Kaikkea kirjasta

Ruokapyramidi tuo mieleen 1980-luvun kouluajat ja omien lapsieni neuvola-ajat 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Vasta nyt tämän Ruokapyramidihuijaus-kirjan luettuani kurkkasin miltä tuo uusi suomalainen ruokapyramidi nyt sitten näyttää. Minun ruokailutottumuksiin tuolla pyramidilla ei ole oikeastaan minkäänlaista vaikutusta. Olen lukenut vuosien varrella erilaisia ruokavaliokirjoja, ruokaohjekirjoja, ruokalehtiä, terveyslehtiä ja olen innokas ruoka- ja terveysohjelmien katsoja. Ruokapyramidihuijaus-kirja oli kirjoitettu riittävän selkeästi ja kiinnostavasti. Harvemmin tietokirjaa haluaa lukea sivu sivulta yhä enemmän eteenpäin . Tämän kirjan kanssa kävi niin, luin sen kahdessa päivässä. Kirjan ensimmäinen osa on otsikoitu Suuri ruokapyramidihuijaus . Poimin tekstistä ajatuksia, jotka puhuttelevat omaa elämääni. ”J okainen tuntee elimistössään erilaisin signaalein, jos jokin on pielessä. Noita signaaleja pitäisi oppia kuuntelemaan ” (s. 98) ” Jokain

Eilen aamulla suuntasimme auton nokan kohti naapurikaupunkia, Seinäjokea. Kirjan ja ruusun päivän kirjakaupaksi valitsin tänä vuonna Seinäjoen INFO-kirjakaupan.  Oli mukava käydä tapaamassa ex-työkavereitakin.  Minulla oli mukana Pinterest-listani Tammikuun uutuuskirjoista , jotka haluaisin itselleni ostaa tai saada lahjaksi. Kirjan ostosbudjetti oli tällä kertaa 33€.  Se rajasi hiukan valintaani, sillä kaikki listalla olevat kirjat eivät olleet  ns. kampanjakirjoja tarjoushinnoin - varsinkin normaalihintainen tietokirja on toisinaan 40€:n hintaluokkaa tai enemmänkin.  Osa teoksista oli sen verran erikoisempia, että ne eivät kuulu suurimpaankaan näytevarastokappaleryhmään.  Ihan jokainen kustantaja ei tässä järjestelemässä olekaan mukana.  Ilmeisesti tätä järjestelmää ollaankin jollakin tavoin uudistamassa. Minulla oli valittana yksi elämäkerta, kaksi mietelausekirjaa ja yksi romaani.  Valitsin Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön.  Tänä vuonna Kirjan ja ruusun "kylkiäiskirjaa&

Pitkäperjantaiaamun hiljaisuudessa selasin Hans-Ruedi Weberin taidekirjaa Eräänä perjantaina: mietteitä ristin äärellä. Perinteisestä evankelis-luterilaisesta näkemyksestä poikkeavat taideteokset olivat vaikuttavimpia.  Kirjan tekstit eivät niinkään puhutelleet minua.  Kirjan lopussa Hans-Ruedi Weber kertoi kirjassa olevien taideteosten symboleista länsimaisessä kultuurissa sekä ristin merkityksestä Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Toisena pitkäperjantaiaamun kirjan luin Matti Sihvosen Pieni kirja kärsimyksestä .   Kirjassa yksitoista pientä pohdintaa kärsimyksestä. I Kysymys Kirja on julkaistu 1996.   28.9.1994 Estonia upposi.   Tätä tragediaa Matti Sihvonen pohtii ensimmäisessä luvussa, esittää kysymyksiä Miten se oli mahdollista? Kenen syytä? Miksi Jumala salli tuollaisen onnettomuuden? II Paha Miksi Jumala sallii pahan? III Kenen syy? Miksi Jumala koettelee kärsimyksillä? IV Kun Jumala on vaiti Eikö Jumala olekaan oikeudenmukainen? V Tuska S

Pikkutarkkaa leivän leipomista, kummallista herkkuttelua,  nälkää, ruuanhamstrausta,  ruokalistoja, kalaruokia, zombeja, juhlaruokia, afrikkalaisia, anokreksiaa, sitruunoita, runoutta, säilykkeitä, ruokaostoksia, juutalasia, kananmunia, viinaa ja ruokaa vartalolta.  Jokaisen kirjan tarinaan ja runoon liittyy ruoka. Suomen Granta on uuden kirjallisuuden areena, jossa julkaistaan muiden maiden Granta-julkaisujen tekstejä sekä luonnollisesti suomalaisiakin.  Ymmärsin, että suomenkielisiä tekstejä julkaistaneen myös muiden maiden Granta-julkaisuissa.  Minulle Granta tuli tutuksi vasta suomennettuna.  Osasin odottaa moniselitteisiä tekstejä  ja osa tässä kirjassa olevista ei avautunut minulle oikeastaan mitenkään.  Kaiken muun luin paitsi runot.  Silmäilin ne läpi, mutta tälläinen runoteksti ei puhutellut minua mitenkään. Antti Tuuri: Leipä Tuurimaisen tarkkaa selvitystä leipätaikinasta ja leivän leipomisesta. Kazuo Ishiguro: Herkkusuu En päässyt selville tämän elokuvatekstin ruu

En voinutkaan osallistua viikonloppuna sekä Tampereen että Vaasan kirjamessuille.  Valitsin sunnuntain messukaupungiksi luonnollisesti pohjalaisena Vaasan - haluanhan että tälläkin alueella pysyy kirja-alan messut.  Messukaverina oli mieheni ja vanhempani, ajoimme siis ensin Lapualta Ilmajoelle ja sieltä matkasimme yhdellä autolla kohti Vaasaa.  Ruumiinravintoa nautimme Vaasan ABC:n noutopöydästä ennen messuja.  Ajoimme autolla Prisman parkkiin, josta pääsi mukavasti messubussin kyytiin, mikä vei ihan messuhallin ovelle.  Vaasan kirjamessut olivat Pohjanmaan Suurmessujen yhteydessä Botnia-hallissa Mustasaaren kunnassa ihan Vaasan lähistöllä. Nämä olivat vasta toiset kirjamessut, joille osallistuin.  Viime lokakuussahan oli Seinäjoella ensimmäiset kirjamessut, jotka taisivat jäädä viimeisiksi... Seinäjoen kirjamessuihin verrattuna Vaasan messuilla oli huomattavasti enemmän messukävijöitä.   Kirjamessualue ei nyt kovin isommalta näyttänyt.  Messusosastot/pöydät oli melko nopeasti k

Kiitos Vaasan kesäyliopisto kirjallisuusseminaarin järjestämisestä täällä Etelä-Pohjanmaalla! Kiitos, että ohjelma oli sellainen, johon sai osallistua kirjasto- ja opetustoimen henkilöstön lisäksi kaikki muutkin kirjallisuudesta kiinnostuneet.   Tartu tarinaan-kirjallisuusseminaari pidettiin upeassa Seinäjoen Apila Kirjaston Jaaksi-salissa. Tuttujakin "kirjastotätejä"  oli sekä kirjastoalan työvuosiltani että tietenkin lempikirjastojeni (asuinpaikkakunta, naapuripitäjät ja syntymäkunta) henkilökuntaa. Aamuteen  ja herkullisen pasteijan jälkeen aloitimme kuuntelemaan Heli Eborun esitystä KuMuKi-kirjavinkkauksesta.  Heli Eboru työskentelee pedagogisena informaatikkona Vantaan kaupunginkirjastossa.   "Pedagoginen informaatikko on henkilö, jolla on useimmiten kirjastonhoitajan pätevyys. Hänellä voi myös olla pedagogisia tai kasvatustieteellisiä opintoja. Pedagogisen informaatikon tehtävänä on yleensä kehittää ja koordinoida lasten- ja nuortenkirjastopalveluja

Miettiessäni mitä lukisin vanhan kirjan päivän kunniaksi, tuli mieleen lapsuuden lastenkirjat, kirjat joita aloitin lukemaan 9-10-vuotiaana kuvakirjojen ja Rasmus Nalle-sarjakuvien jälkeen. Ensimmäisenä muistuivat mielen hassunhauskat vompelit. Muistin kyllä ensiksi nimen vompatiksi ja muistelin, että kirjan tarinat olivat Australiasta. Tein ”salapoliisi”haun lapsuudenpaikkakuntani kirjaston kokoelmaan hakien lastenkirjoja vuosilta 1970-1982 ja sieltähän sitten tuli vastaan Elisabeth Beresfordin Vompelit. Kävin lainaamassa kolme Vompelit-kirjaa Ilmajoen kunnankirjastosta. Yksi löytyi lastenosaston hyllystä ja kaksi muuta varastosta. Vompelit ovat ihastuttavia otuksia, jotka asuvat maan alla Wimbledonin puistossa. Heidän tehtävänsä on pitää puisto siistinä. Joka päivä vompelit lähtevät kerämään ihmisten jättämiä tavaroita ja roskia. Kaikki ei suju aina kommelluksitta. Toisinaan vompeli liitelee sateenvarjossa roikkuen tuulen viemänä – vompelit kun ovat tassunsa johonkin i

Luin Puiden tarinoita: Puuseppä parisen viikkoa sitten.  Mieleeni tuli lapsuudenkodissani olevat isoisäni puuhöylät.  En ehtinyt tavata äitini isää, sillä hän kuoli keuhkosyöpään kolme vuotta ennen syntymääni. Äitini on kertonut, miten taitava puuseppä hänen isänsä oli.  Oma isäni on tehnyt myös puusta puutarhakalusteita, erilaisia pöytiä ja pikku hyllyjä.  Lapsuudenystäväni kodista muistan kellarin, jossa hänen isällään oli höyläpenkki sekä erilaisia puutyökaluja. Tästä tarinasta tuli mielikuvia Grimmin saduista, joista itselleni ei ole jäänyt mitään pelkotraumoja. Kuitenkin Puiden tarinaa lukiessani, koin surua puusepän lasten puolesta - toisaalta isän menettäminen suljetun oven taakse vuosiksi voisi symbolisoida isän menetystä (kuolema, katoaminen, vanhempien ero).  Satujen avulla voi (aikuisenakin) käsitellä kipeitä asioita. Puiden tarinan keisari toi mieleeni myös H.C.  Andersenin sadun Keisarin uudet vaatteet, vaikka tämä keisari ei ollut niin turhamainen. Lukisin tätä

Luin ensimmäisen Hemingwayn teoksen lukupiirin innoittamana.  Romaanin alku tuntui pitkäveteiseltä ja sekavalta.  Paljon henkilöitä, repliikkejä ja juopottelua. Päähenkilöiden matka Espanjaan sai minut kiinnostumaan enemmän tarinasta.  Ihastelin härkätaistelijoiden komeita asuja mutta minua kuvotti lukea härkien julmaa tappamista. Minulle kirjan teksti ei antanut oikein mitään tuntemuksia - sitä tunnetta kuitenkin haen romaania lukiessani.  Sain kirjan kuitenkin luettua loppuun saakka melko helposti. Bretin rakkausjutut eri miesten kanssa eivät minua koskettaneet - aihe tuntui liian tylsältä tai minä olen liian yksinkertainen sielu tulkitsemaan tälläistä tekstiä.  Kirjan lopusta jäi mieleen Jaken uimareissut. Tekstissä käytettiin sanaa uimapuku, mietin että oliko silloin miestenkin uimavaatteet uimapukumallinen eikä pelkät uimahousut. Hemingwaytä aion silti lukea toisenkin kirjan, kenties Vanhus ja meri-klassikon. Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee, Tammi, 1954