikon runo Lehdet lehtiä- runoteoksessa kuvaa sisäisen ja ulkoisen puheen suhdetta.

KAIKKEUS

Täyteyden tila, jossa kaikki on läsnä – mitään ei puutu. Hiljaisuuden tila merkitsee ajattomuutta, luopumista lineaarisesta ajasta.

Monissa uskonnoissa hiljaisuus symboloi täydellisyyttä ja ykseyttä: tilaa, jossa kaikki olevainen on läsnä, tilaa, jossa vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet ovat lakanneet.” (s. 61)

Eri uskontojen luomismyyteissä aikaa ennen kuin mitään on, aikaa ennen luomista kuvataan usein hiljaisuutena ja pimeytenä.
Tämä tila on kaikkeuden tila, alkutila, josta kaikki on lähtöisin.” (s. 63)

Itämaisissa uskonnoissa on monenlaisia hiljaisuuksia, joita länsimaisen kristillisen uskonnon omaava on vaikeata ymmärtää, mutta jollakin tavoin ne kiehtovat mystisyydellään.

HILJAINEN TIETO JA OPPIMINEN

Hannele Koivunen on kirjoittanut tämän teoksen 1990-luvun lopulla. Unescon vuosituhannen koulutusta suunnitelleen toimikunnan raportti The Treasure Within on esittänyt neljä koulutuksen peruspilaria:

Tietämään oppiminen – fokusoidun ja koodatun tiedon opettelua ja hallintaa sekä tieteellisten menetelmien ymmärtämistä.

Koodattu tieto on hyvin määriteltyä ja ilmaistavissa sanoilla tai numeroilla. Se on siis myös digitalisoitavissa ja näin ollen siirrettävissä nykyteknologian, esim. internetin välityksellä mihin hyvänsä ympäri maapalloa.  (lähde: Innovaatioprosessissa hyödynnettävä tieto)

Tekemään oppiminen – erilaisten taitojen hallintaa, joissa kätevyys ja ruumiin tieto yhdistyvät pätevyydeksi.

Miten me nykyihmiset osaamme erilaisia kädentaitoja tai teknisiä arkipäivän taitoja? Siirtyvätkö nämä taidot sukupolvilta toisille?

Yhdessä elämiseen oppiminen – sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutusten oppimista sekä väkivallan välttämistä ratkaisumallissa ihmisyhteisössä.

Miten some-aikakaudella osataan/halutaan olla fyysisesti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa?

Olemaan oppiminen – ihmisten osa-alueiden tasapuolisia kehittämistä, huomioon ottaen esteettiset, taiteelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät.

… ihmisen persoonallisuuden rikkauden ja monipuolisuuden tunnistamista ja tunnustamista.
… ihminen on myös luova uneksija ja tämän unelmoinnin hyväksyminen on olemaan oppimisen avain

(s. 96-98)

HILJAISUUS JA IDENTITEETTI

Ihmisen identiteettiä määräävät yhtäältä hänen oma sisäinen, hiljainen tietonsa ja toisaalta yhteisön asettamat ja edellyttämät identiteettimallit, jotka näyttäytyvät erilaisina kerrostumina.” (s. 105)

Hiljaisuuden tekniikat, rukous, meditaatio, transsi, ovat vuosituhansia toimineet hiljaisen tiedon saavuttamisen lähteinä.” (s. 109)

Helena Anhavan runo Naapurin tytöltäkö mallin kysyt kuvaa, sitä miten oman elämisensä malli haetaan itsestä eikä naapurin tytöltä.

NAISTEN HILJAINEN TIETO

Naiseuden symboliikkaan on kuulunut passiivisuus, kylmyys ja pimeys siinä, missä mieheys on merkinnyt aktiivisuutta, lämpöä ja valoa.” (s. 112)

Naiskirjailijat ovat murtaneet ja ovat murtamassa naisten vuosituhantista hiljaisuutta ja antamassa naisten tiedolle ja kokemuksille oman uuden äänen ja kielen.” (s. 117)

Sukupuolensa vuoksi naiset joutuvat tarkastelemaan itseään ja määrittelemään itsensä ja identiteettinsä miehisen maailman käsitteistön ja olemisen kautta.  Toisaalta he samanaikaisesti tukeutuvat omaan sisäiseen naisen tietoonsa ja kokemukseensa sekä siitä määrittyvään identiteettiin.” (s. 120)

HILJAISUUS LUOVUUDEN LÄHTEENÄ

Musiikkia kuunnellessamme syvä esteettinen elämys ei ole kuvattavissa sanoin.” (s. 123)

Hiljaisuuden kokemus on aina subjektiivinen, niin myös taiteen vastaanotto.
Kaikki taiteenlajit ja taitolajit, olipa kyse sitten saven muovailusta tai jousiammunnasta, antavat niitä harjoittavalle ihmiselle mahdollisuuden tulla omaksi itsekseen oman hiljaisen tietonsa avulla.” (s. 127)

KULTTUURINEN HILJAISUUS

Vieläkin ajattelen kulttuuri-sanan niin suppeasti, että unohdan se käsittelevän myös ihmisten elämää ja asumisaluetta. Meitä suomalaisia taidetaan yhä pitää melko hiljaisena kansana. Keskieurooppalaiset ovat jo hyvin temperamenttisia ja eläväisiä Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.  Erilaiset yhteisöt kuten amishit tai vaikkapa saamelaiset luovat omalla kulttuurilla heille tyypillisen hiljaisuuden tiedon.

LUONNON HILJAISUUS

Suomalaisen luonnonläheisyyteen ja luontokokemukseen kuuluu vahvana hiljaisuuden kuunteleminen metsässä, niityillä, hiihtoladuilla tai rantasaunassa.” (s. 139)

Tämä on minulle hyvin tyypillistä hiljaisuutta.
Aleksis Kiven runot kuvaavat luonnon hiljaisuutta, kuten Hannele Koivunen mainitsee. Samoin Eino Leinon ja Aaro Hellaakosken runoissa.

HILJAISUUDEN ULOTTOVUUDEN KANSANRUNOUDESSA

Kansanrunoudessa esiintyvissä rukouksissa ja rukousloitsuissa hiljaisuudella on maaginen voima.” (s. 158)

HILJAISUUDEN TEKNIIKAT

Rukous, meditaatio – minulle tärkeitä hiljaisuuden tekniikoita.

Hiljaisuus vahvistaa kokemusta siitä, että Jumala on määrittelyjen tuolla puolen eikä häntä voida ymmärtää tai tavoittaa sanojen kautta.” (s. 171)
Näin ajattelevat kveekarit – on pidättäydyttävä puheesta, omista ajatuksista, kuvitelmista ja toiveista – ahdistavaa elämää… jota en osaa ymmärtää…

Hiljaisuuden rukouksella on erityisesti ortodoksisessa kirkossa pitkät perinteet. Ortodoksisessa perinteessä hiljaisuus on seisomista yhteisessä jumalanpalveluksessa Jumalan edessä - sydämen sisäistä rukousta.” (s. 174)

HILJAINEN VALTA

Poliittinen ja sotilaallinen uutispimento on ymmärrettävää taktikointia, mutta se pelottaa, jos se kohdistuu omaan kotimaahan tai suurvallan vallankäyttönä….
Hiljaiset mielenosoitukset ovat vaikuttavia, mutta vallankäyttäjien metodit hiljaisuutta hyväksi käyttäen murtavat ihmismieliä….

HILJAINEN JOHTAMINEN

Hiljaisen tiedon pääoma kertyy yrityksessä vähitellen yhteisessä työskentelyssä, ja se on mukana yrityksessä rakenteellisena pääomana.” (s. 188)

TILAN HILJAISUUS

”Tilan peruskokemus voi eri ihmisillä olla hyvin erilainen.  Kaamoksen pimeys on jollekulle pehmeä hiljainen syli, välttämätön vaihe vuodenaikojen kierrossa. Toisella taas kaamos näyttäytyy pelottavana tyhjyytenä: valon, äänien ja kaikkien ärsykkeiden puutteena. Lakeudella syntynyt ja kasvanut kokee loppumattomat, horisonttiin ulottuvat tasangot oman turvallisena tilanaan…” (s. 195)

Eteläpohjalaisena rakastan avaraa lakeutta, mutta myös metsien jykevyyttä ja jokien virtaavuutta.

Asumisessa on tärkeää turvata ihmiselle yksityisyyden ja hiljaisuuden mahdollisuus. Oman hiljaisuuden alueensa kautta ihminen vahvistuu, ja sisäisesti vahva ihminen pystyy olemaan yhteisön jäsen.” (s. 201)

HILJAINEN TIETO TIETOYHTEISKUNNASSA

Yhteiskunnan muuttuminen tietoyhteiskunnaksi merkitsee tiedon julkaisutapojen ja tiedon käsittelytapojen muutosta. ” (s. 213)

”Jos tietoyhteiskunnasta kehittyisi hiljaisen tiedon huomioon ottava merkityksen yhteiskunta meillä kaikilla voisi olla mahdollisuus löytää sisältämme pieni virtuaalilapsi ja herättää se henkiin luovana ja väkevänä” (s. 225)

Miten on kaksikymmentä vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen, olemmeko lähempänä hiljaista tietoutta?

Tämän kirjan myötä lainasin tänään kirjastosta hiljaisuutta käsitteleviä kirjoja sekä pari Hannele Koivusen teosta.  Minulle hiljaisuus on myös uppoutumista kirjojen maailmaan.

Hannele Koivunen: Hiljainen tieto, Otava, 1997
Mistä hankittu; lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti