Kaikkea kirjasta

Marraskuun alun lukupiirikirjana Kauhavan kirjastossa oli Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta . En ehtinyt lukemaan sitä ajoissa ja samalle illalle sattui myös Pohjanmaan Lausujien kokous. Minulle jostain syystä Afrikkaan liittyvät realistiset romaanit ovat vaikeita lukea - en saa niiden tunnelmasta kiinni.  Tämänkin tarinan aikana oli välillä ahdistunut, välillä turhautunut. En tiedä miksi en pääse romaaneissa afrikkalaiseen maailmaan kiinni. Onko niiden ihmissuhteet ja elämäntapa jotain sellaista mikä ei minua kiinnosta. Kuitenkin olen lukenut Afrikan luonnosta ja eläimistä kirjoja - haenko vain jotain liian myönteistä tunnelmaa näistä tarinoista. Paulin ja Estherin tarinat olivat traagisia omalla tavallaan.  Estherin ystävän Bessyn kohtalo oli järkyttävä, mutta silti se ei koskettanut minua  niinkuin olisin kuvitellut.  Paulin ja Johannan parisuhdeongelmat tuntuivat puisevalta. Ympäristön kuvaukset olivat varmastikin todellista elämää kuvaaviakin, mutta joko en juuri nyt oll

Kesällä naapurin flikka antoi Facebook-ryhmä Roskalava Lapuassa nuorten runokirjan, jonka minä sitten kipaisin hakemassa omaan runokirjahyllyyni :) Runo vieköön -runokokoelman on toimittanut Kari Levola. Kirjan jälkisanoissa Kari Levola kirjoittaa: " Meiltä puuttuu nuorille kirjoitettu runo. On mukavankin paljon lastenlyriikkaa ja ns. aikuislyriikka on elänyt vahvana läpi vuosien. Mutta nuortenlyriikka on puuttunut lähes kokonaan. Kun puhutaan "nuortenkirjoista" puhutaan proosasta " Nämä jälkisanat Levola on kirjoittanut vuonna 2009, mikä on nuortenlyriikan tilanne nyt vuonna 2016, seitsemän vuotta myöhemmin. Pikaisella haulla löysin: Kirsi Kuronen; Likkojen lipas , Karisto 2011 Tuula Korolainen - Riitta Tulusto - Virpi Talvitie: Pää auki! : säkeitä nuorille , LK-kirjat, 2010 Aira Savisaari - Lotta Kauppi: Joku siipi pitäis olla , WSOY, 2009 Kari Levola otti yhteyttä nuorille proosaa kirjoittaneisiin  kirjailijoihin, jotka ovat kokeilleet myös laulu

Jälleen syksyn myötä ovat alkaneet kansalaisopiston kurssit - näin myös Lapuan Lausujien runoryhmä. Ilmoittauduin myös keväälle Äänekäytön kurssille. Näistä kursseista innostuneena lainasin kirjastosta pinon puheen ja äänenkäytön kirjoja. Ilo puhua on pikku kirjanen - Tietolipas-sarjan osa 78.  Kirjan on kirjoittanut Ritva Ahonen-Mäkelä . Alkusannoissa Ahonen-Mäkelä kirjoittaa: " Omistan ja osoitan kirjani niille, joiden ammattina on tai joiden ammattiin liittyy puheilmaisu: ko. opiskelijoista opettajiin, esiintyvistä taiteilijoista yleisöön "  Opetustilanteen lähtökohdat 1 Opettaja ja oppilas " Oppilaiden mielestä esiintymispelko, ramppikuume, kangistaa heidät. Yleisä koetaan monisilmäisenä, monikorvaisena hirviönä, kuunteleva ihminen vastustajana. Kukaan ei kuitenkaan sano, että puuttuisi halua puhua ihmisille. On tarve puhua ja tulla kuulluksi ja vaikuttaa. Kyky vain puuttuu, niin uskotaan ."  (s. 11) 2 Luovasti esittävä ihminen " Tälläinen