keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Toivoton tapaus


Luin Jennifer Rees Larcombe kirjan Minä en parantunut (Kirjaneliö, 1988) parikymppisenä. Tässä kirjassahan hän kirjoitti parantumattomasta sairaudestaan.  Rees Larcomben toisen elämäkerran löysin Alfa-kurssin kirjalistoilta.  Toivoton tapaus on kertomus Jenniferin kamppailusta monien sairauksien kanssa. Millaisia vaikeuksia hänen sairautensa aiheutti jokapäiväisessä elämässä, miten kaikki vaikutti hänen perheeseensä. Miten Jenniferin usko Jumalaan epätoivonkin hetkellä toi uskomattoman ihmeparantumisen.  

Jennifer Rees Larcombe sai enkefaliitin eli aivotulehduksen vuonna 1982. Hän oli silloin 40-vuotias. Sairaus vei Jenniferin terveyden pysyvästi. Lääkärit totesivat Jennifer parantumattomasti sairastuneeksi. Hänen loppuelämänsä oli riippuvaista läheisistä, apulaisista eikä hän pääsisi liikkumaan kipujensa, tasapainon puuttumisen, huonontuneen näön ja kuulon vuoksi pois kotoaan. 

Jennifer Rees Larcombe kuvaa kahdeksan vuoden kamppailujaan niin fyysisen kuin psyykkisen terveytensä kanssa. Kamppailua uskossaan, matkaa ihmeparantumisen polulla, rukouksen voimalla.

Miten tälläisiin kirjan tarinoihin suhtautuisi?  Olen iloinen Jennifer Rees Larcomben puolesta, että hän parantui ja voi yhä 74-vuotiaana toimia Beuaty from Ashes – rukouskodissaan.  Hänen ensimmäinen kirja on saattanut olla lohtuna ja voimana ihmisille, jotka ovat parantumattomasti sairaita.  Antaako tämä Toivoton tapaus kirja sitten toivoa muillekin ihmisille? Jospa minäkin parantuisin? Jospa ystäväni parantuisi? Jospa äitini parantuisi? En välttämättä uskaltaisi suositella kirjaa ihmisille, joka on vakavasti sairas.  Mutta toisaalta, kirjassa saattaisi olla vertaistukea kaikesta siitä mitä vaikeuksia Jennifer kohtasi ja miten hänen miehensä ja lapsen kokivat Jenniferin sairauden, miten lähiympäristö suhtautui Jenniferiin.  Ja minkälaisissa hoitolaitoksissa hän oli ja minkälaista hoitohenkilöstöä hän kohtasi. Minulle kirjan lukeminen avasi yhä enemmän ymmärrystä, miten kaikki sairaudet eivät välttämättä näy ulospäin, eikä kukaan toinen voi tietää täysin, mitä kipuja (fyysisiä tai psyykkisiä) kukin läpi käy.  Jumala hyväksyy meidät kaikki kipuinemme ja häneen voin minäkin turvautua, omien voimien ei tarvitse riittää. 

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus, Päivä, 1992
(engl. alkuteos Unexpected Healing, 1991)
suomentanut Ulla Tervo
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto



1 kommentti:

  1. Kiinnostava kirja, joka voi olla toisaalta rohkaiseva. Mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan parane, ja silloin voi olla masentavaakin kuulla kovin suurista ihmeistä...

    VastaaPoista