Kaikkea kirjasta

Aukusti Oravalan novellit matkaavat Atlantin toiselle puolen - ilmeisesti nämä ovat hänen matkakertomuksiaan 1920-luvun puolivälistä.  Mielenkiintoista oli lukea laivamatkakuvausta, sillä isoisäni isä lähti samoihin aikoihin Kanadaan ja eli elämänsä loppuun saakka siellä - koskaan palaamatta Suomeen perheen pariin. Suomi-kirkon päivä kuvaa matkaa Buffalon asemalta Ashtabula -Harborin asemalle. Etsin netistä tietoa tästä kirkosta ja löysin seuraavanlaisen kirjoitelman: " Suomen herännäisyysliikkeen johtomiesten vierailu. Syyspuolella vuotta 1925 vieraili Amerikassa kolme herännäisyysliikkeen tunnettua johtomiestä: tohtori August Oravala ," (lähde: h Amerikan suomalaisten sivistyshistoria ) " Jumaluusopin tohtori, kirjailija A. Oravala halusi tutkijana tutustua siirtokansamme kirkollisiin pyrintöihin ja muihin valistusharrastuksiin ."(lähde:  Amerikan suomalaisten sivistyshistoria )  " Tuskin käypi ihmetteleminen, että kirkot täyttyivät kuulijoista

Kauhavan kirjaston kesälukubingon nuorten kirjojen ensimmäinen bingo-osuma on "yli 300-sivuinen kirja"  Sininen huone-romaanissa on 312 sivua, joten se täyttänee kriteerit :) Mila Teräs on uusi kirjailija minulle - luonnollisesti nimi on jäänyt mieleen esimerkiksi Elli-kirjoista . Sininen huone on 17-vuotiaan Sigridin selviytymis- ja kipuilutarina raskaudesta, oman identiteetin etsimisestä ja siitä millaisia tunteita ja ajatuksia yllätyksenä tullut raskaus tuo tulleessaan lähipiirissä. Romaani on tukitarina samassa tilanteessa olevalle nuorelle, nuoren ystäville ja vanhemmille. Se on myös herkkä ja realistinen kuvaus miltä tuntuu olla raskaana "vääränikäisenä" - yhteisön ja terveydenhoidon viranomaisten reagoinnit satuttavat väärillä sanavalinnoilla. Sigridin biologisen edesmenneen isän muisteleminen ja isän siskon tapaaminen tuovat Sigridin indentiteettiin kadoksissa olleen palasen. Sigridin ja Sampsan rakkauden kuvaaminen on kipeätä, aavistaen miten s

Aila Meriluoto-matkani on laajennut hänen lastenkirjoihin. Pommorommo on julkaistu vuonna 1956. Tämän lastenkirjatarinan kirjoitustyyli muistuttaa Tove Janssonin tapaa kuvata lapsia taiteilija/kirjaililjaperheiden elämässä sadun ja fantasian siivittämänä. Pommorommo on kujeileva Ailan tyylinen tarina, vaikka vertaankin sitä Toven tarinoihin. Henkilöiden nimet ovat hassunhauskoja: Ukki Urhoollinen, Mummi Muhkea, Aika Iso, Melkein Iso, Iso Paksu Siili ja sitten kirjassa on myös henkilönä SE -  Lauri Viita... Vaan kuka ja mikä onkaan tuo Pommorommo - se selviää tarinan lukemalla ja miten käy tarinan lasten Tytin ja Matin satuseikkailuissaan luonnon keskellä. Ja kuka onkaan Ville..... Kauko Salmen mustavalkopiirrokset elävöittävät tätä 50-luvun lastenkirjaa kauniisti. " Tytti nousi hiljaa, pani kumitossut jalkaansa ja villatakin päälleen ja avasi tuvan oven. Tupa oli tyhjä ja hämärä ja merkillisen suuri. Se ei ollut äänetön, jokin pehmeä hyrinä täytti sen, niin että kaik

Muistaakseni viime kesänä aloitin tämän kirjan lukemisen ja jotenkin se vain sitten jäi puolitiehen, muiden kirjojen lukemisen ja arjen touhujen lomassa. Tänä kesänä olen ottanut tavoitteeksi lukea keskeneräiset kirjat sekä mahdollisimman monta lukematonta kirjaa omasta kirjahyllystä - saa nähdä miten käy, kun olen kuitenkin osallistunut Kauhavan kirjaston kesälukubingoihin.... Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on kirjailijan ihastuttava tutkimusmatka japanilaisen tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen ja kirjailijan Sei Shonagonian elämään. Mia Kankimäki jättää päivätyönsä kustantamossa ja lähtee Japaniin etsimään tietoa Sein kirjoittamasta kirjasta ja hänen elämästään. Tietojen löytäminen ei ole helppoa - Sein kirjasta ja elämästä on aika vähän tietoa ja jos sitä on, sen etsiminen on melkoista salapoliisin työtä. Mia Kankimäki tapaa matkallaan mielenkiintoisia ihmisiä - niin japanilaisia kuin ulkomaalaisia jotka asuvat tai ovat turisteina Japanissa. Kaiken tämän m

Minulla tapana etsiä ja löytää hyvin erikoisiakin kirjoja - useinmiten ne ovat kaiken lisäksi melko vanhoja teoksia.  Toisinaan valitsen luettavaksi ehkä liian vaativiakin kirjoja, mutta toisaalta mikä estää minua ottamasta lukuhaasteita tietokirjoissakin - ehkä seuraava samaa aihetta sivuava teos avartaa mieltäni lisää. Tämän teoksen löysin Lakia kirjastot-verkkokirjaston haulla: Wilhelmi Malmivaara . Kirjan kirjoittaja Osmo Tiililä ei ole minulle ennestään tuttu, mutta työpaikallani kahvipöytäkeskustelussa mainitessani lukevani tätä kirjaa, sain mielenkiintoista tietoa Osmo Tiililästä. Ehkäpä luen vielä myöhemmin hänen muitakin teoksiaan, vaikka ne saattavat olla minun käsitykselleni uskosta melko vanhoillisia. Suomalainen kristillisyys Wilhelmi Malmivaaran edustamana on Osmo Tiililän tutkimus vuodelta 1944, kun jatkosota on ollut loppumaisillaan ja Lapin sota alkoi. Kirja on luokiteltu luokkaan 23 Dogmatiikka . Kristillinen etiikka . Lähikirjastosta voisin lainata myöhemmi

Osallistuin kirjablogistien Eeva Joenpelto-haasteeseen , kun muistelin ensin, etten ole hänen teoksiaan aikaisemmin lukenut....  onneksi on kirjablogi, josta voi tarkistaa miten asian laita oikeasti on. Olenhan minä jo pari vuotta sitten lukenut Kauhavan kirjaston lukupiirissä Viisaat istuvat varjossa -romaanin. Minulla oli alkutalvesta suuria tavoitteita - lukea koko Joenpellon tuotanto kesään mennessä, mutta kirjastoalan opiskelut tehtävineen ja kirjakauppatyö veivät aikaani, etten voinut keskittyä yksistään Joenpeltoon. Sain toki yhden uuden romaanin luetuksi, Kaakerholman kaupunki . Kaakerholman kaupunki on Eeva Joenpellon esikoisromaani (kun ei lasketa kahta salanimellä aikaisemmin ilmestynyttä). Romaani julkaistiin vuonna 1950.  Romaanin tarina sijoittuu 1800-luvun loppupuolelta 1920-luvulle, näin sen olen hahmottanut romaania lukiessani. Päähenkilö on Anni, torpan tytär, josta tulee Eljas Sortin vaimo.  Kaakerholman elämää kuvataan enimmäkseen Annin näkökulmasta katsoen,

Kukkien kieli -romaani on tarina nuoren naisen elämästä - menneisyyden ja nykyisyyden tarinat kulkevat limittäin.  Victoria on ollut sijaiskotilapsena useassa paikassa, kunnes hän pääsee Elisabethin kotiin - kukkien kielten opetus alkaa, mutta miten käy Victorian kohtalon viinitarhalla.... Kukkakaupan Renata on toinen pelastava enkeli Victorian elämässä, kun hän on täyttänyt kahdeksantoista eikä yhteiskunta enää ole hänestä vastuussa - Victoria on omillaan. Victoria kohtaa Grantin kukkatorilla - menneisyyden tragediat selvitetään, vaan miten käy, onko tarinalla onnellinen loppu? Kukkien symbolinen kieli kulkee luonnollisesti tarinan mukana - se lumoaa minut kiehtovalla kielellään.  Menneisyyden salaisuudet aukeavat terälehti terälehdeltä. Victoria viettää kirjastossa aikaa tutkien kukkien kieltä tarkemmin - valmistaen oman kukkien kielilaatikon kuvineen ja teksteineen. Hänestä tulee taitava kukkien viestien tekijä -  kukkakaupan asiakkaat haluavat hänen kukkakimppujaan.  Eläm

Toisinaan tulee lukuilo tutustua yhden kirjailijan tuotantoon heti yhden kirjan luettuaan hänestä (elämäkerta) tai kirjailijan kirjoittaman runoteoksen/romaanin jälkeen. Aila Meriluoto on minulle yksi sellaisista kirjailijoista. Kiinnostuin jo muutama vuosi sitten hänestä nähtyäni televisiosta dokumentin. Hänen persoonansa on yhtä kiehtova kuin Märta Tikkasen ja edesmenneitten Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin . Tarvitsin kuitenkin inspiraation lukemiseen kirjaston lukupiirin kautta, jossa luimme Panu Rajalan Lasinkirkas, hullunrohkea: Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta .  Siitä syttyi lukuilon kipinä - lainasin kirjastoista yhdellä kertaa lähes kaikki Aila Meriluodon runokirjat.  Ja noin kuukautta myöhemmin lainasin romaaneja ja Ailan itse kirjoittamat elämäkerrat. Runokirjoista olen jo tehnyt blogipostaukset viikonloppuna ja nyt on vuorossa ensimmäinen lukemani romaani: Peter-Peter Peter-Peter on Aila Meriluodon ensimmäinen aikuisten romaani, joka on julkaistu vuonn

Aila Meriluoto on julkaissut neljä runoteosta 2000-luvulla: Kimeä metsä (2002), Kootut runot (2004), Miehen muotoinen aukko (2005) ja Tämä täyteys, tämä paino (2011). Jätin lainaamatta Kootut runot (täydennetty painos), koska se sisältää lukemani runoteokset:  Lasimaalau s (1946), Sairas tyttö tanssii (1952), Pahat unet (1958), Portaat (1961), Asumattomiin (1963), Tuoddaris (1965), Silmämitta (1969), Elämästä (1972),  Varokaa putoilevia enkeleitä (1977), Talvikaupunki (1980) Ruusujen sota (1988) ja Kimeä metsä 2002). Kootut runot on julkaistu aikaisemminkin vuonna 1976. Kimeä metsä Takakannessa sanotaan: Kimeä metsä on Aila Meriluodon 12. runokokoelma, joka sisältää myös Meriluodon suomentaman sikermän Emily Dickinsonin lyriikkaa. Runot on ryhmitelyt 11 osaan ja 12. osa on Emily Dickinsonin käännösrunoja " Mitä minun pitikään tehdä? Kirjoittaa runo. Mutta unohdin sen. Rupesin lukemaan entisiä. Kokemaan unohtunutta katiskaa." Ote Aila Merilu

Aila Meriluoto on julkaissut neljä runoteosta 1970-1980-luvuilla:   Elämästä (1972), Varokaa putoilevia enkeleitä (1977), Talvikaupunki (1980) ja Ruusujen sota (1988). Kirjoitan ajatuksiani - mitä runot minussa herättivät, en analysoi runoja aikaan enkä runonmuotoon paneutuen.  Elämästä Tämä runoteos on hyvin vaatimattoman näköinen ulkoasultaan. Kannet ovat punaiset, etukannessa on vain runoilijan nimi ja teoksen nimi. Takakannessa on lueteltu Aila Meriluodon aikaisemmat runokokoelmat  sekä romaanit.  Onkohan 1970-luvun alussa ollut jokin tyyli tai tarve julkaista näin vaatimattoman näköinen, nidottu runoteos - onko WSOY julkaissut muidenkin runoilijoittensa teokset näin "halvan näköisinä"? Aikaisemmat Meriluodon runoteoksethan on julkaistu sidottuina ja kovakantisina. Tein haun Fennicasta WSOY:n julkaisemista runoteoksista vuonna 1972 ja heillä on ollut tuona vuonna tyylinä julkaista runoilijoittensa runoteokset samankaltaisina (esim. Mikko Kilpi: Hellyydestä ja

Aila Meriluoto on julkaissut neljä runoteosta 1960-luvulla: Portaat (1961), Asumattomiin (1963), Tuoddaris (1965) ja Silmämitta (1969). Kirjoitan ajatuksiani - mitä runot minussa herättivät, en analysoi runoja aikaan enkä runonmuotoon paneutuen.  Portaat Aila Meriluodon vahva ilmaisu saa jatkoa "Portaat" kokoelmassa, jossa Meriluodon runous on osittain proosamaista. Teoksen uhkaava tunnelma tiivistyy teemoissa, joita hallitsee liike, luonnonvoimat ja kaiken toistuminen. Mielen kerrostumat näyttäytyvät teoksessa fyysisinä rakennelmina (lähde: Kirjasampo) Edelleen runot on ryhmitelty viiteen osaan, kuten Meriluodon aikaisemmissakin runoteoksissa. 5 BF. Jumalan suuri sininen oikku, tämänpäiväinen meri, kuohuva sininen juoma jättiläisen juoda reunoillaan jokin murunen mannerta henkemme pitimiksi, maalintujen, meidän. Ei, ei varpusten aika nut kun lentävät enkelit: enkelit leikkivät valokämmenin viskoen palloa tuulista sinistä palloa, vettynyttä. Vaiko s

Aila Meriluoto on julkaissut kolme runoteosta 1940-1950-luvuilla. Hänen esikoisrunoteoksensa Lasimaalau s julkaistiin vuonna 1946.   Sairas tyttö tanssii on julkaistu vuonna 1952 ja Pahat unet vuonna 1958. Kirjoitan ajatuksiani - mitä runot minussa herättivät, en analysoi runoja aikaan enkä runonmuotoon paneutuen.  Lasimaalaus Runoteos nousi yli seitsemänkymmenen käsikirjoituksen joukosta WSOY:n järjestämän runokilpailun voittajaksi. Lasimaalaus sai heti ilmestyttyään valtavan suosion, ja syksyyn 1948 mennessä siitä oli otettu kahdeksan painosta ja myyty ennätysajassa 25 000 kappaletta. Runot ovat muodoltaan perinteisen loppusoinnullisia ja mitallisia . (lähde: wikipedia) Runoteoksessa on seitsemän väliotsikoitua runoryhmää: Soittaja pimeässä, Kahlaajatyttö, Meri ja ranta, Toukokuu, Nainen, Kirkonrakentaja ja Lasimaalaus . Soittaja pimeässä Yön kämmenellä -runon kuvastaa elämäntuntoja tällä hetkellä - murheita, vastoinkäymisiä, poisnukkuneita läheisiä. Muista runoist

Sain Kirjasähkökäyrä -blogin Mai Laaksolta Blogger Recognition Award -nimisen palkintohaasteen. Kiitos ihanasta yllätyksestä ja huomionsoituksesta! Haastesäännöt: 1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen 2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen 3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille 4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi 5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi Kuinka aloitin bloggaamisen Aloitin kirjallisen blogini Lily-sivustolla  10.2.2011. Inspiraation pitää kirjablogia siellä sain sivustolla olevasta kirjablogista: INAhdus .  Sitä ennen toki olin pitänyt monenlaista blogia labradorinnoutajistamme monenlaisella blogipohjalla, joten blogikirjoittelu oli jo tuttua 2000-luvun alusta. Koiraharrastus hiipui ja koiramme ovat matkanneet sateenkaaren tuolle puolen, joten ne blogit olen sulkenut muutama vuosi sitten.  Vuonna 2013 siirsin kirjablogini  tänne bloggeriin, koska kirjakauppatyöni loppuivat, enkä voinut nimimerkkiäni Kirjakaupantäti vaihtaa tois

Kauhavan kirjaston ensimmäinen kesän lukubingokirjani lastenkirjoissa on ihastuttava sarjakuva Mimmi Lehmästä ja Variksesta. Mimmi Lehmä ja Varis-kuvakirjat olivat lempikirjojani, joita luin lapsilleni heidän ollessaan alle 10-vuotiaita - ja ilmeisesti lapsetkin niistä tykkäsivät, kun eivät kieltäytyneet kuuntelemasta :) Näihin tarinoihin oli ilo eläytyä - voi muu-u ja kraak kraak :D Nytkin teki mieli lukea tämä sarjakuva ääneen, mutta luulenpa, että  mieheni ei olisi ollut yhtä innokas kuuntelija kuin lapsemme aikoinaan. Jujja ja Tomas Wieslander kirjoittivat Mimmi Lehmä ja Varis tarinoita yhdessä, joihin Tomas teki kuvituksen. He kuuluivat ruotsalaiseen Vardagsgruppen -ryhmään, joka julkaisi lastenlauluja, lastenkirjoja ja teki lastenteatteriesityksiä.  Tomas Wieslander kuoli 1996. Jujja Wieslander jatkaa Mimmi Lehmä ja Varis-tarinoita, joihin kuvituksen tekee  Sven Nordqvist . Seuraavassa videossa he kertovat Mimmi Lehmä ja Varis-kirjojen syntymisestä. Sven Nordqvisti

André Brinkin Hiekkalinna-romaanin löysin valitessani viime vuoden elokuussa Kauhavan kirjaston lukupiiriin kirjavaihtoehtoja.  Afirkkalaisten kirjailijoitten historiallisista romaaneista luimme lukupiirissä kuitenkin Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus Olen lukenut melkein kaikki valitsemani kirjavaihtoehdot  - vielä on kolme jäljellä, yksi afrikkalaisen kirjailijan historiallinen romaani ja kaksi australialaisen kirjailijan rakkausromaania. André Brink oli eteläafrikkalainen kirjailija, Hän alkoi kirjoittamaan 1960-luvulla, jolloin Brink oli ”60-lukulaisten” (Die Sestigers) apartheidia vastustaneiden kirjailijoiden johtohahmo Ingrid Jonkerin ja Breyten Breytenbachin ohella. (lähde: wikipedia). Hiekkalinna-romaanin nykyaika kuvaa vuotta 1993, jolloin Etelä-Afrikassa pidettiin ensimmäiset vaalit, joihin sai osallistua kaikki etniset ryhmät. Päähenkilönä on Kristie, joka palannut Englannista takaisin Etelä-Afrikkaan isoäitinsä "ouman" loukkaantuessaan

Aukusti Oravala on kirjoittanut Paavo Ruotsalaisesta elämäkerran  vuonna 1913 (uud. p. 1932) nimellä Paavo Ruotsalainen . En kuitenkaan aloittanut Ukko-Paavon elämään tutustumistani tästä tietokirjasta, vaan valitsin herännäisten klassikkoromaanin Erämaan profeetta , joka kertoo Paavo Ruotsalaisesta fiktiivisesti faktatietoihin nojaten. Aikaisemmista Aukusti Oravalan romaaneista ja novelleista olen pitänyt ja viehättynyt hänen sen ajan kirjoitustyyliin, mutta Erämaan profeetta tuntui pitkältä ja raskaalta matkalta - sellaistahan se Ukko-Paavon elämä toki oli osittain. Jotenkin jäi sellainen mielikuva tästä romaanista, että toistettiin samaa ahdinkoa, epäilyä ja Jumalan uskoa monta sivua ja vähemmälle jäi kuvaukset elämän kulusta, ihmisistä ympärillä.  Tästä kirjasta jäi pois se herännäisyyden kuvaus, johon viehätyin Oravalan aikaisemmissa teoksissa.  Kaipasin sitä seesteistä hartautta, virsien veisuuta, hiljaista hiljentymistä. Kavahdin paatoksellista uskonnollisuutta, oli se sit

Viides lukemani Tanssiva karhu-ehdokas runoteos on Gösta Ågrenin Dikter utan landet . Gösta Ågrenin toki tiedän runoilijoista, mutta en ole yhtäkään hänen teostaan aikaisemmin lukenut. Ruotsinkielentaitoni ei ole niin hyvä kuin englannin, joten tämän runoteoksen lukeminen oli jo kielensä puolesta haasteellista, vaan ei mahdotonta. Kirjan ulkoasu ja ensivaikutelma Kaunis, pieni runokirja, jonka kansikuva on hyvin hillitty. Kannen on suunnitellut Pia Lehtinen . Kansikuva kuvaa mielestäni maan/maakunnan/kuntien rajoja - elämän ja runouden rajoja. Takakannesta löytyy runo Diktaren . Ensimmäisellä lukukerralla luin ilman sanakirjaa - muutama runo, jäi vielä kielimuurin takia avautumatta.  Toisella lukukerralla suomensin outoja sanoja ja pääsin edes hiukan lähemmäksi näiden runojen maailmaa. Runoteos alkaa seuraavin sanoin: Den första anteckningen: På det vita papperet söker ännu inga ord mening hos varandra; ändå är det inte längre orört, bara tomt. Ensimmäinen osi