Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Järki ja tunteet

Kuva
Tuijata -blogin emännöimään Kirjabloggaajien Klassikkohaasteen toiseen osaan valitsin ulkomaista kirjallisuutta.  Jane Austenin tuotanto on ollut lukemattomien listalla pitkän aikaa. Ja monestihan näiden lukulistalla olevien kirjailijoiden lukemiseen tarvitsee jonkilaisen motivoivan syyn. Viime kesänä urakoin Topeliuksen Välskärin kertomuksia . Silloin päätin, että seuraava klassikko, jota en ole vielä lukenut on huomattavasti lyhyempi ja saatavilla yhtenä niteenä. :) Aloitin Jane Austenin tuotannon lukemisen hänen ensimmäisestä romaanista Järki ja tunteet  (Sense and Sensibility 1811), jonka Aune Brotherus on suomentanut 1952.  Kirjastosta lainaamani kappale on elokuvakannella. Yleensä elokuvakansi ei minua häiritse, mutta pidän enemmän näistä muista kansista tämän teoksen kohdalla:     Odotukseni Jane Austenin romaaniin olivat korkealla, onhan hän hyvin pidetty ja kehuttu kirjailija kirjabloggareiden keskuudessakin. Ehkä Järki ja tunteet ei ole se parhain Austenin teos

Valitut teokset : Reigin pappi

Kuva
Tämän vuoden toinen Kauhavan kirjaston lukupiirikirja on Aino Kallaksen Reigin pappi. Sain romaanin luettavaksi Aino Kallaksen Valitut teokset-kokoelmassa. Sudenmorsianta luin jonkin verran viime vuonna Kirjallisuusseminaariopintoihini liittyen, mutta silloin en jaksanut lukea teosta loppuun.  Nyt voisin lukea kaikki muutkin Kallakset teokset tästä Valitusta teoksesta - mikäli aikani riittää monen muun kirja/opiskeluprojektini lisäksi. Reigin pappi-kertomus ei ole pitkä, vain parisen sataa sivua, mutta teksti on nykyaikaan verrattuna hyvin vanhahtavaa. Onhan teos julkaistu jo vuonna 1926. Ehkä kokemusta on tullut Joel Lehtosen, L Onervan ja Aukusti Oravalan teoksia lukiessa ymmärtää tälläistä kirjoitustyyliä. Se ei tunnu enää niin puuduttavalta kuin vuosi sitten. Reigin pappi, papin vaimo ja pappi Jonas Kempe ovat kolmiodraamatarinan päähenkilöt. Romaanin juoni oli helppo arvata ja se ei tämän tarinan erikoisuus ollutkaan. Kirjan kieli ja lausemuodot ovat mielenkiintoisia ja hien

Kohti

Kuva
Juha Itkosen Kohti-romaani oli Kauhavan kirjaston lukupiirissä tammikuun kirjana. En ehtinyt kirjaa lukemaan lukupiiritapaamiseen mennessä, enkä lähtenyt kovalla pakkasella ajelemaan Kauhavaa kohti tuona iltana. Romaanin lukemisinto on ollut vaihtelevaa. Harkitsin kirjan kesken jättämistäkin, kun Ansaksen miesten "rakkaus"elämien kuvaukset puuduttivat. Pidin eniten Julian ajatuksista sekä Thaimaan lasten maalaushetkien kuvailusta. Isä ja poika Ansaksen matka Thaimaaseen tapaamaan kauan kadoksissa ollutta tytärtään ja sisarta on tavallaan romaanin tarinan sivuseikka. Näitä kohtaamisia kirjassa kuvataan vähemmän.  Pääosassa on Ansaksen miesten elämänpohdinnat - mennyt ja tuleva. Herkkyyttäkin miesten tarinoista löytyy, surullisia, traagisiakin menetyksiä. Kuitenkin mieleen jäi päällimäisenä seksielämän kuvaukset - mies ajattelee alapäällään. En hätkähtänyt kuvailusta, mutta hiukan asian käsittely alkoi puuduttamaan. Miesten työelämää - sijoitusbisnestä ja ministerin polii

Aamun aforisti - Rauno Rikkonen

Kuva
Tänään on Kyösti Wilkuna- seuran kirjallisuuspiiri, jossa kirjailijavieraanamme on Rauno Rikkonen . Lainasin eilen Lapuan kaupunginkirjastosta aforistin (vai onko aforistikko oikeampi sana? ) kaksi teosta (kolmas teos oli vain kotiseutukokoelmassa, joten täytynee käydä lukemassa se kirjastossa myöhemmin). Luin nämä kaksi aforismiteosta aamulla, ennen töihin lähtoäni.  Yhdellä lukemisella eivät aforismit aukea, vaan niitä on hyvä lueskella useamman kerran.  Aforismeja on myös parempi lukea muutama kerrallaan - pohdiskellen niiden merkitystä itselle. En ole itse aforismeja kokeillut kirjoittaa, runoja kylläkin. Odotan mielenkiinnolla, mitä vinkkejä saamme aforismien kirjoittamiseen. Pidän jotenkin aforismien kirjoittamista vaikeampana kuin runojen. Rauno Rikkosen aforismit ovat aika miehisiä verrattuna Maija Paavialaisen ja Raija Maulan kuvitettuihin mietelauseisiin, joita olen tottunut lukemaan. Enpäs ole varma, olenko varsinaisia aforistikkojen teoksia lukenutkaan. Määrämitta

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Kuva
Satavuotiaan Allanin tarina on luettu loppuun. Kirja alkoi mukavasti, mutta loppua kohti väsyin takaumatarinoihin. Ehkä syynä oli se, että olen lukenut Roope Lipastin Virtasen historia -kirjan, jossa myös on kirjoitettu historiaa uudelleen Virtasen ollessa monessa tärkeässä asiassa mukana. Ei vaan nyt uponnut meikäläisen huumoriin enää. Viimeiset parikymmentä sivua oikeastaan luin silmäillen läpi. Olisin lukenut mielelläni vain nykyajan seikkailuista, mutta pitihän sitä tietää, mitä Allan on elämässään tehnyt. En tiedä jaksaisinko katsoa kirjasta tehtyä elokuvaakaan. Ei ainakaan nyt heti tee mieli lähteä etsiskelemään mistä elokuvan näkisi. Jonas Jonassonin toinen kirja Lukutaidoton joka osasi laske a ei myöskään houkuttele aiheellaan lukemaan - katsotaan, josko mieleni myöhemmin muuttuu. Satavuotiaasta Allanissta ovat blogeissaan postanneet: Ajatuksia kirjamaasta Amman lukuhetki Booking it some more Kingiä, kahvia ja empatiaa Kirjan pauloissa Kirsin kirjanurkka Kolma

Arjen halleluja : Herättäjä-Yhdistys 100 vuotta 1912-2012

Kuva
Herättäjä-Yhdistys on luonnollisesti tuttu Lapualla asuvalle. Herättäjän toimisto ja kirjakauppa ovat kaupungin keskustassa komeassa vanhassa pohjalaistalossa Lapuanjoen vierellä, kirkon kupeessa.  Sysäys tutustua tarkemmin Herättäjä-Yhdistykseen tuli, kun sain Herättäjän kirjakaupasta pätkätyön. Parin työpäivän jälkeen on tuntunut mukavalta olla kirjakauppatyössä kotipaikkakunnallakin.  Kirjastoalan opiskelut jatkuvat loman jälkeen parin viikon päästä.  Työn lomassa opiskelu tuo omat haasteensa, mutta verkko-opinnot sen mahdollistavat hyvin. Tämä kirja ei ole historiakirja Herättäjä-Yhdistyksestä, vaan tämä on Herättäjä-Yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirja sekä Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2011.  Vuosikirja ei käsittääkseni ihan joka vuosi ilmesty. Kirjassa on mielenkiintoisia artikkeleita herännäisyydestä ja Herättäjä-Yhdistyksestä - historiaa ja nykyaikaa.  Artikkeleiden kirjoittajina on mm.  Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja, toiminnanjohtaja, aluesihteereitä, entinen puhee

Toivoa toisillemme jaamme

Kuva
Jaakko Löytyn tekstit ja laulun sanat tuovat toivoa ja voimaa elämääni. Aarne ja Taneli Laasosen valokuvat tekevät tästä kirjasta koskettavan luonnon ihmeiden kuvauksillaan.  Viime sunnuntain jumalanpalveluksessa kotikirkossani lauloi nuori tyttö Löytyn laulun Käy, Herra meitä siunaamaan . Tähän Siionin virteen päättyi myös tämä hartauskirja. Luin tämän kirjan sunnuntaiaamulla ennen kirkonmenoja. Tämä laulu herkistää, joka kerta, kun sen kuulen tai sitä itse laulan. Laulun sanat tuovat toivoa epätoivon hetkellä, kiitollisuutta elämän onnenhetkissä ja toivoa siitä mitä on sitten kun ei täällä enää olla... " Viimeisen laulun vielä laulan,  ennen kuin matkaa jatketaan.... Vieläkin toivon, vaikka täällä toivoa ei näy ollenkaan.... käy, Herra meitä siunaamaan " -Jaakko Löytty- Jaakko Löytty: Toivoa toisillemme jaamme, Minerva, 2008 Valokuvat: Aarne ja Taneli Laasonen Ulkoasu: Kalevi Nurmela Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Tummaa kansaa : valikoima lastuja heränneistä

Kuva
Aukusti Oravalan Elämän virsi -romaanin jälkeen luin hänen novelllejaan. Tässä kirjassa oli myös muutama novelli Vanhan tapulin takaa -teoksesta, jonka luin ensimmäisenä. Tummaa kansaa-kirjassa on kauniin yksinkertaisia kuvia körttikansasta (kuten kirjan kansikuvasta näette). Veikko Vionoja on tehnyt kirjan kuvituksen. Olenkin hänen taidetta katsellut kirjastosta lainaamastani kirjasta Veikko Vionoja: Grafiikkaa 1977-1991 (Eurographica, 1991). Ehkä tässä kirjassa oli myös näitä herännäisyydestä tehtyjä.  Blogissani olin tuumannut, että kirja olisi hieno ostaa omaksikin.  Sen saisi nyt vaikka täältä , Vionojan signeerauksella... pitääpä tuumata mitä tammikuun palkalla ostaa kirjabudjetista (uutta vaiko vanhaa kirjallisuutta vai kenties molempia). Tumma kansaa-novellikokoelman valinnat ovat tehneet Olavi Kares, Lauri Pohjanpää ja T.L. Vuorenrinne.  Tämän kirjan alaotsikko on kylläkin valikoima lastuja. Sinisen linnan kirjasto-blogissa on selvitetty lastu-sanan merkitystä Juhani A

Isä, poika ja pojantytär : kolmen sukupolven saarnat

Kuva
Jaakko Löytty on tuttu muusikkona ja hänen laulujaan olen kuunnellut useasti. En kuitenkaan ole hänen keikoillaan vielä ollut, enkä tiennyt, että hän on maallikkosaarnaaja Herättäjä-Yhdistyksessä sekä Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Hämeen aluesihteeri. Hänen isänsä ja tyttärensä ovat tuntemattomampia minulle, mutta Jaakko Löytyn vaimon Kaija Pispan tiedän, Tässä teoksessa käsitellään saarnaa historiasta nykyhetkeen. Saarnatekstejä ja niihin valmistautumista pohtii nyt toisella tavalla - ehkä niitä kuuntelee myös eri lailla. Mielenkiintoista oli lukea isän, pojan ja pojantyttären ajatuksia toisistansa. He kaikki ovat tehneet lähetystyötä Afrikassa - Jaakko oli siellä vanhempiensa mukana, samoin Karoliina on ollut sekä vanhempiensa mukana, että aikuisena oman perheensä kanssa. Kirjassa on heidän kolmen saarnatekstejä vuosien varrelta - heillä, kuten kaikilla muillakin papeilla/maallikkosaarnaajilla on oma tyylinsä ja tapansa kirjoittaa saarnateksti ja valmistua siihen. Varmast

Elämän virsi

Kuva
Aukusti Oravalan Elämän virsi -romaani kertoo herännäisjohtaja-kirjailija Wilhelmi Malmivaarasta (1854-1922). Hän oli mm. kirkkoherrana Lapualla 1900-1922 sekä valtiopäivämies ja kirkolliskokousedustaja.   Aukusti Oravala kirjoitti myös  pari vuotta aikaisemmin elämäkertateoksen Wilhelmi Malmivaarasta;  Wilhelmi Malmivaara elämä ja elämäntyö (WSOY, 1929).  Mielenkiintoista on lukea faktapohjainen teoskin. Löysin myös tiedon, että Wilhelmi Malmivaara on itse kirjoittanut muistelmat: Puolivuosisataa heränneiden keskuudessa (Herättäjä, 1914). Teosta ei taida kirjastoista saada kotilainaksi, mutta antikvariaateista sitä saisi kohtuuhintaan. Ehkä sellaisen vielä itselleni tilaan.  Lapuan herännäisyyden historia sekä maisemakuvaus 1800-1900-luvuilta oli luonnollisesti kiehtovaa luettavaa.  Paikkakunnalla asuvana osasin kuvitella kylät, kirkon, Virranniemen pappilan, hautausmaan, Karhunmäen ja Simpsiön (tai Simsiön, kuten Oravalan sen kirjoitti romaanissaan). Uudenvuodenpäi

Taivaan ja maan väliltä

Kuva
Teosta on kuvattu tragikoomiseksi, syvän traagiseksi ja hillitöntä huumoria sisältäväksi. Minun huumorintajuni ei tähän tarinaan löytänyt tietänsä kovin usein. Enemmänkin tarina tuntui ahdistavaltakin ja likaisen traagiselta.  Halusin kuitenkin lukea romaanin loppuun saakka tietääkseni miten päähenkilöiden kävi. Cristiano on 13-vuotias poika, joka elää alkoholisti-isänsä kanssa. Isä pakottaa hänet tekemään asioita, jotka kauhistuttavat - miten pojan rakkaus isäänsä kohtaan ja isänsä hyväksyntä saa hänet tekemään pahoja tekoja. Kohtaamiset muiden nuorten kesken, tuovat Cristianossa esiin niin kovuutta kuin sisäistä herkkyyttäkin. Cristiano tekee kaikkensa pelastaakseen isänsä, vaikka ei loppujen lopuksi tiedäkään mikä on totuus. Miten Cristianon tarinan lopussa käy.... selviääkö hänen isänsä vai menettääkö hän myös isänsä niinkuin on menettänyt äitinsä.... Rino on Cristianon isä - alkoholisti, väkivaltainen ihmisraunio, joka yrittää huolehtia pojastaan rankalla rakkaudella, jos se