Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Mauno Rosendal: elämäkerta

Kuva
Aukusti Oravalan kirjoittama elämäkerta Mauno Rosendalista  (1848-1917) avasi minulle lisää herännäisyyden historiaa.  Hänen kirjoittamiaan Suomen herännäisyyden historia -teoksia voi lukea Projekti Lönnrotin kautta tai epub-versiona Projekti Gutenbergin kautta - jaksaisinkohan lukea nämä teokset kokonaan sähköisenä versiona. Paljon on vielä mielenkiintoista luettavaa muutenkin herännäisyyden historiasta.  Aukusti Oravala kirjoittaa alkulauseessaan: " Rehtori Mauno Rosendal, jonka elämäkerta tässä tarjoutuu luettavaksi, oli epäilemättä kanssamme vaiherikkaan ajan merkkimiehiä. Koulu- ja herännäismiehenä, isänmaanystävänä ja kirjailijana hän jätti varsin tuntuvia jälkiä kansamme elämänkulkuu n" Koti, koulunkäynti ja nuoruuselämä Aukusti Oravala kuvaa Mauno Rosendalin synnyinseutua ja sen luontoa elävästi.  Rosendalin vanhempien sukutarina on kuvattu pääpiirteittäin. Mauno oli vanhempiensa vanhin lapsi.  Hänellä oli kolme pikkuveljeä ja yksi pikkusisko.  Maunon

Yö ajelehtii länteen

Kuva
Viikko sitten aloitimme syyskauden Kyösti Wilkuna-seuran kirjallisuuspiirissä Marian Tallissa Lapualla.  Jäsenetuna saimme Tarja Kristolan uutuusrunokirjan Yö ajelehtii länteen .  Tiistai-iltamyöhällä lueskelin runoja ennen nukkumaanmenoa.  Näistä runoista löysin monta runoa, jotka olisi ihana lausua erilaisissa tilaisuuksissa. Kirjan kansikuvassa on utuinen kuva jäkäläkalliosta männynjuurineen - yksi luonnonkuvista, joka minullekin on rakas Simpsiön kallioita ja lapsuuden Luomastenkallioita kuljeskelleelle. Kannen on suunnittelut Kari Kaisla Neirol-kustannuksesta , joka onkin julkaissut tämän runoteoksen. Toisen lukukerran jälkeen - ääneen lausuttuna, tälläisin miettein runoista: Yö ajelehtii jälleen Illan ja yön tunteina ajatukset kulkevat ajelehtien. Syksy on kaunista kuolemankin aikaa - herkkyyttä, kaipuuta, muistoja. Runonkirjoittamisen luovaa tuskaa ja iloa - saan kirjoittaa ajatukseni paperille. Laitoin kädet vastakkain ja tekoni sykkivät kämmenten välissä. Ni

Poissaolo

Kuva
Risto Kormilaine n on Suomussalmen kirkkoherra ja Kajaanin rovastikunnan lääninrovasti. Poissaolo -romaani on ensimmäinen teos, jonka olen lukenut. Kormilainen on julkaissut useita runo-, hartaus- ja meditaatiokirjoja -  taidanpa ensin lukaista  muutkin Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemat . Poissaolo on miehen näkökulmasta kuvattua arkielämää - töissä ja kotona.  Antero ja Anja ovat keski-ikäinen pariskunta, jonka parisuhde kipuilee tunteiden aallokoissa - nuoruuden huuma on vaihtunut arjen tasapaksuisuudeksi, puhumattomuudeksi ja ainaiseksi riitelyksi. Antero sulkeutuu kotona sinisen kirjan äärelle merkitsemään päivän tapahtumia - toisinaan rohkenee kirjoittaa runojakin. Anja turhautuu kotona yksin ollessaan - lapsettomuus on yhä kipeä asia. Romaanissa kuvataan Anteron työtä rakennustyömaalla - seurakuntatalon remontissa.  Välillä on dialogia työkavereiden kesken, välillä käydään kirkkoherran luona kahvilla ja hiukan sivutaan uskon asioitakin. Naapurin Niilon kanssa Antero kä

Kullan kosketus

Kuva
Colleen McCullough tunnetaan Okalinnut -romaanistaan ja monelle on myös romaaniin perustuva Okalinnut -tv-sarja tuttu. Minä en ole tuota romaania lukenut ja tv-sarjaakin olen tainnut katsoa vain pieniä pätkiä.  Vuosi sitten Kauhavan lukupiirikirjavaihtoehdoksi valitsin Colleen McCulloughin romaanin Kullan kosketus genreen rakkausromaani ja kirjailijan maanosana Australian. Päätimme kuitenkin lukea Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi . Itse olen halunnut lukea kaikki valitsemani kirjat - kolme romaania/genre&maanosa.  Vielä on jäljellä Catherine Gaskin: Paratiisin perilliset. Kullan kosketus sijoittuu 1800-luvun viimeisiin vuosikymmeniin, aikaan, jolloin Australia muuttuu kiivaaseen tahtiin ja moni juureton ihminen saa uuden alun. (ote takakanstekstistä) Romaani kertoo Kinrossin perheen tarinan ja heidän lähellään olevien ihmisten elämästä - rakkautta,  ystävyyttä, traagisuutta, salaisuuksia, katkeruutta, estoja, lojaalisuutta. Perheen tarinan lomassa kerrotaan Kinr

Juho Malkamäki: Suomen heränneen kansan isä

Kuva
Juho Malkamäki henkilönä on jo Aukusti Oravalan aikaisemmissakin teoksissa mainittu, mutta erityisesti odotin tämän elämäkerran lukemista - syntyihän ja elihän Juho Malkamäki täällä Etelä-Pohjanmaalla Ylistarossa sekä vaikutti lähikunnissa, kuten täällä Lapualla. I. Herätysajan lapsi Juho Malkamäki syntyi 23.5.1844 Ison Malkamäen tilalla Ylistarossa. Hänellä oli seitsemän sisarusta; kaksi isosiskoa, kolme pikkusiskoa ja yksi pikkuveli. " Juho Malkamäki syntyi suurten uskonnollisten herätyksien keskelle, joita jo 1839, muutamia vuosia ennen hänen syntymäaikaansa, oli alkanut tapahtua Lapualla ja sen kappeliseurakunnissa kulun papin ja saarnamiehen Niilo Kustaa Malmbergin vaikutuksesta ja jotka ennen pitkää leivisivät yhä laajemmalle Etelä-Pohjanmaan kansan keskuuteen ." (s. 13-14) II. Arvi Juhana Logrenin ystävä " Juho Malkamäki oli tavallaan sekä ylistarolainen että lapualainen, sillä hän omisti maatilan kummallakin puolen pitäjien rajaa. Hänen matkansa kulki

Meidän linna

Kuva
Aila Meriluoto-kesäni on sujunut loistavasti, vielä kaksi romaania luettavana ja syksyllä pääsen Ailan muistelmiin ♥ Meidän linna on Aila Meriluodon toinen nuorten romaani. Jälleen ollaan Ruotsissa, jonne ovat viisi sisarusta: Ninna, Miki, Popsan, Jani ja Soso muuttaneet Suomesta vanhempien traagisen kuoleman jälkeen isoäiti Henrietten luo - he ovat perineet vanhan linnan. Romaani kertoo Ninnan silmin, mitä on menettää vanhempansa, jättää Suomi ja muuttaa vanhaan linnaan Ruotsiin omaperäisen isoäidin luo. Sisarukset saavat päähänsä, että linnaa voisi esitellä ulkopuolisille. Monenlaista kommellusta, uurastusta ja löytöjä sattuu matkan varrella. Avuksi tulee Sunnuntai, sisarusten isän professori-ystävä. Kaukainen sukulainen ei kuitenkaan ole tyytyväinen linnan esittelyyn ja aikoo nostaa oikeudelliset toimenpiteet sisaruksia vastaan - Henriette-isoäiti yllättää lapsenlapsensa totaalisesti. Pidin linnakuvauksista ja sisarusten välisistä repliikeistä, vaikka osa ruotsin-suomen

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira

Kuva
Kesä alkaa olemaan loppupuolella ja minä vasta kesänlukubingokirjojen kanssa alkuvaiheessa....   Hellevi Salmisen Kuinka pikku Täplästä tuli iso koir a-lastenromaani on siis toinen bingo-osuma Kauhavan kirjaston lasten kesälukubingossa. Hellevi Salminen on ollut minun nuoruuteni yksi suosikkikirjailijoista, mutta 1990-luvun jälkeen olen lukenut vain muutaman hänen kirjoittamistaan teoksista - pitäisikin asettaa itselleni Hellevi Salminen-lukuhaaste, 1 kirja/kuukausi. Voisin vaikka lukea nuo alkuvuosienkin teokset uudelleen. Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira on tarina Pekosta (pitääkö tuo nimi nykyään taivuttaa Pekkosta, kuten tässä romaanissa?) ja Täplästä. Siitä miten vanhempi koira suhtautuu uuteen koiraan perheessä, miltä koirista mahtaa tuntua muuttaa maalta kaupunkiin ja miten toinen koira kokee koiraystävän menetyksen. Erika Kallasmaan hauska mustavalkokuvitus tuo mieleen lapsuuden Kössi-Kengurun-animaation televisiossa. Kirjan loppupuolen kuvitus on koskettavaa - jo