Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Kohtalon tango

Kuva
Kolmisen vuotta sitten sain kirjakauppatyöni kautta ennakkokappaleen Arturo Pérez-Reverten Kohtalon tango-romaanista. Kirja kirjalta ennakkokappalepinoni vähenee - ehkä ensi vuonna pääsen siihen pisteeseen, että pinossa on vain vuoden 2017 kirjoja....  Lukutahtiani helpottanee se, että olen ollut välillä poissa kirjakauppatyöstä, joten vuosilta 2014-2015 ei ole monia ennakkokappaleita. Kuluvan vuoden ennakkokappaleita onkin sitten odottamassa nykyisessä työpaikassani ja saattaa sieltä henkilökunnan hyllystä löytyä vanhempiakin teoksia, joita en ole vielä lukenut :) Arturo Pérez-Reverte oli minulle jälleen uusi kirjailija - niitähän riittää loppuelämäksi, kun esikoiskirjailijoilta ilmestyy joka vuosi mielenkiintoisia teoksia ja moni vanhempi kirjailijakin on vielä tutustumatta :) Hänen aikaisemmista kirjoistaan on tehty elokuvia. En ole varma olenko nähnyt Yhdeksäs portti -elokuvan ja voi olla Alatriste -elokuvakin on katsomatta.  Ehkä ehdin jossain välissä lukea Pérez-Reverten

Lempi

Kuva
Lapuan kirjaston marraskuun kirjaklubikirjana on Minna Rytisalon Lempi. Kirja on yksi lainatuimpia romaaneja kirjastoissa tällä hetkellä, joten palautan oman lainakappaleeni ennen lukupiiriämme ja ostan kirjakaupasta oman kappaleen. Minna Rytisalo on tämän vuoden esikoiskirjailijoita. Lempi on puhuttanut kirjablogimaailmassakin hyvin paljon - en olisi vielä romaania lukenut, ellei se olisi tullut lukupiirikirjaksi. Ajattelin pitää taukoa moniminä-romaaneista, kun on Linnea Alhonkin Todistaja vielä kesken. Lempi olisi sopinut hyvin vaikka ensi kesän lukuhetkiin, mutta lukupiiri/haasteet toisinaan vaikuttavat milloin minkäkin kirjan luen. Kirjan kannen on suunnitellut Jenni Noponen. Kannen mustavalkoiset kuvaavat kirjan tunnelmaa monin tavoin - hiukset, kädet, kasvot ja synkkä puu, joka kätkee salaisuuden.... Tarina alkaa parin sivun Prologilla - kuka onkaan tuo nainen, joka saapuu ja mikä loppuu.... Tarinaan sisälle houkuttelevat kolme lyhyttä Ellin kirjettä Viljamille - mitä

Sisar vesi, veli tuli

Kuva
Aila Meriluodon dekkarijännäri oli myös hvyin ailamaisesti kirjoitettu. Jännitystä toki oli tarinan lomassa, mutta enemmän sellaista komediallista. Kuka oli syyllinen ja murhasiko kuka kenetkin oli välillä minullakin hukassa - ja sehän hyvän dekkarin/jännärin yksi tarkoitus onkin. Italianmatka kuvailu oli elävää ja suomalaisen turistimatkaryhmän henkilökuvaukset hauskojakin. Silti tarinassa oli syvällisiä ja hiukan haikeitakin sävyjä. Hanne ja Hemppu menivät välillä sekaisin, että kumpikos nyt oli kumpi.  Muut kirjan tarinan henkilöt kulkivat mukana sujuvasti. Luin romaanin loppuun, mutta ei tämä Meriluodon parhaimpiin lukemiinin romaaneihin lukeudu. Aila Meriluoto: Sisar vesi, veli tuli, WSOY, 1979 Päällys: Pekka Loiri Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Vaellus

Kuva
Vaellus on Herättäjä-Yhdistyksen romaanikirjoituskilpailun voittanut romaani vuodelta 1987. Kirjasammon kautta etsin kesällä Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemia romaaneja ja olenkin niitä muutaman ehtinyt lukea tämän Vaellus-romaanin lisäksi. Jorma Pakkanen on  pappi ja kirjailija. Hän on toiminut mm. matkapappina Herättäjä-Yhdistyksessä vuosina 1962-1964.  Hän on julkaissut muitakin historiallisia romaaneja uskonnollisuudesta - aion nekin myöhemmin lukea. Vaellus -romaani kertoo Mooseksen ajasta ja erityisesti siitä ajasta, kun Israelin kansa vaelsi erämaassa - oli matkalla Luvattuun maahan. Kertojana on Joosua, joka on Mooseksen kuolemasta johtuvana suruaikana vetäytynyt telttaan. Hän kertaa erämaavaelluksen vaiheita Hoobabin kanssa. Raamatun teksti Mooseksen kirjoista on tuttu minullekin. Ihailin kirjailijan tuntemusta Raamatusta ja hienoa tulkintaa romaaniksi näistä Israelin kansan tapahtumista - nyt, kun tiedän, että kirjailija on pappi, ymmärrän vielä paremmin hänen taiton

Wilhelmi Malmivaara: elämä ja elämäntyö

Kuva
Olen lukenut Aukusti Oravalan kirjoittamat elämäkerrat Juho Malkamäestä ja Mauno Rosendalista . Wilhelmi Malmivaara on kolmas henkilö, jonka elämä ja elämäntyö liittyy samaan ajanjaksoon herännäisyydessä. Näistä kolmesta Oravala on kirjoittanut ensimmäiseksi Mauno Rosendalista, sen jälkeen Wilhelmi Malmivaarasta 1920-luvulla. Juho Malkamäestä kertova elämäkerta on ilmestynyt 1939.  Vielä on jäljellä Paavo Ruotsalaisesta kertova elämäkerta, joka on julkaistu 1918. Jätin sen viimeiseksi, koska luin ensimmäisenä Oravalan romaanin Elämän profeetta - se kertoo myös Paavo Ruotsalaisesta. 1. Lapsena ja nuorena Wilhelmi Malmivaaran (1854-1922) lapsuudenmaisemat ovat täällä Lapualla. Luonnollisesti on viehättävää lukea kuvausta 1850-luvun Lapuasta.  Aukusti Oravala taitaa maisemakuvauksen erinomaisesti. Wilhelmi Malmivaaran isä oli Niilo Kustaa Malmberg (Wilhelmi muutti sukunimensä Malmivaaraksi 1900). Hänestä on kirjoittanut elämäkerran Olavi Kares: Palava kynttilä: Niilo Kustaa Ma

Korkea aika

Kuva
Lapuan kirjaston Kirjaklubin lokakuun kirja on Laura Lähteenmäen Korkea aika . En ole ehtinyt vielä lukemaan pari vuotta sitten ostamaani Ikkunat yöhön -romaaniakaan. Tarina alkaa prologilla - Olavi on lähtenyt, Heljän näkökulmasta kuvataan Olavin lähtöä - Annan puolesta ajattelin Heljän ajattelevan Olavia, vaan mitä tarina toikaan mukanaan... I Vieraanvara Tarina alkaa vuodesta 2015 - Saanan näkökulmasta.  Miten tässä kappaleessa olevat henkilöt nivoutuvat koko tarinaan, selviää pikku hiljaa, kirjan viimeiseen lukuun saakka. II Käki Mennään ajassa taaksepäin vuoteen 1948 -Annan tarinaan.  Anna on Saanan isänäiti.  Annan perhe on evakkoja.  Annan ja Heljä-emännän ystävyys näyttäytyy lempeänä - Annan mies Olavi ei vain aina ymmärrä, miksi Anna menee ja auttaa Heljää yhä enemmän.  Olavi ei tahdo auttaa Pihlajan talossa, vaikka Kalle-isäntä on vakavasti haavoittunut sodasta ja he ovat saanet asumispaikan Pihlajan mailta. Anna odottaa toista lasta eikä uskalla iloita uudesta e