Kaikkea kirjasta

Kuva: Kolera kustannus Neljäs lukemani Tanssiva karhu-ehdokas runoteos on Virpi Vairisen Kuten avata äkisti . Luin tämänkin pdf-tiedostona, joka on luettavissa Kolera kustannuksen sivuilla.  He ovat päätyneet julkaisemaan teokset myös ilmaiseksi pdf-tiedostoina kuten Poesia kustantamokin. Toivottavasti näitä teoksia ostetaan myös paperiversiona - mikään kustantamo ei kait toimi pidemmän päälle pelkästään jakamalla kustantamiansa teoksia ilmaiseksi. Toki Koleran toimintaan kuuluu muutakin kuin kirjojen kustantaminen.  Useampi kirjastokin on Vairisen esikoisrunoteosta hankkinut kokoelmiinsa, joten paperiversion tutustuminen ilmaiseksi onnistuu myös kirjastojen kautta.  Kirjan ulkoasu Olen jälleen kirjan kansikuvan nettiversion varassa, mikä ei anna hyvää kuvaa kannesta.  Nettikuvasssa tekijän nimi ja teoksen nimi ovat epäselvät, mutta fonttikoot sopivat kannen kuvaan. Kanskuva on abstraktinen, siniharmaasävyinen. Kannen on suunnittelut Susinukke Kosola , jonka runoteos 

Kuva: Poesia Kolmas lukemani Tanssiva karhu-ehdokasrunoteos on Kristian Blombergin Valokaaria . Luin sen pdf-tiedostona, joka löytyi Poesian sivulta. Myös Kristian Blomberg on minulle uusi runoilija. Hän on Poesia-kustantamon perustajajäseniä - tämä selittänee, että hänen runoteoksensa ovat luettavissa myös pdf-tiedostona. K irjan ulkoasu Näen vain kirjan kansikuvan netissä, joka ei tee oikeutta paperiversiokannelle.  Kannen on suunnittelut Olli-Pekka Tennilä    Kuva on melko kliininen kuvaus valokaaresta, jossa kuitenkin näen elämän sykkeen.  Kannessa ei näy runoilijan nimi, mikä markkinollisesti on puute - ehkä he luottavat runoteoksen lyötämiseen muilla keinoin, runoteoksen nimen muistamisella. Todennäköisesti runoteosta ei poimita kirjakaupan tai kirjaston hyllystä kannen perusteella - en tiedä onko teoksessa takakansitekstiä. Ensivaikutelma Runoteoksen selaaminen pfd:nä näytöltä vie lukukokemuksesta jotain pois - myönnän olevani paperiversiokirjan ystävä. Haluan

Toinen lukemani Tanssiva karhu-runoteosehdokas on Saila Susiluodon Ariadne .  Kirjaa olinkin jo selannut työpaikallani, Herättäjän kirjakaupassa. Lainasin kuitenkin kirjastosta tämän lukukappaleen. Saila Susiluoto on myös minulle tuntematon runoilija - olemme näköjään syntyneet samana vuonna, 1971.  Jälleen etsin YouTubesta videota esiiintyvästä kirjailijasta. Kirjan ulkoasu Pidän kirjan turkoosisävyisestä kannesta, jossa on kultaisia kuviota reunassa. Kannen on suunnitellut Tiina Palokoski.  Kirjan tekijän ja nimen fontit ovat selkeät.  Kirja on kaunis laittaa esille - olen laittanut kansikuvanäkymälla sen työpaikallani, Herättäjän kirjakaupassa runokirjahyllyyn. Kirja on saapunut ns. näytevalikoimakirjana (entinen näytevarasto eli kustantajat lähettävät kirjalogistiikkakeskuksien kautta automaattisesti kirjakaupoille joitakin teoksia). Takakansiteksti on tyypillinen runoteosten esittelyteksti: katkelma runotekstiä. Kirjassa ei ole esittelytekstiä kirjailijasta - sen

Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaista tutustuin ensimmäiseksi Anja Erämajan proosarunoteokseen Ehkä liioittelen vähän . Tätä runomatkaa toivon kulkevani avoin mielin ja annan runouden puhutella minua kaikin tavoin - sanoista visuaalisuuteen. Runoteoksen luettuani etsiskelin tietoa runoilijasta ja katselin YouTube-videoita. Olkoon tämä hurmaavan hilpeä videoteos visuaalinen esittely kirjailija Anja Erämajasta  ja hänen aikaisemmasta runoteoksesta Kuuluuko tämä teille (WSOY, 2009) Kirjan ulkoasu Ehkä liioittelen vähän -runoteoksen kansi on henkilökuva esiintyvästä Anja Erämajasta. Kuva on hyvin ruskeasävyinen ja utuinen. Kannen tekijätiedot ovat ilmeisesti kirjastotarran alla piilossa. Kannen teema sopii runojen teemaan.  Kirjan tekijä- ja nimitietojen fonttikoko on selkeä. Kirjan kannet ovat kovakantiset - onko se sitten harvinaisempaa runoteoksissa, sitä en ole koskaan selvittänyt, ehkä nykyään runoteoksia julkaistaan sekä kovakantisina että pehmeäkantisina. Takaka

Kuuntelen taustalla YouTuben kautta Siionin virsiä. Ensimmäisen kerran veisasin Siionin virsiä Lapuan Herättäjäjuhlilla 2014. Silloin myös hankin mustakantisen Siionin virret. Sen jälkeen en ole seuroissa enkä Herättäjäjuhlilla käynyt, kotona olen joitakin Siionin virsiä laulanut YouTubesta tai Spotifysta kuunnellessa.  Josko toukokuussa tai kesällä ehtisin käydä seuroissakin Etelä-Pohjanmaalla .  Heinäkuussa menen mukaan Vantaalle Herättäjäjuhlille kirjoja ja muita tuotteita myymään Herättäjän Kirjakaupan kautta. Olen näissä kirjakauppahommissa nyt elokuun loppuun 2017. Minna Saarelma-Maunumaan toimittama teos pohjautuu osittain Jaakko Haavion teokseen Siionin virsien ääressä (Herättäjä-Yhdistys, 1970). Toinen teoksen kirjoittajista on Väinö Maunumaa. Siionin virret - herännäisyyden sydänäänet Kerrotaan lyhyesti mitä herännäisyys on  - Ukko-Paavosta Siionin virsien historian alkuun. En ollutkaan ajatellut mistä kirjoista Siionin virret ovat saaneet alkunsa.  Tukholman Sions Så

Maija Turunen  (s. 1942) on nuoruudessaan kirjoittanut kaksi runoteosta: Pyykkipäivä (1961)  ja Huvila (1964).  Nykyiseltä nimeltään hän on Maija Larmola ja on tunnettu Kukkulan kortteli -teoksista, jotka on kuvittanut Leena Lumme. Huvila-runoteoksesta löysin ensilukemalta kolme suosikkirunoa: HAUKKA Liikkumaton haukka joka ilmavirrassa leijailee silmänkantamattomien maisemien yllä                          ristin muotoon jähmettyneenä näkee ruohojen väliin ja mullan rakosiin. Ihminen joka on painettu maata vasten näkee silmänkantamattoman vartioidun taivaan                          syntymästään saakka ajatus on asunut siellä ja tuntee sen kokonaan.         *********************   LÄHDE  Olit joskus syliin sopiva, lähde jossa on koivun kuva, johon lehti putoaa, lintu oksalla, lehti oksassa, lävitse kulkeva tuuli, pilvi joka kiitää lintuparven yli, valo ja varjo vedessä.        *********************** PIENI KUUSIMETSÄ puhetapa kuin pienellä koiralla      

Kirjan kansi houkuttelee tarttumaan kirjaan niin kirjakaupassa kuin kirjastossa - teoksen nimen fontti kuvaa kirjan yhtä teemaa.  Mustavalkokuva ja keltainen ruusu irronneine terälehtineen luo kauniin kontrastin. Kannen on suunnittelut Tuija Kuusela Toukokuun Kirjaklubin kirjana oli Lapuan kirjastossa Terhi Rannelan Frau . Ehdin kirjan ajoissa lukemaan, mutta en päässytkään lukupiiriin keskustelemaan - olin sen illan tyttären Iris-kissan hoitajana :) Heinrich Himmlerin nimen muistan Hitlerin lisäksi ja luulin ensin, että tämä Frau-tarinan mies on juuri tuo Himmler. No, Heinrichit Himmlerit ja Reinhardit saattavat meikäläiseltä mennä sekaisin. Odotin kirjan tarinalta enemmän Lina-rouvan ajatusmaailman avaamista -  en niinkään ollut kiinnostunut tässä romaanissa uhrien näkökulmasta, vaikka se oli ymmärrettävää, kun selvisi mikä kytkös oli Erich Richterillä tarinaan. Pidin kirjan tyylistä kulkea Lina-rouvan mielikuvamaailmasta nykyisyyteen sekä menneisyyteen. Silti jäin pohtim

Lapuan kirjaston Kirjaklubin huhtikuun kirjana luimme Panu Rajalan kirjoittaman kirjan Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta. Kirjastoalan opiskelujen ja kirjakauppatyön lomassa olen ehtinyt vasta toukokuun alussa lukea kirjan loppuun. Aila Meriluodon runous ei ole minulle sisällöltään tuttua - olen tiennyt vain muutaman hänen runoteoksensa. Toki helpompi olisi ollut ymmärtää Rajalan kirjoittamaa teosta, kun olisi  ensin lukenut Meriluodon runot ja romaanit.  Mutta toisaalta lukemalla jonkin elämäkerran, voikin löytää innostuksen ko. henkilön teoksiin, kuten minulle kävi Meriluodon kohdalla - lainasin kaikki saatavilla olevat runoteokset lähikirjastoista. Muutama vuosi sitten katsoin televisiosta dokumentin Aila Meriluodosta. Hänen persoonansa kiehtoo minua samalla tavoin kuin Märta Tikkasen tai Tove Janssonin. Tikkasen tuotannon olen melkein kaiken lukenut,  Janssonilta en Muumi-kirjojen lisäksi vielä paljon mitään. Panu Rajalan muita kirjoittamia teoksia en ole myöskään lu