Kaikkea kirjasta

Härmäläisyys, pohjalaisuus, körttiläisyys eli herännäisyys – kolme kantavaa sanaa Jaakko Eleniuksesta (1939-2010) kertovassa kirjassa Jaakko Elenius – Härmän vikuri . Kirjan on kirjoittanut Heli Karhumäki , joka tällä hetkellä työskentelee täällä Lapualla tiedottajana Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa. Jaakko Eleniusta en tietääkseni koskaan tavannut – en ainakaan ole ollut missään tilaisuuksissa missä hän on ollut puhujana. Voin sanoa että nimen tiesin ja osasin yhdistää hänet Herättäjä-Yhdistykseen . Enpä ole tainnut hänen kirjoituksiakaan lukea kuin korkeintaan Pohjalaisesta , jossa hän oli sanomalehden päätoimittajana 1991-1996 – olimme mieheni kanssa tilanneet Pohjalaisen, Ilkka-lehden saimme lukea kotonani Ilmajoella. Jokitie Lapualta vie Härmään päin – Alahellantie, Kankaantie ja Rannanjärventie päättyy Vaasantiehen nro 725, sitten ollaankin jo Ylihärmässä. Matka on parisenkymmentä kilometriä. Ensi kesänä voisinkin ajella kyläteitä pitkin – Jokitietä pidemmälle ei ol

Vastaukseni kymmenen kysymystä-haasteeseen via Kirjallisena. Minna .  Kiitos haasteesta. :) 1 . Millainen lukija olet?  Luen useampaa kirjaa yhtä aikaa. Nytkin on kesken Kalle Päätalon Huonemiehen poika , Anu Kaipaisen Poimisin heliät hiekat , Alice Munron Sanansaattaja ,  Markus Zusakin Kirjavaras ja ensi viikon torstaiksi olisi  luettava lukupiirikirja Heli Karhumäen Jaakko Elenius - Härmän vikuri .  Kaikki nämä tällä hetkellä kesken olevat kirjat vaativat minulta lukijana hengähdystaukoja. Pyrin kuitenkin lukemaan vähintään 100 sivua päivässä käsiin ottamaani kirjaa.  Tänään olen lukenut Jaakko Eleniuksesta kertovaa kirjaa ensimmäiset sata sivua.  Toisinaan käteeni osuu kirja, joka vie mennessään, kuten Milja Kauniston Kalmantanssi .  Luin sitä pari päivää niin tiiviisti kuin oli mahdollista, en vain halunnut laskea kirjaa käsistäni.  Parhain lukemisaikani on aamuvarhainen - hiljainen hetki kun muu perhe vielä nukkuu. 2. Kuulutko lukupiiriin tai muuhun kirjoista keskuste

I morse var rolig att läsa upp Småtrollen och den stora översvämningen. Olen lukenut tämän kirjan, (Muumit ja suuri tuhotulva) suomeksi noin kymmenen vuotta sitten, joten tarina oli suurinpiirtein tuttu. Sen verran ruotsinkieleni on ruosteessa, etten ihan jokaista sanaa ymmärtänyt. Huomasin, että minun on helpompi ”ajatella” ruotsiksi kun luen tekstin ääneen. Vanhemmiten olen yhä enemmän ihastunut Tove Janssonin mustavalkoisiin muumipiirroksiin kuin värilliseen japanilais-suomalaisen Muumilaakson tarinoita-animaatioon. Piti googletella että milloinkas pikku otuksesta ( Det lilla djuret ) tulee Nipsu-niminen ( Sniff ), muiden muumitarinoiden lukemisesta kun on jo ehtinyt kulua kolmisenkymmentä vuotta. Minulle tuli myös mieleen Jali ja suklaatehdas tätä kirjaa lukiessani, vaikka itse en ole Roald Dahlin kirjaa lukenutkaan. Kirjan tarina on kuitenkin tullut elokuvan (en ole toki sitäkään katsonut vielä) julkisuuden myötä tutuksi. Myös Luettua elämää -blogissa on samoj

Villecomtal vuonna 1402 Beatrix de La Tour d'Auverge tapaa metsässä salaperäisen miehen. Tapaamista Milja Kaunisto kuvaa tarinassaan juuri sellaisella romanttisen eroottisella tavalla, joka minuun vetoaa. Vaikka luinkin ensin Kalmantanssin ja sen vuoksi tiedän kuka salaperäinen mies on ja mitä tapaamisesta seuraa, ei se haittaa sitä kutkuttavaa jännityksen tunnetta lukiessani eteenpäin. Melkeinpä toivoisin saavani lukea enemmän Beatrixistä kuin Olavi Maununpojasta – Beatrixin hahmo jää salaperäisen kiehtovaksi. Toisessa osassa mennään parisenkymmentä vuotta eteenpäin, Pariisiin vuoteen 1425. Olavi Maununpoika on tulossa opiskelemaan Ranskaan. Täällä hän tapaa Miracle de Servièrsin, kiehtovan opiskelijatoverin ja kuvottavan piispa Pierre Cauchonin. Nämä kaksi henkilöä sinetöivät Olavi Maununpojan kohtalon – toinen sykähdyttävän rakkauden myötä, toinen hyväksikäyttäen. Olavi Maununpojan raastava kamppailu rakkauden, pappisvihkimyksen ja Jumalan sanan välillä sa

Eilen posteljooni toi tilaamani ruotsinkielisen muumikirjan ja viisi mietekirjaa. Pikku Myyn mietekirjaa on vielä etsittävä, josko sen jostain vielä uutena saisi hankittua. Minä olen ehkä hassu kirjojen ostelija, kun etsin ensin josko kirjan saa ns. uutena kirjana. Toiseksi katson, että saako kirjan kovakantisena.  Jos en saa kovakantista kirjaa uutena, katson saako sitä käytettynä ja sitten ihan viimeisenä vaihtoehtona valitsen pehmeäkantisen (toki ostan sellaisia pehmeäkantisia kirjoja mistä ei ole edes tehty kovakantista painosta). Nyt on hyvä ja kannustava vuosi lukea ruotsinkielisiä kirjoja  Tove Jansson 100-juhlavuoden kunniaksi. Ajattelin aloitella näistä muumitarinoista, jotka olen joskus lukenut suomeksi. Muumiaiheiset mietekirjat ovat ihastuttanet jo pidemmän aikaa, nyt ne sitten itselleni hankin. Ei tarvitse niitä enää kirjastosta lainata vähän väliä.  

   Wales, Merioneth 1404, Turku 1429 ja Pariisi, Rouan 1430-1431 ovat tämän hurmaavan ja kiihkeän romaanin tapahtumapaikat ja -vuodet. Tarina alkaa Beatrix de la Tour d'Avergne Rollandin matkasta Walesin kuninkaanlinnaan. Matkaan liittyy valepukuja, myrkkypiikkejä ja rakkautta. Rohkean eroottista, rivoakin ja iljettäviä haju- ja makukuvauksia tihkuvan tarinan maaginen voima saa lukemaan eteenpäin. Silti jotakin kaunistakin tässä myöhäiskeskiajassa on - kauniit puvut, linnat, osa ruuista ja se intohimo mitä todellisten rakastavaisten välillä kuvataan. Myös rietas huumori saa tirskumaan kuin nuori neito tai sitten se on tämä ihana keski-ikä. :) Tarinan toinen osa kertoo Olavi Maununpojasta, piispa Maunun pojasta josta tulee Kyrkioslaethin kirkkoherra. Pappismiesten seksuaaliset halut eivät enää hämmästytä (niistä on kerrottu muissakin romaaneissa) vaikka teksti onkin aika rohkeata. Silti pidän Milja Kauniston käyttämistä sanoista kuvaamaan papin hairahduksia ja miel

Yksi tämän vuoden haasteista on lukea Finlandia-voittajat . Osan kirjoista aion ostaa itselleni ja osan lainaan kirjastosta (päätän sitten onko kirja sen arvoinen, että haluan sen kirjahyllyyni). Erno Paasilinnan Yksinäisyys ja uhma voitti ensimmäisen Finlandia-palkinnon vuonna 1984 . Kirja sisältää esseitä kirjallisuudesta joten tämän perusteella päätin hankkia kirjan itselleni. Uutena kirjaa ei enää ole saatavilla, joten tilasin kirjan nettiantikvaarin kautta joulukuussa. Luin kirjan parissa päivässä – eipä kirja kovin paksukaan ollut, 127 sivua. Esseet olivat sopivanpituisia ja sujuvaa luettavaa. 1 osa on nimeltään Lyhyt oppikirja Ensimmäinen kappale on myös samanniminen ja siinä on muutaman sanan pohdintoja kirjailijan olemuksesta. ” Kirjailijaksi ei synnytä” ” On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija” ” Kirjailijan työväline on kieli” ” Hän (kirjailija) oppii vain kokeilemalla ja erehtymällä” ” Hyvä kirjailija on kapinallinen, hän va

Ensimmäiset sata sivua lukiessani ajattelin että kirja on liian jännärimäinen (tai kuvittelen näin sillä oikeastaan en ole tainnut lukea yhtään varsinaista jännityskirjaa, elokuvia ja sarjoja sitä vastoin olen katsonut hyvinkin paljon) – liikaa murhaamista ja takaa-ajoa. Kuinka väärässä olinkaan kun kirjaa muutaman kuukauden tauon jälkeen jatkan – yritän saada kesken olevat omat kirjani loppuunluetuiksi. Minut vie mukanaan Kanadan jäätävän kylmä luonto – onneksi voin itse kuvitella tapahtumat lämpimän takkatulen äärellä. Tarinassa on monta henkilöä mutta itse huomaan seuraavani läheisimmin rouva Rossia. Hänen poikansa Francis katoaa. Rouva Ross käy Laurent Jammetin mökissä ja näkee hänet kuolleena. Hän tietää myös että hänen poikansa käy Laurentin luona. Myöhemmin selviää yllättävä syykin. Laurent Jammetin luona on kuitenkin käynyt muitakin kuin Francis ja hänen äitinsä. Parker-nimistä miestä epäillään ja hänet vangitaan. Yksi komppanian miehistä MacKinley ”kuuluste

Kirjastokalenterin merkkipäivä-listalla on merkintä että Tellervo Koivisto täytti 85 vuotta 2. päivä tammikuuta. Olinkin ajatellut lukevani jotakin elämänkerran tapaista tänä vuonna pitkästä aikaa - onhan siitä jo parikymmentä vuotta kun urakalla luin suomalaisten näyttelijöiden muistelmia. Ensimmäinen Tellervo Koiviston kirja Elämän siivellä: Päiväkirjan lehtiä on julkaistu 1970 hänen ollessa 41-vuotias.  Tämän kirjan päiväkirjamerkinnöt olivat siis nuoren naisen ja nuoren rouvan ajatuksia 50- ja 60-luvulta.  En ole Tellervo Koivistoa seurannut julkisuudessa aikaisemmin kovin paljon - en ole muitakaan poliittisia/presdienttipareja niin tiiviisti seurannut.  Kuitenkin Tellervo Koivistosta on minulla ollut käsitys että hän on hyvin etäinen ja aika totinen ihminen.  Tässä kirjassa käsitys hänestä hiukan muuttuu - hänen päiväkirjamerkintänsä ovat välistä humoristiset ja hänelle on sattunut hassuja tapahtumia kuin itse kullekin. Mielenkiintoista oli lukea kannanottoja ja mielipite

Lukudiplomihaasteeen aloitin jo vuoden 2012 lopussa ja aikatauluni mukaan sitä olisi pitänyt jatkaa vuonna 2013 viikoille 17-18.  Silloin kirjakauppatyöni ja koirani äkillinen kuolema veivät lukuhaluni  lähes kesään saakka.  Sain kuitenkin kaksi lukudiplomikirjaa luettua, Pirkko Arhipan Pimeän piiri ja Marja-Leena Lempisen Mustan Suden aika . Kauhavan kaupunginkirjaston lukupiirin kirjat  jaksoin/ehdin lukea melkein kaikki: Hilkka Ravilo: Yö yllä viljan J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa Sofi Oksanen: Stalinin lehmät Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos J. M. G Le Clézio: Harhaileva tähti Lilyn lukupiirissä luin kaksi kirjaa: Marisha Rasi-Koskinen: Valheet J.K.  Johansson: Laura Osallistuin lukumaratoniin joka oli jännä kokemus - maratoonailen mielelläni toistekin! Yritin lukea Umberton Econ Ruusun nimi -kirjan Lukeminen on pääasia -blogin helmikuun lukuhaasteessa mutta jouduin luovuttamaan kesken - en vain jaksanut lu

Kauhavan kirjaston lukupiirin tämän vuoden ensimmäinen kirja on Anne Tylerin Amerikan lapset. Sain juuri sen luettua loppuun - seitsemältä alkaa lukupiiri. Sattuma tuo amerikkalaisen ja amerikaniranilaisen perheen samaan aikaan lentokentälle ottamaan vastaan Koreasta adoptoimansa lapset - Jin-Hon ja Susanin.  Tästä alkaa kahden erilaisen perheen tapaamiset, johon osallistuvat isovanhemmat ja muutkin sukulaiset.  Yksi asia perheitä kuitenkin yhdistää - adopiotytär Koreasta. Myönnän hämmästyneeni että iranilaistaustainen perhe adoptoi korealaisen lapsen.  Mutta ymmärrän kirjaa eteenpäin lukiessani etteivät kaikki iranilaiset ole kiihkouskovaisia, varsinkaan he jotka asuvat Amerikassa. Niskakarvani nousivat välillä pystyyn kun toisen perheen äiti kovasti arvosteli ja neuvoi mikä on oikein lastenkasvatuksessa vaikka kumpainenkin oli ensimmäistä kertaa "tulossa äidiksi". Toisaalta hymyilytti Bitsyn touhottaminen vaikka itsekin olen välillä "viherpipertäjä". Toi

Tammikuun 1. päivänä tuli kuluneeksi 135 vuotta E. M. Forsterin syntymästä. Hänen romaaniinsa Hotelli Firenzessä (A Room With a View) perustuvan elokuvan tiesin nimeltä, mutta en ole tietääkseni sitä katsonut. Hänen syntymäpäivänsä kunniaksi päätin lukea hänen suomennetut romaaninsa: Italialainen avioliitto , 1991 (Where angels fear to tread, 1905) Hotelli Firenzessä , 1986 (A Room With a View, 1908) Talo jalavan varjossa , 1953 (Howard's End, 1910) – tätä en saanut vielä lainatuksi kirjastosta Matka Intiaan , 1985 (A Passage to India, 1924) Maurice , 1987 (Maurice 1971) – lukematta vielä Ennenkuin kerron ajatuksiani lukemistani Forsterin kirjoista, muutama sananen kirjailijan elämästä. “ How do I know what I think until I see what I say? ” E.M. Forster Edward Moran Forster syntyi 1.1.1879 Lontoossa. Hänen isänsä oli arkkitehti Edward Forster ja hänen äitinsä oli Marianne Thornton. Hänen isänsä kuoli keuhkotuberkuloosiin hyvin pian Edwardin synt

Tammikuu 1.1.2014    Täällä toisen tähden alla-blogissa aloitettiin jo viime vuoden lokakuussa ihastuttava Vuosi kuvina-haaste .  On siis tarkoitus ottaa kuva samasta paikasta vuoden ajan.  Itse päätin lähteä haasteeseen mukaan näin vuoden alussa.  Tammikuun 1. päivänä olimme vanhempieni luona Ilmajoella, joten kuvaksi valitsin lapsuuden/nuoruuden metsälenkkipolulta kuvan.  Tämä pikkumetsä hiekkateineen ei ole muuttunut vuosien varrella yhtään.  Onneksi Lapualta Ilmajoelle ajaa hetkessä, joten tuleepa nyt sitten käytyä tervehtimässä vanhempiani jokaisen kuukauden ensimmäisenäkin päivänä. :) Minulle ei ole koskaan riittänyt yksi kalenteri :) Täksi vuodeksi valitsin arkikalenteriksi (kalenteri joka kulkee aina mukani laukussa) lempivärini mukaan (tai no olihan viime vuotinenkin kalenterini myös lilakantinen :) ). Tämä kalenteri on A5-kokoinen ja tässä kalenterissa oli tärkeätä miten on tilaa kirjoittaa päivien kohtaan tietyn kellonajan tapahtumat.  Pidän myös siitä että