tiistai 22. toukokuuta 2018

Salongissa : Tarinoita elämän kellarista aarteiden ullakolle

Maija Nymanin kirjat ovat minun lempikirjojani – toivon ne joskus saavani omaankin kirjahyllyyni, jolloin niihin voi palata uudestaan ja voin tehdä myös niihin omia merkintöjäni.

Salongissa: Tarinoita elämän kellarista aarteiden ullakolle on ihastuttava matka Maija Nymanin salonkiin. Hän kertoo, miten on kalusteet ja tavarat hankkinut ja valinnut tähän huoneeseensa.  Heti ensi sivuilla haaveilin omasta salongista! Ehkä minunkin elämässäni tulee joskus sellainen vaihe, että siinä talossa missä asun, voin suunnitella oman salongin. Ja siellä saisin tavata eri-ikäisiä naisia kirjallisuuden, runouden ja hengellisten hetkien äärellä.

Googlen maailmaa selatessani, löysin TV7:n Maijan Salonki-ohjelmat kymmenen vuoden takaa. Aion nuo ohjelmat lähiaikoina katsoa – pääsee samalla kurkistamaan vielä paremmin Maijan salonkiin!

Maija Salongin esineet puhuttelevat Maijaa ja hänen salongissaan vierailevia naisia monilla tavoin. Jään miettimään omien komeroiden kätköissä olevia tavaroita, valokuvia, piirustuksia yms.  Olisiko aikaa tänä kesänä käydä niitä pikkuhiljaa läpi – etsien tavaroille omia paikkoja, ehkä jostakin luopuen…

Toisaalta erityisesti valokuvat tuovat monenlaisia muistoja ja tunteita pintaan… en ole ihan varma haluanko niitä juuri nyt käydä läpi….

Koskettavin Maijan tarinoista oli sekretäärin eli kirjoituslipaston tarina. Miten paljon vanhoihin esineisiin saattaakaan liittyä muistoja!

Sellainen ihminen on viisas, joka näkee oman elämänsä suuremmissa kehyksissä. Hän suostuu rajalliseen ihmisyyteen, ja löytää juuri siitä sisällön. Silloin sydän ei katkeroidu.” (s. 25)

Kaunis tarina oli myös mielialapatsaista – pupusta ja nukkuvasta karhusta. Miten pienistä esineistä saa suuria tunteita – ihastelen pupun ja karhun kuvia.

Piikkilankasydän parisuhteen symbolina yhdessä tarinassa – niin kuvainnollista kuin minun elämästäni, minun parisuhteestani….

Voi kunpa minäkin olisin osannut säilyttää kaikki vanhat virsikirjat, mitä äitini suvusta meille jäi…. Ehkä yksi saattaisi tuolta minun tavaroistani löytyä, mihin yksi kesä keräsin lapsuudenkodistani kaikenlaista paperia….

Kahdesta vanhasta naulasta tuli mieleen lapsuudenkotini lähellä olevat rautatien naulat, joita sinne jäi, kun ratakiskoja vaihdettiin 70/80-luvulla – nyt sellaiset olisivat ihanaa rosoista ”antiikkia”.

Maija Nyman kirjoittaa lopuksi:

Sinun elämäsi on tarina, ja se on erilainen kuin muiden. Sinä olet oman tarinasi päähenkilö, muut ovat sivuosien näyttelijöitä, tärkeitä omassa osassaan. Ilman heitä ei tarinasi olisi täynnä onnea ja yllätyksiä, jännitystä ja seikkailua, rakkautta ja pettymyksiä. Se ei maistuisi elämältä. Ihminen on ihmiselle tarinan aihe.” (s. 149)

Maija Nyman: Salongissa: tarinoita elämän kellarista aarteiden ullakolle, Kustannus Arkki, 2007
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti