perjantai 21. kesäkuuta 2019

Taivas päivystää

Tanssiva Karhu -runopalkinnon sai vuonna 1997 Mirkka Rekola teoksellaan Taivas päivystää.
Rakastan Mirkka Rekolan lyriikkaa! En ollut kuitenkaan aikaisemmin lukenut tätä kyseistä runoteosta. Jo ensi runorivit veimät minut runouden salaisuuksien puutarhaan, mieleni syövereihin. Mirkka Rekolan lyyriset sanat tuovat sydämeni haavoihin lääkettä.  Rakastan lausua näitä runoja!

Valitsen tähän muutaman runon, jotka juuri nyt, juhannuksen aikaan puhuttelevat minun runosieluani.

Asettua rinteeseen
          nähdä tielle ja joelle
ja aina on puita korkeammalla


*********

Vaikeata on katsoa öisin kun tämä näkyy,
                        yhtä vaikeata
kuin oli mennä ulos, minusta oli
vaikeata, ja minä menin, ja tämä tuli esiin.


*********
Huoneessa missä on sinun hengityksesi
                     veistos
siellä on sinun hengityksesi lakattua
               mustaa puuta,
mustaa puuta on siinä huoneessa
      sinun hengityksesi veistos,
katson kun se hymyile, se on kaunis.

********
Niin kuin tunsin sinut
              puunrungon toisella puolella
tunsin enkä nähnyt,
                ja vielä lähempänä,
kun se kasvoi
toistemme hengittämä puu,
                         puun henkäys
ja minä sinun ja sinä minun.

Mirkka Rekola: Taivas päivystää, WSOY, 1996
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti