Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

Pohojammaan akka kirjastoalan pääsykokehis Turuus

Kuva
Son paree lähtiä Pohojammaalta Turkuhun päin aioos - päivää ennen jottei tartte aamuyöstä ajella. Ja paremmin jaksaa olla 9-17 skarppina. Puolen päivän aikaan ajelin maanantaina  Lapualta Ilmajoelle vanhempieni luo.  Sieltä karavaani starttasi kohti Lietoa, Leporannan karavaanarialuetta.  Pienen mutkan kautta (navigaattoriinhan ei ole täysin luottamista) saavuimme kuuden tunnin ajon jälkeen rauhalliselle Leporannan alueelle. Matka sujui hyvin vaikka yksi läheltä piti tilanne oli alkumatkasta, kun hirvi meinasi tulla tielle.  Onneksi huomasin sen ja isäni ehti hiljentää vauhtia ja hirvi päätti kääntyä takaisin metsään. Käväisimme Turussa ICT-taloa katsomassa - maalaasakasta se näytti niin suurelta rakennukselta mutta eiköhän siellä joku neuvo jos en löydä heti oikea ovea.  :)  Tässä vanhempieni asuntovaunu, jossa yövyin vanhempieni ja heidän kääpiösnautseri-Nellin kanssa Leporannan SF-Caravanalueella Liedossa. Tiistaiaamulla kävelin lähimetsään.  Tein muutaman metsäjoogaliikk

Viimeinen kesä

Kuva
Viimeinen kesä kertoo kolmesta 15-17-vuotiaasta tytöstä 1960-luvun maalaiskylässä. Kirjan tarinaa lukiessani ajattelin omaa lapsuuttani 1970-luvulla. Kotikyläni metsät ja autiotuvat. Kylän lapset ja nuoret polkupyörineen – tyttöjen ihastukset ja poikien mahtailut. Tarinan kolme tyttöä Satu, Outi ja Mirre ovat kaverukset. Satu on minusta haaveileva tyttö, joka rakastaa metsää ja autiotaloa. Outi on temperamenttisempi ja syykin siihen selvinnee tarinan loppupuolella. Mirre on ehkä pinnallisin – kaveruus muuttuukin hänen kohdallaan lähes vihaksi. Tässä tarinassa rakkaus on hyvin viatonta ja sellaista ihastusta mitä ainakin omassakin nuoruudessa vielä koettiin – miten on sitten nykyaikana. Tarinan kertojana on Satu. Hän kuvaa tuntojaan ystävyydestään Outiin ja Mirreen. Kolmen tytön ystävyyteen mahtuu muitakin – he eivät ole erottamattomia. Tytöt pyöräilevät ympäri kylää hautausmaalla, Kino-teatterin edessä, metsäpoluilla ja viettävät aikaansa autiotuvassa. Sie

Lukupiirin kirjallinen illallinen

Kirjaston lukupiirimme kokoontui eilen hyvän ruoan ja mielenkiintoisten kirjojen parissa Asian Diamonds-ravintolassa Kauhavalla. Ravintola on melko uusi naapurikaupungissani. Olin itsekin ensimmäistä kertaa siellä. Yleisvaikutelma oli mukavan rauhallinen, ehkä musiikki välillä oli hiukan liian dominoiva kirjalliseen keskusteluumme. Valitsin valmiin paketin kolmesta ruoasta: kevätkääryle pienen salaatin ja tulisen kastikkeen kera, valkoista riisiä ja porsaanlihaa vihannesten kera sekä jälkiruoaksi friteerattu banaani jäätelön kera.  A-oikeuksia ei tässä ravintolassa ole, enkä autoilevana olisi voinutkaan viiniä nauttia, joten vesi sai olla ruokajuomana. Kevään viiimeisen lukupiirin teemana oli mielikirjat tai näitä suosittelen luettavaksi.  Upeita tarinoita lukupiiriläisillä oli erityisesti lempikirjoistaan.  Jälleen tuli kiinnostava lista nämä-haluan-lukea-kirjoja. Tässä teillekin lukupiirimme mielikirjat/suositukset: Leo Tolstoi: Anna Karenina William Shakespeare: Venetsian

Kirjoja äitienpäiväksi

Kuva
Kirjoista pitäville äideille ja isoäideille löytyy monenlaista kirjallisuutta kirjakaupoista, antikvariaateista, kirppiksiltä ja voihan se olla vaikka kirjastosta kassillinen lainakirjoja. Tässäpä minun suosituksia ja toiveita erilaisille äideille ja isoäideille. Valitsen yhden tänä vuonna julkaistun kirjan ja yhden aikaisemmin ilmestyneen. Kokoelma Tommy Tabermannin runoja, puheenvuoroja ja proosatekstejä.  Elämä ottaa kädestä: Sanoja mitä ihmisyydeksi kutsutaan, Gummerus, 2014 Kirja on kertomus ikuisesta rakkaudesta punamultaiseen mökkiin, sitä ympäröivään puutarhaan ja maisemaan. Leena Hietamies: Mökkini mun, Kirjapaja, 1996   Äidin ja tyttären päiväkirjamerkintöihin perustuva teos. Ruohojumala - äiti, tytär ja kannabisarki, Decanet Oy, 2014 toim Mia Heiskanen ja Tarja Surakka Seelan Sellan rakkaus- ja elämäntarina. Kirja on ennen kaikkea kattava kunnianosoitus juutalaiselle runoudelle ja getto-laulujen perinteelle   Seela Sella: Se

Poika nimeltä Kuukivi

Kuva
Tarinan ensimmäisellä sivulla jo hieraisen silmiäni ja tuijotan tekstiä uudestaan. Tällaista tyylitekstiä ja tämänlaisesta aiheesta (tai suoraan aiheeseen).... satujen Islannin taika katosi heti mielestäni. Mutta jokin saa minut jatkamaan lukemista. Mikä on tarinan tarkoitus, kuka on poika nimeltä Kuukivi. Kirjan kappaleet ovat sopivan lyhkäisiä ja silti niissä sanoissa on voimakkaita ajatuksia ja kuvauksia. Kirjan tarinan ajanjakso on 12.10-6.12.1918 sekä yksi päivä noin kymmenen vuotta myöhemmin, 9.7.1929. Historian tietämykseni oli puutteellinen, sillä kuvittelin espanjantaudin olleen vai joku kaukaisten maiden tauti tai tauti joka velloi ensimmäisen maailmansodan rintamilla. Kirjan päähenkilön Máni Steinnin tarina on rankkaa luettavaa. Hän asuu orpona kaukaisen sukulaistädin luona pienessä vuokra-asunnossa. Rahaa ei ole, joten Máni myy itseään miehille. Kaiken karuuden keskellä Mánia kiehtoo elokuvat ja elokuvateatterit. Kirjassa mainitaan monta elokuvaa ja elo

Kylmän veden kaipuu ja muita harrastuksia

Kuva
Vertaistukea keski-ikäiselle, nelikymppiselle naiselle. Suvi Aholan omaelämäkerrallista tekstiä – kolmilapsisen perheen äiti, kriitikko ja kirjailija. Luin viime syksynä Aholan Tietokone ja silitysrauta ja Iljan äidiksi 2000-luvun alussa. Pidän hänen tyylistään kirjoittaa elämästään, asioista jotka minuakin kiinnostavat – lapset, äitiys, kirjat, matkustelu ja puutarhakin. Tunnen hiukan samaistuvanikin Suvi Aholan kiinnostuksen kohteisiin. Hän käy avantouinnissa – minä siitä vasta haaveilen, vaikka matka uimapaikalle olisi vain alle kilometri. Ehkä minä ensi syksynä rohkenen porukkaan mukaan.  ” Avantouinti on tyypillinen näyte keski-ikäisten naisten syvästä, monitahoisesta halusta kunnostautua. Halusta todistaa, että kykenee yhä johonkin uuteen. Avantouinnissa pääsee esiin se vahvasti ruumiillinen toive, että nainen voisi vieläkin muuttua voimakkaammaksi, rohkeammaksi ja karaistuneemmaksi. ” (s.86) Iljan terapiaratsastuksen myötä hän haaveilee hevosen omistamisesta

Isäasentoja

Kuva
Isäasentoja kuvailee isyyttä monivivahteisesti. ” Isä voi tehdä elämästä helvetin tai antaa sellaisen myötätuulen, että jälkikasvu voi syyttää epäonnistumisista vain itseään ” (s. 7) Isän määritelmä kuvaa vuosikymmenien isiä – vieläkin löytää esi-isien piirteitä nykyajan isistä, vaikka moni asia on muuttunut parempaan tai sitten jopa huonompaankin. Jokaisella sukupolvella on omat ristinsä. Kirjan ensimmäinen osa kuvaa ensimmäisen lapsen syntymää ja niitä tunteita mitä alkava isyys nuoressa miehessä herättää. Huomasin itsestäni, että tämän vaiheen jo reilusti ylittäneenä (isovanhemmuudesta tietämättömänä) mietin, että jos tämä kirja on pienten lasten isän pohdintoja, jaksanko olla tarinasta kiinnostunut loppuun saakka. Jotenkin en tuntenut olevani isän tuntemuksissa, vaan väkisinkin ajattelin, että samanlaisia tuntemuksia voi tuntea äitikin. Johtuneeko se siitä, että minä olen (ollut) se” lukeva vanhempi” meidän perheessä. Kirjan toinen osa jo valaisi enemmän isä

Olkimaja ja kulunutta vuotta valokuvina

Kuva
Kirjaston runokirjahyllyä silmäillessäni osui katseeni Salme Törmän Olkimaja-runokirjaan. Jo kirjan selän fontti kiehtoi ottamaan runokirjan käteensä. Ihastuin heti kirjan kannen maalaukseen, josta huokuu mystisyyttä. Puut juurineen ovat voimakkaita ja pieni keltainen olkimaja niiden keskellä on liikuttava. Muutamalla selauksella tiesin pitäväni Salme Törmän runoista ja maalauksista, joita vilahtelee runoejen välissä. Tämä runokirja tarvitsee hiljaisen, rauhallisen aamuhetken – ihanne olisi lukea metsässä nämä runot. Kirjan kustantaja Raamikko on tuntematon kustantaja minulle. Löysin heidän nettisivunsa. He ovatkin mm. kehystämö ja galleria, josta voi ostaa Salme Törmän kirjoja, taidetta ja taidepostikortteja. Ehkä tänä kesänä voisin tehdä päiväretken Parkanoon. Kirjan etulehden päällä on kuultopaperi, jossa on lapsen kuvapiirros (ehkä Salme Törmä lapsena) – erittäin kaunis ja erilainen yksityiskohta. Tämä runokirja sopisi vaikka kevään ja kesän tuleviin juhliin lahjak