tiistai 22. toukokuuta 2018

Onneksi en ole enää nuori

Riikka Juvonen pohtii naisen ikääntymistä avarakatseisesti ja lämpimästi kotona ja matkoilla. Miten monella tavoin me voimmekaan vanheta? Vanhenemisen kokemukset ovat yhteisiä eri maissa, mutta suhtautuminen ikään ei. Jos rakastaa elämää, voi rakastaa myös vanhenemista. (ote kirjan takakansitekstistä).

Miksi vanheneminen kuulostaa niin ”ikälopulta” sanalta? Wikipedian selittää sanan seuraavasti:

Vanheneminen tarkoittaa ikääntymisen myötä tapahtuvia, lopulta kuolemaan johtavia muutoksia elimistössä. Ihmisellä ruumiin rappeutuminen alkaa jo noin kolmenkymmenen vuoden iässä. Erityisesti vanheneminen ilmenee sellaisten solujen toiminnassa, jotka vähenevät iän myötä. Elimistön vanheneminen rappeutuneeseen tilaan on ainutlaatuinen ilmiö ihmisillä, sillä luonnonvaraisissa eläinpopulaatioissa elinkelpoisuudeltaan heikentyneet yksilöt karsiutuvat luonnonvalinnan myötä pois, kun taas erityisesti kehittyneiden maiden asukkaiden elämään tällaiset seikat eivät vaikuta lähes ollenkaan. Vanhenemista tutkiva tieteenhaara on nimeltään gerontologia.”

Studio55-ohjelmassa on sanottu:

Ihminen alkaa rapistua jo kolmenkympin jälkeen. Geriatri Roope Leppänen kehottaa kuitenkin elämään muun kuin solubiologisen faktan valossa ja hidastamaan vanhenemista omilla elintavoilla. Roope Leppänen kertoo, että ikääntymisprosessiin ja kalkin kerääntymiseen viittaavia verisuonimuutoksia nähdään jo lapsilla.
– Ei voida asettaa mitään ikärajaa, jolloin ihminen olisi vanha. Ikääntyminen on kumulatiivinen prosessi. Keskushermoston kannalta vanhenemisen huippukohta saavutetaan kuitenkin jo 30 ikävuoden hujakoilla. Sen jälkeen alkaa rapistuminen, Leppänen sanoo.
– Ikä on kaikesta huolimatta enemmän mielentila. Jos elämäänsä elää edellä mainitun solubiologisen faktan valossa, niin aika synkkää elämää siitä tulee.

4 syytä nauttia vanhenemisesta (Kauneus & Terveys-lehdestä, Paula Heikkilä)

1. Vanheneminen tuo arvokkuutta
Vanhenemisen ei pitäisi ahdistaa ja lannistaa vaan tuoda onnea. Moni meistä on tavannut naisia, jotka ovat vanhentuneet arvokkaasti. Ryhti on säilynyt hyvänä, nauru on herkässä ja silmistä näkyy arvokkuus ja onni, ei pelko ikääntymisestä. He ovat sinut vanhenemisen kanssa.

2. Ikä kerryttää elämänkokemusta
Kiitollisuus eletystä elämästä auttaa sopeutumaan vanhenemiseen. Kiitollisuuden tunne lisää muutenkin tasapainoa elämään. Kiitollisuus auttaa käsittelemään elämän haasteita.

3. Vanheneminen opettaa pysähtymään
On tärkeää oppia hyväksymään itsessään iän tuomat muutokset ja vanheneminen. Ikääntyminen ei ole välttämättä helppoa. Se, ettei ole enää virkeä ja nuori, vaatii totuttelua ja asian työstämistä. Kannattaa pohtia, mitkä asiat ovat elämässä hyvin. Mistä voit olla aidosti iloinen? Kiitollinen mieli vahvistaa mielenrauhaasi. Tyytyväisyytesi lisääntyy. Sen myötä ihmissuhteesi saavat uudenlaisia sävyjä. Ehkä keskityt kohtaamisiin yhä paremmin.

4. Ikääntyminen tekee syvällisemmäksi
Sinulla voi nyt olla ikääntymisen myötä enemmän aikaa itsellesi. Pidä siis itsestäsi huolta, etsi uusia harrastuksia ja huolehdi ihmissuhteistasi. Huolla itseäsi kehon, mielen ja sielun tasolla. Se tarkoittaa hyvää ruokaa, liikuntaa, lepoa ja hemmottelua vaikkapa tuoksujen ja kauniiden vaatteiden avulla. Iän myötä arvosi ovat voineet muuttua: Huomaat olevasi onnellinen pienistäkin asioista. Siitä, mitä kaikkea sinulla jo on, mitä olet saavuttanut ja mitkä asiat ovat hyvin juuri nyt. Keskityt kenties enemmän niihin asioihin, joilla on sinulle syvällisempi merkitys.

Kirkko ja kaupunki-lehdessä 13.2.2013 Riikka Juvonen ja Leif Fredriksson kertovat vanhenemisesta.

Riikka Juvosen kirja Onneksi en ole enää nuori on muistomatkoja naiseuteen. Jokainen luku alkaa Juvosen koskettavilla ja mystisillä ajatuksilla, jotka hän on poiminut muistilehtiöstään.  Ne ovat kuin runoja minulle värien sävymaailmasta.  Hän kuvaa elämäänsä Israelissa, Kyproksella ja Madridissa Espanjassa oman naiseutensa, parisuhteensa ja työnsä kautta sekä eri maiden naisten kautta. Hänen kuvailunsa erityisesti Israelista vahvistavat tunnettani, että Israelista on tullut myös maa, jonne haluan matkustaa jonain päivänä.  Nautin lukea ihmisten matkakertomuksia – maisemien ja elämän kuvailua on Riikka Juvosenkin kertomuksissa, ja naisen elämää, aikaa jota itse parhaillaan pikkuhiljaa elän.

Riikka Juvonen on syntynyt 50-luvulla, joten hänen nuoruutensa on ollut 60-lukulaisen nuoruutta.  Mietin, millaisia naisia meistä 70-luvulla syntyneistä, nuoruutensa 80-luvulla eläneistä on tullut? Osa meistä lähenee viittäkymmentä, osa täyttänee neljäkymmentä. Meidän lapsuus ja nuoruus on ollut sallivampaa, mutta ei ehkä niin sallivaa kuin omien lapsieni, jotka ovat syntyneet 90-luvulla ja toinen 2000.  Pitäisikin etsiä kirjastosta naiseudesta kirjoitettuja kirjoja, jossa olisikin minun ikäluokkaani….

Tiettyyn ikään asti ihminen täyttyy. Sitten tulee aika ryhtyä perkaamaan päältä rojua. Vanhetessaan voi taas löytää itsestään alkuperäisen minuuden, jota toiset eivät ole muovanneet. Sen, joka syntyi paratiisin mullasta ja jossa Jumalan kasvonpiirteet erottuvat.” (s. 87)

Suosittelen tämän kirjan lukemista, kun lähestyt viittäkymmentä tai haluat ymmärtää mitä vanhenevat naiset kokevat ja ajattelevat.

Riikka Juvonen: Onneksi en ole enää nuori, Kirjapaja, 2012
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti