Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Hengelliset joululehdet

Kuva
Hengelliset joululehdet ovat olleet osa minun jouluani. Tänä vuonna ostin lähes kaikki saatavilla olevat joululehdet. Ehdin lehdet lukemaan jo neljäntenä adventtisunnuntaina.  Joululehtien kannet  ovat joka joulu ihasteluni kohde ja joulutunnelman luoja. Esittelen muutamin sanoin lukemani hengelliset joululehdet, poimien niistä mieleenpainuvimmat kirjoitukset. Talvikynttilät 2016 Julkaisija: Herättäjä-Yhdistys Etukansi: Kaisa Viirimäki Talvikynttilät-lehden kaunis enkelikuva kynttilöineen luo sellaisen jouluisen tunnelman värisävyineen, joka lämmittää sydäntäni. Lehden tekstit ovat selkeällä fontilla ja kuvat elävoittävät lehden sisältöä. Lehti alkaa jouluevankeliumilla. Viereisellä sivulla on kaunis alttaritaulukuva. En tunnista kuvan kirkkoa, joten jään kaipaamaan kuvan ottajan tietojen lisäksi mistä kirkosta kuva on.  Mielenkiintoisin ja koskettavin artikkeli oli Järjestys ja rakkaus elämänmuotona (s. 14-17).  Tekstin oli kirjoittanut Johanna Sointula. Minua on a

Naulan kantaan. Aku Rädyn sattuvia sanoja

Kuva
Aku Räty on nimenä tullut tutuksi, kun olen näitä Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemia kirjoja ja Hengellistä Kuukauslehteä lukenut. Naulan kantaan. Aku Rädyn sattuvia sanoja oli hauska lukea. Useat sutkautukset ja pohdinnat saivat minutkin hymyilemään - tajusikokaan vastapuoli aina miten Räty toisinaan näpäyttikin voisiko sanoa ulkokultaisia uskovaisia.  Omalla tavalla Aku Räty lohdutti myös uskonsa äärellä kipuilevia. Tässä muutama hauska poiminta, jotka sisältävät sen olennaisen - uskon Jumalaan " Miten tulit tänne, kysyi Aku puumalaiselta mieheltä Iisalmen herättäjäjuhlilla. Linja-autolla Mikkelistä, Erkki Talasniemi oli meitä johtamassa. Vai johtamassa. Hän oli vain - väliaikainen johtaja. No, se on jo aivan eri asia ." " Tunnetko sinä tätä miestä, kysyi joku Akulta viitaten erääseen nuorukaiseen. Tunnen toki! Oja-Roopertin pojanpoika. Nyt Jumala näkyy ruvenneen kaivamaan ojia pojan syädmeen ." Lukulistalleni menevät ehdottomasti Aku Rädyn kirjoit

En ole yksin

Kuva
Mauno Nivala on nuoriso-ohjaaja, kasvatustyön sihteeri Lahden seurakuntayhtymässä. Hän on julkaissut vuonna 1983 Herättäjä-Yhdistyksen kustantaman nuorten romaanin En yksin , Nelikymppisenä kun lukee 15-vuotiaan Nappi-pojan viinanhuuruisista viikonlopuista kirkonkylän baarissa tai kaverin kotona - palaa itsekin nuoruuteensa 1980-luvulle. 2000-luvun nuorelle tämä kirja saattaa tuntua vanhahkolta Shellin baareineen ja levyautomaatteineen, mutta samat kaljapussit ja väkiviinat liikkuvat yhä.... samanlaisia humalan aiheuttamia traagisiakin onnettomuuksia sattuu yhä.... Napin pohdinnat elämän tarkoituksesta, Jumalasta tuovat muistoja oman nuoruuteni kipuilusta - kuka minä olen, mikä on tämän minun elämäni tarkoitus..... Rippikouluakin käyvät nuoret yhä - myös minun lapseni kävivät muutama vuosi sitten. Syvällisiä asioita oli poikanikin pohtinut rippileirillä... oma rippileirini jäi aika pinnalliseksi.... en minä uskaltanut ääneen asioita kertoa - halusin vain mahdollisimman pian poi

Puolipilvistä tai pilvistä

Kuva
Ulla-Maija Lammi-Ketoja on kirjoittanut tämän nuorten romaani 15-vuotiaana.  Kirja on julkaistu vuonna 1976. Minä olen silloin ollut 5-vuotias.  Kirjan takakannessa on kerrottu, että hän on kotoisin Ylistaron Untamalasta Etelä-Pohjanmaalta. Nykyisinhän Ylistaro kuuluu Seinäjokeen.  Tunnistan kirjasta lakeuden maisemia. Vaikka itse olen ollut teini-ikäinen vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Jotenkin samaistun kirjan 14-vuotiaan Annun tarinaan.  Oma nuoruuteni ei ole ollut henkilökohtaisesti tälläistä kuin Annun, alkoholisti-isän varjossa elämistä. Muuten läheltä seuranneena tiedän millaista perhe-elämää se on saattanut olla. Vieläkin kirjan teema koskettaa monia lapsia ja nuoria.... Hengellisyys ja herännäisyys tuodaan kirjan tarinassa esille nuoren näkökulmasta - mietinkin, mikä minusta olisi tullut, jos olisin kulkenut seurakuntanuorten mukana tai lähelläni olisi ollut aikuisia, jotka olisivat kertoneet seuroista tai herättäjäjuhlista.... Onneksi aikuisenakin voi löytää vielä henge

Seikkailu Jerusalemissa

Kuva
Herättäjä-Yhdistyksen vuonna 1971 julkaisema nuortenkirja Seikkailu Jerusalemissa oli jännittävä kertomus Jerusalemista.  Jorma Pakkanen on kirjoittanut uskottavasti kuvaukset Jerusalemista, vaikkakin suomalaisten poikien seikkailut temppelin tunneleissa etsimässä liiton arkkia tuntuivatkin uskomattomilta. Minua silti viehätti kirjan tarinan uskonnollinen merkitys, johon oli sisällytetty seikkailukirjan teemoja.  Samalla kuvattiin 1970-luvun Jerusalemia - paljon ei ole tainnut tilanne siellä muuttua 45 vuoden aikana... Kirjasta tulee mieleen Pertsa ja Kilu-kirjat, jotain samanlaista poikien seikkailumieltä tässä tarinassa on osattu kirjoittaa. Jorma Pakkanen: Seikkailu Jerusalemissa, Herättäjä-Yhdistys, 1971; 2. p., 1985 Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Kodin kaipaus

Kuva
Tämän Aukusti Oravalan kirjan olen lukenut jo alkuvuodesta, mutta unohdin ennen kirjastoon palautusta kirjoittaa siitä kirjablogiin.  Lainasinpa kirjan uudestaan Ylihärmän kirjastosta. :) Ei löytynyt netistä eikä Herättäjä-Yhdistyksen kirjakokoelmasta Kodin kaipaus-teosta kuvallisella kannella, joten kuvana saa olla kirjaston kappale, josta sisäkannesta löytyy värillinen kuva. Onko kaikki kappaleet painettu sitten näin vai onko tuo kansipahvi liimattu kirjan sisälle, sitä en osaa varmaksi sanoa. Kodin kaipaus sisältää myös uskonnollisia novelleja.  Teos on julkaistu vuonna 1933.  Yritän nyt kirjaa selaamalla virkistää muistiani, mitä kussakin tarinassa kerrottiin. Mustalais-Lotta Minusta tuntuu, että tämä novelli on julkaistu myös Tummaa kansaa-valikoimateoksessa.  Muistan hyvin tämän tarinan, missä Lotalta evättiin pyhälle ehtooliselle osallistuminen, kun kirkonkirjoista ei löytynyt merkintää, että hänet olisi kastettu.  Papit yrittivät, josko Lotta kastettaisiin uudestaan, mu

Paratiisin perilliset

Kuva
Catherine Gaskinin Paratiisin perilliset on rakkausromaani , jonka luin siksi, että se oli yksi vaihtoehto valitsemistani rakkausromaaneista Kauhavan kirjaston lukupiiriin reilu vuosi sitten.  Tälläinen ulkomainen rakkausromaanigenre ei ole minun lempigenrejäni - Catherine Cooksonit, Barbara Cartlandit, Victoria Holtit, Danielle Steelit, Nora Robertsit eivät ole olleet minun lukulistallani vielä. Parikymppisenä luin toki Harlekiineja, Femina-sarjaa ja jotain muuta kioskiromantiikkaa. Kotimaisten kirjailijoiden rakkausromaaneja toki luin: Enni Mustosta, Anni Polvaa, Tuija Lehtistä, Elsa Anttilaa. Joskus olenkin miettinyt, että lukisin niitä uudelleen ja onhan vielä lukulistalla uusimmat Mustoset ja Lehtiset.  Eihän sitä koskaan tiedä etukäteen milloin romantikko sisälläni kaipaa tätä kirjallisuutta :) Paratiisin perilliset sijoittuu Englantiin, Skotlantiin ja hiukan Hollywoodiin toisen maailmansodan aikaan ajanjaksolle elokuu 1940 - kesäkuu 1947. Pääosassa Julia, englantilaisen näyt

Häivähdys punaista: Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa

Kuva
Hella Wuolijoki oli nimenä tuttu ja osasin hänet jonkin verran Suomen historiaan sijoittaa. Tiesin hänet myös Niskavuori-teosten kirjoittajaksi. Erkki Tuomioja on kirjoittanut mielenkiintoisesti Hella Wuolijoen elämästä sekä hänen vanhempiensa ja erityisesti sisarensa Salme Pekkalan elämästä. Sitä en tiennyt. että Hella oli virolainen syntyperältään.  Oman vivahteensa kirjaan antaa se, että Hella Wuolijoki oli hänen isoäitinsä. Hella Wuolijoen poliittisen vakaumuksen lisäksi kirjassa kuvatttiin hänen yritys- ja kulttuurielämäänsä.  Kirjaa lukiessani tuli miettineeksi  että oliko mikään niin "punavalkoista" puhtaasti... Hella Wuolijoen Niskavuori-kirjoja en ole lukenut, mutta elokuvia olen jonkin verran katsonut. Wuolijoen kirjoittamat kirjat lisään lukulistalleni ja muita hänestä kirjoitettuja kirjoja saatan myöhemmin lukea. Salme-sisaren elämä Britanniassa oli aivan uutta tietoa minulle. Tälläistä Britanian historiasta en olekaan aikaisemmin lukenut - toisaalta his

Hyvää Joulua, Annika

Kuva
Eila Maria Väätäisen hellyttävä joulun tarina Annikasta ja hillityt Kaarina Järven kuvat tuovat tämän lastenkirjan äärellä hyvän joulumielen.  Arkisten joulupuuhien lomassa tuodaan joulun sanoma esille. Annikalle sattuu kommeluksia, jotka hymyilyttävät aikuistakin lukijaa. Neekeri-sanan käyttö kalsahtaa korvaani  puhuttaessa tiernapojista. Kirja on julkaistu 1986....  olen ollut silloin 15-vuotias, mutta en muista neekeri-sanaa käytettävän myönteisessä mielessä (ellei ota huomioon Peppi Pitkätossua tai Agatha Christien dekkaria). Minulle neekeri-sana on aina ollut haukkumasana - nykyään sanottaisiin että rasistinen.  Jos lukisin tarinan ääneen, niin vaihtaisin neekeri-sanan kohdalle tummaihoinen. Vaikka tässä tiernapoika-kohtauksessa onkin Mari-tyttönen maalannut kasvonsa tummiksi,  Toisaalta miksi ei tässä tarinassa käytetty sanaa murjaani ... Hyvää Joulua, Annika tarina loppuu viimeiseen jouluanajan tapahtumaan eli loppiaiseen, Kolmen Itämaan tietäjän saapumiseen Jeesus-lapsen luo

Suolainen ruusu

Kuva
Liisa Majapuro on kirjoittanut mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan kirjan omasta lausuntaurastaan. Runonlausujasydäntäni lämmitti lukea hänen kipuilujaan lausumisen parissa, mutta myös tunsin suurta kunnioitusta ja ihailua, miten hän on hallinnut suuria runoesityksiä opettelemalla kaikki runot ulkoa! Suolainen ruusu-teos käy läpi Liisa Majapuron elämän varrella koettuja kohtaamisia runoilijoitten parissa.  Runot ja runolyhennelmät elävöittävät tekstiä. Liisa Majapuro teki myös esityksiä televisioon. Harmi ettei niitä ole näkyvissä esim, Elävässä arkistossa. Hän antoi äänensä myös lasten saduille, kuten Nalle Puh. Ehkä näitä äänitteitä voisi vielä kuunnella vai ovatkohan vain c-kasetteina. Tämä kirja antaa uskoa ja voimaa kehittyä itsekin runonlausujana - jonain päivänä minäkin rohkenen ottaa lausuntaohjelmaani enemmän runoja kuin 1-3 kappaletta. Minusta tuskin tulee koskaan lausuntataitelijaa, mutta harrastelijana minulla mahdollisuus kehittyä hyvän ohjaajan avulla - löytäe

Paavo Ruotsalainen

Kuva
Aukusti Oravala on kirjoittainut Paavo Ruotsalaisesta sekä elämäkerran että Erämaan profeetta -nimisen romaanin. Olen lukenut ensin tuon romaanin, joka oli huomattavasti laajemmin kirjoitettu kuin tämä elämäkerta.   Erämaan profeetta julkaistiinkin kolme vuotta jälkeen Paavo Ruotsalainen -elämäkerran, vuonna 1916. Oravala kirjoittaa Lukijalle-esipuheessaan: " Vaikka Paavo Ruotsalainen on jokaiselle suomalaiselle, jolle saattaa asettaa joitakin vaatimuksia oman kansansa tuntemisen nähden, ainakin nimeltään tuttu, on hänestä tuskin olemassa muuta elämäkerrallista esitystä kuin pastori Ernesti Kyanderin 1882 julkaisema kirjanen Paavo Ruotsalainen eli Herännäisyys Pohjois-Savossa. On senvuoksi enemmän kuin ajan vaatima, on laiminlyönnin korjaamista ja merkillisen miehen muiston velvoittamaa liittää hänen nimensä ja elämäkertansa Suomen kristikansan merkkimiesten nimien ja elämäkertojen joukkoon. Ja tätä sitä enemmän, kun tuskin ainoatakaan sivistyshistoriallista teosta viime vuo

Sanansa mittainen

Kuva
Sanansa mitttainen romaani kuvaa ikääntyneen kirkkoherran työtä ja ajatuksia elämän laitapuolen ihmisten parissa pikkukaupungissa. Pappi kipuilee ihmisten välinpitämättömyyden  ja avuntarpeen poluilla.  Hän kulkee pitkin kaupungin katuja ja laitamia koiransa kanssa kohdaten alkoholisoituneita miehiä - osa tutuksi tulleita. Välillä hän vie heitä "hotelliinsa"  jossa miehet saavat pesun, puhtaita vaatteita, ruokaa ja yösijan sisar-hennon avulla - ilmeisesti hän on diakoniasisar. Sisar-hento nimitys vähäsen hymyilyttää, sillä tämä nainen on toisinaan hyvin ronskikin pitäessään järjestystä miehille. Jorma Kauko oli pappi, joka kirjan takatekstin mukaan työskenteli muutamia vuosia vankilassakin. Kirjan tekstistä näkyy papin ammatti ja tuntemus päihderiippuvaisten ihmisten elämästä. Miesten kohtalot kuvataan raadollisesti ja moni kirjan henkilöistä kulkee matkansa päähän traagisin päätöksin.  Romaanin pappi ei tunne armoa eikä sääliä miesten sukulaisten kohtaamisissa - pe