Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Mannaa ja hunajaa

Kuva
Maija Nymanin Mannaa ja hunajaa kertoo lyhyin tarinoin tapahtumista hänen elämässään – hassuistakin sattumuksista koskettaviin kohtaamisiin.  Muutaman sivun tekstit ovat sopivaa luettavaa muiden kirjojen lomassa. Jokaisessa tekstissä on ripaus Jumalan sanaa – armoa ja johdatusta. Pienillä tarinoilla oli väliotsikoita ja näiden otsikoiden alle kirjoitettu ajatelma.  Tämä ajatelma sopii minulle juuri nyt: ” Minullakin on aikani – riisua ja pukea kokea vilua ja lämpöä avautua ulospäin ja vetäytyä itseeni masentua ja herätä eloon jälleen vihata ja rakastaa uskoa ja olla epäuskoinen elää ja kuolla ” Maija Nyman: Manna ja hunajaa, Kirjapaja, 1996 Graafinen asu: Liisa Heikkilä-Palo Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Sielun muotokuvia

Kuva
Kun etsit jotain muuta kirjaa kirjaston hyllystä ja katseesi pysähtyy aivan toisenlaisen kirjan äärelle romaanihyllyssä. Otat kirjan käteesi ja tunnet, että tämä kirja on juuri minulle juuri tähän hetkeen. Löysin Kaija Juurikkalan Sielun muotokuvia -teoksen viime viikon kirjastokäynnilläni Kauhavan kirjastossa. Lumouduin Juurikkalan sielun muotokuvista ja ihmisten tarinoista - heidän eletyistä elämistään. Vaikka en varsinaisesti usko jälleensyntymiseen, on näissä sielutauluissa jotakin minua koskettavaa. Haluaisin itselleni jonkinlaisen sielun kuvan – itsestäni yksin tai ehkä tyttäreni tai tyttäreni ja poikani kanssa, kun täyttänen 50 vuotta. Kirjaan liittyi myös dvd, jossa oli kuvattu osa taulujen maalaamista ja ihmisten tarinoita kauniiden kuvien luonnosta, tavaroista ja rakennuksista äärellä. Löysin netistä tietoa Kaija Juurikkalasta ja siitä miten tällaisen sielun muotokuvan on mahdollista saada – toivottavasti se olisi mahdollista vielä neljän vuoden kuluttua. Varasi

Hyvän kosketus

Kuva
Mariitta Hämäläinen on toimittanut Hyvän kosketus -teoksen, jossa on 13 henkilön tarinat odottamisesta, saavuttamisesta, toivosta, epätoivosta, uskosta ja luottamuksesta. Ensimmäinen tarina on vimpeliläisen 1980- ja 1990-luvun pesäpalloilijan Vesa Liikalan Kalle -pojan syntymästä – pienen pojan alkuelämän vaikeuksista. Koskettava tarina isyydestä, lapsen sairauden äärellä. Seuraava tarina kuvaa lapsen kuolemaa, vanhempien surua. Kaija ja Markku menettivät äkilliseen sairaskohtaukseen 13-vuotiaan poikansa. Kolmas tarina on pastori Risto Seppälän – mies sairastui 44-vuotiaana syöpään.  Hänen runonsa ovat kuvausta sairauden kanssa elämisestä, luonnosta voimaa ja tukea hakemisesta. Neljäs tarina on nuorisotyöntekijä Caitzu Rantasen selviytymistarina. Viides tarina on valokuvaaja Mona Mannerheimon, jossa kuvataan miten valokuvaaminen tuo elämään voimaa ja apua. Kuudes tarina on Hilkka Ahteen, jolloin hän Lastenklinikoiden Kummien toiminnanjohtajana. Seitsemäs tarina on minu

Kultainen varis

Kuva
Heidi Liehun Kultainen varis: pienoisesseitä -teoksen valitsin kirjastoluokkaa 17 (Etiikka. Elämänfilosofia. Estetiikka) katsellessani Kauhavan kirjastossa. Tämä kirjastoluokka on ollut aina yksi suosikkikirjastoluokista. Heidi Liehu toi mieleeni Rakel Liehun, ja wikipediahan selvensi, että Heidi on Rakelin tytär. En ole aikaisemmin lukenut Heidi Liehun, saati Raakel Liehun teoksia – heidän kummankin runoja voisinkin lainata huomenna, kun käyn kirjastossa. Pienoisesseet on jaettu kolmen otsikon alle: Onnen etsijöitä , Tuntematonta vetovoimaa , Hengenvaarassa hengen vaarassa . Poimin otteita Heidi Liehun tekstistä ja kirjoitan omia ajatuksiani, mitä nämä pienoisesseet herättivät minussa. Onnen etsijöitä Mistä onni löytyy – terveys, taloudellinen vakaus, läheiset ihmissuhteet?  Saammeko mielenrauhan, kun kaikki näyttää olevan hyvin – terveelliset elämäntavat, työpaikka ja elanto, rakas ihminen lähellä? Vai tarvitsemmeko mielenrauhan yksinäisyyteemme, sydämeemme, sieluumme?

Ikävä

Kuva
Petri Järveläinen, Torsti Lehtinen ja Arto Peltola ovat toimittaneet Herättäjä-Yhdistyksen julkaiseman teoksen Ikävä . Saatteeksi -alkusanoissa kerrotaan: ” Kirjan tarkoitus on ollut saada samoihin kansiin mahdollisimman väljä, rikas ja monivivahteinen kuva ikävän ilmiasuista ” (s. 7) 16 kirjoittajaa on kirjoittanut oman tarinansa ja ajatuksensa ikävästä. Kirjoittajat ovat tohtoreita, pastoreita, opettajia, opiskelijoita, kirjailijoita, toimittajia sekä yksi pseudonyymi. Tarinat ovat filosofista pohdiskelua, uskon ikävää, koti-ikävää, oman elämän ikävää – tekstit tuovat ikävä-sanalle uudenlaisen käsitteen perinteisen ihmisen ikävän sijaan. Tässä lyhyitä poimintoja muutamista teksteistä: ” Mä olen niitä, joita vaivaa ikävä. Toisaalla ollessani se näkyy koti-ikävänä, kotona kaukokaipuuna. Alituinen koti-ikävän ja kaukokaipuun rajamaastossa eläminen on leimallista myös uskonnolleni, agnostisesti sävyttyneelle körttiläiselle kristillisyydelle, levottomien sielujen hartaalle toi

Hajaannus

Kuva
Markku Rönkön Hajaannus on toinen romaani, jonka lainasin Kirjaklubin vetäjämme suosituksista alkukeväällä.  Oli toisaalta mielenkiintoista lukea Janne Oran Kadotetun lumoa samaan aikaan – molemmat romaanit sai myös luettua loppuun viime viikolla, kun aloitin neljän viikon kesälomani. En ole kovin hyvä innostumaan mieskirjailijoiden kirjoittamista kirjoista, joissa yhtenä teemana on parisuhde. Monesti ne tuntuvat keski-ikäisten miesten valituksilta - naisten parisuhdevalituksiin on helpompi samaistua :) Silti lainaan välillä tällaisia romaaneja, toivoen löytäväni välillä sellaisia tarinoita, joita jollakin tavalla jaksan ymmärtää. Markku Rönkön Hajaannus on nyt sellainen romaani – no, tässä tarinassa kulkee naisen tarina limittäin, joten ehkä sillä on iso merkitys.  Ja jos olen rehellinen, Kirren tarinahan tässä jää päällimmäisen mieleen –  hän onkin enemmän pääosassa. Romaanin maailma kuvaa sellaista elämää, johon minulla ei ole henkilökohtaisesti kosketusta, mutta olen josku

Kadotetun lumo

Kuva
Janne Oran Kadotetun lumo -romaanin löysin Lapuan kirjaston ja kansalaisopiston Kirjaklubissa, johon klubin vetäjä tuo aina muutamia kirjoja esille, joista valitsemme seuraavan lukupiirikirjan. Alkukeväästä lainasin pari romaania muutenkin näistä esillä olevista, kun halusin tutustua uusiin kirjailijoihin. Kadotetun lumo kuvasi suomalaisen Kristianin naissuhteita -  nykyistä ja mennyttä. Kumpaankin naissuhteeseen liittyi afrikkalaiset juuret – Andrean isän suku ja Venlan lapsen suku.  Andrea on kadonnut monta vuotta sitten Kristianin elämästä, kunnes hän yhtäkkiä soittaa Kristianille lyhyen puhelun. Kristian lähtee etsimään Andreaa Ruotsista ja käy samalla läpi heidän parisuhdettaan. Venlan menneisyys nivoutuu Andrean menneisyyden kanssa afrikkalaiseen elämään ja siihen miten heihin suhtaudutaan länsimaissa – Suomessa ja Ruotsissa. Andrea kokee myös Estonia -turman ja romaanissa kuvataan sitä tuskaa, kipua ja traumaa, mitä sen jälkeen, kun olet yksi pelastuneista. Andrea hake

Tuli ja valo: kertomuksia pyhistä naisista

Kuva
Tuli ja valo: kertomuksia pyhistä naisista kertoo Magdalan Marian, Maria Egyptiläisen, Elisabet Thüringeniläisestä (Unkarilaisesta), Ksenia Pietarilaisesta, Sarovin Pašasta, Elisabet Feodorovnasta ja Maria Pariisilaisesta. Elina Kahla on kirjoittanut tekstit ja Irina Zatulovskaja on kuvittanut teoksen taideteoksillaan. Lukijalle -esipuheessa Elina Kahla kirjoittaa ” Tämä teos on syntynyt kuvataiteilijan ja kulttuurintutkijan yhteistyönä. Legendat ja kertomukset pyhistä naisista ovat innoittaneet meitä molempia. Ne ovat avanneet meille portteja muinaisuuteen ja ikuisuuteen, herättäneet kysymyksiä. Mikä on pyhyys? Kuka ihminen on meille pyhä? ” (s. 5) Irina Zatulovskajan kuvat pyhistä naisista ovat monivivahteisia taide-elämyksiä – maalauksia, nukkemaista käsityötaidetta. Magdalan Maria on ainut pyhä nainen, josta olen lukenut aikaisemminkin, Maria Egyptiläisen ja Elisabet Thüringeniläisen tiesin nimeltä, muut pyhät naiset olivat tuntemattomia. Naisten elämänkohtalot ovat hy

Ennen kuulumatonta

Kuva
Vuokko Vänskä toimi Uusi Tie -lehden päätoimittajana vuoden verran ja sen jälkeen toimituspäällikkönä. Kirjan takakannessa kerrotaan: ”Naisen valinta Uusi Tie -lehden vs. päätoimittajaksi oli ennenkuulumatonta.”  Tästä siis kirjan nimi Ennen kuulumatonta , joka sisältää Vänskän pääkirjoituksia Uusi Tie -lehdessä 1999 – 2000.   Kirjaston hyllystä kirja jäi käteen juuri takakansitekstin vuoksi – kiinnosti lukea, mitä naispäätoimittaja on kirjoittanut lehdessä, jota en ole itse kovin usein lukenut.  Ja miten nämä lähes parinkymmenen vuoden takaiset pääkirjoitukset kuulostavat tänä päivänä. Luonnollisesti useat pääkirjoitukset käsittelivät lähetystyötä, onhan Uusi Tie -lehti Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry:n omistaman Kustannus Oy Uusi Tien julkaisema lehti. Pääkirjoituksien teemoina oli myös kauppojen aukioloajat, jumalanpalvelusuudistus, riemuvuosi, avioliitto, kristilliset juhlapäivät – samoja asioita käsitellään tänäkin päivänä kristillisten lehtien pääkirjoituksis

Naisten Raamattu: Tätä kertomusta en unohda

Kuva
Kirsi Hiilamo on toimittanut kirjan Naisten Raamattu: Tätä kertomusta en unohda . Kirjassa 17 naista on kirjoittanut raamatunkohdasta, joka on jäänyt ikuisesti mieleen.  Kirjoittajanaiset ovat kansanedustajia, professoreita, tohtoreita, maistereita, pappeja, kirjailijoita, toimittajia ja tutkijoita – tunnettuja vaikuttajanaisia 2000-luvulla. Raamatunkohdat ovat sekä vanhasta testamentista että uudesta testamentista.  Elämänpuusta Baabelin torniin ja Raamatun naisiin ja Jeesuksen elämänvaiheisiin.  Naisten kertomukset antoivat erilaisia tulkintoja ja ajatuksia tutuillekin raamatunkohdille.  He kertovat elämästään asioita, jotka ovat tuottaneet iloa, kipua ja haasteita.  Nämä naisten tarinat antoivat voimaa ja uskoa omaan elämääni – hyväksymään menneisyyteni ja tulevaisuuden unelmiin ja tavoitteisiin. Naisten Raamattu: Tätä kertomusta en unohda, toim. Kirsi Hiilamo, Kirjapaja, 2004 Kansi: Liisa Holm Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Tuoksuva öljy: Kohtaamisia Raamatun naisten kanssa

Kuva
Pari vuotta sitten luin Ylva Eggehornin kirjan Etsin, kaipaan, kyselen: tiellä aikuiseen uskoon .  Tänä vuonna löysin pääsiäislukemiseksi Eggehornin teoksen Tuoksuva öljy: Kohtaamisia Raamatun naisten kanssa . Esipuheessa Ylva Eggehorn kirjoittaa: ” Onko olemassa naisellinen tapa uskoa ja puhua Jumalasta? Naisellinen tapa lukea Raamattua? En ole asiasta aivan varma. Mutta siitä olen varma, että jos naiset lukevat Raamatun tekstejä omista elämänkokemuksistaan lähtien, käyttäen elämänkokemuksiaan kaikupohjana, silloin he varmaankin voiva nähdä teksteissä yhtä ja toista sellaista, mitä miehen on vaikea nähdä samoin ” (s. 8) Tunnistan omassa Raamatun lukemisessani tällaisia piirteitä – ehkä siksi on välillä vaikeata jaksaa lukea Raamattua.  Tulee mieleen, että löytäisinkö naisen kirjoittaman Raamatun lukuoppaan avuksi…. Ehkä Anita Grönqvistin kirjoittamat kirjat olisivat sellaisia…. tai Mailis Janatuisen teokset…. Myös Liisi Jokirannan kirjat vaikuttavat mielenkiintoisilta.  Ehkä my

Hehku ja Sydänomena

Kuva
Rakastan värikkäitä taideteoksia, kuten Riikka Juvosen kuvittamat teokset. Ostin kirja-alesta Riikka Juvosen kirjoittaman ja kuvittaman teoksen Hehku: Tuokiokuvia naisen elämästä (Kirjapaja, 2005) ja pääsiäisen aikaan lainasin kirjastosta hänen kirjoittamansa teoksen Sydänomena: Eevan jälkikirjoitus (Kirjapaja, 2009). Hehku: Tuokiokuvia naisen elämästä on kaunis, värikäs ja voimaannuttava kirja. Riikka Juvosen upeat kuvat antavat kirjalle ihanan väri-ilottelun rehevyydellään. Tekstit ovat elämän värikirjoa, historiallisia naishahmoja, vuodenaikojen kuvausta ja naiseuden iloja ja kipuja. Tämä on voimakirja naisille, kaikenikäisille. Sydänomena: Eeva jälkikirjoituksen esipuheessa Riikka Juvonen kirjoittaa: ” Olen kirjoittanut sen (tämän kirjan) nimenomaan meille naisille rohkaisuksi, epäilyksi ja etsimiseksi. Kaikeksi siksi, minkä takia me alun perinkin haukkasimme hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmää. Siitä hedelmästä on tullut osa sydämemme sykettä, sen uskoa, sen toivoa, sen r

Missä sielu lepää

Kuva
Oikeastaan aloitin pääsiäislukemisen tästä (Instagram-kuvani on hyvä muistuttaja :) ) Pauliina Kainulaisen kirjasta Missä sielu lepää , enkä Anna Kontulan Mistä ei voi puhua: kirja uskosta ja uskonnosta , mutta enpä minä muutenkaan lukemiseni aikajärjestyksessä tänne blogiini kirjoista kirjoittele. Pauliina Kainulaisen kirja Missä sielu lepää oli ihana kirjastolöytö! Löysin Pauliinan nettisivuilta paljon mielenkiintoista luettavaa ja seuraavaksi lainaan Metsän teologia (Kirjapaja, 2013) sekä Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan (Kirjapaja, 2007), jonka Pauliina Kainulainen on toimittanut. Kirjan alussa Kainulainen kysyy Miten sielusi voi? Olen kasvanut ympäristössä ja koulumaailmassa, jossa on puhuttu sielusta. Onko sielu uskonnollinen omatunto? Kun kipuilen epätoivon ja epäuskoni kanssa sieluuni sattuu. Sielunhoitoa tarvitsen minäkin – kahden ihmisen välistä kohtaamista armollisuuden äärellä. Ensimmäinen kappale on nimeltään Pyhän kohtaamisen paikat .

Mistä ei voi puhua: kirja uskosta ja uskonnosta

Kuva
Pääsiäiseksi lainasin kirjastosta naisten kirjoittamia teoksia uskontoluokista, jotka käsittelivät jollakin tavoin Raamatun naisia tai naisten uskonelämää. Aloitin lukemisen Anna Kontulan teoksesta Mistä ei voi puhua: kirja uskosta ja uskonnosta . Minulle Anna Kontula ei ole tuttu ennestään – en oikeastaan seuraa politiikkaa tai poliittisia henkilöitä. Mistä ei voi puhua: kirja uskosta ja uskonnosta oli juuri minun pääsiäiseen sopivaa kirja – epäuskoni ja epätoivoni äärellä. Tykästyin ensilehdiltä tähän siskontyttären ja tädin vuoropuheluun.  Luterilaisena olen ollut Laila Hirvisaaren romaaneista kimmonneen ortodoksisuuden ihailija – joskus harkitsin jopa kirkon vaihtamistakin, mutta nyt olen oppinut ottamaan palasia toisista kirkoista omaan uskon kipuiluuni. Voi kunpa minäkin olisin tavannut elämässäni tädin, jonka kanssa käydä vuoropuhelua uskosta ja uskonnosta – ehkä sellainen tilaisuus vielä tulee, onhan lähelläni aina ollut hengellisiä naisia, en ole niitä vain halunnut hu

Minulla on elämä suojeltavana

Kuva
Minulla on elämä suojeltavana -runokirjan liepeessä kerrotaan Irja Haapiaisesta (s. 1932): ”…. on 18-vuotiaasta asti elänyt polioinvalidina. Hänen runojaan on aikaisemmin julkaistu kahdessa Helsingin suomenkielisen työväenopiston antologiassa. Irja Haapiaista ja hänen lyriikkaansa on myös esitetty televisiossa.” Runot on jaettu viiteen ryhmään. Nämä runot on julkaistu vuonna 1986, jolloin Irja Haapiainen on ollut viisikymppinen. Runojen teema kulkee vammaisuuden ja uskonnollisuuden kipupisteissä – onko vieläkin jossain seurakunnassa näin, että et ole hyväksytty sellaisena kuin olet… tai ylipäätänsä yhteiskunnassa. Ajatuksiani runojen äärellä sekä minua koskettavia runovalintoja: I Riipaisevia runoja ihmisarvosta, kuolemasta ja tälläkin hetkellä ajankohtaisesta asiasta: eutanasiasta. II Halusin vain tulitikkulaatikon pannakseni tikkua ristiin ja Sytytelläkseni elämänliekkiä. Ne koettivat saada minut ottamaan Jalallista topattua laatikkoa, miehenmittaista . Pysäyttä

Rannat etäällä toisistaan

Kuva
Lainasin Kauhavan pääkirjastosta hengellisiä runoteoksia, yksi niistä oli Maire Hakalan esikoisteos Rannat etäällä toisistaan . Runot on jaoteltu kahdeksaan osaan: Kansalaisopistossa, Läheisen vieraudesta, Kiirastorstaina, Kevään lasiurut, Matkapäiväkirja, Näissä vaatteissa , Perhepiirissä ja Minä olen omenapuu . Ajatuksiani näiden runojen äärellä pääsiäisen aikaan ja juuri nyt. Kansalaisopistossa Meistä jokainen kulkee omaa opintopolkuaan elämän kansalaisopistossa. Tämän osion runoista kumpuaa elämän monikirjavuus iloineen ja suruineen, syyttelyineen ja anteeksiantamisineen Läheisen vieraudesta On kanssavaeltajia, jotka päästävät meidät vain vierashuoneeseen. Koskaan ei käsketä peremmälle, keittiön pöydän  ääreen. Kiirastorstaina Pääsiäisen kärsimyksen äärellä  - tänä vuonna minäkin olin liian väsynyt valvomaan…. Kirkkoon kulkemaan… Viivyin näiden runojen äärellä, etsin televisiosta hengen ravintoa…. Kevään lasiurut Koteloituneelle talvi-ihmiselle Herra valm