keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ankkuripaikka


Vuoden 1995 Tanssiva Karhu -palkinnon sai Pentti Holappa (1927-2017) runoteoksestaan Ankkuripaikka. Pentti Holapan runoteoksia en ole aikaisemmin lukenutkaan.  Hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Narri peilisalissa julkaistiin 1950. Hän on myös kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia sekä muita teoksia kuten esseitä ja näytelmiä.

Ankkuripaikka on Holapan 14. runokokoelma. Takakansitekstissä sanotaan:
Tässä tumma sävyisessä yön ja kuoleman runoteoksessa maailma näyttäytyy kylmänä, sattumanvaraisena paikkana, jossa lohtua on niukalti. Tähän maailmaan runoilija kirjoittaa rakkauden ja ystävyyden mahdollisuuksista.

Pilvi ja meri
Miksi sanat ovat pilviä? Vahvaa symboliikka meren ja taivaan symbioosista, mutta silti niiden välimatkasta. Vahvojen tunteiden runo, joka saa minut vakavoitumaan, ajattelemaan vaikeita elämän asioita.

Opettelen puhumaan vaikenemalla
Elämän rosoisuutta, rakkauden kipuja kuvattuna meren äärellä, rantakallioiden kovuudessa.

Hengittäisinpä
Luonto, kaupunki, ihmiset, elämä – syy elää, aika kuolla, lakata hengittämästä.

Missä ovat linnut
Tässäkin runossa ollaan meren ja rantakallioiden äärellä, kaupungin sykkeen läheisyydessä.

Ranskassa
Tunnelmia Ranskasta, tähän runoon voi päästä sisälle, vain jos on itse käynyt Pariisissa.

Keskeneräinen runo
Itsensä pohdiskelua, yhteiskunnan ajattelua.

Kiinan naapuri
Neuvostoliittoon/Venäjään liittyvä runo.

Maantiedettä
Tässä runossa ehkä ollaan vielä Neuvostoliitossa/Venäjällä tai ehkä jo Kiinassa.

Kaapelointialus
Tämä runo on hiukan vaikeaselkoinen ihmisen tunteista ja ympäristössä tapahtuneesta.

25. lokakuuta
On jokin tietty merkitys tällä päivällä, kuka olikaan Descartes…

Lumikide
Filosofinen runo ihmisen ajattelusta, ajatuksista.

Liputuspäivä
Erilainen runo Suomen itsenäisyydestä, nykyisyyden ja menneisyyden kivuista.

Taistelulaulu
Sodan arvista, sankaruutta vailla.

Kaksi poikaa
Erilaisuutta, tunteita – pelkoa, epävarmuutta.


Koskettava runo yön hiljaisuudesta rakkauden äärellä.

Kesäilta
Kauneuden ja kovuuden kohtaaminen. Rakkauden ja kivun vastakohdat.

Vallankumous
Erilaisuuden hyväksymistä, tahdon vapautta.

*********************
Arielin ilmestys
Tämä runo on monivivahteinen – surrealismia?

Enkelin käsi
Elämän hetkien kuvausta, jossa on luopumisen vivahde.

Eläintieteellisessä museossa
Tämäkin runo on hiukan vaikea avata ja tulkita.

Ravintola puutalossa
Kaupunkielämää, taiteilijaelämää puutalossa ja sen ympäristössä.

Sairas ja parantaja
Haavoittuvuutta ja paranemista.

Merimies ja vanki
Rakkautta, mielen vankeutta.

Vieras
Kaunis rakkausruno.

Kajastusta
Kuvailua mitä tapahtuu kirjoituspöydän ympärillä, luonnossa, meren äärellä.

Haaksirikkolaivoja
Merielämää, vahvoja tunteita.

Soitin lakanoilla
Vahva, eroottinen runo.

Koirani on vanha
Koskettava runo koirasta, vanhenevasta miehestä ja vanhenevasta koirasta.

Sinun maisemassasi
Tässäkin runossa näen rakkautta, joka on kuvattu kauniisti, mutta samalla hyvin hauraasti, ilman mitään turhia sanoja ja tunteita.

Veitsenterällä
Symboliikka, joka ei ihan avaudu mulle.

Ahne kansallisrunoilija
Runouden raadollisuutta.

Koira nukkuu
Vanhan koiran luopumista.

Maailmanloppu huomenna
Espanjan elämää.

Aamu kukkii
Ihmissuhdeasioita.

Ensilumi
Tämä runo ei aukea mulle.

Talvipromenadi
Hautojen muistot.

Ankkuripaikka
Osa runokokoelman runoista on mulle liian monimutkaisia, kuten tämä runo.

Nyt olen
Pelon tunteen väistymisestä.

Ullakkohuoneessa
Elämää toisen ihmisen lähellä.

***************
Oraakkelin puolella
Mitähän tästä runosta nyt sanoisin… ei vaan säväytä millään lailla.

Valokeila
Rakkauden vankina.

Uhkaus
Tämän osion runot eivät vaan on mun juttu.

Takaisin kotiin
Mitä on oleminen, eläminen?

Enemmän valoa
Valon kaipuuta.

Vain siru
Voi, apua, mä en vaan tajua ja jaksa näitä kaikkia runoja….

Päivällinen
Vanhenevan miehen ajatuksia.

Unilääkettä
Unen ja valveen rajamailla.

Hätävalhe
Uskontoa, universumia, utopiaa.

Ihminen
Niin, mikä on ihminen, mikä tekee meistä ihmisiä.

Kivisilta, itkupaju
Toisen ihmisen läheisyyttä.

Mustasta valkoiseen
Epätoivoa, ahdistusta, kaipuuta.

Pitkä juna

Elämän juna.

Runot on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa oli runoja, jotka koskettivat minua. Toinen ja kolmas osio sisälsvät runoja, joita en oiken ymmärtäny, enkä niitä osannut mitenkään tulkitakaan. 


Pentti Holappa: Ankkuripaikka, WSOY, 1994
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti