Kaikkea kirjasta

Edessä reitti tuntematon- teos sisältää artikkeleita heränneen kansan lähetysrakkaudesta. 17 henkilöä on kirjoittanut kokemuksistaan lähetystyössä ja siitä miten ovat päätyneet Herättäjä-Yhdistyksen kautta tähän työhön.  Herättäjä-Yhdistys tekee lähetystyötä yhteistyössä Suomen Lähetysseuran (SLS) kanssa ja on sen suurin alajärjestö.  Ensimmäisen artikkelin Herännyt lähetystyössä on kirjoittanut Erkki Helminen, lohjalainen pastori. Hän kertoo kohtaamisistaan lähetystyön saralla ja toteaa seuraavasti: " Hengenliikkeessämme uskonnolla painostaminen ei kuulu kuvaan, uskoon pelottelemisesta puhumattakaan. Ei siihen kuulu myöskään kilpailu siitä, kenellä on paras, vahvin tai oikein usko ." (s. 12) Helminen kertoo myös herännäisyyden lähetystyöhistoriasta, Siionin virsien kääntämisestä oshindogan kielelle 1930-luvulla Lounais-Afrikassa ja siitä miten 1980-luvulla radiosta kuului Siionin virsiä heidän kielellään ja he olivat jopa omaksuneet virret omikseen. 

"Jokiravun kääntöpiiri on teologispainotteinen uskonnollinen kirja, jossa olen halunnut käsitellä jälkiä tai aiheita, joiden merkitys on yhtä aikaa ilmeinen, mutta nykyisen elämänmenon yleisen luonteen huomioiden varsin kätketty ja kätkeytynyt. Tarkoitan sitä, että ikuiset teemat ihmisen osasta, Jumalasta ja siitä, kuinka meille käy, ovat luonteeltaan sentyyppisiä kysymyksiä, että nykyisyys hylkii niitä kenties muussa kuin kristinuskon fundamentalistissa tulkintamuodoissa. " (s.  11) Fundamentalismi käsitteenä tuo minulle mieleen ääriliikkeet ja väkivallan. Kavahdan kaikkea väkipakolla ja pelolla syötettyä tietoa - varsinkin uskontoon liittyvää. Tämän kirjan lukeminen sujui sivu sivulta, mutta asioiden ymmärtäminen on vaikeampaa. Miksi sitten luen sellaista kirjaa, mistä en kaikkea ymmärrä? Vaikeistakin kirjoista jää kuitenkin jotakin mieleen, joka palautuu myöhemmin samankaltaiseen asiaan palatessa esimerkiksi toisen kirjan tai televisio-ohjelman kautta.  Uskonnollis

Lapuan kirjaston Kirjaklubin toinen lukupiikirja oli Viveca Stenin Pinnan alla.  Tämä olikin ensimmäinen hänen dekkarinsa - aika moni pohjoismainen dekkaristi on vielä tutustumatta. Tarinassa kuljetaan Sandhamnin saarella lähellä Tukholmaa nykyajassa 2000-luvulla sekä menneisyydessä 1890-luvulta 1960-luvulle. Alkupuolella kiinnostuin enemmän menneisyyden ihmisten tarinoista. Heidän traagisten elämänkohtaloiden tarinoita odotin ja halusin lukea nykyajan kertomuksen aina nopeasti päästäkseni taas lukemaan miten Thorwaldin käy. Nykyajan ihmisten tarinat olivat enemmän ihmissuhteitten selvittämistä - eroja, pettämistä kun taas menneisyyden ihmisten tarinoissa oli järkyttävää draamaa. Silti minäkin oli kahden vaiheilla, kuka oli murhannut nuoren Linan. Viveca Sten on kirjoittanut dekkarin hyvin - sitä haluaa jatkaa sivu sivulta, kunnes saa selville kaikki salaisuudet ja murhaajan.  Ehkä vielä enemmän olisin kaivannut dramatiikkaa murhaajan kiinnisaamiseen lopussa. Jotenkin jäi sell

Lainasin lisää William Shakespearen näytelmän A Midsummer Night's  Dream suomennoksia. Nämä neljä versiota on enemmän suorasanallista kertomusta kuin runomuotoisia näytelmän repliikkejä. Näiden teosten avulla näytelmän ymmärrettävyys lisääntyy, mutta en suosittele näitä ainoiksi versioiksi tutustuessa A Midsummer Night's  Dream-näytelmään.  Runomuotoinen näytelmä on se tyyli miten Shakespeare on teoksen kirjoittanut.  Alkuperäiskielellä lukeminen tai vielä parempi, jos voit kuunnella sen tekstiä seuratessa, antaa parhaimman kuvauksen. Toki teatteriesitys englanniksi (tai suomeksikin) olisi loistavaa nähdä ja kokea. Katsoin Netflixistä dokumentin Now: In the Wings of on a World Stage, mikä kertoo englantilais-amerikkalaisesta näyttelijäryhmästä, joka kiertää ympäri maailmaan esittäen Richard III-näytelmän. Pääosassa on Kevin Spacey.  Dokumentista ja näytelmästä on saatavilla DVD:kin   Ihastelin näyttelijöiden suorituksia ja lumouduin maailman upeimmista näyttämöistä. Lauri

Kirjastoalan opintojaksoon English Litterature II kuului yhden William Shakespearen näytelmän lukeminen ja Moodlessa verkkokeskustelu muiden opiskelijoiden kesken.  Halusin lukea useamman käännöksen nähdäkseni miten suomenkielinen käännös on muuttunut 1890-luvulta 2000-luvulle. Vanhin käännös, jonka luin on Paavo Cajanderin suomentama (WSOY, 2. p. 1958 teoksesta William Shakespearen Kootut Draamat III). Paavo Cajander on suomentanut Kesäyön unelman ensimmäisen kerran jo 1891 (SKS,William Shakespeare: Dramoja 4). Antikvariaatista saisi 100 €:lla täydellisen sarjan Shakespearen Dramoja 1-9. Harmi, kun ei oma kirjabudjetti salli tälläistä ostosta. Ilmeisesti Cajanderin käännös on pysynyt muuttumattomana vuosien varrella. Hänhän kuoli 14.6.1913. Toinen käännös on Yrjö Jylhän suomentama (Otava, 1999). Tämä suomennos on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1961, näin sanotaan kirjan nimiösivun takana, mutta Fennican tiedot antavat Otavan ensimmäisen painoksen vuodeksi 1955. Tämä vuosiluku s

Luin ensimmäisen romaanin Cecelia Ahernilta. Valintojen vuosi kertoi nuoren työttömäksi jääneen naisen puutarhavuodesta eli sanottaisiinko sitä Suomessa "erorahaksi". Hän on yhä virallisesti entisen työpaikkansa,( yrityksen, jota hän on ollut itsekin perustamassa) palkkalistoilla. Hänen sopimuksensa sisälsi säännön, ettei hän voi vuoteen ottaa työtä vastaan, ettei veisi tietotaitoaan toiseen yritykseen tai perustaisi kilpailevaa yritystä.  Jasmine käy puutarhavuotensa aikana oman elämänsä kipukohtia läpi - äidin kuoleman, isäsuhdetta, vammaisen sisarensa huolehtimista.  Naapurustossa, tien toisella puolella asustaa kuuluisa rääväsuinen radiojuontaja, jonka yksityiselämä on retuperällä. Hänkin saa potkut radioasemalla tehtyjen toilailujen vuoksi - liikaa lääkkeitä ja alkoholia. Jasmine seuraa naapurin elämää ja joutuu tahtomattaan miehen elämään toisen naapurin, tohtori J:n myötävaikutuksella. Aluksi kirjan tarina tuntui tylsältä ja hiukan pinnalliselta, mutta alun kank

Akvarelleja Engelin kaupungista kiehtoo ja houkuttelee tarttumaan kirjaan jo kauniin pelkistetyn ulkoasun myötä. Kannen on suunnitellut graafikko Jenni Noponen .  Jukka Viikilä on kirjoittanut fiktiivisen Engelin yöpäiväkirjan. Lyhyehköt päiväkirjamerkinnät Engelin arkkitehtityöstä vuosilta 1816-1840 perhe-elämän kuvauksineen luovat historiallisen mielikuvan sen ajan Helsinkiin. Tämän kirjan myötä heräsi kiinnostus lukea Carl Ludvig Engelistä enemmänkin sekä tutustua tarkemmin Helsingin historiaan kuvitetuin teoksin. Minun kaksi Helsingin matkaani - toinen 80-luvulla ja toinen 2000-luvun alussa ovat olleet pikapyrähdyksiä, jolloin ei ole ollut aikaa tutustua kaupungin arkkitehtuuriin. Pohjalaisen mieleen jäi päiväkirjamerkintö 28. heinäkuulta 1838, jossa mainitaan synnyinpitäjäni Könnin kellomestari Juho Könni. Kirjaa lukiessa kuvittelin käveleväni Engelin mukana Helsingissä tai istumassa hänen kodissaan tai puutarhassaan. Näin sieluni silmillä hänen seisoskelevan ja katselevan