tiistai 29. toukokuuta 2018

Kevätlukumaraton 26.5.2018 Koontipostaus

Muutaman vuoden tauon jälkeen päätin, että nyt kesäloman alun kunniaksi olisi kiva kokeilla lukumaratonia.  Ja voisinhan minä sen sitten samalla emännöidäkin.  Valitsin päivän, joka sopi omiin lomaviikonloppuihin eli lauantai 26.5.2018.  Lukumaratonin sai aloittaa omaan tahtiin viikonlopun aikana. Itse aloitin klo 0.00 lauantaina, mutta en ihan jaksanut 24 tuntia valvoa. Mun lukumaraton päättyi lauantaina klo 20.30. Kerron koontilistan lopuksi, miten meni mun lukeminen.

Kevätlukumaratonille osallistuivat:

@kirjahullu (Instagram)

Kiitos kaikille osallistujille, jos jonku nimi jäi pois, niin laita viestiä :) 



Miten sitten meni emännän oma lukumaraton….

Otin parin kolmen tunnin "yöunoset” 22-24.  Mies oli nukahtanut juuri, kun minä hiiviskelin tavaroineni ulos terassille. 17-vuotias poika näytti vielä olevan omalla tietokoneellaan varmasti aamuun asti.  Minähän siis olin päättänyt aloittaa lukumaratonin keskiyöllä ja paras paikka siihen oli rauhallinen terassimme - naapurustokin oli hiljennyt.  Toki ei täällä muulloinkaan paljon meteliä ole….

Olin varustautunut pukemalla lämpimästi – pipo, kaulahuivin ja villapaita sekä peitto jaloille. Termarikuppiin vihreätä teetä ja yöpalaksi proteiinipatukka. Muutama kynttilä tunnelmaksi ja antoivat vähäsen lukuvaloakin.




Lukumaratonin aloitin Vanhan Japanin taruja -teoksella. Aluksi ajattelin, että toivottavasti eivät ole liian jännittäviä täällä yksin hiljaisuudessa luettavaksi – siilien yms. rapistellessa pensaikossa. Mutta tarinat osoittautuivat yllättävän hauskoiksi. Ihan jokaisen tarinan merkitystä tai opetusta en oivaltanut.  Oli mielenkiintoista huomata, jotkut sadut ovatkin lähtöisin näistä japanilaisista taruista. Kiitollinen kurki -taru toi heti mieleeni sadun Tittelintuure – ehkä tuo satu on saanut vaikutteita Kiitollinen kurki -tarusta.  Luonnollisesti näissä taruissa oli lohikäärmeitä ja prinsessoja, jotka olivat kaikkea muuta kuin ihmishahmoja. 



Kolmen tunnin jälkeen silmät alkoivat mennä niin kiinni, että nukuin reilu puoli tuntia.  Vanhan Japanin taruja kirjan luettuani valitsin toiseksi kirjaksi Maahisen kosto ja muita irlantilaistaruja. Maahiset ja neidot olivat pääosassa näissä irlantilaistaruissa.  Hauskoja tarinoita olivat nämäkin.  Näistäkin tuli lapsuuden sadut mieleen, kuinka kosijat veivät prinsessalle lahjoja ja mikään ei kelvannut, kunnes joku keksi mikä se lahja on. Tässä tarinassa siis  se mikä sai prinsessan nauramaan.
Ei tahtonut vieläkään jaksaa olla hereillä, joten tämän kirjan jälkeen nukuin toisen reilu puoli tuntia, kunnes heräsin valkenevaan aamuun -  yöllä oli hiukan hämärää vielä. Hain sisältä aamupalan.



Kolmas kirjani oli Kummajaisten kylän kuuma kesä. Luin ensimmäisen kummajaisten tarinani vasta. Tykkäsin lempeän humoristisestä tyylistä – ripauksella tykkäyksiä, kommelluksia ja jännittäviä tilanteita.  Kyllä nuo muutkin kummajaisten tarinat täytynee pikapuoliin lukea!  Kirjan nuoret henkilöt olivat nykynuoria, jossa oli ripaus silti sitä oman aikani nuoruuttakin. Sellaista lempeyttä, jossa ei tarvitse olla karua ihmiselämää…. Toki niitä kirjojakin tarvitaan, mutta on sydäntälämmittävää lukea välillä lempeällä mielellä kirjoitettua tarinaa, kun ei tarvi koko murehtia nuorten eloa ja oloa.

Seuraava lukupaikkani oli tarkoitus olla Simpsiöllä sijaitsevalla louhoksella.  Luontopolulle ajelin kotoa polkupyörällä. Ensimmäisellä levähdyspenkillä luin ”välipalaksi” aamun Sanan, joka on minulle tullut reilu vuosi sitten tavaksi. Metsän hiljaisuudessa – hyttysten ympäröimänä (unohdin hyttyskarkotteen) oli hyvä hiljentyä Jumalan Sanan ääreen – eivätkä ne hyttysetkään niin paljon häirinneet…



Puolisen tuntia patikoin louhokselle.  Välillä pysähdyin juomaan, olihan jo melko lämmin päivä aamustakin. Yhden banaanin söin välipalaksi louhokselle päästyäni. Varovasti etsin kiviltä istumapaikan ja varmistelin ettei yksikään kyy ole samalla kiveyksellä lämmöstä nauttimassa.  Neljäntenä kirjana aloitin Raili Alahautalan Saloisten pappi -romaanin, joka kertoo 1500-luvun puolivälin ajasta, kun Saksasta protestanttiset tuulet ovat saapuneet Suomeen. Miten Herra Niilo, Saloisten pappi selvinnee katolismielisten kanssa, kun hän saarnaa myös suomen kielellä.  Reilun tunnin verran kivellä istuskelin ja lueskelin. Kirjan tarina ja luonnon rauha sopivat hyvin yhteen. Yksi pariskunta kävi louhoksen reunalla lenkillään - mitä mahtoivat miettiä erikoisessa paikassa istuvasta lukijasta….

Mieheltä tuli whatsapviesti, että ruoka-aika alkais pian olla…   Patikoin louhokselta takaisin hiihtomajan pihaan, missä pyöräni oli ja siitä sitten kotiin.  Koko Simpsiön reissu kesti pari kolme tuntia.

Ruuan jälkeen jatkoin Saloisten pappi -romaanin lukemista. Välillä pidin välipala- ja juomataukoja. Muutamat päiväunoset tuli myös otettua.  Tarkempia kellonaikoja en tällä lukumaratonilla jaksanut laittaa ylös.  Välipalaksi luin kaksi lasten kuvakirjaa, kun alkoi näyttämään siltä, että Saloisten pappi tulee olemaan viimeinen kirjani lukumaratonissa.



Mörön unisukat oli hieno tarina siitä, miten möröt eivät olekaan niin pelottavia. Ne ovatkin oikeastaan aika yksinäisiä. Ja pimeän onkin tarkoitus suojella meitä uniemme aikana.  Ihastelin myös Nina Haikion pastellimaisia vihreän, oranssin, mustan ja valkoisen sävyisiä kuvia.



Maailman ihanin iltahetki oli niin hellyttävän kuvainen ja pieni tarina täynnä vanhemman ja lapsen rakkautta. Isot, värikkäät kuvat miellyttivät minun silmiäni. 

Jonkin aikaa jaksoin jatkaa Saloisten pappi-romaania viä omassa puutarhassa aurinkotuolilla loikoillein. Simpsiön retken jälkeen en jaksanut muualle lähteä enää lukemaan, vaikka niin ensin suunnittelin.

