Kaikkea kirjasta

Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemien teosten lukeminen etenee pienin askelin eteenpäin. Terttu Takalan runoteos Lähellä hiljaisuutta on ilmeisesti nuoren sairaan naisen kipuilevaa runoutta. Viimeisen runon jälkeen jään miettimään selvisikö hän sairaudesta.... Herättäjä-Yhdistyksen Herätttäjäjuhlien Juhlaoppaassa 1986 oli tämä kirjan esittely, jossa sanottiin "nuoren syöpään sairastuneen naisen runoutta..." Näiden runojen äärellä pysähdyn elämän kipupisteiden lähelle, elämän äärelle sairaudesta huolimatta. Kirjan takakansitekstissä sanotaankin: " Nämä ovat runoja, eivät sairaudesta vaan elämästä sairaana, elämästä ." Runoystävän sielua sykähdyttää runo: Miten lyhyt on elämä, pitkät muistojen nauhat. Suljen silmät ja olen jossain.... kauan sitten talvi-iltana kirjastossa ystävän kanssa,              keltaisten valojen alla,              ulkona musta maailma. Kädessä kirjallinen runoja kuuntelemme Tšaikovskia. **** Olen hiljaa ja sanaton näide

Instagramissa näin kuvan tästä Heli Rintalan kirjasta Liian ihmeellinen maailma: Asperger-ihmiset kertovat.  Omaa poikaani (16v.) tutkitaan nepsyllä (neuropsykiatrian poliklinikka) mahdollisesta Aspergeristä.  Tietoa ja tavallaan vertaistukeakin hain tästä kirjasta, vaikka diagnoosi oman pojan kohdalla ei ole vielä selvä. Kirjassa kertovat eri-ikäiset Asperger-ihmiset omasta elämästään ja siitä millaista on elää ns. neuronormaaleiden maailmassa. Myös Asperger-lasten vanhemmat kertovat millaista on kasvattaa erityislaatuista lasta ja tukea aikuista lastaan. Asperger-kertomusten ohella Heli Rintala on kirjoittanut fakta-tietoja Aspergeristä.  Asperger oireyhtymä on jäämässä pois diagnoosina ensi vuonna ja sen sijaan puhutaan autisminkirjon häiriön eri tasoista (lähde: Autismikirjon diagnosointi muuttuu ). Löydän näiden kertomusten henkilöiden kuvauksista moniakin piirteitä, joita omassa pojassanikin on. Näiden kertomusten myötä, yritän ymmärtää paremmin hänen erityisiä tapojaan j

Tämänkin runoteoksen poimin sattumalta kirjaston runohyllystä. Erja Paanasen Elämän värit on omakustanne Books on Domain -painatuksena. Avoimin mielin lueskelen näitä omakustanteita, joista toisinaan tulee vastaa runohelmiä. Runokirjassa on kauniita kuvia, mutta runojen fontti on minun lukuelämykselle liian koukeroista. Pidän enemmän selkeistä fonteista, jotka eivät vie huomiota runon sanomalta. Paajasen luontorunot ovat herkkiä ja lempeitä.  Kävelyretket luonnossa koiran kanssa saavat minut ikävöimään edesmenneitä koiriamme.... niitä syksyisiä metsäretkiä... Satumetsän runoutta löytyy Metsän peikko -runosta. Luontorunojen jälkeen Paajanen runoilee ihmisyydestä, rakkaudesta, surusta ja ikävästä. Osassa runoissa on lempeää haikeutta, mutta kaikenkaikkiiaan Paajasen runot ovat hyvin elämänmyönteisiä - näitäkin lempeitä runoja tarvitsen elämääni, kun on seesteinen ja rauhallinen hetki. Hän julkaissut myös toisen runoteoksen Elonhelmiä (BoD, 2015). Saatanpa tämänkin jossain v

Kauhavan kirjastosta lainasin jokin aika sitten läjän hengellisiä runokirjoja. Nämä Urpo Hyrskyn Hengellisiä runoja -vihkoset ovat jo jonkin aikaa olleet odottamassa runolukuhetkeä. Tänään, lokakuisena sunnuntaina on aika syventyä näihin raamatullisiin melko pitkiinkiin runoihin. Hengellisiä runoja ja Hengellisiä runoja: valoa arkeen -runovihkoset ovat Raamatun kertomuksiin pohjautuvia runoja kuten Opetuslapset myrskyssä, Laupias samarialainen, Tuhlaajapoika, Daavid ja Goljat - tuttuja Raamatun kohtia.. Hengellisiä runoja -vihkosessa on enemmän uskovaisen henkilön pohdintaa kun taas Hengellisiä runoja: valoa arkeen sisältää Raamatun kertomuksia. Kummassakin runoteoksessa on aika vanhahtava runotyyli, mutta se sopii näihin runoihin ja tekevät niistä "Sanan läheiset".  Toki näissä runoissa kuvastuu se paatoksellisuus myöskin, mitä välillä kavahdan. Runot ovat niin pitkiä, mutta poimin yhden säkeen minua koskettavista runoista: " Hän puhuu, minä kuuntelen vaiete

Jaana Honkasen Säteen aavistus -runoteos löytyi kirjaston runohyllystä sattumalta. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt Kuiskiva puu -runoteos (omakustannus, 2008). Saatanpa tuonkin runokirjan kaukolainata myöhemmin.  Omakustanne on myös Säteen aavistus -teoskin, jossa on tanka- ja haikurunoja. Jaana Honkanen kirjoittaa: " Runoissani pilkahtaa valo, sillä tarvitsemme sitä elämäämme. Emme jaksa vaeltaa hämärässä tai pimeydessä. Valo on elämää. Joskus elämä pisaroi valonsäteinä ja joskus se viipyy puun oksalla aavistuksena..... Elämämme vaikeudet eivät jätä meitä pimeyteen, vaan silloinkin voimme nähdä valon, aluksi vain aavistaen sen ." Honkasen tanka- ja haikurunot luovat mielenrauhaa luonnon äärellä. Jokaisen runon kohdalla haluan pysähtyä, maistella sanoja ja niiden merkitystä rivien välissä. Erityisesti tänään minua koskettavat nämä runot: Ilta pimenee Taivaan tähdet syttyvät Avautuu portti Kynttilälyhdyn kajo valaisee askeleita ***** Heittäydyn virtaa

Kristina Kappelinin kirja paavi Franciscuksesta on eräänlainen elämäkerrallinen matkakertomus argentiinalaisen Jorge Bergoglion kasvuvuosista arkkipiispaksi Argentiinassa ja sieltä kohti paaviutta.  Mielenkiintoisen sävyn  kirjaan antaa se, miten toimittaja Kappelin kohtaa paavin ruotsinargentiinalaisen Carlosin kautta. Kristina Kappelin on ruotsalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on erikoistunut Vatikaaniin ja katoliseen kirkkoon, mutta seuraa laajasti myös italialaista yhteiskuntaa ja elämää. Kappelin asuu Roomassa. En ole aikaisemmin lukenut paaveista kirjoja, enkä oikeastaan katolisuudestakaan, vaikka sekin uskontona kiinnostaa.  Tämän kirjan valitsin, kun se oli yksi Kirjapajan Herättäjuhlatarjouskirjoista. Kirja oli mukava lukea - joskus elämäkerrat ovat melko uuvuttavaa luettavaa.  Liian paljon pikkutietoja. Tämä ei ollut sellainen kirja. Argentiina on minulle melko vieras maa, vaikka minulla on ollut kirjekaveri sieltäkin maasta ja olemme vieläkin Facebook-kavereita.

Hilkka Olkinuoran kirja Elä ihmeessä! Kirja naiselle on tehty hauskasti viikkomuotoon - maanantaista sunnuntaihin.  Eletetään elämää päivä kerrallaan.  Maanantaina saa aloittaa omasta minästä - itsetunnosta, elämän tunteista. Tiistaina mennään ajan myötä ruumiin ja sielun iloon - rakkauteen, onneen ja mielihyvään. Keskiviikkona ollaan saatavilla, käydään erilaisia tunteita läpi, vaikeitakin. Torstaina mietitään työtä ja jaksamista. Perjantaina pysähdytään elämän äärelle. Lauantaina ollaan muutosten matkalla kohti päämääriä. Sunnuntaina on aikaa ystävyydelle ja armolle. Hilkka Olkinuora: Elä ihmeessä! Kirja naiselle!, Helmi Kustannus, 2008 Kuvitus ja kansikuva: Ulrika Ylioja Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupungikirjasto Elä ihmeessä! -kirjasta on blogissaan: INAhdus

Carita ja Tommy Hellstenin Levollisuuden kirja on vuoropuhelua hiljaisuudesta, kuuntelemisesta ja luottamuksesta.  Kirjan esipuheessa he kertovat: " Olemme kirjoittaneet tekstit kumpikin itsenäisesti, yrittämättä millään tavoin kontrolloida toisen kirjoittamaa. ... Kummankin persoona ja näkökulma ilmiöihin on niin omanlaisensa, että syntyy erilaisia tekstejä, jotka täydentävät toisiaan ." Tämä on toinen kirja minkä luen Caritan kirjoittamana - muutaman Tommyn kirjan olen lukenut myös, joista kirjoittelen myöhemmin. Tämäkin kirja tuntui ensimmäisellä lukukerralla tulevan liian lähelle. En halua käsitellä näitä kirjassa käytäviä asioita - ne tekevät liian kipeää. Kirja onkin lojunut blogipostattavien pinossa jo tovin.  Tänään kun kirjaa selailen , jokainen teksti tuntuukin lohduttavalta.  Vasta nyt tunnen kirjan myötä levollisuuden juuri tässä hetkessä. Ensimmäisessä tekstissä puhutaan egosta, jollaista en tiennyt omaavani. Seuraavassa tekstissä kerrotaan kuopasta, jo

Maija Nyman kirjoittaa Kasvoikkain -teoksen esipuheessa: " Tämä kirja on syntynyt todellisten arkikohtaamisten pohjalta. Mielikuvat, tunnelmat ja kokemukset, joita nuo kohtaamiset herättivät, muotoituivat ensin kolumneiksi Askel-lehteen ja ilmestyvät nyt kirjana ." " Haluan haastaa sinua havainnoimaan enemmän kuin mitä yhdellä silmäyksellä voi tavoittaa. " " Vuosien kuluessa voin nähdä Luojanikin uudessa valossa. Joskus näkymä sokaisee kirkkaudellaan, toisinaan kohtaan hänet lempeässä hämärässä. Pimeydessäkin hän on ." Kirjan lyhyet kertomukset erilaisten naisten kohtaamisista antavat minulle sitä henkistä voimavaraa ja ajattelemisen aihetta naisena olemisesta.  Ehkä minäkin jälleen luotan itseeni, uskon tähän mitä teen ja mitä osaan, mutta osaan olla myös itselleni armollinen. Hyväksyn joidenkin taitojen vajavaisuuden ja käytän näitä lahjoja sen mukaan kuin parhaiten osaan - hiukan pilke silmäkulmassakin, ei kaiken tarvitse aina olla niin vakav

Pirkko Lahti, Sirpa Lehmuskoski ja Tuula Salmi ovat kirjoittaneet kirjan neli-viiskymppisten naisten elämäntaidosta, gynekologiasta sekä seksuaalisuudesta. Nainen nelissä-viisissäkymmenissä -teoksessa Pirkko Lahti pohtii mitä muutoksia tämä ikä tuo naisen elämään. " Keski-iässä ihminen useinkin tuntee itsensä niin hyvin, että uskaltaa sanoa ei, olla eri mieltä ja muodostaa oman mielipiteensä. Onneksi. Hän on oppinut itsetuntemusta eikä koe menettävänsä enää niin paljon ollessaan oma itsensä ." (s. 20) Kirjassa puhutaan luonnollisesti vaihdevuosista, joiden kohderyhmä en ihan vielä ole. Ehkä muutaman vuoden päästä palaan tämän kirjan äärelle uudestaan. " Keski-ikä on luovaa kautta. Monia asioita rohkenee yrittää, kun ei ehkä enää tarvitse olla niin hyvä. Voi "tehdä itselleen " , nauttia osaamisestaan. Uusien alueiden valloittaminen on palkitsevaa, jos ei heti niin taidon lisäännyttyä. Kyky oivaltaa, että osaa, on parhaimpia palautteita ihmiselle itsell

