tiistai 7. heinäkuuta 2020

Haavoitettu planeetta: luonnonsuojelu ja kristillinen maailmankuva


Luontotutkija ja dosentti Lennart Saari on kirjoittanut kirjan Haavoitettu planeetta: luonnonsuojelu ja kristillinen maailmankuva.  Kirja kuuluu Uusi Tie kustantajan Mistä on kysmys? -kirjasarjaan. 

Laita tähän itselleni jälleen kirjalistan muistiin muista Mistä on kysymys? -kirjasarjan kirjoista.
Haluan mielenkiinnosta lukea myös kirjoja, jotka ovat mielipiteiltään omia arvojanikin vastaan, minua toisaalta kiehtoo ihmisten erilaiset ajattelutavat ja uskon, että kykenen suodattamaan joidenkin kirjojen sisältöä, siten ettei se vaikuta minun tämän hetkisiin käsitykseen tietyistä asioista. 

Tapio Kangasniemi: Magia lastenkirjallisuudessa, Uusi Tie, 2002
Risto Soramies: Islam ovellamme, Uusi Tie, 2002
Keijo Ahorinta: Vihan evankeliumi, Uusi Tie, 2003
Ari Puonti: Homoseksuaalisuus : hämmennyksestä selkeyteen, Uusi Tie, 2004
Timo Eskola: Da Vinci -koodi ja kätketty viisaus, Uusi Tie, 2005
Fredrik Wislöff: Kaikki eivät pääse taivaaseen : luterilainen herätysjulistus, Uusi Tie, 2005
Jari Kekäle ja Esko Murto: Narnia todellisuuden peilinä, Uusi Tie, 2005
Marjut Vironhovi: Valhe : faktaa uskomushoidoista, Uusi Tie, 2005
Mia Salo: Psyykkinen terveys ja synnintunto, Uusi Tie, 2006
Mailis Janatuinen: Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli, Uusti Tie, 2009
Tomas Bokedal: Mitä ovat apokryfikirjat? : apokryfit ja Raamatun kaanon, Uusi Tie, 2010
Ari Puonti: Suhteesta siunaukseen : homoseksuaalisuus, terapeuttinen sielunhoito ja Raamattu, Uusi Tie, 2010
Päivi Räsänen: Avioliitto : mistä on kysymys?, Uusi Tie, 2017
Päivi Räsänen: Eutanasia, Uusi Tie, 2017
Mari Turunen: Kääntyneet : ex-muslimien painostus Suomessa, Uusi Tie, 2017
Uurnas Saarivaara: Tässä seisomme : luterilaisen uskon ydinkohdat, Uusi Tie, 2017
Päivi Räsänen: Abortti, Uusi Tie, 2018
Vesa Ollilainen:Ainutlaatuinen Jeesus, Uusi Tie, 2018
Mika Tuovinen:  Ainutlaatuinen tehtävä, Uusti Tie, 2019
Daniel Nummela: Kun Jumala kutsuu : pieni ihminen suuressa mukana, Uusi Tie, 2019

Tässä lukemassani Haavoitettu planeetta: luonnonsuojelu ja kristillinen maailmankuva -teoksessa on jaettu neljään kappaleeseen: Mikä maailmassa on vialla? Luonnonsuojelu eettisenä ja käytännön kysymyksenä, Raamatun maailmankuva sekä Kristitty ja luonto

Mikä maailmassa on vialla?

Lennart Saari kirjoittaa tässä osiossa niitä asiota, jotka ovat maailmassa vialla. Hän on käyttänyt lähteinä ammattikirjallisuudessa esitettyjä tietoja, kuitenkaan hän ei ole pyrkinyt etsimään kauhuskenaarioita, vaan kertoo asioista objektiivisesti.  Hän käsittelee väestökysymyksiä, nälkää, luonnon monimuotoisuutta, metsien hävitystä, vettä, maaperää, energiaa, saasteita, ilmaa, ilmastonmuutosta ja luonnonvaroja. Kirja on kirjoitettu yhdeksän vuotta sitten - miten vähän asiat ovat muuttuneet, jotkut asiat jopa menneet huonommaksikin. 

Luonnonsuojelu eettisenä ja käytännön kysymyksenä

Tässä osiossa Lennart Saari pohtii ympäristöfilosofian perusteita R.J. Huggetin antamien suuntaviivojen pohjalta. 

Ympäristöfilosofia kuulostaa mielenkiintoiselta filosofian alalta, tässä muutama aiheeseen sopiva kirja: 

Jukka Mikkonen: Metsäpolun filosofiaa, Niin&Näin, 2017
Gary Snyder: Erämaan opetus, Savukeidas, 2010
Kari Väyrynen: Ympäristöfilosofian historia : maaäitimyytistä Marxiin, Eurooppalaisen filosofian seura, 2006
Leena Vilkka: Oikeutta luonnolle : ympäristöfilosofia, eläin ja yhteiskunta, Yliopistopaino, 1998
Markku Oksanen ja Marjo Rauhala-Hayes: Ympäristöfilosofia : kirjoituksia ympäristönsuojelun eettisistä perusteista, Gaudeamus, 1997
Henryk Skolimowski: Ekofilosofia, Kirjayhtymä, 1984

Saari pohtii myös mikä on kristityn suhde luomakuntaan. Hän esittää näkemyksenä pinta-/syväekologia akselilla. 

- luonnon monimuotoisuus on Jumalan tahto ja suunnitelma
- ihminen saa hyödyntää luontoa, mutta vastuullisena tilanhoitajana, joka joutuu kerran työstään tilille Luojalleen
- ihmisen vastuulla on luomakunnan viljeleminen ja varjeleminen sekä jättäminen toimintakykyisenä tuleville sukupolville
- kristillisen näkökannan mukaan luomakunta on pohjimmiltaan luotu Kristusta varten, eikä ihmistä varten
- kristillisen luontokäsityksen mukaan eläimillä on itseisarvonsa, koska Jumala on katsonut hyväksi ne tehdä
- samoin kasveilla on oikeus olla olemassa riipumatta siitä, onko niistä näennäistä hyötyä ihmiselle vai ei

Kolmannessa kappaleessa Lennart Saari käy lyhyesti läpi Suomen luonnonsuojelun historiaa. 

Raamatun maailmankuva

"Raamatun alkuluvut kuvaavat meille Jumalan ja hänen luomakuntansa. Kertomus ilmoittaa meille Jumalan luomistyön kuvina."  (s. 97)
Ihmisen arvo

1 Välittämistä inhimillisistä kärsimyksistä
2 Ihmisoikeuksien puolustamista
3 Yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden edistämistä

Kristuksen suhde luomakuntaan

- Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva
- Jeesus on esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa
- Jeesus on luomisen agentti: hänelle on luotu kaikki se, mikä on taivaassa ja maassa
- Kristus on luomakunnan päämäärä, tarkoitus ja täyttymys
- Jeesus on yhdistävä tekijä koko luomakunnassa

Ajattelumme tulee olla Kristus-keskeistä
Kristillinen sanoma on universaali
Kristillinen sanoma on eskatologinen

Kristitty ja luonto 

"Nykyään myönnetään kuitenkin yhä enenevässä määrin, että ympäristökriisi on pohjimmiltaan hengellinen kriisi. Me emme pilaa luontoa ainoastaan tietämättömyyttämme, vaan itsekkyyttämme." (s. 124)

"Kun vertaamme Raamatun luomiskertomusta muihin antiikin kertomuksiin, huomaamme perustavaa laatua olevan eron: Raamatun Jumala luo tyhjästä. Muissa kertomuksissa on ollut olemassa raaka-ainetta, jota jumalat muovaavat, tai luomakunta jollain tavalla pursuaa jumalasta itsestään."  (s. 131)
 "Jumala on taiteilija ja maailma on hänen taideteoksensa."  (s. 132)
"Jumala on ylläpitäjä, joka pitää luomakuntaansa yllä uudistaen ja hoitaen sitä." (s. 135) 
Maa raamatullisesta näkökulmasta

- Maa kuuluu Herralle
- Kuulumme maahan
- Maa jumalisuuden mittana
- Maa hengellisenä mittana
- Maan paraneminen

Jeesus on
- luomisen lähde
- luomakunnan ylläpitäjä
- luomakunnan Pelastaja

"Jumalan valtakunta on myös läsnä, kun Jeesus muuttaa ja parantaa luomakunnan kaikilla osa-alueilla: hengellisellä, fyysisellä, psyykkisellä, sosiaalisella ja ekologisella." (s. 184)
Kristityn sovellukset jokapäiväiseen elämään
- Ihmettely - Jumalan luonto on se paikka, jossa voimme löytää ihmetyksen uudelleen
- Herkkyys Jumalan puheelle
- Juurtuminen olinpaikkaan - minne Jumala on nähnyt hyväksi sijoittaa
- Sapatti ja uudistuminen
"Meidän ei tarvitse täyttää kalenteriamme tapahtumilla, jossa palvelemme Jumalaa."  (s. 209)
- Käsien likaaminen luomakunnassa - puutarhat, metsät
- Kokonaisvaltaiset suhteet - Jeesus elämän keskipisteenä
- Isä meidän -rukous


Lennart Saari: Haavoitettu planeetta: luonnonsuojelu ja kristillinen maailmankuva, Uusi Tie, 2011
Kannen ulkoasu: Antti Kamppinen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto
 







maanantai 6. heinäkuuta 2020

Slovenian historia


Historoitsija Janko Prunk on kirjoittanut Slovenian historia teokson, joka johdattaa lukijan Slovenian ja Sloveenien rikkaaseen ja vaihtelevaan historiaan. 

Minulla on ollut kirjekaveri myös Sloveniasta 1990-luvun lopusta noin 2000-luvun alkuun, kunnes lopetin kirjeenvaihdon kaikkien ystävieni kanssa - aika vain ei silloin enää riittänyt kirjeiden kirjoittamiseen. 

Tämän Slovenian historia teoksen pääpaino on 1900-luvussa (kirja on ilmestynyt alkuaan englanniksi 1996 ja sloveeniksi 1998).  Kirjassa on kuusi osiota: Sloveenien esivanhemmat; Slovenian kansakunta syntyy; Yrityksiä Yhdistyneen Slovenian muodostamiseksi Habsburgien keisarikunnan sisälle; Sloveenit Jugoslavian kuningaskunnan osana; Sloveenit toisessa maailmansodassa ja Jugoslavian sosialistisessa liittovaltiossa; Jugoslavia hajoaa ja itsenäinen Slovenian tasavalta perustetaan.

Sloveenien esivanhemmat

Slovenian alueeseen antiikin aikana on luonnollisesti vaikuttanut Rooman valtakunta.  Rooman valtakunta on historian tunneilta jotensakin tuttu ja Raamatun kertomuksista, mutta mikä se oikeastaan oli ja miten se syntyi ja miten valtakunta hajosi. Tässäpä muutama kirja aiheesta:

Opas antiikin Roomaan, Atrain&Nord, 2020
Maijastiina Kahlos: Rooman viimeiset päivät, Otava, 2016
Alberto Angela: Rooman valtakunta, Art House, 2015
Tapio Tiihonen: Rooman kaaos ja tuho 1-10, Fenix-kustannus
Adrian Godsworthy: Rooman valtakunnan tuho, Ajatus kirjat, 2009
Tom Holland: Rubikon : Rooman tasavallan loisto ja rappio, Karisto, 2006
Mahtava Rooma : maailmanvallan värikkäät vaiheet, Karisto, 2003

Sloveenit kehittivät oman yhteisön, jonka nimeksi tuli Karantania.  Tämä alue syntyi slaavien 620-630 avaareja vastaan käymästä kapinasta. Karantania alue sijaitsi nykyisen Itävallan Kärntenin osavaltion alueella.  Itsenäinen Karantania kuitenkin kukistettiin 700-luvun lopussa frankkien toimesta. 

Keskiajalla hallitsivat feodaaliherrat- rajakreivit, herttuat ja muut. Pikku hiljaa markit irtautuivat herttuoiden vallasta.  Näistä muodostunut erikoislaatuinen ruhtinaskunta, joka oli syntynyt Slovenian alueella valtioksi katkesi kehitykseltään. 

Slovenian kansakunta syntyy

"1400-luvun lopun ja 1500-luvun lopun välinen kausi oli Sloveniassa suurten talonpoikaiskapinoiden, turkkilaisia vastaan puolustautumisen, uusien kaupunkien perustamisen sekä humanismin ja protestanttisen uskonpuhdistuksen aikaa." (s. 45)

Omaan kotiseutuhistoriaani kuuluu nuijasota samoihin aikoihin, mikä oli myös talonpoikaiskapina.

Vastauskonpuhdistus - katolilaisuus protestanttisuutta vastaan. Protestanttisaarnaajia karkotettiin ja protestanttisia kirjoja poltettiin. 

"Koitti 150 vuotta kestänyt katolisen restauraation ja poliittisen itsevaltiuden aika. Poliittisesti ja kulttuurisesti ajanjakso merkitsi sloveeneille pysähtymisen tai jopa taantumisen kautta uskonpuhdistuksen aikaan verrattuna." (s. 56)

Yrityksiä yhdistyneen Slovenian muodostamiseksi Habsburgien keisarikunnan sisälle

Maaliskuussa 1848 vallankumous. Perustettiin kansalaiskaarteja tai ns. kansalaisvartiostoja ylläpitåmään turvallisuutta ja järjestystä. Feodaalivallan loppu. 

"...vuoden 1848 porvarillinen vallankumous käynnisti sloveenialueilla viimeisen feodalisminvastaisen talonpoikaiskapinan."  (s. 75)

"1800-luvun lopussa sloveenit olivat järjestäyneet kolmeen poliittiseen puolueeseen: Katolisen kansanpuolueeseen, Liberaaliseen puolueeseen ja Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen."  (s. 87)

"Sloveenien, kroaattien ja serbien kansallisneuvosto torjui Zagrebissa 19.lokakuuta 1918 keisari Kaarlen manifestin Habsburgien monarkian muuttamisesta liittovaltioksi. Lokakuun 29. päivänä Kroatian parlamentti Zagrebissa ja suuri kansankokous Ljubljanassa antoivat yhtä aikaa julistuksen itsenäisen Sloveenien, krotaattien ja serbien valtion perustamisesta."  (s. 95) 
 
On mielenkiintoista verrata Slovenian ja Suomen historiaa. Mikä olikaan suomalaisten tilanne vuoden 1918 lopussa. Suomen sisällissota oli päättynyt keväällä 1918. 

"17.10.1918
Eduskunnan puhemies Lauri Ingman ja kansanedustaja Ernst Nevanlinna tapaavat prinssi Friedrich Karlin Frankfurt am Mainissa. Friedrich Karl ei ole vakuuttunut kuninkaanvaalin äänestystuloksesta (64–41) ja toivoo voivansa siirtää ratkaisuaan myöhemmäksi."  (lähde: http://itsenaisyys100.fi/)

Sloveenit Jugoslavian kuningaskunnan osana

Slovenian poliittista elämää Jugoslavian kuningaskunnan alaisuudessa leimasi kaksi luonteenomaista piirrettä:
- aatteellinen ja  ja poliittinen vastakohtaisuus
    - katkera poliittinen taistelu konservatiivisen kristillissosiaalisen puolueen,  vahvan Slovenian kansanpuolueen ja liberaalipuolueen kesken
- kamppailu Jugoslavian unitarismia ja valtion keskusjohtoisuutta vastaan, taistelu Slovenian autonomian puolesta

"Eniten Jugoslavian kuningaskunnan kaudella kehittyivät Slovenian koululaitos ja kulttuuri."  (s. 131)

Sloveenit toisessa maailmansodassa ja Jugoslavian sosialistisessa liittovaltiossa 

Italialaisten,  saksalaisten ja unkarilaisten miehittäjien tavoitteena oli tuhota sloveenit kansakuntana. 

Toisen maailmansodan jälkeen keväällä syntynyt vapaa Yhdistynyt Slovenia jäi lyhytaikaiseksi luomukseksi. 

Slovenian sosialistinen tasavalta eli Slovenian kansantasavalta vuosina (1945–1963) oli sosialistinen tasavalta osana Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa vuodesta 1944 vuoteen 1991.

Jugoslavia hajoaa ja itsenäinen Slovenian tasavalta perustetaan

Oli mielenkiintoista lukea Slovenian itsenäistymishistoria 1990-luvulla ja liittyminen EU:hun 2000-luvun alussa. Tähän päättyy Slovenian aika tässä kirjassa. 

Kirja oli avartava historiallinen ja poliittinen katsaus Slovenian historiaan. 

Löysin vielä yhden:  slovenialaista kaunokirjallisuutta käsittelevän teoksen:

Kari Klemelä ja Jouni Inkala: Marsipaania : slovenialaista nykyrunoutta, Mansarda, 2009

Janko Prunk: Slovenian historia, Kirja-Aurora, 2004
suomentanut Kari Klemelä
(alkuteos slov. Kraka zgodovina Slovenije, 2002)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




 




tiistai 2. kesäkuuta 2020

Jugoslavia - kansakunta, jota ei ollut


Romaanien lukemisesta usein herää kiinnostus ko. maan historiaan. Luin viime talvena muutaman albanialaiskirjailijan romaanin. Albanian historiasta ei suomeksi omaa kirjaa löytynyt, mutta Jugoslaviasta kylläkin.  Toimittajat Yrjö Lautela ja Jyrki Palo ovat kirjoittaneet teoksen Jugoslavia - kansakunta, jota ei ollut.  Kirja on kirjoitettu 1990 -luvun alussa, jolloin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta hajosi. 

Kirja on jaettu kolmeen osaan: Kriisistä katastrofiin - Titon jälkeisestä ajasta 1980-luvusta eteenpäin; Levottomat vuosisadat - Jugoslavian historia sekä Aina erilaiset - lyhyt tiivistelmä Jugoslavian tasavalloista. 

Kirja antoi pintaraapaisun Balkanin maiden historiaan ja historiallisiin henkilöihin.  Ymmärtääkseni enemmän kirjassa kerrotuista historiallisista, poliittisista tapahtumista ja henkilöistä, tarvitsen enemmän tietoa. 

Kerstin Jokisalo-Neumann: Serbia : tähtäimessä turvattu tulevaisuus, Like, 2014
Jouni Järvinen: Itä-Eurooppa matkalla länteen : itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa, Gaudeamus, 2011
Reijo Rutanen - Markku Niskanen: Serbia : Euroopan sairain mies, Gaudeamus, 2002
Terttu Lensu: Marijan hiljainen sota, WSOY, 2000
Erkki Karjalainen - Raija Valta: Balkan kolkuttaa Euroopan omaatuntoa, Gummerus, 2000
Pekka Visuri: Kosovon sota, Gaudeamus, 2000
Pirkko Koskinen: Kosovon paikka : Balkanilla, historiassa ja tulevaisuudessa, WSOY, 2000
Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin : välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava, 1999

Yrjö Lautela - Jyrki Palo: Jugoslavia - kansakunta, jota ei ollut, VAPK-Kustannus, 1992
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Flow-tila tietotyön viisain vaihde


Jussi Venäläisen kirjoittama Flow-tila tietotyön viisain vaihde on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut flow'sta. Toki tähän termiin olen hyvinvointilehdissä ja muussa mediassa tutustunut jonkin verran. Vasta tämän Venäläisen kirjan luettuani heräsi kiinnostus pohtia omaa flow-tilaani. Tämäkin asia on ollut niitä juttuja, joita olen vain siirtänyt sitten-kun-joskus -aikaan. Parin kuukauden lomautus kirjakauppatyöstäni koronan takia on saanut minut pohtimaan, miten mä erityisesti henkisesti voin. Työn keskeytyminen ei tuntunut vaikealta - onhan työhistoriani pätkätöitä ja työttömyyttäkin, mutta kaiken harrastustoiminnan ja muiden sydäntä lähellä olevien asioiden täydellinen loppuminen on turhaannuttanut. Kunnes ymmärsin, miten monia asioita voin vielä tehdä - ja työtkin alkavat taas kuun vaihteessa. Ehkä tämä kirjakin oli yksi oivalluksia antava syke katsoa elämää eteenpäin - innostua jälleen niistä asioista, joita voin tehdä. Ennen kaikkea tämä kirja antoi työkaluja, miten toimia flow-tilassa niin työelämässä kuin harrastusten parissa.

Mitä se flow-tilassa oleminen tarkoittaa?


- se auttaa suoriutumaan parhaalla mahdollisella tasolla
- se auttaa kehittymään nopeamman oppimisen avulla uudelle osaamisen tasolle
- tässä tilassa saa aikaan eniten
- ollaan luovimmillaan
- tuottavuus ja luovuus moninkertaistuu
- onnellisempaa elämää
- synnyinnäistä kykyä
- pienten muutosten tekemistä
- positiivisuus

Tässä kirjassa on kaksi osiota: Flow-tilan salat sekä Näin otat flow'n haltuun

Ensimmäisessä osassa käsitellään flow'ta ilmiönä. Mistä nimi flow on lähtöisin. Mitä se tarkoittaa. Kuinka flow'ta koetaan. Miltä se flow tuntuu.

Mitkä ovat flow'n merkittävimmät hyödyt


- luovuudessa tulee parempi hahmontunnistus - aivojen kyky yhdistää uudet ideat toisiinsa
- parempi riskinotto - uskaltaa tuoda uudet ideat esille
- luo fyysiset ja henkiset edellytykset laadukkaalle ja mielekkäälle oppimiselle
- tiedostamattoman ajattelun käyttö lisääntyy
- ongelmanratkaiseminen parantuu

Mitkä ovat flow'n edellytykset


- haasteen ja osaamisen sopiva suhde
- kirkas tavoite
- välitön palaute
- keskittynyt huomio


Flow'n neljä vaihetta


1 Ponnistelu
2 Rentoutus
3 Flow
4 Palautuminen

Flow'n eri vaiheissa käytämme aivoaaltoja (Alfa, Beta, Delta, Theta ja Gamma). Nämä aivoaallot toimivat eri tilanteissa (syvä uni, kevyt uni, meditaatio, rauhallinen olotila, tekemisen olotila, keskittyminen, stressi ja luovat a-haa-hetket).

Flow'ssa on myös varjopuolia


- flow'n tavoitteleminen sellaisissa asioissa, mitkä eivät ole ihmiselle hyväksi
- mentaalinen uupumus liiallisesta flow-tilasta
- koukuttuminen flow-tiloihin

Kuitenkin tietotyön parissa flow on harvemmin ongelma. 

Toisessa osassa käydään läpi, miten ottaa flow haltuun. Miten tätä tilaa voi hyödyntää niin töissä kuin muussakin elämässä. 

Maslowin tarvehierarkiasta olemme varmasti kaikki kuullet. Näitä motivaatioportaita on siis viisi. 

fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

Myöhemmin Maslow lisäsi siihen vielä kognitiiviset, esteettiset ja itsensä ylittämisen tarpeet.

Jussi Venäläinen on luonut tässä kirjassa flow'n tarvehierarkiaa kuvaavan porrasmallin, joka on porrastettu Maslowin pyramidin mukaisesti kahdenksaan porrtaaseen (Flow, Merkitys, Luovuus, Yhteisöllisyys, Viisas työ, Haastavuus, Keskittyminen ja Vireystila)

Nämä kahdeksan porrasaskelmaan käydään kirjassa läpi selittäen mitä ovat kunkin askelman pääkeinot ja miten tämän askelma otetaan käyttöön.  Jokaisen kappaleen lopussa on vielä yhteeveto, mistä voi kerrata miten esimerkiksi ylläpidän vireystilaani. 

Merkitys -askelman kohdassa oli mielenkiintoinen kuva Ikigaista. Ikigai kuvaa sitä mikä on olemisen tarkoitus ja miksi herätä aamuisin. Pohdin omaa ikigaitani Insta-stoorissani. Laitan tähän kuvan siitä.



Kirjan lopussa on muutama liite:

Työpäivän flow, Rutiineja Flow-tilaan pääsemiseksi, Flow'n portaat ja keinot sekä Flow'n portaiden/askelmien yhteenvedot.


Tämä kirja kulkenee mukanani laukussani. Voin sen pariin palata, kun haluan kerrata flow-asioita tai tarvitsen rohkaisua pysytellä flow-askelmissa. Myös tämän kirjan ulkoasu ja kirjan jäsentely on inspiroiva ja selkeä.   Ja kuten niin monen muunkin asian kanssa, kiinnostus kasvaa ja haluan lukea flow'sta enemmänkin:

Mihaly Csikszentmihalyi : Flow : elämän virta : tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (Rasalas, 2005) 

Mihaly Csikszentmihalyi : Hyvä bisnes : johtaminen, flow ja tarkoituksen luominen (Rasalas, 2007)

Leena Matikka: Flow : anna mennä ja onnistu (Docendo, 2013)

Leena Matikka: Yhteinen flow (Intimare, 2015)


Flow-tila tietotyön viisain vaihde -kirjasta on kirjoittanut blogissaan myös:



Jussi Venäläinen: Flow-tila tietotyön viisain vaihde, Fitra, 2020
Kirjan kansi: Olli Järvinen
Mistä hankittu: saatu kirjailijalta

maanantai 18. toukokuuta 2020

Metsän teologia


Pauliina Kainulaisen Metsän teologia -teoksen blogikirjoitukseeni virittäydyn kuuntelemalla Spotifysta soittolistaa Forest Sounds - Sleep & Relaxation. Tyttäremme Iris-kissakin (hän on meillä kyläilemässä välillä, kun tytär tarvitsee "kissavapaata" elämää :) ) makoilee rennosti läppärini takana, kun kuuluu lintujen liverrystä ja metsän huminaa taustalla :)

Olen lukenut pari muutakin Pauliina Kainulaisen kirjaa: Missä sielu lepää sekä Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan. Viime vuoden lokakuussa Pauliina Kainulainen vieraili seurakuntaviikolla täällä Lapualla. Tapasin hänet silloin ensimmäisen kerran. Keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen paneelikeskstelu, johon osallistui myös kaksi lapualaista nuorta sekä kaksi lapualaista aikuista. Aihe luonnollisesti käsitteli ekologisuutta, luontoa yleensä ja sitä, miten me jokainen voimme omilla elämäntavoillamme luoda kristillistä, ympäristöä kunniottavia valintoja. Jos minulla olisi ollut edes yksi Pauliinan kirja itselleni hankittuna, olisin pyytänyt omistuskirjoituksen siihen. Ikävä kyllä, moni hänen kirjoitaan on jo loppuunmyyty, eikä niitä näkynyt käytettynäkään myynnissä, kun äsken nettiä selasin. Onneksi joitakin Kainulaisen teoksia on vielä ostettavissa - ehkä ensi kuussa ostan yhden myynnissä olevista. 

Metsän teologia -teoksen takakannessa sanotaan:

"Metsä on paitsi paikka, myös syli ja koti. Se on ympäristö, joka muokkaa suomalaisen mielenmaisemaa. Vanha suomalainen luontoa kunnioittava maailmankatsomus auttaa tulkitsemaan kristinuskoa kulttuurisesti ja ekologisesti mielekkäällä tavalla. Tällainen ymmärrys kristinuskosta on tasa-arvoinen, väljä ja peloton. Se huomioi luonnon kantokyvyn ja kaikkien elollisten, niin ihmisten kuin eläinten, hyvinvoinnin. Metsän teologia on kuin kulkemista jatulintarhassa, ikiaikaisessa spiraalissa: askel askeleelta kokija pääsee syvemmälle,  kohti keskusta, jossa Jumala, luonto ja oma itse kohtaavat."

Kirja on viiteen osaan: Metsän teologian syntysanoja; Etääntyminen metsästä - aatehistoriallinen silmäys; Metsän maailmankatsomus - filosofinen maaperä; Metsän teologian maisema; Elämänpuun taimet. Pohdiskelevien tekstien lomassa on Kainulaisen runoja ja rukouksia, joista löydän itselleni sielunsanoja - näistä joitakin varmasti tulevaisuudessa jossakin tilaisuudessa lausun ja luen. 

I Metsän teologian syntysanoja 

Pauliina Kainulainen kirjoittaa, millaista on ollut kirjoittaa Metsän teologia -teosta. Hän kuvaa kirjoitusmatkaansa jatulintarhaksi, jossa uloin kerros on hänen oman kulttuurinsa luontosuhteen tarkastelu pitkällä aikavälillä - kalliomaalausten ajoista tähän päivään. Tässä kirjassa etsitään tasapainoa, siellä missä se on kadoksissa. 

Kainulainen kutsuu suomalaista kontekstuaalista teologiaa  metsän teologiaksi. Metsä on mielikuvien ja merktysten kohtu. Minulle metsä on myös sielun maisema, jokien ohellea (Kainulaiselle järvien ohella) ja myös merenranta on tullut Oulun Nallikarin, Kalajoen Hiekkasärkkien ja Vaasan saariston myötä rakkaaksi. Järvetkin toki ovat osa sielunmaisemaani, mutta eivät niin voimakkaasti kuin joki tai meri. 

Miksi pohtia metsän teologiaa? Kainulainen on huolissaan maapallon luonnontilasta, kuten moni meistäkin - minäkin toisinaan, vaikka tunnustan lakaisevan maailman ongelmat mielestäni , että jaksan elää. Metsän teologiassa etsitään siis keinoa pukea kristillisen uskon sanoma pelastuksesta sellaiseen muotoon, joka puhuu meille tämän päivän suomalaisille ja välittää elämää antavaa jumlayhteyttä. Metsän teologian lähtökohta on kristologinen ja se ammentaa Jumalan kolminaisuuden salaisuudesta. 

Maallikolle jo tässä ensimmäisessä luvussa vilahtaa niin paljon erilaisia teologian termejä, joista tekisi mieli lukea enemmänkin (no, minut tuntevat tietänevät, että kohta on erilaisia teologian kirjoja lainattu kirjastosta.... no, yritän nyt kuitenkin saada luetuksi ensin kaikki muut lainassa olevat kirjat ja joitakin kirjoja omastakin kirjahylllystä). 

Tässä muutama mielenkiintoa herättävä teologian termi:

parantava teologia 

"Ortodoksinen teologia on siitä erikoislaatuista, että se tulkitsee evankeliumia perinteen välityksellä. Pyhät isät ovat jatkaneet teologian tulkitsemista ja ortodoksisesta hengellisyydestä on muodostunut parantavaa teologiaa." 
"Jumaloitumisen teologia on parantavaa teologiaa, koska sen perusajatus on, että ihminen löytää sisimmästään Kristuksen. Muutos minkä ihminen kohtaa on koko ihmisen
eksistentiaalisia rajoja koetteleva parantava kokemus." 
Ylläolevat lainaukset: Sami Kinnunen Pro Gradu  Luomaton energia Teologisen ihmiskuvan mahdollisuus Gregorius Palamaksen teologiassa (Itä-Suomen Yliopisto, 2012)

mystiikan teologia

Willian Johnston: Rakkauden salattu viisaus : johdatus mystiikan teologiaan (Kirjapaja, 1997)
Vladimir Lossky: Idän kirkon mystinen teologia (Valamon luostari, 2019)


"Tässä viriteltävä metsän teologia on yhdistelmä molempia ulottuvuuksia (sapientia ja scientia) siinä mielessä, että se ei vielä edusta teologiaa viisautena, vaan pohtii (toivon mukaan) maalaisjärjellä seurattavasti viisausteologian paluun mahodllisuuksia keskelle suomalaista teologiaa."  (s. 19)
"Metsän teologia tulee lähemmäs kirkollista teologiaa, omalla tavallaan ymmärrettynä - kirkon uskoon ja elämään sitoutunutta ja samalla uutta luovan uskon sisällön tulkintaa."  (s. 19)
Pauliina Kainulainen kertoo tässä kirjassa havainnoivansa ja muokkaavansa henkistä maaperää, johon suomalais-ugrilainen viisausteologia voi juurtua. Metsän teologian peruskysymys liittyy ekologiseen huoleen ja kristillisen tradition muutosvoiman vapauttamiseen. Suomalaiselle yhteisönä muutoksen mahdollisuus on metsissä. 

Tämä Kainulaisen runo pysähdyttää ja samalla antaa armollisen lohdutuksen:

Mistä voima parantaa maailma?
Mikä tekisi terveeksi edes oman sielun?

Vähempi ei riitä
kuin jumalallinen kosketus

Pyhä Kolme itse kosketettavana
metsässä
pyhässä ateriassa

Vähempi ei riitä
kuin nähdä maailma toisin
täysi mielenmuutos
suunnanmuutos
     kohti keskusta, Jumalaa

On tunnettava sairauden synty
jos halutaan parantaa

On mentävä metsään
jos halutaan kohdata Parantaja
jos kaivataan kykyä kuvitella toisenlainen maailma

On kysyttävä metsältä viisautta
on kuunneltava
      hiljaa
     paikallaan

Pysähtyminen on paranemisen alku
Ilman metsää eksymme

Millainen on suomalainen maisema, yhteiskunta ja mielenmaisema? Näitä pohdittaessa tarvitaan aatehistoriaa, uskontotiedettä ja perinteentutkimusta. Kainulainen on suhteuttanut näitä tieteenaloja omiin kokemuksiin suomalaisena suomalaisen luonnon keskellä. 

Tähän poimin itselleni lukulistalle kolme kirjaa:

Markku Hyrkkäinen: Aatehistorian mieli (Vastapaino, 2002)
Teuvo Laitila: Ihmisen jumalat : johdatus uskontotieteeseen  (Joensuu yliopisto, 2006)
Matti Kuusi ja Outi Lehtipuro: Perinteentutkimuksen perusteita (WSOY, 1980)

Pauliina Kainulainen käyttä metsän teologiassa lähteinä luonnollisesti Raamattua ja suomalaista luterilaista teologiaa. Näiden lisäksi kansainvälistä ekologista ja feminististä teologiaa. Myös ortodoksinen teologia on osa lähteistä, onhan se osa suomalaista kulttuuria hyvinkin vahvasti.  Läntistä mystistä teologiaa edustaa mm Taize-yhteisön aatteet. Myös kalevalaisen vanhan runouden kulttuuriin kätkeytyvä viisaus. 

"Raamattua on tulkittava parhaan ymmärryksen mukaan ja rukouksen hengessä. Hyvä luterilainen peruslähtökohta tulkinnalle on katseen suuntaaminen Jeesukseen Kristukseen ja hänen pelastavaan merkitykseensä." (s. 25)
Pauliina Kainulaine mainitsee filosofi Tere Vadénin yhtenä tutkijana ja ajattelijana antaessa näkökulmia suomalaiseen todellisuuskäsitykseen, tietokäsitykseen ja luontosuhteeseen. Poimin itselleni muutaman Vadénin teoksen: 

Tere Vaden:  Ajo ja jälki : filosofisia esseitä kielestä ja ajattelusta (Atena, 2000)
Tere Vaden: Karhun nimi : kuusi luentoa luonnosta (Eurooppalaisen filosofian seura, 2006)
Tere Vaden: Kaksijalkainen ympäristövallankumous : pamfletti synnyistä (Osuuskunta Rohkean reunaan, 2010)
Tere Vaden:Linkolan ajamana (Like, Into, 2008)

Luonnollisesti myös Anna-Maija Raittilan runoteologia (mikä ihana sana!), jossa luontohengellisyys ja kristinusko hengittävät yhteistä ilmaa. Minullakin on vielä monen monta Raittilan kirjoittamaa ja suomentamaa kirjaa lukematta.  Ja nekin kirjat ovat sellaisia, joita haaveilen saavani omaan kirjahyllyyn. 

II Etääntyminen metsästä - aatehistoriallinen silmäys

Suomalainen kirjallisuus kuvaa kunkin aikakauden luonnossa tapahtuneita muutoksia ja sitä, mitä tuntemuksia ne ovat aiheuttaneet - kipua ja hämmenystä.

Pauliina Kainulainen kirjoittaa, että metsä on ollut suomalaisen ihmisen ja hänen esivanhempiensa meritysten ja tiedon kohtu. Me nykyihmisetkin voimme kysyä metsältä, mikä on sen viisaus. Sitä tiedon voimaa, mitä meillä on, pitäisi suunnatan palvelemaan luonnon tasapainon palauttamista ja estää lisätuhoja.

"Metsän tiedon pohjalle rakentuva tulkinta kristillisestä traditiosta tuo ilmoille teologiaa, jossa pyritään hengellisyyden, eettisyyden ja opin tasapainoon."  (s. 34)
Olenkohan minä koskaan nähnyt luonnossa kalliomaalauksia? Tiedän niitä olevan Suomessakin, mutta enpä ole niiden merkitystä sen enempää pohtinut. Minkälainen pyhä merkitys niillä on ollut esivanhemmillemme? 

Kirjaston tietokannasta löysin muutaman aiheeseen liittyvän kirjan:

Jukka Parkkinen:  Suomen kalliomaalaukset : bongarin käsikirja (SKS, 2013)
Pekka Kivikäs: Kalliomaalaukset : muinainen kuva-arkisto = Paintings on rock : an ancient picture archive (Atena, 1995)
Timo Miettinen: Pyhät kuvat kalliossa (Otava, 2007)
Juha Pentikäinen ja Timo Miettinen: Pyhän merkkejä kivessä (Etnika, 2003)
 

Entäpä muut pyhät paikat, erityisesti metsässä? Niitä on vieläkin jäljellä, vaikka kristinuskon tullessa maahamme osa pyhistä puista kaadettiin ja alueet otettiin kirkon haltuun. 

Näistäkin löytyy mielenkiintoisia kirjoja:

Rist Lounema: Suomen kansan pyhät paikat (Yhtyneet Kuvalehdet, 2003)
Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen: Suomen luonnon pyhät paikat (Salakirjat, 2017)
Martti Issakainen: Ukonvuorelta kirkonmäelle : luostaripitäjän pyhillä paikoilla (Soisalo-kirjat, 2016)
Ilari Aalto: Matka muinaiseen Suomeen : 11 000 vuotta ihmisen jälkiä (Atena, 2017)
Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo: Puiden kansa (Pohjoinen, Hiilinielu-tuotanto, 1998)
Ville Suhonen - Hannu Siitonen - Mikko Pöllänen: Metsän tarina (Maahenki, 2013)

"Reformaattorit halusivat sulkea pois mahdollisuuden, että Jumala voitaisiin kohdata suoraan luonnon välityksellä. Hyväksyttävä tapa kohdata hänet perustui Raamatun lukemiseen ja Raamatun tekstejä selittävien saarnojen kuuntelemiseen."  (s. 44)
"Suomalaisessa kontekstissa pietismiin on kuitenkin saattanut liittyä luontohengellisyyden piirteitä, esimerkiksi lestadiolainen virsirunous sisältää ilmaisuvoimaisa luontokuvia."  (s. 45)
Valistuksen aikakaudella vallitsi luonnosta hyötymisen mentaliteetti. Romantiikka toi takaisin luontoa arvostavaa ajattelua. Runeberg ja Topelius toivat kirjallisuudessaan esille luonnon ja uskon yhteyden. Aleksis Kivelle metsä oli mielentila. Myös kuvataitelijat Edelfelt, Halonen, Gallen-Kallela ja Järnefelt kuvasivat luonto ja pyhyyttä.  1950-luvulla luonnonläheistä runoutta kirjoittivat Aaro Hellaakoski ja Helvi Juvonen.  Ja myöhemmin tulivat Anna-Maija Raittila, Eeva Tikka ja Eeva Kilpi. Taidemaailmassa tulivat Outi Heiskanen, Miina Äkkijyrkkä, Osmo Rauhala ja Eva Ryynänen.

Mikä on  metsän merkitys, metsän pyhyys 2020-luvulla? Hiljaisuuden retriitit, pyhiinvaellukset, metsäkirkot ja kirkon kannanotot ympäristökysymyksiin. Miten seurakunnat hoitavat omistamiaan metsiään? 

Nopea googlehaku toi seuraavat artikkelit:






III Metsäinen maailmankatsomus - filosofinen maaperä

"Luontosuhde on ugrilaisuuden sisimmässä. Perinteisessä ajattelussa haetaan sopusointua suhteessa luontoon. Metsää ei koeta uhkana."  (s. 83)
"Ugrilaisuus maailmankatsomuksena on mitä suurimmassa määrin konstruktio, Sammon murusista koottu tästä ajasta katsova kokonaisuus, joka ei yritäkään olla kaikenkattava ja tarkkaan määritelty. Metsä on suomalaisen suuhun ja meleen sopiva todellisuuskästiyksen metafora. Metsä ei ole tarkkarajainen; metsä on iätön; metsän aika on syklistä. Aika ja paikka sulautuvat metsässä yhteen. Metsä ei ole vain ympäristö vaan osa tietoisuutta ja alitajuntaa. Keskeneräisyyttä ja rajojen häilyvyyttä ei pelkästään siedetä, vaan niitä arvostetaan ja vaalitaan."  (s. 84-85)
"Metsän teologian todellisuuskäsityksen voi tiivistää sanoihin orgaaninen ja kristuskeskeinen. Orgaanisen maailmankatsomuksen keskeisiin osiin kuuluu lempeä luontosuhde. Se ei ole ristiriidassa kristuskeskeisyyden kanssa. Krisitty voi kokea metsän hellässä hoivassa Kristuksen tai Kolmiyhteisen parantavan kosketuksen."  (s. 87) 
Uskonnollinen todellisuuskäsitys:

 "Filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan käsitys todellisuudesta on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamatun kaltaisiin uskonnollisiin kirjoituksiin) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Todellisuuskäsitys on epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen todellisuuskäsityksen kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla"  (lähde: wikipedia Tieteilijöiden esittämä uskontokritiikki )

"He (nuoret) tuntevat Raamatun, heillä on kristillinen todellisuuskäsitys ja he kykenevät kohtaamaan muita todellisuuskäsityksiä hyvällä tavalla"  (lähde: Uskonsa säilyttäneiden nuorten viisi tuntomerkkiä/Uusi Tie)
 
"Kristillinen todellisuuskäsitys on yleensä hahmotettu kolmetasoisena: aineellinen (fysis), sielullinen todellisuus (psykhe) ja henkishengellinen todellisuus (nous tai pneuma). Siis näkyväinen taso ja kaksi näkymätöntä. Jumala vielä näiden takana ja yläpuolella"  (lähde: Serafim Seppälä: Maailmojen synty)

Kristukeskeisyys:

"Luterilaisessa raamatuntulkinnassa Raamattua pyritään lukemaan ja tulkitsemaan niin, että se – Lutherin sanoin – ”ajaa Kristusta”. Tämä merkitsee kristosentristä, kristuskeskeistä lukutapaa. Jumalan varsinainen ilmoitus on maailman kanssa kasvokkain tullut Jumala itse, Kristus. Siksi esimerkiksi Vanhan testamentin käskyt Jumalalle uhraamisesta eivät ole tulkinnallisesti samanarvoisia Kristuksen kaste- ja lähetyskäskyn kanssa" (lähde: Sanasto/evl.fi )

Millainen on minun metsäinen maailmankatsomukseni? Luonnonmetsiä arvostava, talousmetsissä kestävän kehityksen arvoihin perustuvaa metsänhoitoa, hengellisiä voimavaroja metsämielellä ja fyysistä hyvinvointia metsäsamoilusta ja metsän antimista. 

Miten uskonnollinen todellisuuskäsitys ja kristuskeskeisyys näkyy minun elämässäni, metsien äärellä? Metsä on minulle pyhä paikka, jonka monimuotoisuus Luojan luomana hämmästyttää. Jokainen matka metsään antaa aisteilleni elämyksiä, joiden varaan hiljentyä rukoukseen. Mutta myös ihmisen ja luonnonkin julmuus pysähdyttää ja saa miettimään erityisesti ihmisten aiheuttamien luontoa vahingoittavien tekojen järjettömyyttä. Luonnon julmuudet on sen kiertokulkua, vaikka ne minua välillä surettavat. Metsä parantaa Jumalan armahtavien käsein alla. Metsäss voin on lähellä Jeesustakin, tunte Pyhän Hengen kosketuksen. 


IV Metsän teologian maisema

Transformaation teologia
 tarkastelee teologiaa toiminnan, askeesin näkökulmasta. 
- kriittinen analyysi
- pyrkimys vapautukseen
- jokainen ihminen käyttää kaikkia kykyjään yhteiseksi hyväksi

"Jumalan katsellaan ja kuunnellaan paitsi Sanan ja Pyhän ehtoollisen äärellä myös luonnon temppelissä." (s. 130)
Anna-Maija Raittilan runoteologia on minulle läheistä teologiaa, luontohengellisyyttä. Vasta tämän Pauliina Kainulaisen kirjan myötä löysin tuo sieluani sykähdyttävän termin "runoteologia". 

"Yksityisen ihmisen hiljentymisen lisäksi metsän teologian hengellisyyteen kuuluu liturgia, yhteinen jumalanpalvelus. Sen luonnollinen koti on metsäkirkoissa ja muissa luonnossa vietetävissä jumalanpalveluksissa, mutta tärkeintä olisi, että metsän tietoon ja kieleen nivoutuva käsitys liturgiasta rikastaisi kaikkea suomalaista jumalanpalveluselämää. "  (s. 160-161) 
Olen osallistunut kerran pieneen metsävaellukseen, jossa päätepisteessä laavulla lauloimme hengellisiä lauluja ja pappi piti hartauspuheen. Yksin olen joskus kuunnellut jumalanpalvelusta kännykän kautta keskellä metsää. Raamattua olen lukenut monestikin "kannon nokassa" tai metsälammen äärellä. 

"Vienan kalmismaissa ja myös suomalaisissa metsäkalmistoissa puiset ristit ja kropnitsat eli pienet hirsimajat haudan päällä saavat rauhassa maatua."  (s. 167)
"Vanha kalmismaa edustaa myönteistä suostumista katoavaisuuteen. Samalla kalmismaalla metsäiseen yhteenkuuluvuuteen liittyy kristillisen perinteen valoisa ylösnousemususko."  (s. 167)
Luterilaisena olen omaksunut hautausmaillemme hautaamisen arkussa tai uurnassa. Pidän hautausmaita kauniina ja koskettavina puustoineen ja persoonallisineenkin hautakivineen, joiden ympräillä on kukkia ja toisinaan pieniä pensaitakin vielä.  Muistotilaisuus (ehkä omani, ehkä jonkun läheiseni) voisi olla metsässäkin. 

Pauliina Kainulainen kirjoittaa Metsän teologia -kirjassaan myös Paavo Ruotsalaisesta (alkaen sivulta 177) otsikon Luonnon tuho, köyhien ahdinko alla.

Puhutaaan  Ukko-Paavon petäjävapriikin akatemiasta. Hän tarkoitti nälkävuosien kurjuutta, jolloin hengissä selvitäkseen köyhien oli jatkettava viljaa männynkuoresta saatavalla pettujauholla. 

"Metsän teologiassa köyhyyden kysymystä lähestytään köyhyyden syntyjen kautta"  (s. 181)

Mikä vaikutus luonnon vaurioitumisella, metsien tuhoamisella on köyhimpiin ihmisiin? 

"Metsän teologialle ja sen luomiskäsitykselle soveltuviksi keskustelukumppaneiksi ja peileiksi ovat osoittautuneet alkuperäiskansojen tieto sekä suomalainen syntytieto"  (s. 196)
- kansarunoutemme luomiskertomus

"Metsän teologiassa molemmat, Maria ja Eeva, ovat syntytiedon kantajia. Samoin sitä ovat monet muut Raamatun tärkeät naiset kuten Elisabet, Marian sukulainen ja tukija. Naisten merkitys  ei myöskään tyhjene äitiyteen, vaan kristinuskon keskushahmoihin kuuluu Jeesuksen oppilas Magdalan Maria." (s. 204)

 V Elämänpuun taimet

- hiljaisuus
- katseleminen
- kuunteleminen
- havainnointi
- liturgia
- eukaristinen asenne  - kiitollisuus Luojan lahjoista
- odotus ja juhla 
- pysähtyminen
- myötätunto
- kamppailu 
- hellyys
- yksinkertaisuus

Vaeltajan siunaus

Pyhä Kolme siunatkoon
tämän maan
tämän kielen
tämän kansan

Olkoon tämä maa koti kaikille
tässä maassa syntyneille
ja täältä turvaa etsiville ihmisille
näiden metsien eläimille
puille
varvuille ja kääville
sammalille ja jäkälille'

Siuntakoon ruumiimme
Luoja joka meidät maasta muovasi
kunnes saamme palata maan syliin

Siunatkoon sielumme
Kristus, sielunystävä
kunnes kohtaamme iloisella aterialla

Siunatkoon jokaisen hengenvetomme
Kaikkein-Matalin Pyhä Henki
varjelkoon hän henkemme yhteydessä maahan
ja kaiken elämänvoiman runkoon
ylistettävään Kolminaisuuteen.





Pauliina Kainulainen: Metsän teologia, Kirjapaja, 2013
Kansi: Petri Kovács
Mistä hankittu: lainattu Lapuan Kaupunginkirjasto

perjantai 15. toukokuuta 2020

Punainen morsian


Anilda Ibrahimi on albanialainen kirjailija (syntynyt vuonna 1972 Vlorassa Lounais-Albaniassa). Hän muutti 1994 ensin Sveitsiin ja myöhemmin Italiaan, jossa nykyisin asuu. Hän on kirjoittanut neljä romaania italiaksi, joista on suomennettu kaksi. Lukemani Punainen morsian on hänen ensimmäinen romaaninsa. Arjen riekaleita on toinen suomennettu romaani, jonka aion nyt lainata vaikka ensin ajattelin pitää taukoa näistä albanialaisromaaneista. Ibrahimin romaani on paras neljästä "albanialaisromaanista", jotka olen tänä talvena lukenut. Tiedä häntä, onko sukupuolella merkitystä, sillä kolme muuta ovat miesten kirjoittamia ja päähenkilöt ovat niissä pääasiassa miehiä. Albanialaisnaisten näkökulmasta oli mielenkiintoisempaa lukea heidän elämästään ja kulttuuristaan. 

Ensimmäisessä osassa käydään läpi Saba-isoäidin elämää ja toisessa osassa pojantyttären Doran elämää. Näiden naisten tarinoiden lomassa kulkee sukujen tarinat ja kyläläisten tarinat. Anilda Ibrahami ammentaa tarinansa omasta suvustaan fiktiivisin maustein. 


Meliha, Saban äiti
    Saba, Melihan tytär, Sultanan sisar.
    Omer, edesmenneen Sultanan mies
    Saba naitetaan Omerille toiseksi vaimoksi vain viisitoistavuotiaana.
        He saavat neljän avioliittovuoden jälkeen kolme tytärtä. 
            Sofija ja Lola (joiden nimet muuttuivat, kun isä ei rekisteröintimatkallaan humalassa muistanut             tyttäriensä nimiä, eihän hän heitä koskaan nimeltä kutsunut). 
        Yksi poika, hän saa nimekseen Luan.
            Pojan tytär Dora
        Neljäs tytär Bianca. 
        Viides tyttö.

Melihalla on useampikin tytär ja poika.  Heidänkin tarinat ja kohtalot kerrotaan Saban tarinan lomassa. Tässäkin romaanissa vilahtaa verikosto, mutta Meliha neuvottelee miehensä teon sovinnoksi naittamalla tyttärensä Sultanan Omerille.  Albanialaisnaiset on vahvoja, vaikka heidän miehensä heitä välillä kohtelevat kaltoin niin henkisesti kuin fyysisesti. Sultanan ja Omerin avioliitto ei kestä kauan, sillä Sultana ja vastasyntynyt lapsi menehtyvät lapsivuoteeseen. Melihan muidenkin tyttärien elämät ja heidän lastensa elämät sisältävät traagisiakin tapahtumia. Heidän tarinansa kuvataan enimmäkseen Saba-siskon näkökulmasta. 

Punainen morsian -romaanissa on niin monia henkilöitä, että on välillä palattava taaksepäin selvittääkseen kuka kukin on.  Toisen osan kertojaminäkin minun piti selvittää, että kukan Saban lapsenlapsista tässä kertoo elämästään ja suvustaan.

Anilda Ibrahimin tyyli kuvata albanialaista elämää on omalla tavallaan karun kaunistakin, kaikista ikävistä tapahtumista huolimatta. Toivottavasti Ibrahimin kaksi muutakin teosta vielä suomennettaisiin. Punainen morsian romaani, jonka voisin jopa ostaa omaan kirjahyllyynikin ja joku toinenkin kerta sitä lukea (minä luen todella harvoin romaaneja uudestaan). Kirjaa näytti löytyvän antikvariaateista vielä. 

Albanian ja Balkanin maiden historia kiinnostaa, minullakin onkin kaksi historian kirjaa kesken sekä yksi albanialaisrunokokoelma. Mitä enemmän näistä maista luen, sitä enemmän niistä opin ja ymmärrän. 

Punaisesta morsiamesta ovat kirjoittaneet blogeissaan myös


Anilda Ibrahimi: Punainen morisan, Keltainen kirjasto, Tammi, 2010
Suomentanut Helinä Kangas
(italiankielinen alkuteos Rosso come una sposa,2008)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

torstai 14. toukokuuta 2020

Kissani Jugoslavia


Hankin tämän Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia -romaanin Pieni esikoiskirjakerhosta (2011-2015) yhtenä niistä esikoisteoksista, jotka olivat ns. kuukauden kirjoja. Meni kuusi vuotta ennen kuin kirjan luin. Ja tähänkin antoi lukusysäyksen lukupiirikirja Tiranan sydän samalta kirjailijalta. Lukenen Bollankin jossain vaiheessa. 

80-luvun elämää Kosovossa ja  90-luvun loppua ja 2000-luvun alkua Suomessa. Albanialaisperheen matka Kosovosta Suomeen ja matka takaisin Kosovoon. Kissa ja käärme -symboliikka oli myös tässä kirjassa kuten Tiranan sydämessäkin osittain. Mikä tarkoitus näillä eläimillä oli? Kissa voimaeläimenä symbolisoi itsenäisyyttä magiaa, uteliaisuutta, intuitiota, montaa elämää, viisautta, mysteereitä, yöaktiivisuutta, fyysisyyden ja henkisyyden yhdistämistä. Käärme voimaeläimenä symbolisoi voimakasta yhteyttä maahan, itsenäisyyttä, erakkoutta, uudistumista, seksuaalista energiaa ja elämänvoimaa. 

Tarinassa on päähenkilö albaanityttö Emine, jonka avioliitto ei ole ruusuinen. Järjestetty avioliitto miehen kanssa, jonka Emine tapasi ohimennen kerran. Järjestettyjen avioliittojen kulttuuri on vaikeata ymmärtää, mutta sellaista vielä nykyäänkin on monessa maassa. Ehkä vielä omalla tavallaan Suomessakin?  Toinen päähenkilö on Eminen ja Bajramin poika Bekim, jonka tarina pelokkaasta pikkupojasta nuoreksi mieheksi on traaginen matka. 

Kissa ei ole albaanialaisille eläin, jota kunnioitetaan. Päinvastoin, kissa on arvoton. Kissan tappamisella jopa osoitettiin vaimolle oma paikkansa miehen alaisena. Meille suomalaisille kissat ja koirat ovat tärkeitä ja rakkaita lemmikkieläimiä. Toisissa maissa niin kissat kuin koiratkin ovat pohjasakkaa - koiraksi haukutaan ihmisiäkin.

Eminen vuosikausia kestävä elämä dominoivan miehensä rinnalla loppuu yhtenä päivänä, kun hän päättää vihdoinkin lähteä. Bajram palaa Kosovoon, jossa hänen elämänsä päättyy traagisesti. Bekim lähtee nuorena miehenä käymään synnyinmaassaan - kohdaten isoisänsä ja menneisyyden demonit. Koko tarinan ajan kulkevat kissa ja käärme mukana - niin Suomessa kuin Kosovossa. Ovatko ne Suomessa oikeita eläimiä vai enemmän symboliikkaa? Bekimin ja suomalaisen miehen rakkaustarina on kuvattu sellaisella kaavalla, mitä esimerkiksi Pieni elämä -romaanissa totuin miesten välisestä rakkaudesta lukemaan. Mutta onko se sittenkään yhtään sen erilaista rakkauden kuvausta kuin miehen ja naisen välinen rakkaustarina? Samanlaisia parisuhdenongelmia ja parisuhdesymboliikkaa on kuvattu muissakin realistisissa suhderomaaneissa. Kissani Jugoslavia ei toki ole mikään rakkausromaani, vaan kuvaus albanialaisten elämästä, yhteisöstä ja siitä, millaista on elää toisessa maassa, toisenlaisen kulttuurin ja kielen ympäröimänä. Kissani Jugoslavia on kurkistus myös albanialaisten elämään Kosovossa. 

En osaa sanoa, mikä näissä albanialaistarinoissa, joita olen tänä keväänä lukenut kiinnostaa ja kiehtoo - ehkä se on vain halua ymmärtää toisenlaista maailmaa. Halu jollakin tavoin avartaa omaa näkökantaansa, yrittää hyväksyä erilaisuutta yhä enemmän. 

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia, Otava, 2014
Mistä hankittu: ostettu Pieni esikoiskirjakerhosta

lauantai 9. toukokuuta 2020

Vuohien aika


Luan Starovan romaani Vuohien aika on tragikoominen kuvaus monilapsisen albaaniperheen elämästä Skopjessa, joka on tuolloin ollut Jugoslavian osatasavallan Makedonian pääkaupunki.  Kirjan tapahtumat asettuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan eli 40-luvun loppuun.  Vuohien aika on osa Balkanialainen saaga - nimistä teossarjaa, joka perustuu kirjailijan ja hänen sukunsa kokemuksiin. Kahta muuta osaa ei ole suomennettu ja englanniksikin on käännetty vain kaksi osaa (The Time of Goats/The Goat Age ja My Father's Books). 

"Vuohien ja ihmisten suhdetta kuvatessaan kirjailija pohti Balkanin historiaa ja pienten ihmisten kokemuksia historian pyörteissä, aikakausien, hallintojen ja aatteiden vaihtuessa." (takakannesta)

Jos edellinen kirja, josta kirjoitin täällä blogissani (Särkynyt huhtikuu) oli traagisen järkyttävä tarina, on tämä Vuohien aika koomisesti kirjoitettu tarina albanialaiselämästä sosialistisen hallinnon kynsissä. Vuohien symboliikka kuvaa albanialaisten kekseliäisyyttä ja omavaraisuutta sosialismin vääränlaisen vallankäytön alla. Onko vuohi lannistettu eläin? Olivatko albanialaiset lannistettu kansa? Pääosassa olevan perheen isä rakastaa lukea ja tutkia kirjojaan. Onko hän uhka sosialistiselle hallinnolle? Ovatko vuohet omistajineen niin kova uhka, että vuohet on täytyy hävittää. Vuohipaimenet on saatavat tehtaisiin töihin sosialismin hyväksi tehtävään työhön. 

"Kaupunki alkoi elää vuohien aikaa. Kun maalaiset saapuivat karjoineen, kaupungin vanhoissa perheissä silmäiltiin heitä pelokkaina ja pohdittiin, josko vähäinen leivänpala jakautuisi pieniin, aivan liian pieniin palasiin ja lopulta jouduttaisiin nälänhätään."  (s. 20)
Perhe antaa omalle vuohen nimen Stalinesha.  Miksi tälläinen nimi?

"Me odotimme, ettei hän (isä) hyväksyisi vuohellemme Stalinesha-nimeä, jota puolueen riveihin pyrkivä veljemme oli ehdottanut, mutta hän ei sanonut tuona hetkenä mitään, minkä olisi voinut tulkita mielipiteeksi puolesta tai vastaan. Niin vuohemme nimeksi tuli kuin tulikin Stalinesha. Tosiasiassa me lapset emme tienneet tarkasti, kuka Stalin oli, eikä sitä tiennyt edes puolueeseen pyrkivä veljemme, joka tätä nimeä oli ehdottanut. Me näimme Stalinin valokuvassa, joka riippui pienten vuoteidemme pääpuolella Titon kuvan vierellä suuressa olohuoneessa, jota käytimme myös makuuhuoneena. Katselimme Stalinia, hänen raskasta katsettaan, tuuheita kulmakarvojaan ja paksuja viiksiiään. Tuumimme, että niin vahva mies pystyisi kyllä suojelemaan  sekä vuohtamme että perhettämme."  (s. 84)

Sosialistinen hallinto päättää, että vuohet on lopetettava , joten jokainen vuohi haetaan pois vuohipaimenkorttelista.  Yksi vuohikorttelin mahtavimmista vuohienomistajista on nimeltään Canga. Hän vie vuohet "turvaan"  linnaan - mitä hänelle ja vuohille loppujen lopuksi tapahtuu? Katoavatko ne ikuisesti?  Minun on hiukan vaikea ymmärtää tämän kirjan sanomaan ja sen koomisuutta. Mitä tällä vuohien paimentamisella ja niiden katoamisella kuvataan? Mikä aikakausi tuo vuohien aika on ollut, joka loppuu?

Kirjan tarinan perheen lapsille ovat kirjat ja niiden lukeminen arkipäivää - ehkä heidän isänsä kirjakokoelmissa oli jotain sellaistakin, mitä ei välttämättä olisi haluttu luettavan?  Juuri nämä kirjallisuutta käsittelevät kohdat ovat kiehtovia - ihan jokaista ei ollut sosialismi nujertanut täysin omaan tahtoonsa.  Harmi, ettei kahta koko saagaa ole saatavilla sellasella kielellä, jolla voisin sen lukea.  Olisi mielenkiintoista lukea kolmas osa, Vuohien aikahan on saagan toinen osa käsittääkseni. 


Luan Starova: Vuohien aika, Lumi Kustannus, 2013
Kansikuva: Akateemikko Vasko Taskovski
Suomentanut Tuula Nevala, avustajana Eset Feka
(albaniankielinen alkuteos Koha e dhive, 1993)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




perjantai 8. toukokuuta 2020

Särkynyt huhtikuu


Se miten jokin kirja tulee valituksi luettavaksi, on toisinaan toisesta lukemastani kirjasta johtuva. Meillä oli kansalaisopiston ja kirjaston lukupiirikirjana Pajtim Statovcin Tiranan sydän. Tuon romaanin myötä heräsi kiinnostus albanialaiseen kaunokirjallisuuteen. Talven ja kevään aikana olen näitä muutamaa romaania lueskellut. Ensimmäinen romaani on Ismail Kadaren Särkynyt huhtikuu

Ismail Kadare (s. 28. tammikuuta 1936 Gjirokastër, Albania) on albanialainen kirjailija. Hän kirjoittaa enimmäkseen albaniaksi, jonkin verran myös ranskaksi. Kadare sai ensimmäisen kansainvälisen Booker-palkinnon vuonna 2005. Kadare muutti Pariisiin 1990 juuri ennen Albanian kommunistivallan kukistumista. Hän on kirjoittanut lukuisia runoja, kannanottoja, artikkeleita ja romaaneja. Ismail Kadarelta on suomennettu myös muitakin teoksia: Kuolleen armeijan kenraali (Gummerus, 1972),  Kivisen kaupungin kronikka (Gummerus, 1976), Kolme surulaulua Kosovolle (Faros, 2009), Seuraaja (Into, 2012).

Takakansiteksti:

"Veljen kuolinpaidan veritahrat ovat kuivuneet, ja on Gjorgin vuoro tappaa. Kun Gjorg on täyttänyt velvollisuutensa, hänellä on kolmekymmentä päivää aikaa elää. Niin määrää verikoston laki. Kirjailija Bessian Vorps on nuorikkonsa kanssa tutustumassa vuoristolaisten elämään. Verikoston armoton traditio kiehtoo Bessiania, kun taas Dianaa maaseudun murhaperinne järkyttää. Satunnainen kohtaaminen Dianan kanssa kiihdyttää Gjorgin vimmaista elämänjanoa. Vaunujen huuruisen ikkunan läpi vaihdettu katse sinetöi molempien kohtalon. Kuolemaan tuomittu Gjorg haaveilee jälleennäkemisestä, mutta huhtikuun päivät käyvät vähiin."

Särkynyt huhtikuu -romaanin tapahtumapaikka on Mirditan seutu Pohjois-Albaniassa. Tämä romaani kuvaa Kanunin lain verikostojen järkyttävää perinnettä 1970-luvulla. Löysin netistä muutamia artikkeleita, etteivät verikostot ole vieläkään täysin loppuneet Albaniassa.  

Kirjan tarinassa kuljetaan niin Gjorgin kuin Bessian Vorpsin ja hänen vaimonsa Dianan matkassa. Kuitenkin päähenkilönä on kuolemaantuomittu, verikoston tehnyt Gjorg. Vaikka kirjan teema on raaka jä järkyttävä, on Kaldare saanut tarinaan Gjorgin tunteita hänen kamppaillessaan verikostotraditioon osallistumisesta. Kirjailija Bessian Vorpsin ja hänen vaimonsa Dianan tarina tuntuu hiukan irralliselta tässä tarinassa, vaikka heidän myötä Kanunin laki tulee historiallisestikin kuvatuksi. Gjorgin ja Dianan hetkellinen kohtaaminen luo pienen epätoivoisen toivon kipinän tähän verikostojen kyllästämään ilmapiiriin. Albanialaisten perinteet ja tavat luovat traagisen tarinaan vivahteita. 

Särkynyt huhtikuu on lukemisenarvoinen romaani järkyttävästä teemasta huolimatta. Albanialainen elämäntapa 1970-luvulla ja Kanunin lain historia avasivat minulle ikkunan Itä-Eurooppaan. Kirjan tarina loppuu lyyrillisesti ja jättää lukijalle pohdittavaa. 


Särkyneen huhtikuun ovat lukeneet myös: 



Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu, Gummerus, 2006
suomentanut Annikki Suni Jusuf  Vrionin ranskantamasta laitoksesta Avril Brisé
alkuperäinen teos albaniankielinen Prilli i thyer
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto





torstai 7. toukokuuta 2020

Metsässä: Uppoudu metsään, itseesi ja elämään


Metsässä kuljeskelu on voimaannuttavaa. Metsä on myös pyhä kirkkoni. Jarko Taivasmaan kirja Metsässä: Uppoudu metsään, itseesi ja elämään on matka metsämieleen. Kirjassa on kolme osaa: Luontoyhteyden tärkeys, Metsään uppoutumisen menetelmä sekä Tutki, syvennä ja rikasta yhteyttä ja läsnäoloa. Kirjan ulkoasu on kaunis ja inspiroiva. 

Tämä kirja on omistettu sille mysteerille, joka saa kehosi ja kaikki kehot juuri nyt hengittämään.
Tämä kirja on omistettu kaikelle, mitä on.
Todellisuudelle, joka on pohjimmiltaan mysteeri.

Tämä kirja on tutkimusmatka, jolle sinut on kutsuttu mukaan.
Tämä on tutkimusmatka ulkoisiin ja sisäisiin maailmoihin.

1 Luontoyhteyden tärkeys


Minulle yhteys luontoon on itsestäänselvyys. Olen syntynyt pienen maalaiskylän tyttönä. Lähiluonto on ollut peltoja, joenrantaa ja hiekkateiden ojanpientareiden kasveja. Parin kilometrin päässä on ollut metsät missä kuljeskella.  Asun maalaiskaupungissa asuntoalueella, josta on kilometrin kävelymatka lähimetsään. Kaupunkia halkaisee kaksi jokea, toisen joen varrella on kaunis matkailupuutarha ja toisen joen varrelta löytyy perinnepuutarha. Rakastan luonnossa samoilua - polut ja pitkospuut luovat metsämieltä kulkea.  Voin istua kannon nokassa kuunnellen metsän ääniä, haistellen metsän tuoksuja. Voin halata puita ja tuntea männyn kuoren, kuusen vahvuuden ja koivun sileyden. Tämän kirjan myötä rohkenen yhä enemmän olla lähellä metsämaata - keskellä metsävarpujen, lämpöisen kallion.

Voisinko elää kaupungissa, jossa ainoa luontoyhteys olisi puistot ja viheralueet? Ehkä sielläkin jollakin tavalla viihtyisin. Toki hakeutuisin lähimipiin metsiin ja ulkoilualueille. Ja ehkä kaupungissa olisi joki, järvi tai merenranta. 

Luonnosta saa fyysistä hyvinvointia
- se rentouttaa
- sydän rauhoittuu
- tervehdyttää
- kipu lievittyy
- stressi vähenee

Luonnosta saa psyykkistä hyvinvointia
- myönteinen mieli
- kielteiset ajatukset vähenevät
- yhtiestyökykyisyys lisääntyy
- tarkkaavaisuus lisääntyy
- työmuisti paranee
- luovuus kasvaa

"Metsä on täynnä visuaalista ja muunlaista aisti-informaatiota. Nähtävissä olevien tekstuurien, kuvioiden , värien, sävyjen ja yksityiskohtien runsaus kutsuu uppoutumaan aistittavaan todellisuuteen." (s. 34)

Metsätila
- aistimusten täyteinen tila
- aistillinen tila
- läsnäolo
- hiljentyminen
- rentoutuminen
- rauhoittuminen
- kehollisuus
- juurevuus
- elävyys
- elinvoiman runsaus
- kokemus ravituksi tulemisesta
- kokemus yhteydestä 

Minun haaveenani on viettää yksi vuorokausi metsässä eri vuodenaikoina.  Kaikki ne valon, hämäryyden ja pimeyden sävyt. Metsän hiljaisuus ja vaimenevat äänet, aamun heräilevät äänet. Millaisia tuoksuja mahtaa metsästä löytyäkään. Entäpä viilevän illan tuntu ihollani, käsissäni, jaloissani. Kasteenkostea metsämaa, lumenpeitteen kauneus ja ruskan värikkyyys.

2 Metsään uppoutumisen menetelmä

"Metsään uppoutumisessa viritetään elämän, tietoisuuden ja todellisuuden tutkimuksen laboratoriota tässä ja nyt -hetkessä. Jokaisella uppoutumisen toistolla voi saada mahdollisuuden todellisuuteen porautumiseen ja mielen kupin tyhjentymiseen turhista käsityksistä, uskomuksista ja sisällöistä." (s. 56)

"Metsään uppoutumisen menetelmässä halutaan ohjata huomiota pois ajatuksiin uppoutumisen tilasta." (s. 60) 

1 Huomio aistittavaa todellisuutta
2 Päästä kehon ja psyyken jännitykset heltiämään

Metsään uppoutumisemenetelmässä on tärkeätä lukea kirjassa olevat ohjeet: miten valmistautua ja mitkä ovat metsään uppoutumisen vaiheet. On hyvä lukea kirjan turvallisuusohjeet ja tehdä uppoutuminen turvallisessa paikassa. Rennot ja vallitsevaan säähän sopivat vaatteet. Mukana on hyvä olla myös istuinalusta tai meditaatiotyyny. Valitse rauhallinen hetki,  että voi viettää metsässä aikaa 30-40 minuuttia ilman häiriötekijöitä. Metsään uppoutumispaikka valitaan itselle sellaisesta paikasta, missä on turvallista olla ja mikä näyttää itsestä kauniilta ja voimaannuttavalta. Ehkä paras paikka on sellainen, mihin ei mahdollisesti tuli muita ihmisiä. Kunnioita luontoa, älä turmele sitä tieten tahtoen. Henkinen valmistautuminen  ja asennoituminen metsään uppoutumiseen vie sinut parhaiten metsätilaan.

"Metsään uppoutuminen on huomion ja tietoisuuden menetelmä. Se koostuu erilaisista tekniikoista, jotka jakautuvat kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa huomio tuodaan kehoon mahdollisesta mieleen uppoutumisen tilasta. Toisessa vaiheessa huomio suunnataan ulospäin aistittavaan todellisuuteen. Kolmannessa vaiheessa päästetään irti kaikista huomion kohteista ja intentioista." (s. 68-69)

Kirjassa käydään vaihe vaiheelta läpi, miten pääsee metsään uppoutumiseen.  Ensimmäinen vaihe on taputtelu (tästä tulee mieleen lukeman Tapping Solution -kirja). Kirjassa on hyvä kuvitus jokaisen vaiheen kohdassa. Hengitysharjoitukset ovat luonnollisesti tärkeä osa metsään uppoutumista.  Toisessa vaiheessa käydään läpi tuntemukset: näkö, haju ja tunto ja kuulo. Kolmannessa vaiheessa käydään läpi rentotuminen. 

Syväsukellus
"Tämän osion tarkoitus on syventää ymmärrystä metsään uppoutumisesta ja sen eri vaiheista ja auttaa tajuamaan menetelmän erilaisia vivahteita ja syvällisyyttä." (s. 106) 

Rentoutuminen, unohdus ja itseen palaaminen

Tyhjyys
Miltä kehon tyhjyys tuntuu? Rentodunko siitä? Miten koen tälläistä tyhjyyttä?  

Unohdus
Syvin irtipäästäminen ja anteeksianto

Unohda itsesi. Anna kaiken unohtua ja kadota. Mitä ikinä nousekaan pintaan, unohda se yhä uudestaan ja uudestaan. 

Metsään uppoutumista voi varioida leikkien, vihkiytymällä, kaverin kanssa tekemällä hänelle taputtelu. Luontoon uppoutumista voi tehdä myös muuallakin kuin metsässä. Tai voit tehdä läsnäoloon uppoutumisen kotona. 

Kolmen läsnäolon tutkimus
- huomiointi
- oivallus
- rentoutuminen

3 Tutki, syvennä ja rikasta yhteyttä ja läsnäoloa


6 Tapaa kohdata metsä kuin muinaissuomalainen

1 Lähesty metsää pyytämisen asenteella
2 Anna huomiosi matkata
3 Löydä pyhä paikka
4 Anna uhri
5 Pyyntö metsälle
6 Koe pyhät eläimet - karhu, hirvi ja joutsen

Viisi erilaista kävelyharjoitusta ja luonnollinen kävely

Luonnollinen kävely on kävelyä metsässä, ei ajatustyötä, ei meditaatiota.

1 Minivoimakävely
2 Huomiointikävely
3 Olen keho -kävely
4 Anna luonnon ravita -kävely
5 Luontonautintokävely

Metsässä vaeltaminen voi olla intuitiovaellusta. 

1 Ole rentona
2 Ole läsnä aistittavassa todellisuudessa
3 Pysähdy vähän väliä
4 Nauti, jos päädyt kokemaan vetoa moneen suuntaan
5 Seuraa vetoa ja suuntaa, jossa tuntuu mielihyvää ja hyvää jännitettä

Miten voi antaa luonnon opettaa syvemmin
- löydä tyhjyys ja tila olemuksessa
- altistuminen
- aistit auki
- tunteissa läsnä oleminen

Kalliolle sulaminen
- kalliolle sulamista voi tehdä myös hiekkarannalla tai nurmikolla

1 Kallioksi tuleminen ja unohtaminen
2 Maasta ja taivaasta täyttyminen
3 Kalliounet

Kolme tapaa syventää yhteyden kokemusta

1 Anna huomiosi uppoutua yhdistäviin tekijöihin ja etsi ja löydä myös syvempiä yhdistäviä tasoja
2 Ole herkkä itsellesi
3 Voitko uppoutua kohteettomaan meditaatioon, olemiseen?


Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani olen kuunnellut Spotifysta mieltä rauhoittavaa musiikkia ja olen vaeltanut metsässä mieleni voimalla tai katsomalla ikkunasta naapurin mäntyjä.  Olen havahtunut oman kehoni läsnäoloon ja hengitykseen. Tänään tai huomenna teen jälleen matkan lähimetsään - metsämieleeni ja uppoudun metsän voimaan.  Tämän kirjan aion ostaa itselleni. Jarko Taivasmaa on myös julkaissut  Metsä ja meditaatio -kortit (Hidasta elämää), jotka aion myös hankkia itselleni.  Hänellä on myös Metsäänuppoutuminen -sivusto

Jarko Taivasmaa: Metsässä: Uppoudu metsään, itseesi ja elämään, Hidasta elämää, 2019
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto