maanantai 8. lokakuuta 2018

Seitsemän sillan kulttuuripyöräily 8.9.2018

38,13 km, 3 h 45 min  (kartta SportTracker)

Kuukausi sitten osallistuin äitini kanssa Seitsemän sillan kulttuuripyöräilyyn kotopitäjässäni Ilmajoella täällä Etelä-Pohjanmaalla.  Lähtöpaikkani oli vanhempieni koti, josta oli ensimmäiselle sillalle, Liinaniemen sillalle matkaa noin 3 km. Tätä hiekkatietä olen alakouluikäisenä  vuosina 1978-1983 pyöräillyt kouluun saman matkan, entinen Peuralan koulu sijaitsee Liinaniemen sillan läheisyydessä.  Olimme sen verran aikaisessa, että ensimmäinen kulttuurikohde, Vanha Meijeri ei ollut vielä avoinna.  Pyöräilimme ajan kuluksi kilometrin päähän hautausmaalle ja palasimme takaisin Vanhalle Meijerille

Minä ja äiti lähdössä pyöräretkelle

Liinaniemen silta


Kyrönjoki

Kulttuurikohteet oli merkitty sinikeltaisin ilmapalloin

Wanha Meijeri, entinen Ilmajoen Osuusmeijeri

Pyöräilimme takaisin Liinaniemen sillalle, jossa kotikylältä tutut oppaat olivat kertomassa sillan historiasta.  Olen ollut muistaakseni kolmasluokkalainen, kun vanha Liinaniemen silta romahti tiekarhun osuessa sillan kiinnitysvaijereihin.  Uusi silta avattiin vuonna 1985. 

Seuraava kulttuurikohde oli Namitupa, joka on pieni karamellitehdas. He valmistavat aitoja Polka-karamelleja sekä erilaisia tilaustuotteita tukku- ja kuluttaja-asiakkaille.  Olen käynyt muistaakseni kerran Namituvassa parikymmentä vuotta sitten, jolloin yritys perustettiin Ilmajoelle.  2016 Namitupa osti Enkelin Eväspussin liiketoiminnat. 

Namitupa



Karkkiostokset jätin tällä kertaa tekemättä. Tämä lempivärini värinen Enkelin Eväspussin  avaimenperä puhutteli minua. Laiton sen reppuuni roikkumaan. 

Äitini pyöräili jo Yli-Lauroselan Talomuseolle maalaismarkkinoille syömään klimppivelliä.  Minä pysähdyin vielä matkalla Puhelinmuseolle. 

Anvian Puhelinmuseo




Tälläinen oli meidän ensimmäinen puhelin, joka hankittiin vuonna 1977. 
Tämän puhelinnumeron muistan varmaan koko ikäni  (964)57056 

Yritin etsiä kännyköistä sellaisia puhelimia, jotka mulla ja mun miehellä oli ekoina kännyköinä. Motorolan läppäpuhelinta en löytänyt, mutta  jos oikein muistan niin tuollainen numero 13 oli eka nokialainen ja seuraavassa kuvassa olevissa ylärivin Ericssoneissa on jotain tutun näköistä. Meillä, kun oli toisella Nokialainen ja toisella Ericsson.  Motorolan läpällinen kännykkä ostettiin 1990-luvun alussa.  

Ylimmässä kerroksessa oli kaikenlaista puhelinlinjojen yms, rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvää.

Lapsuudesta muistan puhelinmiehet, jotka kiipesivät puhelinpylväsiin. Heillä oli kengissään nuo pihtien alla olevat "lenkit", en muista mikä niiden oikea nimi oli.  

Puhelinmuseolta pyöräilin seuraavalle sillalle, Palon sillalle. Sillan kupeessa sijaitsee Vanha Hautausmaa sekä Ilkan Patsas.

Ilmajoen vanha silta, Palon silta.

Sillalta näkyy Ilmajoen Oopperajuhlien areena sekä museorakennuksia.

Vanhan Hautausmaan kappalaisten muistomerkissä on myös äitni puoleista sukua: Samuel Birling (s. 1726 k. 1764) oli isoisäni isän-isän-isän-isän-isän-isän veli eli suora esivanhempi 7 sukupolvea, setä.



Ilkan patsas

Ilmajoen Museolla en ehtinyt käymään, sen verran ripeä aikataulu oli pyöräillä koko reitti. Kävin ottamassa kuvat Ilkan kentän muistomerkeistä,

Raivaajapatsas




Yli-Lauroselan talomuseo

Yli-Lauroselan talomuseon pihassa oli Maalaismarkkinat. Minäkin kävin syömässä klimppivelliä. En ole sitä kolmeenkymmeneen vuoteen maistanut –  joka vuotista perinnettä ei tästä minulle tule, niin hyvää se ei ollut, mutta ei toki pahaakaan.  Kiersimme äidin kanssa nopsasti markkinat.  Lapualaiselta MummaDesignilta ostin miehelleni puukkokuvioiset bokserit.


Minun Seitsemän sillan kulttuuripyöräilyn yksi kulttuurikohteista oli ehdottomasti kirjasto. Ja tottakai minä sieltä lainasin pari kirjaakin. 

Ilmajoen kunnankirjasto

 


Yli-Lauroselasta pyöräilimme Maurion kartanolle.  Äitini on ollut 15-vuotiaana tässä kartanossa yhdessä perheessä lastenhoitajana 1960-luvun alussa.  Minä en ollut koskaan käynyt tässä paikassa.  Kartanossa asuu nykyään taiteilija Marita Henriksson. Kartano sijaitsee Kyrönjoen rannassa.  Se ei näy lainkaan tielle. Kartanon puutarha on luonnonmukainen ja taiteilijan persoonallisella taiteella koristeltu. 

Maurion kartano



Marita Henriksson taidepostikortin ostin

Maurion kartanosta pyöräilimme Kulttuurikeskus Herralaan ja kurkistimme myös Rouvalan puolelle, jossa sijaitsee nykyää Perhetalo Aurinkoinen. 

Kaunis ikkuna Kulttuurikeskus Herralassa

Kulttuurikeskus Herrala ja Rouvala, jossa sijaitsee Perhetalo Aurinkoinen

Kulttuurikeskus Herralasta pyöräilimme Röyskölän riippusillalle. Äiti jatkoi pyöräilyä takaisin Ilmajoen keskustaan, josta isäni haki hänet autolla jo kotiin. Minä jatkoin pyöräilyä Nikkolan sillalle. Nikkolan sillan kupeessa on Samuel Rinta-Nikkolan muistomerkki. 

Röyskölän riippusilta

Nikkolan silta

Samuel Rinta-Nikkolan muistomerkki

Nikkolan sillalta lähdin pyöräilemään takaisinpäin kohti seuraavaa siltaa, Ilmajoen uudempaa silta, Palon betonisiltaa

Palon betonisilta

Klimppivelli ja välipalat eivät vieneet nälkää, niinpä pyöräilin Ilmajoen ABC:lle syömään hampurilaisen, perinteistä grilliä kun ei enää Ilmajoen keskustassa ole.  Kyrönjoen toiselle puolelle piti päästä takaisin, pyöräilin siis toisen kerran vanhan Palon sillan kautta kohti Ilmajoen kirkkoa. Pysähdyin tapulikahviossa mehulle.


Ilmajoen kirkon kellotapuli


Äidin kanssa Ilmajoen keskustassa pyöräily oli vienyt enemmän aikaa kuin olin suunnitellut. Koskenkorvalle polkupyöräilin ripeämmin, että ehtisin vierailla Kuukartanossa.  Tapulilta oli noin viitisen kilometriä Suomulan riippusillalle.  
Riippusillalta oli vielä matkaa parisen kilometriä Kuukartanoon. Juuri ehdin ennen kello kolmea.  Kuukartanossa oli kauniita maalauksia, Haamu-kustannuksen kirjoja, Frantsilan Yrttitilan tuotteita sekä kansanperinteeseen liittyviä.  Kuukartanon Sanna Keltaniemi oli pukeutunut upeaan goottihenkiseen pukuun. Vaikka goottisuus ja taikuus ei minun sydäntäni lähellä ole, silti se jollakin tavoin kiehtoo kirjallisuudessa. Löysin Kuukartanosta yhden omakustannekirjan – enhän minä voi olla ostamatta kirjoja, jos ne ovat sellaisia mitä en työpaikaltani kirjakaupasta välttämättä saa.

Suomulan riippusilta

Tämän kirjan ostin Kuukartanosta

Kuukartanosta pyöräilin Santavuoren taistelun muistomerkille, jonne oli matkaa nelisen kilometriä. Tässä vaiheessa voin hiukan hidastaa tahtia, kun ei ollut mitään kulttuurikohdetta enää, jossa olisi ollut joku paikalla. Santavuoren taistelun muistomerkin lehto on hyvin kiehtova paikka. Olen siellä muutaman kerran käynyt. Joka kerta tästä traagisen Nuijasodan muistopaikasta huokuu jonkinlainen pyhyys ja rauha. 







Santavuoren taistelun muistomerkiltä pyöräilin takaisinpäin, kohti viimeistä siltaa,  Pukarankosken siltaa. Viimeiselle  kulttuurikohteelle, Jaakko Ilkan kotitalon muistomerkille oli matkaa sillalta kolmisen kilometriä.

Pukarankosken silta ja vieressä rautatiesilta

Pukarankoski

Jaakko Ilkan kotitalon muistomerkki

Jaakko Ilkan kotitalon muistomerkki sijaitsee melko lähellä Suomulan riippusiltaa, josta menin siis toistamiseen, että pääsin jälleen oikealle puolelle Kyrönjokea. Parisen kilometriä oli riippusillalta vielä pyöräilymatkaa vanhempieni kotiin.

Kaiken kaikkiaan Seitsemän Sillan kulttuuripyöräilyni kesti 5 tuntia. Kiitos Luojalle kauniista, aurinkoisesta, lämpimästä syyspäivästä – sateinen ja tuulinen päivä olisi saattanut jättää matkan lyhyemmäksi. Olen tyytyväinen, kun jaksoin pyöräillä koko reitin.  Aika ripeästi sai siirtyä polkupyörällä paikasta toiseen, että ehti 11-15 välillä käydä jokaisessa kohteessa.  Osa kävi kohteissa kävellen tai autollakin, mutta oli meitä pyöräilijöitäkin jokunen aina menossa joko samaan suuntaan kuin minä tai tulossa vastaan.  Reitti löytyy merkittynä netistä ja ViewRanger -appistä.

Tätä Seitsemän Sillan kulttuuripyöräreittiä aion pyöräillä toistekin - kokonaan tai pätkissä rauhallisemmalla tahdilla ja käyttäen enempi aikaa pysähtymisiin.  Ja matkalla voi pysähtyä eväsretkellekin. 

Lakeuden Elämysliikunta ry:n sivuilta löytyy muitakin mielenkiintoisia pyöräilyreittejä. Ensi keväänä/kesänä voisi pyöräillä vaikkapa Alajoen pyöräilyreitti (33 km) tai Ilmajoen pyöräilyreitti (14,76 km) tai Lähemmäs laajaa lakeutta -reitti (13,99 km).

Täällä Lapualla pyöräilin 9 sillan reitin (näin monta siltaa sain laskettua itse) tässä keskustan lähettyvillä.