torstai 12. joulukuuta 2019

Tiranan sydän

Joulukuun lukupiirikirjana Lapuan kansalaisopiston ja Lapuan kaupunginkirjaston Kirjaklubissa on Pajtim Statovcin Tiranan sydän.

Minulla on omassa kirjahyllyssä Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia, jota aloin tänä aamuna lukemaan. Halusin heti Tiranan sydämen jälkeen lukea Statovcin toisen romaanin nähdäkseni onko siinä sama tyyli ja samat pääaiheet. En ole lukenut kirja-arvosteluja enkä blogikirjoituksia hänen romaaneistaan etukäteen.

Aluksi Tiranan sydän tuntui liian rankalta, osittain liian realistiselta, mutta kuitenkin symboliikkaa tihkuvalta tarinalta, jossa päähenkilöinä on "mieshenkilöitä". Olen huomannut, että minun on vaikea päästä sisälle tarinoihin, joissa kuvataan esimerkiksi isä-poika -suhdetta eri maissa ja eri kansallisuuksien, vieraan kulttuurin parissa. Silti jatkoin lukemista ja pääsinkin sellaiseen kohtaan, jossa kirjailija kertoo, miten ihmiset eivät halua kuulla tarinoita rujoista ihmisistä, kodittomista, addiktoituneista, köyhistä, likaisista asuinympäristöistä. Olenko minä sellainen lukija, joka en halua tietää mitään muiden maiden ahdingosta, kurjuudesta, glamourin varjopuolesta, keskivertoperheen ulkopuolisesta elämästä? Tunsin piston sydämessäni ja tästä eteenpäin luin Tiranan sydäntä toisella tapaa. Menin Bujarin ja Agimin tarinoihin yhä enemmän sisälle - uskoin melkein kaiken, kunnes tajusin, miten Bujar manipuloi ihmisiä valheen verkoissaan. Miksi hän niin teki? Oliko syynä, mitä tapahtui hänen perheessä? Mitä tapahtui hänelle itselleen?

Miesten välinen tai muunsukupuolisten, miten heitä nyt halutaan kuvata seksuaalisuutensa kautta, ei enää tunnu vaikealta aiheelta lukea. Hanya Yanagiharan Pieni elämä -romaani, jonka luimme myös samaisessa lukupiirissä avasi tämän maailman minulle tavalla, joka kosketti ja toisaalta järkytti sillä kaikella raadollisuudella ja pahuudella. En tarkoita, että ajattelisin homoseksuaalisuuden olevan väärin, päinvastoin - minusta jokaisella on oikeus sellaiseen seksuaalisuuteen, jossa tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty. Toisaalta mietin, että onko heidän rakkaudestaan ja seksuaalisuudesta aina vain oikea tapa kuvata tietyllä raakuudella? Onko se heidän kohtalonsa? Olemmeko me heterot heidät siihen ajaneet?

Tiranan sydän ei toki kerro yksistään seksuaalisuudesta, vaan tarinassa on mukana Jugoslavian alueen  ja Alabanian historiaa 1990-luvulta 2000-luvun alkuun. Minulla on ollut kirjekavereita Sloveniassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Makedoniassa ja Kroatiassa. Heistä yksi on yhä facebook-kaverini, vaikka emme enää ole vuosiin kirjoittaneen perinteisiä kirjeitä. Jugoslavian historia kiinnostaa, joten aion tänään lainata kaksi kirjaa kirjastosta: Janko Brunk: Slovenian historia  (Kirja-Aurora, 2004) ja Yrjö Lautela: Jugoslavia : kansakunta, jota ei ollut (VAPK-kustannus, 1992). Albaniasta en löytänyt kuin matkaoppaita, joita en nyt tällä kertaa aion lainata.

Pajtim Statovci on sukujuuriltaan Kosovon albaani, joka on asunut Suomessa 2-vuotiaasta saakka. Kirjan päähenkilö(tkin) ovat albaaneja.  Löydän kirjaston tietokannasta myös runokirjan Olipa kerran toivo : albanialaista nykyrunoutta (Aviador, 2019), romaaneja: Luan Starova: Vuohien aika (Lumi, 2013, Anilda Ibrahimi: Punainen morsian (Tammi, 2010). Ismael Kadare: Särkynyt huhtikuu (Gummerus, 2006). Näin vain yksi romaani ja yksi kirjailija johtaa lukumatkani useamman uuden kirjailijan luo ja syvemmälle vieraaseen kulttuuriin.

Tiranan sydämen ovat myös lukeneet:

Kaisa-Reetta T. Kirjoista muista kertomuksista
Kirja vieköön
Kirjasähkökäyrä
Kirsin Book Club
Lukuisa
Marjatan kirjat ja mietteet



Pajtim Statovci: Tiranan sydän, Otava, 2016
Mistä hankittu: Isonkyrön kunnankirjasto






maanantai 2. joulukuuta 2019

Elämän avaimet 1 ja 2

  

Eino Kinnunen on kirjoittanut kaksiosaisen romaanin Paavo Ruotsalaisesta.  Olen lukenut aikaisemmin Alfred Otto Schweden kirjoittaman Mutta yksi sinulta puuttuu: elämäkertaromaani Paavo Ruotsalaisesta sekä Aukusti Oravalan kirjoittaman Erämaan profeetta: historiallinen elämäkerrallinen romaanin.  Eino Kinnusen Elämän avaimet -romaani oli mieluisampaa luettavaa. Tässä romaanissa kuvattiin paremmin Paavo Ruotsalaista ja hänen perhe-elämäänsä. Toki kuvattiin myös Paavo Ruotsalaiseen liittyvät tärkeimmät henkilöt Seppä Högmanista Niilo Malmbergiin. Ja tässäkin romaanissa kuvataan ne tutuimmat Paavo Ruotsalaisen uskonelämän käänteet. Ukko Paavo kuvataan ehkä tässä romaanissa henkilönä, joka oli usein humalassa - toki muutkin uskovaiset pappeja myöten olivat enemmän tai vähemmän juopuneita. Oliko sitten tuon ajan tapa tuokin...

Paavon Juhani -pojan traaginen kuolema kuvataan koskettavasti. Samoin Paavon ja Riitan yhteiselon ylä- ja alamäet. Huumoriakin tässäkin tarinassa löytyy, vaikka enimmäkseen kuljetaan ahdistuksen ahtailla porteilla ja vähätellään armon ansaitsemista. 

Nälkä, hallaöiden viemät sadot, Venäjän vallan uhka sotineen - 1700-luvun lopusta 1850-luvulle.  Kustaa III:n sota päättyi elokuussa 1790.  Paavo Ruotsalainen lähti seppä Högmanin luo muutaman vuoden päästä parikymppisenä nuorena miehenä. Suomen sota oli 1808-1809.  Paavo Ruotsalainen kuoli 74-vuotiaana 1852.  Raskasta on ollut elämä tuon ajan ihmisillä. Toisenlaiset puutteet ja murheet on heitä vaivanneet kuin meitä 2020-luvulle suuntaavia nykyihmisiä. 

Eino Kinnunen on osannut elävästi kuvata tuon ajan ihmisten arkea sekä myös sitä herännäisyyden uskoa ja niitä erimielisyyksiä niin pappien kuin Hedberginkin kanssa.  Tämän romaanin mukana tunnen itsekin kulkevani tuolla Ukko Paavon ajassa. Pysähdyn miettimään olisinko minä jäänyt Ukko Paavon vai Hedbergin uskon tielle vai olisinko minä ollut niitä uskovaisia, jotka olisivat tuominneet kummatkin?  Vai olisinko minä ollut vain suruton, ilman uskoa? 




Eino Kinnunen: Elämän avaimet, Kirjayhtymä, 1963
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Eino Kinnunen: Elämän avaimet 2, Kirjayhtymä, 1966
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto





torstai 7. marraskuuta 2019

Ainoa autuuden tie

Fredrik Gabriel Hedbergin Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 ilmestyi suomenkielisenä ensimmäisen kerran vuonna 1859.  Tämä lukemani kirja on seitsemäs suomenkielinen lisäpainos vuodelta 2011. Lauri Koskenniemi on suomentanut sekä kirjoittanut johdannon ja selitykset vuonna 1987, jolloin tämä painos ilmestyi ensimmäisen kerran.

Lauri Koskenniemi kirjoittaa johdannossa:

"Allmän Evangelisk Tidning -lehden varsinaisena runkona olivat jokaisess numerossa Hedbergin itsensä kirjoittamat uskonopilliset tutkiskelut. "

"Pian lehden lakkaamisen jälkeen Ruotsissa syntyi eräiden Hedbergin ystävien keskuudessa ajatus lehden keskeisten kirjoitusten julkaisemiseksi erillisenä kirjana. Asialla olivat opettaja Gustaf Palmqvist ja pastori Anders Wiberg. Vuonna 1851 ilmestyi Den enda salighetens väg, jossa oli 18 Hedbergin artikkelia Allmän Evangelisk Tidning -lehdestä sekä kokoelma Hedbergin lauluja. Vuonna 1859 kirja ilmestyi suomeksi Ainoa autuuden tie -nimisenä, silloisen Kiikalan kirkkoherran Johan Efrain Alhgrénin kääntämänä."
"Nyt ilmestyvään laitokseen on uutena otettu synneistäpäästöä ja pyhitystä koskevat luvut, joita ei ole yhdessäkään aiemmassa laitoksessa. Sen sijaan on jätetty pois seuraavat luvut: Todistus Kristuksesta, Kristuksen rakkaus syntisiin, Filippus Samariassa, Kristillisestä elämästä  sekä Ole uskollinen kuolemaan asti, koska niiden mukaan ottaminen olisi huomattavast lisännyt kirjan sivumäärää. Yleensä on seurattu niitä lyhentämisperiaatteita, joita kaikissa tähänastisissa laitoksissa on noudatettu. Eräitä muitakin lukuja on hieman lyhennetty, mistä kussakin tapauksessa viitteessä merkintä."
"Käännös alkuperäisestä ruotsinkielisestä Allmän Evangelisk Tidning -lehden tekstistä on pyritty suorittamaan niin, että suomen kieli yleensä vastaisi nykykieltä. Kuitenkin samalla haluttu säilyttää kielen tietty konservatiivinen luonne."

Ainoa autuuden tie -kirjassa on 16 kappaletta:

Uskontunnustus


Päivittäin kamppailemme ajatusten kanssa, ettemme ole kyllin hyviä Jumalalle. Kuitenkin Jumalan käsittämätön laupeus on yllämme, Jeesuksen kautta.

"Tahdon kuitenkin päivittäin Kristuksessa tässä uskossa ja sen puolesta taistella epäuskoa, omaa mielihalua, lihaa, maailmaa ja perkelettä vastaan. Tahdon vahvistua Herran lujassa sanassa huutaen hänen nimeään hädässä ja tuskassa."  (s. 13)

Laki


Mitä varten laki on?

"... lain tärkein tehtävä  ja vaikutus on, että se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syvälle hänen luontonsa on langennut ja turmeltunut, tarvitseehan hän lakia sanomaan, että hänellä ei ole Jumalaa vaan hän palvoo vieraita jumalia; sitä häne ei ennen lain tuloa ja ilman lakia olisi ikinä uskonut. Näin kauhistuu, nöyrtyy, menettää rohkeutensa, joutuu epätoivoon, ottaisi mielellän avun vastaan, mutta on aivan neuvoton, alkaa vihastua Jumalalle ja nurista."  (s. 16)


Katumus ja parannus


"Parannus on siis sitä, että ihminen tietää ja sydämestänsä tunnustaa, että hän, niinkuin Raamattu sanoo, on siinnyt ja syntynyt synnissä sekä on sen tähden luonnostaan vihan lapsi, joka ansainnut kuoleman ja kadotuksen."  (s. 25)
"Luopukaa siis julkeasta luottamuksestanne omaan vanhurskauteenne. Ryömikää ristin juureen ja sydämestänne tunnustakaa hänelle, että olette köyhiä, kirottuja syntisiä, jotka ette voi itseänne auttaa. Uskokaa Kristukseen, Jumalan Karitsaan, joka kantaa teidän ja koko maailman synnit, joka on niiden tähden kuollut ja kaikki täyttänyt."  (s. 26)
"Kristitty ei tule tuossa tuokiossa puhtaaksi, vaan parannus ja muutos kestää koko elämän, kuolemaan asti."  (s. 30)
Vaikka Hedbergin tekstit ovat vanhoillisen-konservatiisia, on niissä kuitenkin sellainen lohduttava sanoma, että voimme katua tekojamme ja tehdä parannusta koko elämämme ajan.

Evankeliumi


"Evankeliumi on kreikankielinen sana, joka merkitsee hyvää sanomaa, hyvää tietoa, hyvää uutista, hyvää julistusta, josta lauletaan, puhutaan ja iloitaan."  (s. 33)

Evankeliumin yksi tarkoitus on oppia tuntemaan Jeesus, mutta myös että oppisimme kuinka tullaan kristityiksi.


Laki ja evankeliumi


"Emme myöskään hyväksy ja kiistämme kokonaan sellaisen opin, joka sekoittaa lain ja evankeliumin tai käyttää lakia sillä tavoin, että evankeliumi turhennetaan."  (s. 48)

"Laki on annettu ilmisaattamaan synti, kuolema ja kadotus ja siksi apostoli sanoo sitä kadotustuomion viraksi (2. Kor. 3:9)."  (s. 48)

"Evankeliumi on sen sijaan on saarna Kristuksesta, joka antaa vanhurskauden, elämän ja rauhan niille kaikille, jotka ottavat sen uskossa vastaan."  (s. 48)

"Lain halu on hiipiä Kristuksen ja evankeliumin piiriin määräämään, millaiseksi sinun on muututtava ja mitä itse tehtävä pelastuaksesi. Jos nyt annat lain näin tehdä, olet siinä samassa jo kadottanut Kristuksen, armon ja vanhurskauden."  (s. 53)

Lain ymmärtäminen on aika vaikeata, kun taas evankeliumin sanoma on helpompi käsittää.

Jumalan ilmestyminen lihassa


"Onpa Jumalan ilmestyminen lihassa uskovillekin yhä salaisuus, jonka he ovat oppineet käsittämään ja uskomaan vasta osittain."  (s. 61)

Jeesuksen syntymä, ihmeteot, ristiinnaulitseminen meidän syntiemme tähden, kuolleista herääminen ja ylösnouseminen ovat kristinuskon pohja ja perusta, johon turvata.

Kristus on noussut kuolleista


"Samoin kuin Kristuksen kärsimys ja kuolema on syntiemme sovitus, hänen kuolleista nousemisensa on vanhurskautemme, voittomme ja kerskauksemme. "  (s. 63)
Syntien sovituksen ymmärrän, mutta vanhurskaus käsitteenä on vieläkin melko vieras ja monimutkainen käsite.

Uusi liitto ja Pyhä Henki


Vanhan liiton Herra teki Israelin kansan kanssa.

"Uuden liiton perustana on siis armo ja syntien anteeksiantamus, toisin sanoen meistä tulee Herran omia ja hänen liittonsa kansa siten, että hän antaa kaikki pahat tekomme anteeksi eikä koskaan enää muistele syntejämme."  (s. 83)

Uudessa liitossa eletään uskon kautta Kristuksen armossa.

Pyhä Henki, joka tulee evankeliumin saarnan ja uskon mukaan.

"Pyhä Henki poistaa kivisydämen, siis sen vanhan luonnollisen ja myötäsyntyisen niskoittelun Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan, ja antaa sen tilalle lihasydämen, siis taipuisan, auliin ja kuuliaisen sydämen, joka mielihyvin haluaa täyttää Jumalan ksäkyt."   (s. 91)

Jumalan Henki vaikuttaa ja täyttää meissä työnsä, sitä mukaa, kun kasvamme Jumalan armoon.


Kaste


"Kaste ei siis ole paljasta vettä, vaan jumalallinen pyhä, taivaallinen ja pelastava uudestisyntymisen pesu."  (s. 101)
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä lapsikaste on se luonnollisin kastetapa, mutta ymmärrän aikuiskasteenkin merkityksen.

Herran ehtoollinen


"Herra antaa siis pyhässä ehtoollisessaan meille itsensä kaikkine rikkauksineen ja autuuden aarteineen, jotka hän on kärsimisellään ja kuolemallaan meille ansainnut, kaiken, minkä Isä hänelle lahjoitti hänen kuuliaisuutensa vuoksi."  (s. 113)

"Pyhän ehtoollisen harras ja ahkera käyttäminen ravitsee ja vahvistaa uskon yhteyttä ja ykseyttä Kristukseen, minkä sana synnyttää ja ylläpitää."  (s. 115)
Ehtoollisella käyminen on uskonelämäni peruskiviä, johon voi turvata.

Synneistäpäästö


"Ahdistuneen omantunnon auttamiseksi on ahkerasti tähdennettävä sitä, että synneistäpäästössä aivan varmasti saadaan synnit anteeksi. Yhdeltäkään ei saa riistää sitä lohdutusta, jonka Herra Jumala itse tässä tahtoo ilmoittaa ja lahjoittaa."  (s. 126)
Ripittäytyminen on minulle vierasta, mutta voisin jossakin tilanteessa ripittäytyä seurakuntani papille.

Kirkko


"Ei siis ole annettava ulkonaisten seikkojen ratkaista, vaan on opittava tuntemaan kristillinen kirkko sanan perusteella."  (s. 137)
Tarvitsemme kirkkorakennuksia, mutta kristillinen kirkkoyhteys voi löytyä myös kirkon seinien ulkopuolelta.

Uudestisyntyminen


"... uudestisyntymisen alku kuin sen jatkuminen ja täydelliseksi tuleminenkin on yksinomaan Jumalan Hengen työtä sanassa ja sakramenteissa."  (s. 147)

Olen aikaisemmin vierastanut uudestisyntynyt -sanaa, mutta pikku hiljaa alan ymmärtämään, ettei siinä ole mitä tekopyhyyttä, kun ei tee siitä liian suurta egoaa pönkittävää uskonnollista numeroa.

Pyhitys


"... Pyhän Hengen uusi, taivaallinen voima, joka painaa sydämeen Kristuksen ja hänen tekonsa tehden siitä oikean kirjasen, joka ei ole kirjaimia tai pelkkää kirjoitusta, vaan tosi elämää ja tekoa."  (s. 157)i

"Tosi pyhitys  ei siis ole lain tuomion ja pakon alaista orjuuden työtä, vaan vapaaehtoista, lapsenomaista kuuliaisuutta, joka on Jumalan lahjoittama Hengen hedelmä, uskon kautta Jeesukseen."  (s. 157)

Pyhä Henki on suuri mysteeri, jonka olemassaoloon uskon.

Rukous


"Rukoilemme Jeesuksen nimessä oikealla tavalla, kun luottaen häneen uskomme, että me hänen kauttaan olemme Jumalalle otollisia ja rakkaita, sekä luotamme siihen, että rukouksemme kuullaan hänen tähtensä eikä meidän arvollisuutemme vuoksi."  (s. 165)
"Rukoilla voi aina ja kaikkialla, niin salaa hengessä kuin ääneenkin tai eri rukousasennoissa."  (s. 166)
"Saadaksemme runsain määrin Pyhän Hengen lahjan ja täydellisen ilon rukoilkaamme hartaasti Isä Meidän -rukousta."  (s. 169
Isä Meidän -rukous on minulle tärkein jumalanpalveluksen rukouksista. Jokainen sana ja jokainen rukouksen rivi on minulle omaa rukousta.

Ainoa autuuden tie


"... yksin Kristus on tie, on selkeän vastaan sanomattomasti totta, että muuta autuuden tietä ei ole olemassa. On vain harhateitä, kadotuksen polkuja, loistakoot pyhyyttä kuinka ihanasti hyvänsä."  (s. 175)

"Jeesus Kristus on siis ainoa autuuden tiemme hänen ihmiseksi tulemisensa, hänen täydellinen kuuliaisutens, hänen kärsimisensä, kuolemansa ja kuolleista nousemisensa perusteella, sanalla sanoe siksi, että hän on mennyt Isän luo." (s. 179)


Hedbergin Ainoa autuuden tie -teos sisältää paljon tekstiä kristillisyydestä, joiden sisäistäminen ei yhdellä lukukerralla eikä vielä toisellakaan avaudu minulle täysin.  Kuitenkin minusta on mielenkiintoista lukea vaikeamminkin ymmärrettävää hengellistä kirjallisuutta, joka ei välttämättä käsityksiltään ole ihan omien uskon arvojenikaan mukaista. On hyvä tietää toisten uskon arvoista ja kunnioittaa niitäkin.


Fredrik Gabriel Hedberg: Ainoa autuuden tie: keskeiset kirjoitukset lehdestä Allmän Evangelisk Tidning 1845 - 1848 , Aurinnko Kustannus, 7. lisäpainos, 2011
suomennos: Lauri Koskenniemi
Päällys: Jouko Jäntti
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjastosta


keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen?

Etsin kirjastosta alkusyksystä Uusi Tien kustantamia kirjoja, kun valmistelin ensimmäistä puhettani Kansanlähetyksen Pienten puheiden seuroihin Lapualla. Käytin tämän kirjan teemaa osittain puheessani. Elisa Morganin Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen? kirjassa on kaksi osaa: "En osaa" -ajatusten ylittäminen ja  "Minä osaan" -ajatuksiin tarttuminen.

Tässä kirjassa käydään läpi niitä asioita, miten vaikeata on puhua uskosta Jeesukseen. Minulle tämä asia on vaikea, vaikka olen puhelias ja sosiaalinen, on sanoja Jumalasta vaikea löytää. Pelkään puhuvani jotenkin väärin tai pelkään sitä reaktiota, mitä minulle vastataan. Elisa Morgan kirjoittaa asioista mitä hänkään ei osaa aina kovin hyvin. Nämä sanat lohduttavat ja antavat uskoa, että vain uskaltamalla ja Jumalaan luottamalla voi loistaa uskon spottina elämän valomeressä.

Elisa Morgan sanoo kirjassaan:

On erilaisia valoja. Voit olla kynttilä, joka valaisee huoneen. Tai taskulamppu, joka syttyy hätätilanteissa. Valonheitin, joka loistaa pimeydessä. Tai kynttiläkruunu, joka heijastaa valoa monilla eri pinnoilla valaistakseen huoneen ympärilläsi.” 
Millainen uskon valon sinä olet? Millainen minun uskon valoni on?

Löydämme suuren vapauden kun ymmärrämme ja hyväksymme oman tapamme ”säilyttää valoa.”  Jokainen valo ilmentää Jeesusta ympäröivälle maailmalle ainutlaatuisella tavalla ja toimii parhaiten tietyissä tilanteissa.” 

Morgan muistuttaa:

Leikkaa kynttiläsi sydäntä. Mikä on sinun vastuualueesi uskostasi kertomisessa? Mikä minun? Ei meidän tarvitse ottaa Jumalan roolia.
Suojaa liekkiäsi. Vie liekkisi lähelle muita uskon liekkejä ja anna uskovien joukon suojella sitä vaikeina aikoina. Meidän ei tarvitse yksin yrittää pitää yllä uskon valoa.
Pitele liekkiäsi korkealla.  Älä menetä toivoa uskon liekin merkityksestä. Anna sen lepattaa korkealla. Jumala on vastuussa valosta. Me olemme vastuussa kynttilöistä.”


Tämän kirjan en osaa -tekstit rohkaisevat kulkemaan omannäköistä matkaa Jumalan lapsena ja minä osaan -tekstit näyttävät, että meistä kristityistä jokainen osaa jo olla toista ihmistä lähellä, Jumalan lähettiläänä.

Elisa Morganilta on ilmestynyt muutama muukin mielenkiintoinen kirja, joita ei kylläkään vielä ole suomenettu:
The Prayer Coin: Daring to Pray with Honest Abandon
Hello, Beauty Full: Seeing Yourself as God Sees You
In The Beauty of Broken: My Story and Likely Yours Too
She Did What She Could


Spotti valomeressä - kirjan ovat  myös lukeneet:

Majakka-seurakunnan kirjasuositukset
Metsäntyttö

Elisa Morgan: Spotti valomeressä: miten voisin kertoa uskostani Jeesukseen? Uusi Tie, 2010
suomennos: Johanna Hartikainen
(engl. alkuteos: The Twinkle, 2006 I Can Evangelism, 2008)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




tiistai 5. marraskuuta 2019

Kohtaamisia Jeesuksen kanssa

Toinen Asko Matikan kirjoittama kirja on Kohtaamisia Jeesuksen kanssa. Tässä kirjassa Asko Matikka kertoo, mitä tapahtuu,  kun Jeesus saa koskettaa sisimpämme kipeitä kohtia.

Jokaisen kappaleen alussa on motto, joko Asko Matikan oma tai jonkun muun tekstistä poimittu. Kappaleissa on myös runoja, niin häneltä itseltä kuin muilta runoilijoilta.

Näetkö naamiosi takaa!


Miksi me käytämme naamioita ja mitä kielteisiä vaikutuksia naamioilla on elämässämme. Kuka näkee aina naamiomme taakse ja kuka meidät parantaa.

Kokonaan puhtaaksi


Perhesalaisuudet ovat raskaita taakkoja kantaa. Meillä on lupa etsiä paranemista.

Kutsu päivällisille


"Ryysyläisistä ruhtinaiksi sovitushuoneen kautta." Miten Raamatussa kuvataan päivällisiä, joihin Jeesus osallistui ja minkälaisia ihmisiä näillä päivällisillä hän tapasi.

Petturista paimeneksi


Millainen Pietari oli ja miten hän kohtasi Jeesuksen. Miten me kohtaamme pahuutemme Jeesuksen kautta.

Vapaaksi häpeän kahleista


Mikä oli ateriayhteys Jeesuksen ja syntisen naisen välillä, miten muut siihen suhtautuivat. Mikä oli Jeesuksen opetus - kaikki saavat tulla.

Syyllinen - teloittakaa!


Jeesuksen ristin juurella ja mitä tapahtui ryöväreille.

Pettynyt Jumalaan?


Mitä sitten, kun petyn Jumalaan, miten Jeesus tähän vastaa.

Veret seisauttava kohtaaminen


Jeesus ja nainen, jonka tytär oli vakavasti sairas. Miten Jeesus suhtautui naisen pyyntöön. Miten vahva meidän nykyihmisten usko on?

Uraputki selviytymiskeinona


Entäpä Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaaminen. Miten hänen matkansa kulki paranemiseen. Mitä se kertoo meille tähän päivään?

Kivittäkää hänet!


Kuka on oikeutettu heittämään se ensimmäinen kivi? Olemmeko me kristityt nykyäänkin heittämässä sitä ensimmäistä kiveä? Eikö meidän pitäisi antaa langennut Jeesuksen rakastavien käsien huomaan?

Aito israelilainen


Miten löydämme Jeesuksen luo tässä nykyajan maailmassa? Rohkenemmeko seurata Häntä?

Kokonaan terveeksi


Miten kävi miehen, jolle Jeesus sanoi, nouse ja ota vuoteesi. Millainen oli tämä paranemisen matka?

Minulla ei ole ketään


Entäpä halvaantunut mies, jolle Jeesus sanoi, nouse ja kävele.


Ilon yllättämänä


Raamatun kertomukset, joissa Jeesus herättää ihmisiä kuolleista, mutta hän ei voi silti muuttaa omaa kohtaloaan, jonka Jumala on säätänyt, meidän syntiemme tähden. Ihmeitä yhä tapahtuu rukouksen voimasta, uskosta Jeesukseen ja Jumalaan.

Kalliisti ostetut


Mikä merkitys on Raamatussa olevilla orjilla ja orjuudella?  Mikä on rakkausorja Raamatussa? Kenen orjia me olemme?  Jeesus on maksanut meidän orjuuden velkamme hengellään.

Loppusanoissa Asko Matikka kirjoittaa:

Osta itsellesi kunnollinen Raamattu ja Päivän Tunnussana  -niminen pikkukirjanen.
Osallistu säännöllisesti oman seurakuntasi jumalanpalvelukseen.
Käy ehtoollisella mahdollisimman usein.
Rukoukset tarkoittavat avautumista Jumalalle.


Kohtaamisia Jeesuksen kanssa -kirjan on myös lukenut:

Kirjarikas elämäni

Asko Matikka: Kohtaamisia Jeesuksen kanssa, Uusi Tie, 2004
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto










maanantai 4. marraskuuta 2019

Matkalla paranemiseen: ajatuksia armon evankeliumin parantavasta voimasta ja Jumalan rakkauden todeksi elämisestä

Asko Matikka on kirjoittanu kirjan Matkalla paranemiseen: ajatuksia armon evankeliumin parantavasta voimasta ja Jumalan rakkauden todeksi elämisestä. Tässä kirjassa pastori Asko Matikka käsittelee kokemuksensa pohjalta ihmisien sisäisiä haavoja ja niiden vaikutusta elämään, työhön ja ihmissuhteisiin. Tämä kirjan toinen painos, johon on lisätty häpeää käsittelevä luku.

Tämän toisen painoksen esipuheessa Asko Matikka kirjoittaa:

"Jätän kirjani toisen uudistetun painoksen lukijoille sillä rukouksella, että seurakuntiin syntyisi paljon uusia hoitavia pienryhmiä."  (s. 14)

Johdannossa hän kirjoittaa:

"Tahdon rohkaista Sinua, joka elät omien kriisiesi keskellä. Älä vaivu epätoivoon. Paras sittenkin on edessäpäin. Nyt näet vain sen, mikä sinulla on takanapäin. Menneisyytesi ei ole koko elämäsi. Eteenpäin tähyillessäsi näet vain seuraavan polun mutkaan. Et vielä tiedä, mikä on sen takana ja matkasi päässä. Tahdon auttaa sinua pääsemään tasapainoon menneisyytesi kanssa. Sinun silmäsi avautuvat näkemään lähelläsi olevat. Saat elää täysillä tätä päivää yhdessä heidän kanssaan."  (s. 20)

1. Ihmiseksi luotuna


Miten ihminen luotiin Raamatun mukaan. Mistä aineksista Jumala teki alkuihmisen. Miten syntyivät luusto, verisuonet, sydän, silmät, ja aivot. Miten paljon ihmeitä ihmisruumis sisältääkään. Millainen Jumala on, joka loi meidät omaksi kuvakseen. Miten ihminen on osana luomakuntaa. Mikä on jokapäivänen leipämme. Mitä tarkoittaa kun on maailmassa vaan ei maailmasta. Millainen on luonnollinen, inhimillinen elämä. Entäpä millaisia olemme ihmisenä ja Herran omana.  Näitä asioita Asko Matikka pohtii ensimmäisessä luvussa.

2. Kun ongelmat ovat fyysisiä 


Millainen on tasapainonen fyysinen elämä. Mistä fyysiset ongelmat johtuvat. Miten fyysistä kuntoa hoidetaan. 

"Usein huono fyysinen kunto kostautuu hengellisen elämän puolella kurinalaisuuden puutteena. Ei viitsitä hiljentyä, rukoilla ja lukea Raamattua säännöllisesti. Sen seurauksena jumalasuhteeseen voi tulla säröjä. Samoin mieliala voi vaihdella liian paljon, ja se voi häiritä normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tulee ristiriitoja myös ihmissuhteisiin." (s. 45)

Kun on fyysisesti väsynyt, eikä muutamaan päivään ole käynyt esimerkiksi aamukävelyllä, huomaan mielialani laskevan ja ärsytyskynnykseni nousevan. Eikä todellakaan tule avattua Raamattua tai luettua muuta hengellistä kirjallisuutta, saati rukoiltua.

3. Kun yhteys katkesi


Asko Matikka kirjoittaa tämän luvun alussa omasta elämästään. Mikä on ihmisen aateluus ja vastuu. Mitä se synti on ja mitä synnistä seuraa: häpeää, pelkoa ja pakenemista, peittelemistä ja syyttelemistä. Millaista on kuitenkin terve syyllisyys ja suhtautuminen omaan syyllisyyteemme.Voiko ihminen päästä vapaaksi syyllisyydestä. Miten voi olla yhtäaikaa vanhurskas ja syntinen. Ja mitä tehdä, kun ei jaksa uskoa anteeksi.

4. Kun on tunteet


Millaisia ovat tunne-elämän ruhjeet ja tunnevaurioiden syntymekanismit. Mikä merkitys on kohdun aikaisella elämällä. Mikä on Maslowin tarvehierarkia.  Millaisia ovat turhautuneet tarpeet, rakkauden velka ja miten kohdata ne ja ihmiset. Miten asiat käsitellään, alistuen vai hyväksyen. Miten vaikuttavat traumaattiset kokemukset. Millaista on olla katkeruuden loukussa. Entäpä sukurasitteet, väärät arvot ja tavoitteet. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun tukahduttaa muistojansa. Kuinka vaikuttaa neuroottisuus ja sairas syyllisyys. Kuinka niistä pääsee eroon. Millaista on olla häpeän kahleissa ja miten häpeästä pääse vapaaksi. Minkälaisia ovat erilaiset tunnevammojen oireet ja miten voi suojautua kivulta. Tässä luvussa on paljon asioita, joiden käsitteleminen on vaikeata ja huomaan itsestänikin monia keskeneräisiä, käsittelemättömiä tunteita.

5. Lähdetäänkö matkalle?


"Sisäinen parantuminen on matka. Lähdetkö matkalle? Se ei ole pikapyrähdys terveyden lähteille, vaan pitkä prosessi."  (s. 137)

Asko Matikka pohtii tässä kappaleessa, mistä Jumala tahtoo meidät parantaa, mikä on parantumisen suunta Mitä tehdä, jos hengelliset harjoitukset eivät auta. Koskeeko parantumisen tarve kaikika vammoja. Millainen matka paranemiseen on. Mitkä ovat tärkeitä askeleita. Mikä on kiltin lapsen oireyhtymä.

6. Kaikki anteeksi!


Minä saan anteeksi.
Minä annan anteeksi.

Millainen on anteeksiantamisen voima. Mikä on anteeksiannon hinta Jumalalle ja mitä se maksaa meille. Millaista on hoitava Jumalan Sana ja seurakuntayhteys.


7. Sielunhoidollinen rukousryhmä


Miksi Jumala käyttää sielunhoidollista rukousryhmää. Minkälaisia vaaratekijöitä liittyy tälläiseen ryhmätyöhön.

8. Sielunhoidon vaiheet ryhmässä

Haavojen karttoittaminen
Apukysymyksiä
Vaitiolovelvoite
Ryhmärukous
Sitominen ja päästäminen
Auktoritatiivinen, arvovaltainen rukous
Henkilahjojen käyttö rukouksessa
Jälkihoito

Kirjan lopussa on kirjaluettelo, josta poimin tähän itselleni muistiin muutaman kirjan, jonka voisin lukea myöhemmin:

Seppo Jokisen kirjat
Daniel Nylundin kirjat
Neill Anderson: Vapauttava totuus, Päivä, 1992
Sinikka ja Mikko Aalto: Armo kadoksissa, Karas-Sana, 1990
Erik Ewaldsin kirjat
Peter Halldorf: Koskematon maa, Karas-Sana, 1995
Josh McDowell: Sinua ei luotu turhaan, Karas-Sana, 1990
Atle Ronessin kirjat
Pirkko Viherkoski: Sinun haavasi kasvavat umpeen, Perussanoma, 1993

Kirjassa kaksi liiteosaa: Ahdistuksen torjuntamekanismit ja Sopivia raamatunkohtia eri tunnetiloihin.

TV7:n sivuilta löytyy Café Raamattu -ohjelman tallenne Asko Matikasta ja tämän kirjankin aiheista.


Matkalla paranemiseen -kirjan on myös lukenut:

Kirjarikas elämäni


Asko Matikka: Matkalla paranemiseen, Uusi Tie. 2. p. 2004
Kansi: Terttu Hauhia
Mistä hankittu:  lainattu Lapuan kaupunginkirjasto











sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä

Jaakko Mäkeläinen on koonnut toisenkin teoksen, jossa on tunnettujen henkilöiden ajatelmia sekä lyhyitä tekstejä, mutta tässä kirjassa on myös raamatunlauseita. Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä -teoksessa on  kauniita, koskettavia ja ajatelmiin sopivia luontokuvia ja hengellisiä kuvia. Kirjan tekstien keräämiseen on osallistunut useampi henkilö, joista jokainen on haastatellut yhtä ihmistä, jonka tekstiä on tässä kirjassa referoituna.

Jaakko Mäkeläinen on eteläkarjalainen kynänkäyttäjä, joka on tehnyt elämäntyönsä kirkon ja järjestöjen palveluksessa, mm. nykyisessä Namibiassa 1970-luvulla. Etupäässä eläkkeelle jäätyään Mäkeläinen on työstänyt 20 kirjaa, joukossa mm. useita tietovisailukirjoja.
 (lähde: Herättäjä-Yhdistyksen nettisivut)

Valitsen tästäkin kirjasta muutaman suosikkitekstin:

Et voi itse synnyttää valoa, mutta anna Jumalan
armon valon langeta sydämeesi, niin tuo valo
taittuu säteiksi muita lohduttaen.

- F.L. Östrup -

Me itse voimme olla osa rukousta. Sanoitta, ilman
tietoista huokaustakaan, kyyneleeettömänä,
saattaa rukoilija seisoa Jumalan kasvojen edessä, ja
koko hänen olemuksensa voi silloin olla rukous.
Hänen hätänsä, hänen tarpeensa on Jumalan
silmissä yhtenä ainoana suurena rukouspyyntönä.
Rukous on: olla Jumalaan päin kääntynyt.

- Fredrik Wislöff -


Jeesus - oikein käsitettynä uskossa - antaa lepoa
rauhattomuudessa, valoa pimeydessä,
voimaa heikkoudessa, iloa hädässä.

- J. F. Starck -

Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä, koonnut Jaakko Mäkeläinen,  Uusi Tie, 2004
Kansi: Terttu Hauhia
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


lauantai 2. marraskuuta 2019

Välähdyksiä matkan varrelta

Jaakko Mäkeläinen on koonnut tunnettujen henkilöiden hengellisiä ajatelmia tähän Välähdyksiä matkan varrelta -teokseen. Luontovalokuvat kirjassa ovat pääosiltaan Tapani Romppaisen kuvaamia, mutta löytyy kirjasta myös pari Lasen Kylänpää ottamaa kuvaa sekä kolme kuvaa kuvapankista.

Jaakko Mäkeläinen on eteläkarjalainen kynänkäyttäjä, joka on tehnyt elämäntyönsä kirkon ja järjestöjen palveluksessa, mm. nykyisessä Namibiassa 1970-luvulla. Etupäässä eläkkeelle jäätyään Mäkeläinen on työstänyt 20 kirjaa, joukossa mm. useita tietovisailukirjoja. (lähde: Herättäjä-Yhdistyksen nettisivut)

Kirjan otsikoina on Elämän arvoitus, Hiljaisuus puhuu, Sydämen puutarha, Tie iloon, Kiitoksen juhlaa, Rakkauden salaisuus, Huolet painavat, Myrsky koettelee, Ystävyyden lahja, Kuninkaan kutsu, Lupaus kantaa, Rukouksen avain, Siunausten ketju, Toimettomuuden kiusaus, Antamisen rikkaus ja Vuodesta vuoteen.

Poimin tähän muutaman suosikkiajatelmistani, joista näkyy, keiden henkilöiden mietelmiä kirjassa muun muassa löytyy.

Parasta ja kauneinta tässä elämässä
on vaieta ja antaa Jumalan
toimia ja puhua.

- Dag Hammarskjöd -

Maailman suurimmat
taistelukentät ovat
pääasiassa sydämessä
.
- John Ruskin -

Herramme tarkoitus ei ole
lennättää meitä vaikeuksien
ylitse, vaan viedä niitten
lävitse, ja siinä lävitse
mennessä Hän on luvannut
olla kaiken aikaa mukana

- Erkki Leminen -

Ihmisen suurin onni on työssä,
ihmisen ylin ystävä on ihminen,
ihmisen kaunein tutkittava on luonto,
ihmisen ikuinen toivo on Jumalassa.

- A. Stifter -

Välähdyksiä matkan varrelta, koonnut Jaakko Mäkeläinen, Uusi Tie, 2003
Kansi: Mari Viljanmaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


perjantai 1. marraskuuta 2019

Arjen lämpöä

Rakastan Riikka Juvosen kirjoja, joissa on hänen oma kuvituksensa. Arjen lämpöä sisältää muistoja herättäviä lyhyitä tekstejä ihanista arjen asioista, Raamatunkin teksteihinkin sisällyttäen. Käyn näitä arjen lämpöisiä aiheita omien muistojeni kautta.

Lootin vaimo


"Hänen (Lootin vaimon) kivettyneestä ruumiistaan on tullut naisellisen heikkouden monumentti. Lootin vaimo oli monien mielestä utelias hömppä, joka sai maksaa typeryydessään hengellään."  (s. 9)

"Lootin vaimon kuolema oli tapaturma, ei rangaistus. Jumala ei varmasti vihastunut naiselle, joka rakasti omaa arkeaan."  (s. 9)

Koti


Ensimäinen lapsuudenkotini oli punainen puutalo, jossa ei ollut vesijohtoa eikä sisävessaa. Lämpökin talossa pysyi keittiön puuhellan kautta ja olohuoneessa oli iso sähköpatteri. Vettä kannettiin kaivosta ja hyyskässä käytiin pihan nurkalla vessassa. Olin 7-vuotias, kun samalle tontille rakennettiin meille uusi koti vuonna 1978. Keltainen tiilitalo, jossa vanhempani yhä asuvat. Sain oman huoneen, jossa oli kirkkaankeltaiset seinät - keltainen oli silloin lempivärini. Enää eivät huoneen seinät ole kirkkaankeltaiset - vanhemapani ovat usean otteeseen vuosien varrella huoneitten seiniä maalanneet ja tapetoineet. Kumpaankin taloon liittyy rakkaita muistoja. Punaisen talon ikkunoiden välissä äidin laittamat jäkälät puolukanvarpuineen. Oman huoneen ilo uudessa talossa. 
Oman perheeni koteja on ollut kuusi: viisi vuokra-asuntoa ja yksi omakotitalo. Näihin asuntoihin on liittynyt monenlaisia muistoja. Ensimmäisen yhteisen asunnnon onnea vastarakastuneena parina. Yksinäisiä hetkiä rakkaan armeija-aikana. Oman perheen ensimmäinen asunto uudessa rivitalokaksiossa. Lapsiperheen arkea.  Ja nyt viimeiset 15 vuotta omassa talossa - värikkäitä vuosia, lapsien kasviessa aikuisiksi ja koiraperheen elämää, kunnes  koirat ovat menneet sateenkaaren tuolle puolen. 

Arkiaamu


"Onnea on nousta vuoteesta terveille jaloilleen ja aloittaa uusi päivä. Sen saa kuin lahjana itselleen. Kokonainen päivä. Kuka voisi antaa meille sen enempää!"  (s. 13)

Minulle aamut ovat yleensä parhainta hetkeä. On ihana herätä uuteen päivään rauhallisesti. Saa aloittaa uuden päivän, puhtaalta pöydältä. Vielä ei tiedä kaikkea, mitä päivä tuo tullessaan.  Aamu on virkistävää aloittaa aamukävelyllä ja sen jälkeen maittavalla aamiaisella. Joinain aamuina luen kirjaa tai lehteä tai kirjoitan tätä blogiani, kuten tänä aamuna. Joinain aamuna jaksan hiljentyä Sanan äärelle  ja luen muutamia päivän mietelauseitakin. Toki somen selaaminenkin kuuluu hyvin usein aamurutiineihin, mutta toisinaan vältän sen selaamista.

Lapsuuteni elämää


Lapsuuteni on ollut enimmäkseen hyvää aikaa. On ollut rakastava kyläyhteisö, jossa olla ja elää. Olen myös viihtynyt yksin mielikuvituskavereiden kanssa, kun kaverit eivät ole päässeet leikkimään kanssani. Tykkäsin touhuta ulkona kaikenlaista ja olihan minulla seurana saksanpaimenkoiramme Söpö. Totuin siihen, että isä oli rekkakuskina paljon reissutöissä ja olimme äidin kanssa kahden. 

Toukotyöt


Maatilojen naapurissa lapsuuden ja nuoruuden eläneenä näki mitä siellä pellolla tehtiin. Kynnettiin, äestettiin, kylvettiin, tehtiin AIV-rehua, puitiin viljaa ja ajettiin lantaa.  Lehmät laidunsi laitumilla. Talomme oli ihan maatalon peltojen vieressä. Oli peruna- ja kasvimaat sekä marjapensaat ja omenapuut.  Oli mansikkamaita ja kukkapenkkejä.  
Täällä asuinseudullani Etelä-Pohjanmaalla vieläkin näkyy kylien ja teiden varsilla maatalojen toukotyöt ja sadonkorjuuaika. Minä ja perheeni yhä tiedämme mistä lihat, kasvikset ja maitotuotteet tulevat kauppohin ennen kuin ne on tehtailla valmistettu kuluttajapaketteihin. 

Ojanpientareella


Lapsuuden leikkipaikkoja olivat myös ojanpientareet. Ahomansikat ja kaikki ne kauniit kukkaset. Keväällä ojat olivait vettä tulvillaan - saattoi jopa nähdä piisamin uivan valtaojassa kohti jokea.

Heinäaikaan


Yhden lapsuudenkodin pelloilla laitettiin vielä 1980-luvulla heinät heinäseipäille. Isommilla maatiloilla tehtiin heinäpaaleja, kunnes tulivat nämä dinosauruksen valkoiset munat (nykyään niitä on muunkin värisiä muovikääröjä). Kuivuneet heinät ajettiin heinälatoon, jossa me lapset saatiin hyppiä heinäkasaan.  Heinäpaaleista oli kiva tehdä ladossa majoja.

Leipä


Ystäväni kodissa, maatalossa oli leivän leivontapäivä. Oli herkullista maistaa uunituoretta leipää ja toisinaan sain kotiinkin lämpimäisen viemisiksi. Nykyään leipää on monenlaista. Niitä tekevät leipomot ja yksityisetkin leipojat erilaisiin myyntitapahtumiin. Minulle leipä on nykyruokavaliossani ruoka, jota en juuri syö. Voin paljon paremmin ilman kaikkia viljatuotteita. Mutta silti uunituoreen leivän tuoksu on yhä ihana.


Koulutie


Ala-asteen koulumatkani oli kolme kilometriä. Syksyllä menimme kylän lapset matkan polkupyörällä, talvella potkukelkalla tai peltoja pitkin hiihtäen.  Ylä-asteelle mentiin sitten linja-autolla. 

Puhtaat lakanat


Ensimmäinen muisto on kun,  äidin pesemät lakanat kuivuvat pyykkinarulla. Naapurin tädin mankeloimat lakanat - minun kotona ei ollut mankelia. Äidin ensimmäinen pyykinpesukone oli pulsaattoripesukone, jossa oli sellainen kuivausrulla, jonka kautta märkä pyykki veivattiin, ennen kuin vietiin kuivumaan. 

Lumi


Rakastan talveakin, jolloin on sopivasti lunta. Lapsuudessa on yksi talvi, jolloin teiden varsilla oli lähes parin metrin korkuiset lumivallit. Niissä lumikasoissa me kylän lapset leikittiin. Kiva oli tehdä lumilinnoja, lumilyhtyjä ja lumiukkoja. Hiihtäminen, pulkkamäki ja leikkisä lumisota olivat hauskoja lapsuuden hetkiä. Kaunis pakkasaamun kuura tai illan tähtitaivas ja hankikanto.

Kanalan valtias


Naapurissamme oli kanala. Kun talon Ruotsissa asuvat lapsenlapset tulivat kesälomalle, tapasimme istua kanalan katolla katselemassa kanojen kuopsuttelua ja kukon tepastelua. 

Virve, Kilinä ja Mansikki


Lehmiä olikin enimmäkseen kotikyläni maataloissa, mutta en enää muista yhdenkään lehmän nimeä. Navetoissa pääsin käymään, Näin miten maito lypsettiin. Näin myös miten ne vasikat laitettiin aluilleen. Yksi naapurin tädeistä lypsi vielä 1980-luvun alussa käsin - heillä kun ei ollut kuin kaksi lehmää.

Vasikantanssia


Vasikkoja oli katsella niiden hyppelehtiessä laitumilla. Välillä ne tulivat meidän lasten luokse aidan vierelle ja nuolaisivat käsiämme karhealla kielellä. 


Navettakissa


Navettakissoja oli muutamassa maatalossa, niidenkin nimet olen unohtanut. En edes muista minkänäköisiä ne kissat olivat. 

Tinkimaitoa


"Tinkimaidoksi kutsuttiin maitoa, jonka lähtialojen asukkaat hakivat suoraan navetalta, iltalypsyn jälkeen." (s. 42)

Parhaan lapsuudenystäväni kodissa sain maistaa tätä maitoa. Heillä ei ollut maataloa, mutta he hakivat maitokannulla maitonsa lähimaatalosta.

Hevoset


Hevosiakin oli muutama lapsuudenkylän taloissa. Osa oli työhevosia, osa ravihevosia. Muutaman kerran pääsen hevosen selkää, kun joku sitä talutti. 

Pihavahti


Koira oli melkein joka talossa. Oli pystykorvia, dreevereitä, beaglejä, karhukoiria ja meillä oli saksanpaimenkoira. 

Syksyn satoa


Sadonkorjuuaikaan käytiin marjametsällä  - kouluunkin kerättiin talkoopuolukat. Oltiin perunapellolla ja viljaa puitiin. Perunakellarit täyttyivät perunoista ja peruskellarit hillopurkeista.

Sienimetsässä


Minä en ole oppinut sienimetsällä käymään, äitini ei myöskään osannut sieniä tunnistaa.

Räsymatto


Naapurin tädillä oli kangaspuut. joilla hän kutoi kauniita räsymattoja. Äidillänikin oli matonkuteita, joita hän kait vei naapurin tädille. Räsymatot ovat yhä kauneimpia mattoja, mutta laminaattilattiallea ne ovat aina mytyssä. 

Illan rauhaa


Kesäillat, syysillat, talvi-illat ja kevään illat. Jokaiseen vuodenaikaan liittyy jotain kaunista. Kukkien tuoksut, valoisuus. Syksyn värit ja hämäryys, Lumivalkoisuus ja kynttilät. Kevään lorisevat purot ja leskenlehdet. 


"Ennen toivotettiin rauhaa taloon, kun tultiin kyläilemään. Rauhaa me ihmiset olemmekin aina kaivanneet."  (s. 59)

Arjen lämpöä -kirja sisältää pieniä tarinoita, joita voisin lukea vaikka hoitokodin asukkaille. Näistä tarinoista saisi aikaan monenlaisia muistojen keskusteluita. 


Riikka Juvonen: Arjen lämpöä, Kirjapaja, 2007
Kuvat: Riikka Juvonen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto







torstai 31. lokakuuta 2019

Koti niin kuin kotilolla : Lukkarin uudet luvut

Entinen Ilmajoen seurakunnan kanttori Heini Kataja-Kantola, nykyisin Jokioisten seurakunnan on kirjoittanut viisi runokirjaa. Koti niin kuin kotilolla on hänen kolmas runoteoksensa.

Takakannessa sanotaan:

"Kanttori Heini Kataja-Kantolan kolmas runokokoelma pohtii jälleen raikkaasti ja rakkaudella elämää lasten kanssa ja lehterillä, levossa ja lätäkön ääressä. Jokioisten pappilassa kasvaneella kanttorilla taivaalliset auringonsäteet vilkkuvat arkisten askareiden lomassa"

Heinin mies on pappi. Näiden runojen myötä avautuu hänen perheensä arki niin työelämässä kuin kotonakin. Runoissa on lapsiperheen huumoria, rakkauden lämpöä ja kristillistä pohdintaa, kuten tässä runossa:

Kitararuno

Jos kitaran kielet ovat
somasti sykeröllä
kaupan muovitaskussa,
ei niistä ole kuulijoille hyötyä.

Jos kristillinen elämä on
kääriytynyt itseensä,
ei siitä ole toisille hyötyä.

Jos kitaran kielten
päällä on pinossa kirjoja,
kielet eivät soi.

Jos ihmisen sielua painavat
vaatimus ja synti,
se ei soi.

Jos kitaran kielet
viritetään mielivaltaisesti,
soinnut aiheuttavat
kuulijoille kärsimystä.

Jos Jumalan lakia
säädellään ihmismielen mukaan,
aiheutetaan kärsimystä.

Mutta kun kitaran kielet
asetetaan kaikukoppaa vasten
soimaan vapainan painoista
ja viritetään huolella,

voi syntyä suloista soittoa
Kuninkaalle kunniaksi,
ihmisille iloksi,
mielen virkistykseksi.


Heini Kataja-Kantola: Koti kuin kotilolla, Perussanoma, 2009
Kannen kuva: Applikaatiotyö Jokioisten pappilasta, Pirkko Kuusela
Päällys: Taneli Törölä
Mistä hankittu: ostettu alekirjana Herättäjän Kirjakaupasta

Älä itke

Lapualainen Milja Korpela julkaisi vuosi sitten runokirjan Älä itke. Kannen kuvan suunnittelussa auttoi hänen taidelukiota käyvä ystävänsä Anniina Marjakangas.

Milja Korpelan runot menevät ihon alle. Näiden runojen myötä näen oman nuoruuteni kivut, aikuistumisen tuskan ja ennenkaikkea sen tunteiden sekamelskan, kun omat lapset voi huonosti.

Mitä on elää, kun on masentuntut? Miten jaksaa yöstä toiseen, kun ei saa unta? Millaista on elää rikkinäisten suhteiden yhteisössä? Millaista on kipeä rakkaus? Ja silti elää ja löytää itsensä ja ne pienet pisteet, jotka vie eteenpäin - turvaverkot, ystävät ja läheiset.

Valitsen tähän kolme runoa, joiden tunnelma saa sydämeni vereslihalle - käyn näiden runojen myötä syyllisyyden tunteita menneistä tapahtumista...

Ette ääntäni kuule,
vaikka huutaisin.
Ette haavojani huomaa,
vaikka näyttäisin.
Ette kyyneliäni kuivaa,
vaikka pyytäisin.
En ole teille mitään,
vaikka haluaisin.


****

Juoksen yöllä viereesi
nukkumaan,
kun isä huutaa kylpyhuoneessa.
Laitat korvatulpat korviini
yön yli turvaamaan.


****
Kaikki kauniit sanat unohtuvat
liian helposti,
kun vaalitaan vihaisia katseita
ja väkivaltaisia lauseita,
odotetaan päivää,
jolloin voidaan näillä samoilla aseilla 
toista satuttaa.



Milja Korpela: Älä itke, Mediapinta, 2018
Kannen kuva: Anniina Marjakangas
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakaupasta

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Ota uusi askel

Pari vuotta sitten olin Kristuspäivä -tapahtumassa Turun messukeskuksessa ja tottahan sieltä löytyi Päivän myyntikoju ja sieltä ostin Richard Svenssonin Ota uusi askel -teoksen.

Richard Svensson on syntynyt vuonna 1970. Hän on vuodesta 1990 toiminut pastorina useimmissa kirkoissa. Hän on myös toiminut valmentajana ja mentorina eri alojen johtajille. Richard Svensson on tiedottaja, raamatunopettaja ja motivoiva puhuja. Hän asuu perheensä kanssa Höörin kaupungissa, Skånessa, Ruotsissa. Hänen perheensä kotikirkko on Hillsong Kööpenhamina/Malmö.

Richard Svensson kirjoittaa johdannossa:

"Kirjan sisältö perustuu useisiin artikkeleihin, jotka on julkaistu Världen idag -lehdessä ja jotka on jälkeen toimitettu"

Vaikka kirja on suunnattu ensisijaisesti johtajille, on tässä kirjassa oman henkilökohtaisen elämänkin "johtamiseen" hyviä ajatuksia, jonka vuoksi tämä kirja tarttui minun käteeni. Jokaisessa luvussa on vinkkejä, miten muuttaa itseään ja myös kysymyksiä, mitä pohdiskella.

Luku 1


Asenne


Sisäinen kompassisi


Asenteesi on sisäinen olemuksesi, joka tulee näkyviin.
Asenne voi nostaa koko tiimiä samalla tavalla kuin se voi upottaakin koko osaston.
Miten ja mitä ajattelet itsestäsi, muista, elämästä, olosuhteista ja Jumalasta, tulee tapasi suhtautua asioihin.

Voin vain itse päättää millainen asenne minulla on kaikkeen ja kaikkialla, kukaan toinen ei voi puolestani luoda minun asennettani. Asenteen muuttaminen ei tapahdu yhdessä yössä,  niin kuin ei mikään muukaan muutos elämässä. Yritän hakeutua myönteisesti ajattelevien ihmisten pariin, että jaksan myös niiden ihmisten parissa, jotka syystä tai toisesta ajattelevat enimmäkseen negatiivisesti. Ihan jokaista ihmistä ei kuitenkaan voi tai tarvitse senkään takia poistaa elämästään kokonaan. En aio luovuttaa vaikka epäonnistuisin, yritän jaksaa mennä eteenpäin. Jumalan Sana auttaa hyvien asenteiden luomisessa.

Luku 2


Balanssi


Tasapainon perusta on rukous - happi, jota ilman et voi olla


Rukous on vastaus Jumalan kutsuun
Rukousta ympäri vuorokauden
Rukous yhdistää taivaan ja maan
Rukous tuottaa tulosta

Onko rukouksella elämässäsi sellainen paikka, kuin sillä kuuluisi olla?
Säännöllinen rukouselämä arjessa unohtuu, mutta pienet huokaukset, kiitoshenkäykset kuuluvat jokaiseen päivääni.

Miten paljon rukouksistani kohdistuu siihen, että saan jotakin Jumalalta, verrattuna siihen, että vain rukoilisin Jumalaa sen vuoksi, kuka hän on?
Niin, pyydänkö tai kiitänkö aina kun rukoilen? Ehkä jonknilaisten valmiiden Jumalan ääreen hiljentävien rukousten avulla voisi ajatella toisinkin rukouksen äärellä.

Luku 3


Coaching


Valmennus saa toiset tekemään parhaansa


"Valmentajana sinun ei tarvitse osata ja tietää kaikkea. Tässä ei ole kysymys siitä, että tehtäväsi olisi toimia asiantuntijana, joka tarjoaa runsaasti valmiita ratkaisuja. Valmentaminen eroaa mentoroinnista, sillä jälkimmäinen on tiedon ja asiantuntemuksen siirtämistä tietyllä alueella."  (s. 18)

"Joskus on hyvä noudattaa jonkinlaista rakennetta, jotta valmennuksesta tulee mahdollisimman tehokasta. Yksi ehdotus on, että tapaat säännöllisesti niitä lähelläsi olevia ihmisiä, joihin haluat panostaa."  (s. 19)

Näin tehdessään, on hyvä sopia tietty määrä tapaamisia, joiden pituus on rajattu noin 45 minuuttiin.  Mikä on tavoite, mitä kohti on aikomus työskennellä, millaista muutosta kohti. Tehtävälistan antaminen tapaamisten väliseksi ajaksi, jotta vireys asian eteenpäin viemiseen säilyy.

Kenelle annan entistä enemmän aikaa ja voimavarojani seuraavan puolen vuoden aikana?
Tätä kysynystä olen pohtinut. Onko se minun elämänmuutos vai jonkun muun elämänmuutos, johon tarvitaan minun valmennusta, ehkä mentorointiakin.

Luku 4


Delegointi


Moninkertaista omistajuus


Delegoi voidaksesi keskittyä olennaiseen
Delegoi luodaksesi omistajuutta
Delegoi viisaasti


Luku 5


Energia


Polttoainetta matkalle


Tarmokkuus nostaa muita
Tarmoa syntyy kun täytät tankkia
Tarmokkuus edellyttää tärkeysjärjestystä

Luku 6


Fokus


Hyvä tunnelinäkö


Jätän mielestäni: Pyydä huonoa muistia!
Ponnistelen: Säilytä ruokahalu! 
Juoksen kohti maalia: Eteenpäin, maksoi mitä maksoi!

Ajattelenko jotakin liian paljon vai liian turhaan?
Jumahdanko ajatuksineni johonkin asiaan? Viekö jonkin asian ajatteleminen kaiken energiani?

Luku 7


Gloria in excelsis Deo


Jumala saa olla Jumala


Jumalanpelon perustana on syvä kunnioitus ja rakkaus Jumalaa kohtaan
Jumlanpelko on sitä, että otamme Jumalan sanan todesta
Jumalanpelko syntyy tietoisuudesta, että Jumala näkee kaiken, tietää kaiken ja pystyy kaikkeen
Jumalanpelko suuntaa katseen toisiin

Onko Jumala kaikkien elämänalueideni Herra?
Hän tietää kaikki salaisuuteni, mutta annanko Herran valaista tietäni?

Luku 8


Huumori


Hyvä nauru pidentää ikää


Huumori on terveellistä
Huumori on merkki henkisestä elinvoimaisuudesta
Huumori ei suhtaudu vakaviin asioihin kevyesti, mutta keventää niitä
Huumori synnyttää etäisyyttä itseen
Huumori on vahvuutta


Luku 9


Inputtia


Aloitteellisuus luo liikettä


Jumalan kanssa kuulumme aina enemmistöön
Valitse tarkasti, kenelle kerrot
Jos Jumala ei ole sanonut mitään, pidä sitä myöntymisen merkkinä!

Luku 10


Jeesus


Johtajien johtaja


Jeesus on kutsunut sinut ja valinnut sinut
Jeesus on määrännyt, että sinun kuuluu kantaa hedelmää
Jeesus on aina kanssasi
Jeesus on tiesi
Jeesus on vapautesi
Jeesus pitää sinusta huolta
Jeesus on esirukoilijasi
Jeesus on ilosi
Jeesus on rauhasi
Jeesus on lähteesi

Luku 11


Konflikti


Kun kipinöi


"Ristiriita voi olla sinänsä kielteinen kokemus, mutta jos hoidamme sen oikein emmekä pakene tai kiellä sitä, se voi itse asiassa olla hyväksi ja auttaa kehitystä, jolloin kaikki ajan mittaan voittavat." (s. 53)

Luku 12


Lukuhalut


Emme voi tietää liikaa


Opi kokemusten kautta
Opi lukemalla
Opi kuuntelemalla
Opi esittämällä kysymyksiä
Opi paikantamalla

Mihin minun olisi matkustettava ja kenet minun olisi tavattava saadakseni lisää tietoa ja näkemystä?
Seuraan Instagramissa monia motivoivia naisia, joiden luennoille/kursseille haluan osallistua mahdollisuuksien mukaan täällä Suomessa.

Ovatko kirjat, joita luen, kutsumukseni ja tehtäväni mukaisia?
Kyllä ovat, luen paljon kristillisiä kirjoja, mutta ammattini vuoksi on hyvä lukea monenlaista ja monentyyppistä kirjallisuutta - kaunokirjallisuudesta tietokirjallisuuteen.

Luku 13


Määränpää


Askel askeleelta eteenpäin


Tavoitteet motivoivat
Tavoitteet auttavat luomaan tärkeysjärjestyksen voimavarojen käyttämiseen
Tavoitteet auttavat tekemään oikeita päätöksiä
Tavoitteet ovat viitteitä kulkusuunnasta
Tavoitteet suojaavat harhautumiselta
Tavoitteet kannustavat ottamaan seuraavan askeleen
Tavoitteet luovat uskoa ja motivaatiota

Luku 14


Navigointi


Sydämin ja kätten töin


"Kristuksen ruumis tarvitsee johtajia, jotka pystyvät suunnistamaan suurin sydämin ja taitavin käsin." (s. 65)

Luku 15


Oivaltavaa harkintaa


Kyky nähdä selvästi


Omistushalu
Ylpeys
Välinpitämättömyys


Tarvitsenko kaiken sen, mitä tavoittelen ja mitä haluaisin mielelläni saada? Mistä haluni nousee?
Innostun monista asioista - ja tavaroistakin. Ja myönnän turhaantuvani, jos en niitä saa tehdyksi tai ostetuksi. Miksi jonkin asian tekeminen tai jonkin tavaran ostaminen on niin tärkeätä, miksi niitä himoan? 


Luku 16


Potentiaali


Piilevä voima


Tunnistaminen
Vahvistaminen
Kehittäminen


Luku 17


Quantum satis

"Quantum satis (QS) on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa riittävää määrää. Quantum satis tarkoittaa käytännössä: Käytä aineosia se määrä, joka tarvitaan tuloksen saavuttamiseen, älä enempää."  (s. 75)

Määrä lasketaan


QS-viestintää 
QS-opetusta
QS-suhteet
QS-palaute

Ihmistuntemus
Intuitio
Itsehillintä

Missä kykyni on asteikolla 1-5, kun on kyse ihmistuntemuksesta, intuitiosta ja itsehillinnästä? Mitä minun on vahvistettava ja kehitettävä?
Arvoisin, että ihmistuntemukseni on 4, intuitio 4 ja itsehillintä 3. On tilanteita, joissa itsehillintäni menee överiksi, joko ärtymyksen tai hössöttämisen kautta.  Itsehillintäni tarvitsee eniten kehittämistä, etten joutuisi toisesta ääripäästä toiseen ääripäähän.

Luku 18


Rajat-on


Kun mikään ei estä

Onko minulla joku, joka taistelee kanssani ja jolle voin tunnustaa syntini?
Jumala on ainut, jolle voin ja saan tunnustaa kaikki syntini. Jeesuksen Kristuksen veri on se taistelun voima, joka on aina puolellani.

Luku 19


Sattuu!


Kun meihin koskee

Mitkä ovat minun kipukynnykseni, kuinka korkeita tai matalia ne ovat? Mitä voin tehdä, että voisin olla vahvempi, vähemmän haavoittuvaisempi? Miten otan kivun ennemmän vipuvoimana kuin katkeruutena?

Luku 20


Tiimi


"Me" on vahvempi kuin "minä"


Ykseys
Kemia
Vastuu
Tavoite


Luku 21


Uskollinen kestävyydessä


Melkein ei riitä!


Kestävyys syntyy siitä, että olemme Jumalan seurassa
Kestävyyttä syntyy, kun pidämme lujasti kiinni Jumalan lupauksista
Kestävyyttä syntyy, kun Jumalan avulla annamme pettymysten ja takaiskujen muuttua polttoaineeksi etenemiselle 
Kestävyyttä syntyy, kun näemme kurinalaisuuden ja innoituksen välisen yhteyden
Kestävyyttä syntyy, kun yhdistämme voimamme toisten kanssa

Onko lähelläni joku, joka juuri nyt tarvitsee erityisellä tavalla kannustustani ja tukeani?
Tyttäreni tarvitsee ja sitä hän saakin, mutta osaanko jakaa aikaani myös pojalleni, joka yhtä lailla tarvisee sitä? Entäpä puolisoni?

Luku 22


Visio


Kyky nähdä näkymätön


Jumalalta saatu näky on hänen näkyväksi tullut tahtonsa
Jumalalta saatu näky on kuva toisesta tulevaisuudesta
Jumalalta saatu näky saa polvet tutisemaan
Jumalalta saatua näkyä ei voi ottaa itselleen, se annetaan
Jumalalta saatu näky tarvitsee käsiä ja jalkoja
Jumalalt saatu näky ei irrota otettaan



Luku 23


Vastauas miksi-kysymykseen


Taustalla oleva työntövoima


Jumalan kuuluu tulla korotetuksi ja saada kunnia
Muiden kuuluu saada siunaus ja menestys
Motiivin perustana on Jumalan Sana
Kaiken on tapahduttava Jumalan tavalla ja ajalla

Mikä on syvin motiivi, joka saa minut tekemään sitä, mitä teen?
Intohimo ja rakkaus tekemääni asiaan.



Luku 24


X-faktori

"X-faktori ei ole tietty tyyli, imago, tietynlainen käyttäytyminen ja kielenkäyttö. Sen kiinnekohta on aivan toisissa arvoissa.  Kysymys on siitä, että ihminen on Jumalan verhoama"  (s. 106)

Se, mikä on merkittävää



Luku 25


Yksilöllisyys


Ulkokuorella on merkitystä


Ulkokuorella on tehtävänsä
Ulkokuori voi joko vahvistaa tai heikentää evankeliumia
Jos jokin ulkokuoressa puhuttelee ihmistä, on mahdollista, että hän kiinnostuu myös sisällöstä


Luku 26


Zeniitti


Lakipiste: sinulle annettu paikka


Kun pelaat omalla paikallasi, olet kaikkein tehokkain Jumalan työssä
Kun pelaat omalla alueellasi, olet rohkea ja iloinen
Kun pelaat omalla alueellasi, sinulla on tehtävään tarvittava armo

Luku 27


Älä silmä pieni...


Saat sen, minkä näet


Silmäsi ovat sielun peili
Sinä valitset, mitä haluat nähdä
Sinusta tulee sellainen, mitä näet
Merkitystä on sillä, miten näemme sen, minkä näemme

Luku 28


Älykkäästi aito


Kun kaikki on niin kuin on


Aitous on todiste turvallisuudesta
Aitous merkitsee avoimuutta
Aitous ei ole heikkouden merkki
Aitous luo uskottavuutta

Luku 29


Ö:hön asti


Jumalan tähden


Luovuta henkesi Jumalalle
Luovuta sielusi Jumalalle
Luovuta ruumiisi Jumalalle


Richard Svensson: Ota uusi askel, Päivä, 2016
Kannen suunnittelu ja kirjailijan kua: Viktor Brittsjö
Suomennos: Merja Pitkänen
(ruotsl. alkuteos Ditt nästa steg, 2015)
Mistä hankittu: ostettu Päivän myyntikojulta






































tiistai 29. lokakuuta 2019

Onko siellä ketään?

Jälleen blogipostailen näistä Alfa-kurssin oppaan kirjalistalla olevista teoksista. David Watsonin (1933-1984) Onko siellä ketään? on englantilaisen papin kirjoittama. Tässä kirjassa David Watson uskaltaa kysyä kaikki ihmisen vaikeat ja kipeät kysymykset, myös sen että, onko siellä ylhäällä ketään. Watsonin vastaukset tässä kirjassa auttavat ymmärtämään, miten voi itse kukin löytää Jumalan.

Tämä kirja on julkaistu jo 1970-luvun lopussa ja suomennoskin 1985. Mitä tämä kirja sitten voi antaa 2010-luvulle?  Edelleen me ihmiset huudamme sinne jonnekin, onko siellä ketään.

Sama tilanne on vallalla maailmassa yhä - rikkaat ja köyhät ihmiset ja maat, nälänhätä ja saasteet. Ydinaseiden pelko ei ole vieläkään kokonaan hävinnyt. Miksi sitten etsimme yhä Jumalaa? Miksi osa meistä uskoo yhä Jumalaan?

Jumala on rajaton, persoonallinen. Hän on äärettömästi suurempi kuin kaikki inhimillinen käsityskykymme osaa ajatella.

"Kristillisen käsityksen mukaan Jumala on puhunut ihmisille monin eri tavoin ja että me voimme sen tähden tietää hänestä paljon, vaikka hän ylittääkin meidän käsityskykymme rajat."  (s. 16)

Jumala puhuu meille Raamatun kertomusten kautta.

"Omatunto on keino, jolla Jumala voi vaikuttaa elämäämme ja koskettaa meitä rakkaudessaan."  (s. 26)

"Luomakunta, historia, Raamattu, omatunto ovat esimerkkejä tavoista, joilla Jumala puhuu meille ihmisille niin, että voimme ymmärtää häntä."  (s. 27)

Millainen oli Jeesus Nasaretilainen. Miksi vain Jeesus?

- kukaan ei ole koskaan elänyt kuten Jeesus eli
- kukaan ei ole koskaan opettanut kuten Jeesus opetti
- Jeesuksen itsestään esittämät väittämät ovat ainutlaatuisia

Mikä merkitys ristillä on kristityille?

Ristin keskeinen asema

Jeesuksen Kristuksen risti on koko kristillisen uskon keskus.

Mitä on synti?

"Synti merkitsee riippumattomuuden henkeä. Halua elää omaa elämääni oman mieleni mukaan riippumatta siitä, minkä ymmärrän Raamatun ja omantuntoni äänen perusteella Jumalan tahdoksi."  (s. 40)

- synti merkitsee, ettemme ota huomioon tekijän ohjeita. jotka löydämme Raamatusta
- synti merkitsee, ettemme ylitä hyväksymiskynnystä
- synti merkitsee, että jätämme Jumalan elämämme ulkopuolelle

- synti erottaa meidät toisistamme
- synti erottaa meidät Jumalasta

Ristin merkitys

1. Rauha Jumalan kanssa
2. Rauha itsemme kanssa
3. Rauha ihmisten kesken
4. Rauha maan päällä


Onko uskomme kuollut vai elävä?

Kuolema on vihollinen

- kuolema on ihmisen viimeinen vihollinen
- kuolema on tuhoava vihollinen
- kuolema on säälimätön vihollinen
- kuolema on yksinäinen vihollinen
- kuolema on salaperäinen vihollinen

Mitä kuolema on?

- ruumiin kuolema
- hengellinen kuolema
- iankaikkinen kuolema

Kukistettu vihollinen

1. Omalla kuolemallaan Kristus veti ulos kuoleman pistimen, joka on synti
2. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus, ja vain Jeesus, voi antaa meille lujan, kestävän vakuuden kuoleman edessä

Epäilyjä ja vaikeuksia

Miksi maailmassa on paljon kärsimystä? Entä sitten muut uskonnot? Ja kaikki ne monet asiat, joita ei ymmäretä. Miksi epäonnistun uskossani, vaikka olen yrittänyt monta kertaa? Pelkään kadottavani jotakin uskovaisena. Kuinka Jumala johdattaa minua? Voinko pitää uskoni omana tietonani? Näihin kysymyksiin David Watson antaa vastauksia.

Jumala meidän kanssamme

Ilon Jumala
Rauhan Jumala
Vapauden Jumala
Sovinnon Jumala
Rakkauden Jumala

Kuinka voin löytää Jumalan

Käänny Jumalan puoleen
Luota Jumalaan
Ota Jumala elämääsi
Kiitä Jumalaa
Kerro Jumalasta

Kestävä jumalasuhde

Mikä häiritsee kasvua?

- Paholainen
- Epäilys
- Tottelemattomuus
- Pelko
- Ylpeys
- Yksinäisyys
- Itsesääli

Kuinka uskomme voi kasvaa?

- Jumalan sana
- Jumalan kansa
- Jumalan Henki
- Jumalan ylistäminen
- Jumalan palveleminen

Tässä kirjassa käydään lyhyesti kristinuskonelämän perusasioita, joita on hyvä itsekin välillä kerrata ja pysähtyä miettimään. Mikä on minun uskonelämäni tarkoitus? Miten minä uskon Jumalaan? Millainen kristitty minä olen toiselle ihmiselle?


David Watson: Onko siellä ketään? Päivä, 1985
suomennos: Anja Jyrkilä
(engl. alkuteos Is anyone there?)
Mistä hankittu: ostettu kirja-antikvariaatista











maanantai 28. lokakuuta 2019

Milanon nukkemestari

Vera Valan Arianna -dekkarit ovat toinen lempidekkarisarjani. Vasta tänä vuonna olen saanut luetuksi Milanon nukkemestari -dekkarin.

Jatkamme jälleen tuttujen henkilöiden parissa Bartolomeon, el Lobon, Adriannan veljen ja monen muun jotka liittyvät kiehtovaan katoliseen maailmaan ja Legio Sacrorumiin.

Kuka on Milanon nukkemestari ja miksi hän jättää murhattujen uhrien käteen nuken. Ariannan pappisveli Ares tutkii Vatikaanin pyynnöstä oliko samankaltaisesta murhasta aiemmin tuomittu pappi syyllinen. Arianna luonnollisesti tekee omia tutkimuksiaan ja näistäkään ei puutuu vaaran tilanteita. Ihan henkeä välillä salpaa kulkiessani Ariannan mukana!

Edelleen rakastan noita ihanan herkullisia ruokakuvauksia ja sitä rakkauden intohimon kuvausta. Ja minut lumoaa täysin italialainen yliopistokulttuuri ja katolisen kirkon toiminta ja salaisuudet.

Jälleen Vera Vala paljastaa palasia Arianna menneisyydestä ja tämäkin romaani jää niin jännittävään kohtaan, etten tiedä miten olen jaksanut odottaa, että voisin ostaa tuon viimeisen Arianna -dekkarin eli Suden hetki -romaanin! Pitäisiköhän sitä toivoa vaikka joululahjaksi....


Vera Vala: Milanon nukkemestari, Gummerus, 2016
Kannen suunnittelu:  Laura Noponen
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakaupasta

Vesiraukka

Luen harvemmin dekkareita, mutta sitäkin enemmän katson tv:stä, Netflixistä, HBO Nordicista ja ElisaViihteestä rikossarjoja. Viitisen vuotta sitten luin Milla Ollikaisen esikoisteoksen Veripailakat. Tänä vuonna ostin tämän trilogian toisen osan, joka on nimeltään Vesiraukka. Edelleen henkilöhahmot veivät mukanaan ensisivuilta ja rakastan pohjoisen kuvausta. Nämä dekkarit ovat ehdottomasti Nordic noir -genreen sopivaa, vaikka niitä ei kirjoitetakaan yksistään poliisin näkökulmasta.

Se Lapin mystinen lumo täältä etelästäpäin katsottuna on jotain mikä vie maagisesti mukana. Ja vaikka murhat ja tapot ovat kamalia ja järkyttäviä, niin jokin näissä dekkarien psykologisissa jännitteissä kiehtoo mieltäni. Ja toisaalta tarinaan nivoutuu ihmissuhteiden kiemuroita - rakkautta ja salaisuuksia, jotka tekevät tästäkin romaanista yhden suosikeistani. Ja siksi nämä dekkarit saavat olla kirjahyllyssäni - voihan olla,  että luen nämä joskus uudelleenkin.

Vielä on trilogian kolmas osa, Pirunkuru hankimatta. Uutena sitä ei enää kovakantisena saa, mutta onneksi on kirja-antikvariaateja olemassa.


Milla Ollikainen: Vesiraukka, Like, 2014
Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakaupasta

Vanhan maatalon salaisuus

Jaana Ala-Huissin kirjoittama ja Marjo Nygårdin kuvittama Vanhan maatalon salaisuus on minulle tuttuun Yli-Lauroselan talomuseoon sijoittuva tarina. 

Päähenkilöinä ovat Yli-Lauroselan talon viimeiset asukkaat sisarukset Frans (1882-1962)  ja Eliina (1876-1953) sekä heidän ottotyttärensä Eila. Vuonna 1971 valtio osti Yli-Lauroselan perikunnalta ja talo luovutettiin Museoviraston hallintaan. 

Vaan mikäpä salaisuus piileksii Yli-Lauroselan talon nurkissa. Eila-tyttö tätä salaisuutta pääsee kurkistamaan yhtenä yönä. Kummittelevatko entisajan ihmiset vielä talossa vai onko jokin tärkeä henkilö unohtunut palkitsematta? 

Jaana Ala-Huissin kirjoittama tarina kuvaa yli sadan vuoden takaista maatalon elämää Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla. Tutut paikat ja murresanatkin kulkevat tarinan mukana. Marjo Nygård on kuvannut Yli-Lauroselan rakennukset kauniisti - niistä voisi jopa tehdä postikortteja myyntiin talomuseoon. 

Yli-Lauroselan talomuseolla kävin vuosi sitten Seitsemän sillan kulttuuripyöräilyn aikana

Haamu-kustannuksen esittelyvideo kirjasta


Vanhan maatalon salaisuuden on myös lukenut:



Jaana Ala-Huissi ja Marjo Nygård: Vanhan maatalon salaisuus, Haamu, 2018
kuvitus: Marjo Nygård
Mistä hankittu: saatu arvostelukappale kustantajalta

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Perintö




Vuosi sitten lokakuun lukupiirikirjamme oli Jarkko Tontin Perintö. Luin sitä ennen Taina Latvalan Venetsialaiset, kun hän oli tulossa kirjailijavieraaksemme Herättäjän Kirjakauppaan.  Minä haastattelin Tainaa, joten perehdyin myös muiden kirjablogien teksteihin ja kirja-arvosteluihin.  Luin Jorma Mellerin arvostelun Taina Latvalan Venetsialaisista ja Jarkko Tontin Perinnöstä, jossa hän vertasi heitä kirjallisiksi kaksosiksi, jotka kirjoittivat samanlaisesta aiheesta.

Olinkin hiukan empivällä mielellä, että jaksanko lukea Jarkko Tontin kirjan heti Taina Latvalan Venetsialaisten jälkeen. Mutta Kirjaklubin lukupiiritapaaminen ja uutuuskirjan varaukset motivoivat lukuintoani.

Ehkä fiilikset Perintöä lukiessa olisivat olleet hiukan erilaiset, jos en olisi tiennyt salaperäisen M:n henkilöllisyyttä etukäteen – koskaan ei olisi hyvä lukea yhtään arvostelua, jossa mainitaan teos, jota et ole vielä lukenut.

Pidin kirjan tyylistä, jossa vuorottelivat Anna-Leena-siskon ja Henrik-veljen näkemykset äidin kuolemasta, perinnön selvittelystä ja äidin päiväkirjavihkoista. Kumpikin sisaruksista kävi myös omaa elämäänsä läpi. Sisarukset ovat minun ikäluokkaani, keski-ikäisiä, joten samaistuminen tuntui vahvasti.

Sisarusten välisestä suhteesta minulla ei ole kokemusta, olen vanhempieni ainut lapsi. Sivustaseuranneena olen nähnyt monenlaisia sisarussuhteita – kipeitä muistoja, vihaa, katkeruutta, puhumattomuutta mutta myös lempeyttä ja anteeksiantoa.

Sisarusten vanhempien elämät olivat vaikeiden tunteiden ja riippuvaisuuksien sävyttämiä. Miten paljon kipua, häpeää ja salailua, kulissien ylläpitämistä meidän ihmisten elämiin sisältyykään…
Niin Taina Latvalan Venetsialaisissa kuin tässä Jarkko Tontin Perinnössä keskeisessä asemassa on kesämökki – sen muistot ja riidat suvun kesken. Onkohan se useinkin näin vaikeaa pitää yhteistä kesämökkiä suvun kesken tai päättää myydäänkö suvun kesämökki tai talo? Mitenkä omat lapseni suhtautuvat taloomme, kun meistä aika jättää? Ehkä me myymme talon ennen sitä, ja ostamme rivitalo/kerrostalo-osakkeen, joka ehkä on helpompi vain myydä.

Perintö-romaanissa jännitin, miten äidin päiväkirjavihkojen käy. Saavatko molemmat sisaruksista tietää totuuden? Kirjan tarina päättyy koskettavasti ja kauniisti. Jollakin tavoin siitä huokuu armo ja anteeksianto.

Jarkko Tontti oli minulle uusi kirjailija. Mielelläni luen hänen runoteokset ja saatanpa tarttua muihinkin romaaneihin.


Perintö -romaanin ovat lukeneet myös:

Anun ihmeelliset matkat
Eniten minua kiinnostaa tie
Helkky lukee
Kirja vieköön!
Kirjahavahduksia
Kirjamerestä ongittua
Kirjarouvan elämää
Kulttuuri kukoistaa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja



Jarkko Tontti: Perintö, Otava, 2018
Kansi: Tuula Juusela
Mistä hankittu: lukupiirikirja Hämeenkyrön kunnankirjasto