sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Agnes kotiopettajatar

Klassikkohaasteessahan on puoli vuotta aikaa lukea kirja, joten lukeminen kannattaisi varmuuden vuoksi jaotella kuudelle kuukaudelle, että varmasti ehtii kirjasta myös kirjoittaa blogiin ajoissa.  Kirjan sain juuri luetuksi tammikuun viimeisenä päivänä, mutta en ehtinyt illalla blogipostausta kirjoittaa. Mutta tässä on nyt minun kirjani kuudenteen klassikkohaasteeseen: Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar. 

Brontën sisarusten kirjat ovat kaikki olleet lukemattomien kirjojen listallani.  Valitsin tietoisesti Anne Brontën, joka ainakin minulle on se tuntemattomin kolmesta sisaruksesta.  Anne Brontë (1820-1849) kuoli 29-vuotiaana tuberkuloosiin.

Agnes kotiopettajatar on suomentanut Kaarina Ruohtula 1971.  Minun lainaamani painos on vuodelta 1988, johon on tehty uusi kansikuva.   Alkuperäinen teos Agnes Grey ilmestyi vuonna 1847 – 171 vuotta sitten.

Suomentaja Kaarina Ruohtula on kirjoittanut Lukijalle -esipuheen.  Hän kirjoittaa, että Agnes kotiopettajatar on suomennettu runsaat sataviisikymmentä vuotta Anne Brontën syntymän jälkeen (vertaa Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, joka on suomennettu ensimmäisen kerran 1915 ja Emily Brontën Humiseva harju suomennettiin ensimmäisen kerran 1927).

Ruohtula kirjoittaa myös, että Agnes Grey on tyypillinen esikoisteos, että se pitäytyy kirjailijan omiin elämyksiin.  Anne Brontë kuvaili tässä romaanissa kokemuksiaan kotiopettajattarena.  Romaanin rakkaustarina sen sijaan on kuvitelmaa. Anne Brontën ja hänen isänsä apulaispapin orastava romanssi päättyi nuoren miehen kuolemaan.

Agnes kotiopettajatar kuvaa viktoriaanisen ajan olosuhteita. Kotiopettajattaren arvostus oli mitätöntä, ja silti häneltä odotettiin taitoa ja vastuuta kasvattaa hyvinkin ongelmallisista lapsista viisaita ja hyviä käytökseltään. Jopa niin, että lasten vastentahtoisuus ja ilkikurisuus osallistua opetukseen ja käytöstapojen opetteluun oli vain kotiopettajattaren syy. Vanhemmat ruokkivat lasten huonoa käytöstä ja jopa nauroivat lasten kaltoinkohdellessa eläimiä – eläimillä ei ollut mitään inhimillistä arvostusta.

Mietin, miten itse olisin tuossa ajassa selvinnyt….  Minusta ei todennäköisesti olisi tullutkaan kotiopettajatarta, ehkä olisin ollut joku piika….

Vaikka ajankuvaus onkin raastavaa ja välillä ärsyttävääkin luettavaa, jokin tuossa ajassa kiehtoo. Ne pienet hyväntahdon pilkahdukset Agnesin elämässä luovat uskoa, että tällä tarinalla voisi olla aika onnellinen loppu.

Rosalie Murrayn avioituu Sir Thomas Ashbyn kanssa. Myöhemmin hän kutsuu Agnesin luokseen.  Heidän kohtaamisessaan on jonkinlaista inhimillisyyttäkin – Rosalie toivoo, että olisi uskonut kotiopettajattaren varoituksia avioliitosta, eikä olisi ollut niin varallisuuden lumoissa. Toisaalta olisiko tuona aikana Rosaliella ollut mahdollista vastustaa äitinsä päätöksiä avioliiton suhteen.

Tämän ajan romaaneissa ei välttämättä päähenkilön tarinalla ole onnellista loppua, mutta Agnes saa rakastamansa miehen ja he saavat lapsiakin – ja elänevät melko hyvän elämän, mikäli pysyvät terveinä.

Klassikkohaaste 6. emännöi Kirjapöllön huhuiluja -kirjablogi


Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar, Karisto, 5.p., 1988
suomentanut Kaarina Ruohtula
(engl. alkuteos  Agnes Grey, 1847)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Agnes kotiopettajatar -romaanin ovat myös lukeneet:

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Hurja Hassu Lukija
Illuusioita
Kirjavaras Rere
Kirjojen matkassa
Maailman ääreen





2 kommenttia:

  1. Kiva kun löysin blogisi. Ihanan klassikon olet valinnut. - Lähetin sinulle viestin.

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta, minulle odottelee omassa hyllyssä. Olen pitänyt sekä Charlotten että Emilyn kirjoista, mutta Anneen en ole vielä tutustunut.

    VastaaPoista