Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Kirjakaupantätin työviikko

Kuva
Neljän viikon kesäloman jälkeen oli ihana palata jälleen työpaikalle, Herättäjän Kirjakauppaan . Tämä on vasta toinen kesäni Herättäjässä tai KIPAssa Lapualla, kuten sitä nykyään ”nuorempi sukupolvi” kutsuu.  Herättäjän kirjakauppa on kolmas kirjakauppa, jossa olen työskennellyt vuosina 1998-2000, 2003-2013, 2016-  Ennen kirjakauppatyötä työskentelin kahdessa kirjastossa vuosina 1990-1994.  Kirjasto- ja kirjakauppatyö on ollut unelmieni työtä – olen kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut tehdä tähänastisen työurani mieleiselläni aloilla. Meille pohjalaisille Herättäjän Kirjakauppa on tuttu ainakin nimeltä. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla taitaa tällä hetkellä olla 16 kirjakauppaa (lähde: Kirja- ja paperialan kalenteri 2017, Kristilliset kirjakaupat-sivusto), joista KIPA -kirjakaupppaketjuun kuuluu 5, INFO -kirjakauppaketjuun 5, Suomalainen Kirjakauppa -ketjuun 2, Kristillisiin kirjakauppoihin 1 ja muut 3. Herättäjä-Yhdistys saattaa olla tuttu herännäisyyden historia

Dekkariviikko: Synkän metsän siimeksessä

Kuva
Yhden dekkarin ehdin lukea dekkariviikolla . Valitsin kirjan kirjakaupan ennakkokappaleista,   Ruth Waren Synkän metsän siimeksessä on hänen esikoisromaaninsa. Päähenkilö Nora on rikoskirjailija, joka saa kutsun polttareihin. Polttarit ovat hänen ystävänsä Claren, johon hän ei ole pitänyt yhteyttä kymmeneen vuoteen. Heidän yhteinen ystävänsä Nina saa myös kutsun polttareihin - molemmat empivät ensin mennäkkö vai ei, mutta toisaalta kumpaakin kiehtoo tietää mitä Clarelle kuuluu... Polttarit järjestää Claren ystävä Flo, jota Nora ja Nina eivät tunne ennestään. Moni kutsutuista ilmoittaa, ettei pääse polttareihin. Lopulta heitä on vain viisi: Nora, Nina, Melanie, Tom, Flo ja Clare. Polttarit pidetään Flon tädin kesätalossa synkän metsän siimeksessä. Tarina tempaa mukaansa - henkilöhahmoista on tehty salaperäisiä, kuka murhataan? Sillä jokuhan tässä tarinassa kuolee... Nora muistelee menneisyyttään - ystävyyttä Claren kanssa, Jamesia.... Flo järjestää kiusallisia polttarileikkej

Kiitos tästä päivästä: Irja Kilpeläisen mietteitä

Kuva
Parikymppisenä luin Irja Kilpeläisen kirjoittamia kirjoja. Kiitos tästä päivästä - kirjaan on koonnut Margit Laininen tekstejä Kilpeläisen teoksista. Tämän kirja on myös luokiteltu 17.3 kirjastoluokkaan - elämänfilosofiaa. Mietelauseet ja lyhyet tekstit kuvaavat iloa ystävyydestä, arkipäivän rohkeutta, pieniä hvyiä hetkiä, itkemisen vaikeutta, rakkautta, totuuden etsimistä, elämän kipua ja Jumalaan turvaamista. Mietelauseita minun elämään: " Tarvitsen myös itsekseni olemista. Mietin, mitä tuo tunne minulle merkitsee:  On avaraa olla itsekseen, ei ole ahdasta. On vapaata olla itsekseen, mikään ei sido. On rauhoittavaa olla itsekseen. On mahdollisuus puheenvuorojen vapauteen. Minä kaipaan yksinoloa voidakseni kerätä kokooon itseäni niin paljon, että nautin taas toisten ihmisten virkistävästä seurasta ." *** " On tekemättä paljon. On tehty varsin paljon. Laiminlyöty paljon ja touhuttu liikaa. Minulle onkin kasvanut hiljainen usko, jota en uskalla oikein

Taivaan tie

Kuva
Katri Helenan lauluista pidän toki, mutta siitä on melko pitkä aika, kun olen niitä Spotifysta kuunnellut. Taisin joulun aikaan viime vuonna katsoa televisiosta uusintana muutaman vuoden takaisen Katri Helenan joulukonsertin - laulujen myötä ihailin hänen kauniita pukujaan. Taivaan tie kirjan löysin kirjastoluokasta 17.3 (Elämänfilosofia. Elämäntaito). Katri Helena kirjoittaa Lukijalle -esipuheessaan: " Lähes kaksikymmentä vuotta olen kirjoittanut muistiin viestejä, joita saan hiljentyneessä mielentilassa. Lauseet muodostuvat sana kerrallaan, ja niiden sisältö peilaa usein pohdintojani eri elämänvaiheissa ." (s. 6) " Henkimaailmaan siirtyneiden läheisteni ja vähän kaukaisempienkin ystävieni viestien kautta olen ymmärtänyt, että hengen elämä jatkuu fyysisen olomuodon kuoleman jälkeenkin ." (s. 7) " Kaikki tämän kirjan tekstit ovat alkuperäisessä muodossaan. Mietelauseet ovat ikään kuin tiivistelmiä laajemmista kokonaisuuksista, ne olivat siellä teksti

Operaatio Finlandia: Ruotsin kesähyökkäys Suomeen

Kuva
Arto Paasilinna ja hirtehishumoristinen sotaromaani – erittäin haasteellinen lukuoperaatio minulle. Hänen esikoisromaaninsa Operaatio Finlandia: Ruotsin kesähyökkäys Suomeen kertoo kuvitteellisesta sodasta Ruotsin ja Suomen välillä vuonna 1977 – Itsenäinen Suomi täytti silloin 60 vuotta, minä 6 vuotta. En ole montaa sotaromaania lukenut, eivätkä paasilinnamaiset huumoriromaanitkaan ole kuuluneet yhtään sen useammin lukemiini kirjoihin.  Ennakkoluulot ja lukemisen tuska olivat läsnä, kun avasin ensimmäisen sivun Operaatio Finlandiasta. Esipuheessa Arto Paasilinna selventää romaaninsa tarkoitusta – kirjoittaahan hän vuonna 1972 tulevaisuuden romaania muutaman vuoden päähän. ” Tämä on sotakirja. Ruotsi hyökkää Suomeen, Suomi puolustautuu ja hyökkää sitten Ruotsiin .” (s. 7) ” Tällä kirjalla haluan tuoda sodan rauhalliseen Pohjolaan. Perimmäisenä tarkoituksenani on osoittaa, että sota todella on olemassa ja että tarvitaan vain tulitikun raapaisu, kun se jo syttyy. Myös täällä .”

Tapakristityn tyylikirja : miten elää ja kuolla kristillisesti

Kuva
Jaakko Heinimäki ja Kaisa Kariranta ovat kirjoittaneet kristillisen tyylikirjan, Tapakristityn tyylikirja: miten elää ja kuolla kristillisesti. Mikä sai minut tarttumaan hengelliseen tyylioppaaseen 1. Työni vuoksi: Kirja on Herättäjäjuhlien Juhlaoppaassa Kirjapajan ja Herättäjän Kirjakaupan mainoksessa – tänä vuonna aion tutustua ennakkoon kirjoihin, joita myymme Herättäjäjuhlilla Nilsiässä. 2. Halusin tietää, olenko tapakristitty 3. Halusin varmistaa, miten hyvin tiedän kristillisiä tapojamme 4. Minua kiinnostaa hengellinen tieto- ja kaunokirjallisuus Olenko minä tapakristitty? Kirjan mukaan, tapakristillisyys ei vaadi ihmeitä, se on vaikkapa kristinuskosta lukemista.  Kyllä, luen monenlaista kirjaa kristinuskosta – toisinaan ehkä liiankin teologista, mutta kirja kirjalta nekin asiat maallikolle avautuvat, sen verran kuin on mahdollista. Tapakristitylle kirjan mukaan riittävät myös uteliaisuus ja pienet toistuvat tavat.  Olen utelias kokemaan uusia kristillisiä hetkiä,

Nelikymppinen- elämän huipulla

Kuva
Kristiina Harjun Nelikymppinen – elämän huipulla on tutkimus nelikymppisistä 2000 -luvun alussa. Tähän tutkimuksen kategoriaan on laskettu 38-50-vuotiaat – kuulun siis nyt 46 -vuotiaana kohderyhmään. Kirjan tutkimuksen aikana olen ollut nuorempi, sillä tutkimuksen osallistuneet nelikymppiset ovat syntyneet 1955-1967 (minä olen syntynyt 1971). Kirjassa kerrottiin aika paljon ajasta ennen nelikymppisyyttä – ehkä liikaakin, kaipasin enemmän juuri sitä nelikymppisen elämänvaiheen kuvausta.  Kristiina Harju toki kirjoittaa kirjan ensimmäisessä kappaleessa: ” Nelikymppinen on luonnon mielenkiintoinen aikaansaannos. Jotta voimme paremmin ymmärtää, miksi ihminen parhaassa aikuisuudessaan on sellainen kuin on, luomme ensimmäiseksi silmäyksen elämän alkuun: hetkeen, jolloin nelikymppisen isästä ja äidistä alkoi tulla hänen vanhempiaan ” (s. 15) Tässä kirjassa mainitaan Erik H. Erikson (Nuori Luther -tutkimuksen kirjan kirjoittaja, jonka sain luettua alkuvuodesta). ” Elämänkaaren suuria t

Savenvalajan pajassa

Kuva
Maija-Liisa Heiskanen on kirjoittanut kirjan Savenvalajan pajassa . Hän kertoo Lukijalle -alkupuheessa, miten askarteluohjaakoulutuksensa aikana tutustui saviruukun valmistamisen alkeisiin. Hän on käyttänyt tässä kirjassaan savenvalamisen vaiheita kuvatessaan ihmiselämän eri tapahtumia. Jokaisen tekstin alussa hän ensin kuvaa savenvalamista ja sen jälkeen pohtii, miten tämä savenvalamisen vaihe sopii ihmiselämän kuvaukseen. Minulle Särkynyt saviruukku -laulu on yksi rakkaimmista ja koskettavimmista hengellisistä lauluista. Se laulu saa aina kyyneliin, mutta sen jälkeen olo on rauhallinen. Viimeksi kuulin tämän laulun Jipun esittämänä Nurmon kirkossa tänä keväänä – ensimmäisen kerran laulun olen kuullut noin parikymppisenä Viktor Klimenkon esittämänä. Savenvalajan pajassa -kirjan tekstien myötä muovasin savesta itseäni ehjäksi saviruukuksi – toisinaan minun tuli säröjä, toisinaan oli särkynyt saviruukku, joka pala palalta tehtiin uudelleen. Vanamon laulua Savea vain on myös tullu

Kesä kasiysi

Kuva
Sirpa Saarikosken Kesä kasiysi romaani päätyi luettavakseni ja omaan kirjahyllyyni kahdesta syystä: kirjastoauto ja vuosi 1989. Olen ajanut Ilmajoen kirjastoautoa vuosina 1990-1994 ja olen ollut 18-vuotias vuonna 1989.  En muista, että aikaisemmin olisi romaanin aiheena ollut kirjastoauto. Kirjavälityksen kirjapakettia avatessani kirjakaupalla kiinnitin heti huomiota kirjan kanteen – linja-auto, äänikasetti ja kesä kasiysi.  Ja vielä enemmän mielenkiintoni heräsi, kun olikin kyseessä kirjastoauto! Vasta kesälomallani tämän kirjan halusin lukea – olihan kirjan tapahtumatkin sijoitettu kesään. Tästä kirjasta jäi hyvä mieli – vaikka arvasin kyllä, miten rakkaustarinan käy…  Hyvin Sirpa Saarikoski oli kuvannut kirjastoautotyötä ripauksilla hassua huumoria – tai mistä sitä tietää, mihin kaikkeen kirjastoauton väki tuolla kyläteillä joutuukaan… Tarinatyylistä tuli mieleen Anni Polvan aikuisten romaanit, joita luin parikymppisenä. Vaatekuvaukset olivat huvittavia, mutta siis olihan

Paavo Ruotsalainen ja hänen uskonelämänsä

Kuva
Herättäjäjuhlat lähestyvät ja mun kesäloma on lopuillaan. Lukuhaaste Paavo Ruotsalaisesta on edennyt melko hitaasti. Vasta kaksi elämäkertaa ja kaksi romaani luettuna.  Ruotsalainen pappi ja piispa Bengt Jonzon (1888-1967) on kirjoittanut teoksen Paavo Ruotsalainen ja hänen uskonelämänsä . Jonzon kirjoittaa kirjan alkulauseessa vuonna 1935: ” Lähinnä arkkipiispa Nathan Söderblomin vaikutuksesta tulin käyneeksi kesinä 1926 ja 1927 Suomessa tutustuakseni tämän maan uskonnollisiin oloihin ja erikoisesti suomalaiseen herännäisyyteen .” Tästä alkoi Bengt Jonzonin tutkimusmatkat Suomeen ja erityisesti Jonzon tutki Paavo Ruotsalaista ja hänen uskonnollisuuttaan. Hän esitti kirjoitelmansa elokuussa 1934 Uppsalassa pappeinkokoukselle. Jonzonin kirjoittama teos on siis enemmänkin tutkimus kuin perinteinen elämäkerta. Teoksen on suomentanut Sigfrid Stenius vuonna 1936. Hänen kirjoittaa suomentajan alkusanoissa: ” Kun tämä kirjan suomenkielisessä asussaan toivottavasti saa runsaan leviki

Matkakirja: lastuja ylävirralta

Kuva
Kari Pekka Kinnunen on tuusulalainen rovasti. Hänen äänensä on tuttu radion aamuhartauksista. Kinnunen on kirjoittanut hengellisen kirjan, Matkakirja: lastuja ylävirralta , joka samalla haastaa tekstien lopussa olevien kysymysten myötä kulkemaan omaa elämänmatkaa. Pienten tekstien väliotsikot kuvaavat elämänkaarta: Kointähti, Aamunkoi, Aamupäivä, Puolipäivä, Iltapäivä, Illansuu ja Ehtookellot. Niiden myötä voi valita tekstejä luettavaksi myös eri vuorokauden aikoina – levähdyshetkinä arjen tehtävissä tai sunnuntain rauhallisuudessa. Kari Pekka Kinnunen kertoo lastuissaan omasta eletystä elämästä, kohdatuista ihmisistä – kipeistäkin tapahtumista.  Tekstien myötä omatkin kipupisteeni tulevat esille… joitakin asioita en juuri nyt halua käydä uudelleen läpi. Muutaman vuoden takainen elämänkaarikirjoittamisen kurssin materiaalini on vielä uudelleen läpi käymättä – jonain päivänä olen siihen valmis…. Kirjan tekstit sopivat luettavaksi ystävien tai ryhmän kanssa, jossa vallitsee luot

OlenNainen: olennaisista asioista naisille

Kuva
Kirsti Ijäs on kirjoittanut kirjan OlenNainen: olennaisista asioista naisille . Kirja on syntynyt OlenNainen -päivien kokemusten pohjalta. Päiviä on järjestetty useilla paikkakunnilla  yhteistyössä paikallisseurakuntien ja Suomen Raamattuopiston kanssa. Naisen rakkaus ja viha " Rakkaus ja viha ovat yleensä käytössä tunnesanoina. Rakkauteen ja vihaan kuuluu paljon enemmän voimaa ja sisältöä kuin pelkkiin tunteisiin. Rakkauteen ja vihaan sisältyy myös järkeä ja tahtoa, tekoja ja kieltämyksiä, luovuutta ja kekseliäisyyttä " (s. 29) Naisen kateus ja kiitollisuus " Naiset ilmaisevat kateutensa usein epäsuorasti selän takana esimerkiksi panettelemalla kateuteunsa kohdetta. Kateuden kohteena voi olla toisen naisen ulkonäkö, vaatetus, varallisuus, perhe, komea mies ja menestyvät lapset, kuuluisat ystävät ." (s. 32) " Kiittämättömyys ja siitä johtuvan häpeänsä saa myös anteeksi. Kiitosmieli auttaa arkisissa askareissa ja tukee läheisissä ihmissuhteissa sill

Virtaus ja vastarinta: nainen matkalla minuuteen

Kuva
Carita Hellstenin Virtaus ja vastavirta: nainen matkalle minuuteen vei minut oman minuuteni äärelle. Pyristelin kirjaa lukiessani vastaan ja halusin olla eri mieltä - ei minun tarvitse käydä elämässäni näitä läpi..... Kirjan luettua olen jäänyt miettimään millainen on minun sisäinen puutarhani, mitä minä kannan omassa selkärepussani. Luovutanko muutosten kohdalla liian helposti ja palaan vanhaan takaisin.... Mistä saisin voimaa uskoa, että Jumalaa kantaa, kunhan vain luotan häneen.... miksi on niin vaikeata ymmärtää, että kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämääni.... Carita Hellsten käsittellee naisen elämää työn, vanhemmuuden ja parisuhteen kautta. Antaen vaihtoehtoja, joita vastaan minä yritän pyristellä - en minä nyt jaksa yrittää.... mutta jokin pieni ääni sisälläni sanoo älä luovuta - vielä on uusi päivä edessä, vielä on mahdollisuus muuttaa elämääsi.... Otteita kirjasta: " Ainoa tie elämänmuutokseen ja ihmisenä kasvamiseen käy oman sisimpämme tuntemisen kautta. Sis

Madonna ja huora

Kuva
Hannele Koivunen on kirjoittanut Madonna ja huora -teoksen tutkimuksensa The Woman who understood completely pohjaten.  Luin tämän kirjan pääsiäisen aikaan muiden Raamatun naisista kertovien kirjojen lomassa.  Tästä kirjasta olikin yllättävän vaikeata kirjoittaa. Päällimmäisenä jäi mieleen rocktähti Madonnasta kirjoitettu osuus. Sitä lukiessa en voinut olla muistelematta mitä hänen veljensä kirjoitti Madonna-kirjassaan: Siskoni Madonna  Olen ollut nuoruudessani Madonna-fani ja pidän yhä hänen ensimmäisistä levyistään. Uusimpia biisejä en ole kuunnellut kovin usein.  Madonna kiinnostaa silti yhä persoonana - pitäisi lukea jokin muukin hänestä kirjoitettu elämkerta. Kirja oli mielenkiintoista luettavaa ja paljon jäi asioita, joista haluan lukea enemmänkin. Magdalan Marian ja Neitsyt Marian myytit, jumalattaret, gnostilaisuus. Eri uskontojen ja aikakausien näkemykset madonnasta ja synnillisestä naisesta. Hannele Koivunen: Madonna ja huora, Otava, 2005 Mistä hankittu: lainattu La

Nuori Luther: psykoanalyyttinen ja historiallinen tutkimus

Kuva
Luin Martti Lutherista ensimmäisenä elämäkerran, joka oli enemmän tutkimus, kuten alaotsikkokin kertoo. Tätä kirjaa ei kannata lukea, jos ei ole lukenut aikaisempia elämäkertoja Martti Lutherista. Ehkä tämän lukeminen oli minulle liian vaikeata, paljon ammattitermejä, joista en tiennyt. Erik H. Eriksonkaan ei ollut minulle tuttu tätä kirjaa lukiessani. Eilen luin yhtä kirjaa, jossa hänen nimensä tuli vastaan. Nuori Luther -teoksen kanssa olen rinnan lukenut Jakob Knudsenin Vuorimiehen poika. Se hiukan helpotti lukemista. Pitäisi ymmärtää millaista elämä oli Lutherin lapsuuden ja nuoruuden Saksassa, millainen oli katolinen kirkko silloin. Näistä asioista en tiedä riittävästi. Mielikuva tästä kirjasta jäi, että Martti Luther oli ahdistunut pieni poika, joka nuoruudessakin etsi Jumalaansa. Ehkä me tänäkin päivänä vielä etsimme Jumalaa omalla tavallamme ahdistuksissammekin. Erikson on kirjoittanut teoksen 1950-luvun lopussa - kaikki tutkimukset viittaavat siten tuohon aikaan tai a

Mekko meni taululle

Kuva
Aila Meriluoto on kirjoittanut neljä kirjaa elämästään (poislukien Lauri Viidasta kertovan).  Mekko meni taululle kertoo hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan vuosina 1924-1944. Sitä ei kuitenkaan julkaistu ensimmäisenä vaan Lasimaalauksen läpi: Lasimaalaus ja päiväkirja vuosilta 1944-47 julkaistiin ensin WSOY:n kustantamana.  Mekko meni taululle julkaistiin vasta kolmantena elämäkertateoksena. Aina ei voi ja tarvitse kirjoittaa elämästään aikajärjestyksessä.  Olen lukenut kaikki Ailan runoteokset ja romaanit . Innostukseni Meriluodon teoksiin lähti Panu Rajalan teoksesta Lasinkirkas, hullunrohkea: Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta .  Luimme sen kirjaston lukupiirissä. Mekko meni taululle sisältää luonnollisesti tuttuja asioita, mistä Rajalakin kirjoitti Ailaa haastatellessaan (ja varmasti on lukenutkin Ailan elämäkerrat). Ailan itse kirjoittamassa elämäkerrassa kuitenkin näkyy ihastuttava, hersyvä kirjoitustyyli, johon ihastuin hänen romaaneissaankin. Jotakin samanlaista