tiistai 14. elokuuta 2018

Risto Kormilainen Hartauskirjat 2000-luku

Risto Kormilainen on julkaissut 2000-luvun alussa kahdeksan hartauskirjaa: Siunauksen aika (2001), Tie kutsuu kulkijaa (2003), On kaunis synnyinmaamme (2004), Matkamies maan (2005), Sinulta saan ilon ja lohdun (2006), Tie valmis on (2007), Elämän suolaa (2007) ja Elämä on tässä (2009).


Siunauksen aika

Hartaustekstit kulkevat kirkkovuoden mukaan – adventista Kristuksen kuninkuuden sunnuntaihin (tuomiosunnuntai). Tämän hartauskirjan laitan sunnutain hengellisten kirjojeni pinoon, joita luen hiljentyessäni sunnuntain sanan äärelle. Jokaista sunnuntaita ei toki tässä kirjassa ole. Niin kirja vain täytyy ensin ostaa itselleni, kirjaston kirjan palautin muille lainattavaksi. 

Tässä kirjassa kuljetaan kanssasi kirkkovuodessa. Jokaisella pyhällä on oma sanomansa, joka puhuttelee ja ravitsee. Näitä näkökulmia tuovat esille myös tämän kirjan runot, joista monet ovat samalla rukouksia. Jumalaa toimii ja toteuttaa suunnitelmiaan tässäkin ajassa. Olkoon se siunauksen aika.” (s. 9)

 

Tie kutsuu kulkijaa

Takakansitekstissä sanotaan:

Risto Kormilaisen herkästi sanoittamat tuokiokuvat luotaavat suomalaisen sisimpiä tuntoja ja avaavat polkuja pohdinnoille elämästä ja sen merkityksestä. Kirja johdattaa tielle, joka kutsuu kulkijaansa milloin kysymysten ja kaipauksen, milloin uskon ja toivon äärelle. Risto Kormilaisen tekstit eivät opeta, vaan myötäelävät ja antavat tilaa lukijan omille ajatuksille.”

Risto Kormilaisen hartaustekstit kuvaavat Jumalan läheisyyttä luontokuvauksien, elämän varrella kohdattujen ihmisien, perhe-elämän ja papin työn kautta. Parin sivun mittaiset tekstit ovat sielulle armollista, parantavaa puhetta.

Matkamies maan


Takakansitekstissä sanotaan:

Hänen tuokiokuvissaan luodataan suomalaisen miehen tuntoja ja mietteitä. Tarinat luovat tilaa arkisen kokemuksen ylittäville pohdinnoille elämästä ja sen merkityksestä. Kirja johdattaa poluille, jotka vievät kulkijan milloin kipeitten kysymysten, milloin kaipauksen, milloin uskon ja toivon äärelle.

Tämä kirjan hartaustekstit ovat samanlaista luonnon ja ihmisyyden kuvausta kuin Tie kutsuu kulkijaa-teoksessa.

Tie valmis on


Takakansitekstissä sanotaan:

Risto Kormilainen osaa tuokiokuvien ja lyhyiden tekstien tekemisen taidon. Hän kuvaa hienosti suomalaisen miehen tuntoja elämän eri vaiheissa, ilossa ja kivussa, myötä- ja vastamäissä. Ihmisen osaksi tulleiden vuosien vieriessä, pyhän arjen vuorottelussa, monissa töissä ja toimissa voi katsoa ylöspäin, Jumalan maailmaan, joka koskettaa pientä elämäämme.”

Tie valmis on kirja jatkaa samaa tyyliä, kuten teokset Tie kutsuu kulkijaa ja Matkamies maan.

Näiden kolmen hartauskirjan tekstit menevät syvälle sieluuni. Niiden tarinat pysähdyttävät herkkyydellään, osoittavat miten elämästä löytyy erilaisia vivahteita. Saan olla Jumalan huomassa näiden tekstien äärellä - ilon ja surun päivinä.


On kaunis synnyinmaamme

Tämän hartauskirjan tekstit kulkevat kesästä kevääseen, neljän vuodenajan mukana.

Taas kukkasilla kukkulat

Kesän maisemat, ihmiselämän polut.

Vaikka minä eksyisinkin, Jumala pitää uuden polunpään löytymisestä huolen.”

Jumala on turvamme. Hänen armonsa kantaa peruskallion tavoin kaikkien muutosten ja myrskyjen keskellä.”

Soi syksy kiitostasi

Jumala on antanut Jeesuksen matkaoppaaksi elämän jokaiseen vaiheeseen, myös syksyn kypsyyteen.”

Jumala on luonut ystävyyden ja rakkauden sillan ristin kautta. Risti on uskon merkki, jonka poikkipuu symboloi ihmisiä toisiinsa yhdistävästä voimasta.  Pystypyy kuvastaa siltaa taivaaseen. Jumala on tullut elämän sillalle Jeesuksessa Kristuksessa. Ristin leikkauspisteessä taivas ja maa kohtaavat toisensa, katoavaisuus ja katoamattomuus ovat sylikkäin.” (s. 21)

Hyvä vuorovaikutus ihmisten kesken lähtee Luojan läsnäolon kokemisesta.”

Maa hohtaa lumivaippaansa

Jumalan hyvyys löytyy läheltä ja usein sellaisista asioista, joita pidämme itsestäänselvyyksinä.”

Kristus on kutsunut meidät elämänladun hiihtäjiksi.”

Lumihiutale viestii Jumalan suurenmoisesta taiteilijanlaadusta ja luomisvoimasta. Voisihan jokainen hiutale olla samanlainen, mutta ei, jokainen on omanlaisensa.”

Ah, kuinka kevät hohtaa

Ihminen on Jumalan työtoveri, jonka tulee viljellä, mutta myös varjella luomakuntaa.”

Sinulta saan ilon ja lohdun

Tämä hartauskirja on myös jaoteltu neljän vuodenajan mukaan, kuten Oi kaunis synnyinmaamme. Otsikoiden innoittaja on ollut psalmit.

Kuin raikasta lähdevettä

Usko Jeesukseen vapauttaa meidät omista uskon rakennelmistamme uskomaan ja luottamaan siihen Jeesukseen, jonka risti kohotettiin Golgatalle.”

Usko Jumalaan kantaa meitä ratkoessamme jokapäiväiseen elämään kuuluvia, hyvin maanläheisiä kysymyksiä.

Kevään lupaus

Kun omat voimat uupuvat, on Jeesus lähellä.”

Jumala pitää meissä aina toivoa yllä, vaikka se olisi välin kuinka hiipuvainen liekki tai aivan murtumaisillaan oleva ruoko.”

Metsä kuin ystävä

Jumalan selän takana on hyvä olla. Hän ei ole poissa meidän elämästämme. Hän ei ole etäällä vaan lähellä.”

Kristuksen tuoksu maailmassa on rakkauden ja välittämisen evankeliumin tuoksua. Se kulkee meissä ihmisissä ja meidän kauttamme elämäksi ja toivoksi kaikille ihmisille.” (s. 37)

Liekkejä on monta, valo on yksi

Kristus maailman valona luo elämään milloin kirkkauden, milloin kajastuksen tai yhden säteen. Mutta se riittää, sillä se turvaa kulkumme eteenpäin.”

Hiljainen viipyminen Herran edessä tuntuu sanomattoman hyvältä.”

Hyvä elämä rakentuu myös siunauksesta, jota Jumala jakaa matkallemme niin raskaisiin kuin myötäkäymisenkin päiviin.”

Herra on kuulolla myös itkussamme.”

Armon vene kantaa

Ikonin edessä saamme rukoilla ja kiittää Jumalaa hänen tulvivasta rakkaudestaan.”

Kirkontorni viestii Jumalan rakkaudesta ihmisten yllä.”



Elämän suolaa


24 sivun tai parin sivuista hartaustekstiä kuvitettu luonnon ja elämän  valokuvin.  Perinteisen hartauskirjan malli, joka vetoaa minuunkin kuvituksellaan. Valokuvat antavat tekstin myötä hiljentymisen hetken puhuttelevan kuvan äärelle.

Haapapuun Kristus - Luojan luomaa ihmettä, Kristuksen ja ristin kuva puussa. Jumalan siunausta ja varjelusta pyhien puiden äärellä.

Taustapeilin valo - sukutarinat, Raamatun sukukartat, Jumalan siunausta menneitä ja nykyisiä sukupolvia kohtaan.

Kannustamisen ilo - ole tukena epäonnistuneelle, ota vastaan Jumalan armo, kannusta jokaista olemaan oma itsensä.

Kiitos - kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kiitollisuus toista ihmistä kohtaan, uskalla ottaa kiitos vastaan.

Kalojen saarna - mitä Jumalaa kertoo meille, ovatko kalat ravinnoksemme? Vai kuvaako kalojen elämä jotenkin Taivaan Isän huolehtimista meistä, riippumatta siitä miten paljon maallista mammonaa yritämme kerätä?

Vaaralta näkee kauas - hyvät ja siunaavat hetket, kirkastusvuori-kokemukset. Mikä onni onkaan mielikuvituksen luovuus kuvin ja sanoin!

Elämän suolaa -  suolana oleminen on yhteydessä olemista toisiin ihmisiin.

Jumala vesipisarassa - Pyhä Kolminaisuus; Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä.

Muurahaisten jumaluusoppia - joitakin elämän asioita on suunniteltava, ohikiitäviä hetkien lomassa. Ehkä muurahaisten aherrus antaa meille jotain oppia.

Kasvun ihme - keväällä ja alkusyksystä luonnon kasvun ihmeitä ihailee. Jokainen asia tarvitsee oman aikansa kypysäksensä - kaikki on Jumalan suunnitelmaa.

Rukous avaa epätoivon lukot - langaton yhteys Jumalaan.

Ikkunoita - elämä kuin valaistu talo. Huoneesta huoneeseen kulkiessa tulee vastaan erilaisia viestejä, osa hyvinkin raskaita. Kaikissa elämän huoneissamme kanssamme on Kristus.

Paras hetki - hetket syntyvät koetuista asioista, kohtaamisista, ihmisistä, Jumalan siunauksella ja läsnäololla.

Koira opettajana - minäkin olen ollut koiraihminen suurimman osan aikaa elämästäni, mutta nyt jo muutaman vuoden olemme eläneet ilman. Eläimen kaipuuta on saanut kiitettävästi hoivata tyttären kissan kanssa, joka on meillä toisinaan hoidossa.  Kuinka paljon Luoja onkaan meille antanut erilaisissa eläimissä!

Turvallisuuden kaipuu - voimme aina turvata Jumalaan.

Valokuvien kertomaa - perheen ja suvun historiaa, myös kohdattujen ihmisten muistoja. Jumala on johdattanut elämäämme ihmeellisesti monenlaisia ihmisiä.

Löylyn henki - sauna on pyhä paikka, jossa on kuin Jumalan sylissä.

Yksinäisyys - osaammeko olla lähellä yksinäiselle?

Päiväkirjan virrassa - hengellinen matka virsien ja Raamatun tekstien äärellä oman elämän iloissa ja suruissa, Jumalan siunaamana.

Tulenpunainen enkeli - enkelit, taitelijoiden kuvaamina, Jumalan lähetteinä.

Hiljaisuuden ääniä - Jumala kutsuu meitä hiljaisuuden äärelle, lähelle.

Pelastustie - Kristus meidät on pelastanut. Tässä tekstin valokuvassa on muuten Lapuan tuomiokirkko :)

Matkaikonin tärkeysjärjestys - Jumala Kristuksessa on tullut lähelle.

Välit kunnossa - usko on arkista käyttövoimaa. Usko sisältää toivon elämän vaikeinakin hetkinä. Jumala on yksikertaisessa uskossa hyvin lähellä.





Elämä on tässä


Kauniit luonnonkuvat siivittävät lempeitä Risto Kormilaisen tekstejä elämästä. luonnosta ja Jumalasta. Tekstit on jaettu neljään osioon: Vihreys sulkee syliinsä, Kevään lämpö tulvii, Kalliolta näkee merelle ja Lehdet keinuvat tuulessa.

Luonnossa kävelemisen riemua - tämä teksti on ilmestynyt teoksessa Tie on valmis, 2007

Tähti tähdestä - talven tähtitaivas on talviöiden kauneutta, Jeesuksen syntymää kuvaa Betlehemin tähti.

Ladon uusi elämä - minulle eteläpohjalaisena latomeri on lakeuksien kadonnutta perintöä.  Sillä tavoin vanhoille ladoille käy. ne käytetään polttopuiksi, mutta muistot heinäladoista jäävät.  Tai vanhojen latojen lautoja voi käyttää sisustuksesta luovasti - Jumala on antanut meille senkin lahjan.

Sydämen lapsi - sisäisen lapsemme jokainen soisimme elävän. Jeesus rakasti ja ymmärsi lapsia.

Kaipuun kuunsillalla - yhteinen kuunsilta löytyy anteeksiantamisessa ja toisensa hyväksymisessä Jumalan luomina.

Enkeliä kantamassa - jokaiselle tullee mieleen Simbergin Haavoittunut enkeli -maalaus mieleen. Kristus turvaa tiemme, pitää kädestä ja ohjaa meitä hyvään. Kristus on kaikkie haavoittuneiden ystävä.

Korkean paikan ilo - Meillä on pyhä usko Jumalaan. Joskus asioita on hyvä katsella korkeammalta. sillä avautuvan maiseman voi silloin nähdä uusin silmin ja kokea sen myös sydämellään.

Kello miehen tekee - Jumala on ajan Herra. Viisas ja vastuullinen ajankäyttö on ajan antamista ystäville, mutta myös itselle

Ukki ja ultran kuvat - isovanhemmuus, pieni lapsi, elämän lahja. Jumala, elämämme antaja ja suuri Luojamme ei jätä meitä missään vaiheessa.

Jumalan pitkä katse - Jumalan katse ulottuu sinne, missä on vaikeaa, missä voimat on kulutettu loppuun, missä toivo muserrettu maahan, missä tulevaisuutta ei  näytä olevan minkään vertaa.

Rukousjälkiä - kiipeilyseinään kenkien jättämät jäljet saivat Risto Kormilaisen pohtimaan Jeesuksen turvallisia askelmerkkejä, sanoma Jeesuksesta. Jumalan uskollisuudesta ja toiminnasta.

Peilailua - Rakkaus irrottaa meidät turhasta kamppailusta oman peilikuvamme kanssa ja avaa tien toisen ihmisen lähelle tukemaan ja rohkaisemaan.

Kodin avoin ovi - Isän kotiin on aina avoimet ovet. Olkoon niin myös ajallisissa kodeissamme.

Kuperkeikkaa ristin suojassa - Risti on suojapaikka. Sen äärellä saamme jäädä turvalliseen suojaan.

Vartiopaikan näköala - Jumala on kallio ja turvapaikka. Jumalan luomina olemme Hänelle tärkeitä.

Lintujen kerrostaloelämää - Jumalan huolenpito on suurenmoista. Jumala on elämän ylläpitäjä tänäänkin, ja siksi hänen varaansa saa heittäytyä uudelleen ja uudelleen.

Kynttilän valossa - tämäkin kirjoitus on julkaistu Tie valmis on -teoksessa, 2007)

Vaahteranlehti - Vaahteran lehti ja risti. Toivon merkit kaiken elämän yllä.

Toivon huone - Kristuksen risti on sairauden turva. Siksi se on toivon puu epätoivon himmeässä laaksossa tänäänkin.

Jumalan kivi - Jumalan jättämä kivi. Jumala oli jättänyt puheensä rannalle. Huomaamattomana, hiljaisena.

Risto Kormilainen: Siunauksen aika, LK-kirjat, 2001
Ulkoasu: Juhani Hirvelä
Kuvat: Tapani Romppainen, Pekka Hänninen, Reino Lehtonen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Tie kutsuu kulkijaa, Kirjapaja, 2003
Ulkoasu:Petri Kovács 
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: On kaunis synnyinmaamme, Kirjapaja, 2004
Kuvat ja taitto: MGM Monimedia Group Oy
Mistä hankittu: lainattu Isonkyrön kunnankirjasto

Risto Kormilainen: Matkamies maan, Kirjapaja, 2005
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Sinulta saan ilon ja lohdun, Kirjapaja, 2006
Kansi: Petri Kovács
Kuvat: Tuomo Björksten, Ismo Pekkarinen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Tie valmis on, Kirjapaja, 2007
Kansi: Petri Kovác
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Elämän suolaa, Lasten Keskus, 2007
Kuvat: Jouni Ruotsalainen, SPY Arkisto, Valamon Luostari
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Elämä on tässä, Kirjapaja, 2009
Kansi: Liisa Holm
Kuvat: Seppo J. J. Sirkka
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

lauantai 11. elokuuta 2018

Risto Kormilaisen Hartauskirjat 1980-90-luku

Risto Kormilainen on julkaissut 1980-90-luvulla kolme hartauskirjaa: Ystävien maa (1983),  Siunausta sinulle (1995) ja Vie vihreälle niitylle (1999)

Ystävien maa 


Parin sivun mittaiset kirjoitukset on jaoteltu kahdeksaan osaan: Tielle vain, Saviseimeen syntynyt, Omat kasvot Jumalan peilissä, Ristin hiertymä, Onko heitä? Kun on paineet, Sinun seurakuntasi, Puhelu kotiin. Tässä hartauskirjassa ei ole kuvitusta, mutta se ei tee tästä hartauskirjasta sisällöltään yhtään mitättömämpää.

Tielle vain

Tiemme on viitoitettu. Jeesus kulkee edellämme.  Jään miettimään, miten yhtenäisesti pystymme tätä tietä kulkemaan….

Kuinka me uskallamme tunnustaa rakkautemme Jeesukseen? Olenko valmis tähän rakkauteen aina ja ikuisesti?

Kristinusko on armouskonto. Ihmisen ei tarvitse viimeiseen pisaraan asti puristaa suorituksia ja tekoja ansaitakseen autuuden. Kristitty ihminen luottaa kokonaan Vapahtajaan ja Hänen hankkimaansa ansioon pitkällä ristintiellä. ”  (s. 13)

Saviseimeen syntynyt

Tämän kertomuksen myötä sain jonkinlaisen rohkeuden tunteen, että uskaltaisin jonain päivänä matkustaa Israeliin.   Vielä kaksi vuotta sitten, olisin sanonut, etten siihen maahan koskaan matkustaisi….

Omat kasvot Jumalan peilissä

Jumalan peilin edessä emme vain pistäydy aamuisin, vaan elämme, olemme ja liikumme koko ajan suuren peilin edessä.”  (s. 29)

Ristin hiertymä

Kuinka voimakkaasti minä kokisin Damaskoksen tien….

Onko heitä?

Onhan enkeleitä? Ollaanhan me enkeleitä toisillemme?

Kun on paineet

Ei pakosta tarvitse rukoukseen sanoja vääntää. Turhaan kaunistelet sanoillasi. Jumala kuulee lyhyin sanoinkin. Huokauksinkin.”  (s. 71)

Sinun seurakuntasi

Mikä on minun seurakuntani?  Mihin minä ikävöin?

Puhelu kotiin

Jumalan varassa eläminen on kokonainen kiitos. Hänen hyvyytensä ja armonsa ympäröimänä ihminen on kokenut jotain taivaasta, jotain lohdutuksesta, jotain täydestä elämästä, vaelluksesta.”  (s. 85)

Siunausta sinulle


Hartauskirjan tekstit, Raamatun lauseet ja virsien sanat sekä kauniit kuvat ovat koskettava tapa muistaa läheistä tai ystävää merkkipäivänä.  Kirja tuo myös lohtua omaan arkeeni, elämäni kipukohtiin.

Ajatuksiani ja poimintoja hartausteksteistä:

Minä uskon Jumalaan, Isään

Muistathan minua Jumala…..

On sellainen kiittävä mieli

Kiitollinen eletyistä vuosista…  silti moni syntymäpäiväni on ollut kipua täynnä…  kunpa minulle riittäisi se, että Jumala muistaa aina syntymäpäiväni, vaikka kukaan muu ei sitä sillä tavalla huomioisi….

Isän sylissä

Risto Kormilaisen teksteissä on vahvasti Lapin tunturit läsnä. Kunpa minäkin jonain päivänä pääsisin sen luonnon maailman kokemaan…

Luovuutta koko elämä

Jumala näyttää meissä luovuutensa voiman.

Minä olen ihme

Kaste muistuttaa meitä joka päivä siitä, että olemme Jumalan perheen jäseniä. Kaste kertoo ystävyydestä ja Luojan isällisestä rakkaudesta meitä kohtaan.”  (s. 14)

Huokailen puoleesi

Minä epäilen, huudan, kapinoin ja itkenkin! Juuri nämä sanat, juuri tähän hetkeen….

Taluta vielä

Vie Jumala minut perille….

Jumalan ja maailman lapsi

Saamme olla aina Jumalan lapsia.

Minä uskon Jeesuksen Kristukseen

Usko asuu toivossa

Minunkin Herrani

Jeesus on seissyt rinnallamme huomaamattomana, kulkenut kanssamme ja taluttanut kaikkein pahimpien paikkojen läpi.”

Jumalan postilaatikolla

Jumalan päivän posti on Raamattu.

Jumalan Äidin kasvot

Jumalan edessä tarvitaan hiljaista rukousta ja tehtäviin suostumista.

Avointen ovien päivä

Jumalalle voi aina puhua.

Minä vaivainen vain mato matkamies maan

Jeesuksen ristissä on meidänkin kärsimyksestä.

Yksinpuhelu läheisen haudalla

Käyn aika harvoin isovanhempieni haudoilla….  Miten on sitten, jos ja kun sinne saattelen vanhempani….

Syvyydestä nousee ilo

Elämän kirjavuudesta iloni kumpuaa.

Käy kohti isänmaatansa

Tästä tekstistä huomaan hartauskirjojen kohderyhmän, iäkkäät ihmiset.

Minä uskon Pyhään Henkeen

Jeesus, ystävänä vierelläni.

On riemu, kun saan tulla

Kiitollinen kotikirkostani. Kiitollinen, että voin käydä muissakin kirkoissa.

Polvistumisen yhteys

Ehtoollispöytä on sydänten yhteyksien pöytä.”

Ehtoollispöytään tullaan Jeesuksen ystävinä armahdettaviksi.”

Sen Jumalan syliin

Kaikessa turvaan Jumalaan.

Hyväilevän kesätuulen hipaisu

Pyhä Henki pitää meitä elämän syrjässä kiinni juuri silloin, kun omat voimamme ehtyvät ja loppuvat.”

Kumottu kontti

Jumala on huolten purkupaikka.  Usein tulee tunne, että ei jaksa kantaa menneisyyden asioita.”

Täältä ikuisuuteen

Taivaan kodissa on tilaa jokaiselle.”

Uusi puku

Kuolemassa saamme riisua väsyneen ja raihnaisen ruumiin ja saamme tilalle uuden. Jumala pukee meidät uuteen pukuun.”

Kaiken armostasi sain

Kristuksen otteesta ei tarvitse luopua.


Vie vihreälle niitylle


Puhuttelevat hartaustekstit, Raamatun jakeet, virsien säkeet ja Kormilaisen runot luovat tästä hartauskirjasta elämään voimaa ja uskoa.

Minulle tärkeimpiä poimintoja hartausteksteistä: 


Herra on minun paimeneni
Psalmi 23, Paimenpsalmi on myös minulle yksi rakkaimmista psalmeista.  Minulla ei ole taulua, jossa Jeesus on kuvattu lammaslauman keskellä.  Meidän seinällä sen sijaan on toinen tunnettu taulu: Suojelusenkeli ja lapset sillalla.

Virkistävää vettä
Jumala on elävän veden lähde.  Hänen läsnäolonsa antaa meille päivästä päivään uusia voimavaroja.”

Rakkaus kulkee edellä
Jumalan rakkaus kulkee aina askeleen, kaksi meitä edellä.”

Tie on valmis
"Jeesus ohjaa meitä oikealle tielle, kohti määränpäätä."

Pöytä on katettu
Tärkeää on yhteys Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Ne hoitavat ja auttavat jaksamaan monissa elämän käännekohdissa.”

Jeesus on paimen
"Hyvä Paimen tuntee meidät läpikotaisin.  Jeesus johtaa omaa laumaansa, puolustaen ja turvaten sen elämää. Hän kulkee laumansa keskellä."

Jumala johdattaa
"Jumala näyttää oikeaan tien ja johdattaa meitä kulkemaan sillä tiellä, vaikeuksista huolimatta."

Läpi pimeän laakson
"Jeesus on lähellä niin pimeissä laaksoissa kuin kirkkaissa hetkissä. Hän opastaa turvallisesti läpi pimeän laakson."

Rakkaudessa ei ole pelkoa
"Jumala on kutsunut meidät kohtaamaan todellisuuden sellaisena kuin se meitä vastaan kunakin hetkenä ja päivänä tulee. Pelkojen pimeässä laaksossa liikkuu kanssamme Herra itse."

Toivo on valoa nähdä eteenpäin
"Jumala luo meihin uusia toivon virtoja, jotka avartavat näkemään uusiakin mahdollisuuksia vastoinkäymisissäkin."

Vie vihreälle niitylle
"Jumala tarjoaa meille vihreiden niittyjen paikan sanassaan."

Levähtäkää vähän
"Lepo on välttämätöntä niin kehollemme kuin sielullemmekin. Jeesuksen läheisyys avaa elämäämme tarkoituksen ja päämäärän."

Paimenten ilo
"Jumala yllättää arjen keskellä. Saamme tehtäviä, joita emme olisi koskaan uskoneet saavamme. Näemme, että Jumala toimii meissä ja meidän maailmassamme."

Tähän asti ja edemmäs vielä
"Menneiden sukupolvien koettelemukset, muistot – niissäkin on ollut esirukoukset ja Jeesus lähellä."

Mikä unohtui?
"Kiitos kertoo yhteydestämme Jumalaan ja toinen toisiimme."

Kämmenen suoja
"Jumalan kämmenellä on levollinen olo."

Suo meille tänään suojasi
"Saamme rukoilla itsellemme ja matkakumppaneillemme Jumalan suojaa."

Vihasta ystävyyteen
"Ristin miehellä on vara laskea vihaavan ylle anteeksiantavat, ystävyyteen ja yhteyteen johdattavat kätensä."

Isäntä pitää huolen vieraistaan
"Jumala osoittaa ystävyyttään meille niin hyvinä kuin vaikeinakin päivinä."

Suloista on sovinto
"Jeesus kutsuu laumasta eksyneet luokseen, ei moittien, vaan rakastaen ja ilon lahjoittaen. Jeesuksen risti on hyvän paimenen sovinnon sauva."

Jeesus tunnistaa nimestä
"Jumala on kutsunut meidät nimeltä."

Sinä olet kanssani
"Jeesus lähestyy meitä hienotunteisesti: ei tyrkyttäydy tai tuppaudu, mutta on käytettävissä. Jeesuksen lupaukseen olla kaikkina päivinä kanssamme on hyvä turvautua kaikissa matkan vaiheissa."

Silmäisi eteen, Jeesus
"Saamme tuoda kaiken sydäntä painavan Jeesuksen eteen."

Tyhjät uomat täyttyvät
"Ihmisen sisin on uoma, johon Jumala haluaa laskea aina raikkaan ja elävän veden."

Aika hyvä ihmiseksi
"Jeesus liikkuu ylösnousseena Vapahtajana maailmassamme. Hän on siellä, missä sinä olet."

Vaikeuksiin kätketty siunaus
"Jumala on mukana vaikeuksien lävistäessä meidät. Sinettinä siitä ovat Jeesuksen vaikeuden ja kärsimykset."

Jumalan perheväen keskellä
"Kaste on kutsu Jeesuksen ystävyyteen.  Meistä on tullut Jumalan perheväen jäseniä."

Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät
"Elämän loimet – Ylösnoussut Kristus käärii kankaamme talteen ja vien Isän kotiin, jossa on tilaa kaikille erilaisille kankaille."


Risto Kormilainen: Ystävien maa, Risto Kormilainen, 1983
Mistä hankittu: kaukolaina Muhoksen kunnankirjasto

Risto Kormilainen: Siunausta sinulle, Lasten Keskus, 1995
Valokuvat: Tapani Romppainen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Vie vihreälle niitylle, LK-kirjat, 1999
Valokuvat: Tapani Romppainen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kunnankirjasto

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä : Kertomus isovihan ajoilta

Seitsemännen klassikkohaasteen emännöi Unelmien aika. Olen osallistunut kaikkiin kuuteen aikaisempaankin klassikkohaasteen, mutta en millään opi, että voisin aloittaa lukemisen ajoissa – aikaahan on kuusi kuukautta.  Tällä kertaa ehdin kirjan lukea loppuun ilman kiirettä, mutta blogikirjoitus jää jälleen viime hetkeen. Sillekin soisi antaa riittävästi aikaa, ettei kirjoittaminen tunnu pakkopullalta.

Alunperin ajattelin lukea Fredrika Runebergin kokoomateoksen Kuvauksia ja unelmia, mutta hoksasinkin, että hänen ensimmäinen romaaninsa olikin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Minulla on ollut tapana lukea esikoisromaani kirjailijalta, jonka olen valinnut klassikkohaasteeseen.

Fredrika Runeberg oli siis J.L. Runebergin vaimo.  Hän syntyi syyskuun 2. päivänä 1807 Pietarsaaressa. Fredrika Runeberg kuoli 72-vuotiaana omassa kodissaan Helsingin Kruunuhaassa toukokuun 27. päivä 1879. Viime vuonna hänen syntymästään kului 210 vuotta ja ensi vuonna hän kuolemastaan tulee 140 vuotta.

Fredrika Runebergin esikoisromaania Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä pidetään Suomen ensimmäisenä historiallisena romaanina.  Fru Catharina Boije och hennes döttrar ilmestyi 1858.  Ensimmäisen suomennoksen kirjoitti Arvo Lempiranta (Liljestrand) ja se julkaistiin vuonna 1881.  Tämä suomennos on luettavissa Project Gutenberg -sivustolla.  Minä luin kuitenkin Tyyni Tuulion suomennoksen, joka julkaistiin vuonna 1981.

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä on kertomus isovihan ajoilta.  Isovihan aika 1713–1721 onkin täällä Etelä-Pohjanmaalla yksi merkittävimmistä historiallisista ajankohdista.  Näin Isoviha-dokumentin 2014 elokuvateatteri Matin-Tuvassa Ylistarossa. Nyt dokumentin voi katsoa netissä.

Romaanin tarinan päähenkilöt ovat luonnollisesti leskiäiti Katarina Boije ja hänen tyttärensä Margareta ja Cecilia.  He asuvat Hatanpään kartanossa, johon venäläiset hyökkäävät ja polttavat kartanon. Hatanpään kartano on oikeasti olemassa. Hans Henrik Boije on asunut Hatanpään kartanossa 1756-1778. Hänellä on kuitenkin ollut vain yksi tytär.  Fredrika Runeberg on saanut tarinan toisen tyttären Cecilia kohtaloon idean taulusta, jonka hän oli mielestään nähnyt vieraillessaan Hatanpään kartanossa.  Kyseistä taulua ei tiettävästi ole koskaan löydetty.

Kirjan yksi miespäähenkilöista on Magnus Malm, mutta hänen tarinansa Fredrika Runeberg on keksinyt. Idean hän on ilmeisesti saanut sissi Stefan (Tapani) Löfvingin päiväkirjasta, jossa Löfving on maininnut Magnus Malm-nimisen nuorukaisen.

Katarina Boije ja hänen tyttärensä on historiallinen romaani, jossa kuvataan isovihan loppuaikaa.  Ylhäisten ja palkollisten säätyerot kuvataan ajalle tyypillisinä.  Itselleni jää kuitenkin päällimmäisenä mieleen Margaretan ja Cecilien rakkaushuolet. Saavatko he puolisoikseen miehet, joita rakastavat ja kunnioittavat? Hyväksyykö heidän äitinsä tyttäriensä tahdot?

Margaretan pako Hatanpään kartanosta on kuvattu melko jännittävästi, mutta ajalle tyypilliseen tyyliin kuvaus on jotenkin pidättyväistä.  Cecilien kohtalo hätkähdyttää ja hämähäkkisymboliikka kuvastuu tarinasta voimakkaana.

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä -romaani jää minulle aika vaisuksi lukukokemukseksi. Jos tämä olisi ollut isovihan ajasta kertova ensimmäinen lukemani romaani, olisi tarina antanut enemmän. Nyt kertomus eteni aika ennalta arvattavastikin.

Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä : Kertomus isovihan ajoilta, WSOY, 1981
( alkuper. ruotsl. Fru Catharina och hennes döttrar, 1858)
Suomentanut Tyyni Tuulio
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Romaanin ovat myös lukeneet:




lauantai 14. heinäkuuta 2018

Herättäjäjuhlat Tampereella 6-8.7.2018


Herättäjäjuhlien jälkeisestä työviikostakin ollaan selvitty. Eilinen päivä oli kieltämättä jo aika nihkeä ja hitaalla tuntui aivotkin käyvän. 12 päivän työviikko ja 12 tunnin työpäivät Herättäjäjuhlilla alkoi tuntumaan. Mutta niin vain sitä jo ajatukset hiukan menee jo Nivalankin suuntaan, jonne matkaamme ensi vuonna.  Enpä ole tainnut Nivalassa käydäkään aikaisemmin.

Vaan palataanpa vielä viime viikonlopun Tampereen Herättäjäjuhlien pariin. Tänä vuonna lähdimme jo torstaina kirjakaupalta herättäjäjuhlille. Tällä kertaa matkustimme junalla. Herättäjäjuhlat järjestettiin Kalevan kirkon ympäristössä. Tampereella oon vieraillut useastikin vuosien varrella, mutta Kalevan kirkossa en ollut aikaisemmin käynyt.

Torstaipäivä meni juhlatoria laittaessa myyntikuntoon. Tänä vuonna olimme samassa teltassa ensimmäistä kertaa Herättäjä-Yhdistyksen tuotemyyjien kanssa ja myös juhlakorttimyynti oli tässä teltassa. Saimme tavarat esille sopivassa ajassa, että ehti osallistua talkooseuroihinkin.  Majoituspaikkamme oli Ilkon kurssikeskus Kangasalla. Pääsimme sinne Herättäjä-Yhdistyksen Markuksen kyydissä.  Iltapalan jälkeen kävin käveleskelemässä Ilkon kurssikeskuksen ympäristössä.  Ihastelin kaunista lampea siltoineen ja alttareineen.  Menin huikeat rappuset alas ”rotkojärvelle” eli Pitkäjärvelle.  Siinä tuli sopivasti porrastreenikin, kun kiipesin samat portaat ylös.






Perjantaiaamuna Markuksen kyydissä jälleen juhlapaikalle Kalevan kirkon kupeeseen. Aamupalan jälkeen juhlatorille kassakoneita laittamaan kuntoon. Sitten olikin aikaa kuljeskella juhla-alueella katsellen mitä muissa myyntiteltoissa oli tulossa myyntiin. Juhlavieraita alkoi kerääntymään juhlatorille mukavasti jo ennen aattoseuroja, joten saimme mekin aloittaa kirjojen ja muiden tuotteiden myynnin. Ensimmäistä kertaa kokeilimme kassakoneiden käyttöä, mutta melko pian huomasimme, että ne eivät sovellu meidän myyntiin. Palasimme kassalipasmyyntiin ja lisäsimme maksupäätteitäkin.  12 tunnin työpäivä sujui joutuisasti, ruokataukoja oli riittävästi. Maistoin papu-linssikeittoa, kun kerran oli lihasopan, broilerikastikkeen & riisin ja riisipuuron lisäksi tarjolla. Hyvää oli tuo papu-linssikeitto – toivottavasti Nivalassakin on useampi kasvisruokavaihtoehto. Ja ilman muurinpohjalättyjä ei voi herättäjäjuhlilla olla! Ilkoon pääsimme nyt bussilla (loput työntekijät tulivat Lapualta perjantaiksi).  Eipä sitä jälleen muuta kuin iltapala ja nukkumaan.  

Lauantaiaamuna saimme aamupalan Ilkossa. Kahdeksaksi bussi vei meidät juhlille ja siitä sitten alkoi heti myyntitouhut ja kestivät ilta kahdeksaan saakka. Lauantaina on aina se vilkkain päivä.  Paljon tuttuja kasvoja (en tiedä heidän nimiään) kulki myyntikojujen ympärillä.  Työn touhussa on aina mukava katsella herättäjäjuhlaväkeä ja vaihtaa muutama sanakin heidän kanssaan.  Maiston toista kasvisruokaa, joka oli vegaaninen kasviscurry, illemmalla sitten maistoin mustaamakkaraa (mulle se on tuttu ruoka, syömme sitä muutaman kerran vuodessa kotonakin) muusin kera.  Ja nuorisotyön kojulla maiston ihanan suussa sulavaa vegaanista suklaapiirakkaa.  Ehdin tehdä omiakin ostoksia Aholansaaren ja Suomen Lähetysseuran kojuilla. 



Seurapuheita ja Siionin virsien veisuutakin kuuli aika hyvin juhlateltalle. Siionin virsien veisuu ilman säestystä juhla-alueen penkkiriveissä on sydäntä koskettavaa ja rauhoittaa rauhattoman mieleni.  Jumalan sanan voima seurapuheissa ja Siionin virsissä menee niin syvälle sieluuni. Saan niistä voimaa ja varmuutta omalle uskon tielleni.  Illalla bussilla jälleen majoituspaikkaan ja iltapalan jälkeen nukkumaan. Sen verran kierroksilla kävin, että tarvitsin gospellauluja Spotifyn kautta rauhoittuakseni ja nukahtaakseni – jossain vaiheessa sitten otin kuulokkeet pois, ja suljin Spotifyn.

Sunnuntaiaamuna matkatavarat mukaan, sillä lähtö kotiin oli suoraan juhlilta. Aamupalalla ihastelimme Pitkäjärveä ja rohkeata ketunpoikasta, joka kulki rotkon reunamilla. Ennen messua kävin ostamassa nuorisotyön kojulta hupparin, jossa on Nuori Yty -logo ja teksti Sinä riität, Sinä kelpaat, Sinä et ole yksin. 


 Messulla aloitettiin sunnuntaipäivän herättäjäjuhlat. Myyntikojukin oli sen verran hiljainen, että voin osallistua juhlateltan ääreltä jumalanpalvelukseen ja ehtoolliseen.  
Sunnuntaipäivä olikin jo aika hiljaista juhlatorilla ja siinä sitten ajatuksissani seisoskelin sivupöydän ääressä. Ja kun katseeni kääntyi toiselle puolen myyntipöytiämme ja Saarakin vilkaisi minua, että huomaatkos….
Voi, siinä oli Simojen Pekka! Tiesin, että hän oli esiintymässä perjantai-illalla Sorsapuistossa Tilkkutäkki-piknikissä, mutta eihän näihin iltajuttuihin ehdi ja jaksa osallistua. Omat työt kun juhlilla loppuu, haluaa vain mennä nukkumaan.  Voi, mä niin spontaanisti kiljaisin ”Pekka, nyt mä saan nimmarin sun kirjaan!” ja nappasin sentään oikean kirjankin myyntipöydältämme (Luojan kiitos, sitä oli vielä jäljelläkin!).  Ja tunnustin rukoilleeni Jumalalta, että josko se Pekka ehtis juhlilla käymään ja kulkis meidän juhlatorinkin kautta…. Jumala kuuli mun rukouksen! Nimmarin sain ja siinä tovin aikaa juteltiin kirjasta, musiikista ja muustakin. Jos oikein ymmärsin, niin Pekka oli ensimmäistä kertaa Herättäjäjuhlilla.  Hienoa, että olivat hänetkin pyytäneet esiintymään juhlille.  Ehkä Exit vois esiintyy Kauhavan Herättäjäjuhlilla parin vuoden päästä – sille keikalle voisin ehtiä osallistua, kun ei tarvi majoituspaikkaan kyytitä, vaan yövytään kotona.  Voi mä olin niin onnellinen, että melkein unohdin maksaa tuon kirjan Mullan makua, taivaan tuoksua : Keikkamiehen hartauskirja.  Ja tunnustin, että en ole uskaltanut keikoilla tulla juttelemaan…. Nyt, kun olin omalla vahvuusalueellani ja sain puhua kirjoistakin, niin oli helpompaa.  Musiikista on jotenkin vaikea puhua, vaikka jokainen Exitin keikka tai Pekan oman keikka on olleet niin koskettavia ja ne laulut kuljettaa mua arjessakin – Spotifyn kautta ja cd:ltä automatkoilla. Myös EtCeteran ja Nordin Phrasen keikoilla olen saanut kerran jo käydä Ilmajoella ja Seinäjoella.  Sen verran tohkeessa olin, että kuvakin jäi ottamatta – ehkä, toisella kertaa uskallan samaankin kuvaan Pekan kanssa.  




Päätösseurojen aikaan kävin syömässä riisipuuron, harmi, kun unohdin kysyä, että oliko sitä vegaanista riisipuuroa tarjolla….   Aamupäivällä söin hyvänmakuista broilerikeittoa.  Myös jätskiä ja muurinpohjalättyä maistoin lisää – niiden kojujen ohi ei vain voinut kulkea.
Ehdin myös käydä hiljentymässä Kalevan kirkossa. Sytytin kynttilän ja kiitin Jumalaa kohtaamisesta Pekka Simojoen kanssa. Pyysin myös voimia kotiasioille….  Erityisesti miehelleni, jonka vapaa viikonloppu kotona oli perinteinen…..
Sunnuntaipäivä päättyi myymättömien tavaroiden inventointiin ja pakkaamiseen. Kivasti juhlaväki kävi ostoksilla – monenlaista kirjaa, cd-levyä, postikorttia ja lahjatavaraa meni kaupan.  Neljän jälkeen pääsimme lähtemään kotimatkalle. Sen verran lyhyt oli Tampereelta Lapualle, että matkasimme bussilla sen yhteen menoon.