Kaikkea kirjasta

Viidettä klassikkohaastetta isännöi Tekstiluola -kirjablogi. Meinasin jättää haasteen väliin, kun en ollut varma ehdinkö muilta lukemisiltani lukemaan jotakin klassikkokirjaa.  Mutta hyvin aloitettu perinne ei jättänyt rauhaan.  Luen vuorotellen kotimaisia ja ulkomaisia käännösromaaneja niin mieskirjailijoilta kuin naiskirjailijoilta.  Kirjailijavalintana pyrin etsimään kirjailijan, jolta en ole vielä lukenut mitään. Valitsin nyt siis kirjailijaksi Juhani Ahon ja tapanani on ollut valita myös kirjailijan esikoisteos.  Ensikatsomalta kirjaston valikoimaan tuskailin, että Siihen aikaan kun isä lampun osti -novelli on vain Ahon kootuissa novelliteoksissa – miten ehtisin viikossa lukea useamman sadan sivun teoksen, kun oli pari muutakin kirjaa, jotka piti saada luetuksi juuri tähän samaan aikaan. Aikani selattua, löysinkin yhden niteen, joka oli pelkästään nimellä Siihen aikaan kun isä lampun osti.  Varasin kirjan kirjastoon ja sainkin sen melko nopeasti. Ja myhäilin, että olipas täm

Kun tarpeeksi kiehtovan kirjatarjouksen saa, niin johan sitä viikonloppusuunnitelmansa laittaa siihen malliin ja houkuttelee miehensäkin elämysmatkalle. Viime viikon lauantaina lähdimme ajelemaan kohti Veteliä, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaalla. Vetelistä itselle tuli ensimmäisenä mieleen Kemora  - sen verran olen isäni kanssa moottoriurheilua seurannut lapsena ja nuorena, en niinkään enää aikuisena. Veteli on reilun 3000 asukkaan kokoinen kunta - viidenneksi pienin kunta Keski-Pohjanmaan kahdeksasta kunnasta (joista kaksi on kaupunkeja). Naapurikuntina ovat Evijärvi, Halsua, Kaustinen, Kruunupyy. Lappajärvi, Perho ja Vimpeli. Yllätyin, että Vetelin vaakunassa on kanteleen kuva - olisin tuota vaakunaa veikannut ennemmin Kaustisten vaakunaksi, mutta viuluhan se heidän vaakunnassaan luonnollisesti on.  Tarkempi vaakunoiden tutkiminen paljasti, että kantele on   Kreeta Haapasalon , joka asui  myös Vetelissäkin. Minun ensisijainen vierailukohde Vetelissä oli kristillinen kirjakauppa

Tiina -kirjat olivat lapsuuteni suosikkikirjoja 1980-luvun alussa. Tiinan ja Juhan tekemisiä seurasin kirja kirjalta – tykkääkö se Juha Tiinasta vai ei…  Pari vuotta sitten oli Anni Polvan 100 -vuotispäivä, sen kunniaksi luin Tiinan ampiaiskesä, joka julkaistiin ensimmäisen kerran syntymävuotenani 1971.   Sain myös toisen 101 -kirjan luettavaksi Arto Paasilinnan Operaatio Finlandia: Ruotsin kesähyökkäys Suomeen lisäksi.  Anni Polvan Tiinalla on hyvä sydä n on vuoden 1961 kirja. Tiina -tarinoiden pariin palaaminen noin 36 vuoden jälkeen oli hyvin nostalgista.  Kirjaa lukiessa palasin 10 -vuotiaan minäni muistoihin – lapsuuden kesiin, lukuhetkiin ulkona ja ensi ihastumisiin.  Tiinalla on hyvä sydän -kirjassa eletään ilmeisesti 50/60-lukua. Minulle maaseutukuvaukset toivat mieleen oman lapsuuden 70-luvulla, kyläni naapurit, maatilat ja kaverit – rikkaruohojen kitkemiset, leikit lähimetsissä, lehmät laitumilla, kanat ulkotarhassa ja kissat kyläraitilla. Tiinan kommellukset ja hyvä

Tänä vuonna kirjakauppatöiden ohella aloitin Herättäjäjuhlat lähtöseuroilla Ilmajoella maanantaina 3.7. Nämä seurat olivat minulle ensimmäiset ilman Herättäjäjuhlia.  Synnyinseurakuntani kappelissa oli koskettavaa hapuillen veisata Siionin virsiä. Onneksi takanani istui hyviä veisaajia, joiden mukana uskalsin minäkin laulaa. Minullehan eivät ne vanhatkaan Siionin virret ole kovin tuttuja.  Seurapuheet olivat hartaita ja vakavia, mutta silti ne antoivat omalla tavallaan henkistä ravintoa elämääni. Vaikka pidänkin huumorilla höystetyistä uskonnollisista puheista, on näissä körttipuheissa, jokin sanoin kuvaamaton voima, joka herkistää ja saa ajattelemaan asioita.  Minulle, joka olen tutustunut körttiläisyyteen työni kautta ja vasta kolmansille Herättäjäjuhlille osallistumassa, oli mielenkiintoista kuunnella seurapuhujien puheita aikaisemmista Herättäjäjuhlista – erityisesti Nilsiässä pidetyistä 1906, 1920, 1952 ja 1985. Vuodesta 1960 lähtien jokaisella Herättäjuhlilla on ollut tunnuslause

Olen pari kertaa aloittanut kansalaisopiston ryhmässä joogan. Ensimmäisellä kerralla olin vasta 15-vuotias, enkä oikein malttanut keskittyä joogaamiseen – se taisi jäädä yhteen kertaan. Pari vuotta sitten ehdin käydä muutaman kerran aamujoogassa, mutta sisätilassa tulin huonovointiseksi – tila oli melko pieni, ehkä liian tiivis ilma. Sekin sitten jäi siihen, kun työajat eivät enää sopineet tähän aikatauluun. Heli Harjunpään Hiljaisuuden tie: kristillisiä joogaharjoituksia kirjan myötä haluaisin jälleen yrittää joogaamista ja näin kesällä sitä voi joogata ulkona raittiissa ilmassa. Hiukan vaikeata on omin päin tehdä joogaharjoituksia. Aloitin tuolijoogasta, mutta syksymmällä voisin ottaa edes muutaman joogatunnin, että saisin varmuutta liikkeisiin. Kristillinen joogaharjoitus olisi juuri sellaista, mitä minä tällä hetkellä kaipaan.  En tiedä vielä, miten saisin nuo rukoukset sovitettua joogaharjoituksiin – ehkä ne tulevat sitten paremmin luonteviksi, kun joogaliikkeitä ei tarvits

Tänä aamuna luin viimeisen rivin kirjasta Pieni elämä . En osannut yhtään aavistaa millaisia tunteita kirjan tarina minussa herätti. Alkusivuilla luulin, että tarina on neljän New Yorkissa asuvan nuoren miehen huumesekoiluja ja opiskelijaelämää.  Tuskailin, että miten jaksan tämän kesäksi annetun lukupiirikirjan lukea, kun on tällainen tiiliskiviromaani – yli 900 sivua! Aloitin sitkeästi, noin 50 sivua päivässä. Mietin myös, että miten jaksan näiden nuorten miesten elämästä lukea, kun jotenkin en ole tähän mennessä päässyt miesten/poikien näkökulmasta kirjoitettuihin tarinoihin sisälle. Kolmas asia, jossa häpeäksi huomasin olevani pikkusieluinen – miten jaksan lukea miesten välisestä rakkaudesta…. En muista millä sivulla se tunne ensimmäisenä iski sydämeeni, mutta yksi sana riittää kuvamaan: JUDE Hänen elämänsä Willemin, Malcolmin ja JB:n kanssa ripauksilla menneisyyden haamuja…. Voi Luoja, miten sydämeeni otti lukea Juden kamppailua elämästään. Sivu sivulta pelkäsin, mitä vielä t

Kaija Maria Junkkarin Sielukas nainen -teos on jo kansikuvaltaan kirja, joka kutsuu lukemaan. Ostin tämän kirja-alesta parisen vuotta sitten – tänä keväänä olin valmis kirjan lukemaan 1 Miten sielu voi? ” Sielu on vanhanaikainen, kirkollinen ja samalla epäselvä käsite, joka herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia .” (s. 8) ” Kirkossa on totuttu puhumaan sielusta, vaikka sen merkitys ei välttämättä ole kovinkaan selvä. Puhutaan sielunhoidosta ja sielun pelastamisesta tai sen kadottamisesta. Sielunkylvyt on vanha kirkollinen termi, jolla perinteisesti on kuvattu rukous- ja hengellisen elämän tapahtumakenttää. Sielunkylvyissä Jumalan Henki vaikuttaa ihmisen henkeen .” (s. 9) ” Suomen etymologisen sanakirjan mukaan sielulla tarkoitetaan ihmisen henkisiä toimintoja ylläpitävää voimaa. Sitä voidaan kutsua ihmisen perusolemukseen kuuluvaksi elämän kipinäksi. Kun puhumme ihmisen ytimestä, puhumme sielusta .” (s. 9) " Esimerkiksi nelikymppisyys on sielun kapinan aikaa; se o