Hengellisen musiikin festivaalit Lapua 26-27.2015

Osallistuin toisen kerran Hemgellisen musiikin festareille Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksessa Lapualla. Ensimmäisen kerta taisi olla vuosi 2011. Silloinkin esiintyi mm. Viktor Klimenko ja Nina Åström.  Tänä vuonna en halunnut mennä kuuntelemaan Viktor Klimenkoa. Pidän hänen lauluistaan ja lauluäänesta, mutta olen eri mieltä joistakin hänen uskonnollisista mielipiteistä - sen huomasin tuolloin muutama kesä sitten. 

Tänä kesänä osallistuin ensimmäisen kerran hengellisten laulujen yhteislaulutilaisuuteen. Minä tykkään yhteislaulutilaisuuksista - siellä uskaltaa laulaa vaikka ois minkälaanen laulunääni :) 
Laulamisesta ei välillä tullut mitään, kun osa lauluista toi koskettavia muistoja - osa lauluista meni syvälle sydämeeni juuri tuona hetkenä.
Nuorimmaisen ollessa juuri nyt viimeisiä päiviään rippileirillä Kaaranmännikössä, on omat rippimuistot herkästi mielessä.  Ilman liikutusta en pystynyt rippilauluani laulamaan.

Rippinuori vm-1986 Ilmajoen seurakunta, rippilauluni:

1.
Herra, kädelläsi
asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat
uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

2.
Herra, kädelläsi
iloita mä saan,
se on rikas käsi antamaan.
Siellä armahdusta
meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.3.
Herra, kädelläsi
itkeä mä saan,
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti,
pahuus ihmisten,
anteeksi soi risti kaiken sen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

4.
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Sanat: Anna-Mari Kaskinen Sävellys: Pekka Simojoki 

Pekka Simojoen esittämänä 

Vaikka moni lauluista on hyvinkin melankolisia ja saa kyyneleet silmiini, oli siellä muutama iloisempikin laulu kuten  Rauhanruhtinas

Yhteislaulujen jälkeen esiintyi Nina Åström. Tykästyin jo muutama kesä sitten hänen laulunääneen ja siihen lempeään tapaan, miten hän kertoo uskonasioista. Olikohan se viime jouluna kun katsoin  televisiosta koskettavan musiikkiohjelman Ninasta ja hänen lauluistaan. Nina esiintyi myös heinäkuussa Teuvan torilla.   Hänen uusimman cd:n haluan itselleni (Ninan musiikkia ei ole Spotifyssa) - nyt ei ollut rahaa ostaa mitään.

  

Nina Åström: Minun aarteeni:  lauluja Hilja Aaltosen sydämeltä (2014)

Perjantai-illalla en enempää jäänyt musiikkia kuuntelemaan - sadekin sopivasti lakkasi kävellessäni festarialueelta Patruunahallin parkkipaikalle.

Lauantain festari-illan aloitin Exitin keikalla.  Esiintymisteltta olikin tupaten täynnä. Minua se ei haitannut, sillä mielelläni seisoskelin teltan takaosassa jammailemassa ja laulamassa.  Hyvinhän esiintyminen näkyi screeninkin kautta.  Exitin olen nähnyt kerran aikaisemmin Ilmajoen yläasteen salissa 90-luvun alkupuolella. Onhan tässä vuosia vierähtänyt etten ole livegospelia ollut kuuntelemassa. Toisaalta minulla on yhä Provinssikin käymättä ja moni muu festari, keikoista ny puhumattakaan.  Vaan eipä se ole myöhäistä vieläkään - keski-ikääsenä :) Elokuussa saatan päästä Ilmajoelle kuuntelemaan jälleen kerran Exitiä. Eikä Isoonkyröönkään pitkä olisi ajella lokakuussa.  Ja Kauhavalle ny ainakin marraskuussa! Kirjastosta lainailen Pekka Simojoen kirjoja. Ehkä niistä jonkun vielä löydän omaankin kirjahyllyyn.  

Exitin jälkeen yllätysvieraana esiintyi Tuula Portin, Lapuan oma likka.  Häneltäkin on tulossa levy Risti vain jäljelle jää: viiskielisen lauluja Ihan mukavan kuuloinen ääni Tuulallakin on ja hän esiintyi ihanan lempeästi hymyilevänä.

Jukka Lempilampi esiintyi vaimonsa Tove Leppilammen kanssa.  Olen ollut kuuntelemassa 80-luvun alussa Seinäjoen ammattikoululla isäni kanssa Jukkaa ja Outi Terhoa. Olin varmaan silloin 15-vuotias, koska rippikoulun jälkeen kiinnostuin gospelmusiikista. Vuosien varrella gospelmusiikki on pysynyt vaihtelevasti. Tänä vuonna se on ollut yhä enemmän kuuntelussa - kiitos Saraste, ksl ja Vanamo. Muutama tuttukin laulu löytyi Leppilampien esityksestä. Vaikutuin suuresti tästä sanattomasta laulusta, voice poetrysta. 

 Jukka Leppilampi: Jumalan valtakunta  - muistoja 80-luvulta

Festarit päättettiin rokkaamalla Vanamon tahtiin. Kuulin heitä talvella ekan kerran Lapuan Urheilutalolla - poikien musa vei mennessään keski-ikääsen pohojaalasakan.  Laulujen sanat ja sävelet on mun mieleistä musaa  - I love guitars ♥  Pääsihän sitä tälläkin keikalla jammailemaan, laulamaan ja hyppimään - ei tarvinnu koko aikaa penkis istua :)  Meikäläisen kunto vaan loppu encoren loppuhyppelyissä kesken - ei keski-ikäänen pohojaalasakka jaksa :D  Tämän Vanamon biisin myötä odotellaan heidän uutta musavideota - ja jostain mä säästän rahat heidän levyynsä (Spotifystä toki löytyy pari biisiä :) )

Vanamo: Voi rakkaus kuolla

Suomigospelin historiasta voi lukea tästä kirjasta: 

 Kahden maan kansalaiset : Suomi-gospelin historiaa (Suomen lähetysseura, 2005)

Havahtuminen

Isonkyrön seurakunta on järjestänyt jo muutamana kesänä lukupiirin. Olin niin innoissani, kun pääsisin kesälläkin osallistumaan lukupiiriin. Mutta asiat eivät sitten menneetkään sillä tavoin, että olisin päässyt tämän kesän ensimmäiseen tapaamiseen...  mutta kesälukupiirikirjan, Anthony de Mellon Havahtuminen olen jo lukenut ennen juhannusta.  Hänen teoksiin olen jo pidemmän aikaa ajatellut tutustuvani, onhan omassakin kirjahyllyssäni ollut jo vuosia de Mellon Katseleminen-teos.

Anthony de Mello, S.J. (1931-1987) olin intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti. Hän isännöi uransa aikana useita hengellisiä kokouksia ja hänet tunnettiin taitavana puhujana. Hän toimi sielunhoidon koulutukseen keskittyvän Sadhana-instituutin johtajana Poonassa, Intiassa.  Hän kuoli yllättäen sydänkohtaukseen New Yorkissa 55-vuotiaana.

de  Mellon muissa teoksissa on seuraavalaiset tekstit:

Isä Anthony de Mellon kirjat on kirjoitettu eri  uskontoihin kuuluvien, agnostikkojen ja ateistien avuksi heidän hengellisessä etsinnässään moniuskontoisessa ympäristössä, eikä tekijä ole tarkoittanut niitä katolilaisten uskovien kristillisitä oppia tai dogmaa noudattaviksi opeiksi.

Jesuiittajärjestölle, johon kuulumisestani tunnen niin ylpeyttä kuin arvottomuuttakin. Huolimatta lukuisista viittauksista Jeesukseen Kristukseen, jonka oppilaaksi tekijä tunnustautuu, tämä kirja on tarkoitettu kaikenlaisten hengellisten suuntausten ihmisille - sääntökuntalaisille, uskonnottomille, agnostikoille, ateisteille.

Jesuiittapapeista olen kuullut ja lukenut romaaneissa, mutta oman muistini virkistykseksi oli katsottava wikipediasta tarkemmin. Jesuiitat eli jesuiittaveljestö (Societas Jesu; J.S.; kirjaimet ovat de Mellon nimen perässä jesuiittaveljestön tunnus) on katolisen kirkon sääntökunta ja sotilaallinen osasto. Romaaneissa olen saanut negatiivisen kuvan jesuiitoista, joka johtunee vastauskonpuhdistuksesta.  Miten paljon onkaan (ja saatetaan yhä henkisesti, ei niinkään fyysisesti) uskontojen "luvalla" saatu pahaankin aikaa - minulle uskonto/uskonnot ovat näyttäytyneet myönteisinä ja henkistä voimaa antavina.  Kavahdan ja vältän yhteisöjä ja henkilöitä, jotka "painostavat" uskonasioilla.  Suomessa ei ilmeisesti tällä hetkellä ole jesuiitoja, Ruotsissa niitä on muutama.  Mielenkiintoinen kirja luettavaksi on Leena Kurki: Kasva vapaaksi: matka jesuiittojen kasvatusajatteluun (Kirjapaja, 2004).

Havahtuminen-teoksesta löysin monia kohtia, jotka saivat minut pohtimaan omaa elämääni sekä koko maailmaa.  Olen poiminut tähän otteita kirjasta ja niistä puhjenneita ajatuksiani. Havahtuminen, kuten tässä kesäkuussa lukemani muutkin de Mellon teokset ovat rauhallisen lukuhetken kirjoja.  Niiden pariin haluaa palata yhä uudelleen, lukien lyhyitä paloja mietiskellen - joka lukukerralla löytäen jonkin uuden oivalluksen, voiman hengellisyyteen.

"Haluatte kai toivoa jotakin parempaa kuin se, mitä teillä on juuri nyt. Muutoin ette toivoisi. Silloin kuitenkin unohdatte, että teillä joka tapauksessa on jo kaikki, vaikka ette tiedä sitä. Miksi ette keskity siihen, mikä on, sen sijaan, että unohdatte nykyhetken ja haaveilette paremmasta tulevaisuudesta? Tulevaisuus on vain uusi ansa" (s. 33)

Tämä oli ensimmäisen tekstinpalanen, joka minut pysähdytti. Toisinaan haaveilen ja unelmoin tulevaisuudesta niin paljon, että melkein unohdan elää nykyisyyttä. Moni kaunis asia, moni elämys saattaa silloin mennä ohitseni huomaamattani. Ja kun pohdin nykyistä elämääni, huomaan miten moni asia on hyvin juuri nyt, miten paljon elämä on minulle antanut - on vain niin helppoa paeta unelmiin pienienkin vastoinkäymisten sattuessa...

"Kuka teissä elää? On aika kammottavaa huomata tämä. Luulette olevanne vapaita, mutta todennäköisesti ei ole ainuttakaan elettä, ajatusta, tunnetta, asennetta, uskomusta, joka ei ole peräisin joltakin toiselta. Eikö ole kamalaa? Ettekä te tiedä sitä. Mitä sanoinkaan teihin pakotetusta mekaanisesta elämästä? Tietyt asiat herättävät teissä voimakkaita tunteita ja uskotte itse tuntevanne niitä, mutta onko asia todella niin? Vaatii paljon tietoisuutta ymmärtää, että tämä jota kutsutte "minäksi" onkin ehkä vain menneitten kokemustenne, ehdollistumisenne ja ohjelmontinne kasautuma." (s. 41)

Enpä ole näin syvällisesti ajattelut minuuttani.  Minua se ei haittaa, että minuuteni koostuu muilta opetuista/omaksutuista asioista ja eleistä - minusta se on vuorovaikutusta.

"Monet olettavat virheellisesti, että ilman kiukun, vastenmielisyyden tai vihan kaltaisia kielteisiä tunteita ihminen ei tee tilanteelle mitään. Ei, ei toki! Heittäydytte toimintaan, mutta tunteet eivät vaikuta teihin. Teistä tulee hyvin herkkiä ympärille oleville asioille ja ihmisille. Herkkyyden tappaa se, mitä voisi kutsua "ehdollistetuksi minäksi": kun samastutte siinä määrin havaintojen kohteena olevan "minän" kanssa, kun se kasvaa niin suureksi, että ette voi nähdä asioita objektiivisesti ja niihin kiinnittymättä. On hyvin tärkeää, että ryhtyessänne toimintaan kykenette näkemään asiat kiinnittymättä niihin. Kielteiset tunteet kuitenkin estävät tämän." (s. 48)

En ajattele, että kiukku saisi minut tekemään tilanteelle jotakin, päinvastoin, saatan kiukuspäissäni lamaantuakin.  Mutta jos en saisi näitäkin tunteita välillä purkaa, tuntisin itseni tukahdutetuksi. Se miten voimakkaasti kiukuntunnetta esimerkiksi kohdistaa toiseen ihmiseen, voisi toisinaan hillitä.  Toisinsanoen voisi purkaa kiukkuansa johonkin muuhun ei-elävään olioon - en kyllä koe omakseni tavaroiden paiskimistakaan.  Ja enempin höyryjen laskiessa voisi keskustella/väitellä asiasta toisen ihmisen kanssa.  Mutta monestihan kiukku purkautuu ainakin minulla hyvin yhtäkkisellä temperamentilla ja kohteena on useinmiten rakas mieheni... harvemmin olen esimerkiksi työyhteisössä kiukutellut. 

"Nautin seurastanne takertumatta teihin. Todellisuudessa en nauti teistä, vaan jostakin, joka on sekä teitä että minua suurempi. Se on jotakin, jonka olen löytänyt: eräänlainen sinfonia, orkesteri joka soittaa teidän läsnäollessanne yhtä kappaletta, mutta kun lähdette, se ei lakkaa soittamasta. Kun tapaan toisen ihmisen, se soittaa toista kappaletta, joka myös on hyvin viihdyttävää. Ja kun olen yksin, se soittaa yhä. Orkesterilla on laaja ohjelmisto eikä se lakkaa koskaan soittamasta." (s. 49)

Tämä on kauniisti sanottu toisen ihmisen kohtaamisesta.  Niistä kohtaamisista voi nauttia myös yksinäisyydessäkin.

"Tälläista on itsensä katseleminen. Kukaan ei voi näyttää teille, miten se tapahtuu, koska silloin teille annettaisiin tekniikka, teidät ohjelmoitaisiin. Mutta tarkkailkaa itseänne. Kun puhutte jollekin ihmiselle, oletteko siitä tietoinen vai samastutteko vain puheeseenne? Kun suutuitte jollekin ihmiselle, olitteko tietoinen siitä, että olitte kiukkuinen vai samastuitteko yksinkertaisesti kiukkuunne? Tutkistelitteko kokemustanne myöhemin ajan kanssa ja yritittekö ymmärtää sitä? Mistä se syntyi? Mikä sai sen aikaan? En tunne tietoisuuteen mitään muuta tietä. Voitte muuttaa vain sellaista, minkä ymmärrätte. Sen, mitä ette ymmärrä ja josta ette ole tietoisia, tukahdutatte. Ette muutu. Mutta kun ymmärrätte sen, se muuttuu." (s. 51)

Pohdin aika useinkin jälkikäteen epämiellyttäviä tilanteita. Miten käyttäydyin, mitä sanoin, miten toinen käyttäyi ja sanoi.  Toisinaan ajattelen, että olisin voinut sanoa asian selkeämmin, paremmin valituin sanoin.  Ilmeitä ja eleitä on aika vaikea muuttaa toisenlaisiksi - ne tulevat niin luonnostaan ja itse ei aina edes huomaan miten reagoi, kunnes toinen sanoo ilmeistäsi.

"Olette paljon energisempiä, olette enemmän elossa. Ihmiset ajattelevat, että ilman halujaan he olisivat kuin kuolleita puita. Mutta tosiasiallisesti he lakkaavat olemasta jännittyneitä. Hankkitukaa eroon epäonnistumisen pelostanne, lakatkaa jännittämästä menestyksenne tähden, niin muututte omaksi itseksenne, rentoutuneeksi omaksi itseksenne. Ette aja enää jarrut päällä." (s. 53)

Miksi sitä pelkää ja häpeää epäonnistumisiaan, vaikka ei halua olla täydellinen?  Miksi niitä pelkää jo etukäteen ja sillä tavoin ei uskalla edes yrittää? Pieni jännitys ei haittaa, vaan se antaa jonkinlaisen perhosen hipaisun - minä uskallan ja minä haluan tehdä tämän. 

"Astutte itsenne ulkopuolelle ja katselette masennusta ettekä samastu siihen. Ette te elettäkään pääästäksenne siitä eroon, suostutte tyynesti jatkamaan elämäänne ja odottamaan, että se menee ohi ja katoaa. Jos ette tiedä, mitä sellainen tarkoittaa, teillä on hieno elämys edessäpäin. Entä ahdistus? Siinä se tulee taas, mutta se ei vaivaa teitä. Eikö ole outoa? Olette ahdistuneita, mutta se ei vaivaa." (s. 54)

Tämän tekstin muistin, kun jälleen kerran heräsin kolmen aikaan yöllä ja tuntui, että kaikki asiat murehduttaa ja kaikki asiat ovat pielessä.  Ennen huokailin, nousin ylös, yritin lukea kirjaa siinä onnistumatta.  Lopulta nukahdin väsyneenä.  Nyt annoin tunteen tulla rauhassa mitään erityistä ajattelematta, tunsin vain pientä "kipua" sydämessäni ja tähän tunteeseen pikkuhiljaa nukahdin. En ole kokenut pitkäaikaista masennusta - en tiedä onnistuisiko sellaisesta tilasta toipuminen tai selvityminen tällä tavoin.

"Voiko ruusu sanoa: lahjoitan tuoksuni vain hyvill ihmisille, jotka haistelevat minua, mutta pidätän sen pahoilta? Vai voiko lamppu sanoa: annan valoni vain tässä huoneessa oleville hyville ihmisille, mutta pidätän sen pahoilta? Tai voiko puu sanoa: annan varjoni vain hyville ihmisille, jotka lepäävät suojassani, mutta pidätän sen pahoilta? Nämä vertauskuvat kertovat, minkälainen rakkaus on." (s. 55)

Niin, auttaako pahuuden sulkeminen pimeyteen? Voiko sitä sulkea kokonaan? Miten paljon maailmassa riittää rakkautta?

"Olkaa tietoisia lähtökohdistanne, siitä mikä motivoi teitä. Elämä ilman tietoisuutta ei ole elämisen arvoista"  (s. 60)

Tämän sitaatin lisään omiin motivaatiota lisääviin teksteihin - niistä voisinkin tehdä motivaatiokirjasen itselle, kuvien kera.

"Ei ole olemasssa mitään selitystä, jonka avulla maailman kaikki kärsimykset, pahuudet, kidutukset, tuhoaminen ja nälkä voitaisiin selittää pois! Ette voi koskaan selittää sitä. Voitte uskonnollisten tai muiden kaavojen avulla urhoollisesti yrittää, mutta ette selitä sitä koskaan. Sillä elämä on salaisuus, mikä tarkoittaa, että ajatteleva mielenne ei saa siihen järkeä. Siihen tarvitaan heräämistä ja silloin oivallatte äkisti, että todellisuus ei ongelmallinen, vain te itse olette ongelma." (s. 76)

Ei selitttämällä ja pelkällä ymmärtämisellä (tai ymmärtämättömyydellä) maailma muutu.  Ihmisten teot vaikuttavat - miten minä tänään itse vaikutan?

"Jokainen  yksittäinen asia on ainutlaatuinen. Jokainen varpunen on samanlaisuuksista huolimatta erilainen kuin toinen." (s. 106)

Ainutlaatuisuuden ei tarvitse olla ulkoisesti erilaista - sisäinen ainutlaatuisuus on tärkeämpää. 


Anthony de Mello: Havahtuminen: A. de Mellon pitämän hengellisen konferenssin nauhoitetut luennot, Like, 2000 (Ristiveto-sarja)
toimittanut: J. Francis Stroud, S.J.
suomennos: Vuokko Rissanen
(engl. alkuteos Awareness, 1990)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Havahtuminen-teoksesta ovat blogissaan kirjoittaneet mm.
Luen ja kirjoitan
Vastaisku ankeudelle

Kirjastopäivät Seinäjoki 12.6.2015 Kolmas päivä

Kolmannen päivän istuin jälleen tutussa auditoriossa. Ehdin muutaman sanasen vaihtamaan Ulla-openkin kanssa ennen ensimmäistä luentoa.

Luovasti töissä?-aiheesta kertoi kasvatustieteen professori Juha T. Hakala Jyväskylän yliopistosta.

Perjantaiaamun ensimmäinen luento antoi uutta intoa omaan luovuuteen töissä/opiskelussa. Juha T. Hakalan oivalliset esimerkit ja ajatukset sai hihittelemäänkin.

"Jotta näkee, tarvitsee haukan siivet - ja etäisyyttä!"  (Veikko Huovinen)

Kirjoittamisen kammosta pääsee, kun laittaa riman riittävän alhaalle. Kirjoittaa esimerkiksi 5 sivua/viikko

Kun asettaa riman korkealle, alitat sen - seuraa pettymyksiä ja tyytymättömyyttä.
Kun lasket rimaa ja ylität sen - saat sisäisiä palkkioita.
Toki on otettava huomioon mistä asiasta on kyse.

Luovuuden viholliset
-kiire
-stressi
-fyysinen puute
-arvostuksen puute
-tulevaa koskeva epävarmuus
-voimakas kilpailutilanne
-valintojen rajoittaminen
-tiukat säännöt
-pinttyneet tavat
-vahvat perinteet

Kiireessä tulee huhkittua sinne tänne, eikä mistään näytä tulevan valmista. Toisinaan kiire aiheuttaa sen että valmis asia ei ole niin hyvä kuin jos olisi ollut enemmän aikaa paneutua.
Stressi kuuluu elämään, mutta jos se hallitsee elämää se vain pahentaa asioita.
Arvostuksen saaminen jaksaa yrittämään parhaansa ja jopa ylittämään itsensä, mutta jos kukaan ei arvosta mitä teen - voi tulla tunne, miksi vaivautua?
Tulevaisuuden epävarmuus välillä huolestuttaa, mutta esimerkiksi epäsäännöllisiin työsuhteisiin/työtuloihin vuosien saatossa oppii sopeutumaan. Kokopäivätyö ja vakituinen työsuhde on jotain mitä ei enää pidä itsestään selvänä.
Kilpailutilanne voi vahingoittaa työyhteisöä ja vaikeuttaa työtehtävien sujumista - joskus se voi olla hyvä kannustin, riippuen miten se toteutetaan.
Turhat tiukat säännöt voivat vaikeuttaa myös työskentelyä - maalaisjärki on hyvä työyhteisössäkin.
Näin-on-aina-tehty-asenne saattaa jumittaa kehittymisen ja luovuuden.
Myös perinteet voi tehdä samoin, vaikka ei niitä pitäisi täysin hylätäkään.

Miten pitää omaa osaamista ajantasalla-aiheesta piti puhua koulutuspäällikkö Teemu Rantalan Tampereen yliopistosta, mutta luento oli enemmänkin mainospuhetta Tampereen yliopistosta yleisesti.

Olisin kaivannut tietoa enemmän kirjastoalan TAYn alumniopiskelusta, opiskelusta avoimessa yliopistossa ja akteemisista moduuleista/täydennyskoulutuksesta 

Osaamiskartoitukset kuulostivat mielekiintoisilta ja siitäkin olisi voinut olla tietoa enemmän.  Itse löysin netistä Osaamiskartoitus yliopistojen kirjastoissa.  Ja noista badgeteista olisi myös voinut kertoa enemmän - minulle se oli aika uusi asia.  No, siitäkin toki löytyi tietoa internetin maailmasta.


Mediakuratointi - miten hallita tietovirtaa- aiheesta kertoi VM Ilkka Olander Sometekistä.

Luulin ensin, että en ole koskaan kuratoinut, mutta teenhän minä sitä useinkin omassa Facebook-profiilissani ja vielä enemmän Kaikkea kirjasta-somekanavieni kautta.

Kuratointi on siis:
"kuraattori (asiantuntija / intohimoinen asianharrastaja) arvioi useita artikkeleita (tai kuvia, videoita), valikoi niistä parhaimmat ja jakaa ne yleisönsä kanssa. Tämä säästää lukijoiden aikaa ja vaivaa, kun heidän ei tarvitse kahlata läpi heikkotasoisia, epäoleellisia tai samoja sisältöjä toistavia artikkeleita" (lähde)

Paljon tuli uusia hyvin vinkkejä, esimerkiksi Reworking of Work-facebookryhmä, Linkedinissä Oppimisratkaisut Learning Solutions- ryhmä, ValteriHUB-sivusto, Digitalist, Pearltrees (vähän samanlainen kuin Scoop.it! tai Pinterest), Prismatic, Storify

Nettiaddiktille kaikki uusi digitaali-nettimaailma härpäkkeet ovat toisaalta ihana oivallus, toisaalta ne aiheuttavat yhä enemmän nettiriippuuvuutta - mihin mä noita kaikkia tarvin juuri nyt ja miten mä ehdin niitä ylläpitää? Silti oli kivaa ja mielenkiintoista hiukan kokeilla noita itselle uusia juttuja :)

Tiedonseurantataidot osana tiedonhankintaa-aiheesta kertoi informaatikko Leena Elenius Seinäjoen korkeakoulukirjastosta

Kirjastoalan opiskelijana tiedonseurantataidot ja tiedonhankinta ovat hyvin tärkeä ammattitaito.  Ei riitä, että osaa itse hakea relevanttia tietoa, vaan on yhtä tärkeätä osata opastaa kirjaston käyttäjiä.

Onko tiedonhankintataito (informaatiolukutaito) yleistaito vai ammatti/alaspesifitaito?

Se voi olla kumpaankin, mutta mitä spesifimmästä alasta tai aiheesta on kyse, on helpompi löytää relevanttia tietoa oikeista tietokannoista, mikäli on ko. alan/aiheen erityisosaamista.  Kirjastoalan ammattilaisena on haasteellista tehdä ja opastaa tiedonhakutehtävissä, joissa aihe on itselle melko vieras - unelma kirjastoyhteisö onkin sellainen, mistä löytyy eri alojen tai aiheiden erityisosaajia (entisen ammatit tai harrastukset).

Opiskeljoiden tiedonhankintataidot

Oulun amk:ssa aloittaessani KIRSUOMI-verkko-opiskelut viime syksynä tein Minä oppijana-opintojaksoon liittyviä tehtäviä.  Tein muutaman oppimistestin ja sen pohjalta vastasin seuraaviin kysymyksiin:
Millainen on opiskeluhistoriani
Miksi opiskelen kirjastoalaa
Mitä minulle merkitsee kirjasto- ja tietopalvelu
Miten näen tulevaisuuden kirjastoalalla

Tein myös tiedonhakutehtäviä, joiden kautta pohdin millainen olen tiedonhakijana
-kyllä minäkin ensisijaisesti kirjoitan Googlen-perushakuun sanan tai sanoja, jos jotakin tietoa haen, ellen tiedä mitään suoraa sivustoa, josta tieto saattaisi löytyä
-harvoin tulee käytettyä vieläkin Googlen tarkennettua hakua - pitäisi malttaa se valita, sillä monesti saa monta sivua selata ennenkuin relevanttia tietoa löytyy
-Nelli-portaali tuntui hiukan monimutkaiselta, pidän enemmän Finnasta
-olen melko sinnikäs tiedon etsijä, en luovuta kovin helpolla vaikka ensimmäiset haut eivät useinkaan sitä relevanteinta tietoa anna (väärä hakusana)
-tykkään yhä lukea pidemmät tekstit paperiversiona (tulostan tärkeimpiä), joten jos on  mahdollista lukea tieto kirjasta tai lehdestä, valitsen sen mieluummin kuin sähköisen version.
-kun jokin asia kiinnostaa, netin maailmassa siihen saattaa uppoutua tunneiksi ja yhä enemmän löytää mielenkiintoisia sivustoja/artikkeleita/blogeja - informaatioähkyyn saakka.

Lisää uusia välineitä kokeiltavaksi:
Netvibes
Feedly

Opiskelua ja opinnäytetyötä-aiheesta kertoi tradenomi Sara Lehtinen.

Sara Lehtisen opinnäytetyö Kirjastotyöntekijöiden mediataidot yleisissä kirjastoissa on kirjastoammattilaiselle/opiskelijalle mielenkiintoista luettavaa.

Hän kertoi lyhyesti millaisia kyselyjä teki kirjastolaisille ja minkälaisia vastauksia heiltä saatiin.

Kirjastot ja yksityisyys. Miten kirjastot turvaavat kansalaisten tietosuojan ja yksityisyyden? aiheesta kertoi lakimies Pekka Heikkinen Kansalliskirjastosta.

Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta määrittelee aineiston, joka kirjaston on pidettävä määräaika salassa
Mietin, että onko yleisissä kirjastoissa tälläistä aineistoa. Omalla paikkakunnallani on Lapuan kotiseutuarkisto ja arkistotila on lukitussa tilassa. Tämä kotiseutuarkisto sijaitsee myös Kullttuurikeskus Vanhassa Paukussa, missä on kaupunginkirjasto.
Synnyinpaikkakunnassani Ilmajoella Keskusarkisto on kunnantalolla. 

Henkilötietolaki määrittelee ne edellytykset, joilla kirjasto voi koota tietoja yksityisistä henkilöistä, käsitellä ja luovuttaa niitä

Henkilötunnuksen käyttö
Henkilökohtaisesti en halua henkilötunnustani ääneen sanoa sellaisissa asiakaspalvelutilanteissa, joissa ulkopuolinen henkilö voi sen kuulla - tälläisissä tapauksissa näytän ajokorttini.
Henkilötunnuksen annan rekistereihin, mikäli se on pakollista.
Mielestäni kaikki asiakirjat, joihin on merkitty henkilön nimi ja henkilötunnus on pidettävä, siten ettei näitä tietoja pääse ulkopuoliset henkilöt näkemään.  Työntekijöillä on luonnollisesti tässäkin asiassa salassapitovelvollisuus.

Asiakaslainojen säilyttäminen avohyllyissä
En ole itse käyttänyt vielä tälläistä palvelua. Itse valitsisin aliasnimen oman nimen sijaan.  Mietin, että miten estetään, että varattua kirjaa ei ota hyllystä joku muu ja lainaa sitä itselleen?  Estääkö lainausjärjestelmä sen eli ilmoittaa, että kirjasta on varauksia, et voi lainata. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta mitä kirjoja/aineistoa varaushyllyssä on, koska ne eivät ole sillä hetkellä lainattavissa. Ja minusta olisi outoa kurkistella näitä kirjoja.

Tekijänoikeuden rajat, luvat ja lisenssit-aiheesta kertoi PsM Tarmo Toikkanen

Yksityiseen käyttöön saa aina kopioida, ja kirjastohenkilökunta saa auttaa kopion tekemisessä.

kirjastot.fi tekijänoikeus-hakusanalla haetut kysymykset & vastaukset.

Opettajan tekijänoikeusopas

Kotimatkasävelet meille esittivät Jussi Peltonen ja Aino Erkinheimo - Popperin ja Rossinin duettoja kahdelle sellolle.  Tähän kauniiseen musiikkiesitykseen oli hieno päättää Kirjastopäivät 2015.


Kirjastopäivät antoivat paljon uutta tietoa ja ajatuksia herätteleviä pohdintoja.  Blogimietteeni ovat nyt kirjoitettuna, huomenna aloitan oppimispäiväkirjan kirjoittamisen kirjastoalan opintoja varten.

Näkki: kertomus vesirajasta

Juhannuspäivän lukuhetkeen valitsin Leena Krohnin Näkki: kertomus vesirajasta.  Tarina perustuu vanhaan pohjoismaiseen mytologiaan Näkistä, joka juhannusyönä nousee vedestä juhlakansan keskelle tanssimaan.
Minunkin vanhempani pelottelivat minua lapsena, että Näkki vie jos menen liian lähelle keväällä talomme lähellä olevia isoja laskuojia.  Olisi varmaan järkevämpää ollut selittää, että siihen kylmään virtaavaan veteen voi hukkua.  Näkillä pelottelu sai vain enemmän menemään kurkistelemaan ojan reunalle, että näkyykö sitä Näkkiä. Minä ajattelin, että Näkki olisi naispuolinen, mutta tässä tarinassa se on miespuolinen.  Minut meinasi "Näkki viedä" noin 10-vuotiaana, kun menin kahden kaverini ja heidän beaglen kanssa luoman rantaan keväällä, vaikka meitä oli sinne kielletty menemästä. Luoma oli kevätulvien aikaan täynnä virtaavaa vettä. Minä istuin kivellä ja pidin beaglen taluttimesta.  Koira hyppäsi veteen ja minä perässä.  Mulla oli äidin kumisaappaat ja ne irtosivat jalastani.  Hetkisen ajattelin sukeltaa niitä etsimään, koska pelkäsin äidin suuttuvan kun kumpparit katoavat.  Koira rupesi uimaan ja luojan kiitos minäkin tein niin (ja onneksi osasin uida) ja pääsin rannalle vaikka vesi vei minua ja koiraa.  Kaverini saivat minut ja koiran rannalle.  Kävelimme kilometrin verran kaverieni kotiin ja siellä minut vietiin heti lämpöiseen suihkuun ja sitten he veivät mut kotiin.  Vanhempani säikähtivät kamalasti (kuten kaverieni vanhemmmat myös) ja sain kuulla hyvin vakavan läksytyksen.  Sen jälkeen en ole tulvavesien lähelle mennyt ja omia lapsiani olen tällä kertomuksellani varoittanut - vaan eipä täällä lakeuksilla tahdo saada lapsia pidettyä täysin poissa keväisin virtaavien isojen ojien eli luomien tai jokien rannoilta...

Leena Krohn on kirjoittanut kauniin tarinan Näkistä ja kylän tytöstä, joka seuraa Näkkiä veden alle. Tarina on toki surullinenkin - tytön sisarukset ja isä jäävät kaipaamaan.  Tarinan lomassa on mystisiä ja luonnonkauniita runoja. Leenan sisaren, Inari Krohnin kauniit grafiikkatyöt kuvittavat teosta. Runoja voisi vaikka lausua juhannusyön juhlissa.

Leena Krohn: Näkki: kertomus vesirajasta, WSOY, 1979
Kansikuva: Ernst Josephson: Näcken
Kuvat: Inari Krohn
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Juhannustanssit

Yöttömänä yönä lueskelin Juhannustansseja.  Romaania en ole aikaisemmin lukenut, mutta jonkinlainen muistikuva on Juhannustanssit-elokuvasta 80-luvulta. Tämän kirjan painos on muuttamaton laitos. Tässä romaanipainoksessa ovat siis ne jumalanpilkka-syytteeseen johtaneet tekstitkin.  Joku lukija olikin ne merkinnyt lyijkynällä tähän kirjaan (alku- ja loppupaikan). Olihan se aikamoista tekstiä ja ymmärrän, että sitä on paheksuttukin - onko sanat romaanihenkilön ajatusmaailmaa vai kirjalijan?  Juopuneiden suusta on kuultu ennenkin sekavaa tekstiä....

Minulle kirjan tarina tuntui saman aiheen/asian junnaamiselta - panemiselta pusikoissa. Toki niiden tapahtumien välissä pohdittiin elämää ja yhteiskuntaa muutenkin - viinahöyryjen lomassa. Huvittavin kohtaus oli yhdistys Siweyden Turwan kokoukset.

Romaanissa kuvattiin juhannustansseja usemman henkilön näkökulmasta - linja-autokuski Lasse, opiskelija Paavo, orkesterinväki jne.  Traaginen loppu pysähdytti - en muista, miten Juhannustanssit-elokuva päättyy.

Olisiko tästä kirjasta tullut klassikkoa, ilman tuota jumalanpilkkasyytettä?  Lähes kolmekymmentä vuotta kului ennenkuin kustantaja julkaisi muuttamattoman painoksen.

Minulle tämä kirja ei tuonut mitään mullistavaa kirjallista elämystä - nykyään  julkaistaan rajumpiakin kirjoja. 

Hannu Salama: Juhannustanssit, Otava, 9. p., 1990 (1. painoksen muuttamaton laitos, 1964)
Kirjan kansi: Markku Reunanen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Juhannustanssit-teoksen sensuroimattomasta painoksesta ovat blogissaan kirjoittaneet mm.
Jokken kirjanurkka
Pekan porstua
Kirja-aitta
Kirsin Book Club (Vieraskynä)

Saaren juhannus

Elsa Heporaudan tiesin nimeltä, mutta olin unohtanut, että hän oli perustamassa Kalevalaisten Naisten yhdistystä 1935 sekä Kalevala Koru-yritystä 1937.  Saaren juhannus-romaanin löysin Kirjasammosta, kun tein Kirjahyllyyni Juhannusromaanit (kotimainen kirjallisuus)-listan.  Kirja löytyi lähikirjastostani, Lapuan kaupunginkirjastosta.  Kirja kuuluu Patruunatehtaan kokoelmaan. Patruunatehtaalla on ollut oma kirjasto ja nämä kirjat on lahjoittettu 1960-luvulla kirjastolle.  Suurin osa kirjoista on kauniita kovakantisia, kuten kuvassa oleva Saaren juhannus. Kirjan selkämyksessä on numero 821 ja sama numero on kirjoittetu kirjan etulehdelle Valtion patruunatehtaan leiman päälle. Tästä voi päätellä, että kirjat on sidottu Valtion patruunatehdasta varten näihin kovakantisiin kansiin.  Yritin etsiä netistä, löytyisikö Saaren juhannus-romaanille kuvallista kantta, mutta löysin vain antikvariaatin sivulta nidotun painoksen kuvan.

Saaren juhannus-romaani on julkaistu vuonna 1936. Kirjan tapahtumat sijoittunevat samaan aikaan. Kirjan rakkaustarina on traaginen ja teksti on jollakin tavoin kaunistakin - vanhahtavaa tekstiä on mielenkiintoista lukea.  Monia outoja sanoja kirjasta löytyy kuten jaala, sopuväli, "vokat halkeaa", leistonki, suurnanna

Miesten ja naisten väliset suhteet ovat "kunnioita ja pelkää aviomiestäsi" -tyyliset  - sellaistahan se elämä enimmäkseen on ollut.  Silti Elsa Heporauta uskaltaa laittaa uhmaa Marjen persoonaan.  Vaikka romaanin henkilöt kuulostavat nykyaikaan verrattuna naivistisilta (varsinin naiset), jokin tälläisessä kerronnassa viehättää.  Elsa Heporauta kuvaa saaren luontoa ja merta kauniisti, mutta tuo esille myös sen julmuuden.  Romaanihenkilöjen ulkomuoto kuvataan hyvinkin tarkkaan ja rujostikin.

Kirja sopi hyvin juhannusaatonaaton lukuhetkeeen.  Romaanihan sijoittui juhannusaattoon ja juhannuspäivään.

Elsa Heporauta: Saaren juhannus, WSOY, 1936
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Kirjastopäivät Seinäjoki 11.6.2015 Toinen päivä

Torstaina oli kolme eri ohjelmaa päällekäin. Piti tovin tuumailla, että mihin sitä nyt osallistuu, kun kaikki luennot kiinnostivia. Ilmeisesti materiaalit voi lukea kirjastopaivat2015.com-sivulta niidenkin osalta, mihin en voinut osallistua.

Valitsin koko päiväksi saman auditorion aiheella Lukeminen ja uudet lukutavat.  Ensimmäisen Kirjailijapuheenvuoron piti Tommi Liimatta. Kirjallisuus/musiikkisivistyksessäni oli jälleen nimiaukko. Absoluuttinen Nollapiste sentään oli tuttu nimi.  (muistiani kuitenkin on virkistettävä, joten kuuntelen AN:n videoita tässä samalla). Tommi Liimatta ihastuttavan erinomainen vakailmeinen ironis-huumorinenkin puhetyyli vei mennessään.  Kameralainauspelko ja kirjastotyöläisen kuvaus oli hulvatonta.  Oli mielenkiintoista kuulla artistin biisien tekemisestä ja kirjailijan teoksista - Jeppis menee lukulistalle (olihan tuo kirjankansi tutunnäköinen). Samaan ikäluokkaan kuuluvana levyjen kopiominen kasetille oli tuttu juttu - kaikkea sitä ihmisen päähän pälkähtää kameralainauksen ominaisuuksista, älppäreiden pinnasta voisi lukea, kuka on sen kopioinut kasetille :D  Tentunhajuinen kirjastonhoitaja sai moninaisia assosiaatioita :)

Monilukutaito ja lukeminen verkkotekstien avulla-aiheesta tutkijapuheenvuoron piti FT Kaisa Leino.

Monilukutaito
-taito hankkia, tulkita, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla
-kirjoitettu, puhuttu, painettu, audiovisuaalinen, digitaalinen

Mistä nykyisin tieto ensisijaisesti hankitaan? Googlesta. Itse kirjastoalan opiskelijanakin monesti kirjoitan ensin googlen perushakuun sanan tai sanoja, ellen tiedä jotakin suoraa nettisivua mistä hakea ko.  tietoa.  Toinen tiedonhakupaikka saattaa olla Facebook (sivut, ryhmät, kaverit). Kysytään sivun/ryhmän jäseniltä tietoa tai Facebook-kavereilta. 

Miten tulkita tietoa? Osaanko kieltä vai täytyykö minun kääntää tieto omalle kielelleni? Onko tiedon muoto/teksti sellaista, jonka ymmärrän (käsitteet, kuviot jne.)?

Miten yhdistän tiedon/tiedot?  Osaanko muodostaa tiedosta kokonaisuuksia etsiessäni, lukiessani, kuunnellessani eri lähteistä tiedon jyväsiä?

Miten muokata tietoa?  Tiedon muokkaaminen omaan tarpeeseen tai omalle ymmärtämiselle sopivaan muotoon.

Miten osaan tuottaa itse tietoa?  Kirjoittamalla, kuvaamalla, puhumalla, piirtämällä jne.

Miten osaan esittää tiedon?  Tiedon esittäminen ymmärrettävällä tavalla toiselle on hyvin haasteellista. Jokin itselle itsestäänselvä asia/käsite voi olla toiselle tuntematon.  Esitystapa voi herpaannuttaa kuulijan/katsojan  muihin ajatuksiin tai hyvin onnistuessaan se on vuorovaikutusta.

Miten arvioida tietoa? Onko tämä relevanttia tietoa? Onko tämä oikeata tietoa vai virheellistä? Miten suhtaudun toisenlaiseen näkökantaan kuin omani?

Kriittinen ajattelu

-ajattelun joustavuus ja mielen avoimuus
-aiempien käsitysten, uskomusten ja oletusten hylkääminen
-luova ajattelu
-refleksiivisyys
(lähde)

Monilukutaito ja kriitinen ajattelu ovat nykyajan tärkeitä oppimistaitoja - niitä on hyvä opetella jokaisen ikään katsomatta.

Monimuotoisen kulttuurin ymmärtäminen eri viestinnän muodoilla. 
Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus (2001):
-sitoutua toteuttamaan kaikilta osin ihmisoikeuden ja perusvapaudet
-palauttaa mieleen Unescon perussäännön: ”että ihmisarvo vaatii kulttuurin levittämistä ja ihmiskunnan kasvattamista oikeudenmukaisuuteen, vapauteen ja rauhaan, mikä pyhä velvollisuus kaikkien kansojen on täytettävä toisiaan auttaen” ”sellaisten kansainvälisten sopimusten solmimista, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi sanan tai kuvan välityksellä helpottamaan aatteiden vapaata vaihtoa”
-viitaten Unescon kansainvälisiin asiakirjoihin
-vahvistaen, että kulttuuria tulisi pitää yhteiskunnalle tai yhteiskuntaryhmälle ominaisten henkisten, aineellisten, älyllisten ja tunne-elämän piirteiden joukkona ja että siihen kuuluvat taiteen ja kirjallisuuden lisäksi elämäntavat, yhteiselon muodot, arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset
- pannen merkille, että kulttuuri on keskeisellä sijalla identiteetistä, sosiaalisesta yhteenkuuluvaisuuden tunteesta ja tietoon perustuvan talouden kehittymisestä parhaillaan käytävissä keskusteluissa
- vahvistaen, että kulttuurisen moninaisuuden kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, vuoropuhelu ja yhteistyö vastavuoroisen luottamuksen ja ymmärryksen ilmapiirissä ovat parhaita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takeita
- pyrkien voimakkaampaan solidaarisuuteen, joka perustuu kulttuurisen moninaisuuden tunnustamiseen, tietoisuuteen ihmiskunnan yhtenäisyydestä sekä kulttuurien vuorovaikutuksen kehittymiseen
- katsoen, että vaikka globalisaatio, jota tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys edistää, on haaste kulttuurien moninaisuudelle, se synnyttää mahdollisuuden uudenlaiseen vuoropuheluun kulttuurien ja sivilisaatioiden välillä
(julistus)

Uuden lukutaidon ulottuvuudet
-täydentää
-tekniset taidot
-multimodaalisuus
-intertekstuaalisuus
-situationaalisuus ja kontekstuaalisuus
-monikulttuurisuus
-kuluttaja/tuottaja
-sosiaalisuus, interaktiivisuus
-anonyymius vs. itsestä kertominen
-etsiminen, arvioiminen, tulkitseminen
-netiikka
-kriittinen ajatteleminen

Kriittinen lukutaito
-kyselevä
-kyseenalaistava
-uudet näkökulmat
-vaihtoehtoiset esitystavat

Kaisa Leinon mukaan kaunokirjallisen tekstin lukeminen, ymmärtäminen ja tulkitseminen on yhtä tärkeätä kuin tietotekstin tai verkkotekstin - eri tekstimuodot tukevat toisiansa ja rikastuttaa kielenkäyttöä.

Kahvitauolla tarjottin Starbucksin Cappucino - ei tullut tämänkään tuotteen myötä teenjuojasta kahvinlitkijää...  liian kahvista oli mun makuun. Axiellin miesten suklaasuukko pelasti makuelämyksen. :) Kävimme yläkerrassa tutustumassa Hanke- ja posternäyttelyyn.  Mahtavia ja mielenkiintoisia postereita olivat tehneet. Pitää käydä netissä tarkemmin tutustumassa noihin hankkeisiin.

Tauon jälkeen piti suunnittelija Jaakko Tiinanen puheenvuoron Yleisten kirjaston saavutettavuussuosituksesta. Olinkin tuohon suositukseen tutustunut ennakkoon netissä.
Tulevaisuus näyttää miten tuota suositusta käytännössä kirjastoissa toteutetaan.

Kerhosta lukukipinä-aiheesta kertoi lukukerhokoordinaattori Sara Tuisku.

Lukuisia kerhoja Etelä-Pohjanmaalle 2014-2015-hankkeella on ollut myös blogi. Toivottavasti lukukerhot vielä jatkuvat hankkeen jälkeenkin.

Maahanmuuttajien lukeminen-aiheesta kertoi lehtori Juli-Anna Aerila.

"Every Child Ready To Read"
-puhumalla
-laulamalla
-lukemalla
-kirjoittamalla
-leikkimällä

Eläytyvää ääneenlukua suomen kielellä ja omalla äidinkielellä. Lukemaan oppimiseen auttaa ääneenlukeminen.

Neljä näkökulmaa
-lukutaito ja lukemisen merkitys
-kirjallisuusvalinnat
-monikulttuurinen kirjallisuus
-Ruotsin mallin helppolukuiset kirjat

Maahanmuuttajalapsien suomenkielisen kirjallisuuden suosikkikirjoja ovat Risto Räppääjät. He haluavat lukea samoja kirjoja kuin muut. Selkokirjoja tehtäessä olisi tämä huomioitava.

Tekstien avaaminen on tärkeätä - ymmärrät mistä kerrotaan. Lukuteatteritoimintaa on järjestetty Järvenpää Teatterin toimesta kirjastossa.   Suullinen keskustelu kirjan tekstistä ja tarinasta auttaa asian sisäistämisessä. Itsearviointia ja reflektoinnin harjaannuttamista.  Toiminnallisia tehtäviä ja ryhmässä toimimista.

Maahanmuuttajan itse kirjoittamia kirjoja Suomessa ei löydy juuri ollenkaan lasten- ja nuortenkirjoista. Toivottavasti tulevaisuuden lasten- ja nuortenkirjailijoista heitäkin löytynee. Löysin Kiiltomadon artikkelin Muuttavatko maahanmuuttajat suomalaisen kirjallisuuden? Artikkelin on kirjoittanut kirjallisuudentutkija Eila Rantonen.

Lounastauolla kävin opiskelukaverieni kanssa tutustumassa Seinäjoen kaupunginkirjaston uuteen kirjastoauto Iloon. Onhan nuo kuorma-automalliset kirjastoautot hienoja.  Likat sai mut houkuteltua kirjastoauton ratin taaksekin - kyllähän oli muhkea penkki ja sopivan kokoonen ratti!  Ja hienot, käytännölliset tilat.

 

 

Eijan kanssa käytiin vielä korkeakoulukirjastossa ennenkuin kävelimme kaupungille Pikku Paussiin lounaalle. Siinähän se aika sitten meni, etten ehtinyt sitä näyttelyaluetta taaskaan käymään läpi...

Kaunokirjallsuutta mobiilin avulla-aiheesta kertoi äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Hanna Naalisvaara Laanilan lukiosta Oulusta.

He ovat siirtyneet pääasiassa paperikirjoista e-kirjoihin. Muutama oppilas oli halunnut lukea kirjan paperiversiona. He olivat lukeneet esimerkiksi Kiven Seitsemän veljestä luku kerralla (viikko aikaa lukea) ja perjantaina oli sitten ollu tehtäviä ja keskusteluja tuosta luvusta.

Lukiolaiset olivat päässeet Otavan luekirja-fi:n pilottihankkeeseen, jossa he saivat ilmaiskoodin ja pääsyn kaikki palvelun aineistoon. Oppilaat olivat saanet itse valita lukemansa kirjan. Yhtenä vuonna aiheena oli ollut "kohahduttava teos" ja pojista suurin osa oli valinnut Fifty Shades of Grey-kirjan. Olisipa ollut mielenkiintoista lukea, mitä pojat ovat olleet mieltä kirjasta. 

Kirjoista sai keskustella suljetuss Facebook-ryhmässä. Keskustelua käytiin sekä kirjan lukemsen aikana että sen jälkeen, kun kirja oli kokonaisuudessa luettu.

Uusia juttuja tuli vastaan, kuten tämä Padlet.  Kävin sinne kirjautumassa ja varmasti opiskeluissani tuotakin jollakin tavalla käytän. 

Kahootia käyttämistä taidan opetella poikani kanssa myöhemmin - kivoja kysymyspelejä kirjallisuudestakin löytyi. :)  Omia kysymyksiä voi tehdä täältä get.kahoot

Monia muitakin appseja mainittiin kuten Morfo, iMovie, Strip Designer, iBooks, Book Creator, Explain Everything

Kokeilin myös ThingLinkiä - senkin käyttöä tarvii opetella ja hiukan miettiä, että mihin mä sitä käytän ja tarvitsen. 

Tablet ja oppiminen-aiheesta kertoi johtava rehtori KT Mikko Ripatti Savonlinnan normaalikoulusta.

Savonlinnan normaalikoulussa hyödynnetään tabletietokoneita opetuksessa. On siirrytty opetusteknologiasta oppimisteknologiaan. Kuluttajakeskeisestä tuottajakeskeiseen pedagogiikkaan. Ovatko oppilaat tyhjän työkirjan täyttäjiä vai oppimaan oppimisen taitajia? Ehdottomasti on tarkoitus tulla enemmän oppimisen taitajaksi kuin tehtävien täyttäjäksi tai asioiden ulkoa opettelijaksi. Oppikirjoista on siirrytty oppimista tukeviin sovelluksiin.  Oppilaan/ryhmän tiedon rakentaminen, konstruointi, artefakti. Tutkivaa oppimista ja projektityöskentelyä. Oppiainerajat ylittävää oppimista. 

Seuraavilla taukokahveilla oli tarjolla myös teetä :) ja pientä makeapalaa. Puolisen tuntia vierahti rupatellessa - en ehtiny näyttelyaluelle ollenkaan. 

Kirja internetin tai pelin osana-aiheesta kertoi vanhempi tutkija Harri Ketamo Satakunnan ammattikorkeakoulusta.

 

Paljon on vielä kaikeanlaista itselle uutta kirjastomaailmassa, esimerkiksi älyhylly. Itselleni ohjelmointi/koodaus tuntuvat liian monimutkaisilta - ehkä olen vain ennakkoluuloinen oman oppimisen ja ymmärtämisen kanssa. 

 Kirjastoseikkailu-pelin pelaamista Luvian kirjastossa 2014.

Mediataikuri-hanke-aiheesta kertoi Lea Kuusirati

Helsingin kaupunginkirjasto koordinoi Mediataikuri-hanketta. Yhteistyökumppaneita ovat Tampereen kaupunginkirjasto, Tampereen yliopisto, Helsingin varhaiskasvatusvirasto ja Sarjakuvakeskus. Mediataikuri-peli on tulossa kirjastot.fi-sivustolle syksyllä 2015. Mediataikuri-pelin esikuvana on Pirkanmaan kirjastojen (PIKI)  Kirjatti.  Kokeilin sitä itsekin pelata ja se vaikutti hauskalta ja informatiiviselta kirjastopeliltä.

Mobiililaitteet ja mobiilitehtävät-aiheesta kertoi informaatikko Elina Kauppila Oulun kaupunginkirjastosta.

Oulun kaupunginkirjaston kirjastoreitti.fi-sivuston kautta pääsee tekevää tiedonhakutehtäviä, jotka on mobiilitehtäviä.  Tehtävien avulla voi harjoitella tiedonhakua kirjastossa.  Ohjelma on avoimen koodin alainen, joten sen voi saada mihin tahansa kirjastoon (ohjelmojalle maksetaan hänen osoittamansa korvaus). 

Eskarilaisille on Lukuhöperö-passi

-kirjalista

-kirjoihin liittyvät tehtävät (paperitehtävät, ilmeisesti ei ole mobiilitehtävä-vaihtoehtoa? )

-ohjeet lapsille ja vanhemmille

-kaksi erillistä kirjapassia ja kunniakirjaa

Alakoululaisille

-ekaluokkalaisille kirjastovierailu

-kolmasluokkalaisille kirjavinkkaus

-vitosluokkalaisille tiedonhaku

Käytetäänkö näissä apuna myös tabletteja tai lasten omia älykännyköitä?

Yläkoulu

-seiskaluokkalaisille tiedonhaku 

-kirjavinkkausta myös muillekin yläkoululaisille

Lukio

-kirjastovierailua sisältää tiedonhakua

Mobiilisuunnistus-aiheesta kertoi kirjastovirkailija Antti Impivaara Turun kaupunginkirjastosta.

Hidden Stories-kirjastopeli on tulossa pelattavaksi Varsinais-Suomen kirjastoihin. Peli saattaa myös tulla myyntiin playstoreen, josta sen voi ostaa omaan kännykkään ilmeisesti? Olen aika vihreä näiden pelikuvioiden kanssa.  Peli vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja minäkin voisin sitä innostua pelaamaan.  :) Pelillä olisi tarkoitus saada houkuteltua käyttämään esimerkiksi nuori (pelaaja)poika kirjaston palveluja ja kirjaston tiloja.  

Minun Kirjastopäivät päättyivät tähän, ajelin jälleen kotia kohti, jossa perheeni minua odotti. :) Kirjastoseuran kokous ja illanvietto sai jäädä nyt väliin. :)

Kirjastopäivät Seinäjoki 10.6.2015 Ensimmäinen päivä

Osallistuin Kirjastopäiville Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman opiskelijana.  Siitä onkin yli 20 vuotta aikaa, kun viimeksi olen ollut Kirjastopäivillä Kajaanissa 1991. Silloin pääsin sinne työantajani Ilmajoen kunnankirjaston kautta, jossa työskentelin vs. kirjastovirkailijana.

Naapuripitäjässä asuvana lähdin aamusella autolla kohti Seinäjoen uimahallin takana olevaa parkkialuetta (opiskelija-akan budjetista on nyt pakko säästää parkkimaksut lounaaseen :) ). En päässyt kotoani, Lapuan kirkkoa pidemmälle, kun oli pysähdyttävä poliisien puhallusratsiaan. Poliisi hiukan peruutti, kun meidän autossa ei toimi (jälleen kerran) kuskin etulasi ja minä melko reippaasti avasin oven ja hihkaasin jotta "lasi ei aukee". No, puhaltaminen sujui hyvin ovenraostakin ja minulle toivotettiin hyvää matkaa :)

Seinäjoelle saavuin sopivaan aikaan.  Kävelin joen rantaa pitkin kohti Framia. Vielä oli hyvin rauhallista hiukan ennen yhdeksää. Ilmoittautumispisteessä sain hienon kirjastokassin ja komian nimikortin. Olin ilmoittautunut Kirjastoautotyöryhmän ammattitapaamiseen - kirjastoautotyö on minusta yksin kiinnostavimmista kirjastoalan toimista.   Hyvin löysin D-rakenuksenkin, vaikka en ole kovin montaa kertaa Framissa ollut.

Istahdin Ravintola Delin punaiselle sohvalle - en viitsinyt vielä  niin aikaisin mennä Mega-saliin. Ajan kuluksi katsoin mitä kirjastokassista löytyy, laitoin nimikortin kaulaan ja aloin päivittämään ja selailemaan somekanaviani (instagram ja twitter) - josko niistä jo löytyisi  #kirjastopäivät #kp15 hashtageja.

Varttia vaille kävelin Mega-saliin. Pikkasen oli perhosia vatsassa, että mitenköhän paljon siellä niitä kirjastoautotyöntekijöitä on - mun kirjastoautotyöstä on jo kulunut 25 vuotta :). Mukavasti otettiin vastaan heti ovella ja meitä oli mukavan pieni porukka.  Mega-salissa on hienot tuolit - mustia, limevihreitä ja liloja.  Ei ollut vaikea valita, minkä väriseen tuoliin istun :D - lila on mun lempivärini, kuten sen huomaa tästä kirjablogistanikin :)
Entisen kolleganikin tapasin siellä, Riitan Ilmajoen kunnankirjastosta. Hänhän minut opetti kirjastoautoa ajamaan - olihan se aikamoista hypätä kirjastoauton rattiin 19-vuotiaana, kun ei ollut kovin paljon henkilöautollakaan ajanut.

 Ammattitutkinnon uusi osaamisala: kirjastoautotyö. Miten ammattioppilaitokset vastaavaat uuteen haasteeseen?

Päivi Kuitunen Sedun Aikuiskoulutuksesta selvitti millaista on tällä hetkellä toisen asteen kirjastokoulutus (merkonomi) ja miten kirjastoautotyö siihen liittyy.  Jos kirjastoautonkuljettajan ammatti kiinnostaa sellaisia henkilöitä, joilla on kuorma-autokuljettajien ammattipätevyys, saavat he tämän koulutuksen kautta kirjastoalan pätevyyden.  Eli kirjastoautonkuljettaja-kirjastovirkailijaksi voi hakea kirjastoalan merkonomin tutkinnolla.  Siis minä voisin sen perusteella hakea jo nyt kirjastoautonkuljettajan töitä, mutta minulla ei ole tuota kuorma-autokuljettajan ammattipätevyyttä (ABC-ajokortti toki on vuodelta 1989 :) ).  Minähän voin tuon ammattipätevyyden suorittaa, mutta en koe sen riittävän minulle.  Olen yli 20 vuotta sitten ajanut kirjastoautoa ja sen jälkeen pelkästään henkilöautoa.  En todellakaan lähtisi kylmiltään ajamaan kirjastoautoa nyt! Mitkä ovat minun mahdollisuuteni nyt päivittää kirjastoautonkuljettajan ajo- ja huoltotaidot? Se minulle on yhä epäselvää. Monen tuhannen euron ajokoulutukseen ei opiskelijan budjetissa ole tällä hetkellä varaa. Entäs nuoret/aikuiset jotka opiskelevat kirjastoalan tradenomiksi ja heitä on alkanut kiinnostaa kirjastoautonkuljettajan työ?  Jollakin heistä saattaa olla (A)BC-ajokortti hankittuna autokoulun kautta, joillakin ei ole sitäkään, vaan pelkkä (A)B-ajokortti.  Mistä he saavat kirjastoautonkuljettajan ajo- ja huoltotaidot?

En kai minä nyt ainut kirjastoalan tradenomi(ksi opiskeleva) ole, jota kiinnostaa myös kirjastoauton kuljettaminen?  Siis sellainen, jolla ei ole tällä hetkellä työpaikkaa kirjastossa.

Kiinnostavaa olisi vaikka tehdä opinnäytetyö tämän hetkisten kirjastoautonkuljettajien koulutustaustasta ja siitä mikä oli heidän ajokokemuksensa ennen kirjastoautoa. Onko heitäkin opettu kirjaston henkilökuunnan avulla, niinkuin minua opettettin 90-luvun alussa.

Päivi Kuitunen kertoi myös näyttötutkinnosta, jolla voi suorittaa kirjastoalan pätevyyden (merkonomi), jos on ollut vuosikausia esim. kirjastoautonkuljettajana eikä ole minkäänlaista kirjastoalan pätevyyttä.  Voiko nykyäänkin yksin kuljettaa kirjastoautoa ja palvella asiakkaita ilman kirjastoalan minkäänlaista koulutusta? Hoitaako silloin kirjaston muu henkilökunta kirjastoauton kokoelmatyön? Tarkoitan tällä siis sitä, että ammattipätevöity kuorma-autonkuljettaja, jolla ei ole kirjastoalan aikaisempaa työkokemusta voi tämän työn ottaa vastaan ilman kirjastoalan koulutusta? Monen kymmenen vuoden työkokemus kirjastoautossa on varmasti opettanut käytännön kautta, joten heille "tavallinen" kirjastoalan koulutus on tarpeeton (täydennyskoulutustahan me jokainen tarvitsemme koko ajan) - pätevyyden antava näyttötutkinto olisi kuitenkin helppo ratkaisu tähän. En toki tiedä onko heitä miten paljon kirjastoautonkuljettajina. 

Lopuksi keskusteltiin ammattiliiton edustajien kanssa kirjastoautotyöntekijöiden palkkauksesta ja monikirjavaisesta ammattinimekkeistöstä - kirjastoautonkuljettajasta ajavaan erikoiskirjastonhoitajaan.

Minulle kirjastoalan palkkaus näyttää melko samalta, mitä olen kirjakauppa-alalla saanut, joten en koe palkkausta ongelmana - kaikkihan sitä palkkaa enemmän toivovat, eikä kovin moni palkankorotusta vastaan ole omalla kohdalla.  Mun työmotivaatio on ollut aina kaikkea muuta kuin palkka, kunhan nyt "laillisen palkan" saa.  Tulevaisuudelta toivon kokopäivätöitä, mutta  realistisesti näen tulevaisuuteni pätkä/keikkatyöläisenä - sitähän miehenikin on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta.

Lounastauolla kävin keskustan Hesessä hampurilaisaterialla - näytti siellä muutama muukin kirjastolainen olevan, nimikyltti kaulassa paljasti :)

Loppupäivän luennot olivatkin B-rakennuksen auditoriossa.  Tervetulosanat Kirjastopäiville kertoivat rehtori Irene Turenius Seinäjoen kaupunginhallituksesta ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander.  Maailman parhaana kirjastokuntana palkittiin Nurmeksen kunnankirjasto.

Elävä kirja ja internetin haaste

FT Teemu Keskisarja luennoi hiukan internetkammoisesti kirjasta ja kirjastosta. "Kirjasto on vastavoima internetin keinoelämälle".  Toki kirjasto on vastavoimaa, mutta onhan kirjasto myös siellä internetissä. Internet antaa globaalin mahdollisuuden levittää kirjastomaailmaa - verkkokirjastot, e-aineistot, tiedonhakupalvelut, markkinointi, vuorovaikutus jne.

"Kirjasto on lukukokemuksien välittäjä"  Kirjastosta lainataan aineistoa, kirjastosta haetaan tietoa, kirjavinkataan, järjestetään kirjailija/kirjallisuustapahtumia.  Kirjasto myös välittää lukukokemuksia internetikin välityksellä.

Teemu Keskisarjan mukaan kirjastosta varattu kirja (todennäköisesti) luetaan useinmiten kuin se lahjaksi saatu kirja (ellei ole saanut toivelistaa lahjan saajalta tai todella tiedä mistä hän pitää :) ). Toki onhan meitä kirjahassuja, jotka rohkenemme tarttua sellaiseenkin kirjaan, mitä ei välttämättä itse olisi osannut ostaa/lainata :)

"Kirja on käyttötavarana nykyään kätevämpi kuin ennen" E-kirjojen myötä kirjaa on helpompi lukea monenlaisissa paikoissa ja se on helppo pitää mukana (kännykkä). Toki pokkari ja midipokkari mahtuvat kätevästi sinne käsilaukkuun tai reppuun :) Lomareissulle saattaisin kyllä lähteä e-kirjakokoelman varassa mieluiten - paitsi kesämökkireissulle :)

Onko ihmisten vapaa-ajan käytön lisääntyminen uhka tai vihollinen kirjalle?
Oma vapaa-aikani lisääntyi työttömyyden myötä - myös kirjojen lukeminen lisääntyi. Toki minä olen aina ollut lukuintoinen.  Ehdin silti lenkkeillä, osallistua vapaaehtoistyöhön, käydä kulttuuritapahtumissa ja tavata ystäviä/sukulaisia.  Opiskelutkaan eivät vieneet kirjojen lukemista minulta pois - ehdin hyvin lukemaan muutakin kuin oppikirjoja.
Kirjakaupassa ollessani töissä kokopäiväisesti ehdin hyvn lukemaan lapsillemme ja itsekin. Ja samaan aikaan koiraharrastus oli aktiivista (viime syksynä saattelimme koirien taivaaseen viimeisen koiramme...).
Ennemmin se uhka tai vihollinen kirjalle on muut vaihtoehdot, jotka vievät sydämen mukanaan.  Minä olen keskiverto liikunnanharrastaja - en käy salilla aamuin illoin, mutta ymmärrän heidänkaltaisten elämäntavan  (seuraan sujuvasti mm. Fitnesspäiväkirjat-ohjelmaa :) ). Vaikka hekin kyllä lukevat tietenkin kirjoja - Eevi Teittinen näytti lukevan Leena Lehtolaista ;)
14-vuotias teinipoikamme pelaa tietokoneella onlinepelejä (Steam, Lol ja mitä niitä nyt onkaan). Silti aamulla saattaa löytyä sängyn vierestä lattialla hänen kirjashyllystä otettuna pari kirjaa. :)
20-vuotias tyttäremme on myös samanalainen pelaaja kuin veljensä sekä intohimoinen tv-sarjojen katselija. Silti hän rohkeasti on aloittanut lukemaan Martinin Valtaistuinpelin, kun ensin oli katsonut Game of  Thronesin  5 tuotantokautta.
Puutarhakirjat, eläinten koulutuskirjat jne. ovat netistä saatavan tiedon lisäksi suosittuja.
Kirjoista kannattaa ja pitää silti pitää elämää niin elävässä elämässä kuin internetin ihmemaailmassa.

Teemu Keskisarjan mukaan televisio/radio-ohjelmien määrä on vähentynyt oppimisen kannalta.  Kanavat on vallannut kaikenmaailman tosi-tv:t ja miten tehdään mikin tuote.  Noita tuotteiden valmistusohjelmia olen joskus katsonutkin - minusta niissä kyllä jotakin oppiikin.  Ja onhan ihania puutarha/ruokaohjelmia ja Ylen Teemalta tulee vaikka mitä.  Kirjakalenterin mukaan ensi viikolla on joka päivä ainakin jotain kirjoihin liittyvää televisiossa/radiossa.

Kaiken ei pidä kuitenkaan mennä yksistään nettiin. Ikäihmisissä on monia joille tietokone on tuntematon asia - he tarvitsevat face to face-asiakaspalvelu ja opastusta.

Missä mennään kirjastolain uudistamisessa?
Johtaja Hannu Sulin Opetus- ja Kulttuuriministeriöistä esitteli uuden kirjastolain vaiheita.  Uuden kirjastolain valmistelun toimikausi on 23.2.2015-29.2.2016. 
"Kirjastolain uudistamisella edistetään asukkaiden osallisuutta ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista verkottuneessa kansalaisyhteiskunnassa sekä turvataan tiedon ja kulttuurin yhdenvertainen saatavuus. Keskeisenä tavoitteena on edistää yhteiskunnallista demokratiakehitystä ja vahvistaa yleisten kirjastojen toimintaedellytyksiä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä." (lähde)

Nykytilanne: (lähde)
Koko maan kirjastoverkko toteuttaa käytännössä kansalaisten sivistyksellisiä perusoikeuksia (perustuslaki 16 §) sekä varmistaa asukkaiden tiedon ja kulttuurin saatavuuden. Kirjasto- ja tietopalvelut vähentävät digitaalista kuilua ja tiedollista syrjäytymistä kansalaisten keskuudessa. Kirjastopalvelut on käytetyin kaikki kunnat kattava tiedon ja kulttuurin perus- ja lähipalvelu.

Kirjasto on merkittävä elinikäisessä oppimisessa, työllistymisessä sekä sähköisen hallinnon ja aktiivisen kansalaisuuden edistämimisessä. Kirjasto vaikuttaa tietoyhteiskuntataitojen edistäjänä sekä tieto- ja viestintäteknologian  (TVT) käyttömahdollisuuksien tasa-arvoisena turvaajana.

Nykyisen kirjastolain 2§:n  mukaan:

Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.

Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. (kirjastolaki)

Kunnan tehtävä on kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen. Kunnalle myönnetään valtionosuutta kirjaston käyttökustannuksiin (laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta). Kirjastojen perustamishankerahoitus loppuu vuoden 2015 jälkeen ja se koskee myös kirjastoautoja. (lähde).

OKM:n sivuilla on lisää  mielenkiintoisia kirjastolain valmisteluun liittyen esityksiä. 

Demokrati.fi-sivuston on myös erittäin mielenkiintoinen, sen kautta löytyy mm. Nuortenideat.fi

Hannu Sulin suositteli myös tutustumaan Kirsti Kekin toimittamaan Kirjastosäännöstö 1999 (BTJ, 1999), johon on kirjattu kansanedustajien puheenvuoroja vuoden 1999 kirjastolain käsittelystä.  Täytyypä käydä lukemassa sitä kirjastossa, ellen sitten saa sitä kotilainaan. :) 

Luentotauolla avattiin kirjastoalan toimijoiden näyttelytila. Saimme lasillisen viiniä (vai oliko se kuohuviiniä...) ja pientä suolapalaa ja ihania macaron-leivoksia.  Näyttelyn avasi Seinäjoen kaupungin kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pasi Kivisaari. 

SeAMK:n Kulttuurialan opiskelijoiden kuoro C.U.L.T esiintyi näyttelyn avajaisissa

Tässä välissä en ehtinyt näyttelytilaan tutustua, vaan kiiruhdin takaisin auditorioon, jossa oli alkamassa salamapuheet.

Millainen kirjasto?

Ensimmäisen salamapuheen piti yliopistonlehtori Vesa Suominen Oulun yliopistosta.  Hän oli hyvin mielenkiintoinen persoona - en ollut vielä häneen aikaisemmin tutustunut, enkä hänestä kuullutkaan muuta kuin oppikirjamme Bibliografinen valvonta  yhtenä tekijänä.

Tunnustan kirjastoalan yleistietouden aukkokohdan kohdallani - en tiennyt ennestään kuka on Jesse Shera (tai sitten tieto on mennyt multa ohitse...) 

"Kirjasto on käyttäjää (asiakasta) varten ja kirjastossa on tiedon saannin vapaus"

"Kirjasto on myös tekijää (esim. kirjailijaa) varten ja Suomessa on sananvapaus" 

"Kirjasto on yhteiskuntaa ja valtiotakin varten"

Kirjaston vastuu yhteiskunnassa

Realistinen ja merkityksellinen vastuualue. Kaikki mikä voisi edistää tietoa. Olisiko tämä liian kapea tai yltiöpäisen laaja?, näin pohti Vesa Suominen.

Onko kirjaston tehtävänä tallettaaa ja tarjota tietoa kaiken mahdollisen viestintämuodon ja -tekstin kautta (teksiviesteistä twiitteihin ja Juhani Ahon Lastuihin). 

Kaikenlaiset uudet asiat tulevat ja ovatkin osassa kirjastoja (esim. 3D). Vesa Suomisen hauska esimerkki mahdollisista tavaroista, joita voi olla kirjastosta lainattavissa, toivat yhden kirjastomeemin kirjastopäiville (kurkatkaa twitteriä hashtagilla #kp15, niin löydätte sen sieltä ;) )

"Kirjallisen elämän infrastruktuuri, jonka ei ainakaan soisi hukkuvan"  En usko, että se hukkuu internetin, tapahtumien ja muiden tavaroiden yltäkylläisyyteen kirjastomaailmassakaan. Uskon, että tulevaisuudessa on kirjastoissa yhä fyysisiä kirjojakin.

Kirjasto ylläpitää ja ruokkii kirjallista sivistystä ja sen yksi osa on bibliografinen työ - bibliografinen valvonta/hallinta.  

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto jatkoi saman Millainen on kirjasto-aiheen parissa. 

Hänen mukaan kirjasto on myös tila ja kohtaamispaikka. Kirjaston aineistot, kokoelmat ja sisällöt luovat kirjaston palvelut. Mediakriittisyys ja medialukutaitojen opettaminen ovat yksi kirjaston tehtävistä. Koulujen luokkakäynnit ja seniori-ikäiset on huomiotu monessa kirjastossa hyvin, mutta miten on aikuiset, joiden opiskeluista on kulunut kymmeniä vuosia tai työttömät? 

Tietopalvelu, jossa asiakas kohdataan fyysisesti kirjastossa on saanut rinnallen verkkopalvelut (esim. chat-palvelu). Helsingin kaupunginkirjastossa ollaan uudistamassa musiikkipalvelua. Surffailin HelMetin-sivuilla ja löysin sieltä mielenkiintoisen musavalmentaja-palvelun.

Kirjaston tilat ovat julkista, ei-kaupallista tilaa - "ihmisten ideoiden ja sisältöjen kohtaamispaikka.

Keskustelua ehditiin hiukan käymään näiden kahden salamapuheen jälkeen. Kirjaston tehtävänä on edistää lukutaitoa, auttaa oppimisessa, luoda kohtaamispaikkoja ja tarjota monipuolista ja monivälineellistä kirjallisuutta kirjaston käyttäjien käytettäväksi.  Oheislaitteita saa olla (esim. liikuntavälinee, 3D-mallinnuslaitteet), mutta ne eivät saa viedä kuitenkaan liikaa kirjaston henkilökunnan aikaa. 

Seuraava salamapuheen aihe oli Tulevaisuuden kirjasto, josta piti ensimmäisen puheen piti kirjastonjohtaja Jenni Joru Toenperän kirjastosta.

Hän esitteli kattavasti Itä-Suomen tilannetta kokonaisuudessaan.  Moni asia tuntui tutulta etelä-pohjalaiseenkin maakuntarakenteeseen. 

Hän käytti senioreista kolme minulle uutta ryhmänimeä. Netistä löytyi espoolainen Toimivat Seniorit ry:n sivusto, jossa oli Pirkko Liikasen kirjoittaman julkaisu Kerrostalossa asuvien senioreiden palvelujen tarve ja tarjonta. Tässä oli käytetty myös näitä kolmea kohderyhmää:

GO GO-seniorit

- aktiiviset kulttuuripalveujen käyttäjä

SLOW GO-seniorit 

-eivät jaksa liikkua etäällä kotoa sijaitseviin kulttuuripalveluihin

NO GO-seniorit

-laitoksissa olevat vanhukset

-erakoituneet, yksinäiset 

SLOW GO-seniorit tarvitsevat esim Kulttuurikaveri-toiminnan kautta toimivaa vapaaehtoistyötä.

NO GO-seniorit yhtälailla tarvitsevat samanlaista vapaaehtoistyötä tai Lahjoita Lukuhetki-tyyppistä kampanjaa, johon itsekin osallistui ja aion syksyllä lukemista jatkaa.

Nuoret työssäkäyvät uussuomalaiset ovat myös yksi kohderyhmä. Heidän opastaminen kirjaston käyttöön ja heitä kiinnostavan kirjastoaineiston hankinta ja kirjastopalvelun kehittäminen.

Lukudiplomeja on monessa kirjastossa, Toenperän Lukukettu-sivusto on tutustumisen arvoinen ja sieltä saa vaikka mitä vinkkejä.

Jenni Torun mukaan 

"Kirjasto on taiteen, tieteen ja kulttuurin estradi"

"Kirjastoverkko on oltava kunnossa, lähipalvelut on oltava saatavilla"

"Asiakkaalla on myös oikeus  ammattitaitoiseen henkilökuntaan"

Lumme-kirjastokimppan etenemisen slogan on kuulemma "Lumpukan tavara on yhteistä" ja toinen slogan mikä muistaakseni oli sitten Toenperän "parasta lihaa tiskiin" eli paras ammattitaito kirjaston asiakaspalvelussa.  Rohkean hauskoja sloganeita Itä-Suomessa.  Rohkeniskohan täälä pohojommaalla käyttää yhtä hauskoja sloganeita kirjastoissa? Vai ollahanko mä liian yksinkertaasia ja tosikkoja (ei välttämättä kirjastolaaset, mutta ehkä muu kansa...). 

Toinen Tulevaisuuden kirjasto-aiheen puhuja oli osastonjohtaja Jarkko Rikkilä Tampereen kaupunginkirjastosta.

Jarkko kertoi Tampereen kaupunginkirjaston Metson musiikkiosaston toiminnasta ja muutenkin musiikkiaineistosta kirjastoissa. Hän näytti myös esimerkkejä, miten spesifiä kysymyksiä asiakkaat kysyvät myös musiikista kirjastossa. Tietävätkö kaikki kansalaiset, että kirjastojen musiikkiosastojen henkilökunnilla on hyvinkin kattava ammattitaito selvittää monenlaista musiikkiin liittyvää?
Kirjastot voivat ja kannattaa tehdä yhteistyötä myös oman alueen musiikki-ihmisten kanssa. Oiva esimerkki on Tampereella MetsoLive.
"Tapahtuma ei olisi mitään ilman kirjastoaineistoa. Keikat tapahtuvat musiikkiosastolla aineiston ja kirjastotoiminnan keskellä. Yhteys kirjastoaineistoon toteutuu monella tavalla, joista näkyvimpänä ovat artistien vinkkauslistat heille merkityksellisistä kirjoista, elokuvista ja levyistä. Kaikki esiintyjät ovat lähettäneet listoja ilomielin etukäteen. Suosittelulistojen pituudet ovat vaihdelleet Joose Keskitalon viidestä teoksesta Aino Vennan kymmeniä kirjoja, elokuvia ja levyjä sisältäneeseen listaan. Tärkeää on ollut se, että aineisto ei rajoitu pelkkään musiikkiin." (ote artikkelista Metso Live- yhden kirjastokonseptin tarina).  Häpeäkseni en ole vielä ehtinyt yhteenkään lähialueeni kirjastojen musiikillisiin tapahtumiiin. Kurikan kirjastossa on esimerkiksi Musatiistai, Levyraati.

Rockway.fi-sivusto oli mielenkiintoinen ei-niin-musikaalisellekin (omistan kyllä sähköurut vuodelta 1983, en ole niillä kyllä soittanut vuosiin ja ne ovatki vanhempieni luona). Tuohon biisinteko-osioon voisin tutustua itsekin tarkemmin...

Kummankin puheenvuoron jälkeen oli mielenkiintoista keskustelua niin livenä kuin somesssa #kp15 alla.  Kirjastopalveluja täytyy markkinoida myös kuntapäättäjille.

Päivän viimeinen salamapuhe oli Kirjastoammattilainen 2020-aiheeseen liittyvä ja siitä puhuivat Minervan Jussi Näri, Jytyn Antti Pajala ja JHL:n Maarit Salonen.

Kerrottiin #kirjastopuolueesta ja miten tuo kampanja onnistui ja onko sitä tarkoitus jatkaa. Ehkä tavallisen kirjaston käyttäjän näkökulmasta nuo kirjastopuolueen-sivut ovat jotenkin niukat informaation kannalta.  Sivulla voisi olla tekstejä ja linkkejä kirjastoa koskeviin päätöksiiin ja valmisteluihin.  Jotenkin silmiin pistää, että kirjastopuolue ajaa enemmän kirjastotyöläisten asiaa kuin itse kirjastoa.....  toivottavasti sivua kehitetään ja seuraavien kunnallisvaalien lähestyessä tukijoiden määrä on tuhansia.

Omatoimikirjastot saattavat lisääntyö tulevaisuudessa, mutta silti ammattitaitoista henkilökuntaa tarvitaan saattamaan ja pitämään kirjastot sellaisessa kunnossa, että sielä voi asiakas käydä silloinkin, kun ei ole henkilökuntaa paikalla.

Palkkaukseen en ota enempää kantaa (siitä jo aiemmin mainitsin) - en osaa verrata miten huonompi/parempi kirjastoalan palkkaus on samantyylisiin muiden alojen työtehtäviin verrattuna.  Ammattiliittoaktivisti en ole koskaan ollut ja en varmaan sellaiseksi koskaan alakaan, tuo järjestötoiminta ei tunnu minun jutultani. Toki tukikampanjoihin osallistun tarpeen mukaan.

Yhteinen ammatillinen kirjastoliitto?   Silloin kun itse oli kirjastossa töissä, taisivat oman työpaikkani kirjastolaiset kuulua KVL:n eli Kunnallisvirkamiesliittoon (nykyinen Jyty) ja Akavaan.  Nykyisin näyttää osa kuuluvan entiseen Kuntatyöntekijän liittoon (nykyinen JHL) ja kuuluvatko sitten korkeakoulututkinnon saaneet Akavaan?  Aika näyttäneen mihin liittoon siirryn sitten PAM:sta, kun kirjastoalalta saan pidempiaikaisen työsuhteen.

Kirjastoalan yleisimpiä ammattinimekkeitä ovat kirjastotoimenjohtaja, kirjastonhoitaja, infomaatikko, kirjastovirkailija, kirjastosihteeri, kirjastoautonkuljettaja.  Erikoistuvia ammattinimekkeitä varmaan löytyy useita kymmeniä, ehkä satojakin.  Esimerkiksi Vaasan kaupunginkirjastosta löytyy hyvinkin monenlaista ammattinimekettä.

Kirjastoammattilaisuutta on kirjastolaisten (ja alan opiskelijoiden) itse tuotava myönteisesti esille, mutta myös epäkohdista on kerrottava ammatttiliittoihin ja päättäjille.  80-luvun lopulla Seinäjoen kauppaoppilaitoksessa opiskellessani kirjastolinjalla oli meillä markkinointia oppiaineena.  Minäkin olin silloin hyvin epämarkkinointi-ihminen ja kauhistelin, että miten niin kirjastoa pitää markkinoida, sehän kuuluu kaupallisuuteen.  Vuodet kirjakauppa-alalla ovat opettaneet suhtautumaan markkinointiin ihan toisella tavalla - ei markkinointi ole vain kaupallisen alan yksinoikeus. Eikä markkinointi oli paha asia - se ei ole yhtä kuin myyntityö.

Ensimmäinen päivä oli minun kohdaltani päätöksessä, iltaohjelmat jätin väliin.  Opiskelukavereita ehdin tapamaan ja osan aikaa istuttiin samoilla luennoilla. Myös lähikirjastojen henkilökuntaan näin ja heidän kanssa muutaman sanan ehdin vaihtaa. Kävelin autolleni uimahallin takaparkkiin ja ajelin kotiin Lapualle yöksi.