Kesän aikana luin Eero Junkkaalan kirjan Tasapainossa: usko ja elämä . Eero Junkkaala on teologian tohtori. Hän toimii raamattukouluttajana ja on laajasti tunnettu vaikuttaja kirkollisella kentällä. Tasapainossa: usko ja elämä -teoksessa pohditaan uskoa ja elämää eri näkökulmista. Kirjan pyrkimyksenä on hahmottaa tietä terveeseen uskoon ja auttaa kristittyä karttamaan joitain turhia harha-askeleita. Kirjassa käsitellään myös Jumalan olemassaoloa ja sitä, miksi juuri kristinusko on oikea uskonto. Kirja on jaettu viiteen osaan: Jumalan olemassaolo , Kristinusko ja muut uskonnot , Uskomme perustuksia , Kristittynä arjessa ja Hengellinen kasvu .   Kolme ensimmäistä kappaletta perustelevat miksi uskoa Jumalaan, Jeesuksen ja Pyhään Henkeen. Miten kristinusko eroaa muista uskonnoista ja miksi Raamattu on kristinuskon perusta. Kaksi viimeistä kappaletta: Kristittynä arjessa ja Hengellinen kasvu ovat minulle tärkeimmät osiot. Ne antavat omaan uskonelämääni pohdittavaa. Pitäisikö kai

Eva Kleman on Pelastusarmeijan upseeri. Hän johti miehensä kanssa Pelastusarmeijan työtä Suomessa ja Virossa 2013-2016. Heinäkuussa 2016 he muuttivat Ruotsiin ja johtavat tällä hetkellä Pelastusarmeijan työtä Ruotsissa ja Latviassa. Nyt aamu tulee useammin on hänen toinen suomeksi käännetty hartauskirjansa.   Omin silmin on julkaistu 2014 Päivän kustantamana.   Näyttäisi siltä että kolmaskin kirja olisti tulossa... Christina Kjellgrenin  herkät akvarellit kaunistavat kirjan sivuilla lukuhetkiä. Eva Klemanin  sivunmittaiset tekstit ovat lohduttavia. Hän kertoo elämästään ja Pelastusarmeijatyöstä - Jumalan Sanasta. Eva Kleman: Nyt aamu tulee useammin, Päivä, 2015 Kansi: Marko Soini Kannen kuva: Christina Kjellgren Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Liisa Seppänen on mikkeliläinen teologi ja tietokirjailija. Hän on perehtynyt kelttiläiseen kristillisyyteen  ja järjestänyt pyhiinvaellusmatkoja Britanniaan.  Hän on kirjoittanut myös kirjan Kelttiläisillä poluilla: kohtaamisia pyhimysten kanssa (Kirjapaja, 2008). Tämä kirja täytynee lainata kirjastosta myöhemmin. Pyhiinvaellus on yksi haaveistani - Santiago de Compostela on luonnollisesti se minne joskus haluaisin päästä vaeltamaan.  Pyhiinvaellusretki Suomessa olisi tällä hetkellä realistisempi ja ehkä hyvä olisi aloitella tälläistä vaeltamista ensin kotimaassa. Sadetta ja siunauksia on mielenkiintoinen nojatuolimatka Walesin maisemiin ja sen alueen pyhiin legendoihin. Kirjassa kuvataan realistisesti millaista on tehdä pyhiinvaellusta - kulkeminen paikasta toiseen ei ole mitään sunnuntaikävelyä. Walesin historia ja pyhimykset ovat vieraampia minulle kuin Englannin ja Skotlannin. Skotlannista olen aina ollut kiinnostunut, mutta tämän kirjan myötä  haluan tietää Walesista e

Hengen soturi: sielun muotokuvia II on samankaltainen teos kuin Sielun muotokuvia . Kauniit, koskettavat ja jopa hätkähdyttävät sielun muotokuvat ovat sellaista henkisyyttä, missä ei ole pahuutta. Sielun kuvien tulkinnat, tarinat ihmisestä/ihmisistä kertovat heidän elämäntarinaansa - elettyjäkin elämiä, vanhojen sielujen perintöä.  Kuten aikaisemmassa blogipostauksessani olen sanonut, että en varsinaisesti usko jälleensyntymiseen, mutta jollakin tavoin nämä tarinat kiehtovat. Ne antavat jonkilaista sielun taide-elämystä ja positiivista voimaa ja lohdutusta. Kaija Juurikkala: Hengen soturi: sielun muotokuvia II, MyFilm, 2012 Maalaukset: Kaija Juurikkala Mistä hankittu: lainattu Kuortaneen kunnankirjasto

Keväällä olen tästä kirjasta kirjoittanut lyhyen muistiinpanon ja muistin sen vasta nyt, kun aloitin kirjoittamaan blogiin Kaija Juurikkalan toisesta lukemastani kirjasta.  Tässä siis loppukevään ajatuksiani: Toukokuun lopussa löysin kirjastosta sattumalta Kaija Juurikkalan Sielun muotokuvia -teoksen. Tuon kirjan myötä heräsi kiinnostus Juurikkalan muihinkin teoksiin. Lainasin Sielun muotokuvia II :Hengen soturi ja Kuka olen . Kuka olen -teos kuvaa päiväkirjamaisesti Kaija Juurikkalan elämää hiukan ennen hänen äitinsä kuolemaa ja siitä noin vuoden eteenpäin. Kirjassa ei ole perinteisiä päiväkirjamerkintöjä, vaan enemmänkin tajunnanvirtamaista elämänkuvaa – nykyisyyttä ja menneisyyttä. Kaija Juurikkala kuvaa lyhyissä teksteissään omaan arkeaan perheensä parissa, taiteilijan elämäänsä ja erityisesti suhdettansa äitiinsä ja sen kautta myös isäänsä. Hän käy läpi tuntemuksiaan fyysisestikin sydämensä kautta, peläten sairastuvansa.  Tuskaillen ottaako yhteyttä lääkäriin. Kaij

Riittta Lemmetyiseltä olen lukenut parisen vuotta sitten joulun aikaan pari hartauskirjaa:  Anna sydän avara: toivon ja rohkaisun sanoja ja  Pieniä ihmeitä Tuon taivaallista - hartauskirjassa kuljetaan erilaisten elämäntarinoiden myötä Jumalan sanan äärelle. Kirjan valokuvatkin kuvaavat elämää täällä maan päällä luonto- ja eläinkuvin, mutta kuvissa on myös ihmisiä, yksityiskohtia kirkoista. Aiheet ovat toki hartauskirjoille tyypillisiäkin: kiitollisuus, lähimmäisen rakkaus, mutta myös historiallisten tapahtumien, satutarinoiden ja Lemmetyisen omien kokemuksien kautta hän kirjoittaa tekstinsä Jumalan Sanan äärelle. Näiden sivun pituisten tekstien kautta voisi keskustella jossakin pienessä ryhmässä uskon asioista - mitä juuri tuo teksti tuo mieleen.  Samalla voisi pohtia tekstin lopussa olevaa Raamatun jaetta/jakeita. Tälläistä hengellistä keskusteluryhmää minä kaipaisin elämääni.  Tai se voisi olla hengellisten kirjojen lukupiirikin. Riitta Lemmetyinen: Tuon taivaallista: ta

Anna-Maija Raittilan Onnea ja siunausta päivääs i kirjassa on hänen tekstittämiä virsiä sekä rukouksia ja runoja. Kauniit luontokuvat kuvaavat Luojan luovuutta. Vain sen pohjattoman syvän luottamussuhteen varassa, jonka Isä on rakkaudellaan luonut itsensä ja minun välille, voin myös minä häilyvä heikko ihminen sanoa hänelle kyllä.           Iankaikkisella rakkaudella           minä olen rakastanut sinua. Vain tämä varassa rohkenen sitoutua. Antautua edelleen kulkemaan,        ja kuljetettavaksi. -Anna-Maija Raittila- Anna-Maija Raittila: Onnea ja siunausta päivääsi, Minerva, 2008 Ulkoasu: Kalevi Nurmela Valokuvat: Aarne ja Taneli Laasonen, Seppo Paldanius Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto