Sankarit

 

kuva antikvaari.fi-sivustolta

 

Marraskuussa aloitin lukemaan Johanna Sinisalolta toista romaania. Linnunaivot oli saanut kiinnostukseni herämään kirjailijan muitakin teoksia kohtaan. Tämäkin romaani on minulle tullut ns. ennakkokappaleena kirjakaupalle. Tämä versio on täysin kanneton, joten vasta nyt kansikuvaa googlettaessani näin se ensimmäisen kerran – mielikuvani Kalevala-teemasta selkiytyi.

Kirjan hahmojen nimet jo toivat Kalevalan mieleen – Mahti Saarelainen, Untamo Tuurikka, Seppo Ilmarinen/Ile Aerosmith.

Teksti on monitasoista – tarinoita tarinoiden sisällä, lehtijuttuja. Jokin voima vie minua eteenpäin vaikka teksti välillä on niin utopistista ja silti kiehtovaa.

Mahti Saarelaisen kuolema ja hänen äidin tapa herättää poikansa henkiin tuo mieleen Lemminkäisen ja hänen äidin ja mielikuvana tuon kuuluisan maalauksen.

Silti Mahti Saarelaisesta tulee mieleen myös Matti Nykänen mikä hiukan hymyilyttää lukiessani urheilusaavutuksista, alkoholin käytöstä ja laulajana toimisesta ja siitä miten häntäkin käyttävät toiset hyväksi.

Vesa ”Rex” Kuningas on välillä surullisen säälittävä hahmo mutta myöskin hyvin laskelmoiva ja itsekäs. Hän on mielestäni Kalevalan Väinämöinen haueleukaluukitarallaan. Hän laulaa myös ”suohon” Joakimin ja vie hänen siskonsa Oonan, Kalevalan Ainon.

Hänen tyttärensä Auroora kulkee tarinassa mukana mutta jää jotenkin sivuun kunnes ollaan kirjan lopussa.

Kaamea Zombie-koodi on kuin Sampo Kalevalassa jonka Seppo Ilmarinen takoo tässäkin tarinassa.

Rouva Alakorkee on kuin Louhi, Pohjolan emäntä ja hänen tyttärenseä Tytti Pohjola on Pohjolan tytär.

Kalevala on minulla yhä lukematta, joten en ilman Kalevalaseuran sivuilta katsomaani tietoa olisi osannut yhdistää kirjassa olevaa Kyllikki Saarta, Kalevalan Kylliksi. Ensimmäiseksi itselleni tuli vain mieleen Kyllikki Saaren murha.

Tässä kirjassa on niin monia hahmoja ja niin paljon upeaa ja kiehtovaa symboliikkaa että tämän kirjan voisin kaikesta huolimatta lukea uudelleen pohtien ja alleviivaten jokaisen kappaleen – kunhan ensin olen lukenut Kalevalan. Yksi haaste uudelle vuodelle.
 

Johanna Sinisalo: Sankarit, Tammi, 2003  (400 sivua)

Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle

 

Maria A: kirjablogi, Kuvia ja sanoja, ovat kirjoittaneet blogeissaan tästä kirjasta.

 





Joulu(lahja)kirjaostoksia

Uskallanpa jo kirjoittaa että en  enää mitään kirjaa osta tänä vuonna/joulukuussa, joten voin kertoa nyt mitä joulupukki antoi lahjaksi läheisilleni, sukulaisille ja ystävälleni. Ja mitä ostin itselleni joulukuun aikana.

Monen vuoden jälkeen olemme lapsuudenystäväni kanssa kahvitelleet Lapuan ABC:llä sen ajan kun hänen poikansa on ollut jääkiekkoharjoituksissa Lapuan Jäähallilla.  Paljon on ollut kerrottavaa ja ihania muistoja ollaan käyty läpi. Annoin hänelle lahjaksi runokirjan, jonka ostin työpaikaltani Kauhavan INFO-kirjakaupasta:

Tiina Laaninen ja Minna L. Immonen: Rauhallisia hetkiä, Kirjapaja, 2013

Äidilleni tilasin Adlibriksestä ihastuttavan tonttukirjan, kun meillä oli puhetta juuri Tyynelän tontuista, että sinne mennään joskus käymään.  Tämän kirjan kohdalla hinta ratkaisi tilauspaikan - joulun aikaan sitä lahjabudjettia on hiukan mietittävä miten se riittää.

Kirsti Manninen  ja Aki Paavola: Tontun vuosi, Maahenki, 2011

Isälleni ostin työpaikaltani runokirjan - hän kun tykkää lausua runoja ja kirjoittelee niitä itsekin näin eläkepäivinään.





Tuula Korolainen (toim.), Riitta Tulusto (toim.) ja Virpi Talvitie (kuv.):

 Täyttä päätä: Runoja ikääntyville, Lasten Keskus, 2012

Tyttärelleni tilasin Adlibrikseltä vampyyrikirjasarjan ensimmäisen osan,  Vampyyripäiväkirjat on yksi hänen lempitv-sarjoistaan.  Hän on ehkä hiukan erilainen lukija kun hän katsoo ensin tv-sarjan tai elokuvan ja vasta sitten lukee kirjan :)



L. J. Smith: Korpinmusta (Vampyyripäiväkirjat 1), Otava, 2010

Pojalleni muistin tilata hänen toivomansa Guinnesin pelikirjan.  Tilasin sen myös Adlibrikseltä - vähäsen jännitin että ehtiikö jouluksi kun melko myöhään olin sitä tilaamassa, mutta onneksi oli joulutontut asialla ja ehti joulupukin matkaan :)





Guinness World Records 2014 Gamer's Edition, Guinness World Limited, 2013

Anopille ostin työpaikaltani muistelmat:

Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaan: Lumoava Eeva-Kaarina Volanen, Minerva, 2013

Kummitytöllemme ostin työpaikaltani taiteilijan tarvikkeita ja kirjan:

Susie Brooks: Pieni taiteilija: eläimiä eri tekniikoilla, Nemo, 2013

Poikamme kummeille ja "vävymme" perheelle ostin työpaikaltani pohjalaiset sarjakuvat:

Ensio Aalto: Rannanjärvi on kuallu, Art Tifani, 2013

Jukka Kuusisto ja Ensio Aalto: Niilo Lukko: Tupenrapinat, Art Tifani, 2013

"Vävylle" ostin työpaikaltani myös pienen sarjakuvan:

Pertti Jarla: Fingerpori: Tutkanpaljastin, Arktinen Banaani, 2013

Itselleni ostin työpaikaltani yhden joulukirjan ja pari alekirjaa:

Marleena Ansio: Ihana joulu, Ansio, 2013

Siru Kainulainen, Kaisu Kesonen ja Karoliina Lummaa (toim.):

Lentävä hevonen: välineitä runoanalyysiin, Vastapaino, 2007

Fernando Morais: Paulo Coelho: Sanojen alkemisti, Bazar, 2010

Antikvaari.fi vai oliko se nyt sitten Antikka.net (molempia kun tulee käytettyä) tilasin suomenkielisen Lumiukon

Raymond Briggs: Lumiukko, Lasten Parhaat Kirjat, 2006

suom. Leena Järvenpää

Yksi ensi vuoden lukuhaasteitani on lukea kaikki Finlandia-voittajat - osan niistä haluan ostaa itselleni ja osan lainaan kirjastosta.  Ensimmäisen Finlandia-voittajan halusin ostaa itselleni ja tilasinkin sen käytettynä (uutena kun ei ole tällä hetkellä saatavissa):



Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma, Otava, 1985

Tällä erää viimeisen joulutervehdyslahjan kustantajalta työni puolesta sain Otavalta - nyt on hyvä "syy" lukea aikaisemmatkin teokset ensin.



Paikalliset joululehdet

Itsenäisyyspäivän aikoihin aloitin ensimmäisen joululehden lukemisen. Härmä-Seura r.y:n julkaisema Härmän Joulu 2013 on jo 56. joululehti.  Se on myös huomattavasti paksumpi joululehti kuin muut lähialueella ilmestyvät paikalliset joululehdet. Sivuja on 136 joista mainoksiin on mennyt kuitenkin vain parikymmentä sivua.  Luettavaa oli siis reilu sadan sivun verran.  Härmän alue (Ylihärmä ja Alahärmä) joka kuuluu nykyisin Kauhavan kaupunkiin on itselleni tuttu työn puolesta.  Kuitenkaan en ole kovin paljoa noissa pitäjissä tai nykyisin täytyisi sanoa kaupungiosssa vieraillut. Toki Härmän kuntokeskus ja PowerPark ovat tuttuja ja entinen Härmän parantolan alue.  Tässäkin joululehdessä oli perinteisesti entisajan kuvauksia niin sota-ajoista kuin ennen ja jälkeen sodankin.  Jokainen tarina liittyi jotenkin Härmään, joko alueina tai ihmisinä. Muutama runo, pakina ja tarinakin lehdessä on julkaistu paikallisten ihmisten (tai siellä syntyjään olleitten) toimesta.  Ehkä ensi kesänä vihdoinkin olisi mahdollista osallistua vaikkapa perinteisille Härmälääset Häjyylyt-kesätapahtumaan

Toinen Kauhavan kaupunginosa, Kortesjärvi julkaisee myös omaa joululehteä. Kortesjärven Joulu 2013 on 25. vuosikerta.  Tätä joululehteä julkaisee paikallinen urheiluseura Kortesjärven Järvi-Veikot r.y.  Kortesjärvi on minulle melko vieras pitäjä tai siis Kauhavan kaupunginosa. En muista olenko siellä koskaan varsinaisesti vieraillut, ohimatkalla olen saattanut sitä kautta ajaa.   Maakuntamatkailun voisin tehdä vaikka Kortesjärven kirjastoon  ja Suomen JääkärimuseoonTässä joululehdessä on myös perinteisiä kortesjärveläisiä tarinoita mutta myös aika paljon urheiluun liittyviä juttuja.

Kauhava-Seura r.y. julkaisee Kauhavan Joulua, joka on jo 60. vuosikerta tänä vuonna. Tämä lehti on ollut aina hyvin odotettu lehti ja sitä kovasti kysellään aina joulukuun alussa - yleensä se ilmestyykin juuri itsenäisyyspäiväksi.  Useita kymmeniä Kauhava Jouluja myimme tänäkin vuonna kirjakaupassa ympäri Suomen maankin - monelle entiselle kauhavalaiselle se on perinteinen joulutervehdys.  Tässäkin lehdessä oli paljon sota-ajan muisteluita mutta alkaa näistä joululehdistä pikkuhiljaa löytymään sodan jälkeisiäkin muistoja - odotan innolla sitä aikaa kun muistellaan 70-lukua eri joululehdissä, aikaa jolloin itse elin lapsuutta.

Odotettu joululahja vanhemmiltani on kotiseutuni joululehti, Ilmajoki-Seura ry:n julkaisema Ilmajoen Joulu. Tämän vuoden joululehti on jo 57. vuosikerta.  Saan siis edes jotakin luettavaa joka joulu :)  Joka vuosi innolla lueskelen tarinoita entisajan Ilmajoesta ja ilmajokelaisista - löytyykö tänä vuonna tarinaa sukulaisista tai muuten tutuista ihmisistä.  Joka vuosi opin uutta Ilmajoen historiasta. Tähänkin joululehteen muutama ilmajokinen/ilmajokelaissyntyinen on kirjoittanut koskettavia runoja - ehkä minäkin jonakin vuonna uskallan jotakin tässä lehdessä julkaista.

Nykyisen kotipitäjäni joululehden, Lapuan Joulun sain tänä vuonna "joululahjaksi" Kyösti Vilkuna-seuran Kirjallisuuspiirin kautta - rohkenin tänä syksynä kansalaisopiston kautta tähän pännäpiiriin osallistua.  Tämä seura on julkaissut tätä joululehteä jo 46 vuoden ajan.  On ollut ilo ja kunnia kuunnella Kyösti Vilkuna-seuran jäsenten kirjoituksia ja runoja - olen itsekin rohjennut kirjoittaa ja lukea kirjallisuuspiirissä raapustuksiani ääneenkin.  Tässä joululehdessä heidän runoja ja tarinoita onkin hyvin paljon.  Myös Lapuan historiaa on kuvattuna - vielä on paljon opittavaa tästä nykyisestä kotipitäjästäni vaikka olemme täällä mieheni synnyinpitäjässä asuneet kahdeksan vuotta.

Joulutarina

Mikäli oikein muistan luin Joulutarinan ensimmäisen kerran vuonna 2007 luukku (luku) kerrallaan. Kirjan tarina lumosi minut jo silloin ja oli hyvin vaikeata malttaa olla lukematta seuraavaa luku samana päivänä.

Nyt kuutisen vuotta myöhemmin luin Joulutarinan uudelleen jouluaatosta tapaninpäivään. Tämän kirjan lukemiseen tarvitsin hiljaisen hetken ja se onnistui vain aamuvarhaisella, muiden vielä nukkuessa.

Joulutarina alkaa surullisella tapahtumalla – Nikolas menettää vanhempansa ja pikkusiskonsa Aadan. Kirjan alussa on läpi tarinan kulkevia symbolisia esineitä – isän puukko ja taskukello.

Tarinan tekstissä on koskettavia ja ajatuksia herättäviä kohtia kuten sivuilla 50-51
”Mereltä ei kannata kysyä, miksi se myrskyää, niin kuin ei taivaaltakaan kannata kysyä, miksi se kastelee meidät sateella, tai maalta, miksi se ei aina anna meille sitä mitä me toivomme sen antavan.

Sillä niin kuin on meri ja on taivas ja on maa. On myös noiden kaikkien luonnonelementtien ikuisuus, joka elää meissä nyt ja vielä senkin jälkeen, kun aika meistä itsestämme jättää. Meillä ei ole siis mitään syytä, eikä edes mitään oikeutta kysyä, miksi. Voimme vain pysähtyä ja surra hetken ja kääntää sen hetken jälkeen katseemme menneestä kohti tulevaa.”

Nikolaksen kohtaloksi tulee Korvajoen kylän perheet joiden luona hän viettää muutaman vuoden kerrallaan. Ensimmäisestä perheestä tulee hänelle läheisin. Perheen pojan Eemlin pelastaminen hukkumiselta on yksi käänne Nikolaksen elämässä.

Nikolas päättää tehdä jokaisen perheen lapsille, joiden luona hän asuu lahjat kiitokseksi vuosista jotka on saanut heidän perheessään viettää. Näin alkaa Nikolaksen joulunajan lahjaperinne. Lahjoja ollessa jo aikamoisesti hän päättää viedä lahjat jouluaamuöisin talojen oven eteen. Joka joulu hän vie myös pikkusisko Aadalleen joululahjan – merenneitosiskolleen.

Vuodet kuluvat ja kylässä on ankeat ajat, tulee päivä jolloin Nikolas joutuu ilkeänä ja pelottavana pidetyn Iisakin matkaan. Sitä ennen kylän lapset osallistuvat kelkkakisaan ja päättävät antaa palkintokelkan Nikolakselle. Kelkka pysyy Iisakin tallin ylisillä vuosikausia kunnes on aika antaa se erityiselle pienelle pojalle.

Iisakki opettaa Nikolakselle puusepän taidot, onhan hän jo useamman vuoden seurannut kylään tullessaan kaupustelemaan miten Nikolaksella on taitoa tehdä puusta leluja.
Iisakin ja Nikolaksen herkkä hetki jouluaamuyönä Aadan lahjan äärellä avaa Iisakin tarinan surullisuuden. Alkaa uusi elämänvaihe – Iisakki saa olla isänä ja Nikolas poikana.
Eemelin perheeseen syntyy tyttövauva joka saa nimekseen Aada – alkaa sukupolven tarina joka päättyy pikku-Nikolakseen.

Iisakin kuolema ja Eemelin kuolema saa Nikolaksen vetäytymään omaan kuoreensa – hän ei halua enää kokea menetyksiä. Nikolas muuttaa nimensä Oulaksi joka on hänen toinen nimensä. Hän haluaa pitää lahjojen jakajan salassa. Eemelin tytär Aada ei vain halua olla uskoa että lahjojen tuoja ei ole Nikolas. Vielä kerran Nikolas päästää yhden ihmisen lähelleen.

Joulutarina saa monesti kyyneleet silmiin ja herkistymään joulun taianomaiseen tunteeseen. Porojen hankinta Hillalta ja niiden kouluttaminen on tarinan hauskin kohta ja saa minutkin nauramaan. Meerin tekemät punaiset vaatteet ja myöhemmin Aadan lahjoittamat kulkuset poroille tuovat sen joulupukin taian – onhan Nikolaksen sukunimikin Pukki.
Viimeisenä jouluna Nikolas käy ensimmäisen ja viimeisen kerran kotisaarellaan – jättäen isänsä puukon sinne. Matkallaan takaisin Korvajoen kylään revontulien leiskunnassa heijastuvat hymyilevät kasvot – isä, äiti ja Aada.

Joulutarina on juuri sellainen milllaiseen joulupukkiin minä yhä uskon ja ehkä joskus näen taivaalla porojen liitävän reki perässä ja punanuttuinen joulu-ukko kyydissä tai ainakin kuulen kulkusten kilinän.
”Siksi että Joulu-ukko haluaa, että me opimme saamisenilon kautta ymmärtämään, kuinka paljon tärkeämpää on osata antaa omistaan. Kun antaa toisille, niin saa paljon enemmän kuin sen, mistä luopuu.” (s. 234)

Kirjan lopussa Marko Leino kertoo: ”edesmenneelle Amelia Catherine Houghtonille, jonka tarinalle ”The Life and Adventures of Santa Claus” romaani on ilman muuta suuresti velkaa.”
En ole lukenut tuota tarinaa enkä myöskään samannimistä tarinaa L. Frank Baumilta – tiedänpä jo nyt mitä ensi joulunaikaan luen.

Marko Leino: Joulutarina, Gummerus, 2007
Kannen suunnittelu: Snapper Films Oy ja Markus Pajala/Design Pajala

Mistä kirja on hankittu:  ostettu Seinäjoen INFO-kirjakaupasta 2007

Kaikkea kirjasta-blogi siirtyy bloggeriin

Lilyssä ei onnistunutkaan vaihtaa nimimerkkiä Kirjakaupantäti Kirsimaaritiksi joten siirrän Kaikkea kirjasta-blogini tänne bloggeriin.  Aikaisempia postauksiani voi yhä lukea Lilyssä.

Jouluaamun hiljaisuudessa ja rauhassa sytytän kynttilät ja avaan joulun ensimmäisen kirjan joka on...