Puoli yhdeksältä sanoin miehelleni, että mä en nyt jaksa lukea enää yhtään enempää – mä haluan nukkumaan.  Muutamasta tunnista jäi täysi 24 tunnin lukumaraton suorittamatta, mutta sehän ei ollutkaan tämän maratonin pääasia. Oli mukava kokeilla pitkästä aikaa, miten jaksaa lukumaratoonailla – ja todeta, ettei tää taida enää olla mun voimavaroille sopiva juttu… 

Sillä seuraavana sunnuntaiaamuna aluksi näytti, että ei tässä aamusta mitään (niin kuin ei yleensäkään, kun valvon pidempään). Söin aamupalan ja lähdin jumalanpalvelukseen kirkkoon.  Tunnin päästä mulle tuli niin kamala olo, että oli pakko käydä kirkon vessassa.  Luulin että pahoinvointi meni ohitse, joten palasin kirkon penkkiin. En siinä kuitenkaan kovin kauan voinut olla, vaan mun oli lähdettävä kotiin.  Juuri ja juuri jaksoin ajaa parin kilometrin matkan kotiin.  Mies ihmetteli, että mikäs ny, kun juoksin suoraan vessaan oksentamaan.  Sillä tavalla meni sitten sunnuntaipäivä oksentaen, nukkuen ja potien mieletöntä päänsärkyä, johon ei tahtonu enää särkylääke auttaa…

Illalla sain hiukan jotain syötyä ja juotua. Olo alkoi parantumaan, mutta puolen yön aikaan tuli toinen pääkipukohtaus -  mun päässä pyöri kaiken maailman laulunpätkiä ja muita ihmejuttuja ja tuntui että mun pää halkee!  Mä yritin meditoida, jonkinlaista tyyntä vedenpintaa, kunnes nukahdin. Voi, luoja, miten mä siinä yön tunteina ajatttelin jo, että mä en tästä selviä ikinä…. Auta hyvä Jumala!  Pitihän sitä päivällä varmistaa netin ihmemaailmasta, että mikäs aivoverenvuodon oireet olikaan….

Maanantaiaamuna oli yhä melko voimaton olo. Kävelin rauhallisen kävelylenkin aamulla ja muutenkin otin eilisen päivän vielä rauhallisesti – peläten, että pääkipu uusiutuu. Ja pidin visusti jonkinlaisen lakin päässäni, sillä niin auringonpaiste kuin tuulenvirekin ei ole mun pääparalle hyväksi. 

Monen asian yhteensattuma ja summa oli migreeni, joksi sen analysoin enimmäkseen.  Valvomista, auringonpaistetta, liian vähän sitten nesteytystä ja mitä ny viittäkymmentä lähestyvällä naisella saattaa olla….

Mutta tänään on jo huomattavasti parempi olo ja aion tästä lähteä tunnin reippaalle kävelylenkille (ja muistan laittaa kevytpipon päähän).

Saloisten pappi-romaanista teen erillisen blogikirjoituksen, kun saan sen luettua loppuun.

Summa summarum: luin siis neljä kirjaa, joista kaksi lasten kuvakirjaa sekä yhden romaanin melkein loppuun. Sivuja luin yhteensä: 154+139+133+34+21+276 (kesken) = 757 sivua

Vanhan Japanin taruja, Kamelikustannus, Savukeidas, 2013
Suomennos: Elina Harjula ja Maari Vimpeli
Kuvitus: Mika Vaaranmaa
Graafinen suunnittelu: Ville Hytönen ja Mika Vaaranmaa
Mistä hankittu: ostettu Vaasan kirjamessuilta Savukeitaan myyntipöydältä 

Maahisen kosto ja muita irlantilaistaruja, Kamelikustannus, Savukeidas, 2013
Suomennos: Venla Jokinen
Kuvittanut: MikaVaaranmaa
Mistä hankittu: ostettu Vaasan kirjamessuilta Savukeitaan myyntipöydältä 

Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän kuuma kesä, Haamu Kustannus, 2015
Kuvitus: Miranda Koskinen
Mistä hankittu: arvostelukappale kustantajalta

Nina Haiko: Mörön unisukat, Lasten Keskus, 2007
Kuvitus: Nina Haiko
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Claire Freeman: Maailman ihanin iltahetki, Kustannus Mäkelä, 2010
Kuvitus: Daniel Howarth)
(alkuteos engl. My Special Bedtime Bear, 2010)
Suomentanut: Terhi Leskinen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti