keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Kokonaisena - aina elämään asti: Eine Lehtinen kertoo elämästään

Pidän Maija Nymanin kirjoittamista kirjoista. Kalevi Lehtinen persoonana on kiinnostanut  jo parikymppisenä ja samoin hänen kirjoittamansa kirjat nyt keski-ikäisenä. Luonnollisesti halusin lukea hänen edesmenneestä vaimosta kirjoitetun elämäkerran: Kokonaisena – aina elämään asti: Eine Lehtinen kertoo elämästään.

Maija Nyman on kirjoittanut kirjan esipuheen 1.12.1995. Eine Lehtinen menehtyi syöpään 16.9.1996.

Einen tarina koskettaa juuri nyt hyvin henkilökohtaisesti. Äitini sairastui vuoden alussa non-Hodgkin-lymfoomaan. Sytostaattihoitoja on nyt annettu kuusi kertaa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Äidin vointi on ollut vaihtelevaa, muutaman viikon päästä saamme tietää, miten hoidot ovat tehonneet.

Einen tarina ei toki ole yksistään syöpään sairastuneen naisen, puolison, äidin kamppailua, vaan hänen tarinansa alkaa miehensä Kalevi Lehtisen kohtaamisesta. Näitä rakkaustarinoita, jotka ovat tapahtuneet jollakin tavoin uskon armossa, sellaisissa paikoissa, missä on ollut Jumalankin rakkaus läsnä, on koskettava lukea. Olen hiukan kateellinenkin, sillä oman rakkauteni olen kohdannut ihan erilaisissa olosuhteissa…. Mutta toisaalta, minä en olisi minä, eikä minulla olisi näitä kokemuksia, tätä perhettä, ilman miestäni.

Eine kertoo myös lapsuudestaan ja siitä miten, hänen isänsä työ rautatiellä merkitsi muuttamista paikkakunnalta toiselle.

Monet muutot jättivät jälkensä nuoren Einen sielunmaisemaan ja myös hänen tapaansa suhtautua ihmisiin ja uusiin tilanteisiin. Ne tekivät sekä araksi ja ujoksi, mutta myös voimakkaaksi ja omillaan toimeentulevaksi.”  (s. 19)

Einen ja Kalevin ensimmäinen yhteinen koti oli Helsingissä 1959. Seuraavana vuonna he muuttivat Raaheen, josta Kalevi sai vanhemman lehtorin viransijaisuuden.

Raahen aika oli Einelle monessakin mielessä erityisen merkittävä elämänvaihe. Hänelle tapahtui siellä kolme tärkeää asiaa.
- Sain tyttären, työnäyn ja rakkauden Raamattuun.”  (s. 31)

Eine kertoo myös kuolemanpelostaan. Hän on sota-ajan lapsena kokenut pommitusten aiheuttamat pelot.  Ikuisena leikkauksen aikana nukutuksessa kokemansa pelottava tyhjyyden tunne. Pari vuotta tapahtuneen jälkeen tunne palasi voimakkaana, mikä johti kuoleman ja helvetin pelkoon.

Istuin ja mietin, luin ja rukoilin. Yhtäkkiä tajsuin, että olin tullut kuolemanpelkoni tien päähän. Tunsin olevani Jumalan edessä täydellisesti hänen armoillaan.”  (s. 41)

Olin pelastettu juuri sellaisena kuin olin, armosta, yksin armosta enkä yhtään omasta ansiostani tai uskostani. Ei uskon määrä tai laatu ollutkaan ratkaisevaa, vaan se kehen minä uskoin – Jeesuksen Kristukseen.”  (s. 41)

Kalevin työ vei Einen perheineen ulkomaille, Amerikkaan Campus for Crudase -liikkeen myötä.  Välillä he palasivat Suomeen, kunnes heidän matkansa jatkui kohti Saksaa.  Saksasta Kalevi ja Eine tekivät missio-matkoja Suomeen ja Neuvostoliittoon.  Einen voimavarat Kalevin tukena, perheenäitinä olivat koetuksella. Kalevin terveyskin huoletti.

Eine kertoo kirjassa myös lastensa elämänvaiheita, erityisesti Miika-pojan matka uskon tielle on puhutteleva.

- Miika oli minulle äitinä todellinen haaste. Samalla hän itse oli kaikenlaisten haasteiden vastaanottaja ja kykeni aktivoimaan itsensä. Välillä tavat olivat kyseenalaisia ja epäilyttäviäkin.”  (s. 100)

Terhi ja Mirjam – Einen tyttäret kuvaavat äitiänsä:

- äidin kautta sain paljon virikkeitä, jotka avarsivat elämääni
- vahva humanisti
- usko ollut aina elämäntapa, luonnollinen osa häntä

Kirjat luvut 12-15 kertovat Einen rintasyövästä, leikkauksista, hoidoista ja siitä miten hän selvisi miehensä rinnalla missioissa, joissa Kalevi tarvitsi myös vaimonsa tukea.

Toiseksi viimeissä luvussa, Evankelistan vaimona Eine kertoo oppivuosistaan Kalevin rinnalla. Millaista on luopua ehkä osasta omista unelmistaan, millaista on yksinäisyys miehen ollessa työmatkoillaan.  Mutta myös millaista on valmistautua yhdessä missioihin niin henkisesti kuin käytännön asioiden kannalta.

Viimeisen luvun Eine omistaa meille kirjan lukijoille:

Kiitos siitä, että olet jaksanut lukea tarinani loppuun! Olet elänyt mukana sen valoissa ja varjoissa, sekä riemukkaissa löytämisprosesseissa että loppuunpalamisen, epäonnistumisen, masennuksen ja sairauden kivuissa.”  (s. 235)

Einelle luonnolliseen tapaan hän rohkaisee kirjansa lukijaa ottamaan Jeesuksen vastaan elämäänsä.

Maija Nyman: Kokonaisena - aina elämään asti: Eine Lehtinen kertoo elämästään, Päivä, 1995
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti