maanantai 6. tammikuuta 2020

Albrecht Dürer - saksalainen taidemaalari

(kuva: wikipedia)

Luin syksyllä 2018 Risto Kormilaisen hartauskirjoja 2010-luvulta. Hän kertoi Elävää vettä -kirjassaan  Albrecht Dürerin maalauksesta Rukoilevat jalat.  Etsin kuvaa taideteoksesta netistä, mutta en löytänyt, joten lainasin Eepos-kirjastojen kokoelman kaikki kirjat Düreristä. Niitä olen tässä puolentoista vuoden aikana vähän väliä selaillut ja lueskellutkin - kaikki kirjat kun ovat englannin-  tai ruotsinkielisiä. Nyt on aika niistä kirjoittaa blogiini ja huomenna palauttaa kirjat takaisin kirjastoon.

Drawings of Albrecht Dürer



"Dürer is also unique in that treasures his own sketches, and cared to sign many of them with his famous monogram and date even though they were not intended for sale, but generally as gifts for close friends."  (s. vi)

"The historical significance of Dürer as a draftsman lies in his construction of purely linear style on the foundation of the modern three-dimensional representation of the real wolrd. All drawing moves between two poles of expression by line and expression by tone areas or massees." (s. 1)

Albrecht Dürerin piirustustaide on vaikuttavaa. Pidän erityisesti piirroksista, joissa on tarkasti kuvattuna ihmisen kädet tai jalat. Näin loppiaisiltana kiinnittyy huomioni tähän piirrokseeen:

The Adoration of The Wise Men 1524
Puupiirros

The Complete Woodcuts of Albrecht Dürer



Tässä kirjassa on Albrecht Dürerin puupiirroksia eri ajanjaksoilta: 
- Oppipoika-aika Nürnbergissä 1486-1490
- Matkustamisen vuodet 1490-1494
- Ensimmäinen Italian matka ja Nürnbergin vuodet 1495-1500
- The Life of the Virgin ja pienemmät työt 1500-1505
- Puupiirrosten klassinen aikakausi 1509-1512
- Dürerin työ Maksmilian I:n palveluksessa  sekä muut työt 1512-1518
- Viimeiset työt 1520-1528

Puupiirrokset on esitelty osittain sarjakuvamaisesti ja ne tekevät niistä tarinamaisen esityksen. Puupiirroskuvat on hyvin traagisia ja jopa julmia. Erityisesti minua koskettaa Jeesus ristillä-puupiirrokset. Tässä yksi niistä:

Opus speciale missarum 1493


Albrecht Dürer (Konstens Mästerverk)

Kirjan kuva otettu netistä ruotsalaisesta kirjapörssistä, jossa tämän hinta  on  ollut 300 SEK eli 28,50€ Harmi, kun ei ole enää myynnissä.

Tässä teoksessa kerrotaan aluksi taitelijan elämästä, sen jälkeen tekniikoista, joita Albrecht Dürer käytti.  Erikseen käsitellään maalaukset, kuparityöt ja puupiirrokset. Käydään läpi Albrecht Dürerin taiteellista persoonaa. 
Kirjan lopussa on upeita printtejä Dürerin teoksia, jopa kauniina värikuvina. Tämä on ehdottomasti upein ja vaikuttavin ja arvokkain teos, minkä sain lainaksi. Kiitos Kaskisten kirjasto! Olen pitänyt kirjasta erinomaista huolta. 

Albrecht Dürer 1471-1528: The genius of the German Renaissance



"Dürer was undoubtedly a master of the very highest order, who traced an arc from the Middle Ages to the Reneissance in a manner beyond compare. He was the first German artist to write about his own life; he was the first to grant autonomy to the genre of the self-portrait; he carried the watercolour and the print early on to artistically and technically outstanding heights; he was the first in Germany to nudes from life; he was the first to underpin his practical oeuvre with treatieses on artistic theory."  (s. 7)

Tämä kirja oli helpointa lukea ja tästä sain eniten tietoa Albrecht Dürerin elämästä ja taiteesta.  Tässä kirjassa oli myös värikuvia. 

Watercolours and Drawings with an essay by John Berger



"The work of Albrecht Dürer was a great summation of the achievement of art as the Middle Ages drew to a close. To this day, the mastery expressed in his precision drawing and sensous instinct for colour has retained its fascination." (s. 5)

Tämän kirjan vesivärimaalaukset ovat kauniita, kuten kirjan kansikuvassa oleva jänis.Tästä kirjasta luulen löytäneeni nuo rukoilevat jalat, jotka Risto Kormilainen mainitsee kirjassaan Elävää vettä. Ja tuon teoksen nimellä nuo rukoilevat jalat löytyvät netistäkin. 

Feet of an Apostole 1508
Mustepiirros

Albrecht Dürer 1471-1528


"Albrecht Dürer was the first German artist to emerge north of the Alps who achieved a highly developed artistic self-awareness based on the model of the Italian Renaissance, as well a high degree of acceptance in society."  (s. 6)

Tämä kirja on selkein ja uusin, tehty 2000-luvulla.  Tässä toki on paljon samoja kuvia Albrecht Düreristä ja hänen teoksistaan kuin edellisissä kirjoissa.  Hän on oikeastaan ollut aika komea mies tuohon aikaan. Yleensä mua ei kiehdo renesanssiajan mieskuvat, mutta tässä Albrechtissa on jotain kiehtovaa. 

Heinrich Wölfflin: Drawings of Albrecht Dürer, Dover Publications, 1970
(selected and Introductory Essay by Heinrich Wölfflin)
(translated by Stanley Appelbaum with new Foreword by Alfred Werner)
(saksl. alkuteos: Albrecht Dürer Handzeichnungen, 1923)
Mistä hankittu: lainattu Kurikan kaupunginkirjasto

Willi Kurth: The Complete Woodcuts of Albrecht Dürer , Bonanza Books, 1946
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto

H. Th. Musper: Albrecht Dürer (Konstens Mästerverk), Stureförlaget, 1974
(svensk översättning Fil Dr Åke Ohlmarks)
Mistä hankittu: Kaskisten kaupunginkirjasto


Norbert Wolf: Albrecht Dürer 1471-1528: The genius of the German Renaissance, Taschen, 1994
(translated in English by Karen Williams)
Mistä hankittu: lainattu Evijärven kunnankirjasto

Albrecht Dürer: Watercolours and Drawings with an essay by John Berger, Taschen, 1994
(translated in English by Michael Hulse)
Mistä hankittu: lainattu Alavuden kaupunginkirjasto

Anja Eichler: Albrecht Dürer 1471-1528, h.f. ullmann, 2007
(translated in English by Fiona Hulse)
(saksl. alkuteos: Meister der deutschen Kunst - Albrecht Dürer, 2007)
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto





lauantai 4. tammikuuta 2020

Tapping Solution: painonhallinta ja myönteinen kehonkuva

Viime vuoden marras-joulukuussa luin tämän Jessica Ortnerin Tapping Solution: painonhallinta ja myönteinen kehonkuva. Löysin kirjan kirjastosta etsiessäni painonhallintaan liittyviä kirjoja.

"... tämä kirja on tarkoitettu erityisesti naisille. Naputtelu on toki tehokas laihtumisen väline molemmille sukupuolille, mutta naisilla on ainutlaatuinen suhde painoonsa ja kehonkuvaansa."  (s. 23)

Kirjan ensimmäisessä osassa opetetaan naputtelun (tapping solution) perusteet ja kerrotaan, mitä se on ja miten se toimii. Toisessa osassa tarkastellaan painonhallintaan ja kehotyytyväisyyteen liittyvien haasteiden syvempiä kerroksia. Kolmannessa osassa käsitellään, miten luot aiempaa voimauttavamman suhteen liikuntaan ja ruokaan ja opit pitämään itsestäsi huolta.

Olen lukenut kirjan kerran läpi. Vaikka en vielä ole varsinaisesti naputellut itseäni, on tämän kirjan ajatukset vahvistaneet elämäntapamuutosmatkaani, jonka aloitin helmikuussa 2019. Ensi kuun lopussa tulee ensimmäinen vuosi täyteen tätä uutta matkaani, uutta vahvempaa ja virkeämpää minääni. Matka ei ole ollut henkisesti helppo - monen vuoden tavat tehdä asioita ihan miten sattuu ja ihan milloin sattuu huvittamaan, on toisinaan noussut mielentilana takaisin. Ilman ketogeenista ruokavliomuutosta, olisin palannut vanhaan elämääni epäsäännölliseen ruokarytmiin, pikaruokaan, makeisiin herkkuihin  - siihen tunnesyömisen syövereihin.  Ilman liikkumisen iloa ja henkisiä voimavaroja, joita olen jo viimeisen viiden vuoden aikana opetellut käyttämään joka päivä, en olisi tästä vuodesta selvinnyt - ei siis yksin ruokavaliomuutos tehnyt minusta sitä, mikä olen tänä päivänä. Jokaisesta terveestä päivästä olen kiitollinen ja toivon ja uskon, kun vaikeita hetkiä elämässä koittaa, olen vahvempi ja suojatumpi kohtamaan ne.

Tapping Solution -kirjan kolme osiota ovat Matkaan valmistautuminen, Katse sisäänpäin ja Eteenpäin.

Matkaan valmistautuminen


Tässä osiossa käydään läpi mitä naputtelu (tapping solution) on ja miten se vaikuttaa kehoosi ja mieleesi.

Opin, että ensin voi antaa negatiivisten, turhautuneiden, ärsyyntyneiden ja jopa vihan tunteiden nousta pintaan ja voi niitä käsitellä ääneen sanomalla naputtelun yhteydessä. Ei tarvitse heti yrittää kääntää mieltänsä myönteiseksi.  Tämän jälkeen on kuitenkin tärkeätä naputella ja kääntää ajatuksia ja tunteita myönteiseen suuntaa, sillä katkera mieli ei ole hyväksi pidemmän aikaa.

Katse sisäänpäin


Tässä osiossa käsiteltiin tunnesyömistä, jonka vuoksi minäkin olen ollut vuosikausia ylipainoinen, väsynyt, nuutunut nainen.  Myös kaikenlaiset uskomukset, miksi olen lihava käydään kirjassa läpi. Ja ne kipeät tunteet, mitä oman kehon katseleminen, koskettaminen tuovat mieleen.  Vieläkin pintaan nousee hetkiä, jolloin katson kehoani ajatellen, että olen jotenkin huonon näköinen.  Mutta ero siihen entiseen minääni on se, että pääsen takaisin helpommin kehomyönteiseen ajatteluun ja siihen etten minä on ole pelkästään fyysinen keho,  vaan minä olen sisäisesti erityinen, yksilöllinen ihminen niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Eteenpäin


Tässä osiossa käsitellään miten voi löytää iloa ja onnistumista liikkumisesta.  Tässä on Jessica Ortnerin kymmen tärkeintä syytä liikkua:

1. Liike kehossa tarkoittaa liikettä elämässä
2. Liikkumalla ilmaisen kiitollisuutta keholleni
3. Olen yhteydessä kehooni ja sen älyyn - teen parempia päätöksiä ja olen parhaimmillani
4. Olen älykkäämpi ja luovempi
5. Henkinen harjoitus - kuin rukouksen fyysinen muoto tai liikemeditaatio
6. Tunnen itseni vahvaksi, itsevarmaksi, kauniiksi ja seksikkääksi
7. Auttaa läsnäoloon ja tekee oloni rauhalliseksi
8. Osoitan itselleni rakkautta
9. Olen leikkisä ja energinen
10. Olen voimakas syvällä ja aidolla tavalla

Tässä käsitellään myös ruokaan liittyviä myyttejä, tosiasioita ja niitä tunteita mitä ruoka aiheuttaa.

Kirjan lopusta poimin muutaman kirjan, jotka aion lukea myöhemmin:

Bruce H. Lipton: Ajatuksen biologia: tietoisuuden, aineen ja ihmeiden avaimet, Basam Books, 2104
Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta, Atena Kustannus, 2010
Nick Ortner: Tapping Solution: vallankumouksellinen stressinhallintamenetelmä, Basam Books, 2013



Jessica Ortner: Tapping Solution: painonhallinta ja myönteinen kehonkuva, Viisas Elämä, 2016
suomentanut Leena Siitonen
(engl. alkuteos The Tapping Solution for Weight Loss, 2014)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




Nicky Gumbelin kirjat


Nicky Gumbelin kirjat ovat tuttuja Alfa-kurssin käyneille. Siitä on kolmisen vuotta, kun minä kävin omassa seurakunnassani Alfa-kurssin. Uskon elämäni sai vahvistusta mieltäni askarruttaviin asioihin. Oli turvallista pohdiskella Raamatun tekstejä tuttujjen seurakunnan ihmisten kanssa, mutta oli ilo tavata uusia ihmisiä, joita samat asiat pohdituttivat. Minulle Alfa-kurssin materiaalin tutkiskeleminen on jatkunut nämä kolme, jolloin olen käynyt läpi Alfa-kurssin työkirjan kirjalistaa. Nämäkin kirjat ovat siis siltä listalta. Olen lukenut aikaisemmin Gumbelin Hyvä kysymys! Käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon.

Tämä on elämää!

kirjassa Nicky Gumbel esittelee Paavalin kirjettä filippiläisille. Hän osoittaa, miten Paavalin kirje filippiläisille antaa selkeitä ja voimakkaita vastauksia moniin tämän päivän ihmisen kysymyksiin.

Paavalin kirjeen filippiläisille viisi merkittävää piirrettä:

Paikka - Paavali valitsi vuonna 52 jKr. strategisella paikalla sijaitsevan Filippin kaupungin ensimmäiseksi eurooppalaiseksi "seurakunnan istuttamispaikaksi"

Ihmiset - heistä muodostui erinomainen antiikin elämän poikkileikkaus, "sivistynyt maailma pienoiskoossa"

Tarkoitus - rohkaisun kirje, kiitoskirje

Mielihyvä - ilo kaikessa täyteydessään löytyy vain Jeesuksessa Kristuksessa

Johdanto - olemme kaikki pyhiä ja olemme kaikki tavallisia kristittyjä

Kirjassa on yhdeksän lukua: Uusi sydän, Uusi tarkoitus, Uusi asenne, Uudet vastuut, Uudet ystävyyssuhteet, Uusi varmuus ja turvallisuus, Uudet pyrkimykset, Uudet voimavarat ja Uusi anteliaisuus. Jokainen luku käsittelee filippiläiskirjeen muutamia jakeita (luvusta 1 lukuun 4). Kirjan lopussa on työkirjaosio, jossa on jokaiseen lukuun sisältyviä kysymyksiä pohdittavaksi. 


Selitä miksi 

kirjassa Nicky Gumbel käsittelee tyypillisiä kristinuskosta esitettyjä kysymyksiä.

- Miksi Jumala sallii kärsmyksen?
- Entäs muut uskonnot?
- Onko esiaviollisessa seksissä mitään vikaa?
- Mitä yhteyttä on New Age -liikkeellä ja kristinuskolla?
- Miten kristinusko suhtautuu homoseksuaalisuuteen?
- Ovatko tiede ja kristinusko ristiriidassa keskenään?
- Onko Jumalan Kolminaisuus epäraamatullinen, epäkunnioittava ja vailla mitään merkitystä?

Tämän kirjan lopussa on työkirjanosio, johon pastori David Stone on laatinut  kysymykset. Näiden kysymysten äärellä voi pohtia näitä kirjan kysymyksiä vielä tarkemmin ja syvällisemmin.

Näistä kirjassa käsittelyistä aiheista ajattelin osittain eri tavalla kuin Nicky Gumbel. Olen siis liberaalimpi kristitty, joka kunnioittaa ja ymmärtää toisinajattelevia kristittyjä. Kunnioitan myös muidenkin uskontojen vakaumuksella eläviä, vaikka sydämessäni toivon, että jokainen ihminen löytäisi Jeesuksen rakkauden ja armon. 

Lupa kertoa

kirjassa ovat Alfa -kurssin periaatteet ja toimintatavat. Ja tässä suomennetussa versiossa on suomalaisten Alfa -kurssin käyneiden ihmisten omia kokemuksia.

Lupa kertoa -kirjassa selitetään Alfa -kurssin periaatteet. Alfa -kurssi perustuu kuuteen Uuden testamentin periaatteeseen:

- Evankeliointi paikallisseurakunnan kautta
- Evankeliointi on prosessi
- Evankeliointi kohdistuu  koko ihmiseen
- Evankelioinnin edellytyksenä Hengen täyteyden kokeminen ja yhä uudelleen Hengellä täyttyminen
- Evankeliointi Pyhässä Hengessä

Kirjassa käsitellään myös ne käytännön järjestelyt, mitä Alfa -kurssin järjestämisessä on hyvä ottaa huomioon. 

Paimenhoito

- Alfan tavoite on, että jokaisesta yksittäisestä ihmisestä huolehditaan
- Hengellinen täysi-ikäisyys, kypsyys - solut, seurakuntaelämä
- Täysi-ikäisyys Kristuksessa - kasvu ihmissuhteissa Kristuksen ruumiin yhteydessä
- Rohkaiseminen
- Kuunteleminen
- Rauhan rakentaminen
- Sitoutuminen

Palvelu

 - Kaiken perustana on se, että tunnistamme tämän olevan Pyhän Hengen työtä
-  Raamatun auktoriteetin  alaisuudessa
- Jokaisen ihmisen ihmisarvo ja luottamus
- Tasapainoiset ihmissuhteet

Lupa kertoa -kirja on siis enemmän Alfa -kurssin vetäjille suunnattu kirja, mutta se myös antaa lisätietoa kaikille Alfa -kurssin käyneillekin. 


Nicky Gumbel: Tämä on elämää! Päivä, 1997
Kansikuva ja muut piirrokset: Charlie Mackesy
suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos A Life worth Living, 1994)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Nicky Gumbel: Selitä miksi, Päivä, 1997
suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos Searching Issues, 1994)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Nicky Gumbel: Lupa kertoa, Päivä, 2000
suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos Telling Others, 1994)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto







tiistai 31. joulukuuta 2019

Terve maksa: avain hyvinvointiin

Marja Ruuti on kirjoittanut kirjan Terve maksa: avain hyvinvointiin. Ruuti on ravitsemustieteen maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti, joka on perehtynyt funktionaaliseen lääketieteeseen ja luonnonmukaisen terveydenhoidon menetelmiin.

Monipuolinen kirja maksan tehtävistä, maksaongelmista, maksan sairauksista ja siitä miten maksan voi tervehdyttää.

Hiljainen tulehdus heikentää vastutuskykyä


"Inflammaatio on hiljainen tulehdus, joka kytee salakavalasti ja saattaa vaivata jopa satoja tuhansia suomalaisia. Hiljainen, matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio edistää voimakkaasti monen sairauden, myös rasvamaksan ja maksasairauksien syntyä."  (s. 32)

- liikunnan ja unen puute
- stressi
- ympäristön myrkylliset aineet
- allergiset tulehdukset
- autoimmuunisairaudet
- vammat
- säteily
- tupakka
- alkoholi
- väsymys
- aivosumu
- hormonitoimintojen tasapainottomuus
- immuniteetin heikkeneminen
- masennus

Insuliiniresistenssi on avainasemassa


"Insuliiniresistenssi (IR) tarkoittaa, että solujen herkkyys insuliinille vähenee. IR syntyy, kun insuliinin verensokeria alentava vaikutus heikkenee kudoksissa ja insuliinin sokerinmuodostusta estävä vaikutus hiipuu maksassa." (s. 49)

Nopeat hiilihydraatiti rasvoittavat maksan


"Hiilihydraatit eli sokeri ja tärkkelys antavat nopeasti energiaa, jota liikkuva ja fyysistä työtä tekevä ihminen tarvitsee. " (s. 172)

"Sokeri on hyödyllinen aine niin kauan kuin se saa olla kuitujen, aminohappojen, vitamiinien ja mineraalien ympäröimänä hedelmissä, marjoissa ja kasviksissa tai sokeriruo'ossa ja -juurikkaassa." (s. 172)

Minä voin olla ilman sokeriruokoa ja -juurikasta, sillä syön päivittäin kasviksia ja monta kertaa viikossa marjojakin, silloin tällöin hedelmän. 

Kasvikset ovat terveyden perusta


"Anna maksallesi päivittäin lehtivihreää. Vihreiden kasvien viherhiukkasten parantavaa ja uudistavaa voimaa on käytetty hyväksi kautta ihmiskunnan historian." (s. 200)

Lihan määrä ja laatu ratkaisevat


"Paljon merkitsee myös se, mitä lihan kanssa syödään. Valkoisen leivän ja perunavalmisteiden kanssa syöty rasvainen liha synnyttää tulehdusta, kasvisten kanssa nautittyú edistää terveyttä."  (s. 209)

Maksalle tärkeät ravintoaineet


- seleeni
- sinkki
- E-vitamiini
- C-vitamiini
- tauriini
- koliini
- glutationi

Maksan toimintaa tukevat kasvit


- maarianohdake
- voikukka
- siankärsämö
- kehäkukka
- latva-artisokka
- kurkuma
- lakritsinjuuri
- vihreät kasvikset

Maksan tueksi


- liikunta
- ulkoiset hoidot (kääreet, hauteet. kylvyt, voiteet)
- hikoilu
- kosketushoidot (hieronta, lymfaterapia)
- akupunktio
- suolenpuhdistus


Marja Ruuti on kirjoittanut myös toisen kirjan maksasta Maksa kuntoon : ehkäise ja hoida rasvamaksa ruokavaliolla (Gummerus, 2018)

Marja Ruuti: Terve maksa: avain hyvinvointiin, Mividata, 2015
Kansi ja kuvitus: Arna Vala
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto





Mielentilojen treenikirja: terapoi itsesi eheäksi

Kati Sarvelan Mielentilojen treenikirjan löysin tänä vuonna, kun kuuntelin HyvinvointiSummitista haastattelua.

Mielentilojen treenikirja
- antaa eväitä oman elämän ohjaamiseen
- opastaa omien mielentilojen tuntemiseen ja sisäiseen työskentelyyn
- auttaa saavuttamaan omia tavoitteita ja tunnistamaan sisäisiä sabotoijia
- auttaa hyväksymään itseä ja lopettamaan omien tunteiden ja ajatusten projisoinnin muihin
- auttaa kokemaan, että kauneimmat asiat ovat lähellä ja ilmaisia
- tuo yhteiskuntakriittisen näkökulman hallinnan harhaan ja rationaalisuuden ihanteeseen

Tämä kirja on kaikille itsetuntemuksesta, mielen itsehoidosta ja filosofiasta kiinnostuneille, psykoterapeutit mukaanlukien.

(kirjan takankannesta)

"Epäonnistuneiden ihmissuhteiden pettymykset, työuupumukseni ja rintasyöpäkokemukseni synnyttämä trauma oli se kaaottinen lähtötilanne, josta lähdin etsimään elämäni tarinalle uusia muotoja."  (s. 11)

"Kirjoittamisen rinnalla luin koko ajan kuhunkin keskusteluteemaan liittyvää kirjallisuutta." (s. 11)

"Kirja on siis alun perin kirjoitettu ensisijaisesti itselleni, sisäiselle lukijalleni, vaikkakin alusta lähtien minulle oli selvää, että olen halukas jakamaan kokemuksiani myös muiden ihmisten kanssa." (s. 11

"Prosessistani on jäänyt jäljelle tarve jatkuvaan lukemiseen ja kirjalliseen itseilmaisuun. Olen jälkeenpäin lukenut paljonkin skripto- eli kirjoitusterapeuttista kirjallisuutta ja olen tajunnut millainen suurenmoinen eheytymisen väline kirjoittamiseen parhaimmillaan voi olla."  (s. 12)

Ego-state itseanalyysin välineenä


"Ego-state-terapia on alun perin hypnoterapiasuuntaus, joka käyttää hyväksi ihmisen eri minätiloja tai mielentiloja, niin kuin kutsun niitä omassa sisäisessä prosessani." (s. 26)

Jan Sky on kehittänyt menetelmästä "sky-mallin", jota voi käyttää ilman hypnoosia.

"Ego-staten sisäisessä teatterissa tuetaan ihmisten omien minätilojen löytymistä ja niiden kommunikaatioyhteyksien parantamista, jotka edistävät ihmisen kokonaisvaltaista eheytymistä. Ego-staten mukaan meissä jokaisessa asuu erilaisia persoonaosia, joilla on usein ristiriitaisia tarpeita. Harmonia saavutetaan, kun osien roolit kyetään "neuvottelemalla" nivomaan sopusontuiseksi ryhmäksi." (s. 26)

"Selvää on, että ihanteellisessa tapauksessa itseterapia alkaa terapeutin kanssa yhdessä esimerkiksi ego-staten avulla. En missään nimessä suosittele sitä, että ihminen lähtee ilman terapeuttia hoitamaan vakavampia, mielenterveydellisiä ongelmia. On helpointa aloittaa työskentely yhdessä luotettavan (hypno) terapeutin kanssa kartoittamalla omia minätilojaan." (s. 27)

Tässä kirjassa käyvät vuoropuhelua Kati Sarvelan sisäisen teatterin näyttelijät, jotka ovat hänen minätilojen tai mielentilojen prosessia.

"En ole kuitenkaan jakaantunut tai pirstaloitunut persoonallisuus, koska nämä persoonani ovat osiani, jotka tuntevat toisensa ja pystyn heitä tietoisesti ohjaamaan."  (s. 28)

Nämä Katin henkilöt ovat:

Anna - Katin hypnoterapeuttitila
Herra Arrogantus - Katin varjo, "pahis"
Hän - Tila, joka edustaa Katissa Taivasten valtakuntaa, - korkeampi viisaus
Iita - Katin seksuaalinen mielentila
Joutsen - kuoleman rajatila
Katarina - Katin lapsenuskovainen tila
Kivi, Aleksis - kirjoittamisen mentori-tila
Louhi - Katin femiininen energia, voimaannuttajatila
Martta - Katin kodinhaltijatila
Mielikki - Katin ekologinen mielentila
Rouva Otsaryppy - Katin uupunut kyyninen mielentila
Ransu - Jumala, elämän transsendentaalinen ulottuvuus
Regine - Katin hengellinen filosofitila, Sören Kierkegaardin rakastettu
Simone - Katin feministinen filosofitila
Sofie - Katin sisäinen viisaus ja luovuus - gnosis ja rajatila
Tiedemies - Katin patriarkaalisen rationaliteetin tila - logos
Tuomas - Katin reduktivismiin taipuvainen ateistinen uskon epäilijätila
Tyttönen - Katin sisäinen lapsitila

Näiden hahmojen nimet voi ottaa (ohjeissa kirjan lopussa sanotaan, että kymmenen henkilöä) reaali- tai fiktiivisestä elämästä (oikea elämä, kirjallisuus, elokuvat). Henkilöistä, jotka ovat vaikuttaneet omaan elämääsi. Aloin jo miettimimään keitä kirjallisuuden henkilöitä minun sisäiseen teatteriin päätyisi... yhden nimi olisi varmasti Astrid.

"Ego-state-terapia on alun perin hypnoterapiasuuntaus, joka käyttää hyväkseen ihmisen eri "minätiloja" tai "mielentiloja", niin kuin itse kutsun niitä omassa sisäisessä prosessani sekä "Sisäinen teatteri" - työhönohjausmallissani."  (s. 43)

Mielentilojen treenikirja sisältää Katin sisäisen teatterin henkilöiden vuoropuhelua Katista ja monista aiheista kuten kristinusko, lääketiede, ekologia, kaikkeus, ekofilosofia. Kirjan lopussa selitetään psykologista sanastoa. On kiehtovaa lukea näiden eri persoonia näkökulmia asioihin, jotka ymmärtääkseni kiinnostavat ja pohdittutavat Katia.

Mitkä aiheet olisivat minua kiinnostavia? Uskonto, kirjallisuus, musiikki, taide, luonto, terveys.... olisiko pohdintani kristinuskon ja itämaisten uskontojen vertailua? Mistä kirjallisuuden osasta keskustelisivat minun henkilöni? Historiallisista romaaneista vai runoudesta? Musiikki olisi varmasti gospelmusiikkiin liittyvää. Entäpä taide? Olisiko se kuvataide vai kenties tekstiilitaide? Mikä merkitys olisi luonnolla ja terveydellä? Ja minkä nimisiä muita henkilöitä minun sisäisessä teatterissa olisi kuin Astrid. Kenties siellä olisi Linnea, Cecilia, Märta.... voisiko siellä oli jokin maskuliininenkin henkilö.... Franciscus? Kuningas Arthur?

Lähdekirjallisuudesta poimin muutaman mielenkiintoisen kirjan:

Ben Alex: Sören Kierkegaard: ajattelijan elämä (Kirjapaja, 1998)
Irma Heiskanen ja Kaarina Kailo: Ekopsykologia ja perinnetieto, polkuja eheyteen (Green Spot, 2007)
Jaakko Heinimäki: Pyhä Nauru: kirjoituksia uskonnosta ja huumorista (Like, 2000)
Torsti Lehtinen: Sören Kierkegaard: intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi (Arktinen Banaani, 2008)
Johannes Ojansuu: Pyhyys: rajalla oleva ihminen (WSOY, 2004)
Peter Thielst: Elämä ymmärretään taaksepäin, mutta se täytyy elää eteenpäin. Kertomus Sören Kierkegaardista (WSOY, 1994)

Kati Sarvela on myös kirjoittanut kirjan Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuustaitona (Kuumussa Virtaa, 2013) ja hän on yhtenä kirjoittaja kirjassa Inhimillisyyden vallankumous : iloa ja toivoa terveydenhoitoon (Basam Books, 2018)

Kati Sarvela: Mielentilojen treenikirja: terapoi itsesi eheäksi, Kuumussa Virtaa, 2010
Ulkoasu: Kati Tiirikainen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




Sulkasato

Paavo Hiltusen omasta kokemuksesta kirjoitettu kirja Sulkasato kertoo hänen sairastumisestaan luusyöpään. Tämä kirja kuuluu myös Alfa-kurssin kirjalistaan. 

Kirjan aihe tuli tänä vuonna konkreettisesti lähelleni, kun äitini sairastui non-Hodkingsin lymfoomaan. Syöpä löydettiin helmikuussa ja lokakuulle asti kestivät sytostaattihoidot. Nyt äitini on diagnosoitu tervein paperein - ei syöpäsoluja. Kontrollikäynnit jatkunevat hänen loppuelämänsä. Vielä ei ollut äidin aika lähteä...

Tätä kirjaa oli toisaalta vaikea lukea, mutta toisaalta sain tästä vertaistukea. Vasta tällä viikolla sain kirjan luettua loppuun asti.

Paavo Hiltunen kuvaa tuntemuksiaan rehellisesti, kun ei vielä tiedetty mikä sairaus hänellä on ja miten tieto luusyövästä vaikutti häneen ja perheeseen. Millaisia tunteita ja fyysisiä kokemuksia syöpähoidot aiheuttivat. Miten uskovainen mies oli lujilla kristillisen elämänkatsomuksensa, Jumalan äärellä.

Paavo Hiltunen parantui luusyövästä ja sai Jumalan johdattaman vertaistukityön syöpään sairastuneitten kuuntelijana ja myös muidenkin sairauden äärellä olevien sekä evankelistana.

Tämän Sulkasato -kirjan hän on kirjoittanut kaksi vuotta syöpään sairastumisen ja parantumisen jälkeen. Kirja on julkaistu vuonna 1994.

Etsin tietoa netistä Paavo Hiltusesta ja löysin tiedon hänen poismenostaan pitkän sairauden murtamana 31.8.2013 90-vuotiaana.

Hän on kirjoittanut muitakin kirjoja ja hänen omasta elämästään löytyvät seuraavat teokset:

Paavo Hiltunen: Lain ja evankeliumin mies (Uusi Tie, 2008)
Paavo Hiltunen ja Vuokko Hiltunen: Huomenna sinä saavut: rintamakirjeitä rakastetulle (WSOY, 2005)


Paavo Hiltunen: Sulkasato, Päivä, 1994
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



Erämaan vaeltaja : Paavo Ruotsalainen

Yksi tämän vuoden viimeisistä keskeneräisistä kirjoista yöpöytäkirjapinostani lukemani kirja on Aapeli Saarisalon Erämaan vaeltaja: Paavo Ruotsalainen.  Viimeisen kolmen vuoden aikana olen lukenut useamman kirjan Paavo Ruotsalaisesta. Ukko-Paavosta toki riittää vieläkin monta kirjaa luettavaksi.

Akseli Aapeli Saarisalo (vuoteen 1906 Österman) (1896-1986) oli suomalainen arkeologi, kristillinen kirjailija, filosofian kunniatohtori  ja teologian tohtori. Hän oli Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori vuosina 1935–1963. Saarisalo teki tutkimusmatkoja, entiseen Palestiinaan, Israeliin, Egyptiin ja Mesopotamiaan. Hän oli myös Vartija-lehden päätoimittaja v. 1933–1941 ja Vapaan Evankeliumisäätiön hallituksessa ja kunniapuheenjohtajana. Saarisaloa konservatiivisena teologina arvostetaan erityisesti herätysliikkeiden ja maallikoiden keskuudessa. (lähde: wikipedia)
Aapeli Saarisalo ja hänen vaimonsa Riitta Pätiälä-Saarisalo on haudattu Bergvikin kartanon puutarhaan.

Aapeli Saarisalo aloittaa teoksen kirjoittamisen kappaleella Ajan taustaa, jossa hän käsittelee konventikkeliplakaattia, Hans Nielsen Haugea ja Lauri Leevi Laestadiusta.

"Seitsentoistasataaluvun oloille oli kuvaavaa, että kaikissa Pohjoismaissa kirkko harjoitti pakkovaltaa hengellisissä asioissa. Konventikkeliplakaatti ei jäänyt pelkäksi kirjaimeksi, vaan kirkon miehet ja heitä kannattavat maalliset viranomaiset vainosivat sen turvin vapaata hengellistä toimintaa." (s. 20)

Kolme seuraavaa osiota on nimetty päivän ajan mukaan: Aamu, Päivä ja Ilta. Kaikki alkaa Suomessa Telppäs-niityn herätyksestä ja Paavon matkasta seppä Högmanin luo. Päivä-jaksossa Saarisalo kertoo Paavon matkoista ja herännäisyyden leviämisestä. Ilta-jaksossa käsitellään Paavo Ruotsalaisen, Henkrik Renqvistin ja Fredrik Gabriel Hedbergin herännäisyyden teiden eroaminen.

Viides osio on nimeltään Erämaan koulussa, jossa Saarisalo kirjoittaa Ukko-Paavon perhe-elämästä, sen ajan tapahtumista ja Paavon matkoista.

Kuudennessa osiossa Vaivattujen paimen Saarisalo vertaa Paavo Ruotsalaista ja Martti Lutheria. Viimeisessa osiossa Elävä sana Saarisalo käsittelee Paavo Ruotsalaista seurojen puhujana, miten Ukko-Paavo suhtautui Pyhään Henkeen ja millainen oli Paavon Raamattu.

Kirjan lopussa on aikataulu Paavo Ruotsalaisen ajasta vuosilta 1777-1852. Poimin tähän lopuksi muutaman kohdan:

1796  Hengen vuodatus kielilläpuhumisineen Telpäs-nimisellä niityllä Savojärvellä. Juhana Martikainen koki siellä herätyksen. Paavo alkoi kulkea noin 20 kilometrin päässä Varpaisjärveltä pidetyissä Martikaisen johtamissa seuroissa - Pian Juhana Lustig nousi vasta puhjenneen herätyksen johtajaksi

1808 tai 1809 Paavo nousi rohkeasti taistelemaan hurmahenkistä Juhana Lustigia vastaan.

1820 L.J. Niskanen lähetti pääsiäisen aikaan lähetystön Paavon luo. Vainot alkoivat. Paavo muutti Aholansaaresta asumaan Tahkomäelle. Uusia herätyksiä Kajaanin puolessa.

1839 Paavo ensi kertaa Lapualla. Hän lähetti F.G. Hedbergille kirjeen, minkä johdosta tämä arvosteli Paavon oppia

Aapeli Saarisalo: Erämaan vaeltaja: Paavo Ruotsalainen, WSOY, 1969
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Erämaan vaeltaja -kirjasta on kirjoittanut kirja-arvostelun:

Missio Sakarja







torstai 12. joulukuuta 2019

Tiranan sydän

Joulukuun lukupiirikirjana Lapuan kansalaisopiston ja Lapuan kaupunginkirjaston Kirjaklubissa on Pajtim Statovcin Tiranan sydän.

Minulla on omassa kirjahyllyssä Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia, jota aloin tänä aamuna lukemaan. Halusin heti Tiranan sydämen jälkeen lukea Statovcin toisen romaanin nähdäkseni onko siinä sama tyyli ja samat pääaiheet. En ole lukenut kirja-arvosteluja enkä blogikirjoituksia hänen romaaneistaan etukäteen.

Aluksi Tiranan sydän tuntui liian rankalta, osittain liian realistiselta, mutta kuitenkin symboliikkaa tihkuvalta tarinalta, jossa päähenkilöinä on "mieshenkilöitä". Olen huomannut, että minun on vaikea päästä sisälle tarinoihin, joissa kuvataan esimerkiksi isä-poika -suhdetta eri maissa ja eri kansallisuuksien, vieraan kulttuurin parissa. Silti jatkoin lukemista ja pääsinkin sellaiseen kohtaan, jossa kirjailija kertoo, miten ihmiset eivät halua kuulla tarinoita rujoista ihmisistä, kodittomista, addiktoituneista, köyhistä, likaisista asuinympäristöistä. Olenko minä sellainen lukija, joka en halua tietää mitään muiden maiden ahdingosta, kurjuudesta, glamourin varjopuolesta, keskivertoperheen ulkopuolisesta elämästä? Tunsin piston sydämessäni ja tästä eteenpäin luin Tiranan sydäntä toisella tapaa. Menin Bujarin ja Agimin tarinoihin yhä enemmän sisälle - uskoin melkein kaiken, kunnes tajusin, miten Bujar manipuloi ihmisiä valheen verkoissaan. Miksi hän niin teki? Oliko syynä, mitä tapahtui hänen perheessä? Mitä tapahtui hänelle itselleen?

Miesten välinen tai muunsukupuolisten, miten heitä nyt halutaan kuvata seksuaalisuutensa kautta, ei enää tunnu vaikealta aiheelta lukea. Hanya Yanagiharan Pieni elämä -romaani, jonka luimme myös samaisessa lukupiirissä avasi tämän maailman minulle tavalla, joka kosketti ja toisaalta järkytti sillä kaikella raadollisuudella ja pahuudella. En tarkoita, että ajattelisin homoseksuaalisuuden olevan väärin, päinvastoin - minusta jokaisella on oikeus sellaiseen seksuaalisuuteen, jossa tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty. Toisaalta mietin, että onko heidän rakkaudestaan ja seksuaalisuudesta aina vain oikea tapa kuvata tietyllä raakuudella? Onko se heidän kohtalonsa? Olemmeko me heterot heidät siihen ajaneet?

Tiranan sydän ei toki kerro yksistään seksuaalisuudesta, vaan tarinassa on mukana Jugoslavian alueen  ja Alabanian historiaa 1990-luvulta 2000-luvun alkuun. Minulla on ollut kirjekavereita Sloveniassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Makedoniassa ja Kroatiassa. Heistä yksi on yhä facebook-kaverini, vaikka emme enää ole vuosiin kirjoittaneen perinteisiä kirjeitä. Jugoslavian historia kiinnostaa, joten aion tänään lainata kaksi kirjaa kirjastosta: Janko Brunk: Slovenian historia  (Kirja-Aurora, 2004) ja Yrjö Lautela: Jugoslavia : kansakunta, jota ei ollut (VAPK-kustannus, 1992). Albaniasta en löytänyt kuin matkaoppaita, joita en nyt tällä kertaa aion lainata.

Pajtim Statovci on sukujuuriltaan Kosovon albaani, joka on asunut Suomessa 2-vuotiaasta saakka. Kirjan päähenkilö(tkin) ovat albaaneja.  Löydän kirjaston tietokannasta myös runokirjan Olipa kerran toivo : albanialaista nykyrunoutta (Aviador, 2019), romaaneja: Luan Starova: Vuohien aika (Lumi, 2013, Anilda Ibrahimi: Punainen morsian (Tammi, 2010). Ismael Kadare: Särkynyt huhtikuu (Gummerus, 2006). Näin vain yksi romaani ja yksi kirjailija johtaa lukumatkani useamman uuden kirjailijan luo ja syvemmälle vieraaseen kulttuuriin.

Tiranan sydämen ovat myös lukeneet:

Eniten minua kiinnostaa tie
Habaneran havaintoja
Kaikkia värejä
Kaisa-Reetta T. Kirjoista muista kertomuksista
Kannesta kanteen
Kirja hyllyssä
Kirja vieköön
Kirjakirppu
Kirjakirsu
Kirjasta kirjaan
Kirjasähkökäyrä
Kirsin Book Club
Kulttuuri kukoistaa
Le Monde diplomatique
Lillin kirjataivas
Luetut, lukemattomat
Lukuisa
Lukutoukan kulttuuriblogi
Mari A:n kirjablogi
Marjatan kirjat ja mietteet
Mitä luimme kerran 
Oksan hyllyltä
Poika lukeekin
Reader, why did I marry him?
Sivumerkkejä
Tekstiluola
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Tässä kaupungissa tuulee aina
Täysien sivujen nautinto




Pajtim Statovci: Tiranan sydän, Otava, 2016
Mistä hankittu: Isonkyrön kunnankirjasto






maanantai 2. joulukuuta 2019

Elämän avaimet 1 ja 2

  

Eino Kinnunen on kirjoittanut kaksiosaisen romaanin Paavo Ruotsalaisesta.  Olen lukenut aikaisemmin Alfred Otto Schweden kirjoittaman Mutta yksi sinulta puuttuu: elämäkertaromaani Paavo Ruotsalaisesta sekä Aukusti Oravalan kirjoittaman Erämaan profeetta: historiallinen elämäkerrallinen romaanin.  Eino Kinnusen Elämän avaimet -romaani oli mieluisampaa luettavaa. Tässä romaanissa kuvattiin paremmin Paavo Ruotsalaista ja hänen perhe-elämäänsä. Toki kuvattiin myös Paavo Ruotsalaiseen liittyvät tärkeimmät henkilöt Seppä Högmanista Niilo Malmbergiin. Ja tässäkin romaanissa kuvataan ne tutuimmat Paavo Ruotsalaisen uskonelämän käänteet. Ukko Paavo kuvataan ehkä tässä romaanissa henkilönä, joka oli usein humalassa - toki muutkin uskovaiset pappeja myöten olivat enemmän tai vähemmän juopuneita. Oliko sitten tuon ajan tapa tuokin...

Paavon Juhani -pojan traaginen kuolema kuvataan koskettavasti. Samoin Paavon ja Riitan yhteiselon ylä- ja alamäet. Huumoriakin tässäkin tarinassa löytyy, vaikka enimmäkseen kuljetaan ahdistuksen ahtailla porteilla ja vähätellään armon ansaitsemista. 

Nälkä, hallaöiden viemät sadot, Venäjän vallan uhka sotineen - 1700-luvun lopusta 1850-luvulle.  Kustaa III:n sota päättyi elokuussa 1790.  Paavo Ruotsalainen lähti seppä Högmanin luo muutaman vuoden päästä parikymppisenä nuorena miehenä. Suomen sota oli 1808-1809.  Paavo Ruotsalainen kuoli 74-vuotiaana 1852.  Raskasta on ollut elämä tuon ajan ihmisillä. Toisenlaiset puutteet ja murheet on heitä vaivanneet kuin meitä 2020-luvulle suuntaavia nykyihmisiä. 

Eino Kinnunen on osannut elävästi kuvata tuon ajan ihmisten arkea sekä myös sitä herännäisyyden uskoa ja niitä erimielisyyksiä niin pappien kuin Hedberginkin kanssa.  Tämän romaanin mukana tunnen itsekin kulkevani tuolla Ukko Paavon ajassa. Pysähdyn miettimään olisinko minä jäänyt Ukko Paavon vai Hedbergin uskon tielle vai olisinko minä ollut niitä uskovaisia, jotka olisivat tuominneet kummatkin?  Vai olisinko minä ollut vain suruton, ilman uskoa? 




Eino Kinnunen: Elämän avaimet, Kirjayhtymä, 1963
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Eino Kinnunen: Elämän avaimet 2, Kirjayhtymä, 1966
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto





torstai 7. marraskuuta 2019

Ainoa autuuden tie

Fredrik Gabriel Hedbergin Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 ilmestyi suomenkielisenä ensimmäisen kerran vuonna 1859.  Tämä lukemani kirja on seitsemäs suomenkielinen lisäpainos vuodelta 2011. Lauri Koskenniemi on suomentanut sekä kirjoittanut johdannon ja selitykset vuonna 1987, jolloin tämä painos ilmestyi ensimmäisen kerran.

Lauri Koskenniemi kirjoittaa johdannossa:

"Allmän Evangelisk Tidning -lehden varsinaisena runkona olivat jokaisess numerossa Hedbergin itsensä kirjoittamat uskonopilliset tutkiskelut. "

"Pian lehden lakkaamisen jälkeen Ruotsissa syntyi eräiden Hedbergin ystävien keskuudessa ajatus lehden keskeisten kirjoitusten julkaisemiseksi erillisenä kirjana. Asialla olivat opettaja Gustaf Palmqvist ja pastori Anders Wiberg. Vuonna 1851 ilmestyi Den enda salighetens väg, jossa oli 18 Hedbergin artikkelia Allmän Evangelisk Tidning -lehdestä sekä kokoelma Hedbergin lauluja. Vuonna 1859 kirja ilmestyi suomeksi Ainoa autuuden tie -nimisenä, silloisen Kiikalan kirkkoherran Johan Efrain Alhgrénin kääntämänä."
"Nyt ilmestyvään laitokseen on uutena otettu synneistäpäästöä ja pyhitystä koskevat luvut, joita ei ole yhdessäkään aiemmassa laitoksessa. Sen sijaan on jätetty pois seuraavat luvut: Todistus Kristuksesta, Kristuksen rakkaus syntisiin, Filippus Samariassa, Kristillisestä elämästä  sekä Ole uskollinen kuolemaan asti, koska niiden mukaan ottaminen olisi huomattavast lisännyt kirjan sivumäärää. Yleensä on seurattu niitä lyhentämisperiaatteita, joita kaikissa tähänastisissa laitoksissa on noudatettu. Eräitä muitakin lukuja on hieman lyhennetty, mistä kussakin tapauksessa viitteessä merkintä."
"Käännös alkuperäisestä ruotsinkielisestä Allmän Evangelisk Tidning -lehden tekstistä on pyritty suorittamaan niin, että suomen kieli yleensä vastaisi nykykieltä. Kuitenkin samalla haluttu säilyttää kielen tietty konservatiivinen luonne."

Ainoa autuuden tie -kirjassa on 16 kappaletta:

Uskontunnustus


Päivittäin kamppailemme ajatusten kanssa, ettemme ole kyllin hyviä Jumalalle. Kuitenkin Jumalan käsittämätön laupeus on yllämme, Jeesuksen kautta.

"Tahdon kuitenkin päivittäin Kristuksessa tässä uskossa ja sen puolesta taistella epäuskoa, omaa mielihalua, lihaa, maailmaa ja perkelettä vastaan. Tahdon vahvistua Herran lujassa sanassa huutaen hänen nimeään hädässä ja tuskassa."  (s. 13)

Laki


Mitä varten laki on?

"... lain tärkein tehtävä  ja vaikutus on, että se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syvälle hänen luontonsa on langennut ja turmeltunut, tarvitseehan hän lakia sanomaan, että hänellä ei ole Jumalaa vaan hän palvoo vieraita jumalia; sitä häne ei ennen lain tuloa ja ilman lakia olisi ikinä uskonut. Näin kauhistuu, nöyrtyy, menettää rohkeutensa, joutuu epätoivoon, ottaisi mielellän avun vastaan, mutta on aivan neuvoton, alkaa vihastua Jumalalle ja nurista."  (s. 16)


Katumus ja parannus


"Parannus on siis sitä, että ihminen tietää ja sydämestänsä tunnustaa, että hän, niinkuin Raamattu sanoo, on siinnyt ja syntynyt synnissä sekä on sen tähden luonnostaan vihan lapsi, joka ansainnut kuoleman ja kadotuksen."  (s. 25)
"Luopukaa siis julkeasta luottamuksestanne omaan vanhurskauteenne. Ryömikää ristin juureen ja sydämestänne tunnustakaa hänelle, että olette köyhiä, kirottuja syntisiä, jotka ette voi itseänne auttaa. Uskokaa Kristukseen, Jumalan Karitsaan, joka kantaa teidän ja koko maailman synnit, joka on niiden tähden kuollut ja kaikki täyttänyt."  (s. 26)
"Kristitty ei tule tuossa tuokiossa puhtaaksi, vaan parannus ja muutos kestää koko elämän, kuolemaan asti."  (s. 30)
Vaikka Hedbergin tekstit ovat vanhoillisen-konservatiisia, on niissä kuitenkin sellainen lohduttava sanoma, että voimme katua tekojamme ja tehdä parannusta koko elämämme ajan.

Evankeliumi


"Evankeliumi on kreikankielinen sana, joka merkitsee hyvää sanomaa, hyvää tietoa, hyvää uutista, hyvää julistusta, josta lauletaan, puhutaan ja iloitaan."  (s. 33)

Evankeliumin yksi tarkoitus on oppia tuntemaan Jeesus, mutta myös että oppisimme kuinka tullaan kristityiksi.


Laki ja evankeliumi


"Emme myöskään hyväksy ja kiistämme kokonaan sellaisen opin, joka sekoittaa lain ja evankeliumin tai käyttää lakia sillä tavoin, että evankeliumi turhennetaan."  (s. 48)

"Laki on annettu ilmisaattamaan synti, kuolema ja kadotus ja siksi apostoli sanoo sitä kadotustuomion viraksi (2. Kor. 3:9)."  (s. 48)

"Evankeliumi on sen sijaan on saarna Kristuksesta, joka antaa vanhurskauden, elämän ja rauhan niille kaikille, jotka ottavat sen uskossa vastaan."  (s. 48)

"Lain halu on hiipiä Kristuksen ja evankeliumin piiriin määräämään, millaiseksi sinun on muututtava ja mitä itse tehtävä pelastuaksesi. Jos nyt annat lain näin tehdä, olet siinä samassa jo kadottanut Kristuksen, armon ja vanhurskauden."  (s. 53)

Lain ymmärtäminen on aika vaikeata, kun taas evankeliumin sanoma on helpompi käsittää.

Jumalan ilmestyminen lihassa


"Onpa Jumalan ilmestyminen lihassa uskovillekin yhä salaisuus, jonka he ovat oppineet käsittämään ja uskomaan vasta osittain."  (s. 61)

Jeesuksen syntymä, ihmeteot, ristiinnaulitseminen meidän syntiemme tähden, kuolleista herääminen ja ylösnouseminen ovat kristinuskon pohja ja perusta, johon turvata.

Kristus on noussut kuolleista


"Samoin kuin Kristuksen kärsimys ja kuolema on syntiemme sovitus, hänen kuolleista nousemisensa on vanhurskautemme, voittomme ja kerskauksemme. "  (s. 63)
Syntien sovituksen ymmärrän, mutta vanhurskaus käsitteenä on vieläkin melko vieras ja monimutkainen käsite.

Uusi liitto ja Pyhä Henki


Vanhan liiton Herra teki Israelin kansan kanssa.

"Uuden liiton perustana on siis armo ja syntien anteeksiantamus, toisin sanoen meistä tulee Herran omia ja hänen liittonsa kansa siten, että hän antaa kaikki pahat tekomme anteeksi eikä koskaan enää muistele syntejämme."  (s. 83)

Uudessa liitossa eletään uskon kautta Kristuksen armossa.

Pyhä Henki, joka tulee evankeliumin saarnan ja uskon mukaan.

"Pyhä Henki poistaa kivisydämen, siis sen vanhan luonnollisen ja myötäsyntyisen niskoittelun Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan, ja antaa sen tilalle lihasydämen, siis taipuisan, auliin ja kuuliaisen sydämen, joka mielihyvin haluaa täyttää Jumalan ksäkyt."   (s. 91)

Jumalan Henki vaikuttaa ja täyttää meissä työnsä, sitä mukaa, kun kasvamme Jumalan armoon.


Kaste


"Kaste ei siis ole paljasta vettä, vaan jumalallinen pyhä, taivaallinen ja pelastava uudestisyntymisen pesu."  (s. 101)
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä lapsikaste on se luonnollisin kastetapa, mutta ymmärrän aikuiskasteenkin merkityksen.

Herran ehtoollinen


"Herra antaa siis pyhässä ehtoollisessaan meille itsensä kaikkine rikkauksineen ja autuuden aarteineen, jotka hän on kärsimisellään ja kuolemallaan meille ansainnut, kaiken, minkä Isä hänelle lahjoitti hänen kuuliaisuutensa vuoksi."  (s. 113)

"Pyhän ehtoollisen harras ja ahkera käyttäminen ravitsee ja vahvistaa uskon yhteyttä ja ykseyttä Kristukseen, minkä sana synnyttää ja ylläpitää."  (s. 115)
Ehtoollisella käyminen on uskonelämäni peruskiviä, johon voi turvata.

Synneistäpäästö


"Ahdistuneen omantunnon auttamiseksi on ahkerasti tähdennettävä sitä, että synneistäpäästössä aivan varmasti saadaan synnit anteeksi. Yhdeltäkään ei saa riistää sitä lohdutusta, jonka Herra Jumala itse tässä tahtoo ilmoittaa ja lahjoittaa."  (s. 126)
Ripittäytyminen on minulle vierasta, mutta voisin jossakin tilanteessa ripittäytyä seurakuntani papille.

Kirkko


"Ei siis ole annettava ulkonaisten seikkojen ratkaista, vaan on opittava tuntemaan kristillinen kirkko sanan perusteella."  (s. 137)
Tarvitsemme kirkkorakennuksia, mutta kristillinen kirkkoyhteys voi löytyä myös kirkon seinien ulkopuolelta.

Uudestisyntyminen


"... uudestisyntymisen alku kuin sen jatkuminen ja täydelliseksi tuleminenkin on yksinomaan Jumalan Hengen työtä sanassa ja sakramenteissa."  (s. 147)

Olen aikaisemmin vierastanut uudestisyntynyt -sanaa, mutta pikku hiljaa alan ymmärtämään, ettei siinä ole mitä tekopyhyyttä, kun ei tee siitä liian suurta egoaa pönkittävää uskonnollista numeroa.

Pyhitys


"... Pyhän Hengen uusi, taivaallinen voima, joka painaa sydämeen Kristuksen ja hänen tekonsa tehden siitä oikean kirjasen, joka ei ole kirjaimia tai pelkkää kirjoitusta, vaan tosi elämää ja tekoa."  (s. 157)i

"Tosi pyhitys  ei siis ole lain tuomion ja pakon alaista orjuuden työtä, vaan vapaaehtoista, lapsenomaista kuuliaisuutta, joka on Jumalan lahjoittama Hengen hedelmä, uskon kautta Jeesukseen."  (s. 157)

Pyhä Henki on suuri mysteeri, jonka olemassaoloon uskon.

Rukous


"Rukoilemme Jeesuksen nimessä oikealla tavalla, kun luottaen häneen uskomme, että me hänen kauttaan olemme Jumalalle otollisia ja rakkaita, sekä luotamme siihen, että rukouksemme kuullaan hänen tähtensä eikä meidän arvollisuutemme vuoksi."  (s. 165)
"Rukoilla voi aina ja kaikkialla, niin salaa hengessä kuin ääneenkin tai eri rukousasennoissa."  (s. 166)
"Saadaksemme runsain määrin Pyhän Hengen lahjan ja täydellisen ilon rukoilkaamme hartaasti Isä Meidän -rukousta."  (s. 169
Isä Meidän -rukous on minulle tärkein jumalanpalveluksen rukouksista. Jokainen sana ja jokainen rukouksen rivi on minulle omaa rukousta.

Ainoa autuuden tie


"... yksin Kristus on tie, on selkeän vastaan sanomattomasti totta, että muuta autuuden tietä ei ole olemassa. On vain harhateitä, kadotuksen polkuja, loistakoot pyhyyttä kuinka ihanasti hyvänsä."  (s. 175)

"Jeesus Kristus on siis ainoa autuuden tiemme hänen ihmiseksi tulemisensa, hänen täydellinen kuuliaisutens, hänen kärsimisensä, kuolemansa ja kuolleista nousemisensa perusteella, sanalla sanoe siksi, että hän on mennyt Isän luo." (s. 179)


Hedbergin Ainoa autuuden tie -teos sisältää paljon tekstiä kristillisyydestä, joiden sisäistäminen ei yhdellä lukukerralla eikä vielä toisellakaan avaudu minulle täysin.  Kuitenkin minusta on mielenkiintoista lukea vaikeamminkin ymmärrettävää hengellistä kirjallisuutta, joka ei välttämättä käsityksiltään ole ihan omien uskon arvojenikaan mukaista. On hyvä tietää toisten uskon arvoista ja kunnioittaa niitäkin.


Fredrik Gabriel Hedberg: Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 , Aurinnko Kustannus, 7. lisäpainos, 2011
suomennos: Lauri Koskenniemi
Päällys: Jouko Jäntti
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjastosta


keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen?

Etsin kirjastosta alkusyksystä Uusi Tien kustantamia kirjoja, kun valmistelin ensimmäistä puhettani Kansanlähetyksen Pienten puheiden seuroihin Lapualla. Käytin tämän kirjan teemaa osittain puheessani. Elisa Morganin Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen? kirjassa on kaksi osaa: "En osaa" -ajatusten ylittäminen ja  "Minä osaan" -ajatuksiin tarttuminen.

Tässä kirjassa käydään läpi niitä asioita, miten vaikeata on puhua uskosta Jeesukseen. Minulle tämä asia on vaikea, vaikka olen puhelias ja sosiaalinen, on sanoja Jumalasta vaikea löytää. Pelkään puhuvani jotenkin väärin tai pelkään sitä reaktiota, mitä minulle vastataan. Elisa Morgan kirjoittaa asioista mitä hänkään ei osaa aina kovin hyvin. Nämä sanat lohduttavat ja antavat uskoa, että vain uskaltamalla ja Jumalaan luottamalla voi loistaa uskon spottina elämän valomeressä.

Elisa Morgan sanoo kirjassaan:

On erilaisia valoja. Voit olla kynttilä, joka valaisee huoneen. Tai taskulamppu, joka syttyy hätätilanteissa. Valonheitin, joka loistaa pimeydessä. Tai kynttiläkruunu, joka heijastaa valoa monilla eri pinnoilla valaistakseen huoneen ympärilläsi.” 
Millainen uskon valon sinä olet? Millainen minun uskon valoni on?

Löydämme suuren vapauden kun ymmärrämme ja hyväksymme oman tapamme ”säilyttää valoa.”  Jokainen valo ilmentää Jeesusta ympäröivälle maailmalle ainutlaatuisella tavalla ja toimii parhaiten tietyissä tilanteissa.” 

Morgan muistuttaa:

Leikkaa kynttiläsi sydäntä. Mikä on sinun vastuualueesi uskostasi kertomisessa? Mikä minun? Ei meidän tarvitse ottaa Jumalan roolia.
Suojaa liekkiäsi. Vie liekkisi lähelle muita uskon liekkejä ja anna uskovien joukon suojella sitä vaikeina aikoina. Meidän ei tarvitse yksin yrittää pitää yllä uskon valoa.
Pitele liekkiäsi korkealla.  Älä menetä toivoa uskon liekin merkityksestä. Anna sen lepattaa korkealla. Jumala on vastuussa valosta. Me olemme vastuussa kynttilöistä.”


Tämän kirjan en osaa -tekstit rohkaisevat kulkemaan omannäköistä matkaa Jumalan lapsena ja minä osaan -tekstit näyttävät, että meistä kristityistä jokainen osaa jo olla toista ihmistä lähellä, Jumalan lähettiläänä.

Elisa Morganilta on ilmestynyt muutama muukin mielenkiintoinen kirja, joita ei kylläkään vielä ole suomenettu:
The Prayer Coin: Daring to Pray with Honest Abandon
Hello, Beauty Full: Seeing Yourself as God Sees You
In The Beauty of Broken: My Story and Likely Yours Too
She Did What She Could


Spotti valomeressä - kirjan ovat  myös lukeneet:

Majakka-seurakunnan kirjasuositukset
Metsäntyttö

Elisa Morgan: Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen? Uusi Tie, 2010
suomennos: Johanna Hartikainen
(engl. alkuteos: The Twinkle, 2006 I Can Evangelism, 2008)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




tiistai 5. marraskuuta 2019

Kohtaamisia Jeesuksen kanssa

Toinen Asko Matikan kirjoittama kirja on Kohtaamisia Jeesuksen kanssa. Tässä kirjassa Asko Matikka kertoo, mitä tapahtuu,  kun Jeesus saa koskettaa sisimpämme kipeitä kohtia.

Jokaisen kappaleen alussa on motto, joko Asko Matikan oma tai jonkun muun tekstistä poimittu. Kappaleissa on myös runoja, niin häneltä itseltä kuin muilta runoilijoilta.

Näetkö naamiosi takaa!


Miksi me käytämme naamioita ja mitä kielteisiä vaikutuksia naamioilla on elämässämme. Kuka näkee aina naamiomme taakse ja kuka meidät parantaa.

Kokonaan puhtaaksi


Perhesalaisuudet ovat raskaita taakkoja kantaa. Meillä on lupa etsiä paranemista.

Kutsu päivällisille


"Ryysyläisistä ruhtinaiksi sovitushuoneen kautta." Miten Raamatussa kuvataan päivällisiä, joihin Jeesus osallistui ja minkälaisia ihmisiä näillä päivällisillä hän tapasi.

Petturista paimeneksi


Millainen Pietari oli ja miten hän kohtasi Jeesuksen. Miten me kohtaamme pahuutemme Jeesuksen kautta.

Vapaaksi häpeän kahleista


Mikä oli ateriayhteys Jeesuksen ja syntisen naisen välillä, miten muut siihen suhtautuivat. Mikä oli Jeesuksen opetus - kaikki saavat tulla.

Syyllinen - teloittakaa!


Jeesuksen ristin juurella ja mitä tapahtui ryöväreille.

Pettynyt Jumalaan?


Mitä sitten, kun petyn Jumalaan, miten Jeesus tähän vastaa.

Veret seisauttava kohtaaminen


Jeesus ja nainen, jonka tytär oli vakavasti sairas. Miten Jeesus suhtautui naisen pyyntöön. Miten vahva meidän nykyihmisten usko on?

Uraputki selviytymiskeinona


Entäpä Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaaminen. Miten hänen matkansa kulki paranemiseen. Mitä se kertoo meille tähän päivään?

Kivittäkää hänet!


Kuka on oikeutettu heittämään se ensimmäinen kivi? Olemmeko me kristityt nykyäänkin heittämässä sitä ensimmäistä kiveä? Eikö meidän pitäisi antaa langennut Jeesuksen rakastavien käsien huomaan?

Aito israelilainen


Miten löydämme Jeesuksen luo tässä nykyajan maailmassa? Rohkenemmeko seurata Häntä?

Kokonaan terveeksi


Miten kävi miehen, jolle Jeesus sanoi, nouse ja ota vuoteesi. Millainen oli tämä paranemisen matka?

Minulla ei ole ketään


Entäpä halvaantunut mies, jolle Jeesus sanoi, nouse ja kävele.


Ilon yllättämänä


Raamatun kertomukset, joissa Jeesus herättää ihmisiä kuolleista, mutta hän ei voi silti muuttaa omaa kohtaloaan, jonka Jumala on säätänyt, meidän syntiemme tähden. Ihmeitä yhä tapahtuu rukouksen voimasta, uskosta Jeesukseen ja Jumalaan.

Kalliisti ostetut


Mikä merkitys on Raamatussa olevilla orjilla ja orjuudella?  Mikä on rakkausorja Raamatussa? Kenen orjia me olemme?  Jeesus on maksanut meidän orjuuden velkamme hengellään.

Loppusanoissa Asko Matikka kirjoittaa:

Osta itsellesi kunnollinen Raamattu ja Päivän Tunnussana  -niminen pikkukirjanen.
Osallistu säännöllisesti oman seurakuntasi jumalanpalvelukseen.
Käy ehtoollisella mahdollisimman usein.
Rukoukset tarkoittavat avautumista Jumalalle.


Kohtaamisia Jeesuksen kanssa -kirjan on myös lukenut:

Kirjarikas elämäni

Asko Matikka: Kohtaamisia Jeesuksen kanssa, Uusi Tie, 2004
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto










maanantai 4. marraskuuta 2019

Matkalla paranemiseen: ajatuksia armon evankeliumin parantavasta voimasta ja Jumalan rakkauden todeksi elämisestä

Asko Matikka on kirjoittanu kirjan Matkalla paranemiseen: ajatuksia armon evankeliumin parantavasta voimasta ja Jumalan rakkauden todeksi elämisestä. Tässä kirjassa pastori Asko Matikka käsittelee kokemuksensa pohjalta ihmisien sisäisiä haavoja ja niiden vaikutusta elämään, työhön ja ihmissuhteisiin. Tämä kirjan toinen painos, johon on lisätty häpeää käsittelevä luku.

Tämän toisen painoksen esipuheessa Asko Matikka kirjoittaa:

"Jätän kirjani toisen uudistetun painoksen lukijoille sillä rukouksella, että seurakuntiin syntyisi paljon uusia hoitavia pienryhmiä."  (s. 14)

Johdannossa hän kirjoittaa:

"Tahdon rohkaista Sinua, joka elät omien kriisiesi keskellä. Älä vaivu epätoivoon. Paras sittenkin on edessäpäin. Nyt näet vain sen, mikä sinulla on takanapäin. Menneisyytesi ei ole koko elämäsi. Eteenpäin tähyillessäsi näet vain seuraavan polun mutkaan. Et vielä tiedä, mikä on sen takana ja matkasi päässä. Tahdon auttaa sinua pääsemään tasapainoon menneisyytesi kanssa. Sinun silmäsi avautuvat näkemään lähelläsi olevat. Saat elää täysillä tätä päivää yhdessä heidän kanssaan."  (s. 20)

1. Ihmiseksi luotuna


Miten ihminen luotiin Raamatun mukaan. Mistä aineksista Jumala teki alkuihmisen. Miten syntyivät luusto, verisuonet, sydän, silmät, ja aivot. Miten paljon ihmeitä ihmisruumis sisältääkään. Millainen Jumala on, joka loi meidät omaksi kuvakseen. Miten ihminen on osana luomakuntaa. Mikä on jokapäivänen leipämme. Mitä tarkoittaa kun on maailmassa vaan ei maailmasta. Millainen on luonnollinen, inhimillinen elämä. Entäpä millaisia olemme ihmisenä ja Herran omana.  Näitä asioita Asko Matikka pohtii ensimmäisessä luvussa.

2. Kun ongelmat ovat fyysisiä 


Millainen on tasapainonen fyysinen elämä. Mistä fyysiset ongelmat johtuvat. Miten fyysistä kuntoa hoidetaan. 

"Usein huono fyysinen kunto kostautuu hengellisen elämän puolella kurinalaisuuden puutteena. Ei viitsitä hiljentyä, rukoilla ja lukea Raamattua säännöllisesti. Sen seurauksena jumalasuhteeseen voi tulla säröjä. Samoin mieliala voi vaihdella liian paljon, ja se voi häiritä normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tulee ristiriitoja myös ihmissuhteisiin." (s. 45)

Kun on fyysisesti väsynyt, eikä muutamaan päivään ole käynyt esimerkiksi aamukävelyllä, huomaan mielialani laskevan ja ärsytyskynnykseni nousevan. Eikä todellakaan tule avattua Raamattua tai luettua muuta hengellistä kirjallisuutta, saati rukoiltua.

3. Kun yhteys katkesi


Asko Matikka kirjoittaa tämän luvun alussa omasta elämästään. Mikä on ihmisen aateluus ja vastuu. Mitä se synti on ja mitä synnistä seuraa: häpeää, pelkoa ja pakenemista, peittelemistä ja syyttelemistä. Millaista on kuitenkin terve syyllisyys ja suhtautuminen omaan syyllisyyteemme.Voiko ihminen päästä vapaaksi syyllisyydestä. Miten voi olla yhtäaikaa vanhurskas ja syntinen. Ja mitä tehdä, kun ei jaksa uskoa anteeksi.

4. Kun on tunteet


Millaisia ovat tunne-elämän ruhjeet ja tunnevaurioiden syntymekanismit. Mikä merkitys on kohdun aikaisella elämällä. Mikä on Maslowin tarvehierarkia.  Millaisia ovat turhautuneet tarpeet, rakkauden velka ja miten kohdata ne ja ihmiset. Miten asiat käsitellään, alistuen vai hyväksyen. Miten vaikuttavat traumaattiset kokemukset. Millaista on olla katkeruuden loukussa. Entäpä sukurasitteet, väärät arvot ja tavoitteet. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun tukahduttaa muistojansa. Kuinka vaikuttaa neuroottisuus ja sairas syyllisyys. Kuinka niistä pääsee eroon. Millaista on olla häpeän kahleissa ja miten häpeästä pääse vapaaksi. Minkälaisia ovat erilaiset tunnevammojen oireet ja miten voi suojautua kivulta. Tässä luvussa on paljon asioita, joiden käsitteleminen on vaikeata ja huomaan itsestänikin monia keskeneräisiä, käsittelemättömiä tunteita.

5. Lähdetäänkö matkalle?


"Sisäinen parantuminen on matka. Lähdetkö matkalle? Se ei ole pikapyrähdys terveyden lähteille, vaan pitkä prosessi."  (s. 137)

Asko Matikka pohtii tässä kappaleessa, mistä Jumala tahtoo meidät parantaa, mikä on parantumisen suunta Mitä tehdä, jos hengelliset harjoitukset eivät auta. Koskeeko parantumisen tarve kaikika vammoja. Millainen matka paranemiseen on. Mitkä ovat tärkeitä askeleita. Mikä on kiltin lapsen oireyhtymä.

6. Kaikki anteeksi!


Minä saan anteeksi.
Minä annan anteeksi.

Millainen on anteeksiantamisen voima. Mikä on anteeksiannon hinta Jumalalle ja mitä se maksaa meille. Millaista on hoitava Jumalan Sana ja seurakuntayhteys.


7. Sielunhoidollinen rukousryhmä


Miksi Jumala käyttää sielunhoidollista rukousryhmää. Minkälaisia vaaratekijöitä liittyy tälläiseen ryhmätyöhön.

8. Sielunhoidon vaiheet ryhmässä

Haavojen karttoittaminen
Apukysymyksiä
Vaitiolovelvoite
Ryhmärukous
Sitominen ja päästäminen
Auktoritatiivinen, arvovaltainen rukous
Henkilahjojen käyttö rukouksessa
Jälkihoito

Kirjan lopussa on kirjaluettelo, josta poimin tähän itselleni muistiin muutaman kirjan, jonka voisin lukea myöhemmin:

Seppo Jokisen kirjat
Daniel Nylundin kirjat
Neill Anderson: Vapauttava totuus, Päivä, 1992
Sinikka ja Mikko Aalto: Armo kadoksissa, Karas-Sana, 1990
Erik Ewaldsin kirjat
Peter Halldorf: Koskematon maa, Karas-Sana, 1995
Josh McDowell: Sinua ei luotu turhaan, Karas-Sana, 1990
Atle Ronessin kirjat
Pirkko Viherkoski: Sinun haavasi kasvavat umpeen, Perussanoma, 1993

Kirjassa kaksi liiteosaa: Ahdistuksen torjuntamekanismit ja Sopivia raamatunkohtia eri tunnetiloihin.

TV7:n sivuilta löytyy Café Raamattu -ohjelman tallenne Asko Matikasta ja tämän kirjankin aiheista.


Matkalla paranemiseen -kirjan on myös lukenut:

Kirjarikas elämäni


Asko Matikka: Matkalla paranemiseen, Uusi Tie. 2. p. 2004
Kansi: Terttu Hauhia
Mistä hankittu:  lainattu Lapuan kaupunginkirjasto











sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä

Jaakko Mäkeläinen on koonnut toisenkin teoksen, jossa on tunnettujen henkilöiden ajatelmia sekä lyhyitä tekstejä, mutta tässä kirjassa on myös raamatunlauseita. Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä -teoksessa on  kauniita, koskettavia ja ajatelmiin sopivia luontokuvia ja hengellisiä kuvia. Kirjan tekstien keräämiseen on osallistunut useampi henkilö, joista jokainen on haastatellut yhtä ihmistä, jonka tekstiä on tässä kirjassa referoituna.

Jaakko Mäkeläinen on eteläkarjalainen kynänkäyttäjä, joka on tehnyt elämäntyönsä kirkon ja järjestöjen palveluksessa, mm. nykyisessä Namibiassa 1970-luvulla. Etupäässä eläkkeelle jäätyään Mäkeläinen on työstänyt 20 kirjaa, joukossa mm. useita tietovisailukirjoja.
 (lähde: Herättäjä-Yhdistyksen nettisivut)

Valitsen tästäkin kirjasta muutaman suosikkitekstin:

Et voi itse synnyttää valoa, mutta anna Jumalan
armon valon langeta sydämeesi, niin tuo valo
taittuu säteiksi muita lohduttaen.

- F.L. Östrup -

Me itse voimme olla osa rukousta. Sanoitta, ilman
tietoista huokaustakaan, kyyneleeettömänä,
saattaa rukoilija seisoa Jumalan kasvojen edessä, ja
koko hänen olemuksensa voi silloin olla rukous.
Hänen hätänsä, hänen tarpeensa on Jumalan
silmissä yhtenä ainoana suurena rukouspyyntönä.
Rukous on: olla Jumalaan päin kääntynyt.

- Fredrik Wislöff -


Jeesus - oikein käsitettynä uskossa - antaa lepoa
rauhattomuudessa, valoa pimeydessä,
voimaa heikkoudessa, iloa hädässä.

- J. F. Starck -

Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä, koonnut Jaakko Mäkeläinen,  Uusi Tie, 2004
Kansi: Terttu Hauhia
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


lauantai 2. marraskuuta 2019

Välähdyksiä matkan varrelta

Jaakko Mäkeläinen on koonnut tunnettujen henkilöiden hengellisiä ajatelmia tähän Välähdyksiä matkan varrelta -teokseen. Luontovalokuvat kirjassa ovat pääosiltaan Tapani Romppaisen kuvaamia, mutta löytyy kirjasta myös pari Lasen Kylänpää ottamaa kuvaa sekä kolme kuvaa kuvapankista.

Jaakko Mäkeläinen on eteläkarjalainen kynänkäyttäjä, joka on tehnyt elämäntyönsä kirkon ja järjestöjen palveluksessa, mm. nykyisessä Namibiassa 1970-luvulla. Etupäässä eläkkeelle jäätyään Mäkeläinen on työstänyt 20 kirjaa, joukossa mm. useita tietovisailukirjoja. (lähde: Herättäjä-Yhdistyksen nettisivut)

Kirjan otsikoina on Elämän arvoitus, Hiljaisuus puhuu, Sydämen puutarha, Tie iloon, Kiitoksen juhlaa, Rakkauden salaisuus, Huolet painavat, Myrsky koettelee, Ystävyyden lahja, Kuninkaan kutsu, Lupaus kantaa, Rukouksen avain, Siunausten ketju, Toimettomuuden kiusaus, Antamisen rikkaus ja Vuodesta vuoteen.

Poimin tähän muutaman suosikkiajatelmistani, joista näkyy, keiden henkilöiden mietelmiä kirjassa muun muassa löytyy.

Parasta ja kauneinta tässä elämässä
on vaieta ja antaa Jumalan
toimia ja puhua.

- Dag Hammarskjöd -

Maailman suurimmat
taistelukentät ovat
pääasiassa sydämessä
.
- John Ruskin -

Herramme tarkoitus ei ole
lennättää meitä vaikeuksien
ylitse, vaan viedä niitten
lävitse, ja siinä lävitse
mennessä Hän on luvannut
olla kaiken aikaa mukana

- Erkki Leminen -

Ihmisen suurin onni on työssä,
ihmisen ylin ystävä on ihminen,
ihmisen kaunein tutkittava on luonto,
ihmisen ikuinen toivo on Jumalassa.

- A. Stifter -

Välähdyksiä matkan varrelta, koonnut Jaakko Mäkeläinen, Uusi Tie, 2003
Kansi: Mari Viljanmaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


perjantai 1. marraskuuta 2019

Arjen lämpöä

Rakastan Riikka Juvosen kirjoja, joissa on hänen oma kuvituksensa. Arjen lämpöä sisältää muistoja herättäviä lyhyitä tekstejä ihanista arjen asioista, Raamatunkin teksteihinkin sisällyttäen. Käyn näitä arjen lämpöisiä aiheita omien muistojeni kautta.

Lootin vaimo


"Hänen (Lootin vaimon) kivettyneestä ruumiistaan on tullut naisellisen heikkouden monumentti. Lootin vaimo oli monien mielestä utelias hömppä, joka sai maksaa typeryydessään hengellään."  (s. 9)

"Lootin vaimon kuolema oli tapaturma, ei rangaistus. Jumala ei varmasti vihastunut naiselle, joka rakasti omaa arkeaan."  (s. 9)

Koti


Ensimäinen lapsuudenkotini oli punainen puutalo, jossa ei ollut vesijohtoa eikä sisävessaa. Lämpökin talossa pysyi keittiön puuhellan kautta ja olohuoneessa oli iso sähköpatteri. Vettä kannettiin kaivosta ja hyyskässä käytiin pihan nurkalla vessassa. Olin 7-vuotias, kun samalle tontille rakennettiin meille uusi koti vuonna 1978. Keltainen tiilitalo, jossa vanhempani yhä asuvat. Sain oman huoneen, jossa oli kirkkaankeltaiset seinät - keltainen oli silloin lempivärini. Enää eivät huoneen seinät ole kirkkaankeltaiset - vanhemapani ovat usean otteeseen vuosien varrella huoneitten seiniä maalanneet ja tapetoineet. Kumpaankin taloon liittyy rakkaita muistoja. Punaisen talon ikkunoiden välissä äidin laittamat jäkälät puolukanvarpuineen. Oman huoneen ilo uudessa talossa. 
Oman perheeni koteja on ollut kuusi: viisi vuokra-asuntoa ja yksi omakotitalo. Näihin asuntoihin on liittynyt monenlaisia muistoja. Ensimmäisen yhteisen asunnnon onnea vastarakastuneena parina. Yksinäisiä hetkiä rakkaan armeija-aikana. Oman perheen ensimmäinen asunto uudessa rivitalokaksiossa. Lapsiperheen arkea.  Ja nyt viimeiset 15 vuotta omassa talossa - värikkäitä vuosia, lapsien kasviessa aikuisiksi ja koiraperheen elämää, kunnes  koirat ovat menneet sateenkaaren tuolle puolen. 

Arkiaamu


"Onnea on nousta vuoteesta terveille jaloilleen ja aloittaa uusi päivä. Sen saa kuin lahjana itselleen. Kokonainen päivä. Kuka voisi antaa meille sen enempää!"  (s. 13)

Minulle aamut ovat yleensä parhainta hetkeä. On ihana herätä uuteen päivään rauhallisesti. Saa aloittaa uuden päivän, puhtaalta pöydältä. Vielä ei tiedä kaikkea, mitä päivä tuo tullessaan.  Aamu on virkistävää aloittaa aamukävelyllä ja sen jälkeen maittavalla aamiaisella. Joinain aamuina luen kirjaa tai lehteä tai kirjoitan tätä blogiani, kuten tänä aamuna. Joinain aamuna jaksan hiljentyä Sanan äärelle  ja luen muutamia päivän mietelauseitakin. Toki somen selaaminenkin kuuluu hyvin usein aamurutiineihin, mutta toisinaan vältän sen selaamista.

Lapsuuteni elämää


Lapsuuteni on ollut enimmäkseen hyvää aikaa. On ollut rakastava kyläyhteisö, jossa olla ja elää. Olen myös viihtynyt yksin mielikuvituskavereiden kanssa, kun kaverit eivät ole päässeet leikkimään kanssani. Tykkäsin touhuta ulkona kaikenlaista ja olihan minulla seurana saksanpaimenkoiramme Söpö. Totuin siihen, että isä oli rekkakuskina paljon reissutöissä ja olimme äidin kanssa kahden. 

Toukotyöt


Maatilojen naapurissa lapsuuden ja nuoruuden eläneenä näki mitä siellä pellolla tehtiin. Kynnettiin, äestettiin, kylvettiin, tehtiin AIV-rehua, puitiin viljaa ja ajettiin lantaa.  Lehmät laidunsi laitumilla. Talomme oli ihan maatalon peltojen vieressä. Oli peruna- ja kasvimaat sekä marjapensaat ja omenapuut.  Oli mansikkamaita ja kukkapenkkejä.  
Täällä asuinseudullani Etelä-Pohjanmaalla vieläkin näkyy kylien ja teiden varsilla maatalojen toukotyöt ja sadonkorjuuaika. Minä ja perheeni yhä tiedämme mistä lihat, kasvikset ja maitotuotteet tulevat kauppohin ennen kuin ne on tehtailla valmistettu kuluttajapaketteihin. 

Ojanpientareella


Lapsuuden leikkipaikkoja olivat myös ojanpientareet. Ahomansikat ja kaikki ne kauniit kukkaset. Keväällä ojat olivait vettä tulvillaan - saattoi jopa nähdä piisamin uivan valtaojassa kohti jokea.

Heinäaikaan


Yhden lapsuudenkodin pelloilla laitettiin vielä 1980-luvulla heinät heinäseipäille. Isommilla maatiloilla tehtiin heinäpaaleja, kunnes tulivat nämä dinosauruksen valkoiset munat (nykyään niitä on muunkin värisiä muovikääröjä). Kuivuneet heinät ajettiin heinälatoon, jossa me lapset saatiin hyppiä heinäkasaan.  Heinäpaaleista oli kiva tehdä ladossa majoja.

Leipä


Ystäväni kodissa, maatalossa oli leivän leivontapäivä. Oli herkullista maistaa uunituoretta leipää ja toisinaan sain kotiinkin lämpimäisen viemisiksi. Nykyään leipää on monenlaista. Niitä tekevät leipomot ja yksityisetkin leipojat erilaisiin myyntitapahtumiin. Minulle leipä on nykyruokavaliossani ruoka, jota en juuri syö. Voin paljon paremmin ilman kaikkia viljatuotteita. Mutta silti uunituoreen leivän tuoksu on yhä ihana.


Koulutie


Ala-asteen koulumatkani oli kolme kilometriä. Syksyllä menimme kylän lapset matkan polkupyörällä, talvella potkukelkalla tai peltoja pitkin hiihtäen.  Ylä-asteelle mentiin sitten linja-autolla. 

Puhtaat lakanat


Ensimmäinen muisto on kun,  äidin pesemät lakanat kuivuvat pyykkinarulla. Naapurin tädin mankeloimat lakanat - minun kotona ei ollut mankelia. Äidin ensimmäinen pyykinpesukone oli pulsaattoripesukone, jossa oli sellainen kuivausrulla, jonka kautta märkä pyykki veivattiin, ennen kuin vietiin kuivumaan. 

Lumi


Rakastan talveakin, jolloin on sopivasti lunta. Lapsuudessa on yksi talvi, jolloin teiden varsilla oli lähes parin metrin korkuiset lumivallit. Niissä lumikasoissa me kylän lapset leikittiin. Kiva oli tehdä lumilinnoja, lumilyhtyjä ja lumiukkoja. Hiihtäminen, pulkkamäki ja leikkisä lumisota olivat hauskoja lapsuuden hetkiä. Kaunis pakkasaamun kuura tai illan tähtitaivas ja hankikanto.

Kanalan valtias


Naapurissamme oli kanala. Kun talon Ruotsissa asuvat lapsenlapset tulivat kesälomalle, tapasimme istua kanalan katolla katselemassa kanojen kuopsuttelua ja kukon tepastelua. 

Virve, Kilinä ja Mansikki


Lehmiä olikin enimmäkseen kotikyläni maataloissa, mutta en enää muista yhdenkään lehmän nimeä. Navetoissa pääsin käymään, Näin miten maito lypsettiin. Näin myös miten ne vasikat laitettiin aluilleen. Yksi naapurin tädeistä lypsi vielä 1980-luvun alussa käsin - heillä kun ei ollut kuin kaksi lehmää.

Vasikantanssia


Vasikkoja oli katsella niiden hyppelehtiessä laitumilla. Välillä ne tulivat meidän lasten luokse aidan vierelle ja nuolaisivat käsiämme karhealla kielellä. 


Navettakissa


Navettakissoja oli muutamassa maatalossa, niidenkin nimet olen unohtanut. En edes muista minkänäköisiä ne kissat olivat. 

Tinkimaitoa


"Tinkimaidoksi kutsuttiin maitoa, jonka lähtialojen asukkaat hakivat suoraan navetalta, iltalypsyn jälkeen." (s. 42)

Parhaan lapsuudenystäväni kodissa sain maistaa tätä maitoa. Heillä ei ollut maataloa, mutta he hakivat maitokannulla maitonsa lähimaatalosta.

Hevoset


Hevosiakin oli muutama lapsuudenkylän taloissa. Osa oli työhevosia, osa ravihevosia. Muutaman kerran pääsen hevosen selkää, kun joku sitä talutti. 

Pihavahti


Koira oli melkein joka talossa. Oli pystykorvia, dreevereitä, beaglejä, karhukoiria ja meillä oli saksanpaimenkoira. 

Syksyn satoa


Sadonkorjuuaikaan käytiin marjametsällä  - kouluunkin kerättiin talkoopuolukat. Oltiin perunapellolla ja viljaa puitiin. Perunakellarit täyttyivät perunoista ja peruskellarit hillopurkeista.

Sienimetsässä


Minä en ole oppinut sienimetsällä käymään, äitini ei myöskään osannut sieniä tunnistaa.

Räsymatto


Naapurin tädillä oli kangaspuut. joilla hän kutoi kauniita räsymattoja. Äidillänikin oli matonkuteita, joita hän kait vei naapurin tädille. Räsymatot ovat yhä kauneimpia mattoja, mutta laminaattilattiallea ne ovat aina mytyssä. 

Illan rauhaa


Kesäillat, syysillat, talvi-illat ja kevään illat. Jokaiseen vuodenaikaan liittyy jotain kaunista. Kukkien tuoksut, valoisuus. Syksyn värit ja hämäryys, Lumivalkoisuus ja kynttilät. Kevään lorisevat purot ja leskenlehdet. 


"Ennen toivotettiin rauhaa taloon, kun tultiin kyläilemään. Rauhaa me ihmiset olemmekin aina kaivanneet."  (s. 59)

Arjen lämpöä -kirja sisältää pieniä tarinoita, joita voisin lukea vaikka hoitokodin asukkaille. Näistä tarinoista saisi aikaan monenlaisia muistojen keskusteluita. 


Riikka Juvonen: Arjen lämpöä, Kirjapaja, 2007
Kuvat: Riikka Juvonen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto