Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Pienestä pappilasta

Kuva
Kirjallinen matkani Aukusti Oravalan kynän jäljissä jatkuu. Yhdeksän novellia kulkevat Kirkosta Pappilaan, Hautausmaan kautta Vanhan rovastin ja Vanhan suntion tarinoihin. Matka jatkuu Sairasmatkalle ja siitä Lasten messun kautta Muistojen saarelle ja viimeisenä novellina on Lääkäri ja pappi. Annan Aukustin kynän jäljen näyttää lyhyin tekstinäyttein, miten hänen tarinointityylinsä rauhoittaa mieleni entisaikojen maisemiin ja mielikuviin.  Kirkko " Harjulla, vesien välissä, kapenevan niemen kärjessä, minne tuulet työntävät laineitaan lounaasta ja etelästä, seisoo kirkko korkeimmalla kohdalla. Siinä on hiekkaranta vieressä kahden puolen, toisaalla jyrkempi, toisaalla matalampi, toisaalla kirkkaampi ja aurinkoisempi, toisaalla tummempi ja varjoisampi. Idän alla, aavaa ulappaa vasten, paksujen petäjien vieressä, on vanha valkama, entisten, pitkien kirkkoveneiden lepuupaikka.  Pitkät aluspuut makaavat vielä paikallaan lahoovina jäännöksinä entisiltä päiviltä, ja pieni po

Uskosta taiteeseen

Kuva
Uskosta taiteeseen -teos laajensi huomattavasti käsitystäni uskonnollisesta taiteesta. Ymmärtääkseen erilaisten teosten merkitystä on tunnettava myös niiden aikakautta ja taidesuuntia. Tässä teoksessa on kuvattu nämä asiat hyvin esimerkein ja kirjassa on upeita taidekuvia. Kirjan ensimmäisessä luvussa pohditaan taidetta, teosta, tekijää ja kokijaa .  Ensin pohditaan taiteen käsitettä antiikin ajoilta nykyaikaan. Sen jälkeen käsitellään lyhyesti teosta ja sen genrejä - visuaalisen taiteen genrejä.  Luvussa pohditaan myös missä taideteos syntyy ja mitkä ovat tekijän, teoksen ja vastaanottajan väliset suhteet.  Ohjattu katse-kappaleessa pohditaan miten taideteos kohdataan. Taide ja etiikka-kappale valottaa taiteen ja etiikan suhdetta Immanuel Kantista taiteilijan moraaliin ja sensuuriin. Uskonnollisten taidekuvien lisäksi oli kuva Marcel Duchampin Suihkulähde- teoksesta vuodelta 1912. Minulle tämä ready-made-teos oli ennestään tuntematon. Ymmärrän toki tämänkaltaisen taiteenlajin, m

Hiljaisuuden kirja

Kuva
Pääsiäisen aikaan luin Hiljaisuuden kirjan - hiljentymiseen kaiken elämän rauhattomuuden keskelle. Oman hiljaisuuden retriittihetkiä voisin tämän kirjan äärellä jatkaa Simpsiön saloilla jylhien kuusipuiden katveessa sammaleisen kallion äärellä tai Rytilammen rannalla laavutulen äärellä. Hiljaisuuden hetkiä voisin harjoittaa hautausmaan penkillä tai oman kirkon penkillä tiekirkkoaikoina. Minun hiljaisuuteeni kuuluu luonto ja kirkko. Oman kodin hiljaisuus aamuvarhaisella kynttilän lepattavaa liekkiä katsellen, rauhoittavaa instrumentaalimusiikka kuunnellen. Tulevien kesäöiden hiipuvasti saapuvaa hiljaisuutta odottaen terasilla istuen, rukoillen. Anna-Maija Raittila (1928-2012) oli suomalaisen hiljaisuuden liikkeen ja retriittitoiminnan uranuurtaja. Hiljaisuuden Ystävät ry   järjestää retriittejä, Taize -yhteisöön on mahdollista osallistua ja Sinapisiemen ry ,  jonka kantavina voimina ovat rukous, hiljaisuus, rajoja ylittävä vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Hiljaisuuden kirjassa Ann

Petollisella jäällä

Kuva
Karen Kingsburyn romaani oli yksi kolmesta vaihtoehdosta uskonnolliseksi romaaniksi viime syksyn Kauhavan kirjaston lukupiiriin tekemääni kirjalistaan. Kaksi muuta olivat Viimeinen opetuslapsi ja Istuin Piedrajoella ja itkin . Olen tätä kirjaa lukenut useamman kuukauden - monen kirjan yhtäaikaa lukemisen ihanuus ja kirous. Karen Kingsbury on kirjoittanut Petollisella jäällä yhdessä Gary Smalleyn kanssa.  Nyt vasta huomasin Kingsburyn romaaneja katsoessa, että tämä onkin jatkokertomuksen  toinen osa. Ensimmäinen osa olisi ollut Uskollinen sydän (Aikamedia 2011), kolmas on Valheiden verkoss a (Aikamedia, 2013), neljäs Ei pakotietä (Aikamedia, 2014), viides Perhesalaisuu s (Aikamedia, 2015) . Ihmettelinkin lukemani kirjan aika avoimeksi jättävää loppua.  En tiedä jaksanko lukea ensimmäistä osaa, mutta nyt alkoi kiinnostamaan miten Baxterin perheen tarinat jatkuvat. Kingsburyn nettisivuilta selviää myös että Baxtereista on olemassa useampi sarja - ehkä Aikamedia julkaisee kaikis

Pimeyden sydän

Kuva
Kirjallisuuden jatkokurssin opintojakso on nyt suoritettuna modernismista ja postmodernismista. Valitettavasti kurssin aikana ehdin lukea vain yhden aikakauden kirjan, Joseph Conradin Pimeyden sydän . Merimies Marlow kertoo Afrikan tarinansa sisämerilaivurina.  Siipirataslaiva toi mieleen lapsuudessa näkemäni Huckleberry Finnin seikkailut. Joen rantojen kuvaus toi mieleen monet dokumentit ja elokuvat sellaisessa maisemassa. Kirjan tarinan tunnelma oli tunkkaisen kostea ja iljettäväkin. Merimies Marlow on kuljettamassa kauppasaattuetta tapaamaan norsunluuvälittäjä Kurzia. Matkan varrella uhkaavat alkuasukkaat ja vesiväylän ahtaudet ja mataluus heidän laivalleen. He löytävät norsunluunvälittäjä Kurzin, joka on sairaudesta ja norsunluusta mennyt sekaisin. Hänen rujoa, vainoharhaista olemustaan kuvataan tarkkaan, samoin kauppa-asemaa sekä norsujen syöksyhammasröykkiöitä. Tarinan lopussa Kurz menehtyy ja jättää joitakin papereita Marlowille.  Siinä siis tarina lyhykäisyydessään.