Kaikkea kirjasta

Kun byrokratian rattaat jumittaa lakisääteisen elantosi virheellisen käsittelyn ja tiedonannon vuoksi, iskee totaalinen paniikki.  Miten selviydyn tästä kuukaudesta? Kauanko käsittely kestää? Silloin ei  ole varaa lähteä naapurikaupungin antikvaariin kirjaostoksille, kuten syyskuun alussa suunnittelin tekeväni.  Niinpä tämä suunniteltu kirjaostosreissu siirtyy tulevaisuuteen ja "tylsästi"  kirjoitan syyskuun kirjaostoksestani, joka tuli minulle kuin "manulle illallinen". Keväällä liityin Pieni Esikoiskirjakerhoon .  Halusin saada uutuskirjoja helposti kotiin kannettuna. Halusin tutustua uusiin kirjailijoihin.  Uutuusesikoiskirja siis lähetetään noin kerran kuukaudessa postitse.  Ja sen voi toki ennakkoon peruuttaa, mikäli ko. esikoiskirjaa ei halua.  Kirjojen hinnat ovat noin 25-30 euroa/teos. Syyskuun jäsenkirjana oli Sami Majalan Riivaja (Gummerus 2014) Kirjan mukana tulee aina kiva jäsenkirje, jossa esitellään kuukaudenkirja. Kirjeessä on myös kirjaili

Kauhavan kirjaston lukupiirin syksyn aloitimme venäläiskirjailijan teoksella Iloiset hautajaiset.  En ole venäläiseen kirjallisuuteen ehtinyt vielä tutustumaan.  Kaikki venäläiset klassikotkin on lukematta. Puoleen väliin  saakka kirja tuntui pakkopullalta ja mietinkin, että luenko loppuun, kun tiesin etten pääsisi kirjasta keskustelemaankaan lukupiiritapaamiseemme (verkko-opiskelujen ryhmätyöesitelmä kaunokirjallisuuden genreistä vaati olemaan reaaliajassa paikalla juuri tuona iltana). Alikin naisten elämäntarinat alkoivat kiehtomaan ja aloin päästä kirjan tunnelmaan sisälle edes hitusen.  Mieleeni tuli aikaisemmin lukemani kirja Rakkauden historia, jossa toki käsitellään saksalaisia juutalaisia Amerikassa.  Tämänkin tarina tunnelma on jotenkin lohduttoman karu.  Ympäristö ja asuinhuoneistot kuvataan jollakin tavoin liian karuina, vaikka sellaista se on saattanut heillä olla. Jotenkin kaipasin kauneutta kuvaavia sanoja. Alikin hautajaiset olivat melkein iloiset hautajaiset.  Hän

Tälle aamulle tarvitsin lohduttavaa lukemista.  Poimin kuvakirjan kirjahyllystäni, Astrid Lindgrenin teosten kohdasta. Riitta-Kaisa on pikkuinen tyttö, joka haaveilee lelukaupan ikkunassa olevasta nukesta. Vanhemmilla ei ole rahaa ostaa tyttärelleen nukkea - kaikki torimyynnillä ansaittu raha tarvitaan ruokaan. Silti Riitta-Kaisa jaksaa unelmoida nukesta - omasta haaveesta. Eräänä päivänä Riitta-Kaisa jää kotiin vanhempien jälleen lähtiessä torille myymään vihanneksia.  Riitta-Kaisan kodin kohdalla on veräjä, jonka avaamisessa hän auttaa ohi kulkevaa ukkoa. Ukolla ei ole antaa rahaa palkaksi, mutta hän antaa Riitta-Kaisalle pienen kultajyvän. Ukko kehottaa Riitta-Kaisaa istutattamaan jyvän puutarhaan ja kastelemaan huolellisesti joka päivä - saat nähdä jotain hauskaa.  Riitta-Kaisa istuttaa jyvän maahan ja kastelee sitä joka päivä huolellisesti. Eräänä päivä maasta pilkistää punainen lakki.  Riitta-Kaisa ei osannut mitenkään arvata, mitä sieltä kasvaa.  Vanhemmatkin olivat hyvin

Kirja oli jotain ihan muuta, mitä odotin.  Tipahdin vaaleanpunaisesta onnellisuuden pumpulipilvestä realistiseen onnellisuuteen.  Ärsyynnyin, ehkä jopa hiukan ahdistuinkin - onnellisuusko on vain harhaa ja ollakseen onnellinen, on tehtävä "onnettomia" asioita.  Välillä mietin, että tarvitseeko minun lukea tämä kirja loppuun. Jokin tässä kirjassa kuitenkin jälleen kiehtoi ja sain kirjan luettua loppuun. Muutaman päivän olen kirjan herättämien ajatuksien antanut olla.  Enää ei ärsytä eikä ahdista - tämä on yksi katsanto onnellisuuteen.  Minä voin silti palata välillä sinne pumpulipilveeni, onnen hattaroille. 1. Johdanto: muutama sana onnellisista asioista: Optimismi Onko helpompaa elää optimistina kuin pessimistinä? Onko helpompi ajatella, että huomenna on paremmmin.  Tälle ikävälle tapahtumalle on jokin tarkoitus, asiat menevät vielä hyvin. Vai onko helpompi pelätä ja murehtia, ei tämä kuitenkaan onnistu.  Jokin menee kuitenkin pieleen. Joku kuitenkin satuttaa minua.  N

Pohojammaan murteella kirjoitettua runoutta, keski-ikääsen naisen elämästä kirja(sto)maailmassa - ja vähän muutakin.  Juuri sopivia runoja minulle, juuri tähän hetkeen. Marja-Leena Mäkelä on tuttu jo opiskeluajoilta - ensimmäinen kirjavinkkausopetushetki oli 80-luvun lopussa meille kirjastolinjalaisille Seinäjoen kaupunginkirjastossa.  Ja toki kirjastotyönkin puolesta 90-luvun alussa, kun itse työskentelin Ilmajoen ja Nurmon kirjastoissa.  Marja-Leena pitää myös Marleemumman mutinoita kirjallisuudesta, ilmiöistä ja elämästä-blogia. Luin runokirjan parisen vuotta sitten ensimmäisen kerran.  Sinä hetkenä runot eivät minua kovin paljon puhutelleet - elämäni oli kait liian hektistä, että olisin ehtinut pysähtyä näiden runojen äärelle. Tänään löysin kirjasta monta runoa, jotka minuun kolahtivat - ehkä osaksi johtuen, siitä että olen palannut juurille kirjastomaailmaan, opiskelujen merkeissä.  Vaikka ei kirjakauppaelämäkään niin kovin kaukana kirjastoelämästä ole ollut - kirjamaai

Viikon verran on kirjasto- ja tietopalvelun opintoja opiskeltuna Oulun ammattikorkeakoulun KIR Suomi -verkkoryhmässä.  Ensimmäinen verkkoluento AC-luokassa oli maanantai-illalla. Vähäsen jännitti, että löydänkö moodlesta oikean oppiaineen ja miten pääsen verkkoluennolle.  Kiitos opiskelutoverien, löysin minäkinövä Tietotekniikka työlineenä 2 -oppiaineen ac-luokan.  Onneksi on keskusteluryhmät missä voi kysellä neuvoja. Melko hyvin netti toimi, eikä pahemmin yhteys pätkinyt. Nappikuulokkeillakin onnistui kuunnella tyydyttävästi, mutta tilasin mikrofonilliset kuulokkeet, kun lasten pelikuulokkeet eivät toimikaan, kun ovat xboxille ja pleikkarille tehdyt, ja he tarvitsevat niitä usein itsekin. Luennon onneksi voi kuunnella nauhoitteenakin myöhemmin.  Exceliä käymme läpi ja paljon on unohtunut monen vuoden takaisten kurssien jälkeen -  kirjakauppatöissä ei kovin montaa excel-taulukkoa tarvinnut tehdä itse.  Nyt osaan aika hyvin etsiä tietoja oikeasta paikasta - opiskelijaintra Oivasta

Yksi suosikkikirjastoluokistani on 17 Etiikka. Elämänfilosofia. Estetiikka. ja erityisesti alaluokka 17.3 Elämänfilosofia. Elämäntaito.  Tapaan "hivellä" (siltä tuo varmasti näyttää kun käy kirja kirjalta hyllyä läpi välillä pää vinossa, välillä kyykyllään, oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle :) ) kirjan selkämystä lukiessani kirjan tekijän tai kirjan nimen. Nappaan sitten intuitiivisesti käteeni hyllystä jonkun kirjan ja lukaisen takakansiteksin. Toisinaan saatan silmäillä sisällysluettelonkin ja mutaman kirjan sivun.  Näin tämänkin kirjan kirjaston hyllystä valitsin. "Jokaisen oma käsitys uskosta, epäuskosta, hyvän ja pahan ristiriidasta, kärsimyksestä, on arvokas - luvattomia ja vääriä vastauksia uskon pohdiskelussa ei olekaan."   (kirjan takakansiteksistä) I SINULLA ON VAKAUMUS Mitä katsomukseen kuuluu, mitä ei Katsomuksella on passiivinen tehtävä:  -jokaisella on katsomus, jonka varassa ihminen ja hänen elämä pysyy kasassa Katsomuksella on akt

Kometen kommer on julkaistu 1946 nimellä Kometjakten (ja myös nimellä Mumintrollet på kometjakt ). Kirjan tiedoissa sanotaan, että Kometen kommer on "i omarbetad version" Kometjakten-teoksesta.  Olisin ostanut käytettynä Kometjakten/Mumintrollet på kometjakten-version, mutta 350€ (tai Ruotsissa 4500 kr) eli n. 490€) on minun kirjabudjetilleni liian paljon. Pitääpä joku kerta Oulun reissulla käydä selaamassa, että miten ensimmäinen versio eroaa tästä Kometen kommer-versiosta - onko mahdollisesti eri piirroksia? Olen lukenut suomennoksen Muumipeikko ja pyrstötähti 10-12-vuotiaana.  Jonkinlainen mielikuva tarinasta on jäänyt, lapsen mielessä pyrstötähti kuulosti pelottavalta.  Saatoinpa luulla, että nyt tännekin tulee tuollainen komeetta. Olen lueskellut tätä Kometen kommer-kirjaa koko kesän. Ruotsinkieli on ollut melko helppoa ymmärtää, mutta en ole ollut "muumituulella",  moni muu kirja on kiinnostanut enemmän. Muumit ovat rakentaneet sillan joen yli, juuri si

Torstaina minä ja mieheni ajoimme kohti Oulun Nallikaria, jossa oli majoituspaikkamme Sokos Hotelli Eden. Yhden pysähdyksen taktiikalla ajoimme Lapualta Ouluun pysähtyen Kalajoella syömään eväät pysähdysalueella.  Osasimme kertaheitolla Nallikarille - olimmehan siellä olleet koiranäyttelyssä edesmenneen Siiri-koiramme kanssa kolmisen vuotta sitten.  Ja opasteet olivat hyvät, eikä meidän navigaattorikaan ohjannut harhaan. Minä vuokrasin Nallikarin leirintäalueelta valkoisen Jopon, jolla sitten perjantaiaamulla hyvissä ajoin pyöräilin kohti Teuvo Pakkalan katua Oulun ammattikorkeakoulun Liiketalouden yksikköön.  Sen verran epäilin omaa suunnistustaitoani, että pakotin mieheni torstai-illalla kävelyretkelle Nallikarilta Teuvo Pakkalan kadulle. Hienot kävely/pyöräilyreitit menivät Pikisaaren kautta kohti kaupunginkirjastoa ja kaupunginteatteria.  Pikkasen katsoimme tulostamaani karttaa, mutta mieheni osasi suunnistaa ilman sitäkin läpi kaupungin. Tiesin, että iltapäivästä meillä on Sote

Eilen illalla oli Jokilaakson matkailupuutarhan kannatusyhdistyksen järjestämässä Puutarhaillassa . Luennoitsijana oli tietokirjailija Leif Blomqvist Blomqvistin Taimisto Oy:stä . Aiheena oli hedelmäpuut, marjat ja ruusut. Minun viherpeukaloni on melko raakiles, mutta ainakin tänä kesänä onnistuin pitämään hengissä ostamani tomaatin taimen - tomaattejakin on kasvanut ja kypsynyt :) Omenapuita meidän pihassa on kaksi kappaletta - harmi, kun en älynnyt ottaa omenia mukaan, niin olisin saattanut saada varmuuden, että mitä lajeja nuo meidän omenat ovat.  Leifin tunnenkin serkkuni kautta, jonka mies hän on :) Tänäkään kesänä en sitten päässyt käymään heidän taimitarhalla - toivottavasti ensi vuonna ehtisimme tekemään pienen retken Lepplaxiin, matka kun ei ole täältä kovin pitkä. Leif Blomqvist kertoi omenalajikkeista erinomaisin kuvaesimerkein, että minäkin en-niin-taitava-puutarhanomistaja ymmärsin. Luentoa elävöitti myös hauskat ja mielenkiintoiset tarinat omenoista. Omenalajikke