Nuori Urho Kekkonen

Kekkonen-oopperan innoittamana lainasin kirjastoista Urho Kekkosesta kirjoitettuja kirjoja. Jätin vielä Juhani Suomen Kekkonen-kirjat lainaamatta.  Valitsin ensimmäiseksi Ari Uinon (liekö sukua Kekkosen vaimolle Sylville, joka oli tyttönimeltään Uino) Nuori Urho Kekkonen.  Halusin lukea Urhon lapsuudesta, mutta eipä sitä tässä teoksessa kovin montaa sivua käsitelty.
Poliittisten henkilöiden elämäkerrat luonnollisesti sisältävät hyvin paljon ko.  ajan poliittista tilannetta ja päätöksiä. Oma tietämykseni 1900-1936 ajan Suomen politiikasta on melko vajavaista.  Ymmärtääkseni hiukan enemmän täytyisi minun lukea jokin Suomen politiikkaa käsittelevä teos.  Esimerkiksi  Suomen politiinen historia/Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi (SanomaPro, 2009). En ole ihan varma rittääkö kiinnostukseni politiisen historiaan 420 sivun verran.
Kekkosen polittiista valintaa ymmärtääkseen olisi luettava Maalaisliiton historiaa, josta on kirjoitettu viisi teosta vuosilta 1906-1981. En nyt ainakaan tänä vuonna aloita tuollaista järkälesarjaa - Päätalossa ja George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-sarjassa on ihan riittävästi luettavaa muiden kirjojen ohella.
Yleistietämyksen Urho Kekkosesta on ollut hyvin vajavainen vaikka hänen persoonansa poliittisena henkilönä, erityisesti presidenttinä oli minunkin tietoisuudessani - olinhan 10-vuotias, kun Kekkosen presidenttikausi päättyi.
Urho Kekkonen syntyi Pielavedellä Lepikon torpan savusaunassa 3.9.1900.  Lepikossa Kekkoset asuivat yli kuusi vuotta. Urhon pikkusisko Siiri syntyi myös tuona aikana, vuonna 1904.
1906 Kekkoset muuttivat Kuopioon ja 1908 Lapinlahdelle. Siellä Urho aloitti koulunkäyntinsä.
Kajaaniin perhe muutti vuonna 1911. Urho asui siellä kymmen vuotta, vuoteen 1921 saakka.  Hän oli silloin 21-vuotias.
Muistin, että Urho Kekkonen oli kova hiihtäjä ja jonkilainen mielikuva on jostain UKK-hiihdosta.  Teini-ikäisenä opiskelijana (ja aikuisenakin)on tullut tehtyä UKK-kävelytestikin. Minulle oli yllätys, että Urho Kekkonen oli urheilullisesti lahjakas ja menestyksekäs nuoruusvuosinaan.
Enkä muistanut, että Kekkonen on opiskellut oikeus/lakitiedettä, saavuttaen lakitieteen tohtorin arvon.  Onhan toki nykyinen presidenttimmekin oikeustieteen kandinaatti ja saanut varatuomarin arvon. Jotenkin sitä on vain ajatellut, että presidentiksi valitut ovat vain opiskelleet yhteiskuntatieteitä...
AKS eli Akateeminen Karjala-Seura on minulle tuntematon järjestö - onhan yliopistomaailma minulle muutenkin vielä tuntematon. Urho Kekkonen oli vuoden 1932 Mäntsälän kapinaan saakka järjestön jäsen.  Lapuanliikkeen ja IKL:n luonnollisesti pohjalaisena ja Lapualla asuvana tiedän (vaan niidenkin historia ei ole täysin hallinnassa).  AKS tässä Uinon kirjassa on mainittu useasti, joten aion lukea Mikko Uolan kirjan AKS:n tie - Akateeminen Karjala-Seura isänmaan ja heimoaatteen asialla (Minerva, 2011).
Kekkonen kuului ns. aitosuomalaisiin jotka valtasivat Suomalaisuuden liiton 1927.  Ymmärtääkseni Urho Kekkosen ja muidenkin aikalaisten pyrkimyksen suomalaistamiseen eli ruotsin kielen (jopa täydelliseen?) syrjäyttämiseen, haluan lukea enemmän tästä aiheesta.  Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden liitto 1906–2006/Heikki Tala (Suomalaisuuden liitto, 2006).  Saadakseni ehkä laajemman näkemyksen olisi minun luettava kolmiosainen sarja Helsingin yliopiston historiasta.
Minulle ovat kielet olleet aina mieluista opiskelua, vaikka ruotsin kieli ei teini-ikäisenä ja kauppaoppilaitoksen opiskelijana kiinnostanut niin paljon kuin englanti aikoinaan kolmannella luokalla aloittettuna. Mutta olisiko suomen kieli sitten näin vahva Suomessa ilman 1920/1930-luvun tapahtumia? Mitä olisi elää Suomessa, jossa esimerkiksi korkeakouluopiskelussa olisi pääkielenä ruotsi eikä suomi?  Toki nykyään (ja käsittääkseni kyllä aikaisemminkin) on hallittava englantia, ranskaa, saksaa ja monia muitakin kieliä opiskellaakseen tai tehdäkseen tutkimustyötä.  
Ruotsin kieli on aina kiehtonut minua - asunhan niin lähellä ruotsinkielistä rannikkoa ja minulla on ruotsinkielisiä ystäviä.  Myös Ruotsi ja muut Pohjoismaat ovat lähellä sydäntäni. Jotain kirjaa ruotsalaisuudestakin haluaisin lukea, ymmärtääkseni toistakin kielipuolta paremmin. 
Kari Tarkiainen on myös suomentanut Suomen ruotsalaisuudesta kirjoittamansa teoksen:  
Ruotsin Itämaa. Esihistoriasta Kustaa Vaasaan. Suomen ruotsalainen historia 1 (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010) Tämä teos kuulosta hyvin kiinnostavalta.  Mikäli oikein ymmärsin, kolme seuraavaa Suomen ruotsalaisuuden historia teosta ei ole vielä suomennettu (Kustbygd och centralmakt 1560-1721. Studier i centrum-periferi under svensk stormaktstid. Red. Nils Erik Villstrand; Fänrikens marknadsminne. Finska kriget 1808–1809 och dess följder i eftervärldens ögon. Red. Max Engman;  viimeinen osa 1900-luvusta eteenpäin on ilmeisesti vielä tekeillä Henrik Meinanderilla)
Yritän jaksaa lukea myöhemmin lisää Urho Kekkosesta ja joitain hänen itse kirjoittamaansakin. Sitä ennen aion tutustua Urho Kekkosen vaimon Sylvi Kekkosen teoksiin.

Ari Uino: Nuori Urho Kekkonen: Poliittisen ja yhteiskunnallisen kasvun vuodet (1900-1936), Kirjayhtymä, 1985
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjastosta

Tähtiin kirjoitettu virhe

 Sain tämän kirjan SF Film Finlandilta Blogat-palvelun kautta.  Aloitin kirjan lukemisen rannalla pari viikkoa sitten.  Pääsin kirjan viimeiseen lukuun asti, kun jouduin pakosta keskeyttämään kirjan lukemisen. Vasta eilen sain luetuksi viimeisen luvun.  Jokin kumma tunne pidätteli minua lukemasta loppuun kirjaa - en vain saanut otetta uudelleen tähän kirjaan.  Oliko se, että kirjasta oli vain jäljellä viimeinen luku syy siihen, että jopa välttelin kirjaa.  Vai oliko syy se, etten pääsekään katsomaan juuri nyt kirjasta tehtyä elokuvaa - Jyväskylän/Tampereen kesäreissu peruuntuu (koiramme sairastumisen vuoksi sairauskuluja tuli useampi sata euroa).  Sain myös SF Film Finlandilta Finnkinoon kaksi Tähtiin kirjoitettu virhe-elokuvalippua.  Liput ovat voimassa toki syyskuun puoleen väliin.  Mutta onkohan sitten syyskuun alussa tulevan opiskelumatkani aikaan Oulun Finnkinossa tätä elokuvaa enää näytännössä - ensi-illasta ehtii kuitenkin kulua jo pari kuukautta.  Tai sitten käyn elokuvan katsomassa jossakin lähempänä olevissa elokuvateattereissa.
Tähtiin kirjoitettu virhe-romaanin tarina kertoo kahdesta nuoresta, Hazelista ja Augustuksesta.  Molemmat sairastavat syöpää.   He tapaavat vertaistukiryhmässä.
Hazelin ja Gusin keskustelut ovat älykästä huumoria - joku saattaisi kauhistellakin heidän kommenttejaan. Mietin, miten olisin suhtautunut tähän kirjaan, jos olisin lukenut sen teini-ikäisenä. Olisin todennäköisesti kyynelehtinyt enemmän ja ajatellut että elämä on niin epäreilua. Näin aikuisena elämän epäreiluuden käsittää vaikka ei sitä vieläkään aina hyväksy. Kyyneileitä tämän tarinan parissa en niin paljon vuodattanut, kun luulin herkkänä ihmisenä tekeväni.  Ehkä kuoleman kuvaaminen tässä kirjassa ei ollut sillä tavalla koskettavaa - voisi sanoa jopa perinteistä. Toisaalta miksi olisi pitänyt sitä kohtausta kuvatakkaan pidempään - lukijana voi kuvitella loput.
(Fiktiivinen) kirjailija Peter van Houten ja hänen (fiktiivinen) romaaninsa on tärkeä Hazelille. Myös Gus lukee kirjan.  He matkustavat Hollantiin Hazelin äidin kanssa tavatakseen Peter van Houtenin. Hazel haluaa tietää miten kirjan tarina jatkuisi - vaan miten sujukaan kirjailijan tapaaminen.
Niinkuin moni muukin lukija/toimittaja on näyttänyt pohtivan, että onko tuo Peter van Houtenin romaani sittenkin oikeasti olemassa.  Tunnustan miettineeni lukiessa, että tuo kirja olisi luettava.  Luin kirjailija John Greenistä artikkelin jossa hän sanoo että kaksi hänen lempikirjaansa ovat kytköksissä tähän kuvitteellisen teokseen.  David Foster Wallace’s Infinite Jest ja Peter De Vries’ The Blood of the Lamb.  Kumpaakaan kirjaa ei ole suomennettu.
Toinen mielenkiintoinen asia Peter van  Houtenissa on, että hän kuuntelee ruotsalaista räppiä. Kirjailija John Green pitää myös ruotsalaisesta räpistä.  Afasi och Filthy on todellakin olemassa ja näköjään tuo kirjassa mainittu kappale on Tähtiin kirjoitettu virhe-elokuvan musiikkia. Tässä youtube-video Bomfalleralla-kappaleesta:

Hazelin ja Gusin rakkaustarina koskettaa minunkin sydäntäni. Yhdessä sanassa on yllättävä voima ja se sana tässä romaanissa on:

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe, WSOY, 2014
(alkuperäinen teos: engl. The Fault of Our Stars, 2012)
suomentanut: Helene Bützow
Mistä hankittu: arvostelukappale SF Film Finland via Blogat

Villa Sibyllan kirous

Rooman matkani Arianna de Bellisin mukana jatkui Villa Sibyllan kirouksen siivittämänä.  Tarina alkaa Giulian pelolla - kirjeitä, uhkaa, kuolema, kaiken hän kirjoittaa päiväkirjaansa.
Palataan nykyhetkeen Villa Sibyllassa.  Lorenzo de Curtisin perhe joutuu röystön kohteeksi - mikä on ryöstön tarkoitus?
Lorenzo vaimo Katia Levrini pyytää apua Ariannalta, sillä hän pelkää perheensä puolesta - uhkaavia kirjeitä on saanut myös Katia.
Katian kohtalon myötä Arianna ajautuu yhä syvemmälle Legio Sacrorumiin.  Ariannan oma menneisyys, jossa kummittelee el Lobo aukenee solmu solmulta.
Salaperäisen kultin lisäksi tarinassa kerrotaan miten rikollisen toiminnan lonkerot ulottuvat pankkimaailmaan, polittiisiin, uskonnollisiin ja muihinkin ylempiin virkamiehiin kaikkialla.  Vera Vala on omistanut tämän teoksen mm. Roberto Savianolle.  Mielenkiintoni heräsi Savianon Gomorra-kirjaa kohtaan.  Oma mafia-tietämys perustuu lähinnä elokuviin (en ole ihan jokaista Kummisetää kuitenkaan vielä katsonut) ja joihinkin dokumentteihin.  Mithralaisuus myös kiehtoo myös,  suomenkielistä kirjallisuutta ei näytä tästä löytyvän kuin kokoomateoksissa.
Tarinaan liittyy myös muukalaislegioona - salaperäisiä, mystisiä eliittisotilaita. Vera Vala suosittelee Petri ja Kyösti Pietiläisen Legioonalainen Peters-kirjaa aiheesta kiinnostuneelle lisäluettavaksi. Kyösti Pietiläisen omaan kokemukseen muukalaislegioonassa perustuvat kirjat olivat melko suosittuja kirjoja kirjakaupassa työskennellessäni.  Saatan minäkin nuo kirjat jossain vaiheessa lukea.
Ariannan tarinaa ei voi olla kertomatta ilman rakkaustarinaa eikä ilman herkullisia kuvauksia italialaisista ruoista.
Suden merkitys näissä kolmessa dekkarissa on ollut kiehtovaa sanaleikkiä ja mystiikkaa.
Minua kiehtoi tässä tarinassa enemmän Ariannan elämän salaisuudet kuin kuka oli murhaaja.
Minusta on tullut Arianna de Bellis-fani, kiitos ihastuttavan kirjailija Vera Valan.
Mitenkähän Ariannan tarina tulee jatkumaan seuraavassa kirjassa, sillä jatkuuhan se vielä Vera!

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous, Gummerus, 2014
Mistä hankittu: arvostelukappale kustantajalta Blogat-palvelun kautta