Kaikkea kirjasta

Mirdjan voimakas rakkauden ja rakkaudettomuuden taistelu vie hänet hulluuteen. Tarina on surullinen, mutta silti maagisen kiehtova - Mirdja jää ajatuksiini vielä monen viikon jälkeenkin.  Kirjan ulkoasu Kirjan kansi on tyyliltään sopivan hienostunut. Kaunis piirroskuva naisesta – oma mielikuvani Mirdjasta on hiukan erilainen.   Ajattelen hänet enemmän romaninaisen näköiseksi.   Kirjan nimitietojen fontti on kookas ja selkeä.   Kustantajan nimi on poikkeuksellisesti kannen yläosassa suurella fontilla.   Tummansininen tausta tuo esiin punaisella tekstillä kirjoitetun kirjan nimen.   Kansi kuvastaa 80-luvun painoksen kantta. Kirjan kansi ei välttämättä houkuttele lukemaan, mutta kirjailijan nimi kylläkin. L. Onervan teokset ovat siellä klassikkojen lukulistallani – opiskelutehtävän myötä tuli tämä teos valittua. 7.12 Kirjan tarina sijoittuu 1900-luvun alkuun, aikaan ennen Suomen itsenäistymistä.   Pääosassa on sivistyneistö ja taiteilijapiirit.   Mirdja on nuori nai

Kirsi Hutrin tekstit tuovat talven ja joulun tunnelmaa tässä lastenkirjassa, jossa on  tontun talvinen tarina sekä tietoa metsän eläimistä.  Tom Björklundin kauniit piirroskuvat esittävät metsän eläimet luonnollisen näköisinä. Luen tämän kirjan joka joulu, talven aloituksena.  Tänä vuonna se on antanut lohtua lumettomaan joulukuuhun. Tämän kirjan kansi ja kuvat ovat lumoavan kauniit. Lumikuningatar on surullinen tarina, jolla kuitenkin on onnellinen loppu.  Olikohan viime joulunaikaan kun televisiosta tuli Lumikuningatar-baletti Ylen Teemalta.  Haaveeni on jonain päivänä päästä teatteriin katsomaan balettia - Lumikuningatar on yksi suosikeistani. Christian Birminghamin lumoavat kuvat tekevät tästä kirjasta kauniin. Anna-Mari Kaskisen runot koskettavat ja enkelikirjat ovat yksi lempikirjateemoistani.  Salli Parikan kuvitus ei aivan niin paljon minua ihastuta kuin esimerkiksi Minna Immosen. Tämän enkelikirjan luin tänään, Lucian päivän iltana. Tämä runo kosketti minu

Marraskuussa oli lukuhaasteena lukea joka päivä  kolmisenkymmentä sivua kaunokirjallisuutta. Tästä haasteesta en selvinnyt läheskään joka päivä - luin välillä oppikirjoja, tietokirjoja, aikakauslehtiä ja sanomalehtiä.  Saattoipa jokin päivä mennä niinkin, että ainut teksti mitä lueskelin olivat facebook-päivitykset :) Marraskuiset kaunokirjalliset lukuhetkeni sisälsivät: Sanni Antelo: Ihmeelinen taulu 56 sivua Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli  152 sivua/398, jäi kesken lukupiirikirja Orvokki Autio: Kotipesä 251 sivua Etelä-Pohojalaanen vitsiceeree (äänikirja) Jouni Hynynen: Paskapuhetta (äänikirja, 2 cd:tä) jäi kesken Sirpa Kähkönen: Kuu taskussa 299 sivua  Miguel de Unamuno: Pyhän miehen uhri 111 sivua Lasse Lehtinen: Hiihtävä hautaustoimisto 221 sivua Johann Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat: jälkimmäinen kokoelma 145 sivua Nelisenkymmentä sivua päivää kohti kaunokirjallisista lukuhetkistäni kertyi kuitenkin. Kirjastoalan opiskeluuni kuuluu tammikuu

Vänrikki Stålin tarinat: jälkimmäinen kokoelma kuuluu Kirjallisuus II-opintojaksoni Kirjallisuusseminaariin luettaviin teoksiin. Seminaarin lisäksi opintojaksoon kuuluu lukupäiväkirjan pitäminen.   Pidän siis täällä kirjablogissani opiskeluihini liittyvää lukupäiväkirjaa.   Näistä kirjoista teen tehtävän mukaisen pohdinnan, muutoinhan kirjablogini tekstit ovat vapaampaa kirjoittelua lukemistani kirjoista.   Merkitsen jokaisen lukupäiväkirjakirjoitukseni otsikkoon sulkuihin sanan lukupäiväkirja, erotuksena muista kirjoituksistani - tämä lähinnä itselleni (toki käytän myös tunnistetta lukupäiväkirja). Kirjan ulkoasu Vänrikki Stålin tarinat: jälkimäinen kokoelma -teoksen kansi on minulle ennestään tuttu.   Tätä painosta on tullut kirjakaupassa myytyä, samoin Vänrikki Stålin tarinat: ensimmäinen kokoelma-teosta.   Kirjan kansi on kaunis ja se kuvaa teoksen uutta suomennosta, mutta myös sitä, että kirja on klassikko. Kirjan kannessa olevat teostiedot ovat selkeät fontil