sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Sydämen täyskäännös: kirja toivosta

Ostin parisen vuotta sitten tämän Åsa Molinin kirjan Sydämen täyskäännös, kun olin Salossa tyttäreni mukana hänen käydessään valintakokeissa. Opiskelupaikkaa ei tullut tyttärelle, enkä ole sittemmin Salossa vieraillut. Tytär toki opiskelee toisintavoin unelma-ammattiaan, toista tutkintoa. Mutta Salon reissu oli ensimmäinen äiti-tytär matka ja meillä oli mukavaa kaikesta huolimatta. Ja tämä kirja oli hyvä ostos omaan kirjahyllyyni.

Kirjan takakannessa sanotaan:

"Omasta sisimmästä kumpuavat toiveet ovat ohuiden, helposti katkeavien lankojen varassa. Mutta Jumalan toivo riippuu lupauksen vahvoista köysistä, kirjoittaa Åsa Molin.
Joskus elämä kuitenkin heittelee meitä toivosta epätoivoon niin, että sydän on pakahtumaisillaan. Miten sellaisesta voi selvitä? Onko todella olemassa aitoa toivoa, joka ei johda pettymyksiin?
On, kirjoittaja vastaa. Sydämen täyskäännös kertoo hoitavasta ja parantavasta toivosta, joka ei ole valheellista toiveikkuutta. Todellinen toivo on tulevaisuutta, joka kolkuttaa arjen ovelle näkymättömin nyrkein
." 

Käännekohta


Åsa Molin kertoo,  miten hän työskenteli Kalkutassa vapaaehtoisena Äiti Teresan Nirmla Hridau-kodissa ja miten tuo kokemus antoi hänelle omalla tavallaan elämänrohkeutta, vaikka talo olikin kuoleman täyttämä talo. Jollakin tavoin tuo kokemus antoi hänelle toivoa ja maailma juuri siksi näytti hyvin erilaiselta.

Mistä toivo tulee elämäämme vaikka kohtaamme järkyttäviä asioita, sairastumme, menetämme läheisein ihmisen. Miten jaksamme pitää ylllä toivon kipinää tässä maailmassa?

Todellinen toivon salaisuus on että, mikään ei voi haitata eikä estää tai pysäyttää tai kieltää tai tuhota tai pilata Jeesuksen rakkautta. Me saamme toivoa, kun sallimme itsemme tulla vedetyiksi Jumalan kertomukseen. Ja kasteen kautta me menemme Jumalan kertomukseen.

Toivo on vaarallista


Åsa Molin kertoo toivon vaarallisuudesta kahden elokuvan kautta: The Shawshank Redemption ja Notting Hill. Miten rakkauden toivo muuttuu vaaralliseksi rakkauden toivottomuudeksi.

Raamatun kertomus Sakariaasta ja Elisabetista kuvaa lapsettomuuden toivottomuuden tuskaa ja toivon pientä liekkiä.

Viimeisessä tarinassa hän kertoo neljän veljeksen vangitsemisesta Marokossa 1973 kuningas Hassanin turvallisuuspoliisin toimesta. Heidät vapautettiin 30.12.1991. Mikä sai heidän pitämään edes pientä toivoa yllä näiden vuosien aikana?

"Minä kuitenkin uskon, että Jumala laulaa meille oopperaa. Hän laulaa jostain sellaisesta, mikä on niin kaunista, että sydämeen sattuu, sävelmää, joka kohoaa korkeammalle ja kauemmaksi kuin uskallamme ajatellakaan. Jumalan aaria väräjää vapaudesta ja siksi toivosta."  (s. 35)

Toivo ei ole strategia


Åsa Molin kuvaa toivoon jämähtäneisyyttä näytelmän Huomenna hän tulee kautta, jossa kaksi miestä Estragoni ja Vladimir ovat eksyneet ja odottavat aution maanitien laidassa, toivoen että Godot tulisi hakemaaan heidät. Näytelmä loppuu vuorosanoihin Lähdetäänkö, Kyllä lähdetään, mutta miehet eivät liikahdakaan lähteäkseen. Voiko tietynlainen toivo jumiuttaa meidät paikoilleen, kun toivon toteutuminen vaatisi tekojakin.

Entäpä Martin Luhter Kingin kuuluisa puhe unelmasta ja toivosta. Miten tämän puheen jälkeen toivo ilmeni mustien ihmisten keskuudessa, vielä sittenkin kun Martin Luther King oli ammuttu.

Raamatun kertomus naisesta, joka tulee Simonin taloon ja haluaa pestä Jeesuksen jalat, kuivata ne hiuksillaan ja voidella öljyllä. Millaisen toivon tämä nainen koki, päästessään Jeesuksen luo?

"Toivo ei ole passivoivaa, mutta toivottomuus on. Ilman elävää ja eloisaa kuvaa toisenlaisesta huomisesta ja ilman uskoa maailmaan, joka voi muuttua, on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta motivoitua toimintaan."  (s. 53)

"Toivominen on uskomista huolimatta kaikesta, mikä todistaa päinvastaista, ja sitten sen näkemistä, miten todisteet muuttuvat."  (s. 54)

Kuinka käyneekin


"Kristityt eivät ole poikkeuksia väärin kohdistetusta tai väärästä toivosta, ei. Päinvastoin: vaikuttaa siltä, että vahvan johtajan on aika helppo eksyttää meitä, kun hän vaahtoaa kaukaisesta toivosta."  (s. 56)

"Jumalan toivoa emme hallitse, se tapahtuu meistä huolimatta. Toiveemme ovat tapa ulottaa omaa hallintalaitteistoamme tulevaisuuteen, kun taas luottamus Jumalan lupauksiin on tapa antautua. Kun sekoitamme nämä keskenään ja uskomme, että omissa toiveissamme on samoja ominaisuuksia, meille koituu ongelmia."  (s. 58)

Åsa Molin kertoo myös omasta lapsettoomuuden toivottomuudesta ja toivosta saada lapsi.

"Monen pettymyksen jälkeen aloin aavistaa, että minun menetettävä toivoni. Ja löydettävä Jumalan toivo. Minun toivoni - tai toiveeni - on, että saisin itse päättää elämästäni ja piirtää sen suuntaviivat, niin että kaikki noudattaisivat pikku elämänsuunnitelmaani."  (s. 61)

"Kuinka käyneekin. Se on huolestuttava lupaus. Sillä siinä sanotaan rivien välissä, että luultavasti tapahtuu asioita, jotka panevat kaiken koetukselle, myrskyisiä päiviä, tähtiä, jotka törmäävät."  (s. 71)

Jonkin täytyy hajota


"Kristillisestä toivosta tulee helposti petollista toivoa, tuudittautumista uskoon, että varjelumme niilt oloilta, jotka vallitsevat rikkirevityssä maailmassamme."  (s. 85)


Sydämen silmin


"Kristittynä oleminen merkitsee sitä, että harjoittelee näkemään mahdottoman. Pitämään toivosta kiinni silloinkin kun se on mennyt."  (s. 104)

Houkan toivo


Åsa Molin kertoo tässäkin luvussa kirjojen ja elokuvien kautta toivosta. En ihan saa kiinni miksi otsikkona on houkan toivo. Miten se liittyy Nooaan. Sen takiako kun hän luotti Jumalaan ja rakensi arkin, vaikka toiset pitivät häntä hulluna, houkkana?

Ilmeisesti houkka-sanalla kuvataan hölmöä, kuten Selma Lagerlöfin tarinassa Jan-isästä ja Klara-Gulla-tyttärestä. Isä ei halua uskoa tyttärestään kuuluvia ikäviä huhuja, vaan tekee hänestä oman kuvitelman.

Ei koskaan myöhässä


Martan ja Marian veljen Lasaruksen kuolema ja henkiin herättäminen. Jeesus ei ollut myöhässä - hän ei koskaan ole myöhässä, vaikka hän ei konkreettisesti herätä henkiin jokaista kuollutta ihmistä, vielä.

Kotiin


"Taivas on yksi niistä "asioista" tai tiloista, joita ei voi luokitella. Se on käsityksemme tuolla puolen." (s. 142)

"Kuvaukset Jumalasta ja taivaasta ovat kuin vesi kahdessa kourassa suhteessa mereen."  (s. 143)

Taivas on kuin kukoistava puutarha, jossa on virtoja ja puita.

Åsa Molin pohtii miltä me näyttäisimme taivaassa, mitä tekisimme siellä, millaiset olisivat keskinäiset suhteemme, tuntisimmeko toisemme.

Ihan kuin tässä olisi kaikki


"Kun meillä on voimakas kuva tai näky siitä, millaista voisi olla, saamme voimaa ja rohkeutta alkaa tehdä muutoksia nykyhetkessä."  (s. 173)

Kaavailematon tulevaisuus


Rohkaisemisen kyky
- se voi olla sanoja tai tapahtumia, jotka näyttävät mitättömiltä harmaassa arkisuudessaan mutta silti antavat voimaa ja tarmoa jatkaa


Åsa Molin kuljettaa kirjojen ja elokuvien tarinoita kristillisyyden toivon sanoman ympärillä kiehtovasti, Tutut tarinat ja elokuvat saavat uusia merkityksiä. Vieraammat elokuvat ja tarinat haluasin itsekin katso ja lukea.

Sydämen toivosta on myös kirjoittanut:

Reijo Telarannan kirjablogi


Åsa Molin: Sydämen täyskäännös: kirja toivosta, Päivä, 2008
Suomentanut: Marja Sevón
(ruotsl. alkuteos Och  hjärtat vänder sig om)
Mistä hankittu: ostettu Kristillinen Kirjakauppa Suola ja Valkeus













Rukouksen virta

Nunna Kristodulin kirjoittama Rukouksen virta johdattaa sisälle niihin rikkauksiin, joita ortodoksinen rukousperinne tarjoaa oman aikamme etsivälle ihmiselle. Evankelis-luterilaisena olen kiinnostunut myös niin ortodoksisuudesta kuin katolilaisuudesta. Varsinkin rukoukset kummastakin antavat omaan luterilaiseen rukouselämääni omanlaista hengen rauhallisuutta.

Nunna Kristoduli (Anna-Leena Lampi) on filosofian maisteri, kirjailija ja nunna, joka asuu ja tekee työtään Heinävedellä Lintulan luostarissa.  Häneltä on ilmestynyt useita kirjoja.

Sielun ja ruumiin vuorovaikutus

"Ihminen, sekä sielu että ruumis, saa siis alkunsa yhtenä kokonaisuutena."  (s. 8)

Askeesi


Ihmisessä on kolme elämän kerrosta: hengellinen, sielullinen ja ruumiillinen.

"Kun puuttuu tärkein eli yhteys Elämän Antajaan, puuttuu elämältä sekä pohja että päämäärä." (s. 9)
"Kristillinen askeesi onkin tarpeiden saattamista oikeaan hierarkkiseen järjestykseen ja harmonian tilaan, niin että hengelliset tarpeet  - eli yhteyden vaaliminen Jumalan kanssa - ovat etualalla, mistä seuraa tunne kuulumisesta johonkin tämän ajallisen elämän ylittävään suurempaan kokonaisuuteen."  (s. 9)

Rukous ja ihmisruumis


Maahankummarrukset

"Maahankumarrus tarkoittaa, että ensin tehdään ristinmerkki ja sitten heittäydytään Jumalan eteen siten, että rukoilija laskeutuu rystystensä varassa polvilleen koskettaen päällään lattiaa ja nousee taas ylös."  (s. 12)

Ruumis rukouskammiona

"Ortodoksisessa rukoustraditiossa ruumis käsitetäänkin konkreettisesti temppeliksi. Se on kristityn rukouskammio."  (s. 13)

Rukouksen vaikutus ruumiintoimintoihin


Rukouksen tarkoitus on päästä yhteyteen Jumalan kanssa.

"Rukouksen hehkussa myös maasta luotu ruumis muuttuu armon vaikutuksesta kuin tulenliekiksi."  (s. 16)

Rukouksen lämpö

"Kun ymmärryksen rukous muuttuu sydämen rukoukseksi eli kun ymmärrys tai mieli laskeutuu sydämeen, sydämessä alkaa tuntua lämpöä."  (s. 17)

Rukous väsymyksen poistajana

"Rukoilla voi ja pitääkin kotona, mutta tosiasia on, että kirkossa se on helpompaa. Siellä on materiaali valmiina, voi vain antaa sen soljua sisimpäänsä, astua vuosisataiseen rukouksen virtaan. Siellä on muita rukoilijoita; rukous tiivistyy yhteisössä. Siihen tulee joukkovoimaa." (s. 20)

Pyhä ehtoollinen sielullis-ruumiillisena kokemuksena

"Ne (ehtooollisleipä ja viini) ylläpitävät sieluamme ja ruumistamme. Ne eivät poistu ruumiistamme muun ravinnon tavoin vaan menevät olemuksemme ytimeen ja ylläpitävät sitä puhdistaen sen kaikesta saastaisuudesta." (s. 21)

Ajatukset

"... ajatukset eivät vaikuta vain omaan itseemme vaan myös lähimmäisiimme. Olivatpa sanamme kuinka ystävällisiä tahansa, niin jos sisimmässämme on käynnissä kritiikki ja siellä lentelee arvostelevia ajatuksia, toinen kyllä vaistoaa sen."  (s. 23)

Hyvän ja pahan vaikutus ihmisen elimistöön

"... kun kristitty antaa itsensä luottavaisesti Kristuksen haltuun, hänen elimistönsä rauhoittuu ja näin sen eri osat toimivat niin kuin niiden pitääkin, jolloin tuloksena on terveys."  (s. 24)
"Koko hengellinen salaisuus sairastamisen aikana on siinä, että kilvoittelemme saadaksemme kokea Jumalan armon voiman."  (s. 25)

Masennus

"Kristinuskossa on peruskalliona usko ihmisen vapaaseen tahtoon. Se on elämänvaiheista riippumatta jokaisessa. Kenenkään ei pidä vajota toivottomuuteen, sillä muutos on aina mahdollinen. Kun tahto suunnataan hyvään, Jumala itse tulee avuksi."  (s. 26)

Ilman Jumalaa ja Jeesuksen rakkautta ja armoa elämälläni ei olisi tarkoitusta eikä  pohjaa, mille rakentaa.  Rukouksen voima on jotain, mitä ei voi käsittää ennen kuin kokee sen voiman ja lohdutuksen.

 Miksi sitten välillä on niin helppoa unohtaa rukoileminen tai miksi se on niin vaikeata? Miten rauhoittuu levoton mieli, kun ristii kätensä pieneen rukoukseen tai mielessä lähettää Jumalalle sanoja vaikeassa tilanteessa.  Ja miten kiitollisuus ja rauha valtaa mielen, kun kiittää rukouksella Jumalaa asioista joita on tapahtunut, asioista joita on läheisille ja ystäville tapahtunut. 

 Se lämpö ja virkistynyt olo, mikä rukouksen voimasta syntyy on Jumalan suurta rakkautta ja huolenpitoa. Tajusin vasta tämän kirjan tekstiä uudelleen lukiessani, mikä merkitys onkaan ehtoollisviinillä ja -leivällä. Mikään ruoka tai muu hengellinen ravinto ei anna sellaista suojaa kaikkea pahuutta vastaan. Havahduin myös pohtimaan sitä ristiriitaa, mikä itsellekin välillä tulee, kun puhuu läheisimmälleen kauniisti, mutta pään sisällä ajattelee vallan toisin... ehkä osa ristiriidoista johtunee siitä, miten ajattelen. 

Filokalian opetuksia mystisistä tiloista


"Koko Filokalia on oikeastaan niiden ihmisten antamaa opetusta, jotka ovat itse kokeneet, kuinka suurenmoista on elää Jumalan yhteydessä ja mitä ihmeellisiä lahjoja Herra suo ihmiselle."  (s. 27)

Haltioituminen

"Ekstaasi eli haltioituminen on Filokalian isien mukaan jotakin sellaista, missä ihminen tuntee astuvansa johonkin ennen kokemattomaan juhlalliseen ja ihmeellisen tilaan."  (s. 28)

Ihmetys

"Ihmetys, voisimme sanoa eräänlainen pyhä ällistys tai hämmästyttävä oivallus, kuuluu mystiseen tilaan."  (s. 30)

Valo

"Ortodoksisessa hengellisessä kokemuksessa puhutaan paljon valosta, ja nimenomaan Jumalan luomattoman valon näkemisestä."  (s. 31)

Rakkaus

"Kaikkien hengellisten kokemusten alkuna että loppuna on rakkaus Jumalaan."  (s. 35)

Yhdistyminen Jumalaan

"...kilvoittelijan koko olemus kurottautuu Jumalan puoleen ja kilvoittelija yhdistyy Häneen välittömästi: hän ikään kuin poistuu itsestään, lepää ja pysähtyy sisäisesti."  (s. 36)

Kuvaus mystisestä kokemuksesta

"Filokalian ehkä vaikuttavin kuvaus intensiivisestä mystisestä kokemuksesta on pyhän Simeon Uuden Teologin kirjoittama ja perustuu epäilemättä hänen omaan kokemukseensa."  (s. 38)

Varoituksia

"Ortodoksisen kirkon perusopetusta on, että hengelliseen elämään on ryhdyttävä nöyrin mielin, ainoana pyrkimyksenä halu elää Jumalan tahdon mukaan."  (s. 39)

Parikymppisenä harkitsin kääntymistä luterilaisesta ortodoksiksi. Lainasin kirjastosta mm. Filokalian. Nämä pyhien tarinat ovat jääneet mieleen uskoa voimistamina tarinoina, vaikka uskon elämäni olikin aika köyhää 25-40-vuotiaana. Viimeiset kuusi vuotta olen ollut matkalla Jumalan luo - välillä eksyen harhapoluillekin. Olen ajatellutkin ostavani itselleni Filokalia 1-5.

Hengellinen ohjaus ja rukous


"Hyvä keino oppia rukousta onkin yksinkertaisesti olla rukoilevan ihmisen lähipiirissä. Hänen läheisyydessään on itsekin helppo rukoilla."  (s. 41)

Kokonaisvaltainen kristillinen elämän tärkeys

"Sen, joka haluaa päästä sisälle rukouksen maailmaan on aloitettava ihan perusseikoista eli ihmissuhteittensa kuntoon saattamisesta."  (s. 42)
"Ihmissuhteiden kristilliselle tolalle saattamiseen tarvitaan tietenkin myös rukousta, mutta nimenomaan sellaista rukousta, jossa pyydetään Jumalalta apua oman käytöksen ja asennoitumisen korjaamiseen  - ei siis mitään korkeita rukoustiloja."  (s. 43)
"Rukouselämään kuuluu ilman muuta tietty askeettisuus." (s. 43)

Armon siivittämä alkuvaihe

"Hengellisen elämän alussa armo auttaa yleensä uutta uskovaa voimakkaasti."  (s. 45)

Rukousta käsittelevää kirjallisuutta

Isä Johannes: Valamon vanhuksen kirjeitä, Valamon luostari, 2012
Filokalia-sarja

Nöyryyden säilyttäminen

"Vielä vaarallisempaa on, jos ohjattavan mielikuvitus lähtee lentoon, kun aloitteleva rukoilija alkaa luulla suuria itsestään, niin ettei edes ohjaaja saa sitä enää kiinni... Seurauksena voi olla joko uusi lahko tai henkilökohtainen tragedia."  (s. 48)

Eksytys

"Eksytyksellä tarkoitetaan hengellisiä tiloja, jotka usein muistuttavat aitoja armon kokemuksia sitä kuitenkaan olematta - päinvastoin niiden takana on sielunvihollinen."  (s. 49)

Armon vetäytyminen

"Ohjaaja voi myös lohduttaa muistuttamalla, että armon aurinko ei ole kadonnut vaan on vain pilvessä. Nyt on tullut uskon aika: on uskottava vaikka ei näe."  (s. 52)

Armon vaihteluja

"Kun rukoilija ei menetä toivoaan ja jatkaa vaikka pimeässäkin kulkuaan Jumalan tiellä, hän saa kokea, kuinka armo taas palaa ja aurinko paistaa."  (s. 53)

Hengellinen kypsyys

"Rukous on sanoisinko lempiharrastus, johon mieli pompahtaa heti, kun se vapautuu muista ajatuksista. Jumalan läsnäolon tuntu on olemassa silloinkin, kun ajatukset ovat kiinni jossakin muualla."  (s. 54)

Jeesuksen rukouksesta

"Jeesuksen rukous on niitä ortodoksisen kirkon aarteita, jotka ovat levinneet koko kristikuntaan." (s. 55)

"Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä." 

"Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä ja maailmaasi."

Raamatunlukupiirit ovat minulle myös rukoukseen ohjaava yhteisö. Jumalanpalvelusten rukoushetket, erityisesti Isä Meidän-rukous.  Hengellisten liikkeiden seurat ja muut tapahtumat rukoushetkineen tai virsienlauluineen, joka erityisesti Siionin virsissä kumpuaa rukouksen tunteella. Välillä haluaa vain kuunnella toisten veisuuta jättäytyen armoa täynnä olevien sanojen vietäväksi.

Filokalian isät rukouksen opettajina


Filokalian kaksi aihetta: kuinka valmistautua rukoukseeen ja kuinka sitten pysyä siinä rukousyhteyden tilassa.

Filokalian tärkeimpiä rukousta käsitteleviä tekstejä


Ensimmäinen osa: munkki Euagrioksen 153 käsittävä opetus rukouksesta
Toinen osa: Hyödyllinen kertomus abba Filemonista
Kolmas ja neljäs osa: täynnä syvällisiä opetuksia rukoilemisesta yleensä ja etenkin Jeesuksen rukouksesta

Rukouksen tie Filokalian isien mukaan

Puhdistuminen

"Sielun puhdistuminen Jumalan käskyt täyttämällä on ensimmäinen rukoukseen liittyvä kilvoitus." (s. 66)

Suhde lähimmäisiin

"Suhteilla lähimmäisiin on isien mukaan erittäin suuri merkitys rukouselämässä."  (s. 66)

Keskittyneisyys

"Keskittymisen kannalta aamuhetki on kullan kallis. Mieli on silloin tyyni ja häiriintymätön." (s. 68)

Rukouksen sisältö

"On syytä oppia tarkkailemaan tapahtumia hengelliseltä kannalta. Sillä tavoin oppii huomaamaan ja välttämään sielunvihollisen järjestämiä ansoja."  (s. 71)

Rukoustila

"Rukoustila voi olla jotakin sellaista, mitä isät eivät enää pysty ilmaisemaan tavanomaisin keinoin."  (s. 71)

Käytännön ohjeita ja varoituksia


- on suostuttava kulkemaan isien viitoittamaa puhdistuksen tietä
- kärsivällisyyttä
- suhtaudu äärimmäisen varovaisesti ilemstyksiin ja valonäkyihin
- lue Filokaliaa omista elinolosuhteista käsin


Jeesuksen rukouksen sisältö


Jeesuksen nimen merkitys


- parantuminen Jeesuksen nimen voimalla

"Keskeistä Jeesuksen rukouksessa on juuri Jeesuksen nimi, joten siihen pitää keskittyä."  (s. 78)

- Jeesuksen nimi on meille siltana Hänen ja itsemme välillä

"Keskittyminen Jeesuksen rukouksen sanoihin merkitsee, että lakkaamme itse mestaroimasta omaa elämäämme ja annamme sen todellisen Mestarin käsiin."  (s. 79)

Jeesuksen neljä nimitystä

"Jeesuksen rukous on myös lupaus, sillä kutsumalla avuksemme Kristusta ja nimittämällä Häntä Herraksemme annamme ensinnäkin itsemme Hänen huolenpitoonsa ja toiseksi lupaudumme Hänen palvelijoikseen. Uskontunnustukseksi sen tekevät sana " Jumalan Poika " (s. 80)

Apostolit ja Jeesuksen rukous

"Jo ensimmäiset kristityt tunnettiin ihmisinä, jotka "huusivat avuksi Jeesuksen nimeä." (s. 81)

Jeesuksen nimen siunaukselliset vaikutukset


- parantaa sielun sekä ruumiin
- välittää kirkauttaan ja armoaan
- saa Kristuksen asumaan meissä

"Herra, armahda" -pyyntö

"Tarvitsemme armahdusta ja apua päästäksemme jälleen orjuudesta vapauteen." (s. 83)
"Armahda" -pyyntöön sisältyy siis synnintunnustus, itsesyytös ja tietoisuus omasta syntisyydestä, mikä johtaa katumukseen, huokauksiin ja kyyneliin."  (s. 84)

Minua vai meitä?


Jeesuksen rukouksen loppua voi vaihdella.  "armahda minua", "armahda meitä", "armahda meitä ja maailmaasi"

Jeesuksen rukous esirukouksena

"Jeesuksen rukousta voi halutessaan käyttää pelkästään esirukouksiin sekä elävien että edesmenneiden puolesta."  (s. 86) Vainajien puolesta "armahda" sijaan sanotaan "saata lepoon"

Jeesuksen rukouksen harjoitus ja rukousnauhan käyttö


Rukousnauha


"Perinteinen rukousnauha punotaan lampaanvillasta, johon liitetty kaunista symboliikkaakin: villa muistuttaa meille, että olemme Kristuksen lampaita."  (s. 88)

Rukousnauhan perinteinen väri on musta.  Rukousnauhoissa on tietyn välimatkan päässä helmiä tai normaalia suurempia solmuja, jotka helpottavat rukousten ja maahankumarrusten laskemista. Kreikkalaiset laittavat 25 solmun välein, venäläiset 10 solmun välein. Näiden perinteinen väri on punainen, mikä muistuttaa Kristuksen verestä. Rukousnauhan alku- ja loppupää yhdistetään punomalla risti. Se tuo mieleen Kristuksen kärsimykset meidän pelastuksemme tähden. Ristin alle voi tulla vielä tupsu tai hapsuja. Rukousnauha on yleensä 100 solmun pituinen. Ranteessa käytetään 33 solmun nauhoja - Kristuksen maanpäällinen ikä.

Kreikaksi: komboskini

Venäjäksi: tsotki
lähde: Pinterest


Rukousnauha muissa uskonnoissa


Roomalaiskatolisen kirkon rosarium eli ruusukko juontaa sekin juurensa erämaaisien rukousnauhaan. Alunperin Isä Meidän -rukousten laskemiseen käytetty. Myöhemmin ilotervehdys Pyhälle Neitsyelle. Ruusukkoa on rukoiltu 1500-luvulta lähtien. Paavi Johannes Paavali II lisäsi mietiskeltäviin rukouksiin 15 pelastuksen mysteeriin vielä viisi uutta ns. valoisaa mysteeriä. Esimerkiksi Herran rukous ja sen jälkeen kymmenen Ave Maria -rukousta.

lähde: Pinterest

Muslimeilla on 99 helmeä sisältävä rukousnauha, jonka avulla he toistavat Jumalan 99 pyhää nimeä.

lähde: Pinterest

Buddhalaismunkilla on 90 rukousnaua ja sitä on käytetty myös hindulaisuudessakin.

lähde: Pinterest


Rukousnauha Jeesuksen rukouksessa


"Rukousnauha tuo kurinalaisuutta rukouselämään, ja sitä käytetään nimenomaan Jeesuken rukousta toistettaessa."  (s. 91)

Kirjassa kerrotaan miten rukousnauhaa käytetään ja miten sitä pidetään.  Rukousnauhaa voi myös pitää kädessä, vaikka ei rukouksia laskisikaan. Se auttaa keskittymään rukoukseen ja antaa rukoukselle rytmiä ja konkretisuutta.

Rukousnauha rukouksen ulkopuolella

"Silloinkin kun ei rukoile, voi rukousnauhaa pitää kädessä ranteen ympäri käärittynä. Sen voi myös ripustaa autoon suojelukseen - onhan sen solmuissa paljon ristejä."  (s. 92)
"Koristeellisia pitkiä rukousnauhoja näkee joskus luostareissa ja kodeissakin ikonien koristeiksi ripustettuna samaan tapaan kuin meillä käspaikkoja."  (s. 92-93)

Rukousnauha ja maallikot


Rukousnauhaa voi käyttää muutkin kuin munkit ja nunnat. Sitä voi käyttää myös kirkossa.

Suoja pahan vaikutusta vastaan


Pyhiinvaelluspaikoilla kosketetaan rukousnauhalla pyhiä reliikkejä tai ihmeitä tekeviä ikoneja. Illalla ennen nukkumaanmenoa voi siunata vuoteensa rukousnauhalla.

Minulla ei ole vielä rukousnauhaa, mutta minulla 33 helmen rannekoru, jota pidän kädessäni lähes aina ja huomaan välillä hiveleväni helmiä tai korusta roikkuvaa ristiä - ehkä sekin on jonkinlaista hiljaista rukousta. 

Ihmisarvo Uudessa testamentissa


Jeesuksen opetus ihmisestä


 - Ihmisen arvo ei ole riippuvainen tuottavuudesta
- Jokainen ihminen persoonana on Kristukselle yhtä tärkeä
- Toisten mahdolliset synnit eivät kuulu minulle millään tavoin, olen vastuussa vain omistani
   - Minulle kuuluu se, että Kristus on opettanut suhtautumaan lämpimästi ja mutkattomasti lähimmäisiin, ilman että tuomitsee heitä eli edes ajattelee heidän julkisia tai salaisia syntejään

Ihmisarvon kunnioituksen käytännön seurauksia

"Tämä jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioitus on yksi niistä kristillisistä periaatteista, joka on siirtynyt nyky-yhteiskunnan arvomaailmaan." (s. 100)

Lapset

"Kristus oli ensimmäinen, joka todella näki lapsen ja auttoi muitakin näkemään."  (s. 102)

Naiset

"Ja lopullisesti tietenkin naisten mahdollisen alemmuuskompleksin haihduttaa Jumalanäiti Maria, joka pelastustyön inhimillisenä osapuolena on kirkon teologiassa ja käytännössä ihmisistä suurin ja kohoaa enkeleidenkin yläpuolelle."  (s. 104)

Orjat


Kristinusko antoin voiman kristityille isännille vapauttaa orjansa  - valitettavasti tämä kristillisyys ei  silti ole vieläkään poistanut orjuutta maailmasta.

Kansallisuuksien tasa-arvo

"Paha alkaa siitä, kun katsotaan, että oman heimon tai kansan tai uskonnollisen yhteisön edut oikeuttavat toisten polkemiseen tai jopa tuhoamiseen."  (s. 107)


Yli 2000 vuotta on Raamatussa julistettu ihmisarvoista ja niiden kunnioittamisesta. Silti osa ihmisistä tulkitsee Raamatun kertomuksia siten, että sortaa, tuhoaa, vihaa ja syrjii toisenlaisia ihmisiä. Milloin tämä maailma oppii oikeasti kunnioittamaan toista ihmistä?

Hesykasmi ja idän kirkko

"Hesykasmi tulee kreikan sanasta hesykhia, joka on edelleenkin käytössä ja merkitsee 'hiljaisuutta'." (s. 111)
"Hesykhia viittaa rauhoittumiseen, ei niinkään täydelliseen puhumattomuuteen."  (s. 111)
"Filokaliassa hesykhia ja hesykasti esiintyvät suomennettuina muodossa 'vaikenemiskilvoitus' ja 'vaikenija' tai 'vaikenemisen harjoittaja'.

Mitä hesykasmi on 


- mielen laskeutuminen sydämeen
- luomattoman valon näkeminen
- lakkaamaton Jeesuksen rukous

"Hesykastinen kilvoitus, kuten kaikki muukin kristillinen toiminta, alkaa kuitenkin kokonaisvaltaisesta kristillisestä elämästä."  (s. 112)
"Hesykasmi oon ensinnäkin kilvoitusta sisimmän hiljentymiseksi."  (s. 112)

Filokalian mukaan
- kaikenpuolinen itsehillintä sekä aineellisissa että mielen asioissa
- vaitiolo
- itsensä syyttäminen eli nöyryys

Hesykastin tulee harrastaa viidenlaista työskentelyä

- Herran Jeesuksen jatkuva mielessä pitäminen
- askeettinen elämäntapa
- hengellinen lukeminen  (psalmit, Uusi testamentti, isien rukoukset jne,)
- omien syntien muistuttaminen
- käsien työ elannon hankkimiseksi

Jeesuksen rukous


Pyhien Kallistoksen ja Ignatoksen ohjeessa on koko hesykastisen käytännön ydin.

Mielen laskeutuminen sydämeen

"Mieli sydämessä kutsutaan syvässä nöyryydessä avuksi Herraa Jeesusta Kristusta. Tällaista rukosuta kutsutaan sydämen rukoukseksi."  (s. 114)

Luomaton valo

"Yksi hesykasmiin yhdistetty ilmiö on luomattoman valon näkeminen. Silloin rukoilijan ympäröi syvässä rukouksessa sekä sisältä että ulkoa lempeä sinertävä valo."  (s. 116)

- Pyhän Simeon Uusteologin valokokemus
- Arkkimandriitta Sofroni ja luomaton valo
- Jumalanäiti näyttää luomattoman valon isä Paisiokselle
- Viattoman maallikon kokemus

Varoituksia eksytyksestä

"Jälleen kerran on muistutettava, etteivät kaiiki valot, joita mietiskelyn ja rukouksen aikana saattaa esiintyä, ole suinkaan luomatonta valoa."  (s. 122)

"On myöskin vakavasti otettava huomioon, että sielunvihollinen yrittää jäljitellä luomatonta valoa ja tarjoaa omia petollisia näkyjään erilaisiin tuntemuksiin liittyneinä."  (s. 123)

Hesykasmin historiaa

"Juuri hesykastien valokokemukset, joista tietoja kantautui myös Athosvuoren ja yleensäkin luostarimaailman ulkopuolella, tekivät 1300-luvulla hesykasmista päivän puheenaiheen."  (s. 124)
"Roomalais-katolinen kirkko ei ole voinut hyväksyä ajatusta Jumalan läheisestä kommunikaatiosta luomakunnan kanssa jumalallisten energioidensa välityksellä."  (s. 126)
"Ortodoksisessa kirkossa sen sijaan  Gregorioksen ajattelu että hesykastinen traditio saivat keskeisen aseman."  (s. 126)

Hesykasmin leviäminen

"Jo molempien Gregoriosten elinaikana hesykasmi oli levinnyt lähes koko itäiseen kristikuntaan, ja heidän jälkeensä leviäminen jatkui. Omat karjalaiset pyhittäjämme 1400- ja 1500-luvuilta olivat hekin jo hesykasmin vaikutuspiirissä ja hakeutuivat hesykastien lailla erämaiden hiljaisuuteen."  (s. 127)

Hesykasmin uusi nousi koitti Filokalian kokoamisen ja julkaisemisen jälkeen 1782.
"Nykyisin voikin sanoa, että hesykasmi vaikuttaa kaikkeen ortodoksiseen luostarikilvoitteluun ja myös maallikkojen hengelliseen elämään."  (s. 128)

Hesykastista kirjallisuutta


Filokalia
- osa 3: pyhän Gregorios Siinalaisen opetukset
- osa 4: pyhän Gregorios Palamaksen kolmas osa puheesta Pyhän vaikenemisesta harjoittavien puolustus

Iisak Niniveläinen: Kootut teokset, Valamon luostari, 2005
Pyhittäjä Johannes Siinailainen: Portaat, Maahenki, 1986
Igumeni Hariton: Jeesuksen rukous, Valamon luostari, 1983
Kallistos Ware: Sisäinen valtakunta, Valamon luostari, 2006
George A. Maloney: Hesykasmi Venäjällä, Valamon luostari, 1990

Katumus Filokalian isien kirjoituksista


"Katumus on eräänlainen mysteeri. Mitä lähempänä Jumalaa joku on, sitä syvemmin hän näkee oman syntisyytensä, oman puutteellisuutensa."  (s. 131)

Mitä katumus on

"Katumus on käsi, jonka ihminen ojentaa Jumalaa kohti. Jokainen synti on aina kuolemaksi, jollei sitä pyyhitä pois katumuksella."  (s. 133)

Ripittäytyminen eli synnintunnustusten sakramentti

"Synnintunnustus kuuluu olennaisesti jokaisen ortodoksikristityn elämään, ja sen yhteydessä on aina mahdollisuus panna uusi alku elämälle."  (s. 135)

Synnintunnustuksesta ei saa kuitenkaan tulla tottumusta. Erittäin tärkeää itsetutkiskelu on ennen pyhää ehtoollista. Silloin on kaduttava ja tehtävä sovinto, jos on vihoissa jonkun kanssa.

Katumuksen synty ja aitous

"Katumukseen ryhtyminen vaatii nöyryyttä, mutta toisaalta nöyryys syntyy katumuksesta. Nöyrtynyt ihminen ei tunne halua askaroida muiden synneillä."  (s. 137)

Katumus on aina mahdollista niin kauan kuin olemme elossa

"Jokainen päivä ja hetki, jonka vielä saamme valmistautumiseen ja katumiseen, on kallisarvoinen."  (s. 140)

Katumuskyyneleet

"Kyyneleet ovat todellisen katumuksen ja synninmurheen konkreettinen ilmaus."  (s. 141)

Katumuksen hedelmiä

"Katumus, johon sisältyy aina myös iloa, ja siihen liittyvä pelastuksen toivo kantavat hedelmiä jo tässä elämässä." (s. 143)

Luterilaisen kirkon synnintunnustus poikkeaa katolisen ja ortodoksisen kirkon ripittäytymisestä, mutta käsittääkseni tietynlainen ripittäytyminen on myös mahdollista luterilaisessa kirkossa. Jos elämässäni tulisi sellainen tilanne, ettei jumalanpalveluksen yhteinen synnintunnistus tuntuisi poistavan tuskaani, voisin tavata papin henkilökohtaista ripittäytymistä varten. 

Armo


Armon osuus pelastuksessa


"yksin armosta"  - ihmisen pelastus on kokonaan Jumalan armon ansiota

"yksin uskosta" - ihmisen pitäisi vain uskoa, eikä hyviä töitä tarvita

Teot uskon todistajina

"Armon kokemukset ja taivasten valtakunta eivät tule palkaksi teoistamme."   (s. 146)
"... Kristus maksaa meille jokaiselle sen mukaan kuin tekomme todistavat: uskommeko vai emmekö usko Häneen."  (s. 147)

Mitä armo on

"Se on Hengen tulen täyttämä voima, joka laskeutuessaan ihmisen sisimpään ylittää hänen omat mahdollisutensa ja muuttaa hänet jo tässä elämässä." (s. 148)

Armon vaikutuksia


- herättää ihmisen omantunnon
- kokoaa ihmisen mielen
- tekee tarkkaavaisen, nöyrän, tyynen ja iloisen
- synnyttää myötätuntoa lähimmäisiä kohtaan
- vapauttaa itsekeskeisyydestä
- antaa rohkeutta ja luottamusta

Armon saaminen kasteessa

"Kasteessa armo tulee sieluumme ja asettuu asumaan sen syvyyksiin."  (s. 149)

 - armo uudistaa meidät kastevedessä ja kirkastaa  sielumme piirteet eli meissä kaikissa olevan Jumalan kuvan
- kasteen jälkeen armo alkaa maalata kaltaisuutta Jumalan kuvan päälle

Armon aktivoituminen

"Useinmiten armon aktivoitumisessa on kuitenkin kyse ilmiöistä, josta käytetään nimitystä kääntyminen tai hengellinen herääminen."  (s. 150)

Kääntymys


Kutsu koettelemusten kautta

"Eri tavoin Hän yrittää herätellä lahjansa torjujaa, ensin hyvällä näyttäen hänelle huolenpitoaan monin tavoin, mutta jos tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy avaamasta silmiään, niin sitten osoittamalla hänelle erilaisten koettelemusten kautta maailman häilyväisyyden ja kaiken katoavaisuuden."  (s. 152)

Kaksi tietä armoon

"Seuraus heräämisestä on pyrkimys noudattaa Kristuksen käskyjä. Se osoittaa, että Jumalan armoa haluava on tosissaan."  (s. 154)
"... jatkuva määrätietoinen Herran Jeesuksen Kristuksen avuksi kutsuminen, johon liittyy eläminen kuuliaisuudessa hengelliselle ohjaajalle (luostarielämä)"  (s. 154)

Armon ruokkijoita


Muut sakramentit ja pyhät toimitukset


Ortodokisessa kirkossa
 -voitelun sakramentti

- Pyhä ehtoollinen
- Rippi
- Avioliiton sakramentti


Ikonit armon välittäjinä

"Armoa välittävät ortodoksisen kirkon uskon mukaan myös pyhät ikonit."  (s. 156)

Askeettinen kilvoittelu

- paastopäivät ja paastonajat

Armo hengellisen elämän eri ikäkausina

- uskonelämän alussa armo kannattelee hyvin voimakkaasti
- Jumala koettelee uskollisuuttamme kätkien meiltä armon tuntuvan toiminnan
- hengellisen elämän keskivaiheilla armon tilat ja hylätyksi tulemisen tunteet vaihtelevat
- armo voi olla pysyväinen vain nöyrässä ihmisessä

Hengellinen kypsyys

"Kun  nöyryyden läksy on lopulta opittu, hyvä hengellinen tila alkaa muuttua pysyväksi, eivätkä sitä enää riko armon poistumiset vaan kohokohdiksi muodostuvat voimakkaat armon kokemukset. Silloin alkaa kausi, joka on uskovan ihmisen hedelmällisintä aikaa."  (s. 158)

Väkeviä armon kosketuksia

"Hengen armo on vallannut ihmisen, hän pääsee lakkaamattoman rukouksen levolliseen rauhaan."  (s. 160)

Armolahjat

"Ortodoksisessa kirkossa ei ole tarvittu mitään erityistä karismaattista herätystä, koska Pyhän Hengen armolahjat ovat ilmenneet kirkon piirissä jatkuvasti."  (s. 161)

Armo ja eksytys

"Armolahjojen hinkuminen ja niiden perässä juokseminen johtaa usein eksytykseen."  (s. 161)
Ilman armoa ei olisi uskoa, ilman armoa en jaksaisi uskonelämääni, ilman armoa en pysyisi Jumalan lapsena.


Vanhus Porfyrios, oman aikamme ohjaajavanhus


Kirjan lopussa on kertomus  Angelos-nimisestä pojasta, josta tuli isä Porfyrios Athoksella ja miten hän on vaikuttanut ortodoksisessa maailmassa.


Tästä kirjasta olen saanut rohkaisua ja rauhaa omaan rukouselämääni. Aion lukea myös muita Nunna Kristodulin kirjoittamia kirjoja. Pidän hänen lempeän pohdiskelevasta kirjoitustyylistä.


Rukouksen virta kirjan on myös lukenut:

Reijo Telarannan kirjablogi

Nunna Kristoduli: Rukouksen virta, Minerva, 2008
Kannen kuva: Petter Martiskainen
Ulkoasu: Kalevi Nurmela
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakaupasta






























































































lauantai 19. lokakuuta 2019

Raamatun äidit: sivustakatsojista päähenkilöiksi

Outi Lehtipuun Raamatun äidit: sivustakatsojista päähenkilöiksi teoksessa käydään läpi Kansojen kantaäidit, Muut Vanhan testamentin äidit ja Uuden testamentin äidit. Minua on aina kiehtonut Raamatun naiset, vaikka täytyy myöntää, etten ole vieläkään jokaista Raamatun kertomusta lukenut.

Outi Lehtipuu kirjoittaa Johdanto-tekstissä:

"Tässä kirjassa nämä sivuroolia esittävät äidit nostetaan kertomusten keskiöön. Miltä tutut raamatunkertomukset näyttävät, kun niitä luetaan äidin näkökulmasta? Mitä ne kertovat äideistä ja heidän elämästään kertomusten kuvaamassa maailmassa? Millaisia liittymäkohtia niillä on nykyäitien kokemuksiin?"
"Raamatun kertomusten äärellä ei kuitenkaan pidä unohtaa, että ne  kuvaavat yhteiskunnallista tilannetta, jossa naisen asema ja vaihtoehdot olivat toisenlaisia kuin nykyään."
"Tarkastelen Raamatun äitejä eri näkökulmista ja luen heidän kertomuksiaan sekä heitä ymmärtäen että kriittisesti, ikään kuin vastakarvaan silittäen. Tapaani lukea näitä kertomuksia ei voi olla vaikuttamatta se, että olen ammatiltani akateemisen koulutuksen saanut raamatuntutkija." 

Kansojen kantaäidit

Kantaäideistä tunnetuimpia ovat  Eeva ja Saara. Hagar, Rebekka, Raakel ja Lea sekä Mooseksen äiti ovat jääneet vähemmälle huomiolle.  Näiden kantaäitien tarinat olen lukenut Raamatusta ja muistan suurinpiirtein mihin nämä naiset liittyvät Raamatussa.

Eeva on kaikkien elävien äiti, kuten tässä kirjassa on otsikoitu. 

"Eeva on traaginen äitihahmo, sillä hän menettää molemmat poikansa. Abel kuolee väkivallan uhrina, Kain puolestaan joutuu pakoileman, ehkä lopun elämäänsä."  (s. 22)

Eeva saa vielä kolmannen pojan, Setin. Tämä unohtuu itseltänikin. Abelin ja Kainin tarina on niin järkyttävä ja voimakas.

Eevalla on myös viettelevän, pahuuden tielle houkuttelevan naisen leima. Kielletyn hedelmän syöminen ja Aatamin houkutteleminen syömään hedelmä Hyvän ja Pahan tiedon puusta.

"Syömällä hyvän- ja pahantiedon puusta Eeva, kaikkien elävien äiti, antaa kasvun ihmisyyteen ja opastaa lapsensa elämään maailmassa, joka on kaukana paratiisista."  (s. 26)

Mitä Eeva minulle Raamatussa merkitsee? Se huoli ja murhe, mitä omien lapsieni kautta olen saanut kokea - antaako Eevan tarina, minulle lohtua, vaikka en ole menettänyt lapsiani? Ymmärtäisinkö paremmin äitejä, jotka ovat menettäneet lapsensa tai joiden lapsi on tehnyt toisia vahingoittavia tekoja? Äitiyden kivut ja niistä selviäminen. Entäpä naiseus - olenko minä millainen puoliso, äiti, lapsi, ystävä?

Eevasta on kirjoitettu vuosi sitten kirja Toinen Eeva: johdatus raamatulliseen tasa-arvoon (Päivä, 2018). Kirjan on kirjoittanut Bette J. Boersma.

Saara ja Hagar - Abraham ja lapset Iisak ja Ismael. Lapsettomuus, äitiys, toisen vaimon lapsi, yksinhuoltajaäiti.  Näitä ajatuksia tulee mieleen Saaran ja Hagarin tarinoista - kipeitä naiseuden ja äitiyden asioita. Löytävätkö naiset, äidit näistä tarinoista vertaistukea, lohdutusta, kenties ymmärrystäkin? Osaanko minä olla läsnä toiselle äidille, toiselle naiselle tämän Raamatun kertomuksen myötä?

Hagarista on kirjoittanut Anne Graham Lotz kirjassaan Haavoilla Jumalan perheessä (Päivä, 2014)

Rebekka, Raakel ja Lea. Kahden lapsen äiti, kahden vaimon mies.  Rebekan tarina saa miettimään, miten itse kohtelen kahta lastani - suosinko tytärtäni enemmän kuin poikaani? Mitä Raakelin ja Lean tarina voi antaa nykyaikaan?

Mooseksen äiti - äidin rakkaus, oman lapsen hengen pelastaminen kaikin tavoin, tyttären, kätilöiden ja faaraon tyttären apu. Mooseksen alkutaipaleen tukiverkko. Tälläisiä tukiverkkoja soisi jokaisella lapsella olevan.

Muita Vanhan testamentin äitejä


Nämä seuraavat äidit ovat niitä vieraampia ja voisi sanoa, että lähes tuntemattomia minulle, ennen tämän kirjan lukemista. Tai nämä unohtuvat Eevan, Saaran ja Marian varjoon.

Noomi - Raamatun tunnetuin anoppi, kuten kirjassa otsikoidaan. Noomilla on kaksi miniää, Orpa ja Ruut. Noomin pojat kuolevat ja tapana on, että lesket etsivät itselleen uudet miehet. Anopilla ei ole mitään turvaa antaa heille. Ruut ajattelee kuitenkin toisin. Hän ei halua jättää Noomia, vaan kulkee anoppinsa mukana.

"Ruutia on josks kutsuttu Raamatun neuvokkaimmaksi naiseksi. Mutta oikeastaan kertomuksen neuvoikkain nainen on Noomi, jonka luoman suunnitelman Ruut panee täytäntöön.  Molempien naisten onneksi koituu se, että he uskaltavat luottaa ja sitoutua toisiinsa. Näin he löytävät uuden elämän toivottamalta näyttäneessä tilanteessa."  (s. 77)

Naisten, äitien neuvokkuus rohkaisee meitä nykyajan äitejä ja naisia pitämään yhtä vaikeissakin asioissa.

Hanna, lapsestaan luopuva. Samuelin äiti, joka on luvannut Jumalalle, jos hän tulee raskaaksi luovuttaa hän poikansa Jumalan palvelijaksi Silon pyhäkköön.  Tästä tarinasta saa vertaistukea kaikki ne äidit jotka ovat joutuneet erinäisistä syistä luovuttamaan lapsen toiselle henkilölle kasvatettavaksi. Hanna kuitenkin synnyttää vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Voiko tämä olla lohtuna lapsensa toiselle antaneelle - mahdollisuudesta uuteen äitiyteen, mahdollisuudesta armoon, että ei voi omaa lastaan kasvattaa? Miten äidin menettänyt lapsi Hannan tarinan kokee?

Batseba, Vanhan testamentin tunnetuin toinen nainen, toisen miehen vaimo ja aviorikkoja- joskaan ei omasta tahdostaan. 

Onko Batseba hyväksikäytön uhri vai kunnianhimoinen, päättäväinen nainen?

"Batseba on tyypillinen hallitsijadynastian äiti, joka pyrkii suosimaan omaa poikaansa toisten naisten poikien kustannuksella."  (s. 88) 
"Batseba on jäänyt historiaan ennen kaikkea Daavidin halun kohteena, jonka vuoksi muuten ihailtu ja hyveellinen kuningas lankeaa ja joutuu katumaan. Mutta hänen roolinsa Salomon äitinä on vähintään yhtä merkittävä. Se on suorastaan ratkaiseva, kun vallanperimyksestä kiistellään. Tällä äidillä on pelisilmää ja hän osaa sitä käyttää, itsensä ja lapsensa parhaaksi."  (s. 92)

Mitä Batseba meille nykyäideie, nykynaisille antaa? Selviytyjän esikuvan?

Seitsemän marttyyriveljeksen äiti. 

"Kertomus seitsemästä marttyyriveljeksestä ja heidän äidistään kerrotaan Toisessa makkabilaiskirjassa, joka kuuluu Vanhan testamentin apokryfikirjojen joukkoon. "   (s. 94)
"Ruoskittaviksi tuodaan myös seitsemän veljestä ja heidän äitinsä, jotka kieltäytyvät syömästä sianlihaa."  (s. 96)
"Nykyään tällainen marttyyriuden ihannointi liitetään herkästi ääri-islamiin ja sen innoitamana tehtyihin itsemurhaiskuihin. Mutta kertomus tästä uskossaan ehdottomasta äidistä ja hänen seitsemästä pojastaan osoittaa, että sama asennoituminen kuuluu myös oma kulttuurimme juutalais-kristilliseen perintöön."  (s. 99)

Kuinka paljon me nykyäidit olemme valmiita uhraamaan kristinuskomme eteen?

Tobian äiti Hanna, perheensä elättäjä. Hannan mies Tobit sokeutuu ja Hannan on otettava vastuu perheen elättämisestä, mikä ei ole helppoa ajassa ja yhteiskunnassa, jossa mies on elättäjä ja vaimo hoitaa kodin.  Olisiko tämä tarina rohkaisu naisille, jotka nykyaikanakin kamppailevat parisuhteessa, jossa mies tuntee olevansa hiekompi elättäjä?

Judit, kansakunnan äiti.  Juditin kirja kuuluu myös apokryfikirjoihin.

"Juditia voi kuitenkin kutsua äidiksi, ainakin vertauskuvallisessa mielessä. Hän on koko kansan äiti, esimerkki ja esikuva, joka toimii kansansa parhaaksi pelastamalla sen ylivoimaisen vihollisen kynsistä."  (s. 108)

Uuden testamentin äitejä


Maria ja Elisabet ovat Uuden testamentin tunnetuimmat äidit. Herodias on äiti, joka ei saa mairittelevaa mainetta Raamatussa.  Hänhän vaatii Johanneksen pään vadille.

"Herodias on pahan naisen ruumiillistuma, myös äitinä kylmä ja tunteeton."  (s. 138)

Kanaanilainen nainen

"Kertomus kanaanilaisesta naisesta onkin samalla pienen uskon ylistys. Jo vähäinen usko voi saada aikaan ihmeitä, Äidille pienikin usko riittää."  (s. 148)

Rohkenemmeko luottaa Jumalaan ja Jeesuksen kanaanilaisen naisen tavoin?

Sebedeuksen poikein äiti

"Siitä huolimatta, että Jeesuksen seuraaminen merkitsi perheestä irrottautumista, näyttää äitejä pyörivän Jeesus-porukan ympärillä. Sebedeuksen poikien äiti ei ole ainoa, vaan ylösnousemuksen todistajien joukossa on myös Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti."  (s. 152)

Lyydia, uraäiti

Lyydian muistan Raamatun ensimmäisenä bisnesnaisena, ja se omalla tavallaan motivoi omaan työuraani kristittynä.

Loois ja Eunike, mallikelpoisten äitien ketju.

"Äiti (Eunike) ja isoäiti (Loois) näyttävät olleen Timoteuksen uskonnollisen kasvatuksen kantavat voimat."  (s. 165)

Outi Lehtipuu kirjoitta Epilogissaan: Jumala äitinä:

"Toisinaan Jumala vertautuu Raamatussa myös äitiin.  Häntä kuvataan verbeillä, jotka liittyvät äitiyteen ja naisen kykyyn synnyttää. Kaiken Luojana Jumala oli kaiken synnyttäjä. Hän on "kallio, joka antoi teille elämän" ja "Jumala, joka on teidät synnyttänyt". (s. 172)
"Eräs Raamatun merkillisimmistä äitipuheista on Matteuksen evankeliumissa, jossa Jeesus vertaa itseään kanaemoon."  (s. 175)
"Puhe Jumalasta vain miehisin kuvin vääristää helposti tätä näkökulmaa. Siksi perinteinen jumalapuhe kaipaa rinnalleen myös naisellisia ja äidillisiä kuvia Jumalasta."  (s. 176)


Raamatun äidit -teos avaa äitien ja naisten asemaa Raamatussa ja sen ajan yhteiskunnassa. Nämä erilaisten äitien tarinat tuovat vertaistukea ja ymmärrystä nykymaailman äideillekin. Tämä kirja rohkaisee lukemaan enemmän Raamattua ja erityisesti apokryfikirjoja.


Raamatun äidit -kirjasta ovat myös kirjoittaneet:

Agricola, Suomen humanistiverkko, kirja-arvostelut
Kommentti Nuoristutkimuksen verkkokanava kirja-arvostelut
Tahaton lueskelija


Artikkelit:

Äidit poikien taustalla Kirkko ja kaupunki


Outi Lehtipuu: Raamatun äidit: sivustakatsojasta päähenkilöiksi, Kirjapaja, 2011
Kansi: Iiris Kallunki
Mistä hankittu: tilattu IlonPolku verkkokaupasta









Seitsemän silmäniskua

Seitsemän silmäniskua on tarina Pekka Simojoen 50-vuotisesta matkasta. Pekka Simojoki on kirjoittanut tämän kirjan yhdessä ystävänsä Kalle Vaismaan kanssa.

Kirjassa on seitsemän tarinaa - seitsemän silmäniskua: Kutsu, Aika, Rohkeus, Tehtävä, Uudistus, Unelma ja Huolenpito. Esipuheessa Kalle Vaismaa kirjoittaa:

"Kirjan nimi Seitsemän silmäniskua on perua Simojoen perheen Namibian matkalta jouluna 2007. Reissun aikana Pekka koki Jumalan puhuttelevan häntä seitsemän kertaa eri tapahtumien muodossa. Kirjan jokaisen luvun alussa on matkapäiväkirjan katkelma, joissa hän kirjoittaa näistä Jumalan väliintuloista. Pekan koko elämästä on löydettävissä samankaltainen kronologia kuin silmäniskujen sanomasta, minkä vuoksi lauluntekijän tarina on paalutettu lukuihin silmäniskujen mukaan."

Simojen perheen Namibian matkapäiväkirjaa lukiessa tunsin olevan itsekin Namibiassa. Pekka saa tarinankerronnallaan pysähtymään tapahtumien ja sanoman äärelle. Jokaisen tarinan luettuani (samoin kuin keikoilla on kuullut tarinoita), pysähdyn ajattelemaan, mitä tämä tarina ja sanoma antaa minulle juuri tässä hetkessä.

Matkapäiväkirjan jälkeen saa lukea Pekka Simojoen elämäntarinasta palasia lapsuudesta viittäkymmentä lähestyvän mieheen.  Elämäntarinoista kumpuaa koskettavia tarinoita, rohkaisevaa sanomaa, humoristisia tapahtumia, sydäntäriipiviä hetkiä ja sitä paloa, mikä yhä vie Pekka Simojokea Jumalan sanansaattajana ympäri Suomen ja maailmankin.

Valokuvat Namibian matkalta sekä Pekan elämästä lapsuudesta saakka elävöittävät kirjaa, kuten elämäkerrallisten kirjojen kuuluukin.  Kirjasta löytyy myös hauskoja ja elämänläheisiä haastattelupätkiä Pekasta vanhempineen, ystävineen ja yhteistyökumppaneineen.

Kirjan tarinoiden myötä saa kuvan, millaista on Suomi-gospelin alkuvaiheet olleet ja missä ollaan nyt 2000-luvulla. Kristillisen musiikin sanoman vieminen muullakin tavoin kuin perinteisin virsin ei ole ollut helppoa ja sitä se ei ole vieläkään. Jumalalle kiitos, että me ihmiset vielä käymme gospelkeikoilla - toivottavasti saan käydä vielä mummonakin, vaikka tulevat gospelmuusikot voisivat olla lapsenlapsiani. Sillä ei ole merkitystä, minkä ikäisiä muusikot ovat - tärkeintä on  sanoma ja sävelet.

Seitsemän silmäniskua -kirjasta ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Kirjava kirjasto
Reijo Telarannan kirjablogi


Kalle Vaismaa ja Pekka Simojoki: Seitsemän silmäniskua, Suomen Lähetysseura, 2011
Kansi: Philippe Guiessaz
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakaupasta

maanantai 14. lokakuuta 2019

Joka päivä joka hetki

Pekka Simojoki on poiminut koskettavia runontapaisia tekstejä sanoittamistaan ja säveltämistään lauluistaan.  Hänen äitinsä Aila Simojoen herkät akvarellimaalaukset tekevät tästä kirjasta visuaalisestikin lempeän, rauhallisen matkan elämän tunteisiin, Jumalan rakastavien kätten ympäröivänä.  Joka päivä joka hetki -teos on runollinen hartauskirja. Runouttahan laulujen sanatkin ovat.

Pekka kirjoittaa Saatteksi-tekstissään:

"Tässä kirjassa elävät kahden sukupolven kokemukset. Tuokoot ne iloa ja valoa arkeesi. Ne kertovat, että meillä on toivo, joka ei katoa käsistä ja josta voi pitää kiinni. Joka hetki ja joka päivä."

Tämän kauniin, koskettavan ja toivoa antavan kirjan äärellä olen silloin,  kun tarvitsen lohdutusta elämän murheisiin. Tästä kirjasta löydän ilon sanoja ja herkkyyden hauraita kuvia, kun etsin runoja ystävälle, seurakunnan tilaisuuksiin tai vaikkapa vain ajatuksena omaan luovaan kirjoittamiseen. Tämän kirjan äärellä hiljennyn ja kiitän Jumalaan ihmisistä, joilla on sanan ja sävelien taito tuoda hengellistä musiikka kaikille. Kiitän Jumalaa kuvien ihmeestä, joita toiset ihmiset osaavat luoda monin tavoin.

Poimin yhden kirjan tekstin tähän, joka minua kosketti juuri tänään, kun tätä blogikirjoitusta kauniina lokakuisena päivänä kirjoitiin.

Laula arkipäivän ihmeistä,
laula ilosta,
itkemättömistä itkuista.
Laula väreistä,
laula valosta,
särkyneitä sanoja.

Laula siellä. missä kukaan muu
ei uskalla.
Laula viimeisellä rajalla,
missä sulkeutuu
portti ainoa.
Laula toivon lauluja.

Pekka Simojoki ja Aila Simojoki: Joka päivä joka hetki, Minerva, 2009
Kuvitus: Aila Simojoki
Ulkoasu: Eeva Kuvaja
Mistä hankittu: ostettu käytettynä kirjana antikvaarinettikaupasta

TV7-sivuilta löytyy  video  Pekka Simojoen haastattelusta  tämän kirjan tiimoilta.

Minä olen Sykkyrämyyrä!

Taisin lukea keväällä tai kesällä tämän värikylläisen kuvakirjan, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Ilona Partanen. Minä olen Sykkyrämyyrä! on pohdiskeleva olento, jonka kengät ovat kadonneet. Niitä hän lähtee etsimään ystävänsä Kärkäskäsin kanssa. Pian he huomaavat, että yhdeltä sun toiselta on kadonnut tavaroita - kuka ihme varastelee niitä? Muut on kiukuissaan kadonneista tavaroistaan, mutta Sykkyrämyyrä miettii yhä millainen hän on.

Etsintäpartio lähtee etsimään kadonneita tavaroita. Sykkyrämyyrä ei ensin uskalla lähteä mukaan, mutta ystävät rohkaisevat häntä. Tarinassa kuljetaan erilaisten pelkojen ympärillä ja miten niitä käsitellä. Sykkyrämyyräkin rohkaistuu miettimään pulmallisen tilanteen selivttämistä ja unohtaa oman pelkonsa. Pelon tunteen lisäksi Sykkyrämyyrä kokee nolouden tunteita, mutta Toukka auttaa häntä pääsemään tilanteen kanssa sinuiksi - sellaisiahan ystävät ovat, tukevat erilaisissa tilanteissa.

Tarinan värikkäät kuvat erikoisine hahmoineen ovat riemastuttavaa katseltavaa. Samoin hahmojen nimet saavat hymyilemään. Luulenpa, että tätä kirjaa on hauska lukea lasten kanssa ja varmasti tarina herättää monenlaisia ajatuksia. Minä, lähes viiskymppinen akka nautin tämän kirjan värikkäistä kuvista ja pohdiskelevasta tarinasta, jossa oli myös huumoria.

Tyttären Iris-kissa :) 

Ilona Partanen on tehnyt mielenkiintoisen Taiteen maisterin opinnäytteen aiheesta Kuinka Sykkyrämyyrä rakennetaan? Kurkistus lastenkirjallisuuden konventioihin kuvittajan taiteellisen produktion kautta 

Ilona Partanen: Minä olen Sykkyrämyyrä! Sammakko, 2018
Kuvitus Ilona Partanen
Mistä hankittu: arvostelukappale kustantajalta

Sykkyrämyyrän tarinan on lukenut:

Kirjailuja

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Sinun parantajasi

Francis MacNuttilla on laaja kokemus sairaiden puolesta rukoilijana ja sielunhoitajana. Sinun parantajasi -teos on rohkaissut useita kristittyjä rukoilemaan sairaiden ja henkisen eheytymisen puolesta. Francis McNutt antaa käytännön ohjeita, miten se tulisi tehdä.

Francis MacNutt on aikaisemmin kirjoittanut kirjan nimeltä Parantumisesta (Karas-Sana, 1986). Sinun parantajasi kirja on uudempi versio, jossa hän ajattelee kaikkia kristittyjä eikä vain katolilaisia.

Francis MacNutt on amerikkalainen katolinen pappi. Hän kertoo johdantotekstissä miten hänestä tuli aktiivinen esirukoilija.

Mitä sairaiden puolesta rukoileminen on?


Ensimmäisessä luvussa Francis MacNutt pohtii tapahtuuko parantumisia.

"Omien kokemusteni perusteella olen vakuuttunut siitä, että Jumala parantaa, ja vieläpä usein." (s. 26)

Itse en ole henkilökohtaisesti kokenut sellaista parantumista, enkä ole ollut mukana, kun joku muu on kokenut parantumisen. Vai olenko sittenkin kokenut parantumisen, kun vuosi sitten selkäkipuni katosi eikä ole vuoteen tullut takaisin?  Rukoiltiinko selkäkipuni paranemisen puolesta? Rukoilinko itsekin Jumalaa ja pyysin ottamaan kivun pois tai edes hiukan sitä lievittämään.

Toisessa luvussa pohditaan ennakkoluuloja parantamista kohtaa.

1. En halua missään tekemisissä uskolla parantamisen kanssa
2. Sairauteni on Jumalan antama risti
3 Vain pyhät ihmiset voivat tehdä ihmeitä; minä en ole pyhä
4 Emme tarvitse enää merkkejä ja ihmeitä, meillähän on usko
5 Ihmeitä ei tapahdu oikeasti; niistä puhuminen on vain alkukantainen tapa kuvat todellisuutta

Kärsimyksen hyväksyminen, koska se on kiinni
-Jumalasta
-Sinusta
-Parantamisen luonteesta

Kolmas luku käsittelee Kristinuskon ydinsanomaa: Jeesus pelastaa ja neljännessä luvussa puhutaa siitä, miten Jumala tahtoo ihmisen eheyttä.

Sairaiden voitelu on enemmän katolisen kirkon parantamistoimintaa kuin protestanttisen. Käsittääkseni omassakin seurakunnassani olisi mahdollista saada sairaan voitelu.

Viides luku käsittelee kärsimystä ja sen merkitystä.  Kuudennessä luvussa pohditaan onko ihme todiste.

Seitsemännen luvun aihe on Jumala on rakkaus.

Miten usko, toivo ja rakkaus liittyvät parantamiseen


Millainen on parantamisen tarpeessa oleva usko

Neljä tapaa suhtautua parantamiseen:

1 Ihmisen on parannettava itsensä
2 Parantumisia tapahtuu mutta harvoin
3 Paraneminen on tavallista, ja yleensä  sairas paranee sitä rukoiltaessa, mutta ei kuitenkaan aina
4 Parantaminen tapahtuu aina, kun siihen uskotaan

Millaista uskoa me tarvitsemme?

1 Usko Jumalaan ja usko omaan uskoon
2 "Uskon voima" ja usko yleensä
3 Kenen uskoa tarvitaan?
4 Hutspa - jiddishinkielinen slangisana, joka tarkoitta uskallusta tai röyhkettä, toimintana ilmenevää äärimäistä luottavaisuutta, riskin ottamista tai tilanteen törkeää hyväksikäyttöä

Mikä on uskon salaisuus

Parantamisen salaisuus

1 Älä tee mistään menetelmästä tai kokemuksesta yleistä mallia
2 Pyydä Jumalalta apua, mutta älä määrää, milloin ja miten hänen tulee auttaa

"Mutta suurin on niistä on rakkaus"

Millainen on rakkauden ilmapiiri

Erilaiset painotukset esirukoustyössä

1 Voiman korostaminen
2 Rakkauden korostaminen

Parantumisen perustyypit ja niiden mukainen rukous


"Parantumisen perustyyppejä on neljä sen mukaan, millainen sairaus ihmistä vaivaa ja mikä sen on aiheuttanut."  (s. 161)

Eri sairaustyypit:
1 Hengelliset sairaudet, jotka johtuvat yksilön omista synneistä 
2 Tunne-elämän häiriöt tain ongelmat, jotka johtuvat menneisyyden kipeistä kokemuksista
3 Ruumiilliset sairaudet, jotka johtuvat taudeista tai onnettomuuksista

Neljä rukoustapaa:
1 syntien anteeksisaaminen (katumusrukous)
2 tunne-elämän paraneminen
3 ruumiillinen paraneminen
4 pahojen henkien sidonnaisuudesta vapautuminen (eksorsismi)

Lääketiede parantumisen apuna

"...on opittava tekemään yhteistyötä ja lopetettava kilpaileminen, niin että voimme välittää Jumalan parantavaa voimaa koko Kristuksen ruumiille."  (s. 164)

Syntien anteeksisaaminen ja -antaminen

"Kristus haluaa jokaisen ihmisen kokevan syntien anteeksisaamisen, sillä se saa aikaan parantumisen syvimmällä tasolla."  (s. 167)

1 Ruumiillinen sairaus ei suinkaan ole pelastuksen tuottava siunaus, vaan usein merkki siitä, ettemme ole kokeneet vapautumista, ettemme ole hengellisesti ehyitä
2 Ruumiin paranemisen edellytyksenä on usein syntien anteeksiantaminen ja -saaminen tai tunne-elämän paraneminen
3Kaikkein tärkeintä on tehdä parannus katkeruudesta tai kaunasta - joita monet kristityt eivät edes pidä synteinä
4 Rakkauden avulla päästään parhaiten murtautumaan läpi kylmyyden, haavojen ja katkeruuden, jotka estävät Jumalan parantavaa voimaa virtaamasta ihmiseen

Tunne-elämän ongelmien paraneminen

"Tunne-elämän paranemista tarvitsee jokainen, joka jollain tavalla kokee vanhojen muistojen painavan. " (s. 184)

Fyysisen paranemisen rukoileminen

"Kaikista paranemisen muodoista fyysiseen paranemiseen on ehkä vaikein uskoa. On paljon helpompi uskoa, että rukouksen välityksellä voi saada synnit anteeksi tai parantua sisäisesti."  (s. 195)

Rukouksen vaiheet

1 Kuunteleminen
 - onko syytä rukoilla vai ei
- mitä pitäisi rukoilla

2 Kätten päälle paneminen

3 Itse rukous
- Jumalan läsnäolo
- Itse pyyntö

4 Rukouksen päättäminen luottavaisesti

5 Kiittäminen

Pahan kahleista vapauttaminen

"Eksorsismin ymmärrän olevan kirkon kaavan mukainen rukous sellaisen ihmisen vapauttamiseksi, jossa on paha henki."  (s. 211)

"Vapauttamisen ymmärrän tarkoittavan pahojen henkien ahdistaman ihmisen vapauttamista. Se tapahtuu pääasiassa rukouksen avulla ja vie usein jonkin verran aikaa."  (s. 211)

Voiko ihmisessä olla paha henki, ja voiko paha henki ahdistella ihmistä?

"Kristillisen kirkon apostolien ajoista asti katkeamatta jatkunut opetus. Tätä opetusta on  nykyisin  roomalaiskatolisessa kirkossa, helluntaiseurakunnissa ja monissa kasvavissa, ei-tunnustuksillisissa kirkkokunnissa." (s. 214)

"Omat kokemukseni, ja ennen kaikkea juuri ne, ovat saaneet minut vakuuttuneeksi henkivaltojen olemassaolosta."  (s. 215)

Milloin vapauttumisrukousta tarvitaan?

1 Ihmistä ajaa sisäinen pakko (huumeriippuvuus, alkoholismi, itsetuhoinen käyttäytyminen, pakonomainen itsetyydyts)

2 Rukousta pyytävä ihminen tietää usein itse, että ongelman alkuperä on demoninen (asia on toki tutkittava tarkkaan, onko asia näin)

3 Jos rukouksesta sisäisen paranemisen puolesta ei näytä olevan hyötyä, tarvitaan ehkä vapauttamista

Muita näkökohtia


Sairauden juurien löytäminen

"Hengelliset ja ruumiilliset sairautemme ovat niin voimakkaasti kytköksissä toisiinsa, että tarvitsee ihmisen olemuksen monimutkaisissa sokkeloissa Jumalan valoa, jotta osaisimme rukoilla parhaalla mahdollisella tavalla. Jumala on salattu, ja niin on ihminenkin."  (s. 243)

Yksitoista syytä siihen, mksi jotkut eivät parane

1 Uskon puute
2 Sairaudella on jokin suurempi tarkoitus
3 Kärsimyksen väärä arvostaminen
4 Synti
5 Ympäripyöreä rukous
6 Väärä diagnoosi
7 Lääketieteen kieltäminen yhtenä Jumalan tapana parantaa
8 Terveellisten elämäntapojen hylkääminen
9 Nyt ei ole oikea aika
10 Jonkun muun on tarkoitus olla parantumisen välittäjänä
11 Ympäristö estää parantumisen

Lääketiede ja parantaminen

"Rukouksen ja lääketieteen pitäminen toistensa vastakohtina on terveen järjen vastaista."  (s. 264)

Sairaiden voitelu

Öljyllä voitelu - yhdistelmä rukousta ja lääketiedettä

Öljyllä voitelu on myös tullut protestanttiseen kirkkoon katolisen kirkon ja helluntaiseurakunnan lisäksi.

"On aina olemassa se vaara, että voitelua aletaan pitää jonkinlaisena taikakeinona."  (s. 275)

Kirjan lopussa on vastauksia tavallisimpiin kysymyksiin, kuten onko minulla parantamisen lahja, liittyykö parantamisen lahjaan ruumiillisia tuntemuksia, pitäisikö sairaan puolesta rukoilla mieluiten yhdessä toisten kanssa, mitä tarkoittaa matkan päästä rukoileminen jne.


Parantamalla rukoileminen on minulle aika vieras asia. En ole osallistunut tällaiseen rukoushetkeen, enkä oiken tiedä mitä tästä ajatella. Toisaalta ymmärrän, että sellainen on mahdollista, toisaalta asia pelottaakin, kun kaikki ihmiset eivät kuitenkaan parannu.  Rukouksen voimaan silti uskon - erityisesti esirukousten voimaan ja yhdessä rukoilemiseen raamattupiireissä ja jumalanpalveluksissa.


Francis MacNutt: Sinun parantajasi, Päivä, 1999
suomentanut: Eija-Liisa Erikson
(engl, alkuteos Healing, 1988)
Mistä hankittu:  lainattu Lapuan kaupunginkirjasto
















Pyhä ruoka: mitä oikein saa syödä?

Helmikuussa aloitin ketogeenisen ruokavalion ja sen myötä kaikki ruokaan ja  hyvinvointiin liittyvä alkoi kiinnostamaan yhä enemmän. Löysin kirjastosta Joonas Konstigin kirjoittaman kirjan Pyhä ruoka: mitä oikein saa syödä? 

Joonas Konstig (s. 1977) kertoo kokeilleensa monenlaisia eri tapoja syödä ja suhtautua ruokaan. Hän oli kasvissyöjä 26-vuotiaaksi asti ja siitä ajasta puolisen vuotta vegaanina. Sen jälkeen hän kokeili korkeaproteiinista ruokavaliota, vähähiilihydraattista ruokavaliota ja myös ketogeenista ruokavaliotakin. Hän on syönyt niin einesruokaa kuin itse tekemäänsä ruokaa. Hän kokeillut metsästämistä ja puutarhanviljelyä. Konstig on aina ollut kiinnostunut siitä, mitä eri tieteenalat ja kaunokirjallisuus ruuasta sanoo.

Pyhä ruoka -teoksessa Joonas Konstig kertoo omasta matkastaan ruoan parissa. Hän kirjoittaa:

"Olen päätynyt vuosien varrella uskomaan, että mitä ruokaan tulee, meille syötetään poikkeuksellisen paljon pajunköyttä. Pajunköysi on epäterveellinen ja epäeettinen ruoka-aine."  (s. 21)

"Uskon nykyään myös, että sekasyönti on kasvissyöntiä parempi ruokavalio, ja että meidän tulisi ryhtyä eräänlaisiksi moderneiksi metsästäjä-keräilijöiksi pysyäksemme terveenä ja oppiamksemme nauttimaan ja arvostamaan ruokaa. En kannusta ruokavaikeiluun tai äärimmäisiin kokeiluihin. Näiden sijaan kannustan palaamaan aitoon ruokaan eli siihen, mikä tunnettiin ihan vain nimellä "ruoka" ennen kuin moderni elintarviketeollisuus keksi ruoalle vaihtoehtoja.  Ihmiset ansaitsevat parempaa." (s. 21)

1 Ruoan ja ravitsemustieteen historia, eli miten rasvasta tuli pahis


Joonas Konstig on tutkinut hyvin laajasti ruoan historiaa. Jonkinlainen käsitys on itsellänikin ollut siitä, mitä esihistorian ajan ihmiset ovat syöneet. Konstig kirjoittaa tekstinsä siten, että sitä lukee innolla rivi riviltä - halu oppia ravinnosta lisää kasvaa jo ensisivuilla.  Kasvikset, liha ja rasva ovat olleet pääruoka-aineet jo silloin.  Viljaa on vasta viljelty noin kymmenentuhatta vuotta, kun ihmislaji on ollut nykyisenkaltainen kaksi miljoonaa vuotta. Mikä ihmisen sai Lähi-Idässä aloittamaan viljan viljelyn ja siitä tehtyjen ruokien syömisen?

Wikipedia kertoo:

"Vehnän lähisukulaiset yksijyvävehnä (Triticum monococcum) ja emmervehnä (Triticum turgidum) ovat maailman vanhimpia viljelyskasveja. Molempien villimuotoja kasvaa Lähi-idässä, missä niitä alettiin viljellä jo 10 000 vuotta sitten."

"Maanviljelyn synty Lähi-idässä on vanhin tunnettu maanviljelyn aloitus ja se ajoittuu viimeisen jääkauden päättymisen jälkeen noin 10 000 vuotta sitten tapahtuneisiin ympäristönmuutoksiin. Tästä historian vaiheesta käytetään myös nimitystä Neoliittinen vallankumous. Asiantuntijat kiistelevät yhä viljelyn alun ajankohdasta ja syistä. Lähi-idästä maanviljely levisi maanviljelijöiden mukana niin Eurooppaan kuin Intiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Lähi-idän kasveista ja eläimistä löytyi useita domestikaatioon sopivia lajeja, mikä suosi maanviljelyn kehitystä. Muita alueita, joilla maanviljely syntyi itsenäisesti, ovat Väli-Amerikka, Kiina ja Uusi-Guinea.
Eräiden arvioiden mukaan maanviljely alkoi ilmaston kuivuessa nuoremmalla dryaskaudella 12 800 vuotta sitten. Nämä johtivat jollain tavoin maanviljelyn omaksumiseen Hedelmällisen puolikuun alueella. Ruista saatettiin viljellä Tell Abu Hureyrassa jo noin 11 000 eaa., mutta laajemmalle maanviljely levisi vasta joskus 9000–7500 eaa
."

Viljelyn aloittamisen Lähi-Idässä syyksi arvellaan:

Keidasteoria
Vuorenrinneteoria
Uskonnolliset syyt
Väestönkasvuteoria
Evoluutioteoria
Ilmaston vakautumisteoria
Nuorempi dryaskausi 

Milloin viljanviljely tuli Suomeen? Konstigin mukaan Suomessa viljaa on viljelty 2000 vuotta ja esimerkiksi Englannissa noin 6000 vuotta.

Ravitsemustiede on syntynyt 1800-luvulla modernin lääketieteen myötä.  Konstig otti esimerkkihenkilöksi  mielenkiintoisesti runoilija lordi Byronin (1788-1824):

"Byron oli painonsa kanssa kamppaileva jojolaihduttaja ja sarjavegetaristi, toisin sanoen hän yritti vegetarismia lukuisaan otteeseen lääkärien neuvosta."  (s. 45)
"Ravitsemustied löysi jo 1800-luvun alkupuolella makroravintoaineet - proteiinin, rasvan ja hiilihydraatit - ja ensimmäiset kivennäisaineet." (s. 46)
"Samoihin aikoihin kehitettiin myös ensimmäiset "superruoat" ja korvikkeet: saksalainen Julius von Liebig kehitti lihaliemiuutteensa extractum carnis sekä ensimmäisen äidnmaidonkorvikkeen jatkamalla lehmänmaitoa vehnäjauholla, mallasjauholla ja kaliumkarbonaatilla."  (s. 46)
"Terveysliikkeen amerikkalainen pioneeri, adventisti John Harvey Kellogg uskoi, että eläinproteiini oli poikkeuksellisen mätänemisaltista ja aiheutti lisäksi nuorisossa seksuaalista himoa, joka näyttäytyi onanismin syntinä. Tätä vastaan Kellogg taisteli vegetaarisella ruokavaliolla, peräsuolen jogurttihuuhteluilla - sekä aamiasmuroillaan." (s. 46)

1912 keksi puolalaiskemisti Kasimir Funk vitamiinit.

"Vitamiinit vaikuttivat suoranaiselta magialta: laboratorion taikamolekyylit paransivat tauteja hetkessä. Myös maatalous oli mullistunut, koska lannan sijasta peltoja saattoi lannoittaa keinotekoisilla lannoitteilla, joihin tarvittavat mineraalit nyt tunnistettiin ja voitiin tehdä itse."  (s. 47)

Jokainen joka tutkii vähänkin enemmän ruokavalioita, törmää varmasti tutkijaan nimeltä Ancel Keys
Ja toinen minkä ainakin me 1970-luvulla syntyneetkin muistamme on Pohjois-Karjala-projekti Muistelen, että siitä tuli televisiossakin jonkilaista ohjelmaa, jossa Pekka Puskakin oli.

Rasva ja erityisesti kovat rasvat olivat ne yksi pahe tupakan polton ja liian suolan lisäksi. Minne jäi liika sokeri?

"Ravintorasvan kulutus oli Suomessa melko tasaista 1950-luvulta 1980-luvulle asti. Tämän jälkeen olemme lisänneet ruokaamme vähän vähemmän rasvaa. Vuodesta 1988 asti ravintorasvoista suurempi osa on ollut margariinia kuin voita." (s. 59)

Lapsuudesta muistan, että meillä oli paikallisen osuusmeijerin Ilmajoen osuumeijerin voita. Sitä taisi saada sinisävyisessä paketissa, joka oli normaalisuolaista, punasävyisessä paketissa, joka runsassuolaista ja olisiko ollut vielä vihreäsävyinenkin voipaketti, joka oli vähäsuolainen. Meillä oli myös Flora margariinia. Myöhemmin tulivat käyttöön Voilevi ja Oivariini (aik. Voimariini). Oman perheeni käytössä on ollut Oivariini, Ingmariini ja tavallinen voi. Tällä hetkellä minä käytän pelkästään normaalisuolaista voita, mies ja poika käyttävät vielä Ingmariinia, Oivariinia tai Lidlin omaa, jonka nimeä en nyt juuri muista.

"Toisen maailmansodan jälkeen suurin osa margariineista ei enää sisältänyt eläinrasvoja, vaan muodostui täysin kasvirasvasta. Osittain kovettaminen loi margariiniin runsaasti  transrasvahappoja.
Tiedämme nyt, että tällaiset transrasvahapot ovat tyydyttyneitä rasvahappoja vaarallisempia myös  sydämen terveydelle
." (s. 62)
"...nykymargariineissa on transrasvoja yleensä hyvin vähäisiä määriä."  (s. 62)
"Ancel Keys katseli ruokavalioita ympäri maailmaa ja näki eläinrasvan, ja olemme oppineet katsomaan ruokaa samojen silmälasien läpi. Jos lähtisimme puhtaalta pöydältä ilman ennaltaopetettuja tarinoita, syyttäisimmekö sydäntautiepidemiasta vaikka transrasvamargariineja?"  (s. 64)
"....Merja Sillanpää kuvaili sodasta nousseen Suomen ruokatottumuksia 50-luvulla hillittömäksi sokerin ja rasvan himoksi. Sillanpää nimittääkin 50-lukua "makean aikakaudeksi"  (s. 69) 
"Huippuvuonna 1971 söimme kaksitoista ja puoli kiloa pullaa per suomalainen, ja siitä asti sitä on syöty tasaisesti vähemmän. Pullaa on toki leivottu myös itse paljon." (s. 69)

Olen syntynyt vuonna 1971. Muistan lapsuudesta äidin leipomat pullat, pullapitkot, kuivakakut, kääretortut, täytekakut, marja- ja hedelmäpiirakat, piparkakut ja joulutortut sekä naapurin äidin herkulliset korvapuustit.  Olen aina tykännyt leivonnaisista - niitä on tullut itsekin leivottua. Nyt olen niitä lähes kokonaan pystynyt olla syömättä seitsemän kuukautta. Niihin ei ole enää sellaista himoa kuin ennen, yhden pullan jälkeen tulee tunne, että ei tämä sokeripulla ollutkaan niin ihana makuelämys enää kun on syönyt lähes sokeritonta ruokaa pidemmän aikaa.  Silti en välttämättä koskaan 100%  leivonnaisia jätä - joskus voin niitä maistaa ja toki voin tehdä ns. ketoleivonnaisia.

"Ravitsemussuositukset päätyivät suosittelemaan korkeahiilihydraattista, vähärasvaista ruokavaliota, joka koostuisi 55-60-prosenttisesti hiilihydraateista ja sisältäisi vain 30% rasvaa, josta vain kolmanneksen tuli olla tyydyttynyttä. Tämä siitä huolimatta, että komitea isekin tunnusti, että esimerkiksi rasvan vähentäminsen vaikutuksesta veren kolesterolitasoihin ei löytynyt riittäväää todistusaineistoa."  (s. 82)

Suomessa ensimmäiset ravitsemissuositukset on annettu vuonna 1987. Luulin, että jo aikaisemmin.

"Sekä yhdysvaltalaiset että suomalaiset alkoivat siis lihoa samaan aikaan kuin ensimmäiset ravitsemissuositukset tehtiin."  (s. 86)

2 Hiilihydraatit ja kasvirasva, eli miten meistä tuli niin sairaita ja lihavia


Sydäntautikuolleisuus on laskenut sitten 1950- ja 1960-lukujen, mutta 2000-luvulla  merkittävimmät ongelmat ovat liikalihavuus ja diabetes.

"On olemassa teoria, joka vaikuttaa loogiselta, ja jota kasvava osa alan asiantuntijoista painottaa: väestö on alkanut syödä uudella tavalla uutta ruokaa. Nämä uudet ruuat ovat prosessoituja hiilihydraatteja: sokeria ja ydinviljaa moninaisissa muodoissa, uudenlaisia värikkäisiin ja yhä suurempiin pusseihin ja pulloihin pakattuja höttöjä. Tämä ruokaa huijaa kehon kylläisyydensäätelyä, joten ihmiset syövät enemmän kuin tarvitsisivat."  (s. 88)

Tuntemattomaksi ehkä jäänyt John Yudkin jäi Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimuksen jalkoihin, vaikka Yudkinin tieteelliset tutkimukset olivat ensin vakavemmin otettavia.

"Yudkin näki sydäntauteihin vaikuttavan ainakin kaksikymmentä muuttujaa, joista vain yksi oli "yleinen muttei universaalisti nähtävissä oleva" kokonaiskolesterolin nousu."  (s. 90)

Lihomiskäsityksensä Yudkin kiteytti näin:

"Ihmiset eivät  enimmäkseen liho siksi että he söisivät liikaa lihaa, kalaa, kananmunia, kasviksia ja hedelmiä. Se johtuu melkein aina siitä, että he syövät liikaa leipää tai makeisia tai suklaata, tai kakkuja ja keksejä, tai juovat liian monta kuppia sokeroitua teetä tai virvoitusjuomia tai olutta tai muita alkoholijuomia."  (s. 92) 
"Ihmiset eivät todennäköisesti liho, jos heidän ruokavalionsa koostuu etupäässä ruoista, jotka olivat esihistoriallisten edeltäjiemme saatavilla, kuten liha, kala, munat, hedelmät ja kasvikset, ja he samalla välttävät keinotekoisia ruokia, joista enemmistö on hiilihydraattipohjaisia."  (s. 92) 
"2000-luvulla ravitsemustiede on ottanut sokerin hampaisiinsa, ja mitä enemmän sitä tutkitaan, sitä pahemmalta se näyttää. Mutta tieto ei ole uutta, suuri osa siitä on jo Yudkinin kirjassa. Se oli vain unohtunut, jäänyt rasvan alle."  (s 98)

1863 englantilainen hautausurakoitsija William Banting kirjoitti kirjan nimeltä Letter on Corpulence. Hän laihtui, kun  jätti ruokavaliostaan pois leivän, oluen, maidon, makeiset ja perunan.  Myös gastronomian klassikossa Jean Anthelme Brillat-Savarinin Maun fysiologia teoksessa vuodelta 1825 kirjoittaja arvelee liikalihavuuden tärkeimmiksi syiksi jauhot ja tärkkelys.

Kuitu

"Biologien lähtökohta on yksinkertainen. He kutsuvat korkealaatuiseksi (high-quality) ruokaa, joka sisältää vähän kuitua suhteessa ravinteisiin, kuten lihaa ja hedelmiä. Kuitupitoinen ruoka, kuten lehdet , taas ovat heikkolaatuista (lower-quality) ruokaa. Kuitupitoinen ruokaa vaatii ruuansulatukselta paljon työtä, ja se tarjoaa vähemmän ravinteita kuin vähäkuituinen ruoka."  (s. 125)

3 Lihaa vai papuja - sekasyönnin ja kasvissyönnin vastakkainasettelusta


"Vuoden 2014 ravitsemussuosituksissa proteiinien saantisuosituksen yläraja nostettiin kahteenkymmeneen prosenttiin." (s. 153)

Ravinnepitoisimpia ruokia ovat sisäelimet (erityisesti maksa ja munuainen), kalat ja muut mereneläimet sekä pähkinät ja siemenet. Kasviksista erityisesti merilevä ja kaakao. Ja myös kananmuna on ravinnepitoinen sekä juustot.

"Mitä tummempaa liha on, sitä enemmän ravinteita, vitamiineja ja mineraaleja se yleisesti ottaen sisältää."  (s. 163)

Soija

"Soijapapua on alun perin Kiinassa viljelty etupäässä vuoroviljelyssä maaperän rikastamiseksi, sillä se sitoo typpeä maaperään. Kasvit käyttävät tätä typpeä seuraavana vuonna kasvaakseen. " (s. 185)

"Saadakseen näidenkin papujen sadon ruoaksi kiinalaiset oppivat käsittelemään soijapavun ravinnokseen. " (s. 185)

"Edellen Aasiassa soija ei yleensä ole merkittävä jokapäiväinen kalorien lähde. Se on pieni osa monipuolista ruokavaliota."  (s. 185)

"Mutta kun se tuotiin länteen, siitä tuli monelle kasvissyöjälle merkittävä osa jokapäiväistä ruokavaliota."  (s. 185)

"...nykyiset soijarouheet, -maidot ja -leikkeleet ovat mitä teollisinta uusruokaa."  (s. 185)

Ennen ketogeenistä ruokavaliota minä söin soijajogurtteja, käytin soijakermaa ja soijamaitoa smoothieen. Kokeilin myös kaurajogurttia, kaurajuomaa ja kaurakermaa. Nykyisin en juo  minkäänlaista maitoa. Smoothieen laitan kookosjuomaa. Ruuanlaitossa käytän kuohukermaa, ranskankermaa tai kreikkalaista jogurttia tai Philadelphia-tuorejuustoa.



4 Ravitsemissuositukset vai täysi terveys?


"Kansanterveys on massojen terveyttä. Se ei koske yksityisen ihmisen terveyttä. Se ei edes yritä tutkia sinua. Se tutkii joukkoja toimii numeroilla."  (s. 205)

Miten ravitsemissuosituksen ovat vaikuttaneet hampaiden terveyteen ja hammashoitoon, yleensä lasten terveyteen. Entäpä likinäköisyys tai aivoihin liittyvät ongelmat.  Miten ruokakulttuurimme on muuttunut. Minkälainen on 2010-luvun ruokateollisuus.

5 Mitä minä sitten söisin?


Monipuolisuus ja ravinteikkuus

Opettele tekemään muutamia ravinteikkaita vakioruokia, joita syöt säännöllisesti.

Kolme ruokakategoriaa

Aito ruoka - ravinteikasta, itse tehtyä luonnon tuottamista raaka-aineista, jota voi syödä surutta oman nälän mukaan.

Jälkiruoka, joihin kuuluvat hedelmät ja niistä itse tehdyt herkut sekä ravinteikkaista ruoka-aineista tehdyt kuten kotijäätelö.

Ruoankorvike on mitä tahansa tuotosta, joka ei ole aitoa ja terveellistä ihmisen tekemää ruokaa. Pitsat, sipsit, suklaapatukat, keksit, alkoholit jne. Valmisruuat ja suurin osa ravintolaruuasta.  Tälle kategorialle voi sallia pienen sallitun nautiskelun.

Kala ja merenelävät

"Ei taida olla ketään, joka ei suosittelisi kalansyöntiä. Etenkin rasvainen kala on ratkaisevan tärkeä paitsi vitamiinien ja mineraalien myös välttämättömien rasvahappojen lähteenä."  (s. 272)

Liha

"Satsaa lihan laatuun. Suosi eläimiä, jotka ovat syöneet lajille tyypillistä ruokaa, kuten ruohoa. Etsi ja kokeile erilaisia riistaelämiä."  (s. 273)

Sisäelimet

"Koko eläimen syöminen on onneksi nouseva trendi niin maailmalla kuin Suomessakin."  (s. 275)

Luut

"Liha on maukkainta luun ympärillä. Luinen liha on myös yleensä ravinteikkainta."  (s. 277)

Lihaliemi - luuliemi

Kananmuna

"Kananmuna on maukas, ravinteikas ja monikäyttöinen ruoka."  (s. 279)

Pähkinät ja siemenet

"Ne sisältävät paljon ravinteita ja ovat yleensä hyviä luonnollisten rasvojenja kuitujen lähteitä."  (s. 279)

Kasvikset

"Kasviksista ravinteikkaimpia ovat erilaiset kaalit sekä merilevä." (s. 281)

Luomuhierarkia

- rasvaiset eläintuotteet
- vähärasvaiset eläintuotteet
- kasvirasvat: kylmäpuristettu oliiviöljy
- kasvit, marjat ja hedelmät, jotka syödään kuorineen tai nahkoineen (mansikka, persikka, viinirypäle)
- kasvit, hedelmät ja juurekset, jotka kuoritaan (porkkana, bataatti, kookospähkinät)
- viljat (täysjyväviljat)

Kartettavia ruokia

Sokeri
Höttöhiilarit eli humpuuki
Modernit kasviöljyt
Margariini
Leipä osittain


Joonas Konstigin Pyhä ruoka - mitä oikein saa syödä? kirja oli ajatuksia herättävä matka ruokakulttuuriin.  Lähteistä löytyi muutama suomenkielinenkin teos, joka laitan tähän itselle muistiin lukulistana:

Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta, Atena, 2009
Petri Kovanen - Timo Strandberg - Maarit Huovinen: Totuus kolesterolista, WSOY, 2011
Jaakko Kolmonen - Helena Hurme: Näin syövät terveet suomalaiset, Patakolmonen, 2009
Panu Karhunen: Kokoliha-Karhunen: ruokaa porsaan jokaisesta osasta, Nemo, 2015

Pyhä ruoka -teoksen on myös lukenut:

Kaiken voi lukea!
Mummo matkalla
Rivi
Rivien välistä


Joonas Konstig: Pyhä ruoka: mitä oikein saa syödä? Kosmos, 2016
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto