Kaikkea kirjasta

Osallistuin toisen kerran Hemgellisen musiikin festareille Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksessa Lapualla. Ensimmäisen kerta taisi olla vuosi 2011. Silloinkin esiintyi mm. Viktor Klimenko ja Nina Åström.  Tänä vuonna en halunnut mennä kuuntelemaan Viktor Klimenkoa. Pidän hänen lauluistaan ja lauluäänesta, mutta olen eri mieltä joistakin hänen uskonnollisista mielipiteistä - sen huomasin tuolloin muutama kesä sitten.  Tänä kesänä osallistuin ensimmäisen kerran hengellisten laulujen yhteislaulutilaisuuteen. Minä tykkään yhteislaulutilaisuuksista - siellä uskaltaa laulaa vaikka ois minkälaanen laulunääni :)  Laulamisesta ei välillä tullut mitään, kun osa lauluista toi koskettavia muistoja - osa lauluista meni syvälle sydämeeni juuri tuona hetkenä. Nuorimmaisen ollessa juuri nyt viimeisiä päiviään rippileirillä Kaaranmännikössä, on omat rippimuistot herkästi mielessä.  Ilman liikutusta en pystynyt rippilauluani laulamaan. Rippinuori vm-1986 Ilmajoen seurakunta, rippilauluni: 1. H

Isonkyrön seurakunta on järjestänyt jo muutamana kesänä lukupiirin. Olin niin innoissani, kun pääsisin kesälläkin osallistumaan lukupiiriin. Mutta asiat eivät sitten menneetkään sillä tavoin, että olisin päässyt tämän kesän ensimmäiseen tapaamiseen...  mutta kesälukupiirikirjan, Anthony de Mellon Havahtuminen olen jo lukenut ennen juhannusta.  Hänen teoksiin olen jo pidemmän aikaa ajatellut tutustuvani, onhan omassakin kirjahyllyssäni ollut jo vuosia de Mellon Katseleminen-teos. Anthony de Mello, S.J . (1931-1987) olin intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti. Hän isännöi uransa aikana useita hengellisiä kokouksia ja hänet tunnettiin taitavana puhujana. Hän toimi sielunhoidon koulutukseen keskittyvän Sadhana-instituutin johtajana Poonassa, Intiassa.  Hän kuoli yllättäen sydänkohtaukseen New Yorkissa 55-vuotiaana. de  Mellon muissa teoksissa on seuraavalaiset tekstit: Isä Anthony de Mellon kirjat on kirjoitettu eri  uskontoihin kuuluvien, agnostikkojen ja ateistien a

Kolmannen päivän istuin jälleen tutussa auditoriossa. Ehdin muutaman sanasen vaihtamaan Ulla-openkin kanssa ennen ensimmäistä luentoa. Luovasti töissä? -aiheesta kertoi kasvatustieteen professori Juha T. Hakala Jyväskylän yliopistosta. Perjantaiaamun ensimmäinen luento antoi uutta intoa omaan luovuuteen töissä/opiskelussa. Juha T. Hakalan oivalliset esimerkit ja ajatukset sai hihittelemäänkin. " Jotta näkee, tarvitsee haukan siivet - ja etäisyyttä! "  (Veikko Huovinen) Kirjoittamisen kammosta pääsee, kun laittaa riman riittävän alhaalle. Kirjoittaa esimerkiksi 5 sivua/viikko Kun asettaa riman korkealle, alitat sen - seuraa pettymyksiä ja tyytymättömyyttä. Kun lasket rimaa ja ylität sen - saat sisäisiä palkkioita. Toki on otettava huomioon mistä asiasta on kyse. Luovuuden viholliset -kiire -stressi -fyysinen puute -arvostuksen puute -tulevaa koskeva epävarmuus -voimakas kilpailutilanne -valintojen rajoittaminen -tiukat säännöt -pinttyneet tavat -vahv

Juhannuspäivän lukuhetkeen valitsin Leena Krohnin Näkki: kertomus vesirajasta .  Tarina perustuu vanhaan pohjoismaiseen mytologiaan Näkistä, joka juhannusyönä nousee vedestä juhlakansan keskelle tanssimaan. Minunkin vanhempani pelottelivat minua lapsena, että Näkki vie jos menen liian lähelle keväällä talomme lähellä olevia isoja laskuojia.  Olisi varmaan järkevämpää ollut selittää, että siihen kylmään virtaavaan veteen voi hukkua.  Näkillä pelottelu sai vain enemmän menemään kurkistelemaan ojan reunalle, että näkyykö sitä Näkkiä. Minä ajattelin, että Näkki olisi naispuolinen, mutta tässä tarinassa se on miespuolinen.  Minut meinasi "Näkki viedä" noin 10-vuotiaana, kun menin kahden kaverini ja heidän beaglen kanssa luoman rantaan keväällä, vaikka meitä oli sinne kielletty menemästä. Luoma oli kevätulvien aikaan täynnä virtaavaa vettä. Minä istuin kivellä ja pidin beaglen taluttimesta.  Koira hyppäsi veteen ja minä perässä.  Mulla oli äidin kumisaappaat ja ne irtosivat jala

Yöttömänä yönä lueskelin Juhannustansseja.  Romaania en ole aikaisemmin lukenut, mutta jonkinlainen muistikuva on Juhannustanssit -elokuvasta 80-luvulta. Tämän kirjan painos on muuttamaton laitos. Tässä romaanipainoksessa ovat siis ne jumalanpilkka-syytteeseen johtaneet tekstitkin.  Joku lukija olikin ne merkinnyt lyijkynällä tähän kirjaan (alku- ja loppupaikan). Olihan se aikamoista tekstiä ja ymmärrän, että sitä on paheksuttukin - onko sanat romaanihenkilön ajatusmaailmaa vai kirjalijan?  Juopuneiden suusta on kuultu ennenkin sekavaa tekstiä.... Minulle kirjan tarina tuntui saman aiheen/asian junnaamiselta - panemiselta pusikoissa. Toki niiden tapahtumien välissä pohdittiin elämää ja yhteiskuntaa muutenkin - viinahöyryjen lomassa. Huvittavin kohtaus oli yhdistys Siweyden Turwan kokoukset. Romaanissa kuvattiin juhannustansseja usemman henkilön näkökulmasta - linja-autokuski Lasse, opiskelija Paavo, orkesterinväki jne.  Traaginen loppu pysähdytti - en muista, miten Juhannustanssi

Elsa Heporaudan tiesin nimeltä, mutta olin unohtanut, että hän oli perustamassa Kalevalaisten Naisten yhdistystä 1935 sekä Kalevala Koru-yritystä 1937.  Saaren juhannus -romaanin löysin Kirjasammosta, kun tein Kirjahyllyyni Juhannusromaanit (kotimainen kirjallisuus) -listan.  Kirja löytyi lähikirjastostani, Lapuan kaupunginkirjastosta.  Kirja kuuluu Patruunatehtaan kokoelmaan . Patruunatehtaalla on ollut oma kirjasto ja nämä kirjat on lahjoittettu 1960-luvulla kirjastolle.  Suurin osa kirjoista on kauniita kovakantisia, kuten kuvassa oleva Saaren juhannus. Kirjan selkämyksessä on numero 821 ja sama numero on kirjoittetu kirjan etulehdelle Valtion patruunatehtaan leiman päälle. Tästä voi päätellä, että kirjat on sidottu Valtion patruunatehdasta varten näihin kovakantisiin kansiin.  Yritin etsiä netistä, löytyisikö Saaren juhannus-romaanille kuvallista kantta, mutta löysin vain antikvariaatin sivulta nidotun painoksen kuvan . Saaren juhannus-romaani on julkaistu vuonna 1936. Kirjan

Torstaina oli kolme eri ohjelmaa päällekäin. Piti tovin tuumailla, että mihin sitä nyt osallistuu, kun kaikki luennot kiinnostivia. Ilmeisesti materiaalit voi lukea kirjastopaivat2015.com -sivulta niidenkin osalta, mihin en voinut osallistua. Valitsin koko päiväksi saman auditorion aiheella Lukeminen ja uudet lukutavat .  Ensimmäisen Kirjailijapuheenvuoron piti Tommi Liimatta . Kirjallisuus/musiikkisivistyksessäni oli jälleen nimiaukko. Absoluuttinen Nollapiste sentään oli tuttu nimi.  (muistiani kuitenkin on virkistettävä, joten kuuntelen AN:n videoita tässä samalla). Tommi Liimatta ihastuttavan erinomainen vakailmeinen ironis-huumorinenkin puhetyyli vei mennessään.  Kameralainauspelko ja kirjastotyöläisen kuvaus oli hulvatonta.  Oli mielenkiintoista kuulla artistin biisien tekemisestä ja kirjailijan teoksista - Jeppis menee lukulistalle (olihan tuo kirjankansi tutunnäköinen). Samaan ikäluokkaan kuuluvana levyjen kopiominen kasetille oli tuttu juttu - kaikkea sitä ihmisen päähän p

Osallistuin Kirjastopäiville Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman opiskelijana.  Siitä onkin yli 20 vuotta aikaa, kun viimeksi olen ollut Kirjastopäivillä Kajaanissa 1991. Silloin pääsin sinne työantajani Ilmajoen kunnankirjaston kautta, jossa työskentelin vs. kirjastovirkailijana. Naapuripitäjässä asuvana lähdin aamusella autolla kohti Seinäjoen uimahallin takana olevaa parkkialuetta (opiskelija-akan budjetista on nyt pakko säästää parkkimaksut lounaaseen :) ). En päässyt kotoani, Lapuan kirkkoa pidemmälle, kun oli pysähdyttävä poliisien puhallusratsiaan. Poliisi hiukan peruutti, kun meidän autossa ei toimi (jälleen kerran) kuskin etulasi ja minä melko reippaasti avasin oven ja hihkaasin jotta "lasi ei aukee". No, puhaltaminen sujui hyvin ovenraostakin ja minulle toivotettiin hyvää matkaa :) Seinäjoelle saavuin sopivaan aikaan.  Kävelin joen rantaa pitkin kohti Framia. Vielä oli hyvin rauhallista hiukan ennen yhdeksää. Ilmoittautumispis