maanantai 21. syyskuuta 2020

I det sedda: dikter


Bo Carpelan sai Tanssiva Karhu -runopalkinnon vuonna 1996 runoteoksestaan I det sedda. Osa runoista on suomennettu runokokoelmateoksessa Taivas avoin sinussa: valitut runot 1984-2001.  Olen lueskellut pikku hiljaa Tanssiva Karhu -runopalkinnon voittajateoksia. 

Tämän runon suomennos (suomentaja Tuomas Anhava) kosketti minua ja pidän tästä runosta myös alkuperäisenä, ruotsinkielisenä.

Sorgen sömnbestänkt
skogen långt borta
åkrarnas vida mörker
oförbrukade gåtor
och invid vägen
enrisbusken med himmelsblå färg


Tämän runoteokset lyhyet runot ovat helpompi ymmärtää. Ruotsin kieli on kaunis runokieli. Bo Carpelanin runoissa kaikuu kauniit, soinnilliset sanat. Voisin lausua runoja myös ruotsinkielelläkin.

Bo Carpelanin runotematiikassa on vahvasti meri läsnä ja se onkin yksi elementti, joka sykähdyttää minunkin runosieluani. Hänen runonsa ovat elämänläheisiä, herkkää sielua koskettavia ja syvällisen filosofisiakin. 

Oikeastaan minun täytyisi hankkia omaan runohyllyyni Carpelanin kaikki runoteokset, mikäli niitä antikvariaateista löytyy. Uutena näyttäisi tällä hetkellä ostettavissa vain:
Hon och han (Schildts & Söderströms, 2018)


Bo Carpelan: I det sedda: dikter, Schildts, 1995
Ulkoasu: Anders Carpelan
Mistä hankittu: lainattu Kaskisten kaupunginkirjasto



maanantai 14. syyskuuta 2020

Taivas avoin sinussa: valitut runot 1984-2001


Bo Carpelanin romaaneja olen lukenut muutaman ja nyt tänä keväänä on lueskellut hänen runojaan. Carpelanilta on suomennettu seuraavat runoteokset tämän Taivas avoin: valitut runot 1984-2001 kokoelman lisäksi: 

Piha (1969)
Elämä jota elät – Valikoima runoja vuosilta 1946–1973 (1974)
Elämä jota elät: Valitut runot 1946–1983. (1983)
Marginalia (1984)
Vuodet kuin lehdet (1989)
Kleen taulun nimi (1999)
Diktamina (2003)
Uudet runot (2007)
Gramina (2010)
Yötä vasten (2013)

Tässä valikoimarunoteoksessa on runoteoksien Marginalia, Vuodet kuin lehdet, Taivaan maalari, Nähdyssä ja Kleen taulun nimi runoja.

Marginalia

Merkintöjä Kreikan ja Rooman runoutta lukiessa
suomentanut Tuomas Anhava

Aiskhylos

Oikean tie
salamain valaisema
kuilujen poikki

Kerran jos valitsit väärin,
et itseltäsi nähnyt rakkauden ojentuvaa kättä,
myöhäistä kaikki

Palava halu puhua,
yhä korkenee vaikenemisen muuri,
hänen varjonsa muurilla

Kärsimyksen mahtava näköala:
ihmisten meret, vainot, talot

Vasta kun silmä näkee
ihmisen pyrkimyksen,
tajuaa kuinka kohtaloa vastaan
turhaan kamppaileva
voittaa voiton,
on näkeminen ja tajuaminen yhtä -

Nämä runot puhutttelisivat vielä enemmän Kreikan saaristossa lomaillessa tai Rooman katuja kulkiessa - ehkä jonain päivänä teen matkan Kreikkaan ja Roomaankin. 

Antiikin Kreikka on lähellä sydäntäni ja tänä syksynä saatan sen innoittamana jotain kirjoittaakin.

Vuodet kuin lehdet

suomentanut Tuomas Anhava

Lähteä pois huoneesta,
sammuttaa viimeinen lamppu,
nähdä valon ulkosalla palavan,
sanoa tunteelleen:
mene, jätä ovi auki
vielä vähäksi aikaa
ja anna olla ovella seisojan
elää levollinen tuokio
tyyten minää vailla, silmänä vain,
tyyten vailla ajatusten piinaa,
silmä, viileä pyyteetön
kuin lattian kajo

Proosarunoja elämästä - lapsuudesta vanhenemiseen, luonnonläheisiä, tunteellisia runoja. 

Taivaan maalari

Runoja pienille ja suurille
suomentanut Kaarinan Helakisa

Tuuli

Tuuli käy ruohistossa kypsänä, lämpimänä,
saavuttaa syksyn ja aukoo
tulisten puiden alla lepäävät kentät ja veräjät.
Tuuli teränsä hioo kirkkaassa auringossa,
jatkaa matkaa marraskuun kellariin.

Joulukuun puhuri pudottelee
lunta auringonlaikkuisen kuusen hartioilta.
Lumimyrskyn tuuli ulvoo katuja pitkin,
pysähtyy toukokuussa sinisin silmin ja näkee:
vain hetkinen vielä, jokunen päivä,
kun kaivattu vihreähuntuinen kevät
sipaisee koivujen latvoja.
Sitten se hajoaa, tuuli,
lähtee jokaiseen ilmansuuntaan:
pohjantuuli juonimaan lämmintä vastaan,
itäinen pakkasta pakkaamaan,
eteläinen keräämään lempeät lahjat,
länsituuli tapaamaan kaikkia heitä.

Tunnelmallisia, elämänläheisiä ja luontoa kuvaavia runoja.

Nähdyssä


suomentanut Tuomas Anhava

Suru unilla vihmottu
metsä poissa kaukana
peltojen aava pimeä
käyttämättömät arvoitukset
ja tienvieressä
kataja, sen taivaansininen väri

Näissäkin runoissa Carpelan kuvaa koskettavasti elettyä elämää ja sitä luonnon kauneutta ja läheisyyttä, myös surumielisyyttä.

Kleen taulun nimi

suomentanut Jaakko Anhava

Ab Ovo

Olen elämääni ympäröivä tarina, alkuperäni on
minussa. Yhä enemmän sisintä, yhä enemmän
muotoa, yhä enemmän silmää; maailmanmunasta
tupruamme kuin tähtipöly ja kuolemme kuin
korennot. Sisimmästään luonto luo salaperäiset
muotonsa ja laskee käteemme munan, kiven, tai
avoimen sydämen silmän.

Carpelan ammentaa runoihinsa myös oman sukunsa tarinaa, asuinympäristönsä tapahtumia ja myös meri on vahvasti hänen runoudessaan läsnä. 

Silmänräpäyksen tuhat vuodenaikaa

suomentanut Pentti Saaritsa

Aforismirunoja 

Ystävä puiden kanssa
ystävä itsesi kanssa

****

Merenpinnan alla
suuren paineen alla
jokin kieli jota emme vielä ymmärrä

****

Niin hiljaa puhutaan
vain lähteneelle

****


Bo Carpelan: Taivas avoin sinussa: valitut runot 1984-2001, Otava, 2001
Suomentanut: Tuomas Anhava, Kaarina Helakisa, Jaakko Anhava ja Pentti Saaritsa
(alkuteokset ruotsl. Marginalia, 1984; År som löv, 1989; Poesi...poeså.., 1982/Måla himlen, 1988; I det sedda, 1997; Namnet på tavlan Klee målade, 1999; Ögonblick tusen årstider, 2001)
Päällys: Paavo Ojasti
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto


perjantai 11. syyskuuta 2020

Lue minua


Kai Aareleidin runotes Lue minua on valikoima virolaisen kirjailijan ja kääntäjän runoja. Hän on itse suomentanut runonsa. Runoteoksen nimikkoruno Lue minua on runo, jonka sanoma on jotain mikä koskettaa minua ja minun elämäni tuntoja - haluan tuon runon jossain vaiheessa lausua (ehkä teen siitä YouTubeen videon). 

Runot on jaettu kuuteen osaan: Bukharalainen yösoitto; Läheisyydestä; Kafka ja kaasutin; Porto, Porto; Sagö; Hitaita hetkiä

Bukharalainen yösoitto

Runojen maisemat on itämaissa, joista voin vielä vain haaveilla - Intian basaarit, Libanonin seetripuut ja Lesboksen saari. Täydellinen meri on runo, joka minua erityisesti koskettaa. Meri tunteiden temppelinä on voimakas ja kiehtova - meri on tullut yhä voimakkaammin elämänvedekseni, jopa syrjäyttäen synnyinveteni jokien virrat. 

Läheisyydestä

Naisen rakkauden runoja elämän virroissa - syökseviä, hiljaa virtaavia ja tyyniä hetkiä. Voimarunoja vaikeisiin ihmissuhteisiin. Tähän valitsen yhden minulle sopivan voimarunon:

Villinainen

Villinainen peilin edessä
kiillottaa hopeisen kruununsa
suoristaa oksiaan
hymyilee
tarinoille peilissä
astuu tyynesti ja varmasti
metsää kohti
missä kasvavat
hänen kaltaisensa
puut

Kafka ja kaasutin

Nuoruuden rakkausrunoja ja nuoruuden muistoja - runoterveisiä seuraavalle sukupolvelle.

Porto, Porto

Runojen maisema vie eksotiikan ja erotiikan hienovireiselle matkalle, paikkoihin ja tilanteisiin, jotka saavat ihoni kihelmöimään. Runosanojen vaikutus on voimakas ja samalla huumaannuttava. 

Sagö

Kesämuistoja, elämänmuistoja - tuoksuja, ääniä, tunteita.

Hitaita hetkiä


Tässä on tuo runo Lue minua, joka on runojen runo. Upea, monitahoinen ja niin tunteikas ja voimakas runo. Miten runo voikaan kertoa niin hyvin minunkin tunteista, juuri nyt. 


Tämä runokirjan todella aion ostaa itselle mahdollisimman pian. 


Kai Aareleid: Lue minua, Ntamo, 2018
suomentanut Kai Aareleid
(alkup. teokset virol. Naised teel, 2015; Vihm ja vein, 2015)
Kannen kuva: Maurice Brazil Prendergast, Beach no. 3 
Kirjan ulkoasu: Göran de Kopior
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

 


 

tiistai 25. elokuuta 2020

Anoppi ja miniä: omaa tietä, yhtä matkaa


Olen lukenut useita Maija Nymanin kirjoja viime vuosina. Pidän hänen elämänmyöteisestä, hengellisestä kirjoitustyylistä. Anoppi ja miniä: omaa tietä, yhtä matkaa -teosta olen lukenut pitkään. Oma suhteeni anoppiini on neutraali - ei riitoja eikä erimielisyyksiä, mutta ei kovin läheistäkään kanssakäymistä, vaikka olemme asuneet samalla paikkakunnalla jo viitisentoista vuotta. Tuleeko minusta koskaan anoppia miniälle, sen aika näyttää. Epävirallinen anoppi olen ollut jo useamman vuoden "vävylle". Tässä kirjassa kuitenkin käsitellään naisten välisiä suhteita äitinä, anoppina ja miniänä. 

Tämä kirja antaa vertaistukea ja lohdutusta vaikeisiin anoppi-miniä-suhteisiin. Kirja antaa myös pohdittavaa niin anopeille kuin miniöillekin. Ehkä minäkin ymmärrn ystävieni ja tuttavieni monimutkaisempia anoppi-miniä-suhteita paremmin tämän kirjan myötä. 

Maija Nyman jäkaa oman kokemuksensa myötä, monien kohtaamiensa naisten tarinat anoppiudesta ja miniänä olemisesta iloineen ja suruineeen.  Ei kait olisi pahitteeksi, jos poikakin lukisi tämän kirjan. 


Maija Nyman: Anoppi ja miniä: omaa tietä, yhtä matkaa, Kirjapaja, 2004
Kansi Liisa Holm
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Etupainoinen pyrstötähti - Suomenruotsalaista nykyrunoutta


Etupainoinen pyrstötähti sisältää 11 suomenruotsalaista nykyrynoilijaa. Runovalikoiman on toimittanut Tarja Roinila. Teoksen runot ovat suomentaneet Hannimari Heino, Jyrki Kiiskinen, Jukka Koskelainen, Markkuu Paasonen, Helena Sinervo ja Merja Virolainen.

Runoantologian toimittaja Tarja Roinilaa kirjoittaa esipuheessaan:

"Tämä runovalikoima esittelee joukon suomenruotsalaisia nykyrunoilijoita, joista vanhimmat ovat aloittaneet kirjailijantyönsä 70-luvulla ja nuorimmat 90-luvulla"

Toimittaja Tarja Roinila on valikoinut kirjaan sellaisia runoilijoita, jotka hänen mielestään kiinnostavalla tavalla ilmentävä 1970-luvulla Tomas Mikael Bäckin ja Martin Enckelin myötä alkanutta murrosta.

Ralf Andtbacka on kirjoittanut teokseen johdannon  suomenruotsalaisesta runoudesta vuosisadan loppumetreillä. Johdannon on suomentanut Hannimari Heino. Ralf Andtbacka on suomalainen ruotsiksi kirjoittava runoilija, kriitikko, kustantaja ja opettaja.

En ole lukenut näiden runoilijoiden teoksia ruotsiksi - alkuperäiskielellä runoihin saisi vielä autenttisemman otteen. 

Nykyrunous on melko modernia runoutta minun makuuni, silti runouden intohimoisena ystävänä, lukijana, lausujana ja kirjoittajana haluan haastaa runorajojani.  Valitsen tähän jokaiselta runoilijalta yhden runoista, jotka merkitsivät minulle eniten. 

Tomas Mikael Bäck

runot suomentanut Jukka Koskelainen

Taivuta pääsi polkua
kohti, pehmeästi ja pehmeämmin.
Ei ollut enemmän arvoinen valon huuhtoma
uni joka sinua kannatti
kuin sammunut vuoto alhaalla!
Kysymyksettä, elämää.

Martin Enckell

runot suomentanut Helena Sinervo

Martin Enckelliltä on myös suomennettu yksi runoteos Kali (suomentanut Rakel Liehu), Like, 1997

pestaa minut


kauneimpaan,
mahdollisimman yksinkertaiseen,

yhtälöön
jossa ikuisuudet lepäävät


***

mutta, pyhä
välttämättömyys, minussa,
välttämättömyys, pyhä välttämättömyys, änkyttää
maailma omakseni - ja okaat, ja vilpin
himot, verta ja maljassa
raskasta ja syvää viiniä, yössä, lihassa, ruusuja
ja katafalkeilla, lukemattomia kieliä, sekä valtakunnat
jotka eivät ole tästä maailmasta


***

ja petän, pakenen


pois turhasta tahdosta, tahdosta
löytää yhtälö,

kaunein,
mahdollisimman yksinkertainen - Jumala

Agneta Enckell

runot uomentanut Jukka Koskelainen

Agneta Enckelliltä on myös suomennettu yksi runoteos Huuhtoutumia (suomentanut Helena Sinervo), WSOY, 2011

hallitsemata loistaa yön
tähtiä  (oi Herra katso
            minuun pienoiseen
           keinuuhan koko avaruus -

hiljaa, lähellä
     hallitsematta kulkee
           tämän välissä joka särkyy
                                h i l j a a

kohti maata missä muurahaiset jotka
tähtien peilissä
tilaa laulavat, tai mumisevat
                            k o h o t e n

niin paljon hallitsematta
                     h y m y ä    Jumalan
                                      hymyssä.

Kjell Westö

runot suomentanut Jyrki Kiiskinen

En ole särmikäs. Vaan
itse särmikkyys ja 
risaisuus ja 
ulkokultainen hammas. Enkö
olekin tätä kaikkea,
vai olenko monta mieltä
enkä kukaan.
Elämä on edessäni

lattialla, hiljainen
kuutio

Henrika Ringbom

runot suomentanut Hannimari Heino

Katse ohjaa askeleet suoraan kohti täyttymystä
Häikäisten se ilmestyy paljaille pinnoille
Ken tahtoo sokeasti vaappua läpäisevänä ja katoavaisena
Mutta etkö lähdekin vain juoksemaan taivaan katse silmissäsi
Tehtäväsi varjolla sinut sohjosta silkoisen varmana ylennetään
Kohti jotain muuta, jossain muualla
Ja aina olet melkein perillä, ja luovutettu

Merja-Riitta Stenroos

runot suomentanut Merja Virolainen

Sulje silmät ja meri on suuri ja lämmin:
olemme simpukan sisällä.
Jos emme ojenna käsiä tunnustelemaan seiniä
meidän ei tarvitse koskaan tuntea itseämme vangiksi.
Musiikki ympärillämme ei muutu koskaan
emmekä siksi kuule sitä.
Saatamme muuttua ajan myötä kuin helmeksi ja selvitä hengissä kaikesta.
Joku toinen saattaa poimia meidät, kuulla kaiken kuuroutemme läpi.

Ralf Andtbacka

runot suomentanut Markku Paasonen

Ei taka-ajatusta

Olet kahdeksanvuotias.
Viskaat lumikokkareen
sammutettua taivasta kohti
ja se katoaa heti silmistäsi.
Kohta kuulet miten se
putoaa jonnekin
kyntämättömälle pellolle:
vaimea plop.
Niin jäät jäljelle iltaan,
kuuntelet nopeaa
hengitystä ja näet
miten suu höyryää
talvipakkasessa.

