maanantai 31. heinäkuuta 2017

Siihen aikaan kun isä lampun osti


Viidettä klassikkohaastetta isännöi Tekstiluola -kirjablogi. Meinasin jättää haasteen väliin, kun en ollut varma ehdinkö muilta lukemisiltani lukemaan jotakin klassikkokirjaa.  Mutta hyvin aloitettu perinne ei jättänyt rauhaan.  Luen vuorotellen kotimaisia ja ulkomaisia käännösromaaneja niin mieskirjailijoilta kuin naiskirjailijoilta.  Kirjailijavalintana pyrin etsimään kirjailijan, jolta en ole vielä lukenut mitään. Valitsin nyt siis kirjailijaksi Juhani Ahon ja tapanani on ollut valita myös kirjailijan esikoisteos.  Ensikatsomalta kirjaston valikoimaan tuskailin, että Siihen aikaan kun isä lampun osti -novelli on vain Ahon kootuissa novelliteoksissa – miten ehtisin viikossa lukea useamman sadan sivun teoksen, kun oli pari muutakin kirjaa, jotka piti saada luetuksi juuri tähän samaan aikaan. Aikani selattua, löysinkin yhden niteen, joka oli pelkästään nimellä Siihen aikaan kun isä lampun osti.  Varasin kirjan kirjastoon ja sainkin sen melko nopeasti. Ja myhäilin, että olipas tämä lyhyt novelli, kun kirjanen on noin ohut…. Vaan totuus selvisi kotona – olin lainannut alkuperäisen käsikirjoituksen jäljennöspainoksen! Ja kuten alla olevasta kuvasta huomaatte, sen lukeminen ei sujunut kovin helposti….


Oli pakko ottaa avuksi nettiversio Project Gutenberg -sivustolta, jotta ei mennyt ihan arvailuksi novellin tarina. Mulla on kuitenkin lapsuudesta jonkinlainen mielikuva, että tästä novellista olisi tehty tv-elokuva, jonka olisin tv:stä katsonut. Elokuvasta tiedon löydän IMDb:stä. Elonetissä tästä elokuvasta ei ole mainintaa.

Siihen aikaan kun isä lampun osti käsikirjoituksen jäljennöspainoksen tarkoitus on ollut kerätä rahaa Juhani Ahon muistopatsasta varten.  Juhani Ahon muistopatsaita valettiin kaksi: yksi Helsinkiin ja toinen Iisalmeen.
Tämän kirjasen lopussa on Vilho Suomen kirjoitus ”Nuoren Juhani Ahon mestarinovelli”  Hän kirjoittaa:
Sillä novellilla, lastulla, tai miksi sitä nimitettäneenkin, joka tässä julkaistaan alkuperäisimmässä asussaan, on harvinaisen loistava esikoisasema sekä sen kirjoittajan omassa henkilökohtaisessa historiassa, että laajemminkin, suomalaisen kirjallisuuden historiassa. ”

Siihen aikaan kun isä lampun osti -novelli tai lastu, kuten Ahon novelleita on tavattu sanoa kuvaa perheen isän ja äidin keskustelua lampun hankkimisesta – pappilassa kun sellainen jo on pärevalon tilalla.  Kyseessä on siis öljylampun hankinta.  Perheen isä selittää perheen äidille, mistä sellaisen lampun saisi ja miten se lamppu sitten palaa.  Hyvin kummalliselta se talon emännän mielestä kuulosta lasin sisällä öljyllä palava lamppu – eikö siinä ole vaarana, että koko talo palaa! Lapsetkin tätä keskustelua kuuntelevat ja eivät malta odottaa, kun äiti antaa luvan isännälle hankkia sellaisen öljylampun.  Vanhan kansan Pekka ei moisesta öljylampusta ymmärrä vaan jatkaa päreiden valmistamista, vaikka isäntä yrittää sanoa, ettei niitä enää tarvita. Emäntä kuitenkin Pekka säälien sanoo, josko niitä vielä tarvitaan navetassa ja saunassa.
Öljylampun syttymistä ja palamista on koko kylä katsomassa – onhan se ollut erikoinen asia, kun palavan valon on saanut pidettyä lasin sisällä. Vanha-Pekka ei moista valoa huomanne, vaan sytyttää päreen iltapuhteiden aikana palamaan. Isäntä moisesta hiukan loukkaantuu ja komentaa Pekan menemään saunalle päreinensä iltapuhteita tekemään.

Niin tuli tuohon pirttiin uusi valo öljylampun myötä, mutta silti lapset kaipasivat välillä vanhan ajan pärevaloaikoja. Senpä takia he välillä kipaisivat Pekan luo saunalle sirkkoja kuuntelemaan, jossa Pekka vielä pärevalon äärellä touhusi.

Siihen aikaan kun isä lampun osti on kuvaus uuden ajan tulemisesta ja vanhan nostalgian ihannoinnista – niinhän sitä itsekin ihastelee vanhoja 1970-luvun lattialamppuja ja muistan lapsuudenkodin öljylamputkin.

Juhani Aho: Siihen aikaan kun isä lampun osti 
Alkuperäisen käsikirjoituksen jäljennöspainos, WSOY, 1955 (alunperin novelli julkaistu 1883)
(Myydään Juhani Ahon muistopatsasrahaston hyväksi)
Päällyksen etusivulla kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen luonnos Juhani Ahon muistopatsaaksi
Mistä hankittu: lainattu Kortesjärven kirjasto


5 kommenttia:

  1. Löysitpä erikoisen painoksen! Käsiala näyttää erittäin hidaslukuiselta, vaikkakin tosi kauniilta. Tässä kirjassa tuntuu olevan vahvaa ajankuvaa menneiltä ajoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota käsikirjoitusta oli mielenkiintoista lukea, kun siinä oli lisäyksiä, korjauksia ja sanoja vedetty ylikin. Käsiala ei ollut ehkä ihan siisteintä - ei ne entisajan ihmiset kaikki aina kirjoittaneet niin rauhallisen siististi :) Mutta hieno erikoispainos Ahon novellista kuitenkin.

      Poista
  2. Kävipä jännästi painoksen kanssa, mutta onneksi kyse oli niin vanhasta klassikosta, että Project Gutenberg auttoi! Kiinnostava kyllä tuollainen käsikirjoituskin, että millä tavoin kirjailija on aikanaan itse tekstinsä paperille saattanut. Olen lukenut tästä vain uudelleentulkitun version Harry Salmenniemen Uraanilamppu ja muita novelleja -kokoelmassa. :)

    VastaaPoista
  3. Olen ajatellut tämän lukea, mutta hyllyjeni lastukokoelmista ei juuri lamppua löydy. On sitten jäänyt unohduksiin. Hienon painoksen olet sattumoisin onnistunut löytämään. Minulla on yksittäinen vastaava hyllyissä, ei tosin Aholta.

    VastaaPoista
  4. Olipa hauskaa, että löysit tuollaisen painoksen! :) Hauska on itse tarinakin näin nykyihmisen näkökulmasta. Pitäisi joskus lukea se.

    VastaaPoista