Kirjaostoksilla syyskuussa - kuinkas sitten kävikään

Kun byrokratian rattaat jumittaa lakisääteisen elantosi virheellisen käsittelyn ja tiedonannon vuoksi, iskee totaalinen paniikki.  Miten selviydyn tästä kuukaudesta? Kauanko käsittely kestää? Silloin ei  ole varaa lähteä naapurikaupungin antikvaariin kirjaostoksille, kuten syyskuun alussa suunnittelin tekeväni.  Niinpä tämä suunniteltu kirjaostosreissu siirtyy tulevaisuuteen ja "tylsästi"  kirjoitan syyskuun kirjaostoksestani, joka tuli minulle kuin "manulle illallinen".

Keväällä liityin Pieni Esikoiskirjakerhoon.  Halusin saada uutuskirjoja helposti kotiin kannettuna. Halusin tutustua uusiin kirjailijoihin.  Uutuusesikoiskirja siis lähetetään noin kerran kuukaudessa postitse.  Ja sen voi toki ennakkoon peruuttaa, mikäli ko. esikoiskirjaa ei halua.  Kirjojen hinnat ovat noin 25-30 euroa/teos.
Syyskuun jäsenkirjana oli Sami Majalan Riivaja (Gummerus 2014)

Kirjan mukana tulee aina kiva jäsenkirje, jossa esitellään kuukaudenkirja. Kirjeessä on myös kirjailijan tervehdys.  Samaisessa jäsenkirjeessä kerrotaan myös mikä on seuraava jäsenkirja.  Lokakuussa ei jäsenkirjaa tule, koska esikoiskirjoja ei ilmesty loppuvuodesta enää niin paljon kuin alkuvuodesta. Marraskuussa kuitenkin on mahdollista saada Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittavan teoksen, mikäli se ei ole ollut jo valikoimassa. Jännityksellä jään odottamaan saammeko vielä tänä vuonna yhden PEK:n jäsenkirjan vai onko seuraava sitten vuoden 2015 esikoiskirja.

Kirjan ostaminen on minulle sydämen asia ja ammatienikin puolesta, haluan tukea suomalaista kirja-alaa.  Juuri nyt kirjasto on taloudellisen tilanteemme vuoksi se ykköspaikka, mistä kirjat luettavaksi hankin.  Toivottavasti asiani käsittely saa myönteisen päätöksen, että voin jatkaa työllisyyttäni parantavaa opiskelua ja samalla parantaa työnhakumahdollisuuksia jo nyt.  Silti pelkään että kuulun siihen 1%.n joukkoon,  jolle ei tämä omaehtoinen opiskelu onnistu.  Tuskaiset päivät ovat edessä ja motivaatio opiskeluun juuri nyt on hiukan hakusassa - jos kaikki onkin turhaa...
Opintotuen ja opintolainan avulla ei ole mahdollista asuntovelkaisen, perheellisen, pätkätyöpuolison kanssa asuvan vain opiskella....
Unelmani vuodelle 2015 olisi opiskelupaikka ja työpaikka, jonka tuloilla voisin silti jatkaa opiskelua, enkä tarvitsisi enää työttömyysturvaa....
Ja voisin käydä edes silloin tällöin kirjaostoksilla muuallakin kuin netissä.

Osallistuin kirjabloggareiden Kirjaostoksilla-haasteeseen 

Iloiset hautajaiset

Kauhavan kirjaston lukupiirin syksyn aloitimme venäläiskirjailijan teoksella Iloiset hautajaiset.  En ole venäläiseen kirjallisuuteen ehtinyt vielä tutustumaan.  Kaikki venäläiset klassikotkin on lukematta.
Puoleen väliin  saakka kirja tuntui pakkopullalta ja mietinkin, että luenko loppuun, kun tiesin etten pääsisi kirjasta keskustelemaankaan lukupiiritapaamiseemme (verkko-opiskelujen ryhmätyöesitelmä kaunokirjallisuuden genreistä vaati olemaan reaaliajassa paikalla juuri tuona iltana).
Alikin naisten elämäntarinat alkoivat kiehtomaan ja aloin päästä kirjan tunnelmaan sisälle edes hitusen.  Mieleeni tuli aikaisemmin lukemani kirja Rakkauden historia, jossa toki käsitellään saksalaisia juutalaisia Amerikassa.  Tämänkin tarina tunnelma on jotenkin lohduttoman karu.  Ympäristö ja asuinhuoneistot kuvataan jollakin tavoin liian karuina, vaikka sellaista se on saattanut heillä olla. Jotenkin kaipasin kauneutta kuvaavia sanoja.
Alikin hautajaiset olivat melkein iloiset hautajaiset.  Hän yllätti läheisensä ja ystävänsä viimeisellä viestillään.  Äiti ja tytär tekivät sovinnon ja taiteilijankin teokset saivat arvonsa hänen kuoleman jälkeen.
Iloiset hautajaiset-tarinasta ei jäänyt minulle kovin kummoisia ajatuksia - tulipahan luetuksi.
En kuitenkaan yleensä tyrmää kirjailijaa yhden teoksen perusteella.  Saatanpa lukea Ulitskajan teoksen Medeia ja hänen lapsensa (Siltala, 2012)

Ljudmila Ulitskaja: Iloiset hautajaiset, Tammi, 2002
(alkuteos venäl. Moskva-Kaluga-Los Andzelos Novy Mir-aikakauskirjan numerossa 7/1998, Vesjolyje pohorony, Vagrius, 1998)
suomentanut: Elina Kahla
Mistä hankittu: Kauhavan kaupungikirjastosta

Kirjan on lukenut mm.
Oota, mä luen eka tän loppuun
Oksan hyllyltä
Leena Lumi
Hengityskeinu
Ullan Luetut kirjat
Sinisen linnan kirjasto
Lukutuulia
Café pour les idiots

Kastehelmi

Tälle aamulle tarvitsin lohduttavaa lukemista.  Poimin kuvakirjan kirjahyllystäni, Astrid Lindgrenin teosten kohdasta.

Riitta-Kaisa on pikkuinen tyttö, joka haaveilee lelukaupan ikkunassa olevasta nukesta. Vanhemmilla ei ole rahaa ostaa tyttärelleen nukkea - kaikki torimyynnillä ansaittu raha tarvitaan ruokaan. Silti Riitta-Kaisa jaksaa unelmoida nukesta - omasta haaveesta.

Eräänä päivänä Riitta-Kaisa jää kotiin vanhempien jälleen lähtiessä torille myymään vihanneksia.  Riitta-Kaisan kodin kohdalla on veräjä, jonka avaamisessa hän auttaa ohi kulkevaa ukkoa. Ukolla ei ole antaa rahaa palkaksi, mutta hän antaa Riitta-Kaisalle pienen kultajyvän. Ukko kehottaa Riitta-Kaisaa istutattamaan jyvän puutarhaan ja kastelemaan huolellisesti joka päivä - saat nähdä jotain hauskaa.  Riitta-Kaisa istuttaa jyvän maahan ja kastelee sitä joka päivä huolellisesti.
Eräänä päivä maasta pilkistää punainen lakki.  Riitta-Kaisa ei osannut mitenkään arvata, mitä sieltä kasvaa.  Vanhemmatkin olivat hyvin hämmästyneitä kultajyvästä kasvaneesta nukesta.

Riitta-Kaisa antaa nukelle nimeksi Helena, mutta ennen nukkumaan menoa, nukke herää eloon ja kertoo nimensä olevan Kastehelmi.  Nukke on niin salaperäinen, että vain Riitta-Kaisa kuulee Kastehelmen puheen ja vain hän tietää, että nukke syö oikeasti erityisesti Riitta-Kaisan paistamia lettuja.

Kaksi vuotta on Kastehelmi ollut Riitta-Kaisan seurana. Joka kerta kun hän kuulee hevosen lähestyvän veräjää, ryntää Riitta-Kaisa katsomaan, olisiko pieni ihmeellinen ukko jälleen tulossa. Hän tahtoisi niin mielellään kiittää ukkoa kauniista nukestaan. Mutta koskaan ei ukko näy.

Satu tuo minulle voimaa uskoa unelmiini, vaikka juuri tällä hetkellä tuntuu, että ne murskaantuvat byrokratian lakien rattaisiin.  Ehkä se pieni kultajyvä löytyy ja kasvaa, kun vain sinnikkäästi jatkan sen kastelemista.

Astrid Lindgren: Kastehelmi, WSOY, 2003
kuvitus: Pija Lindenbaum
suomentanut: Laila Järvinen
(alkuteos ruotsl. Mirabell, 1949; kuvitettu 2002)
Mistä hankittu: ostettu INFO- kirjakaupasta 2003

Onnellisuuden opas

Kirja oli jotain ihan muuta, mitä odotin.  Tipahdin vaaleanpunaisesta onnellisuuden pumpulipilvestä realistiseen onnellisuuteen.  Ärsyynnyin, ehkä jopa hiukan ahdistuinkin - onnellisuusko on vain harhaa ja ollakseen onnellinen, on tehtävä "onnettomia" asioita.  Välillä mietin, että tarvitseeko minun lukea tämä kirja loppuun. Jokin tässä kirjassa kuitenkin jälleen kiehtoi ja sain kirjan luettua loppuun. Muutaman päivän olen kirjan herättämien ajatuksien antanut olla.  Enää ei ärsytä eikä ahdista - tämä on yksi katsanto onnellisuuteen.  Minä voin silti palata välillä sinne pumpulipilveeni, onnen hattaroille.

1. Johdanto: muutama sana onnellisista asioista:

Optimismi
Onko helpompaa elää optimistina kuin pessimistinä? Onko helpompi ajatella, että huomenna on paremmmin.  Tälle ikävälle tapahtumalle on jokin tarkoitus, asiat menevät vielä hyvin. Vai onko helpompi pelätä ja murehtia, ei tämä kuitenkaan onnistu.  Jokin menee kuitenkin pieleen. Joku kuitenkin satuttaa minua.  Niin onko kumpikaan tapa elää helpompi? Onko optimismi sittenkään avain onnellisuuteen? Vai voiko jonain päivänä optimistista tulla pessimisti - jonain päivänä tulee se viimeinen pisara. Toisaalta voihan pessimisti kokea ahaa-elämyksen, ettei kaikesta tarvitsekaan pelätä pahinta. Niin kumpiko minä sitten olen? Enimmäkseen opitmistinen, mutta toisinaan pessimismi nostaa päätään. Kentis kultainen keskitie on sitten se paras mahdollinen.

Myönteisyys
Elämän jokaista asiaa joka hetki on vaikea katsoa myönteisesti. Toisinaan haluaa vain olla kielteisellä  tuulella - kiukutella läheisilleen, jotka eivät ymmärrä, mikä nyt on.  Elämän pahuuksia ei halua katsoa myönteisyyden kannalta, paha olo luo kielteisiä tunteita, ahdistavia tunteita. Silti pimeän yön jälkeen tulee uusi aamu - uusi mahdollisuus löytää myönteisyyttä edes pienen pisaran verran. Toivoen, että jonain päivänä pisarista kasvaa myönteisyyden meri maailman myrskyjä vastaan.

Valoisuus
Minulle tulee valoisista ihmisistä mieleen Tove Jansson, Märta Tikkanen, Marika Borg. Heidän lempeät kasvonsa saan mielikuviini. Minulle ihmisen kasvot luovat valoisuuden ensi tunteen.  Sen jälkeen merkitsee se, mitä hän sanoo tai kirjoittaa.  Haluaisn itse olla valoisa ihminen, jonka kasvoilta se loistaa.  Toivon, että se kuuluisi sanoissani ja näkyisi kirjoituksissani.

Kaikki hyvin
On hyvä vastata ympäripyöreästi ja kohteliaasti, että voin hyvin, kiitos kysymästä. Jokaiselle ihmiselle ei tarvitse elämän kolhujaan kertoa.  Minä toisinaan erehdyn niin sanotusti avautumaan väärille ihmiselle, näin saaden niin sanotusti paskaa niskaani. Tässä minulla on kuitenkin hyvä muisti, toista kertaa en samalle ihmiselle kerro yksityiskohtia - muistan vastata seuraavalla kerralla: kaikki hyvin.

Spin
"Spin merkitsee ammattimaisen kehujan otetta asiaan, alun perin politiikassa"  (s. 16)
"Spin on ennenkaikkea perusteetonta kehumista, ennen kaikkea mainontaa" (s. 16)
"Onni loistaa kaikkialla, lehdissä, televisiossa ja talojen seinillä. Se on spinniä se" (s. 16)

Uuskieli
Negatiivisten sanojen muuttaminen myönteisiksi on korrektia. Negatiivisen palautteen voi pukea myönteiseksi, kannustavaksi. Vai tuleeko siitä toisinaan piilov...ilua? 

Hymy
Sydämestä tuleva hymy on vaikea elämäntaito.  Tekohymyjä on maailma pullollaan.

Kehitys
Moni asia on kehittynyt paremmaksi vuosien varrella, tuoden helpotusta elämään, onnen tunteitakin. Silti informatiivinen multitulva digitaalisessa maailmassa vie kehitystä niin vauhdilla eteenpäin, että joskus toivoo ettei olisi internettiä ollenkaan. Pystynkö sulkemaan itseni edes hetkeksi pois virtuaalimaailmasta.  Voinko sulkea tietokoneen, kännykän, tv:n ja radion? Pääsenkö sellaiseen paikkaa missä on hiljaisuus, luonnon rauha? Vai otanko metsässä instagram-kuvan sittenkin :)

Edistys
ajassa tapahtuva kehitys, joka saa aikaan toivottujen seikkojen kasvun tai voimistumisen. 

Taantuma voi olla edistystä parantavan vaikutuksensa vuoksi. 
Edistys on usein uudistusten pontimena.
(lähde: wikisanakirja)

Edistyksellisyys liitetään Neuvostoliittoon ja Leninin aikaan, sosialismiin. Minulle Neuvostoliiton/Venäjän historia on aika tuntematon ja samoin poliittiset suuntaukset. Siinä onkin yksi suuri alue tutustua niin kaunokirjallisesti kuin tietokirjojen kautta.

Myönteistä edistystä on kehittyä paremmaksi opituissa asioissa kuten lukeminen - olen onnellinen luku- ja kirjoitustaidostani.

Sosiaalisuus
Olisinko onnellinen, jos en tapaisi muita ihmisiä ja saisi heidän kanssaan keskustella? Enpä taitaisi olla.  Mutta minä voin olla onnellinen myös yksinkin, omien ajatuksieni kanssa. Ahdistun, jos ympärilläni hyörii koko ajan ihmisiä - kotonakin saan oman rauhallisen ajan, aamun varhaisina tunteina, kun muut vielä nukkuvat ♥

Yksilöllisyys
"Yksilöllisyys tarkoittaa että jokainen voi elää samalla tavalla kuin muut. Kun hän tekee näin, hän on yksilö joka saavuttaa koiran onnen. Jos yksilöllisyys merkitsee yksinäisyyttä, kyseessä on helvetti. Ajatelkaa ihmistä joka on aivan erilainen kuin kaikki muut. Voisiko hän olla onnellinen? Vastaus on kielteinen. Tässä on yksilön tragedia" (s. 20)

Voiko kukaan ollakkaan niin yksilöllinen ettei omaa jotakin samaa, mitä jossakin toisessa ihmisessä on? Maailmassa on paljon ihmisiä, et voi sitä tietää, jos joku ajattelee tai elää jollakin tavoin juuri niinkuin sinä.

Viihde
"Viihtyminen on onnen ensimmäinen ehto"  (s. 20)

Hoiva
"Meitä hoivataan kehdosta hautaaan.... Riittää että haluaa olla onnellinen ja sen kyllä saa osakseen. Käy työssä ja nauttii jokapäiväisen viihteensä - siinä se.... meistä pidetään kirjaa ja meitä seurataan valvontakameralla. Kaikesta mitä teet jää jälki johonkin tiedostoon jota joku joskus katselee."  (s. 21)

Terveys
Sairastuessaan tulee onneton olo - minusta tulee useinmiten maailman sairain ihminen jo pelkän mahakivun kanssa.  Olenko siis onnellinen ja kiitollinen etten ole tällä hetkellä vakavasti sairas? Kyllä olen.  Olenko sitten täysin terve? En ole.

 Rakkaus
Timo Airaksinen kuvaus rakkaudesta onnen sanana on hyvin ironinen ja jotenkin yksiselitteinen.  Minulle rakkaus on monitajuinen ja monitasoinen. Minun rakkauskäsitteeni on lähempänä Eero Ojasen ja Kaarina Määtän tulkintaa ( Lapuan filosofiapäivät)

Menestys
Menestys koetaan negatiiviseksi asiaksi - menestykseen liitetään paljon omaisuutta ja rahaa. Se koetaan pahaksi asiaksi.  Menestynyt ihminen voi tehdä hyvää ja tuoda onnellisuutta itselleen ja toisille ihmisille.   Menestys kuitenkin tuo mukanaan kateutta, ihmissuhteiden menetyksiä, katkeruutta ja unettomia öitä. Siitä huolimatta minäkin pyrin menestymään elämässäni, omalla tavallani, omia tavoitteitani kohden.

Minä
"Tästä on hyvä lähteä liikkeelle"  Minun "minäni" on maailman keskipiste ja minun onnellisuuteni on minulle maailman tärkein asia. (s. 23)

On oltava itse onnellinen voidakseen olla toisesta onnellinen.

2. Yksilön onni

Keho ja sen nautinnot
Onnellisuuden yksi osa ovat fyysiset nautinnot.  Timo Airaksinen käsittelee näitä asioita hyvin ironisesti.  Jotenkin tuli tunne lukiessani, että nämä nautinnot ovat pelkkää fysiikkaa, ilman henkisiä tunteita.  Minulle ne ovat sekä fyysistä että henkistä.

Valinnat ja halut
"Jos lukija on voittanut inhonsa ja päässyt tähän toiseen lukuun saakka, järkytykset ovat vähenemään päin. Kokonaan niistä ei vielä päästä eroon, valitettavasti. Totuuden palvelijan on oltava järkkymätön" (s. 45)
Päällimäisenä jäi mieleen seksin halu - mitä se sitten minusta kertoo, kun tuntuu että läpi kirja pysytään jollakin tavoin tässä teemassa. Seksi ja erotiikka toki on osa elämää, mutta minä en sitä ajattele niin primitiivisesti.  No, minä kait olen romantikko, pilvilinnojen valtiatar :)
Tavaran halu on minullakin voimakas, erityisesti haluan itselleni kirjoja.   Minulle ei riitä kirjaston kirjat, tahdon omistaa osan kirjoista.  Tahdon itse päättää milloin ja mitä kirjaa luen, mitä merkintöjä siihen teen.  Ja tunnustan, että se on osa egoani - haluan näyttää ihmisille, että olen kirjallinen ihminen :) 

Itsensä toteuttaminen
Ego, isot ja pienet asiat, kuolemattomuus, rikkaus, oppineisuus ovat onnellisuuteen johtavia asioita vai ovatko sittenkään?  Tieto lisää tuskaa, niinhän sanotaan.  Tämän luvun pohdinnat mietityttävät minua eniten, vaikka jälleen minua häiritsee seksi esimerkkinä.

Onni ja onnelliset
Olenko minä onnellinen ihminen? Enimmäkseen kyllä, mutta olen myös toisinaan onneton.  Onko minulla onni elämässä?  Toisinaan epäilen, että minne se onni on kadonnut, mutta ihmeellisesti se on tähän mennessä aina jostakin kurkistanut.  Pelkäänkö, että onni joskus katoaa kokonaan? En tiedä, en jaksa sellaista murehtia, vaikka monenmontaa muuta asiaa toisinaan murehdinkin.

3. Onnellinen yhteiskunta

Elintason onnea
Elintasoni mittapuun mukaan en ole tällä hetkellä täysin onnellinen mutta en koe olevani täysin onnetonkaan.  Ajelehdin siinä välimaastossa, haaveillen pääseväni jälleen onnellisuuden satamaan.

Elämän laatu
"Elämän laadulla tarkoitetaan ei-aineellista hyvinvointia, jonka tarpeeksi korkea elintaso mahdollistaa" (s. 120)
Elämänlaatuni on enemmän onnellisuuden puolella kuin onnettoman. Moni asia elämässäni on kaikesta huolimatta hyvin, on monia asioita mistä saan onnentunteen ilman taloudellista panostusta. Toki mikään ei välttämättä ole ihan ilmaista, jokainen meistä maksaa veroja valtiolle ja sen myötä saa palveluja ja mahdollisuuksia käyttöönsä.

Hyvinvointi
"Hyvinvointi on seurausta ihmisen antamasta hoivasta ja elinolojen järjestämisestä" (s. 139)

Hyvä elämä
"Hyvä elämä on etiikan käsite, joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin arvokas ja ihailtava elämä" (s. 154)
Tässä Airaksinen puhuu myös hyveen käsitteestä, joka minulle avautui Hyverunot-teoksen myötä. Luen parhaillani Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka-kirjaa (Gaudeamus, 1989).

Onnelan uutisia
"Onnen totuus on mielenrauha jonka ihminen löytää harmoniassa. Siksi ihminen ei ole koskaan oikeasti ja lopullisesti onnellinen.  Silti hänen on haaveiltava onnesta. Sekin on onnea."  (s. 190)

Mistä minä olen juuri nyt onnellinen:
-sain lukea tämän kirjan ja kirjoittaa siitä blogiin
-aurinko paistaa ulkona
-minulla on tietokone, jolla voin kirjoittaa, etsiä tietoa, opiskella
-kotona on hiljainen hetki, saan olla itsekseni

Mistä olen onneton:
-minulla ei ole työpaikkaa
-taloudellinen tilanne on äärirajoilla
-koiramme sairaus

Ja paljon on asioita, jotka häilyvät onnellisuuden ja onnettoman olon rajamailla. 

Kirjan lopussa on mielenkiintoinen kirjallisuusluettelo.  Tuon kirjalistan liitän luettavien listalle.

Timo Airaksinen: Onnellisuuden opas, Johnny Kniga, 2006
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjastosta

Elämän nopia kaari - Kirjastonaisena

Pohojammaan murteella kirjoitettua runoutta, keski-ikääsen naisen elämästä kirja(sto)maailmassa - ja vähän muutakin.  Juuri sopivia runoja minulle, juuri tähän hetkeen.

Marja-Leena Mäkelä on tuttu jo opiskeluajoilta - ensimmäinen kirjavinkkausopetushetki oli 80-luvun lopussa meille kirjastolinjalaisille Seinäjoen kaupunginkirjastossa.  Ja toki kirjastotyönkin puolesta 90-luvun alussa, kun itse työskentelin Ilmajoen ja Nurmon kirjastoissa.  Marja-Leena pitää myös Marleemumman mutinoita kirjallisuudesta, ilmiöistä ja elämästä-blogia.

Luin runokirjan parisen vuotta sitten ensimmäisen kerran.  Sinä hetkenä runot eivät minua kovin paljon puhutelleet - elämäni oli kait liian hektistä, että olisin ehtinut pysähtyä näiden runojen äärelle.

Tänään löysin kirjasta monta runoa, jotka minuun kolahtivat - ehkä osaksi johtuen, siitä että olen palannut juurille kirjastomaailmaan, opiskelujen merkeissä.  Vaikka ei kirjakauppaelämäkään niin kovin kaukana kirjastoelämästä ole ollut - kirjamaailmoja kumpainenkin.

Tässä siis ajatuksiani kirjan runoista, jotka minua tänään koskettivat:

KESÄLLÄ

Kalevalatyylinen, rehevä, naiseuden runo. Vahvaa tekstiä luonnonkuvauksin.


LAKEURELLA 4

Komia syksyynen runo, lakeuren pelloosta.

LAKEURELLA 5

Talvinen lakeus - pysäyttävä hiljaisuus.

PYHÄNÄ PYÖRÄHYTETTY

Koskettava runo laitoskirjaston tärkeydestä,  toisen ihmisen välittämisestä.

KIRJASTON HILIJAASUURES

Tämä runo kuvaa niin sitä tunnetta, mikä mulla oli ysiluokalla, kun sanoon opolle, että mä haluan kirjastotädiksi.  Ja mä halusin sinne heti. Kovasti opo kehotti hakemaan lukioon, mutta mä olin päättänyt mennä suoraan kauppikseen peruskoulupohjaiselle linjalle.

TISKIN TAKANA

Tästä runosta tuli hiukan surullinen olo - kuvakirjoja voisi katsella, ei minullekaan äiti ehtinyt kirjoja lukemaan, mutta silti sain lainata ison pinon kirjastoautosta luettavaa.

KARHUTTU

Asiakaspalvelua, onhan se elämän yksi suurimmista asioosta ku tuloo postis karhukirje - se on toisille sama asia kuin myöhästynyt lasku.  Ja toisinaan tulee virheellisia laskuja, järjestelmän aukkokohtia. Se tunne, kun kirjan löydät...

ILOOSENA

Kirjojen hyllyttäminen on ollut aina enimmäkseen mukavaa puuhaa, niin kirjastossa kuin kirjakaupassakin. Se on todellakin ihanaa rakkautta kirjoja kohtaan - olla kirjahyllyjen äärellä.

HYLLYTTÄMÄS

Rutiiniin rutinoituminen tuntuu tälläiseltä, toisinaan siellä kirjahyllyjenkin välissä, elämän keskellä.

KIRIJAN VUONNA

Tälläinen tunne on varmasti minullakin, kun ensimmäistä kertaa jonakin päivänä kirjavinkkailen. Silti se on yksi kirjoihin liittyvä asia, jonka tunnen sydämen asiaksi - kuten satujen lukeminen, runonlausunta.

KIRJASTOLAASENA

Yhä ajankohtaanen runo - lähes koko kirja-alalla.  Silti uskon tällä kirjalähettilään matkalla itselleni leivän saavan.

PELEKO POIS

Hauskin runo, tuo omiakin muistoja mieleen kaikenlaisista kohtaamisista kirjan äärellä.

KRIISITAUTISEN KUUKAURET

Juuri nyt on tunnetila kuin runon kolmannessa osassa - keski-ikäänen akka hormoonien vietävänä.

YKSINÄÄNEN

Viime yön pimeydessä, eilen yksin terassillamme katselin hämärää taivasta, jossa vilkkui punavaloinen masto. Se tästä runosta tuli heti mieleen.


Näitä runoja lausun äänehen Simpsiön mettillä - vain metsän linnut kuuntelijoina ja joku satunnainen kulkija. Minen pelekää enkä häpiä - kyllä sanoja ja runoutta mettähän mahtuu!

Marja-Leena Mäkelä: Elämän nopia kaari - Kirjastonaisena, Cultura, 2009
Kansi ja taitto: Pirre Vaijärvi
Kannen kuva: Kari Ripatti "Neon"
Mistä hankittu: ostettu Kauhavan INFO-kirjakaupasta 2012

Opintoja ja kirjoittajaryhmän tapaaminen

Viikon verran on kirjasto- ja tietopalvelun opintoja opiskeltuna Oulun ammattikorkeakoulun KIR Suomi-verkkoryhmässä.  Ensimmäinen verkkoluento AC-luokassa oli maanantai-illalla. Vähäsen jännitti, että löydänkö moodlesta oikean oppiaineen ja miten pääsen verkkoluennolle.  Kiitos opiskelutoverien, löysin minäkinövä Tietotekniikka työlineenä 2-oppiaineen ac-luokan.  Onneksi on keskusteluryhmät missä voi kysellä neuvoja. Melko hyvin netti toimi, eikä pahemmin yhteys pätkinyt. Nappikuulokkeillakin onnistui kuunnella tyydyttävästi, mutta tilasin mikrofonilliset kuulokkeet, kun lasten pelikuulokkeet eivät toimikaan, kun ovat xboxille ja pleikkarille tehdyt, ja he tarvitsevat niitä usein itsekin. Luennon onneksi voi kuunnella nauhoitteenakin myöhemmin.  Exceliä käymme läpi ja paljon on unohtunut monen vuoden takaisten kurssien jälkeen -  kirjakauppatöissä ei kovin montaa excel-taulukkoa tarvinnut tehdä itse. 
Nyt osaan aika hyvin etsiä tietoja oikeasta paikasta - opiskelijaintra Oivasta osaan mennä moodleen ja ASIO-opiskelijaliittymään ja webmailikin löytyy helposti. Vielä en ole yhtäkään tehtävää palauttanut, mutta eiköhän se onnistu isommitta ongelmitta.  Moodle, jota olen käyttänyt koirankoulutusohjaakoulutuksessa muutama vuosi sitten oli hiukan erilainen ja yksinkertaisempi. Mutta periaatteen kuitenkin tiesin, niin ei ihan outo juttu ollut moodlen käyttäminen.
Tiistai-illalla verkko-opintoina oli Asiantuntijaviestintää ja Kirjastojen tietojärjestelmiä.  Mielenkiintoisia luentoja kummatkin.  Asiakirjastandardi olikin jo aika päivittää 2000-luvulle 1980-luvulta! Kirjastojärjestelmät vaativat hiukan enemmän pohdintaa. Siitä on parikymmentä vuotta aikaa kun olen kirjastossa työskennellyt.  Kurssiaineistoa lukiessa muistui mieleeni Ilmajoen kirjastossa ollut silloinen ensimmäinen kirjastojärjestelmä Nixdorf Kitt.  Käytännössä nuo kirjastojärjestelmät varmasti selkiintyvät enemmän. Toivottavasti pääsisin mahdollisimman pian aloittamaan ammatillisen yleisen työharjoittelun.  Hiukan byrokratiapäätöksiä on vielä minun kohdallani kesken eri viranomaisten kanssa - toivottavasti päätös on kuitenkin myönteinen, etten joudu keskeyttämään opintoja.  Näihin verkko-opintoihin ei saa opintotukea ja toisekseen meidän taloudellinen tilannekaan ei kestäisi pelkästään opintotukea minun tuloinani.  Ihanne ja tavoite onkin saada kirjastoalan töitä vaikka ihan lyhytaikaisiakin opintojen aikana.
Keskiviikkoillalla aloitimme Kirjallisuus I-verkko-opinnot. Yksi lempioppiaineistani, vaikkei mikään oppiaine tunnu tylsältä saati liian vaikealta.  Tehtävä onkin tässä oppiaineessa valmistella ryhmätehtävä. Pikkasen jännittää miten osaan käyttää ac-luokkaa tehtävän suunnittelussa ja esittelyssä, mutta onneksi sieläkin voin chattailla, jos on epävarma, että kuulevatko tai näkevätkö muut mitä teen.
Annettuja muitakin tehtäviä olen alustavasti kirjoitellut ja lukenut kursseihin suositeltuja oppikirjoja ja muuta kurssiaineistoa.
Torstaina ja perjantaina ei olekaan verkko-opintoja, joten hyvin on ollut aikaa opetella päivärytmiä enemmän sellaiseksi kuin olisin päivisin töissä.  Perjantai-illalla hiukan väsymys tuntui ja aivot kävivät ehkä liikaakiin kierroksilla.  Mietinkin, että olenko ottanut liikaa kirjoittamistehtäviä opiskelujen lisäksi. Harrastuskirjoittamiset ovat kuitenkin vapaaehtoisia, joten jos en opiskeluilta niitä jaksa tehdä, niin se ei haittaa.

 

Tiista-illalla en päässyt Kyösti Wilkuna Kirjallisuusseuran kirjallisuuspiirin, koska minulla oli verkko-opintojen toinen päivä menossa.  En vielä ensimmäisellä viikolla viitsinyt jättä luentojen kuuntelemista nauhoituksiin. Myöhemmin voin sitten katsoa, jos muut kirjoitusjutut tai kirjajutut menevät päällekkäin, niin voin kuunnella luennon myöhemmin.

Torstai-illalla alkoi Kauhavalla Järvilakeuden kansalaisopistossa verkossa suoritettava Kirjoittajaryhmä. Ensimmäinen kerta oli lähitapaaminen.  Opettajana toimii Jussi Matilainen.  Yllätyin, että meitä on ryhmässä ympäri Suomen. Mutta näinhän se on mahdollista verkossa opiskellessa. Mukavia kurssitovereita oli saapunut paikalle.  Teimme pienen kirjoitusharjoituksen ja pelasimme lopuksi hauskaa luovuutta stimuloivaa peliä nimeltään Dixit.  Olen toki peliä myynyt kirjakaupassa, mutta nyt vasta pelasin sitä ensimmäisen kerran. Aluksi tuntui, etten keksi mitään sanaa tai sanoja korteista ja miten osaa arvata oikean kortin. Menin kuitenkin intuition mukaan ja aika hyvin sillä tavoin pärjäsin.  Pitää vaan uskaltaa heittäytyä mukaan ja tarttua ensimmäisiin sanoihin, jotka mieleen tulevat.  Parin viikon päästä on tämän kirjoittajaryhmän ensimmäinen verkkotapaaminen.  Katsotaan miten saan aikaiseksi kirjoitusta - aihe tuntui aluksi vaikeahkolta, mutta eiköhä siitä jotain saa aikaiseksi. Toki voi aina muutakin kirjoittaa tai olla kirjoittamattakin. Ryhmän jäsenistä osa onkin jo julkaissut kirjan tai kirjoja.  Mielenkiinnolla tutustun heidän kirjoihin ja kirjoittelen tänne blogiini, mitä ajatuksia kirjat minussa herätti. Täällä blogin puolella en aio kommentoida edelleenkään mitään kirjojen rakenteesta tms.  Haluan yhä pitää blogini kirjaesittelyt enemmän lukupäiväkirjamaisina.

 

Sisätöissä: Kangistuneet uskonkäsitykset nurin

Yksi suosikkikirjastoluokistani on 17 Etiikka. Elämänfilosofia. Estetiikka. ja erityisesti alaluokka 17.3 Elämänfilosofia. Elämäntaito.  Tapaan "hivellä" (siltä tuo varmasti näyttää kun käy kirja kirjalta hyllyä läpi välillä pää vinossa, välillä kyykyllään, oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle :) ) kirjan selkämystä lukiessani kirjan tekijän tai kirjan nimen. Nappaan sitten intuitiivisesti käteeni hyllystä jonkun kirjan ja lukaisen takakansiteksin. Toisinaan saatan silmäillä sisällysluettelonkin ja mutaman kirjan sivun.  Näin tämänkin kirjan kirjaston hyllystä valitsin.

"Jokaisen oma käsitys uskosta, epäuskosta, hyvän ja pahan ristiriidasta, kärsimyksestä, on arvokas - luvattomia ja vääriä vastauksia uskon pohdiskelussa ei olekaan."  (kirjan takakansiteksistä)

I SINULLA ON VAKAUMUS

Mitä katsomukseen kuuluu, mitä ei

Katsomuksella on passiivinen tehtävä: 
-jokaisella on katsomus, jonka varassa ihminen ja hänen elämä pysyy kasassa

Katsomuksella on aktiivinen tehtävä:
-katsomus kuljettaa sinua eteenpäin, tehtäviin, osallistumisiin, vastuun kantamiseen

"Monet kysymykset pitää jättää rohkeasti avoimeksi. Pitää tyytyä olemaan varma vain muutamasta harvasta asiasta. Huomaa pian, että silloin on kevyt liikkua, on helppo nähdä kauemmaksi."  (s. 19)

"Hyvinkin tehokas vakaumuksen ilmaisija ja välittäjä voi olla taiteen kieli" (s. 19)
Taiteen avulla voi selittää asioita - runo, rukous, elokuva, maalaus, musiikki jne.

Katsomus muuttu elämän varrella - iän myötä, elämänkokemuksien myötä.

Katsomus on omatekoinen

"Todellista elämänviisautta kehitettäessä tarvitaan ennen muuta elämisen asiantuntemusta"  (s. 22)
Kirjoja lukemalla, luentoja kuuntelemalla ja keskustelemalla muiden ihmisten kanssa on avuksi, mutta teoreettinen tietämys  ei yksin riitä.

Jokaiselle ihmiselle syntyy oma katsomuksensa eikä sitä voi valita mistään mallistosta kokonaan.

"Oma vakaumus pitää ottaa todesta siksi, että pitää sitä totena."  (s. 27)
"Uskominen ja vakaumus eivät ole mielipiteitä. Ne ovat askelten ottamista - matka, tie."  (s.27)

Hajanaisen olon voittaminen

Järki ja tieto:
tiedot, käsitykset, mielipiteet, pohdinnat, säännöt, periaatteet

Tunteet:
sympatiat, antipatiat, suremiset, iloitsemiset, mielipahat, asennoitumiset, suhtautumiset

Toiminta:
suorittaminen, toteuttaminen, aikaansaaminen, ratkaisut, päätökset

(kirjan sivulta 29)

Ihanne näiden kolmen sisäiseen järjestykseen on, että jonkin asia tietää olevan järkevä, pitää sitä mieluisana ja toimii asian hyväksi.  Näin ei kuitenkaan käy joka kerta.

"Uskontoon kohdistuvat ristiriitaiset tunteet ovat tavallisia. On niitä, joita sydän vaatii uskomaan, mutta järki kieltää. On myös näiden vastakohtia: järki tai tahto puhuisi uskon puolesta, mutta maailma herättää tunteenomaista vastenmielisyyttä. On ihmisiä, jotka kaipaavat uskontoa, mutta tuntevat vain vastenmielisiä uskon muotoja. On myös heitä, jotka toivovat, että uskonto ei olisi totta." (s. 31)

Kolme sääntöä

Pidä jalat maan pinnalla - todellisuudentaju
Mielikuvista ei silti tarvitse unohtaa.

Ole aito
Roolin vetäminen, jota oikeasti et ole on raskasta pidemmän päälle - jonain päivänä korttitalo romahtaa,

Vastaa itsestäsi
Jokainen meistä omasta kannasta vastuussa itse.

II KLASSISET KYSYMYKSET

Tuonpuoleiset asiat

Jokainen tekee itse päätöksen yliluonnollisista asioista. Joidenkin mielestä minä saatan olla hörhö uskoessani enkeleihin tai että taruolennot (metsänhenget, kreikkalaiset jumalat yms.) ovat minulle eläviä henkisessä maailmassa ja voin kuvitella näkeväni niitä.  Vältän kuitenkin "pahoja henkiolentoja" - en pidä kauhun, pelon ja väkivallan tunteesta.
Kaikelle ei tarvitse olla selittävää vastausta, minun todellisuuskäsitykseen kuuluu selittämättömiäkin asioita. Ihmeisiin uskon ja niille on minulle merkitystä. En kuitenkaan elä haavemaailmassa vaan ymmärrän mikä on realistista maailmaa ja mikä jotain muuta.

Henkimaailman asioita

Parapsykologia on minua kiinnostanut teini-ikäisestä saakka. Horoskoopit on tullut luettua monista lehdistä, astrologisia kirjoja olen lukenut.  Vielä en ole kuitenkaan astrologilta henkilökohtaista horoskooppia laatinut.   Nettisivuistoilla välillä käyn horoskooppeja lukemassa. Biorytmikone on jäänyt huoltoasemilta mieleen ja netissäkin törmäsin sivustoon jossa voi tehdä biorytmitestin samalla tavoin kuin 80-luvulla sain paperille tulostetun lappusen huoltoasemaan koneesta.  Muutaman kerran olen tuolla netissä biorytmejä tehnyt.  Numerologia-kirjoja lainasin paljon kirjastosta 80-luvun lopussa ja niitä sitten laskeskelin.  Ehkä sitä voisi monen vuoden jälkeen katsoa uudelleen mitä ne kertovat. Televisiosta olen katsonut Aavekuiskaajaa ja Näkijää - välillä sarjat ovat tuntuneet hiukan liian pelottavilta, olen mennyt liikaa tunteella mukaan.  Ennustajalla olen kerran 80-luvulla käynyt myös ja muutaman kerran markkinoilla on minulle katsottu tarot-korteista.

Jälleensyntyminen ja sielunvaellus kiinnostavat, mutta en vielä tiedä mitä niistä olen loppujen lopuksi mieltä. Buddhalaisuus ja zenläisyys erityisesti kiehtovat sen rauhallisuuden ja kauneuden (zen puutarhat) myötä.

Uskon suuret vaihtoehdot

Kaikki uskonnot ovat väärässä
Mikään uskonto ei ole minulle täydellinen totuus, siksi minä sanonkin olevani evankelis-luterilainen, jota kiehtoo ortodoksisuus, katolisuus ja itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, zen) sekä suomenusko.

Yksi uskonto on oikea, muut vääriä
Minä en voi tuomita toisten uskontoja, mutta en pidä siitä, että uskonnon varjolla manipuloidaan ihmisiä ja käytetään väkivaltaa.

Kaikki uskonnot ovat oikeassa
Osittain mutta eivät kokonaan - en usko täysin yhteen totuuteen vaikka Jumalaan uskonkin.

Uskonnot ovat vain näennäisesti erilaisia; pohjimmiltaan ne ovat samanlaisia
En ole niin paljon eri uskontoja tutkinut, että voisin sanoa onko väittämä minusta oikea vai väärä.

Uskonnot ovat erilaisia, mutta johtavat samaan päämäärään
Tähänkin vastaan samalla tavoin kuin edelliseen.

Kun Jumala on ongelma

Jumala on kaikkivaltias 
Jumala on hyvä
Pahaa on olemassa

(kirjan sivulta 82)

"... jos Jumala on vähääkään sitä, mitä aavistelemme, häntä on ylivoimaista tavoittaa niin filosofialla kuin mielikuvituksellakaan. Uskolla pitää olla jokin muu kanava kuin ajatteleminen tai kuvitteleminen. Löydämmekö uusia teitä? Pääsemmekö niitä seuraten maisemiin, joissa Jumala mahtuu maaimankuvaan ja jossa kärsimyksen ongelma ei nouse peittämään näköalaa?"  (s. 85)

III TIET ETEENPÄIN

Paha omatunto

"...sinulla on lupa ajatella toisin kuin toiset  - ja toisin kuin itse ennen olet ajatellut"  (s. 119)

Pitää olla rehellinen
Rehellisyys on myös sitä, että ei sano kaikkea ääneen mitä ajattelee asioista, jotkut mielipiteet varsinkin toisesta ihmisestä on hyvä pitää omana tietonaan.  Se ei tarkoita mielestäni kuitenkaan sitä, ettenkö arvostaisi ja hyväksyisi sitä ihmistä.

Pitää olla oikeudenmukainen
Tähän on hyvä pyrkiä - helpoin asia se ei ole, varsinkin jos itse kokee usein epäoikeudenmukaisuutta.
Silti haluan enimmäkseen uskoa että hyvä tuo hyvyyttä.

Toista pitää auttaa
Sitähän jokainen meistä itsekin toivoisi, että hädän hetkellä - suuren tai pienen, olisi aina joku lähellä auttamassa omien voimavarojensa mukaan. Toisen auttamisesta saa hyvänolon tunteen - on tärkeä ihminen maailmassa, ei ole yksin.
  
Pitää ajatella tulevaisuutta
Ilman tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia en itse osaisi valita elämän monista valinnoista juuri niitä mitkä auttavat eteenpäin juuri nyt.

Toinen ihminen pitää ottaa huomioon
Ei kuitenkaan siten että elät vain ja ainoastaan toiselle ihmiselle - panosta myös itseesi, näin jaksat huomioida muitakin. 

(otsakkeet kirjan sivulta 124)

Itsensä rakentaminen

Lukeminen rakentaa
Tämän takia minullakin on kirjoja omassa hyllyssä (vaikka toki kirjan saa lainata kirjasto niin monta kertaa kuin haluaa :) )
"Ensimmäiseksi tutustumiskierros, jolloin kirjan vain lukee läpi. Sitten on tutustumiskierros, joka etenee hitaasti ajatuksen (ja kynän) kanssa. Silloin voi keskittyä antoisiin kohtiin ja jättää vähemmälle sivuasiat. Kolmantena vaiheena on sitten yksinkertaisesti jatkuva palaaminen vaikuttaviin kohtiin, nin kauan kuin antoisuutta riittää."  (s. 132)

Voi kirjoittaa itselleen
Kirjoittaminen on muutaman viimeisen vuoden aikana tullut yhä tärkeämmäksi.  Tätä blogia kirjoitan yhä melko vapaasti -  enimmäkseen ajatuksiani ja pohdintoja ja tuntemuksiani lukemistani kirjoista. Vuosi sitten rohkenin kirjoittaa lyhyitä tekstejä ja runoja.  Niitä olen lukenut paikallisessa kirjallisuuspiirissä.  Viime vuoden syksynä aloitettu elämänkaarikirjoittamisen kurssi oli hyvin "terapeuttinen" kokemus ja tuohon kirjoittamaani aineistoon vielä palaa sopivassa ajankohdassa.  Eilen aloitin ensimäistä kertaa sellaisessa kirjoittajaryhmässä, jossa keskustellaan myös tekstin rakenteesta. Mielenkiinnolla odotan miten tämä kurssi kehittää kirjoittamistani.

Mietiskely sopii arkeen
Rauhallinen, hiljainen hetki aamusta on parhainta mietiskelyaikaa - luonnon hiljaisuus ja kauneus antaa siihen lisävoimaa. Myös hengellinen mietiskely onnistuu kirkossa tai vaikka hautausmaalla, kun on hiljainen hetki, ei puheensorinaa  eikä musiikkia.  Toisaalta instrumentaalista musiikkia kuunnellen voi mietiskellä myös.

Kirjan lopussa on lisähuomautuksia ja lähdeviitteitä, sieltä poimin muutaman kiinnostavan kirjan:
Seppo Häyrynen - Paavo Rissanen - Matti-Pekka Virtaniemi: Hiljaisuus puhuu (Kirjapaja, 1979)
Martti Siirala - Sirpa Kulonen: Syvissä raiteissa : kansallisen itsetunnon matka (WSOY, 1991)
Kirkon Martat ja Mariat (SKSK-Kustannus, 1987)

Antti Alhonsaari: Sisätöissä: kangistuneet uskonkäsitykset nurin, WSOY, 1988
Päällyksen kuva: Ben Kaila
Päällys: Ilkka Kärkkäinen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Kometen kommer

Kometen kommer on julkaistu 1946 nimellä Kometjakten (ja myös nimellä Mumintrollet på kometjakt). Kirjan tiedoissa sanotaan, että Kometen kommer on "i omarbetad version" Kometjakten-teoksesta.  Olisin ostanut käytettynä Kometjakten/Mumintrollet på kometjakten-version, mutta 350€ (tai Ruotsissa 4500 kr) eli n. 490€) on minun kirjabudjetilleni liian paljon. Pitääpä joku kerta Oulun reissulla käydä selaamassa, että miten ensimmäinen versio eroaa tästä Kometen kommer-versiosta - onko mahdollisesti eri piirroksia?
Olen lukenut suomennoksen Muumipeikko ja pyrstötähti 10-12-vuotiaana.  Jonkinlainen mielikuva tarinasta on jäänyt, lapsen mielessä pyrstötähti kuulosti pelottavalta.  Saatoinpa luulla, että nyt tännekin tulee tuollainen komeetta.
Olen lueskellut tätä Kometen kommer-kirjaa koko kesän. Ruotsinkieli on ollut melko helppoa ymmärtää, mutta en ole ollut "muumituulella",  moni muu kirja on kiinnostanut enemmän.

Muumit ovat rakentaneet sillan joen yli, juuri siihen kohtaan missä on Piisamirotan koti. Erään rankkasateisen illan jälkeen Muumipappa löytää Piisamirotan oveltaan litimärkänä. Piisamirotta sanoo:
"Jag är Bisamråttan,  sa den eländiga varelsen med svag röst. En hemlös bisamråtta. Halva huset sprack när ni byggde er bro över floden. Det gör förstås ingenting. Andra halva har regnat bort. Det gör ännu mindre.  För en filosof är det alldeles detsamma om han lever eller död men efter den här förkylningen är det mycket osäkert hur det ska gå med mig..."  (s. 19)

Piisamirotan "filosofoinnit" ovat hauskoja - tulee mieleen Nalle Puhin Ihaa.

Muumipeikko ja Nipsu lähtevät lautalla seilaaman jokea pitkin. Matkalla he tapaavat Nuuskamuikkusen.  Alkuteoksessa Tove Jansson käyttää Snusmumriken lisäksi pelkkä mumrik-sanaa. Suomeksi se kait olisi sitten "muikkunen".  Muumipeikko ja Nipsu menevät Nuuskamuikkusen kanssa granaattilouhokseen . Nipsu hurmioituu kiiltävistä kivistä.  Ja hän kysyy Nuuskamuikkuselta ovatko kivet hänen.   Nuuskamuikkunen vastaa:
"Så läng jag bor här, sa Snusmumriken obekymrad. Jag äger altt jag ser och känner mig glad åt. Hela jorden om du vill."  (s. 37)

Nuuskamuikkunen on pohdiskelija - nauttii elämästä, ilman maallisen omaisuuden omistamisen tuskaa.  Hänelle riittää teltta, piippu ja huuliharppu, vene ja onki.

Nuuskamuikkunen lähtee Muumipeikon ja Nipsun mukana lautalla.  Seuraavaksi he tapaavat Hemulin, joka pelastaa heidät joen putouksesta. Hemuli tutkii hyönteisiä niin intensiivisesti, ettei hän edes tajua pelastaneensa Muumipeikon, Nipsun ja Nuuskamuikkusen.   He kysyvät tietääkö Hemuli, onko tämä paikka "Ensliga Bergen" (en nyt muista miten tämä on käännetty suomeksi). Mutta Hemuli tietää vain, että täällä paljon mielenkiintoisia yöperhosia. Eikä hän myöskään tiedä missä on observatorio. Hemulia kiinnostaa vain yöperhoset.  Nipsu hiukan kujeilee Hemulin kustannuksella, kun hän ei tiedä mikä on komeetta.
"Vi letar bara efter kometer, sa Sniff. Är de sällsynt? frågade Hemulen intresserad.  Det kan man säga, svarade Snusmumriken. En vart hundrare år ungefär. Oerhört, sa Hemulen. En sån borde man få tag i. Hur det ser de ut?.....  Ännu en fråga, mina lärda vänner, hur livnär sig denna märkvärdiga insekt? Av hemuler, sa Sniff ock fnissade. Hemulen blev röd i ansiktet."  (s. 50)

Nuuskamuikkunen kertoo Muumipeikolle niiskuista. En muistanut, että he voivat vaihtaa väriä kuin kameleontit.  He matkaavat kohti observatoriota, jossa saavat professoreilta tietää milloin komeetta tulee. Muumipeikko on löytänyt kultaisen nilkkakorun, jonka Nuuskamuikkunen tietää kuuluvan Niiskuneidille.  Observatorin professorit sanovat, että Niiskuneiti on ollut täällä - Muumipeikko on jo niin ihastunut Niiskuneitiin, että unohtaa kysyä komeetasta, joten Nipsun on käytävä siitä kysymässä.  He jatkavat matkaansa, kunnes Muumipeikko kuulee Niiskuneidin huutavan apua.  He tapaavat myös Niiskuneidin veljen, Niiskun, joka huutaa: kamala puska syö minun siskoni! Muumipeikko hyökkää myrkyllisen puskan kimppuun Nuuskamuikkuselta saaman monitoimiveitsen kera huutaen hassunhauskoja "kirosanoja":

"Mark-krypare! Diskborste! ropade Mumintrollet..... Pott-borste! skrek trollet. Gamla råttsvans-pest! Du är som en mardröm efter en middag på en självdöd gris!" (s. 75)

Muumipeikko, Nipsu, Nuuskamuikkunen, Niisku ja Niiskuneiti matkaavat takaisin kohti Muumitaloa.  Ennen komeetan saapumista, he lähtevät rannalle ja yöpyvät luolassa.   Myös Piisamirotta tulee heidän mukaansa, vaikka ensin olikin sitä mieltä että se on turhaa. Ja sitten onkin komeetan aika:
"Och i samma sekund kom kometen ner över jorden, glödande och insvept i eld, och petroleumlampan föll omkull i sanden och slocknade. Klockan var precis 42 minuter och 4 skeunder över åtta."  (s. 147)

Kuinka sitten Muumilaakson ja koko maailman kävi, tuhosiko pyrstötähti sen - sen saatte itse selville kun luette tämän tarinan.

Seuraavaksi onkin vuorossa Trollkarlens hatt, kirjabudjettini menee nyt enimmäkseen opiskelukirjoihin, joista osan haluan ostaa itselleni, joten taidanpa laittaa joulupukille postia - toivon Tove Janssonin Trollkarlens hatt-kirjaa joululahjaksi :)
 Joulua odotellessa voinkin aloittaa Tove Janssonin romaanien lukemisen.  Ensimmäisenä on vuorossa Kuuntelija.   Nämä kirjat luen ensiksi suomeksi.  Kirjaa saisi ostettua käytettynä, mutta en taida näihinkään malttaa vielä sijoittaa lähes 100€/teos.  Kirja löytyy omasta kirjastostakin.

Tove Jansson: Kometen kommer, Schildts, 2010 (ilm. 1968)
kuvitus: Tove Jansson
kansikuvan suunnitellut Tove Janssonin kuvasta Jukka Aalto/Armadillo Graphics
Mistä hankittu: ostettu uutena Booky-verkkokaupasta 

Kirjastoalan opinnot alkoivat Oulussa

Torstaina minä ja mieheni ajoimme kohti Oulun Nallikaria, jossa oli majoituspaikkamme Sokos Hotelli Eden. Yhden pysähdyksen taktiikalla ajoimme Lapualta Ouluun pysähtyen Kalajoella syömään eväät pysähdysalueella.  Osasimme kertaheitolla Nallikarille - olimmehan siellä olleet koiranäyttelyssä edesmenneen Siiri-koiramme kanssa kolmisen vuotta sitten.  Ja opasteet olivat hyvät, eikä meidän navigaattorikaan ohjannut harhaan.
Minä vuokrasin Nallikarin leirintäalueelta valkoisen Jopon, jolla sitten perjantaiaamulla hyvissä ajoin pyöräilin kohti Teuvo Pakkalan katua Oulun ammattikorkeakoulun Liiketalouden yksikköön.  Sen verran epäilin omaa suunnistustaitoani, että pakotin mieheni torstai-illalla kävelyretkelle Nallikarilta Teuvo Pakkalan kadulle. Hienot kävely/pyöräilyreitit menivät Pikisaaren kautta kohti kaupunginkirjastoa ja kaupunginteatteria.  Pikkasen katsoimme tulostamaani karttaa, mutta mieheni osasi suunnistaa ilman sitäkin läpi kaupungin. Tiesin, että iltapäivästä meillä on Sote-kirjastosssa (nykyisin nimellä Professorintie kirjasto) tunti, joten sitä hiukan hermoilin, että osaanko Teuvo Pakkalan kadulta pyöräillä oikeaa pyörätietä. Mies sanoi, että ei siinä voi eksyä ajat vain tuosta suoraan.  10 km:n kävelymatkan oli hiukan rankka reilu kolmen tunnin ajomatkan jälkeen.  Emme ehtineet torstai-illalla kylpylän puolella ja olimme toisaalta aika väsyneitäkin.
Sen verran minä jännitin ensimmäistä KIR Suomi-verkkoryhmän lähipäivää (ja sitä että löydänkö varmasti sen Sote-kirjaston), että heräsin neljän aikaan yöllä. Kun en saanut unta, katselin kännykästä Google mapsin kautta satelliittikuvia pyörätiestä Teuvo Pakkalan kadulta Professorintie kirjastoon :)
Perjantaiaamulla aamupalan jälkeen lähdin hyvissä ajoin pyöräilemään kohti Teuvo Pakkalan katua.  Aikaa oli sen verran, että ehdin pyöräillä Professorintien kirjastollekin.  Pyörätie oli sinne helppo ja Oamkin sote-yksikkökin löytyi ja Paasi-rakennus, jossa kirjasto on - pihassa oli selkeä opaskartta.
Pyöräilin takaisin Liiketalouden yksikköön.  Löysin B-rakennuksen ja hetken aikaaa siellä kuljeskelin kunnes älysin mistä löytyy B3 ja 300-alkuiset luokat. Löysin aamun ensimmäisen luokan ja arvelin luokan edessä olevat ihmiset kirjastoalan opiskelijoiksi ja opettajan Jorma Niemitaloksi, jonka kanssa minulla olikin ensin tapaaminen opintojeni suunnitelmien kanssa - olihan tullut hyväksytyksi päiväopiskelijoitten ryhmään aikuislinjalla, ja sain mahdollisuuden siirtyä keväällä alkaneen KIR Suomi-verkkkoryhmän mukaan.  Päiväopiskelijaksi en olisi voinut alkaa - taloudellinen tilanteemme ei olisi kestänyt pelkkää opintutukeani.  Nyt voin opiskella verkossa ja hakea kokopäivätöitäkin.
Jännitin, että mitähän muut opiskelijat tuumaa kun tulen kesken vuoden, mutta minut otettiin niin ystävällisesti vastaan. 
Opettajan kanssa kävimme tarvittavat asiat läpi, hän näytti mistä löytyy Wallu ravintola ja Opintotoimisto. Sillä välin muut opiskelijat tekivät kirjallisuustenttiä. Odottelin luokan edessä ja tuppaudun ensimmäisten poistulleiden opiskelijoiden mukana lounaalle.  Sain ateriatukikortin, joten ruoka oli älyttömän halpa ja ruoka voli maittavaa.
Ensimmäinen tuntimme oli Tietotekniikka työvälineenä 2 eli opettelemme taulukkolaskentaa. Opettaja Jukka Karlström näytti Excelin perusteita ja kävimme läpi verkko-opiskelua ja verkossa tehtävää koetta - täytyy hankkia erillinen webkamera ennen sitä.
Toinen tuntimme oli Bibliotekssvenska.  Mieheni (ja tyttäreni) sanoivat minulle että turhaan stressaan sen ruotsin kanssa.  Tunnustan hakeneeni lainaksi muutaman ruotsin oppikirjan kirjastosta ja niitä selailin keskiviikkoillalla kotona ennen reissuun lähtöä. :) Ruotsin opettajamma Ida Valtonen oli erittäin mukava ja selkeästi puhui ruotsia.  Kyllä ne ruotsin sanat kummasti palautuivat mieleen ja ymmärsin hyvin paljon mitä puhuttiin.  Verkko-opinnot tulevatkin olemaan mielenkiintoisia - keskustelua ruotsiksi ja muutama kirjallinen tehtävä.
Ruotsin jälkeen pitikin ripeästi polkea Jopolla kohti Professorintien kirjastoa.  Opettajamme Sanna Savolainen kertoi  Oulun ammattikorkeakoulun kirjastosta ja esitteli Professorintien kirjastoa.  Hienot, uudehkot tilat olivat kirjastolla.
Vielä ripeämmin sain kirjastolta polkea kohti Nallikaria, koska polkupyörä täytyi palauttaa ennen kuutta - juuri viisi minuuttia ennen oli Nallikarin leirintäalueen pihassa. Pikkunen vastatuuli nosti hiukan hikeä pintaan, varsinkin kun peruskunto oli kesän aikana rapistunut.
Kävin syömässä Edenburgerin hotellin Aulabaarissa ja  ostin sieltä itselleni aamupalan ja välipalan kouluuun - aamupalalle en ehtinyt ja koululla ei ollut mikään kahvila auki. Sen jälkeen menimme mieheni kanssa kylpylän puolella.  Hän olikin ollut kylpylässä päivällä sillä aikaa, kun minä olin opiskelemassa.
Uni maistui hotellihuoneella pitkän päivän jälkeen.
Lauantaiaamulla lähdin ajoissa kävelemään kohti Teuvo Pakkalan katua - en viitsinyt toiselle päivälle vuokrata pyörää.  Hiukan jännitti Pikisaaressa kävellä varhain lauantaiaamulla, mutta tyttäreni soitti sopivasti kuulumisia kotoa, niin sain puhua hänen kanssaan niin kauan kun pääsen pusikkoisesta kohdasta pois.
Vähän ennen Teuvo Pakkalan katua minut saavutti yksi opiskelijoista - minut tunnisti varmasti hyvin punaruutuisesta repustani ja eipä Oulun keskustassakaan puoli kahdeksan aikaan ollut kovin liikennettä muutenkaan.
Aloitimme lauantaipäivän Innostartilla Jorma Niemitalon johdolla.  Mielenkiintoinen innovointiprojekti syksyllä tulossa.  Ensimmäinen tunti meni humoristisesti ja jäi hyvä fiilis Toimintaympäristön opinnoista - eiköhän se talous ja yhteiskuntakin tällä ikää jo kiinnosta paremmin kuin silloin nuorena likkana. :)
Ekalla tutortunnilla käytiin mieltä askarruttavia asioita läpi ja tulossa oleviin opintoihin liittyvä tutoropettaja Ulla Virranniemen kanssa.
Lounastauon jälkeen oli kirjastojen tietojärjestelmistä opettaja Minna Kamulan johdolla.  Tässä saakin perehtyä laajasti eri kirjastojärjestelmiin. Oli mielenkiintoista kuunnella mitä kokemuksia muilla opiskelijoilla oli kirjastotyön näkökulmasta tai asiakkaan näkökulmasta eri järjestelmistä. Oma kokemukseni 90-luvun alusta Ilmajoen kunnankirjastossa olevasta ensimmäisestä kirjastojärjestelmästä on jo unohtunut. Ainoa mikä on jäänyt mieleen on ne monisivuiset raportit, jotka otettiin isolla kirjoittimella reikäreunaiselle paperille.
Viimeinen tunti oli Asiantuntijaviestintää, jossa kävimme läpi niitä tehtäviä, joita tähän opintojaksoon kuuluu. Ensimmäinen tehtävä on kirjoittaa tiedote. Koulussa en vielä tiennyt mistä kirjoitan, mutta kotiin päästessäni oli oman kirjaston facebooksivulla mielenkiintoinen uutinen, josta sain idean.
Kaksi lähipäivää Oamk:ssa olivat antoisia ja mielenkiintoisia.  Oli mukava tavata kirjastoalan ihmisiä/opiskelijoita ja hienoa, että mukana on myös monen alan tutkinnon suorittaneita ja eri ammattialoilta. Marraskuussa tapaamme jälleen -  huomenna, maanantaina alkaa verkko-opiskelut. Olen jo suunnitellut kalenteriin milloin mitäkin aloitan ja merkinnyt seinäkalenteriin milloin onkin minkin tehtävän deadline.
Nallikarille ei tarvinnut enää minun kävellä, vaan mies tuli hakemaan Oulun Kärppien (tai mikä halli nyt lienee) hallin pihasta Oamkin vierestä.
Kotimatka alkoi kohti Etelä-Pohjanmaata, jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla. Pysähdyimme Kalajoen ABC:llä syömään.
Reissussa oli mukava olla mutta näinhän se on että "Home Sweet Home"
Tänä aamuna olen tutustunut Oivaan ja sen myötä Asioon ja moodleen. Kurssi-ilmoittautumiset näyttäisivät olevan ok siltä osin kuin mahdollista.  Tarvittavat tehtävät eri opintoaineista olen tulostanut itselleni muistilapuiksi ja järjestynyt aineittain mappiin.  Huomenna saatan hakea muutaman kirjan kirjastosta ja illalla sitten toivon että Ac-istunnot onnistuvat, ilman nettiongelmia.

Leif Blomqvistin Puutarhailta 2.9.2014 Lapualla

Eilen illalla oli Jokilaakson matkailupuutarhan kannatusyhdistyksen järjestämässä Puutarhaillassa. Luennoitsijana oli tietokirjailija Leif Blomqvist Blomqvistin Taimisto Oy:stä. Aiheena oli hedelmäpuut, marjat ja ruusut. Minun viherpeukaloni on melko raakiles, mutta ainakin tänä kesänä onnistuin pitämään hengissä ostamani tomaatin taimen - tomaattejakin on kasvanut ja kypsynyt :) Omenapuita meidän pihassa on kaksi kappaletta - harmi, kun en älynnyt ottaa omenia mukaan, niin olisin saattanut saada varmuuden, että mitä lajeja nuo meidän omenat ovat. 
Leifin tunnenkin serkkuni kautta, jonka mies hän on :) Tänäkään kesänä en sitten päässyt käymään heidän taimitarhalla - toivottavasti ensi vuonna ehtisimme tekemään pienen retken Lepplaxiin, matka kun ei ole täältä kovin pitkä.

Leif Blomqvist kertoi omenalajikkeista erinomaisin kuvaesimerkein, että minäkin en-niin-taitava-puutarhanomistaja ymmärsin. Luentoa elävöitti myös hauskat ja mielenkiintoiset tarinat omenoista. Omenalajikkeiden lisäksi sivuttiin omenapuiden hoitamista. Vielä voisi vanhaa omenapuuta leikata tässä syyskuun alussa - meidän omenapuut tosiaankin tarvisisivat lisäleikkausta.
Heräsi mielenkiinto erikoisempia hedelmäpuita/pensaita kohtaan kuten kriikunat.  Jos vain pieneen puutarhaamme sopisi, olisi ihana saada kirsikkapuu ja luumupuukin.
Marjoista jäi mieleen Neilikkomarja, Saskatoon ja Otson karkki eli "jättipuolukka", jota voisi kasvattaa kivikkokasvina.
Marjapensaita kyllä mahtuu takapihalle mustaherukan, punaherukan ja puolikuolleen karviasmarjapensaan viereen.

 Ensi keväänä ilmestyy suomennos Leif Blomqvistin ruusukirjasta Rosor i Norr (Leif Blomqvist, 2014)  Työnimi kirjalle on tällä hetkellä Pohjoisen ruusut - ihastuttavan kaunis ruusukirja, jossa tietoa mitkä ruusut kasvavat parhaiten täällä ja miten mitäkin ruusulajeista hoidetaan.  Tämän kirjan ostan äidilleni ensi vuonna äitienpäivälahjaksi :)
Ihastelin upeita ruusunkuvia samalla, kun kuuntelin Leif Blomqvistin tietoa ja tarinoita pohjoiseen sopivista ruusulajeista. Vaikken tuosta meidän ruusupensasaidasta kovin paljoa pidäkään, haluaisin jotakin ruusuja puutarhan puolellekin - isäni pitää myös ruusuista enemmän kuin äitini :)

Äidille ostin omistuskirjoituksella Puutarhan hedelmäpuut-kirjan, joka häneltä vielä puuttui. Teen varmaankin noista kolme kirjasta jossain vaiheessa oman blogipostauksen, kun lainaan niitä äidin kirjahyllystä. :)

Kiitos Jokilaakson matkailupuutarhan kannatusyhdistykselle ja Leif Blomqvistille mielenkiintoisesta ja mukavasta puutarhaillasta! Minut saa toistekkin osallistumaan puutarha-aiheiselle luennolle - ehkäpä näistä se minun viherpeukalokin kypsyy raakileesta :)