Peter Mickwitz

suomentanut Markku Paasonen

Peter Mickwitziltä on myös suomennettu Lasinen avaruusalus : valikoima runoja (suomentanut Jyrki Kiiskinen), Tammi 2006

päästä meidät

lumi on kattoja raskaana
valo säkönöi avaa
haavat näe minut merkitse
minut tulella anna
veden vuotaa pimeyden
voittaa ajan räjähtää
kaikkien rajojen sulkea
kaikki se mikä avattiin
kohta kohdalta
meille että me vielä
nyt voisimme uskoa
uskoa sokeuteen joka
vapauttaa meidät päästä
meidät hyvästä
joka antaa meidät tänään

Eva-Stina Byggmästar

suomentanut Hannimari Heino

Eva-Stina Byggmästarilta on myös suomennettu Onnenvaellus : käydään varvasjuoksua (Hannimari Heino), Tammi, 2002, Locus amoenus (suomentanut Marko Niemi), Osuuskunta Poesia, 2013

Kivet rannalla
rakastavat ruuhta, kuten
minä, kuten minun pieni
hevonen, joka ei ole minun
vaan jumalan ja kaikki
ne laulavat tänä yönä,
pienet enkelit
metsän pienessä majassa
istuvat ja laulavat
kun tuuli puhaltaa
yli valkean tunturin,
yli laitumen
jäkälän, kun syksy
poimii mustikkakultasen
vie sen sylissä kotiin

Mårten Westö

suomentanut Jyrki Kiiskinen

Tilavuus

Mitä enemmän tunnen maailmaa,
sitä vähemmän se antautuu
katseelle. Ehkä kaikki on niin
yksinkertaista: että sen sydän
ei ole sama kuin minun. Että saimme
musiikin, jonka ansaitsemme.
Ja se sanoo juuri mitä uskot
sen sanovan: että elämä ei ole enempää
eikä vähempää kuin sinä itse: valon astia
valmiina ottamaan sisäänsä
kaiken sen pimeyden
jonka sen pimeyden
jonka jaksat kantaa.

Hanna Ilander

suomentanut Helena Sinervo

Kulkea vetten päällä
Aika on liikettä
liike on elämää

Olla katsomatta alas
Unohtaa
syvyyden kylmät sormet
Kulkea niin kauan kuin voi
Kun taas järkiinnyt
uppoat silti
kuin kömpelö graniitti

Etupainoinen pyrstötähti - Suomenruotsalaista nykyrunoutta, toimittanut Tarja Roinila, WSOY, 2000
Päällys Helena Kajander
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Onnen ja kivun kyyneleitä


Tamperelainen nuorisotyöntekijä Johanna Rajamäki on kirjoittanut runoja elämästä, uskosta, arjesta, tuntemisen kipeydestä ja elämän ihanuudesta. Kirjan valokuvat ovat janakkalalaisen Pirkko Kanerviston. 

Onnen ja kivun kyyneleitä -runoteos on jaettu neljään osaan: Ikuinen syli; Pienen pieni toivon liekki; Aurinko paistaa valaisten valkoiset hanget; Helmiä Jumalan helminauhassa.

Ikuinen syli


Runoista huokuu tunteiden kirjo - ahdistuksesta kaipaukseen, epäilyksestä toivoon, kiitollisuuteen, Jumalan armollisten kätten ympäröimänä.

Pienen pieni toivon liekki

Runojen epätoivosta toivon liekkiä kohti. Lohduttavia hengellisiä sanoja.

Aurinko paistaa valaisten valkoiset hanget

Armollisuuden ja kaipauksen runoja Isän läheisyydessä.

Helmiä Jumalan helminauhassa

Herkkiä, rakkaudentäytteisiä runoja.

Tähän loppuun laitan minun lempirunoni:

Mitä merkitsen sinulle?
Katseesi kertoo paljon,
         mutta en voi lukea vastausta silmistäsi
Katseesi on kuin salakirjoitus, johon minulla ei
ole koodia.
Kuin aarrearkku, jonka avaimet ovat
taskussasi turvassa.
Annan sinun katsoa,
      ehkä vastaan katseeseen.
            Hukun silmien syvyyteen,
                     uppoan niihin.
En vaadi mitään.
Odotan.

Kukapa kääntäisi aarteelle selkänsä.

Johanna Rajamäki: Onnen ja kivun kyyneleitä, Uusi Tie, 2007
Valokuvat: Pirkko Kanervisto
Mistä hankittu: lainattu Kauhajoen kaupunginkirjasto

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Hitaasti huomiseen


Marja-Leena Mäkelän toinen runoteos Hitaasti huomiseen kuvaa elämää kirjojen, kirjastojen ja kirjavinkkarin näkökulmasta. Näiden runojen lomassa ja sisällä hän kuvaa ihanan, koskettavan hersyvästi rakkautta, menettämistä, luopumista, muuttamista ja muuttumista. 

Marja-Leena Mäkelä on kulttuuripersoona, joka on ollut ilo tavata. Ihailen hänen värikästä elämäntyyliään - toivottavasti minäkin voisin säilyttää elämässäni edes pisaran verran tälläistä hullunhassua kauneutta, joka ei kaihda rajuuttakaan.

Ostin hänen esikoisrunoteoksen Elämän nopia kaari - Kirjastonaisena ja nyt kun maltan kirjastolainan vihdoinkin palauttaa, aion tämän toisenkin runokirjan ostaa omaan runokirjahyllyyni. 

Marja-Leenan runojen parissa tunteet menevät naurusta itkuun, ilosta suruun. Monessa runossa on tuttuja paikkoja ja tutunlaisia tilanteita.  Poimin tähän mielirunoni - minulla oli mahdollisuus olla siellä muutaman kerran töissä.

Koskenkorvan sivukirjasto

Koskenkorvan sivukirjaston
kolmea kirjakaappia
Punaisessa puukoulussa
piti tiistai-iltaisin auki
sivutoiminen sivukirjastonhoitaja Selma Mettalo.

Halusin lukea de la Rochen Jalna-sarjaa.
Lainaustiskillä Selma-neiti pyöritti päätään
ja kurtisti otsaansa: Ei, Ei,
ja pyyhälsi hyllylle,
palasi ja ojensi minulle
Yrjö Kokon Pessin ja Illusian.
En kiittänyt.

Seuraavana tiistaina
äiti meni yksin kirjastoon.
Hän yllätti minut Jalnoilla ja
leimasi tulevaisuuteni.

Äidistä tuli Selma Mettalon jälkeen
Ilmajoen kunnan Koskenkorvan sivukirjaston
sivutoiminen sivukirjastonhoitaja,
Kansanvalistusseuran Kirjekurssin pätevöittämä.
Hän oli avaramielinen myös työssään.
Filppulan Jaskakin kertoo
kirjassaan Me ei oltu valtaosaa,
että kirjaston Sirkka antoi
pakkasilla myös koiran tulla
kirjastoon lämmittelemään.

Kirjaston täti minustakin tuli,
Jalna-sarjan houkuttama,
ja tätiminä valehtelin pikkupojalle
joka kysyi Wieniläisen ilotytön tarinaa,
että kirja on lainassa. 

Marja-Leena Mäkelä: Hitaasti huomiseen, Cultura Oy, 2019
Kansien taidekuvat: Kari Ripatti
Kansi: Pirre Vaijärvi
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuutena


Viime vuonna luin Kati Sarvelan Mielentilojen treenikirja: terapoi itsesi eheäksi -teoksen ja sen myötä tutustuin Katin sivuihin ja löysin tämän toisen kirjan Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuutena Kati Sarvela on myös yhtenä kirjoittajana teoksessa Inhimillisyyden vallankumous : iloa ja toivoa terveydenhoitoon (Basam Books, 2018) ja nyt heinäkuussa on tulossa uusi kirja Elisa Auvisen kanssa, joka on nimeltään Yhteinen kieli : traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (Basam Books).

Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuutena kirja on itsehoidollinen opas tietoisuustaitoihin, erityisesti kirjoittavaan tapaan harjoittaa tietoisuustaitoja. 

Kati Sarvela kirjoittaa johdannossa:

"Tämä kirja on kaino yritys kertoa, kuinka ihminen voi rakentaa itselleen vahvan identiteettitarinan, Elämän eepoksen® Kirjani voi toimia lähtökohtana ja oppaana matkalla, jolla saatat löytää omat tukahdutetut puolesi ja oman juurevamman itsesi. Itsetuntemuksesi lisääntyy aimo harppauksen silloin kun alat käydä keskusteluja eri puoliesi, minätilojesi, luomien tarinoiden ja ihmiskunnan luomien metaforisten myyttien kanssa. Tätä kautta voit löytää uusia, ajankohtaisempia käsikirjoituksia näytelmääsi."  (s.11)

Kirjassa on kymmenen lukua:
- Perusasioita Sisäinen teatteri -kirjoittamisesta
- Sisäinen teatteri on itsehoidollinen menetelmä
- Sisäinen teatteri on integratiivista terapeuttista toimintaa 
- Hiljaisuus ja luonto henkisen kasvun maaperänä
- Sisäinen teatteri on tietoisuustaitojen harjoittamista
- Mielikuvitus tietoisuustaitojen harjoittamisessa
- Metaforat, myytit ja fiktio kirjoittamisessa
- Sisäinen teatteri on henkisyyden harjoittamista
- Monipuolisia ajatuksia ihmiskunnan tulevaisuudesta
- Elämän eepoksen kirjoittaminen

Jokaisen luvun alussa on selkeät yhteenvedot asioista, mitä käsitellään. Näiden yhteenvetojen avulla on helppo sisäistää mitä on seuraavaksi lukemassa ja myös kerrata luettua.

Perusasioita Sisäinen teatteriⓇ -kirjoittamisesta

- hanki itsellesi kanssakulkijoita, älä työskentele vain yksin
    - psykoterapeutti, kirjoittajaohjaaja
- Sisäisen teatterin kirjoittajan ei tarvitse osata kirjoittaa virheettömästi
- kirjoittaessa käsitellään tiedon lisäksi tunteita, kokemuksia ja aistimuksia
- tarinallinen prosessi on sydämen ja järjen välistä vuorovaikutusta
- Sisäisessä teatterissa ihminen pyrkii etsimään sisällänsä olevista ristiriidoista, pirstoutuneesta tarinastaan, luovasti eheyttä, uutta omaa ja yhteisön onnellisuutta lisäävää väkevää tarinaa, Elämän eeposta
- Ssiäisessä teatterissa on tarkoitus tutustua kirjoittaen omiin mielen rakenteisiin ja sisäiseen maailmaan, kuten sisäiseen puheeseen
- lue myös tieteellistä kirjallisuutta

Sisäinen teatteriⓇ on itsehoidollinen tarinallinen menetelmä

- narratiivista eli tarinallista, ihmisen itseohjautuvuutta lisäävää terapeuttista meditatiivista toimintaa
- psykodynaaminen työkalu, joka yhdistää mielikuvituksen avulla viisautta omasta henkilöhistoriasta, toisten ihmisten viisaudesta ja erilaisista psykologisista sekä muista viisausperinteistä käsin
- lähtökohtana sisäisessä teatterissa on Ego state eli minätilojen terapia

Kati Sarvelaa kiehtoo myös jungilainen psykologia (Carl Jung) sekä oppimisprosseihin liittyvät mielikuvitusprosessit. 

En ole Carl Jungin teoksiin vielä perehtynyt, mutta katsoin muutama vuosi sitten elokuvan nimeltään Vaarallinen metodi, joka kertoo 1900-luvun alkuvuosista, jolloin Sigmund Freud ja Carl Gustav Jung kehittivät uutta psykologiaa, psykoanalyysia. Kahden tutkijan erilaiset temperamentit ja ajattelutavat veivät eri suuntiin, mutta uranuurtajina he tekivät silti läheistä yhteistyötä. Tarina on kolmiodraama. jossa on nuori nainen: Sabina Spielrein, joka on ensin Jungin potilas, sitten rakastajatar, myöhemmin itsenäinen psykoanalyysin teoreetikko ja harjoittaja.

Nämä kirjat voisin lukea jossain vaiheessa:

Kaj Noschis: Carl Gustav Jung : elämä ja psykologia, Kampus Kustannus, 2011
Carl Gustav Jung: Piilotajunnan psykologiaa, Tammi, 1966
E.A. Bennet: Mitä Jung todella sanoi, WSOY, 1968

"Runot kirjallisuuden erityisalueena ovat sisäisessäkin teatterissa oma alueensa. Ne maalaavat vaikeasti sanoitettavia asioita vertauskuviksi. Sekä runon kirjoittaminen että sen lukeminen voi olla eheyttävä kokemus."  (s. 37-38)

- sisäisessä teatterissa pyritään lisäämään ihmisen kykyä ohjata omaa tarinaansa
- kirjoittaja voi itse hakea omia tietoisuutensa rakenteita ja symboleja esimerkiksi psykologisesta, henkisestä ja hengellisestä kirjallisuudesta

Kati Sarvela kirjoittaa Ken Wilberin filosofiasta. Löysin kirjaston kokoelmista hänen kirjojansa:
 Kaiken lyhyt historia (Basam Books, 2009) 
 Rajaton viisaus : idän ja lännen lähestymistapoja henkilökohtaiseen kasvuun (Basam Books, 2011)

- sisäisessä teatterissa muokkaamme sisäisenä draaman uudelleen identiteettitarinaamme. Elämän eepostamme


Sisäinen teatteriⓇ on integratiivista terapeuttista toimintaa

- erilaisia näkemyksiä yhdistävä, terapeuttinen toiminta
- hyödynnetään lukien, kirjoittaen, leikkien erilaisia viisausperinteitä itsensä tiedostamisessa ja oman tietoisuuden laajentamisessa
- tutustumalla menneisiin mielikuviin minätilojen avulla voi kehittyä omaelämäkerrallisen draamamme, Elämän eepoksen aktiivisiksi luojiksi

Psykodraama on kiinnostava terapiamuoto, johon voisin itsekin osallistua.

Tuula Grandell:Matka luovuuden lähteelle : psykodraama ja jungilainen psykologia kohtaavat, Suomen Morenoinstituutti, 2014
Sirkku Aitolehti ja Kirsti Silvola: Suhteiden näyttämöt : näkökulmia psykodraamaan, Duodecim ,2008
Seija Nieminen: Morenolainen psykodraama : historiallinen ja filosofis-psykologinen analyysi, Psykologinen Kustannus, 1981

- Sisäisessä teatterissa voi valita kirjallisuudesta tai oikeasta elämästä henkilön, joka herättää tunteita
- uusi oppi kyettävä muuttamaan tarkoitukselliseksi elämäksi

Hiljaisuus ja luonto henkisen kasvun maaperänä

"Hiljaisuudessa on helpompi tavoittaa kosketus aidon olemisemme keskukseen, luovaan ja viisaaseen osaan meitä, itseyteemme, joka on piiloutunut erilaisten äänekkäiden egotilojen, kuten opittujen rooliemme taakse."  (s. 82)

Sisäinen teatteriⓇ on tietoisuustaitojen harjoittamista

"Toistamalla mietiskely- ja meditaatiokäytäntöjä voimme aktivoida aivoihimme uusia neutraalisia yhteyksiä, jolloin voimme rikkoa aikaisemmin vallinneita ajattelutottumuksiamme." (s. 89)

"Tietoisuustaitojen avulla ihminen voi oppia tuntemaan itseään, hän oppii peilaamaan luovasti kokemuksiaan, hän huomaa olevansa läsnä omassa elämässään itselleen ja muille." (s. 93) 

Kati Sarvela mainitseee tässä kappaleessa ruotsalaisen psykiatrin Åsa Nilsonnen. Etsin kirjaston kokoelmasta hänen kirjansa: 

 Aivot ja mindfulness : teoriasta käytännön viisauteen, Samsaraa Tasapaino-oppaat, 2014 
Toimiva yhteys : myötätunto ja hyväksyminen ihmissuhteissa, Edita, 2008
Kuka ohjaa elämääsi? : tietoisuustaidot arjen apuna, Edita, 2007

- Sisäisessä teatterissa voidaan valita joku teema, tilanne tai kysymys, joka otetaan syvällisen ajattelun, järkeilyn, leikin - peilauksen kohteeksi

-  Elämän eepostamme kirjoittaessamme on syytä aina muistaa, että tiedostamaton mieli voi tuottaa paitsi timantteja myös paljon roskaa

"...et muutu itseksi yrittämällä muuttua, vaan muutut itseksi kun annat tilaa omille ajatuksillesi ja tunteillesi"  (s. 105)
Tietoisuustaidot
- herkistyminen ympäristölle
- avoin uudelle informaatiolle
- kyky jäsentää todellisuutta uudella tavalla
- kyky käyttää erilaisia näkökulmia ongelmien ratkaisussa

Mielikuvitus tietoisuustaitojen harjoittamisessa

"Ainoastaan ne tunteet ja kokemukset, jotka häiritsevät läsnäolon taitojamme ja estävät elämästä aidosti tätä hetkeä, on tarpeen käsitellä aktiivisen mielikuvituksen avulla."  (s. 113) 

Metaforat, myytit ja fiktio kirjoittamisessa 

- mielikuvitus: tiedostamattoman mielen kieli
- metaforat: mielikuvituksen kieli
- minätilat ovat metaforia
- ego on metafora
- tiedostamaton mieli on metafora
- tunteensiirto on metafora
- metaforat ovat silta mielikuvitusmaailmamme ja järjen maailman välillä

Sisäinen teatteriⓇ on henkisyyden harjoittamista

"Rikkinäisen sielumme kipukohtien avaaminen, uusien siementen löytäminen, on henkinen tai hengelinen matka."  (s. 146)
"Henkisyyttä harjoittamalla ihminen kehittää omaa rajan tajuansa, ymmärrystä siitä, että jotkut asiat ovat pyhiä, niin kuin esimerkiksi omat rajat, luonto ja elämä. Uskonnoissa on valtava määrä totuutta, jota voimme hyödyntää omissa muodonmuutoksellisissa prosesseissamme." (s. 151) 
"Sisäisen teatterin jumalallinen oppitunti kulkee siten, että kirjoittaja lukee kaunokirjallista, uskonnollista tai filosofista tekstiä, jonka jälkeen hän spontaanisti ja luovasti peilaa kokemuksen omaan sisäiseen moninäkökulmaiseen todellisuuteensa."  (s. 156) 

Monipuolisia ajatuksia ihmiskunnan tulevaisuudesta 

"Kun ihminen tunnustaa itsessään olevan moninäkökulmaisen viisauden, monet identiteetit minätiloina, hän kuuntelee omaa intuitiotaan, eikä anna kulttuuristen valtakäsitysten dominoida sisällä itsessään." (s. 166)
"Mikäli sisäistä työtä ei tehdä, ihminen ottaa valtarakenteiden tarjoamat tekstit vastaan itsestäänselvyytenä. Nämä valtarakenteet tartutetaan meihin sosiaalisesti vanhempiemme, koulujen, yliopistojen, poliitikkojen, urheilutähtien, populistien, elokuvatähtien ja kirjailijoiden kautta. Vasta kun opimme rikkomaan tekstit ja pystymme kirjoittamaan uusia tekstiä lukien, löydämme itsemme." (s. 178)

Elämän eepoksenⓇ kirjoittaminen

- harjoita erilaisia tapoja meditoida ja kuuntele kehoasi
- et voi hallita elämääsi, voit vain ohjata sitä
- tunneälyn treenaminen
- tunteensiirrot
- fiktion avulla etäisyyttä
- visuaalinen elämänkartta


Tämän kirjan aion ostaa itselleni - matka oman elämän eepoksen kirjoittamiseen voi alkaa.


Kati Sarvela: Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuutena, Kuumussa Virtaa Oy, 2013
Kannet: Kaisa Huotari
Mistä lainattu: Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Hedbergin testamentti: Neljä kultajyvää uskon salaisuuden etsijälle


Hedbergin testamentti: Neljä kultajyvää uskon salaisuuden etsijälle kirjaan on valittu neljä  Hedbergin uudelleen suomennettua tai kieliasultaaan uudistettu teosta: Oikea ja väärä kristillisyys; Hedbergin lähetyskirje 1869; Johdanto Tunnustuskirjoihin sekä Hedbergin protesti. Kirjan on toimittanut Sakari Korpinen.Tekstit on suomentanut pastori Matti Aaltonen.

Korpinen kirjoittaa Lukijalle:

"Hedbergin laajasta tuotannosta on tähän kokoomateokseen valittu sellaisia kirjoituksia, jotka parhaalla mahdollisella tavalla auttavat käsittämään, miten hengellisesti rikkaasta testamentista on kysymys."

"Tämän kokoomateoksenkin artikkeleista ja esipuheista lukija huomaa, miten Hedbergin teologia nousee vanhan kirkon perinnöstä, Lutherista ja luterilaisesta ortodoksiasta (erityisesti Johann Gerhard, Abraham Calovius, Johann Andreas Quenstedt a David Hollazius).

Oikea ja väärä kristillisyys 

Esipuheessa Lauri Koskenniemi kirjoittaa mitkä asiat johtivat siihen, että Hedberg erosi herännäisistä 1844.  Alunperin ruotsinkielisenä julkaistu Pietism och Christendom (1844) levisi jossakin määrin Ruotsissa saapuvien matkalaukuissa.  Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1902, ilman tekijän nimeä. Vasta vuoden 1926 painokseen lisättiin Hedbergin nimi. Tämä julkaistava suomennos on neljäs.

Mikä on oikea kristillisyys? Onko pietismi, herännäisyys väärä kristillisyyttä? Tai joku muu hengellinen liike? Tämän tekstin lukeminen on minulle vaikeata. Liian paljon raamatullisia viittauksia, jotka eivät aukea minulle. Vaikka tekstiä on suomennettu uudestaan, silti tässä näkyy 1800 -luvun puolivälin kristillisyys. Ehkä olen oppinut lukemaan jo enemmän körttitekstejä.

Eikö Paavo Ruotsalainenkin puhunut, että yksin uskon kautta? Eikö se sanoma ole jokaisella kristityllä nykyään?  Ehkä se ero on siinä, että körttiläisyyteen kuulu "epäusko", mutta hedbergiläisyyteen ei? Ehkä epäusko -sana ymmärretään eri tavalla?

Onko ollut niin körttiläisyydessä, että ollaan menty hyvät teot edellä?  Mitä Hedberg tarkoittaa käytännön kristillisyydellä?  Eikö Raamattu ja evankeliumi ollut kaikille uskoville tärkeä?

"Puhdasoppiset teologit näkivät kuitenkin kuolleessa uskossaankin, että pietistit puuttuivat yksinomaan pyhitykseen: he ymmärsivät,  että usko oli kristillisyyden pääasia. Pietistit puolestaan tajusivat, ettei puhdasoppisilla ollut uskoa eikä pyhitystä, vaan pelkästää suuri määrä oppineita määritelmiä kummastakin."  (s. 20-21)

Pyhitys, onko se pahasta vai hyvästä? Tarvitaanko sitä uskossa? Hedbergin mukaan ei.

"Kun usko todella omistaa Jeesuksen ainoaksi autuuden perustuksekseen, silloin siinä on myös elämä itsessään, ja sen elämän se on saanut Kristuksessa Jeesuksessa, jonka se omistaa tarvitsematta siihen minkäänlaista pyhitystä tai minkäänlaisia hyviä tekoja."  (s. 40)
Ymmärrän jotenkin, että mikään pyhitys eivätkä hyvät teot tuo uskoa, jos se usko puuttuu sydämestä. Silti on joka hetki vaikea uskoa, epäusko valtaa mielen heikkoina hetkinä. 

Pyhitys ja autuus, mikä ero näillä käsityksillä onkaan? Paljon pohdittavaa maallikolle, mutta teologia silti kiehtoo mieltäni ja haluan yrittää ymmärtää edes hiukan enemmän näitä käsitteitä.

"Jokaiselle, joka haluaa nähdä, on varmaan myös käynyt selväksi, ettemme ole tehneet tyhjäksi pyhitystäkään ja hyviä tekoja, vaan olemme pikemminkin vahvistaneet niitä koskevan opin osoittaessamme, kuinka ne vuotavat uskosta aivan itsestään. Samoin opetimme, että elämän ja autuuden menettämisen uhalla niitä ei saa vähimmässäkään määrin sekoittaa vanhurskauttamiseemme Jumalan edessä, sille sinne ne eivät milloinkaan kuulu kautta iankaikkisuuden."  (s. 49)
Hedberg kirjottaa siis:
Jeesus Kristus on meidän vanhurskautemme
Jeesus Kristus on meidän pyhityksemme
Jeesus Kristus on yksin myös lunastuksemme

Lisää luettavaa:

Uuras Saarnivaara ja Risto Soramies: Pelastus ja pyhitys Lutherin mukaan, Uusi Tie, 2008
Petri Olaus: Uskon hedelmä eli pyhitys, M. Thiesen, 1963
Johannes Bernieri: Sisällinen kristitty : 4, Pyhän läsnäolon autuas vanki, Palava Sydän, 2019
Esa Santakari: Armosta autuaat : Jälkikorjuuta evankelisen liikkeen "autuuden ajasta", Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys,  1968
Frans Kärki: Autuus armosta, Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, 1953

Hedbergin lähetyskirje 1869

Esipuheessa Veikko Takala kirjoittaa millaisia aikoja elettiin kirjeen kirjoittamisen aikaan Suomessa. Mikä oli tilanne evankelisessa liikkeessä. Minkälainen sisältö Hedbergin kirjeessä on. 

Hedbergin lähetyskirje on voimakasta puhetta Jeesuksesta ja se sivuaa myös Adamin ja Eevan syntiinlankeemusta. Vaikka itse pidän enemmän "tunteisiin vetoavista" hengellisistä teksteistä, on tässä Hedbergin aikaan kuuluvassa paatoksellisuudessa myönteisessä mielessä, jotakin mikä virvoittaa omaa uskonelämää. 

Tämän lähetyskirjeen sanomaa olisi mielenkiintoista pohtia jossakin hengellisessä ryhmässä, jossa olisi vapaus tuoda esiin eri näkemyksiäkin.

Johdanto tunnustuskirjoihin

Esipuheessa Sakari Korpinen kirjoittaa kirkkolain ensimmäisestä pykälästä, autuuden julistuksesta ja ehyestä oppitunnustuksesta ja siitä miten tunnustuskirjat osoittavat Raamatun hengellisen lahjan.

"...Hedberg pitää Yksimielisyyden Ohjetta "kaikkien muiden tunnustustemme kruununa." (s. 72)

Tunnustuskirjat ovat: 

Tunnustuskirjojen kokoelmaa nimitetään Yksimielisyyden kirjaksi (vuodelta 1580). Sen tunnustustekstit ovat luterilaisten reformaatiokirkkojen virallisesti hyväksymiä. Kokoelmaan kuuluvat

varhaisen kirkon kolme ekumeenista uskontunnustusta
(lähde: evl.fi)

Lisää luettavaa:

Tunnustuskirjat pähkinänkuoressa : ekumeeniset uskontunnustukset, Augsburgin tunnustus, Vähä katekismus, Sley-Media, 2016
Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, Sley-kirjat, 2013
Eero Parvio: Mitä varten kirkko on? : Augsburgin tunnustus lyhyesti selitettynä, Perussanoma, 1998
Yrjö Sariola: Tunnustuksessa pysyen : pohdintoja Augsburgin tunnustuksen äärellä, Kirjaneliö, 1981
Simo Kiviranta: Luterilainen usko tänään : Augsburgin tunnustuksen selityksiä, SLEY-kirjat, 1981
Kaarlo Kalliala: Augsburgin tunnustus, Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1980
Martti Simojoki: Luterilaisen uskon tienviittoja : Augsburgin tunnustuksen opetuksia, WSOY, 1980
Eero Huovinen: Katekismus ja Raamattu, Raamattutalo, 2005
Juha Heinonen: Katkis : seikkailevan seurakuntalaisen matkaopas, Sley-kirjat, 2002

Hedberg kirjoittaa:

"Tunnustuskirjojen joukossa näet ensimmäisenä, rakas lukija kristillisen seurakunnan kolme yhteistä eli pääuskontunnustusta." (s. 78)

Lisää luettavaa: 

Joseph Ratzinger: Johdatus kristinuskoon : luentoja apostolisesta uskontunnustuksesta, Katolinen tiedotuskeskus, 2018
Tuomas Akvinolainen: Usko ja rukous : apostolisen uskontunnustuksen ja Herran rukouksen selitys, Kirjapaja, 2005
Augustinus: Kristinuskoa vasta-alkajille : kasteopetuksen opas, Sley-Media Oy, 2018
Laura Kajala - Juha Luodeslampi - Hanna Paavilainen: Elämä, rakkaus, kuolema : arjen makuisia ajatuksia kasteesta, häistä ja hautajaisista, Kirjapaja, 2016
Markus Kirla: Kristillinen kaste, Perea - Kristillinen Kirjapaino & Kustannus,  2016
Martti Ahvenainen: Kastekoulu, Aikamedia, 2016
Matti Väisänen: Kaste, usko ja pelastus : Matti-piispan testamentti, Sley-Media, 2013
Timo Junkkaala: Kaste ja usko, Perussanoma, 2012
Matti Väisänen: Pyhä kaste kirkossa : 2, Kirkkohistoriallinen osa, Tiedekonsultointi Research paja, 2001
Raimo Mäkelä: Kasteen haudasta ehtoollisen juhlaan, Perussanoma, 2001
Matti Väisänen: Pyhä kaste Raamatussa : 1, Teologinen osa, Research paja,  2000

Hedbergin käsittelee Yksimielisyyden kirjassa olevia tunnustuksia:
- Augsburgin tunnustus
- Augsburgin tunnustuksen puolustus
- Schmalkaldenin opinkohta
- Vähä ja Iso Katekismus
- Ykismielisyyden ohje

Hedbergin protesti

Esipuheessa Seppo Suokunnas kirjoittaa missä yhteydessä Hedbergin protesti syntyi, mitä Hedberg haluaa sanoaa protestillaan ja mitkä taustatekijät vaikuittivat kirjoitukseen. Suokunnas pohtii myös mikä oli Hedbergin protestin merkitys silloin ja mitä se opettaa meille tänä päivänä.

Riittääkö pelkkä lapsen kaste uskon teillä? Antinomismin vastustaminen - ei pelkkää evankeliumia, vaan myös lain saarnaa.  Mikä ero on sitten evankeliumilla ja lailla - laki ja evankeliumi

Vahvaa tekstiä, jonka pohtiminen aiheuttaa hiukan ahdistusta - ehkä olen enemmän evankeliumin kuuntelija kuin lain.

Fredrik Gabriel Hedberg: Hedbergin testamentti: Neljä kultajyvää uskon salaisuuden etsijälle, toimittanut Sakari Korpinen,  Aurinko Kustannus, 2010
Kansi: Jouko Jäntti ja Ritva Kaijasilta
Mistä hankittu: lainattu Vetelin kunnankirjasto












torstai 9. heinäkuuta 2020

Jumala hoitaa särkyneen: Psalmit sielun peilinä


Dan B. Allender ja Tremper Longman III ovat kirjoittaneet kirjan Jumala hoitaa särkyneen: Psalmit sielun peilinä. Kirja kuuluu Uusi Tie kustantajan julkaisemaan Avain Raamattuun -kirjakerho julkaisuihin.

Laitan jälleen tähän itselleni muistilistan tähän kirjasarjaan kuuluvista kirjoista:

Matti Väisänen: Milloin messias tulee : Raamatun opetus lopun ajoista, Uusi Tie, 1995
Greory A. Boyd: Jeesus median myllyssä, Uusi Tie, 1995
Liisi Jokiranta: Aihetta iloon : Filippiläiskirjeen riemullinen sanoma, Uusi Tie, 1996
Liisi Jokiranta: Kun sydän itkee : kuningas Daavidin seurassa, Uusi Tie, 1998
Jarmo Sormunen: Aikuiseen uskoon : Korintton seurakunnan kasvukipuja, Uusi Tie, 1998
Jorma Pihkala: Vapahtajan sylissä : evankeliumi Johanneksen mukaan, Uusi Tie, 1999
Leif Nummela: Laskettu aika : Tessalonikalaiskirjeiden äärellä, Uusi Tie, 1999
Teuvo Riikonen: Heti matkaan : Markuksen evankeliumi kiireiselle, Uusi Tie, 1999
Liisi Jokiranta: Maailman kuuluisin saarna : vuorisaarnan tienviittoja tätä elämää ja tulevaa varten, Uusi Tie, 2000
Jarmo Sormunen: Heikoissa väkevä : muistiinpanoja 2. Korinttolaiskirjeen äärellä, Uusi Tie, 2000
Pekka Eskelinen: Maailmanvaltojen nousu ja tuho : ahaa-elämyksiä Danielin kirjan äärellä, Uusi Tie, 2001
Jarmo Sormunen: Kaikessa ensimmäinen : Kolossalaiskirjeen vapauttava sanoma, Uusi Tie, 2001
Seppo Hämäläinen: Armolahjat arjessa, Uusi Tie, 2002
Pekka Eskelinen: Aika loppuu : ahaa-elämyksiä Ilmestyskirjan äärellä, Uusi Tie, 2002
Eero Junkkaala: Kenen luvattu maa : Joosuan kirjan selitys, Uusi Tie, 2002
Liisi Jokiranta: Sudet tulevat : suojautumisohjeita Johanneksen kirjeissä, Uusi Tie, 2003
Sakari Kähkönen: Israelin salaisuus : Sakarjan kirjan äärellä, Uusi Tie, 2003
Pirkko Valkama: Paratiisista karkotettu : opas Raamatun alkulukuihin, Uusi Tie, 2004
Eero Junkkaala: Luvatussa maassa : Tuomarien kirjan selitys, Uusi Tie, 2004
Pekka Eskelinen: Jeesus Vanhassa testamentissa : ahaa-elämyksiä Vanhan testamentin keskeisten Messias-ennustusten äärellä, Uusi Tie, 2004
Sakari Kähkönen: Jobin kirjan tarkoitus : Jumalan läsnäolo ratkaisee kärsimyksen selittämättömyyden, Uusi Tie, 2005
Mailis Janatuinen: Itkevä pronssimuuri : profeetta Jeremian elämäkerta, Uusi Tie, 2005
Pekka Eskelinen: Laulun aika on tullut : ahaa-elämyksiä Laulujen laulun äärellä, Uusi Tie, 2005
Pekka Eskelinen: Jumalan suunnitelma toteutuu : ahaa-elämyksiä Jesajan kirjan äärellä, Uusi Tie, 2006
Liisi Jokiranta: Vapauteen : uuden elämän evankeliumi Galatalaiskirjeessä, Uusi Tie, 2006
Pekka Eskelinen: Kaikella on aikansa : ahaa-elämyksiä Saarnaajan kirjan äärellä, Uusi Tie, 2007
Leif Nummela: Alkaen Mooseksesta : Jeesus jokaisessa Vanhan testamentin kirjassa, Uusi Tie, 2008
Pirkko Valkama: Siunaus kaikille kansoille : 1. Moos. 12-50, Uusi Tie, 2008
Pekka Eskelinen: Vapahtaja veljenä : ahaa-elämyksiä Heprealaiskirjeen äärellä, Uusi Tie, 2009
Liisi Jokiranta: Vastustuksesta huolimatta : Esra ja Nehemia, Uusi Tie, 2009
Vesa Ollilainen: Jeesuksen vertaukset, Uusi Tie, 2009
Per-Olof Malk: Jeesuksen jäähyväisrukous : Johannes 17, Uusi Tie, 2010
Jouko Jääskeläinen: Juhlien juhlat : havaintoja Raamatusta ja kalenterista, Uusi Tie, 2010
Vesa Ollilainen: Jeesuksen ihmeteot, Uusi Tie, 2011
Pekka Eskelinen: Minä olen teidän kanssanne : ahaa-elämyksiä Matteuksen evankeliumin äärellä, Uusi Tie, 2011
Jorma Pihkala: Valo voittaa pimeyden : Apostolien teot, Uusi Tie, 2011
Per-Olof Malk: Rakkautta vailla vertaa : Joonan kirjan äärellä, Uusi Tie, 2012
Vesa Ollikainen: Elämä & evankeliumi, Uusi Tie, 2014
Timo Keskitalo: Salaisuus avautuu : roomalaiskirjeen luvut 9-16, Uusi Tie, 2015
Per-Olof Malk: Jeesuksen viimeiset sanat ristillä, Uusi Tie, 2015

Jumala hoitaa särkyneen: Psalmit sielunpeilinä -teoksen esipuheessa Larry Crabb kirjoittaa:

"Kirjassa Jumala hoitaa särkyneen puhutaan asioista, jotka tavallisesti johtavat meidät tutulle tielle: askartelemaan yhä enemmän itsemme ympärillä saadaksemme itsemme kuntoon. Mutta tälle tielle tämä kirja ei meitä vie.
Tässä kirjassa oivaltava psykologi ja arvostettu teologi käsittelevät tunne-elämäämme. Mutta heidän ajatuksensa eivät nouse psykologian oppikirjoista ja teorioista vaan Raamatusta, erityisesti Psalmien kirjasta. Heidän lähdeaineistonsa on poikkeuksellista verrattuna tunteista yleensä käytävään keskusteluun, mutta heidän tavoitteensakin on ainutlaatuinen.
Heidän keskeinen ajatuksensa - joka kuulostaa itsestään selvältä vasta kun se on sanottu - on se, että tunne-elämämme, nekin tunteet, joita meidän ei pitäisi tuntea, avaavat ikkunan syvälle Jumalan sydämeen."  (s. 8)
Johdannossa kirjan tekijät kirjoittavat:

"...jokainen tunne, vaikka syntyisikin ihmissuhteiden tasolla, heijastaa kuitenkin jotakin ylöspäin suuntautuvasta ulottuvuudesta: suhteesta Jumalaan."  (s. 11)

"Tässä kirjassa tutkimme sitä, mitä vaikeat emotionaaliset taistelut kertovat suhteestamme Jumalaan. Jokainen tunne, nekin joita pidämme usein kielteisinä, paljastaa jotakin Jumalan sydämestä." (s. 11)
Keskeiset näkemykset, joiden perusteella kirjan tekijät ovat valinneet näkökulmansa tähän teokseen:

1) Olemme vakuuttuneita siitä, että tuntet eivät ole amoraalisia (moraalin ulkopuolella9 - ne tuovat julki sielumme sisäisen toiminnan ja ovat yhtä tahraantuneita kuin mikä tahansa muu persoonallisuutemme alue

2) Emme katso sisäänpäin sen vuoksi, että yrittäisimme muutta kielteiset tunteet suoraan myönteisiksi. Sen sijaan meidän tulee kuunnella ja pohtia tunteitamme, jotta pääsisimme paljon suurempaan kysymykseen: miten sydämemme suhtautuu Jumalaan ja toisiin ihmisiin

3) Oppaamme tällä löytöretkellä on Psalmien kirja

4) Kaikki tunteet, synkimmätkin, valaisevat meille jotakin Jumalan olemuksesta

Tunteet: sielun huuto

Tunteet vaihtelevat huipulta kuilun pohjalle. Tunteita on toisinaan hyvinkin vaikea käsitellä - niiden kipu on sietämätöntä, eikä aina ymmärrä miksi, tunnetila on sellainen, joka aiheuttaa vain pahaa oloa.

On tärkeätä kuuunnella tunteitansa. Psalmien kirjan avulla on hyvä mietiskellä tunteita ja sitä, mitä Jumala meille tahtoo kertoa ja näyttää elämän suuntana.
Tunteet paljastavat suhteemme Jumalaan. Mitä minä tunnen? Kuka olen? Mihin suuntaan olen menossa? Miten suhtaudun Jumalaan`Olenko menossa Häntä kohti vai poispäin?

Olisko nyt aika lukea koko Psalmien kirja? Mulla on tässä läppärissä taustakuvana kaunis seesteinen sinisävyinen järvimaisema ja tekstinä englanniksi Psalmi 120:1

I cried out to the Lord
when I was in trouble
and he answered me

Tämä psalmi on mun voimalauseeni, tukeni ja turvani, kun elämä satuttaa, enkä tiedä minne olen menossa. Tämä teksti löytyy myös eri tavoin monesta muustakin psalmista.

Psalmeista löytyy myös monta syventävää kirjaa:

Jukka Palola: Puhetta Jumalalle ja Jumalasta : Psalmien kirjan kommentaari, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry , 2018
Yrjö Sariola: Psalmimietiskelyjä : laulakaa ja soittakaa Jumalalle, Päivä, 2014
Anu Lähteensuo: Elämäni psalmit, Mediapinta, 2012
Antti Laato: Kristus psalmeissa, Perussanoma, 2011
Jaaako Mäkeläinen: Ilon lähteillä : Psalmien rukouksia, Uusi Tie, 2011
Marko Marttila: Ihminen Jumalan edessä : näkökulmia psalmien ja apokryfikirjojen teologiaan, Herättäjä-Yhdistys, 2011
Jukka Norvanto: Katumuksen ja kiitoksen lauluja : psalmit 1-59, Perussanoma, 2010
Psalmit Septuagintan mukaan, Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto ; Suomen Pipliaseura 2010
Philip W. Keller: Hyvän paimenen hoidossa : psalmi 23 paimenen silmin, KKJMK, 2007
Arto Antturi: Syvistä vesistä valoon : rukousmietiskelyjä psalmitekstien äärellä, Katharos, 2007
Eero Huovinen: Kärsimys ja ilo : katumuspsalmien tutkistelua, WSOY, 2006
Minna-Sisko Mäkinen: Ilo, surun sisko : psalmeja arjessa, Karas-Sana, 2004
Jukka Norvanto: Masentuneen ja rohkaistun lauluja : psalmit 60-150, Perussanoma, 2004
Tremper Longman: Psalmit : sielun peili : kuinka lukea psalmeja, Aikamedia, 2003
C.H. Spurgeon: Psalmit : psalmien kirjan kommentaari. Osa 1 ja Osa 2, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus, 2001- 2002

Psalmit: sielun ääni

"Mikään Raamatun kirja ei opeta meille sielun kieltä paremmin kuin Psalmien kirja, joka kuvailee ihmissydämen liikkeitä rikkaalla, eloisalla ja hätkähdyttävällä kielellä. Äänellä, joka häiritsee, kutsuu ja paljastaa, psalminkirjoittajat vetävät meitä kuuntelemaan Jumalan ääntä."  (s. 28)
- kieltämistä häiritsevä ääni
- turmeltuneisuutta  häiritsevä ääni

Tarvitsemme kutsuvan äänen
- äänen, joka kutsuu tuntemaan kipua
- äänen, joka kutsuu raivoamaan

Tarvitsemme paljastavan äänen
- äänen, joka paljastaa Jumalan sisimmän

Olen lukenut psalmeja, kun olen tarvinnut lohdutusta tai kun olen ollut jostain kiitollinen. Jollakin tavoin pelottaakin tarttua koko Psalmien kirjaa - uskallanko kohdata itseni näiden Raamatun tekstien äärellä? 

Suhteet: huudon alkuperä

Mikä herättää tunteemme?

- tunteemme perustuvat siihen, miten reagoimme toisten ihmisten käytökseen meitä kohtaan
- tunteemme heräävät kun ihmiset
    - liikkuvat meitä vastaan eli hyökkäävät
    - liikkuvat meistä pois eli hylkäävät
    - liikkuvat meitä kohti eli rakastavat

Hyökkäys: arvoamme loukataan
- viha: vastaamme tuleen tulella
- pelko: vihan kääntöpuoli

Hylkääminen: vetäytymistä läheisyydestä
- mustasukkaisuus: omistavaa raivoa
- epätoivo: pakoa yksinäisyydestä

Rakkaus: sisimpämme tavoite
- halveksunta: ivan kilpi
- häpeä: pakoa läheisyydestä

Hyökkäävä käytös saa minut pelokkaaksi, kavahtamaan sellaista henkilöä. Minulla kestää tovin, että pääsen tuon tunteen yli ja ymmärrän, ettei hyökkäys välttämättä ole aina henkilökohtaisesti minua kohtaan.

Hylkäämistä olen harvoin kokenut. Ehkä jonkun ystävän hylkäämänä on tuntunut aluksi oudolta ja hämmentyneeltä, mutta olen niistä tunteista päässyt yli ja hyväksynyt, että jotkut ihmiset tulevat ja menevät elämässäni. 

Toisinaan rakastetuksikin tuleminen saattaa ahdistaa - on kuin joutuisin nurkkaan ahdistetuksi, rimpuilen vapauttani.Enimmäkseen rakastaminen tuo hyvää oloa ja sitä tunnetta haluaa antaa itsekin toiselle ihmiselle. 

Väärämielinen viha ei suostu odottamaan oikeuden toteutumista

Mikä herättä vihan?
- emme saa mitä haluamme
- epäoikeuden mukainen hyökkäys

Väärämielinen viha vaatii oikeutta heti
- väärämielinen viha tukahduttaa valinnanvapauden
- väärämielinen viha kuluttaa toisia
- väärämielinen viha tuomitsee toiset

Vääärämielinen viha taistelee Jumalaa vastaan

Miten minä vihastun? Mitkä asiat saavat vihan nousemaan pintaan? Miten minä käsittelen vihaani? Fyysinen viha vai psyykkinen viha? 

Oikeamielinen viha hyökkää epäoikeudenmukaisuutta vastaan

Oikeamielinen viha on halukas taistelemaan odottamaan

Väärämielisen vihan muuttumnen
- ole ääneti
- odota
- mietiskele

Oikeamielisen vihan ilmaiseminen
- oikeudenmukainen viha paljastaa
- oikeamielinen viha kutsuu muutokseen
- oikeamielinen viha haavoittaa

Ei ole väärin tuntea vihaa, mutta sen käsitteleminen on toisinaan vaikeata. Tunnekuohussa saattaa koskea toiseen ihmiseen väärällä tavalla,  saattaa tuhota tavaroita tai sanoa ilkeitä, loukkavia sanoja. 

Väärämielinen pelko: tuhoisaa ahdistusta

- pelko: epävarmuutta vaaran uhatessa
- ero ja kuolema: äärimmäinen uhka
- avuttomuus ja pako
- pelko: pakoreaktio
- pelon pimeä puoli
    - turva-alueen vankina
    - pelon vääristävät vaikutukset

En ole ajattelut, että ääretön huoli, hermostuneisuus ja ahdistus olisivat pelkoa jostakin. Mutta sitähän tunnetta ne kuvaavat, kuten kauhun ja kammon tunnekin. Jokin asia pelottaa, joku on saanut minussa aikaan nuo tunnereaktiot. 
Kuoleman pelko - lapsena pelkäsin kuolemaa, nuorena en välittänyt (ajatellut) kuolemaa, nyt aikuisena tunteet vaihtelevat. Periaatteessa olen valmis kuolemaan, kun se hetki on, mutta käytännössä tieto, että minulla olisi vain tietty määrä elinpäiviä jäljellä, toisi monenlaiset tunteet pintaan. 
Läheisen, ystävän tai vaikka julkisuuden henkilö kuolema pysähdyttää - saa surulliseksi, mutta myös tietyllä tapaa rauhalliseksi, jos ihminen on parantumattomasti sairastunut, kipujen kanssa kamppaileva.  Kaipaus ja ikävän tunne pulpahtelee pintaa ja ajatukset ovat poismenneessä ihmisessä lähipäivien aikana, kunnes muistot pikku hiljaa hiipuvat ja palaavat aika ajoin. 
Epäonnistumisen pelko. Ehkä se on myös jonkinlaista häpeä, jos ei onnistukaan jossain asiassa tai tehtävässä. Miksi en harjoitellut tarpeeksi, miksi en lukenut asiasta enemmän, miksi en kysynyt joltakin neuvoa. Joskus tämä pelko voi estää yrittämästä tehdä jotakin, se voi estää menemästä omien rajojen ulkopuolelle  - on helpompaa pysyä aina vanhassa ja tutusssa, vaikka se ei välttämättä oli hyvä asia.

Rakentava pelko: Jumalan pelkoa

- pelko: pakomme suunta
- sydämen muutos: maailman pelosta Jumalan pelkoon

Mitä on Jumalan pelko? Miksi Jumalaa pitää pelätä? 
"Jumalan pelko on sen tietämistä, että hetkenkin kestävä olemassaolo ilman häntä on helvettiä. Etäisyytemme Jumalaa voi olla erilainen - jokainen askel poispäin on askel lähemmäksi helvetin pimeää kuilua. Meidän tulee pelätä olemassaolon menettämistä. Meidän tulee pelätä ihmisyytemme varsinaisen ytimen menettämistä kullkiessamme kapianan partaalla." (s. 99)

Synkkä halu: kateutta ja mustasukkaisuutta

- omistushalu
- kateus - kitkerää haluamista
- mustasukkaisuus - suojeluhalua

Psalmi 73: vihreä kateudesta

Kateus ja mustasukkaisuus - ärtymyksestä pakkomielteeseen
Sokea kunnianhimo
Omistusvimma

Mustasukkaisuuden tunteet kahlitsevat, tukahduttavat. Toisen yltiöpäinen omistushalu vie vapauden olla. Mieletön kateus toisen elämästä katkeroittaa - oman elämän hyvät asiat unohtuvat. Mustasukkainen voi myös olla tavaroistaan - ei anna toisen koskea tai käyttää niitä, tätä tunnetta ei vain ole lapsilla,vaan myös aikuiset voivat kokea näitä mustasukkaisuuden tunteita.

Jumalallinen halu: Jumalan kiivasta rakkautta

Jumalamme on mustasukkaisen kiivas
Inhimillinen mustasukkaisuus

Mustasukkaisuus: ainutlaatuisen suhteen suojelua
- Jumala ei siedä, että meillä on muita jumalia hänen lisäkseen
- naimisissa (parisuhteessa) olevan ei pidä sietää kilpailevia tunne- tai seksisuhteita

Suojeleva vai hyväksikäyttävä mustasukkaisuus
- Jumalan mielen vastainen mustasukkaisuus muuttuu itsepuolustukseksi ja pikkumaisuudeksi
- raamatullinen mustasukkaisuus ei ole hyväksikäyttävää

Kaipaus ainutlaatuisuuteen
- inhimillinen mustasukkaisuus, synnin tahraamanakin, heijastaa kuitenkin jotain Jumalan sydämen kiivaudesta

Läpeensä mustasukkainen rakastaja
- hylätessämme haureellisesti läheisyyden Jumalaan raivostutamme hänet: hän tuntee syvää mustasukkaisuutta
- Jumalan kaipaus on täynnä halua ja tuskaa
- Jumalan hellittämätön etsintä, hänen kiihkeä vihansa jokaista kilpailijaa kohtaan ja hänen käsittämätön halukkuutensa tuntea tuskaa puolestamme voittaa sydämemme hänen rakkaudelleen

Hylkääminen ja epätoivo: toivoa katoaa

Epätoivo: mustasukkaisuuden passiivinen serkku
- mustasukkaisuus taistelee menetystä vastaan, epätoivo kääntyy pakoon
- Psalmit ovat täynnä epätoivoa

Epätoivo voi avata sydämen maistamaan toivoa Jumalassa

Vapahtava epätoivo: toivo elpyy

- Jumalan mielen vastainen epätoivo on pakoa haluamisesta
- Jumalan mielen mukainen epätoivo purkautuu rukoukseksi, joka ei näe mitään selitystä kivulle mutta vaistomaisesti tietää kaipaavansa jotakin enemmän kuin vain vastausta
- Jumlan mielen mukainen epätoivo huutaa ymmärrystä, mutta antaa menetyksen jättämän tyhjyyden kääntää etsimää Jumalaa

Taivaallinen toivo
- maallinen ja taivaalinen
    - taivaallinen toivo sulkee sisäänsä maallisen toivon antaakseen sille arvon
- maallinen toivo on särkyvää - rappeutuminen ja kuolema

Kristuksen vapahtava epätoivo
- syntiemme sovitus
- maailman kipu


Epäpyhä halveksunta: paha pilkkaa

- halveksunta eristää ja kuihduttaa
- halveksunta häpäisee ja tuhoaa
- halveksunta on juoruilua
- kerskaileva halveksunta
- syyllistävä halveksunta

Pyhä halveksunta: pahaa pilkataan

- Jumala nauraa
- Jumala tekee naurettavaksi
- Jumala nöyryyttää

Inhimillinen häpeä syövyttää

Häpeän merkit
- tuskallinen itseensä uppoutuminen
- paljastumista pakoon
- väkivalta itseä ja toisia kohtaan

Mitä häpeä on?
- vajavuuden ja hölmöyden tunto
- hölmön luottamuksen paljastuminen

Jumalallinen häpeä vapahtaa

- häpeä paljastaa väärät jumalamme

Nöyryytetty Jumala
- ihmiseksi tulemisessa
- kärsimyksessä
- kuolemassa ja ristiinnaulitsemisessa

Vapaus häpeässä
- vapaus nöyryydessä: lunastuksen kaipuu
- vapaus toivossa: luottamus puolustajaan
- vapaus kiitollisuudessa: palvonnan ihme

Jumalan salaisuus

Ennalta arvaamaton Jumala
- vapahtava taistelu
- Jumalan hiljaisuus
- Jumalan hylkäämänä
- Jumalan hyökkäyksen kohteena

Jumalan hyvyys

- Jumalan kaipaus
- Jumalan mielenmuutos
- Jumalan hyvyyden paradoksi
- Kärsimyksestä kirkkauteen

Jumalan hyvyyden ilmenemismuodot
- Jumala uudistaa meidät
- Jumala on vanhempamme
- Jumala antaa meille levon
- Jumala ravitsee meidät
- Jumala kirkastaa meidät
- Jumala antaa meille itsensä

Psalmien kirja sielun peilinä. Psalmien kirja Jumalan hoitavana sanana. 

Dan Allender ja Tremper Longman: Jumala hoitaa särkyneen: Psalmit sielun peilinä, Uusi Tie, 1996
Kannet: Terttu Hauhia
Suomentanut Kirsi Virtanen
(alkuteos engl. Cry Of The Soul, 1995)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto