maanantai 17. heinäkuuta 2017

Herättäjäjuhlat Nilsiässä 7-9.2017

Tänä vuonna kirjakauppatöiden ohella aloitin Herättäjäjuhlat lähtöseuroilla Ilmajoella maanantaina 3.7. Nämä seurat olivat minulle ensimmäiset ilman Herättäjäjuhlia.  Synnyinseurakuntani kappelissa oli koskettavaa hapuillen veisata Siionin virsiä. Onneksi takanani istui hyviä veisaajia, joiden mukana uskalsin minäkin laulaa. Minullehan eivät ne vanhatkaan Siionin virret ole kovin tuttuja.  Seurapuheet olivat hartaita ja vakavia, mutta silti ne antoivat omalla tavallaan henkistä ravintoa elämääni. Vaikka pidänkin huumorilla höystetyistä uskonnollisista puheista, on näissä körttipuheissa, jokin sanoin kuvaamaton voima, joka herkistää ja saa ajattelemaan asioita.  Minulle, joka olen tutustunut körttiläisyyteen työni kautta ja vasta kolmansille Herättäjäjuhlille osallistumassa, oli mielenkiintoista kuunnella seurapuhujien puheita aikaisemmista Herättäjäjuhlista – erityisesti Nilsiässä pidetyistä 1906, 1920, 1952 ja 1985. Vuodesta 1960 lähtien jokaisella Herättäjuhlilla on ollut tunnuslause. Tänä vuonna se oli Uudistat armollasi. Vuonna 1985 Nilsiän Herättäjäjuhlien tunnuslause oli Vastaa minulle, Herra.


Perjantaina 7.7. lähdimme perinteisesti linja-autolla Herättäjän Kirjakaupasta kohti Nilsiätä. Pysähdyimme kaksi kertaa matkalla. Ensiksi kahvi-teetauko ABC Viitasaarella, joka sijaitsee kauniilla paikalla järven rannassa.  Siilinjärven ABC:llä pysähdyimme lounaalle, sillä Nilsiässä emme ehtisi syömään, kun perjantain ruokailu alkoi sen verran myöhään.  Savossa olen vanhempieni kanssa matkaillut Iisalmi – Kuopio- Suonenjoki sektorilla, mutta Nilsiään matkasin ensimmäistä kertaa.  Herättäjäjuhlat olivat keskellä kylää, vanhan hautausmaan ympäristössä, Paavo Ruotsalaisen haudan äärellä.  Nilsiä on entinen itsenäinen kaupunki (luulin kyllä, että se on kunta…), joka liitettiin Kuopion kaupunkiin 2013.


Kirjakaupan kojut saatuamme valmiiksi, kävin kiertelemässä juhlakentällä, joka oli vanhalla hautausmaalla. Juhlakenttä oli vielä hiljainen ja lähes tyhjä.  Vanha hautausmaa suurine kuusipuineen, tyhjine penkkiriveineen ja alttarialue toivat hartaan ja herkistyneen mielen – olisi tehnyt mieli jäädä sinne… mutta en ollut tullut Herättäjäjuhlille sitä varten.

Juhlaportti

Vanhan kirkon puistoon siunatuille tuntemattomille vainajille tilattu muistomerkki paljastettiin pyhäinpäivänä vuonna 1968. Muistomerkillä muistetaan erityisesti suurina katovuosina 1860-luvulla nälkään kuolleita nilsiäläisiä, joista 1253 henkilöä kuoli vuonna 1868




Paavo Ruotsalaisen, Ukko-Paavon haudalla - hiljainen hetki



Perjantai-illalla oli vielä hiljaista kirjakaupan myyntikojulla, olihan juhlakentällä vain aattoseurat ja muu ohjelma toisaalla. Meidän yöpymispaikka oli Tahkolla rivarimökissä.  En ole Tahkollakaan aikaisemmin käynyt – en harrasta laskettelua. Alue oli täynnä mökkejä ja minulle tuli hiukan ahdistunut olo – pohojalaanen luonto kaipas avaruutta ja väljyyttä ympärille. Päivän matkustamisesta ja töistä oli kuitenkin väsynyt, että saunan jälkeen menin nukkumaan.

Lauantaiaamulla menimme linja-autolla takaisin Herättäjäjuhlille, jossa oli aamupala: teetä, sämpylä, jogurtti ja mehua. Kaipasin kyllä aamupuuroa ja mietinkin, että miten jaksan lounaaseen saakka…
Lauantaipäivä oli pisin (12 tuntia) ja vilkkain. Päivä meni nopeasti kirjamyynnissä, kirjailijahaastatteluja kuunnellessa ja hiukan kuuli myyntikojulle myös seurapuheita ja Siionin virsien veisuuta. Hyvin ehti pitää ruoka- ja vessataukoja ja jopa ehti katsella mitä sitä ostaisi tuomisia juhlilta. Meidän myyntikojut sattuivat sijaitsemaan yhden rakennuksen vieressä varjopuolella, joten perjantaina ja lauantaina oli sen verran kylmä seisoskella myyntikojujen takana, että tarvitsi villapaidan takin alle. Onneksi pääsi auringon puolellekin välillä lämmittelemään.  Myyntikojulla tapasin muutaman Instagram-ystävänikin – Instagaramiin ehdin hyvin päivittää Herättäjäjuhlatunnelmiani.  Oli mukava jutella ihmisten kanssa juhlista ja kirjoista – katsella ohikulkevia ihmisiä, ystävien kohtaamisia.  Tänä vuonna Kirjat -myyntipöydän ääressä myytin eniten Kari-Pekka Kinnusen Matkakirja – lastuja ylävirralta, Pentti Simojoen Mistä löydän sielun levon ja rauhan? Ukko-Paavon kammarissa sekä Anna-Mari Kaskisen ja Marleena Ansion kirjoja. Muitakin kirjoja myimme yksittäisiä kappaleita – se on aina melkoista arpapeliäkin, mitä kirjaa ottaa mukaan. Tänä vuonna luonnollisesti kiinnostivat kirjat Martti Lutheristakin.

Lauantain broilerikastike oli jopa minulle, tulisemmankin ruuan ystävälle niin voimakasta, että huulet tulessa kävin lettukojulla syömässä yhden ohukaisen mansikkahillolla jälkiruuaksi, lieventämään oloani. Myöhemmin kuulin, että yhteen satsiin oli vanhingossa tullut chilimarinoitua broileria hunajamarinoidun sijaan.  Iltapalaksi nautin perinteisen riisipuuron kera marjakeiton.
Lauantaista olin jo niin väsynyt (selkäkipuni ja kipulääkitys toivat oman haasteensa), että majoituspaikkaan päästyämme, menin nukkumaan, en jaksanut edes saunaan mennä.

Sunnuntaiaamu oli hiukan tokkurainen - väsymyksestä ja selkäkipuni lääkityksestä.  Pari ensimmäistä tuntia myyntikojun takana tuntui menevän ”hitaalla”, mutta sitten lihasrelaksanttien vaikutus tasaantui, selän jäykkyys lieveni ja mieleni piristyi. Juhlamessuun ehti osallistua myyntikojunkin takana. Kävin myös muutaman kirjakaupan talkooystäväni kanssa ehtoollisella. En ole koskaan osallistunut niin herkistävään ehtoolliseen. Virren veisuu, sininen taivas, korkeat kuuset – kyyneleet virtasivat pitkin poskiani lähestyessäni alttaria….  Pääsimme kaikki vierekkäin saaman aikaan ehtoolliselle. Noustuamme alttarilta otimme toisiamme kädestä kiinni ja kyynelsilmin kiitimme tästä hetkestä – Jumalaa kohti taivasta.

Sunnuntaipäivä jatkui mukavasti kirjamyynnissä, kunnes oli aika kerätä ja inventoida myymättömät kirjat takaisin pahvilaatikoihin. Puoli viiden – viiden aikoihin lähdimme bussilla kohti Lapuaa. Aamulla olimme jo lastanneet matkatavarat valmiiksi linja-autoon.  Pysähdyimme kahvi-teetauolle jälleen Viitasaaren ABC:lle. Siellä oli juuri meidän saavuttua melkoinen häslinki – astiat loppu, joten saimme pahvimukit kahville ja teelle ja taisi suolainenkin huikopala loppua meidän jälkeen.  Yhdeksän jälkeen illalla olimme Herättäjän Kirjakaupan pihassa. Mies tuli hakemaan. Olin niin väsynyt viikonlopusta, että nakkasin reput vain olohuoneen varasängylle ja painelin omaan sänkyyn nukkumaan. Maanantaina töissä olikin hiukan sumuinen ja hitaanoloinen työskentelytahti – piti moneen kertaan miettiä mitä oli tekemässä. Loppuviikosta alkoi tuntua, että miten mä jaksan vielä lauantaityövuoron, mutta keskiviikkoillan sauna piristi sen verran.  Eilinen päivä meni kauniista kesäpäivästä nauttiessa ja tänään maanantaina minulla on vielä vapaapäivä – sadepäivänä oli hyvä kirjoittaa Herättäjuhlakuulumiseni.
Ensi vuonna matkaammekin Tampereelle, Kalevan kirkon kupeeseen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti