Jälleen syksyn myötä ovat alkaneet kansalaisopiston kurssit - näin myös Lapuan Lausujien runoryhmä. Ilmoittauduin myös keväälle Äänekäytön kurssille. Näistä kursseista innostuneena lainasin kirjastosta pinon puheen ja äänenkäytön kirjoja.
Ilo puhua on pikku kirjanen - Tietolipas-sarjan osa 78. Kirjan on kirjoittanut
Ritva Ahonen-Mäkelä.
Alkusannoissa Ahonen-Mäkelä kirjoittaa:
"
Omistan ja osoitan kirjani niille, joiden ammattina on tai joiden ammattiin liittyy puheilmaisu: ko. opiskelijoista opettajiin, esiintyvistä taiteilijoista yleisöön"
Opetustilanteen lähtökohdat
1 Opettaja ja oppilas
"
Oppilaiden mielestä esiintymispelko, ramppikuume, kangistaa heidät. Yleisä koetaan monisilmäisenä, monikorvaisena hirviönä, kuunteleva ihminen vastustajana. Kukaan ei kuitenkaan sano, että puuttuisi halua puhua ihmisille. On tarve puhua ja tulla kuulluksi ja vaikuttaa. Kyky vain puuttuu, niin uskotaan." (s. 11)
2 Luovasti esittävä ihminen
"
Tälläinen luonnollinen, elävä esitystilanne ei suinkaan synny itsestäään, vaan sen takana on vuosien työ. Luovasti esittävän ihmisen - olkoon hän lausuja, näyttelijä, opettaja, pappi, poliitikko, kuka tahansa - täytyy osata kehittää itsessään tiettyjä ominaisuuksia. Onnistumisen edellytys ovat herkkyys, mielikuvitus ,tarkkailun ja keskittymisen taito." (s. 12-13)
3 Arvostelusta opetustilanteessa
"
Arvostelu-sanan kantana on "arvo". Arvostelulla ei suinkaan tarkoiteta ainoastaan arvon puuttumisen osoittamista, vaan ennen kaikkea arvojen löytämistä ja tunnustamista ja punnintaa. Arvostelu ei siis yksinomaan voi olla virheiden ja puutteiden esiintuomista, vaan molempien - arvottoman ja arvokkaat - tasapuolista tarkastelua." (s. 23)
4 Aitoudesta
"
Jokainen esittäjä tahtoo valloittaa yleisönsä, vähintään tavoittaa sen." (s. 30)
"
... mutta täysipainoinen ei esitys koskaan ole ilman että sitä kannattavat nämä molemmat: aitous ja ammattitaito" (s. 30)
Tehostus eli tehokeinojen käyttö puheilmaisussa
1 Puheopin käsitteestä
Kirja on kirjoitettu 1980-luvun alussa, jolloin puheoppi käsitteenä ei ole ollut vielä kovin kauan käytössä. Nyt 2010-luvulla mm. Tampereen yliopistosta voi opiskella
Puheoppia.
"
Emme voi erottaa kuin ajatuskokeena puheteknikkoa, puhetaituria, retorikkoa ja ilmaisuntaitajaa toisistaan. Puheopin kolmijako on siis käyttökelpoinen työhypoteesi ja suo mahdollisuuden eri tavoin ja eri suuntiin keskittyneiden opettajien työskentelylle. Myös näin on mahdollista oppilaiden keskittyminen taipumuksiaan vastaaville aloille." (s. 38)
2 Tietoiset tehokeinot
Tauko - tauon tehokas käyttö kysyy varmuutta; se on tietoiista keinoista itsenäisin.
Esitauko - tunnevoimaiset esitykset
Jälkitauko - tunnevireen jatkaminen
Oratorinen - puhetaitoon liittyvä
Emfaattinen - tunnevoittoinen tehoste, mahtipohtisuus
Prosidinen paussi - antiikin runomitan tahtilepo
Jaksottelu eli fraseeraus
"
Taitavaa taukojen käyttöä edellyttää ns. dramaattisesti äkkikäänteinen esitys, asiapitoinen selostus tai erityisesti moderni runo, jossa voidaan yhdistää asioita erottamalla niitä toisistaan." (s. 41)
"
Taukojen hallittu käyttö johtaa esityksen selvyyteen ja kirkkauteen" (s. 42)
Painotus
Tärkeät kohdat sanotaan ääntä voimistamalla - yksistään käytettynä ikävää ja yksitoikkoista
Vähennä voimaa, tauota, tempoa kiihdyttäen tai hidastaen ,säveltason mataloittaminen tai korottaminen.
Hyvä esitys on niukasti painotettua. Iskevä painotus on rauhallista.
"
Pane paino sille ja sille sanalle" on huono neuvo. Parempi, joskin ohjaajan taitoa kysyvämpi on jälleen kiertotie: mikä on tärkeää, mikä pääasia? Silloin oppilas itse on mukana keinojen löytämisessä, ja tulos on luontevampi, järkevämpi, kauniimpi" (s. 45)
Tempo
"
Tempo eli vauhditus on tietoisista tehokeinoista kenties vaikein oppia." (s. 45)
Nopeasta temposta on erotettava hätiköinti.
"
Monet ihmiset kiirehtivät, vain hermostoneisuuttaan; he saattavat myös pelätä ikävysttävänsä kuulijoitaan, ja siksi esitys on kilpajuoksua ajan kanssa." (s. 45)
"
Voimme pyytää ohjattavamme viipymään jossakin sanassa tai puhunnoksessa; voimme selittää, että jokin sana on "suuri" taikka "avara" ; voimme kysyä, miksi suotta kiiruhdetaan voimme kysyä, eikö ole mitään syytä vilkastua." (s. 47)
3 Tunnetehotus
Sointivärit
"
Kasvot paljastavat ilmein ja ruumis elein sielunelämän liikahduksia. Äänessä näitä ilmaisevat sointivärit, joiden osaava käyttö on ilmaisullisista tehokeinoista vaikuttavin" (s. 49-50)
Runosopista tuttu äännemaalailu on sukua puheopin sointiväreille.
Pyri pois akustisesta kuvittelusta, oman äänen kuulostelusta. Ääniharjoituksista ei kuuntelua voi syrjäyttää, mutta esityshetkellä se ei auta eikä sitä saa sallia.
On osattava kuvitella tunteita, joita ei ehkä koskaan ole tuntenut, jotta niiden ilmaisu sointiväriä myöten olisi uskottava.
"
Koko sielunelämäämme kuvastava ääni-ilmaisumme ei siis ole pelkkä ääni, vaan se on kietoutuneena pantomimiikkaan (elenäytelmä, äänetön näytelmäesitys), gestiikkaan (elehtiminen ja ilmeet) , mimiikkaan (esiintyminen, joka perustuu eleisiin ja ilmeisiin) - tätä kytkeytyneisyyttå on pyrittävä käyttämään hyväksi." (s. 54)
Sävelkulku
"
Sävelkulun (meloksen) tarkoituksenmukainen hallinta on erittäin arka asia, mutta samoin kuin sointivärien tietoisessa käytössä voidaan tässäkin kehittyä." (s. 54)
Liu'untaharjoitukset, aste asteelta sävelkulun mataloittaminen ja nostaminen ilman painotusta.
"
Oman suotuisan puhekorkeuden löytäminen on monelle suuri yllätys; äänen lepokorkeuden löytämisestä käsin voi äänen liikkuma-alaa harjoittaa selkeämmin." (s. 55)
Vältä kaavamaista sävelkulkua.
"
Murteemme tarjoavat mitä moninaisempia sävelkulun ja intonaation vaihteluita" (s. 55)
4 Hengitys - rytmi - eutonia
Hengitys
"
Hengitys on ilmaisullisen ihmisen ravintoa, jonka oikeasta hyväkskäytöstä syntyy vapautunut, mahdollisuuksista rikas ääni" (s. 60)
Rytmi
"
Meille esittäjille ikään kuin itsestään luontuvat tietyn kirjailijan käyttämät jaksottelut ja rytmikuviot: voimme puhua hänen tekstejään kuin omaa äidinkieltämme. Jokin toinen taas vaivoin aukeaa, jos aukeaa ollenkaan. Tämä johtunee siitä, että esittäjän oma jäljittelemätön, persoonallinen rytmi ei ole sama kuin kirjailijan." (s. 61)
Eutonia
"
Eutonia ei ole näennäistä luovuutta tai rentoutta; se ei ole ruumiin ja sielun yhteyden tajuattomuutta; se ei ole ajatuksen tai puheen holtittimuutta; se ei ole suorituksesta suurin piirtein tai vaistonvaraisesti selviämistä; se ei ole ilmaisun muodottomuutta." (s. 62)
Sirkustaiteilija, viulunsoittaja, kreikkalaisen miestanssijat - englantilainen sana dignity kuvastanee sisäistä ja ulkoista ryhtiä.
"S
e (eutonia) tarkoittaa fyysisten ja henkisten voimien saumatonta yhteistyötä, eri jännitystilojen höyhenkeveää vuorottelua, luovaa rytmiä määrätavoitteeseen pääsemseksi." (s. 64)
Ilo puhua
1 Ilon pilaajat
"
Jokaisessa ryhmässä voi havaita myös yksilöitä, jotka eivät halua huomata toisten edistymistä ja näin omalla passiivisella tavallaan jarruttavat sitä" (s. 66)
"
Ilon pilaajan tuntee myös siitä, että hänelle kaikki on koko ajan "vaikeata". Hänen on vaikea käsittää, löytää yhteyksiä, motivaatiota, vaikea ilmaista, vaikea löytää kontakteja. Tai sitten ilon pilaaja on selvillä tai ainakin luulee tietävänsä kaikesta syvemmin, paremmin ja tarkemmin kuin muut." (s. 67)
Käytöksen syynä useinmiten esiintymisen pelko, ramppikuume. Sitä ei voi kokonaan voittaa, mutta sitä voi säädellä.
2 Mistä ilo?
Ammattitaito
Iloinen kuri
By heart
Puhua - olla ihminen
Ritva Ahonen-Mäkelä: Ilo puhua: ajatuksia puheilmaisusta, SKS, 1985
Kansi: Osmo Omenamäki
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto
